Homeros

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Homeros
Homeros
Homeros
Syntynyt todennäköisesti 700-luvulla eaa.
luultavasti Vähässä-Aasiassa tai Kreikassa
Ammatit runoilija, runonlaulaja
Aikakausi arkaainen kausi
Tyylilajit eeppinen runous
Aiheet Troijan sota, Odysseuksen harharetket
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Homeros (muinaiskreikaksi Ὅμηρος, Hómēros) oli legendaarinen, mahdollisesti myyttinen, runoilija antiikin Kreikan muinaisajalla, todennäköisesti 700-luvulla eaa. Häntä on perinteisesti pidetty kreikkalaisen kirjallisuuden merkittävimpien eeposten Iliaan ja Odysseian runoilijana.

Antiikin aikana Homerosta pidettiin historiallisena henkilönä, mutta nykyaikana jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämän. Myös Homeroksen mahdollisesta ajoituksesta on erilaisia näkemyksiä. Perimätieto kertoo Homeroksen olleen sokea, ja monen kaupungin väitetään olevan Homeroksen synnyinpaikka, mutta muuten hänestä ei tiedetä paljoakaan. Sekä Ilias että Odysseia on kirjoitettu muinaiskreikan joonialaisella murteella, jota puhuttiin kreikkalaisessa Vähässä-Aasiassa.

Elämä ja legendat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeros ja hänen oppaansa Glaukos. William-Adolphe Bouguereau (1825–1905).

Antiikin aikaiset elämäkerrat kuvaavat Homeroksen kiertelevänä laulajana, hieman kuten Thamyris[1] tai Hesiodos, joka käveli Khalkiksesta Amfidamaaseen laulaakseen hautajaisissa.[2][3] Ne antavat kuvan sokeasta, kerjäävästä laulajasta, joka viihtyy köyhän kansan parissa kokoontumispaikoilla ja satamakaupungeissa.[4] Runot itsessään puolestaan viittaavat laulajaan, joka toimii ylhäisön hoveissa. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kumpaan ryhmään, hovilaulajiin vai kierteleviin laulajiin, historiallinen Homeros olisi kuulunut.[5]

Antiikin kreikkalaiset pitivät Homerosta yleisesti historiallisena henkilönä, mutta nykyaikaiset tutkijat ovat olleet skeptisempiä: antiikin ajalta ei ole säilynyt lainkaan luotettavia elämäkerrallisia tietoja Homeroksesta,[6] ja tämän nimiin laitetut runoelmat itsessään ovat selvästi useita vuosisatoja jatkuneen ja valmiita runokaavoja hyödyntäneen tarinankerronnan ja runonlaulannan lopputulosta. Joidenkin tutkijoiden mukaan "Homeros" ei ole ollut historiallisen runoilijan nimi, vaan keksitty nimimerkki.[7] Homeroksen historiallisuuden lisäksi tutkijat ovat olleet erimielisiä tämän nimen merkityksestä, mahdollisesta ajoituksesta sekä kotipaikasta.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoilijan nimi lausutaan samoin kuin sana ὅμερος (hómēros), joka tarkoittaa ”panttivankia”,[8] mikä on ymmärretty samaksi kuin ”se joka on pakotettu seuraamaan”. Joonialaisessa kreikassa verbillä ὁμηρεύω (homēreúō) oli erityinen merkitys ”ohjata sokeaa”; Kymen aiolialaisessa kreikassa sana ὅμηρος (hómēros) merkitsi puolestaan sokeaa.[9] Tämä tuotti useita kertomuksia, jotka pyrkivät liittämään Homeroksen joko tilanteeseen, jossa tämä oli vangittuna, tai tämän sokeuteen.

Homerosta luonnehditaan sokeaksi jo eräissä Homeerisiin hymneihin kuuluvan deloslaisen Hymnin Apollonille säkeissä.[10] Thukydides lainasi samoja säkeitä tukeakseen ajatusta Homeroksen sokeudesta.[11] Historioitsija Eforos jakoi saman näkemyksen, ja ajatus sai lisää tukea väärästä etymologiasta, joka johti hänen nimensä ilmaisusta ὁ μὴ ὁρών (ho mē horōn), "se joka ei näe". Odysseian kohdan, joka kertoo sokeasta runonlaulajasta Demodokoksesta Faiakian kuninkaan hovissa,[12] on joskus nähty viittaavan Homerokseen itseensä.

