Rhegion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rhegion
Ῥήγιον
Roomalaisen kylpylän raunioita Reggio di Calabriassa.
Roomalaisen kylpylän raunioita Reggio di Calabriassa.
Sijainti

Rhegion
Koordinaatit 38°6′38″N, 15°38′49″E
Valtio Italia
Paikkakunta Reggio di Calabria, Reggio Calabria, Calabria
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 720 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Alue Suur-Kreikka

Rhegion (m.kreik. Ῥήγιον, Rhēgion, lat. Rhegium) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Reggio di Calabrian kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4]

Rhegion oli varhaisimpia kreikkalaisia siirtokuntia alueellaan, ja sen perustaminen ajoitetaan noin vuoteen 720 eaa. Kaupunki kukoisti erityisesti 500- ja 400-luvuilla eaa. Rhegion kärsi suuresti sodissa 300- ja 200-luvuilla eaa., mutta toipui jonkin verran roomalaisella ajalla, joka alkoi vuonna 270 eaa. Tuolloin se tunnettiin nimellä Rhegium (myöhemmin myös Rhegium Julium).[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhegion sijaitsi, samoin kuin nykyinen Reggio di Calabria, aivan Apenniinien niemimaan ”saappaankärjessä” eli myöhemmän Bruttiumin niemimaan kärjessä vastapäätä Sikelian eli Sisilian saarta. Alue tunnettiin antiikin aikana nimellä Pallontion. Sen ja Sisilian välissä sijaitsi Messinansalmi, joka tuolloin tunnettiin Sisiliansalmena, ja sen toisella puolella jotakuinkin Rhegionia vastapäätä Zanklen kaupunki eli myöhempi Messene. Kaupunkien välinen etäisyys oli linnuntietä alle kymmenen kilometriä. Rhegionin lähellä virtasi Apsias-joki. Kaupungin itäpuolella sitä rajasivat nykyisin Aspromonte-nimellä tunnetut kukkulat. Rhegionin itäpuolella sijaitsi Lokroi Epizefyrioin alue ja sen pohjoispuolella Lokroin siirtokuntien Medman ja Hipponionin alueet.[3][5]

Salmen ylitys Sisilian puolelle ei tapahtunut antiikin aikana Rhegionista vaan kuten nykyäänkin salmen kapeimmasta kohdasta noin 14 kilometriä pohjoisempaa, nykyisen Villa San Giovannin kylän kohdalta. Paikalla oli pylväs, jonka mukaan se tunnettin nimellä Rhēgion stylis, roomalaisella ajalla Columna Rhegina. Roomalaisella ajalla Rhegion oli Capuasta Messinansalmelle johtaneen päätien Via Popilian päätepiste.[3]

Rhegionin maaperä oli hedelmällistä, ja aluetta kiitettiin hyvistä viineistään sekä oliiveistaan. Kaupunki tunnettiin myös hyvistä muuleistaan.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhegion perustettiin Euboian Khalkiin kaupungin siirtokuntana 700-luvun eaa. puolen välin tienoilla.[2] Kerrotaan, että Khalkiissa oli tuolloin nälänhätä, ja kaupunkilaiset omistivat kymmenesosan väestöstään Apollon-jumalalle. Tämä kymmenesosa lähti Delfoin oraakkelin neuvosta kohti Italiaa ja Rhegionin paikkaa, joka sijaitsi vastapäätä varhaisempaa khalkislaista siirtokuntaa Zanklea Sisilian puolella. Khalkislaisiin liittyi myös Messeniasta ensimmäisen messenialaissodan aikaan karkotettua väestöä, joka oli välillä asunut Makistoksessa. Nämä muodostivat kuitenkin selvästi vähemmistön, sillä kaupunkia pidettiin aina Khalkiin siirtokuntana. Toisaalta messenialaiset muodostivat osan kaupungin hallitsevasta yläluokasta, ja osa virkamiehistä valittiin aina näiden joukosta.[3][6]

Arkeologista aluetta Reggio di Calabriassa.

