Synodaalikokous

Osa artikkelisarjaa
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto
Kirkkolainsäädäntö Vuoden 1686 kirkkolaki (1686) Konventikkeliplakaatti (1726) Kirkkolaki Kirkkojärjestys Piispainkokouksen työjärjestys Kirkon säädöskokoelma
Kirkkohallitus Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Kirkkohallituksen täysistunto Kirkkohallituksen virastokollegio Kirkkohallituksen yleiskirje Neuvottelukunnat Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta Kirkon talo Kirkon viestintä
Kirkolliskokous Piispat ja Kenttäpiispa Saamelaisten edustaja Valtioneuvoston edustaja Kirkolliskokousedustajat Kirkolliskokouksen sihteeristö Valiokunnat Käsikirjavaliokunta Perustevaliokunta Lakivaliokunta Hallintovaliokunta Talousvaliokunta Tulevaisuusvaliokunta Yleisvaliokunta Kansliavaliokunta Toimitusvaliokunta Linnasmäen opisto
Piispainkokous Hiippakuntien piispat Turun ja Suomen arkkipiispa Turun piispa Espoon piispa Helsingin piispa Kuopion piispa Lapuan piispa Mikkelin piispa Oulun piispa Porvoon piispa Tampereen piispa Esittelijät Piispainkokouksen istunto Piispainkokouksen pääsihteeri Piispainkokouksen teologinen sihteeri Kirkon ulkoasiain johtaja
Hiippakunnat Turun arkkihiippakunta Espoon hiippakunta Helsingin hiippakunta Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Mikkelin hiippakunta Oulun hiippakunta Porvoon hiippakunta Tampereen hiippakunta Hallinto Hiippakuntavaltuusto Tuomiokapituli Rovastikunta Piispantarkastus Synodaalikokous Synodaaliväitöskirja
Seurakunnat Kirkkoherranvirasto Seurakuntayhtymä Luettelo yhtymistä Päätöksenteko Kirkkoneuvosto Kirkkovaltuusto Seurakuntaneuvosto
Muut toimielimet Kirkon palvelukeskus Kirkon keskusrahasto Kirkon koulutuskeskus Kirkon tilastollinen vuosikirja Kirkon tutkimus ja koulutus Seurakuntien yhteiset Lasten ja nuorten keskus Kirkkopalvelut Kirkon ulkomaanapu
Vaalit Kirkolliskokousvaalit Hiippakuntavaltuustovaalit Seurakuntavaalit
Maallikkoliikkeet Herätysliikkeet Rukoilevaisuus Herännäisyys Evankelinen herätysliike Lestadiolaisuus Vanhoillislestadiolaisuus Esikoislestadiolaisuus Rauhansanalaisuus Elämänsanalaisuus Uusheräys Viides herätysliike Hengen uudistus kirkossamme Oasrörelsen i Svenskfinland Aurinkorannikon seurakunta Kyrkans Ungdom Luthersk Inremission Paavalin synodi Suomen evankelis-luterilainen rukousveljestö Suomen teologinen instituutti Verkosto
Työmuodot Diakonia Sairaalatyö Vankilatyö Alkoholisti- ja narkomaanityö Lapsi- ja nuorisotyö Varhaiskasvatus Erityisnuorisotyö Pyhäkoulut Seurakunnan päiväkerhot Rippikoulu Nuortenilta Lähetystyö Nimikkolähetti Lähetyspiiri Lähetyssihteeri Suomen Lähetysseura Kirkon Ulkomaanapu Sielunhoito Kirkko Puolustusvoimissa Sairaalasielunhoito Kirkolliset toimitukset Kaste Konfirmaatio Avioliitto Hautaan siunaaminen Kirkkovuosi Adventti Joulu Pääsiäinen Helluntai Juhannus
Lisää aiheesta Rakennukset Arkkipiispantalo Palkinnot Kirkon kulttuuripalkinto Kirkon viestintäpalkinto Mikael Agricolan risti Pro ecclesia -mitali Pyhän Henrikin risti Tapahtumat Kirkkopäivät Kirkon musiikkijuhlat

Synodaalikokous Suomen evankelis-luterilaisen kirkon säädettyyn järjestysmuotoon kuuluu kirkkolain nojalla annettu kirkkojärjestys (KJ). Sen mukaan Piispa, arkkihiippakunnassa arkkipiispa, kutsuu hiippakuntansa papit ja lehtorit vähintään joka kuudes vuosi synodaalikokoukseen, jonka tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä sekä seurakuntien hoitoa ja muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita. Tampereen hiippakunnassa synodaalikokoukseen osallistuvat myös diakonit. Osallistujamäärän vuoksi Tampereella on jaettu kokous. Virassa olevat pääsevät varsinaiseen kokoukseen.