Monet tutkijat katsovat nimen viittaavan johonkin toimintaan. Gregory Nagy katsoo sen merkitsevän "se joka sovittaa (laulut) yhteen".[13] Toinen lähellä oleva verbi ὁμηρέω (homēréō) tarkoittaa paitsi "kohtaamista" myös "sopusoinnussa olemista" tai "vireessä laulamista".[14][15] Jotkut ovat puolestaan katsoneet nimen tarkoittavan "se, joka laittaa äänen vireeseen".[16][17]

Ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen ajoitus oli kiistelty jo antiikin aikana ja se on sitä edelleen. Herodotos katsoi Homeroksen eläneen 400 vuotta ennen hänen omaa aikaansa, mikä sijoittaisi tämän noin vuoteen 850 eaa.[18] Toiset antiikin ajan lähteet ajoittavat hänet lähemmäksi oletettua Troijan sotaa.[19] Eratostheneen käyttämällä ajoituksella Troijan sota sijoittuisi noin vuosiin 1194–1184 eaa., ja arkeologisten tutkimusten perusteella tämä vaikuttaa mahdolliselta.

Nykyisessä tutkimuksessa "Homeroksen ajoituksella" viitataan yhtä lailla Homeroksen nimiin laitettujen runoelmien ajoitukseen kuin tämän elinaikaan. Tutkijat katsovat, että Ilias ja Odysseia ovat peräisin 800-luvun eaa. lopusta tai 700-luvulta eaa., ja että Ilias on näistä kahdesta ehkä joitakin kymmeniä vuosia varhaisempi.[20] Näin teokset olisivat jonkin verran Hesiodosta varhaisempia[21] ja Ilias puolestaan länsimaisen kirjallisuuden varhaisin teos. Viime aikoina jotkut tutkijat ovat ehdottaneet 600-luvulle eaa. sijoittuvia ajoituksia. Ne tutkijat, jotka katsovat homeeristen runojen kehittyneen vaiheittain pitkien aikojen kuluessa, ajoittavat runot tyypillisesti myöhempään aikaan: esimerkiksi Nagyn mukaan runojen kirjoitettu muoto vakiintui vasta 500-luvulla eaa.[22]

Synnyinpaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikka Homeroksen kuvaamana.

Vaikka "Homeros" on kreikkalainen nimi, joka viittaa aiolian murretta puhuneeseen alueeseen,[23] Homeroksesta ei tiedetä mitään varmaa. Antiikin aikana syntyi moninaisia perinteitä, jotka esittivät tarjoavansa yksityiskohtia tämän synnyinpaikasta ja taustasta. Monet niistä olivat puhtaasti fantasiakirjallisuutta: satiirikko Lukianos esitti hänet Tosi tarinassaan Tigranes-nimisenä babylonialaisena, joka otti nimen Homeros vasta kun joutui kreikkalaisten panttivangiksi (homeros).[24] Kun keisari Hadrianus kysyi Delfoin oraakkelilta, kuka Homeros todella oli, Pythia vastasi, että tämä oli ithakalainen Epikasteen ja Telemakhoksen, eli Odysseian henkilöhahmojen, poika.[25]

Nämä kertomukset koottiin hellenistisen ajan Aleksandriassa joukoksi Homeroksen elämä -nimisiä teoksia. Lisäksi tunnettiin runoelma nimeltä Homeroksen ja Hesiodoksen kilpa. Yleisimmän version mukaan Homeros oli syntyisin joko Joonian Smyrnasta, Vähästä-Aasiasta, tai Khioksen saarelta, ja hän kuoli Ioksen saarella Kykladeilla.[26] Homēreōn oli Ioksella erään kuukauden nimenä.[27] Yhteys Smyrnaan vaikuttaa olevan peräisin legendasta, jonka mukaan Homeroksen alkuperäinen nimi oli Melesigenes, "Meles-joella syntynyt". Runojen sisäinen todistusaineisto tukee yhteyttä jonkin verran: paikannimet ja maantieteelliset yksityiskohdat osoittavat alueen tuntemusta, ja monet vertaukset herättävät mielikuvia paikallisista näkymistä.[26][28]

