Lukija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirkollista vihkimystä. Lukija voi tarkoittaa myös Bernhard Schlinkin kirjoittamaa saksalaista romaania tai siihen perustuvaa yhdysvaltalaista elokuvaa.
Lukijoiden vihkiminen venäläisessä pappisseminaarissa. Lukijoilla on päällä lyhyet felonit.
Ortodoksinen papisto
Alempi papisto
Lukija
Alidiakoni
Ylempi papisto
Diakoni
Ylidiakoni
Pappi (Presbyteeri)
Pastori
Kirkkoherra
Rovasti
Piispa
Apulaispiispa
Metropoliitta
Arkkipiispa
Eksarkki
Patriarkka
Luostaripapisto
Munkkidiakoni
Arkkidiakoni
Pappismunkki
Arkkimandriitta
Igumeni

Lukija on epistolaa ja Vanhan testamentin tekstejä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa lukeva vihitty mieshenkilö. Lukijan aste on pappeuden asteista ensimmäinen ja he kuuluvat alidiakoneiden ohella alempaan papistoon. Varsinaiseen papistoon kuuluvat diakoni, pappi ja piispa.

Lukijan asuna on palveluksissa stikari, joka korvasi 1600-luvulle asti käytössä olleen lyhyen felonin. Lyhyt feloni on kuitenkin edelleen käytössä lukijan vihkimistoimituksessa, missä se kuvaa sitä, että vihitty on astunut pappeuden ikeen alle. Lukijaksi kanonien mukaan voidaan vihkiä 15 vuotta täyttänyt mies. Lukija voi mennä naimisiin vielä vihkimyksensä jälkeen.[1]

Aiemmin oli tavallista, että pappisseminaarin viimeisessä vaiheessa naimisissa tai kihloissa olleet opiskelijat vihittiin lukijoiksi koulutuksen lopussa; varsinainen diakoniksi ja edelleen papiksi vihkiminen tehtiin pääsääntöisesti asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen; ehdoton edellytys oli ortodoksin kanssa solmittu avioliitto tai selibaattilupaus. Nykyään on tavallista, että lukijaksi vihitty asevelvollinen toimii varusmiespappina.

Lukijan vihkimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukijan vihkimys tapahtuu liturgian alussa, hetkiä luettaessa. Lukijan vihkii kheirotesialla aina piispa. Lukijalta leikataan hiuksia symboliksi Jumalan palvelijaksi uhrautumisesta. Antiikin aikana orjan vaihtaessa omistajaa tältä leikattiin hiukset. Hiusten leikkaamisen jälkeen lukijalle puetaan lyhyt feloni. Tämä feloni oli 1600-luvulle asti kamisionin lisäksi lukijan liturginen vaate. Lukija lukee tässä felonissa epistolan, jonka piispa määrää. Tämän jälkeen feloni riisutaan ja lukijalle puetaan stikari.[2]

Lukijan tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukijan tehtäviin kuuluu bysanttilaisen liturgian selittäjän Simeon Thessalonikalaisen mukaan:

  • lukee vihkimyksestään lähtien pappien ja diakonien ohjeiden mukaan jumalallisia kirjoituksia, toisin sanoen profeettojen ja apostolien sanoja, seisoen keskellä sellaisena kuin hänet sinetöitiin, peittämättömin päin.
  • sytyttää kynttilät alttarissa
  • tuo papille tulen kynttilöitä varten
  • kulkee kynttilöitä kantaen pyhien Lahjojen edellä
  • ojentaa papille prosforat, veden ja lämpimyyden
  • kaunistaa temppeliä
  • palvelee kaikella muullakin tavalla
  • toimii kanonarkkina[3]

Kirkolliset vaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukija voi käyttää myös kirkkorakennuksen ulkopuolella päähineenä skufiaa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nikodim Milash (1896): Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen, s. 327. Suom. Antti Inkinen. Pieksämäki: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1980. ISBN 951-9071-34-2.
  2. Piispa Paavali: ”Lukijaksi ja veisaajaksi vihkiminen”, Piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita, s. 54-57. Ortodoksinen veljestö, 1956.
  3. Piispa Paavali: Piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita, s. 56. Ortodoksinen veljestö, 1956.