Khalkis
| Khalkis | |
|---|---|
| Χαλκίς | |
| Sijainti | |
  Khalkis |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Chalkída, Euboia, Keski-Kreikka |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Huippukausi | 800–500-luvut eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Euboia |
Khalkis (m.kreik. Χαλκίς, lat. Chalcis) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Euboian saarella Kreikassa. Se oli merkittävä siirtokuntien perustaja ja kukoisti erityisesti 800–500-luvuilla eaa. Khalkis on kehittynyt nykyiseksi Chalkídan kaupungiksi, jonka paikalla se sijaitsi.[1][2][3][4]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Khalkis sijaitsi nykyisen Chalkídan kaupungin tavoin Euripos-salmen (nyk. Évripos) kapeimmassa kohdassa, josta salmi oli helppo ylittää Boiotiasta Euboialle.[2] Samalla se vartioi pääsyä Pohjoiselta Euboianlahdelta Eteläiselle Euboianlahdelle. Euripoksen leveys on kaupungin kohdalla vain noin 38 metriä. Salmi tunnettiin antiikin aikana vuorovesi-ilmiöstään ja siitä, että veden virtauksen suunta salmessa vaihtui monta kertaa päivässä. Salmen ja sijaintinsa ansiosta kaupungilla oli suuri kaupallinen ja strateginen merkitys.[5] Khalkiin itäpuolella sijaitsivat Lelantoksen tasanko ja Eretrian kaupunki.[2] Seutu oli viljavaa aluetta.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Khalkis on ollut asutettu jo esihistoriallisella ajalla. Kaupunkia pidettiin perinteessä Ateenasta tulleiden joonialaisten perustamana. Kreikkalaisessa mytologiassa perustajaksi esitettiin Pandoros, Ateenan kuninkaan Erekhtheuksen poika. Varhaisin maininta kaupungista on Homeroksen Iliaan laivaluettelossa, jossa se esiintyy yhtenä kaupungeista, joka lähetti laivoja Troijan sotaan. Troijan sodan jälkeen kaupunkiin tuli toinen ateenalainen asutusaalto, jota johti Kothos.[5]
Khalkiin sijainti teki kaupungista luonnollisen kauppapaikan. Se tunnettiin myös erityisesti keramiikastaan ja metallitöistään. Kaupunki oli geometrisella ja arkaaisella kaudella merkittävä siirtokuntien perustaja, ja perusti niitä muun muassa Suur-Kreikkaan ja Sisiliaan, Khalkidiken niemimaalle ja muualle Traakian rannikolle sekä Egeanmeren saarille. Ensimmäinen Khalkiin siirtokunnista oli Italian länsirannikon Kyme, jonka perustamisvuonna pidettiin kreikkalaisessa perinteessä niinkin varhaista vuotta kuin 1050 eaa., mutta nykyisin se ajoitetaan noin vuosiin 750–725 eaa. Khalkiin muita siirtokuntia nykyisen Italian alueella olivat Himera, Katane, Leontinoi, Naksos, Neapolis, Pithekussai, Rhegion, Taras ja Zankle. Khalkidike sai erään teorian mukaan nimensä Khalkiista kaupungin sinne perustamien siirtokuntien vuoksi.[2][3][5]
Khalkiin kukoistuskautta olivat 800–500-luvut eaa.[3] Kaupunki oli alun perin aristokraattien hallinnassa. Tästä yhteiskuntaluokasta käytettiin nimitystä Hippobotai (”hevosten syöttäjät”). Nämä olivat rikkaita maanomistajia. 700-luvulla eaa. Khalkis soti Eretrian kanssa Lelantoksen tasangon hallinnasta Lelantoksen sodassa, joka on varhaisin historiallisesti tunnettu sota kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välillä. Siihen ottivat osaa myös muun muassa Miletos ja Samos. Khalkis löi omaa rahaa noin vuodesta 530 eaa. lähtien.[2][3][4][5]
