Kirkon talo
| Kirkon talo - Kyrkans hus | |
|---|---|
_June_2023_1.jpg) |
|
| Osoite | Eteläranta 8 |
| Sijainti | Helsinki, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | Toimistorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1955 |
| Suunnittelija | Arkkitehtitoimisto Ola & Ethel Hansson |
| Rakennuttaja | Finska Ångfartygs Aktiebolaget (FÅA) |
| Omistaja | Kirkkohallitus ja Kirkon eläkerahasto |
| Käyttäjä | Kirkkohallitus, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Ekumeeninen Neuvosto |
| Kerrosluku | 10 |
| Bruttoala | 10 000 m² |
| Verkkosivut | |
 |
|
| Osa artikkelisarjaa |
| Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto |
|---|
 |
|
Hiippakuntien piispat
Esittelijät |
|
|
|
Muut toimielimet |
|
Maallikkoliikkeet |
|
Työmuodot
|
|
Lisää aiheesta Rakennukset
Palkinnot
Tapahtumat |
Kirkon talo (ruots. Kyrkans hus) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallintorakennus Helsingin Kaartinkaupungissa Etelärannan ja Eteläisen Makasiinikadun kulmassa osoitteessa Eteläranta 8. Rakennuksessa sijaitsevat Kirkkohallituksen toimitilat, kappeli hengellisiä tilaisuuksia varten, Kirkon Ulkomaanavun toimitilat ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto.[1][2]
Kirkkohallitus ja Kirkon eläkerahasto ostivat Kirkon talon vakuutusyhtiö Ilmariselta 37,7 miljonalla eurolla vuonna 2012. Kirkkohallitus muutti tiloihin kesällä 2014. Kirkkohallituksen osuus kaupasta oli 25,3 miljoonaa euroa ja Kirkon eläkerahaston 12,4 miljoonaa euroa. Ennen Kirkon talon hankkimista Kirkkohallituksen tilat sijaitsivat Katajanokalla neljässä eri kiinteistössä, jotka kaikki olivat korjauksen tarpeessa.[1][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talo alun perin rakennettu Finska Ångfartygs Aktiebolagetin eli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön (SHO) toimistoksi vuonna 1955. Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Ola & Ethel Hansson.[1][2] SHO:n jälkeen talossa ovat toimineet muun muassa Japanin Suomen-suurlähetystö ja asianajotoimisto Hannes Snellman.[3]
Ennen nykyistä rakennusta paikalla sijaitsi arkkitehti Jean Wiikin 1800-luvulla piirtämä niin sanottu Sanmarkin talo, jossa SHO:n konttori oli aloittanut toimintansa vuonna 1883. Talo tuhoutui vuoden 1944 Helsingin suurpommituksissa. Sen vieressä Eteläisen Makasiinikadun ja Unioninkadun kulmassa oli 1830-luvulla valmistunut puutalo, jossa toimi vuosina 1867–1875 Diakonissalaitoksen kulkutautisairaala. Ennen nykyisen talon rakentamista SHO lahjoitti puutalon takaisin Diakonissalaitokselle ja se siirrettiin vuonna 1954 hirsi hirreltä Espoon Skogbyhyn.[3][4]
Rakennuksen kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennuksessa on 10 kerrosta ja se on pohjaratkaisuiltaan selkeä. Talon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee ruokala ja aulatiloja, kun taas ylemmissä kerroksissa sijaitsee toimistoja ja neuvotteluhuoneita.[1][2]
Kirkon talon yhteenlaskettu neliömäärä on noin 10 000 neliötä, mutta pohjaratkaisuiden takia hukkaneliöitä on useita. Kirkkohallituksen käytössä on noin 5 900 neliötä ja ulos vuokrattuna on noin 2 800 neliötä.[1][2]
Talon ulkoseinässä Eteläisen Makasiinikadun puolella kolmannen kerroksen korkeudella on kuvanveistäjä Matti Hauptin toteuttama merenneitoa esittävä reliefiveistos Päin merta myrskyävää.[5]
Kappeli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon talossa sijaitsee myös oma pieni kappeli hengellisiä tilaisuuksia varten. Kappelin on suunnitellut taiteilijoista ja sisustusarkkitehdeistä koostunut työryhmä. Pelkistetyssä kappelissa on otettu käyttöön videotaiteen käyttämää valotekniikkaa. Kuvataiteilija Jaakko Niemelä ja Helena Hietanen ovat suunnitelleet kappelin tunnelmaa yhdessä Martelan sisustussuunnittelijoiden kanssa. Muun muassa kuvat, tekstit ja kirkkovuoden liturgiset värit tuotetaan seinille valon avulla. Kappelin pitkällä merenpuoleisella seinällä on älylasia, joka voidaan säätää kirkkaaksi tai maitomaiseksi tarpeen mukaan. Lisäksi sisutukseen on poimittu Raamatusta kohtia, jotka kertovat valosta. Raamatun kohdat liikkuvat virtana kappelin ulkoseinällä. [1][2]
Kappelin alttarilla sijaitsee rautainen krusifiksi, joka on tuotu Karjalasta Pälkjärven kirkosta. Modernin taiteen ja tekniikan keinoin myös rautaista krusifiksia voidaan valaista eri tavoin. [2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Olli Seppälä: Kirkkohallitus muuttaa Etelärantaan Kotimaa. 1.6.2012. Viitattu 26.7.2022.
- ↑ a b c d e f g Matti Kojonen says: Katajanokan sokkeloista Etelärannan selkeisiin kerroksiin Kirkonkello. 16.7.2014. Viitattu 26.7.2022.
- ↑ a b Eeva Järvenpää & Sirpa Räihä: Ensimmäisiä esikaupunkeja: Kertomuksia Kaartinkaupungin ja Kampin kortteleista, s. 80–85. Helsingin Sanomat, Helsinki 2009.
- ↑ Kirsti Toppari: ”Makasiinit ja Lahna”, s. 114–115 teoksessa Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Sanoma, Helsinki 1977.
- ↑ Päin merta myrskyävää (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseo HAM. Viitattu 10.3.2023.
| ||||||||||||||||||||||||