Kenttäpiispa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyinen kenttäpiispa Pekka Särkiö

Kenttäpiispa on Suomen puolustusvoimien kirkollisesta työstä vastaava johtava viranhaltija. Virka perustettiin vuonna 1941 ylipäällikön, Suomen marsalkka Mannerheimin vaatimuksesta.

Kenttäpiispa on aina Evankelis-luterilaisen kirkon pappi; sotilaspappeina sen sijaan voivat toimia myös Ortodoksisen kirkon papit.

Palvelusarvoltaan kenttäpiispa rinnastetaan prikaatikenraaliin[1] (aiemmin kenraalimajuriin). Hän on muun sotilashenkilökunnan tavoin valtion virkamies.

Kenttäpiispa ei ole piispa, vaikka virkanimike siihen näennäisesti viittaakin: hänellä ei ole hiippakuntaa tai muitakaan piispan oikeuksia eikä hän kanna piispan liturgisia tunnuksia lukuun ottamatta sotilaspuvun päällä kannettavaa piispanristiä. Luterilaisen kirkon hierarkiassa kenttäpiispa vastaa kirkkolain mukaan lähinnä lääninrovastia.

Kenttäpiispa on piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen jäsen.[1] Kenttäpiispa kuuluu Turun arkkihiippakuntaan, mutta on puolustusvoimien palveluksessa.

Kenttäpiispana toimineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäpiispan tehtävässä ovat toimineet:

Kenttäpiispan arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäpiispa on myös tasavallan presidentin myöntämä arvonimi, joka kuuluu 7. ryhmään. Arvonimestä maksettavan veron määrä on joko 8 700 euroa tai 2 200 euroa.

Arvonimen on ainoana henkilönä Suomessa saanut ensimmäinen kenttäpiispa Johannes Björklund, jolle se myönnettiin 11. heinäkuuta 1941. Arvonimiluettelossa Björklundin ammatiksi tai arvoksi oli merkitty ”puolustuslaitoksen hengellisen työn johtaja, sotarovasti” ja kotipaikaksi Helsinki.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Yle.fi viitattu 24.8.2012
  2. Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 77. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]