Yhteys Khiokseen esiintyy jo Semonides Amorgoslaisella, joka lainasi Iliaan säettä 6.146 "khioslaisen" runoilemana. Saarella vaikutti jonkinlainen eponyymisten runonlaulajien ammattikunta, jotka tunnettiin nimellä Homeridai, ja joka katsoi periytyvänsä Homeroksesta.[29] M. L. West on huomauttanut, että tällaiset -idai- tai -adai-loppuiset johonkin henkilöön viittaavat nimet eivät yleensä viitanneet historiallisiin vaan myyttisiin hahmoihin.[30]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen tunnetuimmat teokset ovat eepokset Ilias ja Odysseia. Sen lisäksi hänen nimiinsä on laitettu lukuisia hymnejä ja muita töitä. 500- ja 400-lukujen eaa. kreikkalaiset ymmärsivät "Homeroksen" samana asiana kuin "koko herooisen heksametrirunouden perinne".[31] Homeroksen nimiin saatettiin laittaa esimerkiksi koko eeppinen kyklos. Siihen kuuluivat muun muassa Troijan tarupiirin runoelmat Pieni Ilias, Nostoi ja Kypria, sekä Theban tarupiirin Oidipuksesta ja tämän pojista kertovat runoelmat.

Ilias, laulu VIII, säkeet 245–253. Kreikkalainen käsikirjoitus, 400-luvun loppu tai 500-luvun alku jaa.

Lisäksi Homeroksen nimiin laitettiin Homeeristen hymnien kokoelma, koominen pienoiseepos Batrakhomyomakhia sekä Margites. Nykyisin pidetään kuitenkin epätodennäköisenä, että nämä olisivat peräisin häneltä. Homeroksen nimiin on joskus laitettu myös Oikhalian valtaus ja Fokais, mutta kysymys niiden kirjoittajasta on vielä ongelmallisempi kuin Homeroksen pääteosten.

Homeroksen nimiin on näin laitettu kaikki seuraavat teokset:

Homeerinen kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Homeerinen kreikka

Homeroksen käyttämä kieli eli niin kutsuttu homeerinen kreikka edustaa joonialaisen kreikan arkaaista muotoa, jossa on sekaisin myös muita murteita, kuten aiolialaista kreikkaa.[32] Kieli toimi myöhemmin kreikkalaisen epiikan kielenä, ja sitä kirjoitettiin tyypillisesti daktyylisellä heksametrillä.

Homeerinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteles huomautti Runousopissaan, että Homeros erosi muista aikansa runoilijoista siinä, että hän keskittyi yksittäiseen yhtenäiseen teemaan tai toimintaan eeppisessä kykloksessa.[33]

Matthew Arnoldin mukaan Homeroksen runoutta kuvaavat seuraavat neljä piirrettä: ensiksi, hän on hyvin nopea; toiseksi, hän on yksinkertainen ja suora ajatusten kehittelyssä ja niiden ilmaisussa, sekä lauseiden muodossa että sanoissa; kolmanneksi, hän on yksinkertainen ja suora ajatusten sisällössä ja aiheissaan; ja neljänneksi, hän on aina ylevä.[34]

Homeroksen runouden nopeus on paljolti peräisin heksametrimuodosta. Varhaista kirjallisuutta luonnehti se, että runomitta ohjasi ajatusten kehittelyä ja lauseiden kieliopillista muotoa. Runous oli näin rytmin ja lauseopin jatkuvan vuorovaikutuksen tulosta. Homeroksen runous säilyttää nopeuden ilman, että säkeissä esiintyisi toisaalta liiallista heilahtelua tai toisaalta monotonisuutta.