Ensimmäisen messenialaissodan ajoituksen perusteella kaupunki voidaan ajoittaa perustetuksi ennen vuotta 720 eaa., mikä tekee siitä vanhimman kreikkalaisen siirtokunnan alueellaan. Kaupungin nimen selitettiin tulevan ”kappaleiksi halkeamista” tarkoittavasta verbistä rhēgnymi (ῥήγνυμι). Tämä viittasi puolestaan siihen, että antiikin aikana Sisilian uskottiin erkaantuneen Manner-Italiasta maanjäristyksen seurauksena.[3][7][8] Herakleides Lemboslainen kuitenkin kytki nimen paikalliseen heerokseen.[9] Kreikkalaisessa mytologiassa kaupungin paikka oli Aioloksen poikiin kuuluneen Iokastoksen hautapaikka. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Rhēginos (Ῥηγῖνος), myöhemmin latinaksi Rheginus.[3]

Rhegion vaikuttaa nousseen nopeasti kukoistavaksi kaupungiksi. Sen historiasta tiedetään kuitenkin vain vähän ennen 500-luvun eaa. loppua. Kaupungin valtiomuoto oli aristokraattinen, ja sen johdossa oli 1 000 varakkaimmasta miehestä koostunut neuvosto. Kharondaan säädettyä lait Sisilian Katanelle, nämä lait otettiin käyttöön myös Rhegionissa sekä Sisilian khalkislaisissa siirtokunnissa.[3][10] Rhegionlaisten kerrotaan tarjonneen turvapaikan fokaialaisille, jotka oli ajettu pois Korsikalta, ennen kuin nämä perustivat Elean. Strabonin mukaan rhegionlaiset hallitsivat alueella myös muita kaupunkeja, mutta nämä ovat saattaneet olla suhteellisen pieniä, sillä rhegionlaisten ei kerrota perustaneen lähistölle omia siirtokuntiaan. Koska kaupunki oli mantereen puolelta eri heimoon kuuluneen Lokroin alueiden ympäröimä, kaupunkien välillä oli usein vihollisuuksia. Vastaavasti kaupunki suuntautui yhteydenpidoltaan jo alusta lähtien enemmän Sisiliaan päin, päin vastoin kuin muut Suur-Kreikan kreikkalaiskaupungit.[3][11]

Rhegion oli merkittävällä tavalla osallisena pythagoralaisten alueelle tuomissa poliittisissa muutoksissa. Pythagoraan kuoleman jälkeen siitä tuli joksikin aikaa jopa koulukunnan keskus. Muutokset eivät kuitenkaan vaikuta jääneen kovinkaan pitkäkestoisiksi.[3][12] 500-luvulla eaa. Rhegionista oli kotoisin muun muassa lyyrinen runoilija Ibykos.[3]

Rhegion nousi aikaisempaa merkittävämpään asemaan alueella sen tyranniksi nousseen Anaksilaan aikana 400-luvun eaa. alussa. Tämän valtaannousun yksityiskohtia ei tunneta, mutta se ajoitetaan noin vuoteen 494 eaa. Anaksilas kuului Rhegionin messenialaistaustaisiin sukuihin. Siksi hän nimesi Sisilian puolen Zanklen uudelleen Messeneksi saatuaan sen valtaansa, ja kaupunki (nyk. Messina) on tunnettu tällä nimellä siitä lähtien. Hän hallitsi sekä Rhegionia että Messeneä useita vuosia, minkä seurauksena hän hallitsi myös koko salmea ja sen liikennettä. Hän myös linnoitutti Skyllaionin niemen suojatakseen salmea tyrrheenimerirosvoilta. Anaksilas suunnitteli Rhegionin pitkäaikaisen vihollisen Lokroin tuhoamista, mutta häntä esti tässä Syrakusan tyranni Hieron, jolle eräs hänen tyttäristään oli naitettu.[3][13]

Klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksilas vaikuttaa olleen tyrannina suhteellisen maltillinen, ja Rhegion kukoisti hänen hallinnossaan. Hän myös voitti muuliajot Rhegionin kuuluisilla muuleilla Olympian kisoissa vuonna 480 eaa. Hänen kuoltuaan vuonna 476 eaa. valta siirtyi hänen kahdelle pojalleen. Näiden ollessa alaikäisiä sijaishallitsijana toimi ensin yhdeksän vuoden ajan näiden huoltajaksi nimetty Mikythos. Hänen kerrotaan olleen oikeudenmukainen hallitsija, ja luovuttaneen vallan Anaksilaan pojille. Pojat olivat kuitenkin vallassa vain vähän aikaa, kunnes heidät karkotettiin vuonna 461 eaa. osana Sisilian kaupungeissa ollutta vallankumousaaltoa.[3][14]

Rhegionin lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 478–376 eaa. Kuvituksessa muuliajot sekä jänis ja teksti ΡECΙΝΟΝ (Rheginon).
Rhegionin lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 415–387 eaa. Kuvituksessa leijonanpää sekä seppelöity Apollonin pää ja teksti ΡΗΓΙΝΟΝ (Rheginon).

Mikythoksen aikana vuonna 473 eaa. rhegionlaiset kokivat yhdessä Taraksen kanssa suuren tappion taistelussa ei-kreikkalaista iapygien heimoa vastaan. Diodoros Sisilialaisen mukaan barbaarit olisivat jopa saaneet kaupungin valtaansa, mutta tätä voidaan epäillä. Anaksilaan poikien karkotuksen jälkeen Rhegionissa oli ilmeisesti sisäisiä levottomuuksia. Junianus Justinuksen mukaan eräs puolueryhmä olisi palkannut palkkasotilaat ajamaan vastustajansa pois kaupungista, minkä jälkeen puolue nousi valtaan murhauttamalla osan lopuista asukkaista, mutta myös tähän kertomukseen voi suhtautua varauksella, sillä se ei esiinny muissa lähteissä.[3][15]

Kaupungin vaiheista tyrannien karkotuksen jälkeen tiedetään jälleen vain vähän, mutta se vaikuttaa säilyneen itsenäisenä siihen saakka, kunnes päätyi Syrakusan tyranni Dionysioksen valtaan. 400-luvulla eaa. Rhegionista oli kotoisin muun muassa kuvanveistäjä Pythagoras.[3]

Vuonna 427 eaa. Ateena lähetti laivaston Lakheen ja Kharoiadeen johdolla tukemaan Leontinoita Syrakusaa vastaan. Rhegion asettui Sisilian khalkislaisten kaupunkien puolelle. Se salli Ateenan laivaston käyttää kaupunkiaan tukikohtana, ja osallistui sotaan myös omilla laivoillaan. Seurauksena Rhegion päätyi jälleen sotiin Lokroin kanssa. Ateenan Sisilian sotaretkeen vuosina 415–413 eaa. Rhegion ei kuitenkaan halunnut osallistua, ja kaupunki vaikuttaa pysyneen puolueettomana loppuun saakka.[3][16]

Pian tämän jälkeen Dionysioksen valta alueella kasvoi. Tämä oli kukistanut Sisilian khalkislaiset kaupungit ja uhkasi nyt Rhegionia. Vuonna 399 eaa. Rhegion varusti 50 kolmisoudun laivaston sekä 6 000 jalkamiehen ja 600 ratsumiehen armeijan Syrakusaa vastaan. Messene oli aluksi liitossa Rhegionin kanssa, mutta hylkäsi liiton pian, mikä pakotti Rhegionin tekemään rauhan Dionysioksen kanssa. Dionysios suunnitteli sotaa Karthagoa vastaan ja halusi siksi liiton Rhegionin kanssa. Hänen ehdotuksensa aviositeestä kaupunkien välillä kuitenkin torjuttiin. Dionysios solmi vastaavan liiton Lokroin kanssa, ja oli tämän jälkeen Rhegionin vihollinen. Hän kunnostutti ja linnoitti Messenen karthagolaisten tuhottua sen vuonna 394 eaa., minkä jälkeen rhegionlaiset yrittivät turhaan hyökätä kaupunkiin sekä asuttaa naksoslaiset Mylaihin Messenen vastavoimaksi.[3][17]

