Lukija (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Lukija on yksi ortodoksisen kirkon pappeuden asteista.
Lukija
The Reader
Lukija.jpg
Ohjaaja Stephen Daldry
Käsikirjoittaja David Hare
Tuottaja Anthony Minghella
Sydney Pollack
Scott Rudin
Säveltäjä Nico Muhly
Kuvaaja Chris Menges
Roger Deakins
Leikkaaja Claire Simpson
Pääosat Kate Winslet
Ralph Fiennes
David Kross
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Saksa
Tuotantoyhtiö The Weinstein Company
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 10. joulukuuta 2008
Suomen lippu 27. maaliskuuta 2009
Kesto 124
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti $32 milj.
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Lukija (The Reader) on vuoden 2008 yhdysvaltalais-saksalainen lähihistoriallinen draamaelokuva, jonka on ohjannut Stephen Daldry. Se perustuu Bernhard Schlinkin samannimiseen romaaniin. Elokuvan pääosissa ovat Kate Winslet, Ralph Fiennes ja David Kross.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo saksalaisesta, toisen maailmansodan aikoihin syntyneestä Michael Bergistä, joka 1950-luvun puolivälissä kohtaa itseään parikymmentä vuotta vanhemman salaperäisen naiseen nimeltä Hanna Schmitz. Tämä alkaa opettaa lukioikäistä Michaelia rakkauden taidossa. Poika puolestaan lukee naiselle klassista kirjallisuutta, kuten Homerosta ja Tšehovia.

Sitten nainen katoaa. Berg lähtee opiskelemaan lakia, jossa hänen opettajansa on oikeusfilosofiasta kiinnostunut professori Rohl (Bruno Ganz). Vuonna 1966 tämä vie opiskelijansa seuraamaan kohuttua oikeudenkäyntiä, jossa joukkoa entisiä SS-naisvartijoita syytetään sotarikoksesta; nämä ovat keskitysleirin evakuoimista seuranneella kuolemanmarssilla teljenneet vankijoukon kylän kirkkoon, kun paikkakuntaa on alettu pommittaa. Vartijat eivät ole päästäneet vankeja ulos, vaikka kirkko on syttynyt palamaan surmaten kaikki vangit yhtä lukuun ottamatta. Tämä on avaintodistajana oikeudenkäynnissä, jossa joukon johtajaksi tulkittu Hanna Schmitz tuomitaan elinkautiseen muiden sotarikollisten saadessa lyhyempiä tuomioita. Oikeudenkäynnissä Michael Bergi oivaltaa, että Hanna todellisuudessa ei osaa lukea tai kirjoittaa, ja on siksi pyytänytkin poikaa lukemaan itselleen. Myös sodan aikana Hanna on vartijana määrännyt naisvangit lukemaan itselleen.