Homeros-tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen teosten tutkiminen on yksi vanhimpia tutkimusaloja, ja sitä harjoitettiin laajalti jo antiikin aikana, erityisesti hellenistisen ajan Aleksandriassa. Tutkimuksen päämäärät ja lopputulokset ovat tietysti muuttuneet ajan kuluessa. Viimeisen parinsadan vuoden aikana tutkimus on keskittynyt siihen, kuinka homeeriset runot ovat syntyneet ja välittyneet meidän päiviimme saakka, ensin suullisessa ja sitten kirjallisessa muodossa.

Kaksi merkittävintä tutkimussuuntausta 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen Homeros-tutkimuksessa ovat olleet analyysi ja unitarianismi. Analyysin edustajat ovat korostaneet runoelmien epäjohdonmukaisuuksia, unitarianistit puolestaan niiden yhtenäisyyttä. 1900-luvulla ja sen jälkeen on tutkittu runouden suullisen välittymisen mekanismeja. Uusanalyysi on tutkinut Homeroksen ja muun varhaisen eeppisen aineiston välisiä yhteyksiä.

Homeerinen kysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiantutkijat ovat kiistelleet siitä, oliko Homeros todellinen henkilö vai esimerkiksi useammalle vanhaa eeppistä materiaalia esittäneelle runonlaulajalle annettu nimitys. Samaten on pohdittu, laatiko sama runoilija sekä Iliaan että Odysseian.

Jotkut tutkijat uskovat Homeroksen olleen todellinen historiallinen henkilö, joka kirjoitti sekä Iliaan että Odysseian tai ainakin kokosi ne yhtenäisiksi teoksiksi ennestään tunnettujen runojen pohjalta. Koska tämän elämästä ei tiedetä mitään, yleinen vitsi kuuluu, että "Homeros ei koskaan elänyt, vaan runot kirjoitti joku toinen saman niminen".[35] Samuel Butler väitti Odysseuksen (mutta ei Iliaan) sepittäjän olleen nuori sisilialainen nainen.

Oli Homeros todellinen tai ei, useimmat tutkijat uskovat, että homeerisen runouden taustalla oli pitkä, useita sukupolvia vanha suullinen runonlaulantaperinne, joka oli monien runonlaulajien saamaa yhteistä kulttuuriperintöä. Iliaan ja Odysseian rakenteen analysointi osoittaa, että runot sisältävät useita kaavamaisia runosäkeitä ja säkeen osia, formuloita, jotka ovat tyypillisiä suulliselle runonlausunnalle; formuloiden avulla runonlaulaja kykeni sepittämään runoja ex tempore. Ilias saattaa heijastaa pitkää suullista perinnettä, jonka taustalla ovat osin todelliset tapahtumat. Tähän viittaavat muun muassa Heinrich Schliemannin 1800-luvulla löytämä kaupunki, joka sopii Homeroksen kuvailuihin Troijasta, sekä lineaari-B-kirjoituksen selvittäminen, joka osoittaa, että osa Iliaan aineistosta tunnettiin jo 1200-luvulla eaa.

Ajatus siitä, että Homeros kirjoitti vain kaksi teosta, Iliaan ja Odysseian, saavutti suosiota vasta noin 350 eaa.[36] Vaikka monet ovat nähneet sen epätodennäköiseksi, että sama henkilö olisi voinut runoilla kummatkin eepokset, toiset ovat katsoneet näiden teosten olevan tyyliltään niin samanlaisia, ettei teoksilla voi olla useampia kirjoittajia. Eräs näkemys, joka pyrkii yhdistämään nämä ääripäät, on se, että Homeros olisi runoillut Iliaan aikuisiässä ja Odysseian vanhuusiässä. Muiden Homeroksen nimiin laitettujen teosten katsotaan olevan myöhäisempiä, jolloin ne eivät voisi olla saman kirjoittajan tekemiä.