Dionysios hyökkäsi Rhegioniin seuraavana vuonna, mutta ei onnistunut valtaamaan kaupunkia. Hän uusi hyökkäyksen vuonna 390 eaa. suuremmassa mittakaavassa, ja piiritti kaupunkia 20 000 jalkamiehellä, 1 000 ratsumiehellä ja 120 kolmisoudulla, mutta ei onnistunut tälläkään kertaa saamaan sitä haltuunsa. Dionysioksen voitettua Suur-Kreikan liittoutuneet kaupungit Heloros-joella vuonna 389 eaa. Rhegion jäi hänen armoilleen, ja Dionysios piiritti sitä jälleen. Piiritys kesti 11 kuukautta, ja lopulta kaupunki joutui antautumaan vuonna 387 eaa. nälänhädän vuoksi. Jäljelle jääneet asukkaat myytiin orjiksi, ja koko kaupunki tuhottiin täydellisesti.[3][17]

Rhegion ei koskaan täysin toipunut iskusta, mutta koska se sijaitsi niin keskeisellä paikalla, se ei jäänyt pitkäksi aikaa asumattomaksi. Syrakusan tyranniksi noussut Dionysios nuorempi rakensi kaupungin osittain uudelleen ja antoi sille nimen Foibias, mutta vanha nimi palautui käyttöön pian. Kaupungissa oli syrakusalainen varuskunta. Syrakusalaiset Leptines ja Kallippos vapauttivat kaupungin vuonna 351 eaa., ja se sai itsenäisyytensä takaisin. Vuonna 345 eaa. Rhegion tuki Timoleonia, joka pysähtyi kaupungissa matkalla Sisiliaan sotimaan Karthagoa vastaan, ja hyökkäsi kaupungista Tauromenioniin.[3][18]

Roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Suur-Kreikan sotaretken aikaan vuonna 280 eaa. Rhegionia kohtasi jälleen katastrofi. Rhegionlaiset suhtautuivat Pyrrhoksen lähestymiseen pelolla, eivätkä luottaneet myöskään karthagolaisiin, joten he kääntyivät Rooman puoleen. Näin kaupunkiin tuli 4 000 campanialaisen varuskunta, jota johti eräs Decius. Campanialaiset kuitenkin kaappasivat kaupungin itselleen surmaamalla kaikki miehet ja myymällä naiset ja lapset orjiksi. Roomalaiset eivät voineet kostaa petosta, koska olivat sidottuja sotimaan Pyrrhosta vastaan. Pyrrhoksen vetäydyttyä roomalaiset hyökkäsivät Rhegioniin, ja saivat vallattua sen pitkän piirityksen jälkeen vuonna 270 eaa. Syrakusan tyrannin Hieronin avulla ja konsuli Genuciuksen johdolla. Kaupungin henkiin jääneet campanialaiset surmattiin.[3]

Roomalaiset palauttivat Rhegionin sen elossa olleille aiemmille asukkaille. Kaupungin entinen suuruus oli luonnollisesti mennyttä. Kaupunkia ei mainita antiikin lähteissä ensimmäisen puunilaissodan aikaan 264–241 eaa., mutta toisessa puunilaissodassa 218–202 eaa. sen asukkaat pysyivät uskollisena Roomalle, ja Hannibalin toistuvat yritykset vallata kaupunki torjuttiin.[3][19]

Roomalaisella kaudella Rhegion säilytti omat lakinsa ja nimellisen itsenäisyytensä, ja sillä oli liittolaiskaupungin (foederata civitas) asema. Sen tuli kuitenkin varustaa laivoja Rooman käyttöön tarvittaessa.[20] Preettori Popilius rakennutti Via Popiliuksena tunnetun roomalaisen tien Capuasta Rhegioniin vuonna 134 eaa. Vuonna 91 eaa. Rhegionia koetteli maanjäristys, joka tuhosi siitä suuren osan, mutta se ei vaikuta aiheuttaneen pikäkestoista taantumista. Rhegionlaiset saivat Rooman kansalaisuuden vuosien 91–88 eaa. liittolaissodan jälkeen, jolloin kaupungista tuli tavallinen roomalainen kaupunki. Appianos mainitsee kaupungin olleen tasavallan loppuaikoina yksi Italian 18 kukoistavasta kaupungista, jotka luvattiin sotaveteraaneille palkintona näiden palveluksista; kaupunki kuitenkin säästyi tältä Octavianuksen eli myöhemmän keisari Augustuksen tuella.[3]