Vuonna 506 eaa. Khalkis oli boiotialaisten puolella Ateenaa vastaan, mutta hävisi ja joutui Ateenan vallan alle. Tämän jälkeen kaupungin merkitys väheni. 400-luvun eaa. alun persialaissodissa Khalkis oli kreikkalaisten puolelle Persiaa vastaan ja osallistui muun muassa Plataiain taisteluun vuonna 479 eaa. Tämän jälkeen se oli osa Ateenan johtamaa Deloksen meriliittoa. Khalkis kääntyi Ateenaa vastaan vuonna 446 eaa., mutta hävisi seuranneessa taistelussa ja joutui Ateenan alaisuuteen. Samalla Ateena muutti kaupungin valtiomuodon demokraattisemmaksi karkottamalla Hippobotait.[2][3][4][5]
Khalkis säilyi Ateenan alaisuudessa vuoteen 411 eaa. saakka. Tuolloin, keskellä peloponnesolaissotaa, se kapinoi jälleen yhdessä muiden euboialaisten kaupunkien kanssa. Tämän jälkeen kaupunki oli jonkin aikaa itsenäinen, mutta myöhemmin se oli jälleen Ateenan vallassa. 300-luvulla eaa. kaupunki tuli Makedonian vallan alle. Filippos II perusti kaupunkiin makedonialaisen varuskunnan vuonna 338 eaa., ja se toimi keskeisenä tukikohtana. Khalkiista olivat kotoisin muun muassa puhuja Isaios ja runoilija Lykofron. Filosofi Aristoteles eli kaupungissa viimeisen vuotensa ja kuoli siellä vuonna 322 eaa.[2][4][5]
Roomalaiset yrittivät vallata kaupungin vuonna 207 eaa., mutta yritys epäonnistui. Vuonna 192 eaa. roomalaiset onnistuivat valtaamaan kaupungin tilapäisesti, mutta eivät onnistuneet pitämään sitä. Rooman ja Aitolian liiton sodassa Khalkis oli aluksi roomalaisten puolella, mutta vaihtoi puolta. Myöhemmin se kuului myös Akhaian liittoon Roomaa vastaan. Seurauksena Mummiuksen johtamat roomalaiset tuhosivat kaupungin vuonna 146 eaa.[2][5]
Khalkis rakennettiin uudestaan roomalaisella kaudella, ja se oli ajanlaskun alun tienoilla edelleen Euboian merkittävin kaupunki. Justinianuksen kerrotaan kunnostaneen kaupungin. Keskiajalla kaupunki tunnettiin salmen mukaan nimellä Euripos tai Egripo. Venetsialaisvallan aikana kaupunkia kutsuttiin nimellä Negroponte (”Musta silta”), mikä oli mahdollisesti peräisin nimestä Egripo ja sanasta ponte, ”silta”.[5]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin Khalkiista ei ole säilynyt juurikaan jäänteitä. Kaupungissa oli akropolis eli linnavuori, josta on löydetty joitakin myöhäisen klassisen kauden rakennelmien jäänteitä. Khalkiissa kerrotaan olleen 70 stadioninmittaa eli 14 kilometriä pitkä kaupunginmuuri. Kaupungissa oli temppelit ainakin Apollon Delfiniokselle ja Zeus Olympiokselle. Siellä oli myös teatteri ja gymnasion sekä agora, jonka kolmella sivulla oli stoia eli pylväshalleja.[2]
Euripos-salmen ylitti silta, ja salmessa oli myös satama.[2] Ensimmäinen silta rakennettiin antiikin lähteiden mukaan vuonna 411 eaa. samassa yhteydessä, kun kaupunki kapinoi Ateenaa vastaan. Samalla salmen kummallekin puolelle rakennettiin vallitukset ja aallonmurtajat niin, että niiden välissä oli vain yhden laivan leveyden verran tilaa. Strabon kuvaa sillan olleen kaksi plethronia eli noin 200 kreikkalaista jalkaa (noin 60 m) pitkä. Sillan kummassakin päässä oli torni.[5]
Kaupungin ja sen ympäristön esinelöytöjä esittelee Chalkídan arkeologinen museo. Sen kokoelmiin kuuluu muun muassa veistoksia, hautakiviä ja keramiikkaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”365 Chalkis”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h i j Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Chalkis”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Khalkis”, Antiikin käsikirja, s. 259. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d Chalcis Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.8.2017.
- ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Chalcis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Khalkis Wikimedia Commonsissa