Runojen kirjallinen muoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilias ja Odysseia ilmentävät monilta osin suullisen runouden perinnettä. Jossain vaiheessa laulut kuitenkin kirjoitettiin ylös runoelmiksi. Kreikkalainen kirjoitusjärjestelmä, joka oli noin vuonna 800 eaa. syntynyt muunnelma foinikialaisesta kirjoitusjärjestelmästä, mahdollisti heksametrirunoudelle tyypillisten monimutkaisten rytmien ja vokaaliklustereiden merkitsemisen. Homeroksen runot vaikuttavan saaneen kirjallisen muodon pian kirjaimiston keksimisen jälkeen: Iskhiasta löydetty kirjoitus noin vuodelta 740 eaa. vaikuttaa viittaavan Iliaan tekstiin; samoin Samokselta, Mykonokselta ja Italiasta on löydetty Odysseian Polyfemos-kohtauksen inspiroimia kuvia, jotka ovat peräisin 600-luvun eaa. ensimmäiseltä neljännekseltä.

Tutkijat ovat erimielisiä siitä, milloin runot tarkkaan ottaen saivat kirjallisen muotonsa. Perinteinen ratkaisu on hypoteesi runojen puhtaaksikirjoituksesta; luku- ja kirjoitustaidoton "Homeros" olisi sanellut runoutensa kirjurille joskus 700-luvulla eaa. Toisaalta Homeros on saattanut edustaa ensimmäisiä lukutaitoisia sukupolvia. Barry B. Powell on ehdottanut, että kreikkalaisen kirjaimiston kehitti yksi henkilö, mahdollisesti juuri Homeros, homeerisen runouden ylöskirjaamiseksi.[37]

Meillä ei ole tietoa runojen alkuperäisestä kirjallisesta muodosta, mutta tekstit vakiintuivat joidenkin satojen vuosien kuluessa. Useimmat tutkijat uskovat, että Ilias ja Odysseia vakiinnutettiin vanhemman aineiston pohjalta 700-luvulta eaa. alkaen. Tässä Ateenan tyranni Hipparkhos vaikuttaa olleen merkittävässä roolissa. Hän uudisti homeerisen runouden esittämistavan Panathenaia-juhlilla. Monet tutkijat katsovat, että teksteistä tuotettiin tuon uudistuksen yhteydessä kanoninen muoto. Nagy sen sijaan katsoo, ettei runoista ollut vakiintunutta kirjallista muotoa ennen kuin vasta hellenistisellä ajalla, 200-luvun ja ensimmäisen vuosisadan eaa. välisenä aikana. Tuolloin syntyi tekstimuoto, josta kaikki nykyiset versiot ovat peräisin.

Myöhäisantiikin aikana kreikan kielen tuntemus ja samalla Homeroksen runouden tuntemus latinankielisessä lännessä heikkenivät. Runoja alettiin lukea uudestaan vasta 1400-luvun Italiassa. Sen sijaan kreikankielisessä Bysantissa, jossa antiikin kirjallisuus säilyi muutenkin parhaiten, runoja luettiin ja opetettiin yhtämittaisesti. Ensimmäinen painettu laitos teoksista julkaistiin vuonna 1488.

Heeroskultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkhelaos Prieneläisen marmorireliefi Homeroksen apoteoosi, mahdollisesti 200-luvulta eaa. British Museum.

Hellenistisellä ajalla Homeros oli useissa kaupungeissa heeroskultin kohteena. Ptolemaios IV Filopator omisti tälle Homereion-nimisen pyhätön Aleksandriassa 200-luvulla eaa. Claudius Aelianus kuvaa pyhätön teoksessaan Varia historia. Hän kertoo Ptolemaioksen sijoittaneen Homeroksen patsan ympärille ympyrään kaikki kaupungit, jotka katsoivat Homeroksen omaksi pojakseen. Hän mainitsee myös maalari Galatonin tekemän maalauksen runoilijasta. Maalaus vaikuttaa kuvanneen Homeroksen Okeanoksen muodossa kaiken runouden lähteenä.

