Kristillinen etiikka

Kristillinen etiikka ja elämäntapa ovat kristillisen uskon perustavanlaatuisia näkökohtia, joiden tarkoitus on ohjata kristittyjä uskovia heidän päivittäisessä käytöksessään ja päätöksenteossaan, ja jonka juuret ovat Raamatun opetuksissa. Kristillinen etiikka korostaa luonteen ja käyttäytymisen muuttamista niin, että ne heijastaisivat "Jumalan pyhyyttä ja rakkautta".

Kristillisen etiikan pohjana on raamatullinen jumala- ja ihmiskäsitys, johon kuuluvat Jumalan olemassaolon ja auktoriteetin tunnustaminen sekä ihmisen näkeminen luotuna ja lähimmäisenä. Kristinusko sisältää moraalisen ulottuvuuden, joka on yhteydessä opetukseen. Eri kirkkojen erilaiset tulkinnat kristillisen etiikan pohjalla olevista opetuksista ovat antaneet näille säännöille haastavan monimutkaisuuden. Raamatun kieli ei aina sopeudu muuttuviin olosuhteisiin, jotta se antaisi selkeän ohjeen kristillisen rakkauden elämään.

Raamatullinen perusta

Kymmenen käskyä ja vuorisaarna

Autuaaksi tekevien saarnassa kuvataan Jeesuksen vuorisaarnaa, jossa hän tiivistää eettiset opetuksensa. James Tissot, noin 1890.

Raamattu toimii kristillisen etiikan ensisijaisena lähteenä, sillä se sisältää sekä suoria käskyjä että yleisiä periaatteita. Kymmenen käskyä (2. Moos. 20:1–17) ja vuorisaarna (Matt. 5–7) ovat keskeisiä tekstejä, joissa hahmotellaan Jumalan moraaliset odotukset. Jeesus kiteytti lain suuriin käskyihin: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (Matt. 22:37-39).

Kymmentä käskyä pidetään ihanteellisena oppaana Jumalan tarkoittamaan elämään. Neljä ensimmäistä käskyä opastavat kristittyjä rakastamaan Jumalaa, ja kuusi viimeistä käskyä opastavat kristittyjä rakastamaan muita. Nämä kymmenen yksinkertaista sääntöä muodostavat Jumalan antaman perusohjeen kristillisen rakkauden täydelliseen ilmaisuun. Vuorisaarnassa Jeesus käsittelee useita näistä käskyistä ja tehostaa niiden soveltamista. Hän ei esimerkiksi ainoastaan kiellä murhaa, vaan kehottaa seuraajiaan tunnustamaan, että ratkaisematon viha tuhoaa myös muita. Hän ei ainoastaan kiellä aviorikosta, vaan kehottaa seuraajiaan mielen ja sydämen puhtauteen.

Paavalin kirjeet

Apostoli Paavali käsittelee kristillistä etiikkaa tarkemmin kirjeissään ja korostaa Pyhän Hengen roolia uskovien ohjaamisessa vanhurskaaseen elämään. Galatalaiskirjeen 5:22–23 Paavali luettelee Hengen hedelmiä, joihin kuuluvat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä hyveitä on pidetty välttämättöminä eettisen kristillisen elämän kannalta.

Paavali korosti kirjeissään voimakkaasti uskoa ja vapautta. Paavalin opetuksen mukaan rakkautta ei pakoteta laeilla, vaan se annetaan vapaasti. Varhaisen ajan teologi Augustinus puolestaan kirjoitti "Rakasta ja tee, mitä tahdot...Rakkauden juuri olkoon sinussa, ja siitä juuresta ei voi lähteä muuta kuin hyvää." Tämän käsityksen mukaan, mikäli ihminen muuttuu Jumalan rakkaudesta ja rakastaa Jumalaa vastavuoroisesti, hän löytää aina parhaan tavan rakastaa myös muita.

Keskeiset periaatteet

Kristillisessä etiikassa on kyse kokonaisvaltaisesta elämänasenteesta, joka ilmentyy krisitityn elämässä ja toiminnassa. Kristitty muuttuu Jumalan rakkauden vaikutuksesta ja on uusi ihminen, Kristuksen lunastama ja Jumalalle kuuluva. Tämän muutoksen korkein ilmaus on rakkauden teoissa toisia kohtaan eli lähimmäisenrakkaudessa.

