Lehtori (kirkollinen virka)

Lehtori (seurakuntalehtori) on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pappisvirasta erillinen alkujaan vain naispuolisen teologin virka. Virka perustettiin vuoden 1963 kirkolliskokouksessa.

Alkujaan lehtori tarkoitti pappia, joka luki jumalanpalveluksessa raamatunkohdan (latinan kielessä lectio = lukukappale, lector = lukija).

Lehtorin viran perustamisen taustalla oli se, että naisteologien määrä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kasvoi huomattavasti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina mutta naispappeutta ei kirkossa vielä pitkään aikaan mahdollistettu. Naisten työskentelymahdollisuuksia kirkon piirissä haluttiin laajentaa. Vuosina 1963, 1976, 1984 ja 1986 kirkolliskokous äänesti siitä, olisiko pastorin virka avattava naisille, ja vuoden 1986 kirkolliskokouksen äänestyksen tuloksen perusteella avattiin. Kaikillakin mainituilla kerroilla valtaosa kirkolliskokouksesta äänesti naispappeuden puolesta, mutta vasta 1986 naispappeuden kannattajat saivat niin suuren enemmistön, että se riitti näin suureen muutokseen. Vuoden 1953 kirkolliskokous ehdotti erityisviran luomisesta teologian tutkinnon suorittaneille naisille. Tämä kuitenkin onnistui vasta 1963, jolloin lehtorin virka perustettiin.

Lehtorin virka on opetus- ja sielunhoitotyöhön keskittynyt maallikkovirka. Maallikkona lehtori ei voi toimittaa jumalanpalveluksia tai kirkon pyhiä toimituksia. Viran oikeuksia lisättiin kuitenkin vuonna 1978 siten, että lehtori voi saarnata kirkkoherran luvalla jumalanpalveluksessa, avustaa ehtoollisella ja toimittaa konfirmaation. Sen lisäksi lehtori voi jakaa ns. sairaanehtoollisen.

Lehtorin viran hoitamisen edellytyksenä on, että henkilö saa lehtorin oikeudet. Oikeuksien kelpoisuusehtona on teologian maisterin tutkinto. Oikeuksia haetaan hiippakunnan tuomiokapitulilta ja se vastaa menettelyltään pappisvihkimyksen anomista. Tarkasti ottaen lehtoriksi kutsutaan vain henkilöä, joka lehtorin oikeuksien lisäksi myös hoitaa seurakunnassa lehtorin virkaa. Vaikka lehtorin virka on maallikkovirka, kirkon hallinnossa lehtorit rinnastetaan monin tavoin pappeihin. Lehtoreilla on pappien ohella äänioikeus tuomiokapitulin pappisasessorin ja piispan vaalissa.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa pappisvirka avattiin naisille vuonna 1986, kirkon ensimmäiset naispapit vihittiin vuonna 1988, ja tällöin myös monet lehtorit vihittiin papeiksi. Vastaavasti lehtorin virkoja muutettiin pappisviroiksi. Lehtorin virkojen määrä on seurakunnissa vähentynyt sen jälkeen paljon. Kirkossa on keskusteltu sen vuoksi lehtorin viran tulevaisuudesta ja olemassaolon tarkoituksenmukaisuudesta ja hyödykkyydestä. 2000-luvulla lehtorin oikeuksia on myönnetty vain muutamia ja seurakunnissa se on miltei kadonnut ammattiryhmä. Nykyisessä kirkkokäsikirjassa ei ole enää lehtorin virkaan vihkimisen kaavaa, vaan vihkimisissä on hyödynnetty vanhan kirkkokäsikirjan kaavaa.

Nykyään miehestäkin voi tulla seurakuntalehtori.