Italiasta löydetty mahdollisesti Egyptissä tehty marmorireliefi kuvaa Homeroksen apoteoosin eli jumalaksi korottamisen. Siinä ovat mukana Ptolemaios ja tämän vaimo Arsinoë III, jotka seisovat istuvan runoilijan vierellä; hahmoja Iliaasta ja Odysseiasta, joukko muusia ja muita abstraktien käsitteiden henkilöitymiä; sekä joukko alttaria lähestyviä palvojia. Alttarin paikka on mahdollisesti Aleksandrian Homereion. Myös runouden jumala Apollon on mukana, samoin kuin naispuolinen hahmo, joka on mahdollisesti Mnemosyne, muusien äiti. Kaiken yläpuolella on vielä Zeus, jumalten kuningas. Reliefi osoittaa, etteivät kreikkalaiset pitäneet Homerosta pelkästään suurena runoilijana, vaan jumalallisesti innoittuneena kaiken kirjallisuuden lähteenä.[38]

Myös Khioksessa, Efesoksessa ja Smyrnassa oli Homeroksen pyhätöt. Nämä kaupungit kuuluivat niihin, jotka katsoivat olevansa Homeroksen syntymäkaupunkeja. Strabon mainitsee Smyrnan pyhätön ja sanoo, että siellä oli ikivanha ksoanon, kulttipatsas, runoilijasta.[39] Hän sanoo myös Argoksen asukkaiden uhranneen Homerokselle, mahdollisesti omassa pyhätössään.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Graziosi, Barbara: Inventing Homer: the early reception of epic. Cambridge: Cambridge University Press, 2002. Teoksen verkkoversio.
  • Latacz, Joachim: Homer: His Art and His World. Käännös James P. Holoka. Ann Arbor, Michigan: University of Michigan Press, 1996. Teoksen verkkoversio.
  • Murray, Gilbert: The Rise of the Greek Epic. 4th ed., uusintapainos 1967. Oxford University Press, 1934. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Homeros: Ilias 2.595.
  2. Hesiodos: Työt ja päivät 654-655.
  3. Nilsson, Martin P.: Homer & Mycenae, s. 207ff. University of Pennsylvania Press, 1972.
  4. Latacz 1996, s. 29.
  5. Graziosi 2002, s. 134
  6. G. S. Kirkin näkemys siitä, ettei antiikki tiennyt mitään varmaa Homeroksen elämästä ja henkilöstä, edustaa yleistä konsensusta. Kirk, G. S.: The Iliad: a Commentary, s. 1. Volume I. Cambridge: Cambridge University Press, 1985. Teoksen verkkoversio.
  7. Esim. West, Martin: The Invention of Homer. Classical Quarterly, 1999, 49. vsk, nro 364.
  8. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ὅμερος A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  9. Pseudo-Herodotos: Homeroksen elämä (Vita Homeri) 1.3. Teoksessa Allen, Thomas W.: Homeri Opera, s. 194. Tomus V. E Typographeo Clarendoniano, 1912/1946. ; katso myös Lykofron: Alexandra l.422.
  10. Homeeriset hymnit 3: 172-173.
  11. Thukydides: Peloponnesolaissota 3.103.
  12. Homeros: Odysseia 8.64ff.
  13. Nagy, Gregory: The Best of the Achaeans: Concepts of the Hero in Archaic Greek Poetry, s. 296-300. Baltimore & London: Johns Hopkins University Press, 1979.
  14. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ὁμηρ-έω A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  15. West, M. L.: Hesiod's Theogony, s. 170, rivi 39. Oxford: Oxford University Press, 1966.
  16. Murray 1967.
  17. Càssola, Filippo (toim.): Inni Omerici, s. xxxiii. Milan: Mondadori, 1975.
  18. Herodotos: Historiateos 2.53.
  19. Graziosi 2002, s. 98–101.
  20. Vidal-Naquet, Pierre: Le monde d'Homère, s. 19. Perrin, 2000.
  21. West, M. L.: Hesiod's Theogony, s. 40, 46. Oxford: Oxford University Press, 1966.
  22. Nagy, Gregory: Homeric Poetry and Problems of Multiformity: The Panathenaic Bottleneck. Classical Philology, 2001, 96. vsk, s. 109–119.
  23. Silk, Michael: Homer: The Iliad, s. 5. Cambridge: Cambridge University Press, 1987.
  24. Lukianos: Tosi tarina (Verae historiae) 2.20.