Hiippakuntapäivä Pappeja ja lehtoreita koskevan synodaalikokouksen rinnalla mainitaan laajempaa joukkoa koskeva hiippakuntapäivä. Piispa, arkkihiippakunnassa arkkipiispa tai piispa, kutsuu tarvittaessa koolle seurakuntien luottamushenkilöitä, viranhaltijoita ja työntekijöitä sekä yhdistysten, säätiöiden ja laitosten edustajia hiippakuntapäivään, jossa käsitellään kirkon ja hiippakunnan kannalta ajankohtaisia asioita.

Sana synodaalikokous tulee kreikan kielen sanasta syn odos, joka tarkoittaa "yhteistä tietä", neuvottelua ja kokousta. Kristinuskossa synodilla on perinteisesti tarkoitettu paikallista tai koko kirkon kattavaa piispojen kokousta eli kirkolliskokousta. Pappien kokoukset ovat alkaneet Suomessa viimeistään vuoden 1686 kirkkolaissa, ja ne saivat myöhemmin nimen synodaalikokous.

Synodaalikokouksen nykyiset tehtävät

Nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan (KJ 18:9) piispa kutsuu hiippakuntansa papit ja lehtorit vähintään joka kuudes vuosi synodaalikokoukseen. Kokouksen tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa, sekä muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita.

Synodaalikokouksia varten on usein kirjoitettu niiden teemaa kuvaava synodaalikirja tai muu synodaalikirjoitus. Synodaalikirja toimii työskentelyn pohjana.

Synodaalikokouksella ei ole hallinnollista päätösvaltaa. Kirkolliskokous on pyytänyt synodaalikokouksilta ajoittain lausuntoja, viimeksi kirkollisten toimitusten kirjan ehdotuksesta.

Synodaalikokouksen historia

Synodaalikokouksella on ollut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa merkittäviä hallinnollisia tehtäviä ennen nykymuotoisen kirkolliskokouksen perustamista 1869.

Vuoden 1686 kirkkolaki sääti luvussa 25 "Pappein cocouxest". Kokous pidettiin kerran vuodessa tuomiokirkossa ja se kesti kolme päivää. Synodaalikokouksen kutsui piispa ja siihen osallistuivat kirkkoherrat ja kappalaiset. Kokous alkoi jumalanpalveluksella klo 7. Kokouksessa käsiteltiin consistoriumin eli tuomiokapitulin valmistelemia teesejä ja käytiin disputaatioita kahden päivän ajan. Kolmantena päivänä käsiteltiin seurakuntien tilaa. (Läänin)rovastit antoivat selontekonsa rovastikuntansa tilasta ja elämästä. Nämä aktit sidottiin yhteen ja säilytettiin tuomiokapitulissa. Kokouksessa käsiteltiin myös asioita, joita ei ollut voitu ratkaista paikallisesti. Kokouksen lopussa papisto antoi neliosaisen vakuutuksen piispalle. Seuraavaa kokousta varten valittiin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme respondenttia sekä kolme opponenttia. Kokous päättyi virteen, rukoukseen ja Herran siunaukseen.

Disputaatioiden ja teesien kirjoittamisen myötä syntyi tapa kirjoittaa synodaalikokouksia varten synodaalikirja.

Schaumanin kirkkolaissa 1869 synodaalikokouksia määrättiin pidettävän vähintään viiden vuoden välein.

Lehtorin viran perustamisen jälkeen myös lehtorit ovat osallistuneet synodaalikokoukseen. Vuodesta 2016 lähtien Tampereen hiippakunnan synodaalikokoukseen osallistuvat myös diakonit.

Vuoden 1994 uudistuneessa kirkkojärjestyksessä määrättiin, että synodaalikokous on pidettävä kuuden vuoden välein. Tarvittaessa niitä voitiin pitää useamminkin. Synodaalikokouksen puheenjohtaja oli piispa. Hallinnollisen toimielimen historiaa kantoi vielä määräys, että synodaalikokouksen tuli hyväksyä itselleen työjärjestys.

Hiippakuntahallintouudistuksen yhteydessä 2003 säännökset ovat saaneet nykyisen muotonsa. Kokoukset pidetään vähintään kuuden vuoden välein, mutta niiden muoto on vapaa.