Lukija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirkollista vihkimystä. Lukija voi tarkoittaa myös Bernhard Schlinkin kirjoittamaa saksalaista romaania tai siihen perustuvaa yhdysvaltalaista elokuvaa.
Ortodoksinen papisto
Alempi papisto
Lukija
Alidiakoni
Ylempi papisto
Diakoni
Ylidiakoni
Pappi (Presbyteeri)
Pastori
Kirkkoherra
Rovasti
Piispa
Apulaispiispa
Metropoliitta
Arkkipiispa
Eksarkki
Patriarkka
Luostaripapisto
Munkkidiakoni
Arkkidiakoni
Pappismunkki
Arkkimandriitta
Igumeni

Lukija on epistolaa ja Vanhan testamentin tekstejä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa lukeva vihitty mieshenkilö. Lukijoita oli myös roomalaiskatolisessa kirkossa, mutta virka lakkautettiin Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgisten uudistusten myötä.

Lukijan aste on pappeuden asteista ensimmäinen ja he kuuluvat alidiakoneiden ohella alempaan papistoon. Varsinaiseen papistoon kuuluvat diakoni, pappi ja piispa.

Lukijan asuna on palveluksissa stikari, joka korvasi 1600-luvulle asti käytössä olleen lyhyen felonin ja kamisionin. Lyhyt feloni on kuitenkin edelleen käytössä lukijan vihkimistoimituksessa, missä se kuvaa sitä, että vihitty on astunut pappeuden ikeen alle. Lukijaksi kanonien mukaan voidaan vihkiä 15 vuotta täyttänyt mies. Lukija voi mennä naimisiin vielä vihkimyksensä jälkeen.[1]

Aiemmin oli tavallista, että pappisseminaarin viimeisessä vaiheessa naimisissa tai kihloissa olleet opiskelijat vihittiin lukijoiksi koulutuksen lopussa; varsinainen diakoniksi ja edelleen papiksi vihkiminen tehtiin pääsääntöisesti asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen; ehdoton edellytys oli ortodoksin kanssa solmittu avioliitto tai selibaattilupaus. Nykyään on tavallista, että lukijaksi vihitty asevelvollinen toimii varusmiespappina.

Lukijan viran historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukijoiden vihkiminen Pietarin Hengellisen Akatemian kirkossa. Vihittävillä lukijoilla on päällä lyhyet valkoiset felonit.

Lukijan virka syntyi ilmeisesti hyvin varhain kristillisessä kirkossa, todennäköisesti jo 100-luvulla.[2] Justinos Filosofi kuivaillessaan varhaiskristillistä jumalanpalvelusta kuvaa, miten lukija lukee Vanhan testamentin ja apostolien tekojen tekstejä sunnuntaijumalanpalveluksessa.[3] Kirkollinen kanonikokoelma Canones Ecclesiastici 100-luvulta luettelee lukijat korkearvoisemmiksi papistossa kuin diakonit. 300-luvun teos Hippolytuksen kanonit korostaa, että lukijalla tuli olla samat hyveet kuin diakonilla.[4] Lukijan virka on tässä dokumentissa heti piispan ja presbyteerin eli papin jälkeen.[5] Lukijan tuli pystyä lukemaan ja selittämään Raamatun kirjoituksia.

»Ennen kuin joku hyväksytään lukijaksi, on tarkkaan otettava selvää, ettei hän ole turhanpuhuja, juopottelija eikä taipuvainen pilkkanauruun, vaan kaikessa hyvien käytöstapojen mies. Kokouksissa Herran päivänä eli sunnuntaina hän on ensimmäisellä sijalla ja hänellä täytyy olla hyvät puhujanlahjat ja hänen on pystyttävä opettamaan, koska hän on evankelistan paikalla. Hän opettaa tietämättömiä, mutta hänet merkitään muistiin Jumalan luona.»
(Canones Ecclesiastici [6])

Lukijan vihkimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukijan vihkimys tapahtuu liturgian alussa, hetkiä luettaessa. Lukijan vihkii kheirotesialla aina piispa. Hippolytus Roomalainen huomauttaa, että lukijaa ei vihitä kätten päällepanemisella.[7] Tämä tosin saattaa viitata kheirotonian ja kheirotesian eroon. Vihittäessä lukijalta leikataan hiuksia symboliksi Jumalan palvelijaksi alistumisesta. Antiikin aikana orjan vaihtaessa omistajaa tältä leikattiin hiukset. Hiusten leikkaamisen jälkeen lukijalle puetaan lyhyt feloni. Tämä feloni oli 1600-luvulle asti kamisionin lisäksi lukijan liturginen vaate. Lukija lukee tässä felonissa epistolan, jonka piispa määrää. Tämän jälkeen feloni riisutaan ja lukijalle puetaan stikari.[8]

Lukijan tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukijan tehtäviin kuuluu bysanttilaisen liturgian selittäjän Simeon Tessalonikalaisen mukaan:

  • lukee vihkimyksestään lähtien pappien ja diakonien ohjeiden mukaan jumalallisia kirjoituksia, toisin sanoen profeettojen ja apostolien sanoja, seisoen keskellä sellaisena kuin hänet sinetöitiin, peittämättömin päin.
  • sytyttää kynttilät alttarissa
  • tuo papille tulen kynttilöitä varten
  • kulkee kynttilöitä kantaen pyhien Lahjojen edellä
  • ojentaa papille prosforat, veden ja lämpimyyden
  • kaunistaa temppeliä
  • palvelee kaikella muullakin tavalla
  • toimii kanonarkkina[9]

Kirkolliset vaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukija voi käyttää myös kirkkorakennuksen ulkopuolella päähineenä skufiaa.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nikodim Milash (1896): Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen, s. 327. Suom. Antti Inkinen. Pieksämäki: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1980. ISBN 951-9071-34-2.
  2. Lebedev, A.: Lukijan virka varhaiskirkossa. (Suomentanut Mikael Kasanko) Ortodoksinen kulttuuri, 1988, 6. vsk, nro 1-2, s. 12. Joensuu: Ortokirja ry.
  3. Justinos Marttyyri: ”Ensimmäinen apologia”, Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa, s. 99. Toimittanut Matti Myllykoski. Suom. Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-035-0.
  4. Bradshaw, Paul F.: ”Ministry and Ordination in the Third and Fourth Centuries”, Rites of Ordination: Their history and theology, s. 49. Collegeville, Minnesota: Liturgical Press, 2014. ISBN 978-0281071579. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.12.2016).
  5. Lebedev, A.: Lukijan virka varhaiskirkossa. (Suomentanut Mikael Kasanko) Ortodoksinen kulttuuri, 1988, 6. vsk, nro 1-2, s. 12. Joensuu: Ortokirja ry.
  6. Lebedev, A.: Lukijan virka varhaiskirkossa. (Suomentanut Mikael Kasanko) Ortodoksinen kulttuuri, 1988, 6. vsk, nro 1-2, s. 12. Joensuu: Ortokirja ry.
  7. Kevin P. Edgecomb: The Apostolic Tradition of Hippolytus of Rome Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  8. Piispa Paavali: ”Lukijaksi ja veisaajaksi vihkiminen”, Piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita, s. 54-57. Ortodoksinen veljestö, 1956.
  9. Piispa Paavali: Piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita, s. 56. Ortodoksinen veljestö, 1956.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]