  25. Parke, Herbert W.: Greek Oracles, s. 136–137. Hutchinson, 1967.
  26. a b Kirk, G.S.: Homer and the Epic: A Shortened Version of the Songs of Homer, s. 190-191. London: Cambridge University Press, 1965.
  27. Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ὁμηρεών A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  28. Kirk, G. S.: The Songs of Homer, s. 272ff. Cambridge University Press, 1962.
  29. Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ὁμηρίδαι An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  30. West, M. L.: The East Face of Helicon: West Asiatic Elements in Greek Poetry and Myth, s. 622. Oxford: Clarendon Press, 1997.
  31. Murray 1967, s. 93.
  32. Salmenkivi, Erja: ”Kreikkalainen epiikka”. Teoksessa Kivistö, Sari et al.: Kirjallisuus antiikin maailmassa, s. 174. Helsinki: Teos. ISBN 978-951-851-089-8.
  33. Aristoteles: Runousoppi 1451a 16-29.
  34. Arnold, Matthew: On Translating Homer. Oxfordin luento, 1861. Teoksessa Trilling, Lionel (toim.): The Portable Matthew Arnold, s. 204-228, 211. New York: Viking Press, 1956.
  35. Esim.: Duff, Mountstuart Elphinstone Grant: Notes from a Diary, 1886-1888, s. 110. BiblioBazaar, LLC, 2008. ISBN 0554690977. Teoksen verkkoversio. ; Williams, William A.: The Evolution of Man Scientifically Disproved, s. 25. BiblioBazaar, LLC, 2007. ISBN 1434642496. Teoksen verkkoversio.
  36. Murray 1967, s. 299.
  37. Signs of Meaning. Science, 3.4.2009, 324. vsk. ; Powell, Barry B.: Homer and the Origin of the Greek Alphabet. CUP, 1991.
  38. Morgan, Llewelyn: Patterns of Redemption in Virgil's Georgics. Cambridge: Cambridge University Press, 30.
  39. Strabon: Geografia 14.1.37.
  40. Zanker, Paul: The Mask of Socrates: The Image of the Intellectual in Antiquity. Käännös Alan. Berkeley: University of California Press, 1996.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Homeros: Ilias. Suomentanut Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. 7. painos (1. painos 1919). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2002. ISBN 951-0-16156-X.
  • Homeros: Odysseia. Suomentanut Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. 7. painos (1. painos 1924). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2002. ISBN 951-0-16157-8.
  • Homeros: Odysseia. Suomennos Pentti Saarikoski. Saatesanan kirjoittanut Hannu Riikonen. Seitsentähdet. 1. painos 1972. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17050-3.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fowler, Robert (toim.): The Cambridge Companion to Homer. Cambridge: Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-01246-5. Teoksen verkkoversio.
  • Linkomies, Edwin: Homeros. Helsinki: Otava, 1948.
  • Morris, Ian & Powell, Barry B.: A New Companion to Homer. Leiden: Brill, 1997. ISBN 90-04-09989-1.
  • Papaditsas, Dimitris P. & Ladia, Eleni: Homeeriset hymnit. (Omirikoi ymnoi.) Suomentanut Anna-Marja Soupios. Helsinki: Suomi-Kreikka yhdistysten liitto, 1996. ISBN 951-97465-0-1.
  • Powell, B. B.: Homer. 2nd edition. Oxford: Wiley-Blackwell, 2007. ISBN 978-1-4051-5325-5.
  • Szlezák, Thomas A.: Homer oder Die Geburt der abendländischen Dichtung. München: C. H. Beck, 2012. ISBN 978-3-406-63729-2.
  • Wace, A. J. B. & Stubbings, F. H.: A Companion to Homer. London: Macmillan, 1962. ISBN 0-333-07113-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Homeros.
  • Homeroksen teoksia, Project Gutenberg (englanniksi) (ranskaksi) (muinaiskreikaksi)
  • Homeros-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Homer