Michael nai opiskelutoverinsa, mutta eroaa 1970-luvun puolivälissä. Hän alkaa lähettää Hannalle vankilaan kasetteja, joille on lukenut samoja avainteoksia, jotka ovat tulleet kaksikolle tutuiksi jo 1950-luvun lemmenhetkien aikana. Äänikirjeiden perusteella Hanna opettelee viimein lukemaan vankilan yksinäisyydessä ja hankkii itselleenkin kirjoja. 1980-luvun lähetessä loppuaan Hanna aiotaan armahtaa parinkymmenen vankilavuoden jälkeen. Korkeaan juristinvirkaan kohonnut Michael on hänen ainut kontaktinsa ulkomaailmassa ja mies järjestääkin hänelle asunnon ja työpaikan. Vapautumisen alla Hanna hirttäytyy selliinsä. Rahat hän testamenttaa ainoalle uhrille, joka pelastui sodan ajan kirkkopoltosta. Michael lähtee kuljettamaan rahoja tälle Yhdysvaltoihin, mutta vain naisen tytär on elossa ja kieltäytyy perinnöstä. He päättävät antaa rahat lukutaitoa edistäviin tarkoituksiin, vaikka kuten nainen huomauttaa, lukutaito ei varsinaisesti ole ollut juutalaisen kansan ongelma. Lopussa Michael alkaa kertoa vaiettua elämänvaihettaan tyttärelleen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ralph Fiennes  … Michael Berg  
 Kate Winslet  … Hanna Schmitz  
 David Kross  … nuori Michael Berg  
 Alexandra Maria Lara  … nuori Ilana Mather  
 Bruno Ganz  … professori Rohl  
 Lena Olin  … Rose Mather/Ilana Mather  
 Hannah Herzsprung  … Julia  
 Karoline Herfurth  … Marthe  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miramax Films hankki Bernhard Schlinkin romaanin Lukija tuotanto-oikeudet huhtikuussa 1998.[1] Elokuvan kuvaukset aloitettiin 2007, kun ohjaaja Stephen Daldry ja mies- ja naispääosan esittäjät Ralph Fiennes sekä Nicole Kidman oltiin kiinnitetty tuotantoon.[2] Kidman jätti kuitenkin Hanna Schmitzin roolin raskautensa takia. Kidmanin tilalle rooliin valittiin Kate Winslet, joka oli ollut myös hahmon alkuperäinen tulkitsija. Winslet oli joutunut jättämään tuotannon, kun kuvausaikataulu olisi mennyt päällekkäin Revolutionary Roadin aikataulun kanssa. Lukijan kuvausta oli jouduttu lykkäämään, kun Kidmanin edellisen elokuvan Australian kuvaukset olivat viivästyneet, joten Winslet pystyi liittymään uuden aikataulun myötä Lukijan tuotantoon.[3]

Romaanin kirjoittaja Bernhard Schlick vaati, että elokuva tehtäisiin englanniksi, eikä saksaksi. Daldry ja elokuvan käsikirjoittaja David Hare kiertelivät romaanin paikkoja, katselivat dokumentteja Saksan historiasta tuolta ajalta ja lukivat kirjoja sekä artikkeleita naisista, jotka olivat olleet keskitysleireillä SS-vartijoina. Hare ei halunnut käyttää käsikirjoituksessa kertojaääntä romaanin pitkien sisäisten monologien aikana ja hän muutti myös loppua.[4]

Scott Rudin, yksi elokuvan tuottajista, jätti elokuvan johtuen erimielisyyksistä julkaisupäivästä. Hän poistatti myös nimensä elokuvan lopputeksteistä. Rudin oli eri mieltä Harvey Weinsteinin kanssa. Weinstein ei halunnut kampanjoida Lukijaa Oscar-kisassa, vaan keskittyi elokuvien Doubt – epäilys ja Revolutionary Road promotoimiseen.[5] Elokuvan kaksi muuta alkuperäistä tuottajaa Anthony Minghella ja Sydney Pollack kuolivat ennen elokuvan ensi-iltaa.[6]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Winslet sai roolistaan useita palkintoja. Hän oli ehdolla Oscar-palkintoon kuudennen kerran ja voitti ensimmäisen palkintonsa. Winslet voitti lisäksi muun muassa Golden Globen, BAFTAn ja SAG-palkinnon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roman, Monica: Miramax books 'Reader' Variety. 22. huhtikuuta 1998. Viitattu 23. helmikuuta 2009. (englanniksi)
  2. Fleming, Michael: Kidman, Fiennes book 'Reader' gig Variety. 17. elokuuta 2007. Viitattu 23. helmikuuta 2009. (englanniksi)
  3. Fleming, Michael: Winslet replaces Kidman in 'Reader' Variety. 8. tammikuuta 2008. Viitattu 23. helmikuuta 2009. (englanniksi)
  4. Kaminer, Ariel: Translating Love and the Unspeakable The New York Times. 5. joulukuuta 2008. Viitattu 23. helmikuuta 2009. (englanniksi)
  5. Thompson, Anne: Scott Rudin leaves 'The Reader' Variety. 9. lokakuuta 2008. Viitattu 23. helmikuuta 2009. (englanniksi)
  6. Producer rules relaxed for Reader BBC. 28. tammikuuta 2009. Viitattu 23. helmikuuta 2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]