1. Rakkaus ja myötätunto: Keskeistä kristillisessä etiikassa on käsky rakastaa Jumalaa ja muita. Tämä rakkaus ei ole pelkkä tunne vaan aktiivinen sitoutuminen toisten hyvinvoinnin tavoittelemiseen. Jeesus opetti: ”Siitä kaikki ihmiset tulevat tietämään, että te olette minun opetuslapsiani, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35).
2. Pyhyys ja vanhurskaus: Kristityt on kutsuttu elämään pyhää elämää, joka on erotettu Jumalan tarkoituksia varten. ”Mutta niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin olkaa pyhät kaikessa, mitä teette” (1. Piet. 1:15). Vanhurskauteen kuuluu elää Jumalan normien mukaisesti ja pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen.
3. Kuuliaisuus ja alistuminen: Kuuliaisuus Jumalan käskyjä kohtaan on kristillisen etiikan tunnusmerkki. Uskovia rohkaistaan alistumaan Jumalan tahtoon, kuten Jeesus näytti esimerkkiä Getsemanen puutarhassa: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun tahtosi” (Luuk. 22:42).
4. Tilanhoitajaetiikka ja vastuu: Kristityille on uskottu Jumalan luomakunnan ja voimavarojen taloudenhoito. Tähän kuuluu ajan, lahjojen ja omaisuuden vastuullinen hallinta sekä ympäristöstä ja muiden hyvinvoinnista huolehtiminen.
5. Totuus ja rehellisyys: Totuudellisuus on kristillisen etiikan perusnäkökulma. Uskovia kutsutaan puhumaan totuutta rakkaudessa (Ef. 4:15) ja välttämään petosta ja valhetta (Kol. 3:9).

Käytännön sovellutukset

Kristillisen etiikan soveltaminen ei rajoitu ainoastaan teoreettiseen ympäristöön, vaan sen esiintymismuotoihin kuuluu myös arkipäiväinen kanssakäymisessä. Kristillinen etiikka ilmentyy eettisten päätösten tekemisenä esimerkiksi perheessä, työssä ja yhteisöissä. Kristillisen etiikan soveltamiseen liittyy myös Raamatun tutkiskelu ja rukoilu. Viime kädessä kristillisessä etiikassa ja elämässä on kyse Kristuksen luonteen ilmentämisestä, joka esiintyy Paavalin kehoituksessa "Mitä teettekin, tehkää se sydämestänne niin kuin Herralle eikä ihmisille." (Kol. 3:23).

• Perhe-elämä: kristillisessä etiikassa korostetaan avioliiton pyhyyttä, lasten kasvattamisen tärkeyttä uskossa sekä anteeksiannon ja sovinnon harjoittamista.
• Työelämä: kristilliseen etiikkaan työpaikalla on katsottu kuuluvan ahkera työskentely, rehellisyyten perustuva toiminta sekä työtovereiden kohtelu kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti.
• Yhteiskunta: yhteiskunnallisesti kristittyjä on kehoitettu olemaan suolana ja valona (Matt. 5:13–16), jonka on tulkittu tarkoittavan myönteistä vaikutusta kulttuuriin sekä oikeudenmukaisuuden ja laupeuden puolustamista.

Näkökulmien jakautuminen

Käytännön tasolla kristityt eivät aina ole yksimielisiä siitä, mikä on paras tapa elää Jeesuksen kahden suuren käskyn mukaisesti. Kristityt yleisesti katsottuna ovat yksimielisiä ihmiselämän, työn ja onnellisuuden arvosta ja arvookkuudesta. Sen sijaan sotaan, seksuaalisuuteen, varallisuuteen ja sakramentteihin liittyvät kysymykset ovat olleet askarruttavia kysymyksiä varhaiskirkollisista ajoista lähtien.

Yhteiskunnalliset muutokset ovat perinteisesti aiheuttaneet kirkoille eettisiä pulmia, mutta kysymysten yläpuolelle etiikassa asettuu armeliaisuuden ja rakkauden osoittaminen osana kristillistä elämää ja jumalanpalvelusta. 2000-luvulla kristittyjen keskuudessa näkökulmat ovat jakautuneet muun muassa homoseksuaalien avioliittoihin ja vihkimiseen liittyvissä kysymyksissä.

Katso myös

• Synti
• Seitsemän kuolemansyntiä
• Raamatun käskyt
• Rakkauden kaksoiskäsky

Lähteet

• Westermarck, Edvard: Kristinusko ja moraali. (Christianity and Morals, 1939. Suomentanut Väinö Meltti) Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07752-X

Kirjallisuutta

• Härkönen, Jyrki: Ortodoksinen etiikka ja dogmatiikka. Eettisen ajattelun ja opillisen perinnön rikkautta ortodoksisessa kirkossa. Kuopio: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2007. ISBN 978-952-5652-23-9
• Jacobs, A. J.: Raamatullinen vuosi. Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti. ((The Year of Living Biblically. One Man's Humble Quest to follow the Bible as Literally as Possible, 2007.) Suomentanut Kira Poutanen) Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-76-6
• Järveläinen, Petri (toim.): Kristinusko ja moraali. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1994. ISBN 952-9791-05-4
• Kuula, Kari: Hyvä, paha ja synti. Johdatus Raamatun etiikkaan. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-121-X
• Pyysiäinen, Ilkka: Synti. Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8
• Saarinen, Risto: Sosiaalietiikka ja uskonnon eetos. Teologisia tutkielmia. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1999. ISBN 952-9791-36-4