Sodassa Sextus Pompeiusta vastaan vuosina 38–36 eaa. Rhegion toimi sekä Augustuksen maajoukkojen että laivaston tukikohtana. Kiitokseksi Augustus asutti taantuneeseen kaupunkiin lisää väkeä kuitenkaan tekemättä siitä roomalaista koloniaa. Vastalahjaksi kaupunki otti käyttöön nimen Rhegium Julium. Strabonin aikaan ajanlaskun alun tienoilla Rhegium vaikuttaa olleen jälleen kukoistava kaupunki, ja Neapoliin ja Taraksen (Tarentum) ohella ainoita, jotka olivat edelleen luonteeltaan kreikkalaisia. Tämä ilmenee myös kaupungista löydetyistä piirtokirjoituksista, joista osa on erikoinen sekoitus kreikkaa ja latinaa.[3][21]

Rhegium säilyi sijaintinsa vuoksi merkittävänä kaupunkina läpi Rooman keisariajan, päin vastoin kuin monet muut eteläisen Italian entiset kreikkalaiset siirtokunnat, jotka taantuivat selvästi.[3][22]

Myöhäisantiikista keskiajalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 410 jaa. Rhegium oli päätepiste Alarikin etenemiselle Italiassa, tämän vallattua Rooman jälkeen Campanian, Lucanian ja Bruttiumin. Vallattuaan kaupungin hän yritti valloittaa sieltä käsin myös Sisilian, mutta epäonnistui tässä ja peräytyi Consentiaan, jossa kuoli. Kaupungilla oli merkittävä rooli edelleen gootteja vastaan käydyissä goottisodissa. Totila valtasi sen vuonna 549 ennen Sisilian sotaretkeään.[3]

Myöhemmin Bysantin valtakunta valtasi Rhegiumin itselleen muun eteläisen Italian ohella. Välillä kaupunki oli saraseenien valtaamana. Normannit valtasivat kaupungin vuonna 1060 Robert Guiscardin johdolla.[3] Myöhemmin siitä tuli osa Napolin kuningaskuntaa.

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhegionin kreikkalaisen kauden muurien jäänteitä.
Roomalaisen kylpylän mosaiikkilattiaa.

Antiikin Rhegionista on säilynyt suhteellisen vähän jäänteitä, koska myöhempi kaupunki on aina sijainnut samalla paikalla. Myös maanjäristykset ja seurannut jatkuva uudelleenrakentaminen vähentävät antiikkisten jäänteiden määrää.[2][3] Viime vuosikymmeninä kaupungin alueella on kuitenkin suoritettu arkeologisia kaivauksia eri paikoissa.

Rhegionin akropoliin oletetaan sijainneen nykyisen kaupungin Reggio Campi-Cimiteron kaupunginosassa, joka on muuta kaupunkia ylempänä. Kaupungin agora ja myöhempi roomalainen forum sijoitetaan nykyisen Piazza Italian paikalle. Kaupunginmuurien reitti on jäljitetty pääosin. Parhaiten tunnetaan lännenpuolinen osuus, joka kulki merenrantaa. Löydetyt muurien jäänteet on ajoitettu 400-luvun eaa. lopulle ja 300-luvun eaa. alkuun. Kaupungissa on antiikin lähteiden perusteella ollut hyvä satama. Sen oletetaan sijainneen Apsias-joen suussa.[2]

Nykyisten Griso-Laboccettan, Sandicchin ja Taraschi-Barillan alueilta on löydetty merkkejä suurikokoisesta pyhäkköalueesta. Kaupungista on löydetty myös kahden temppelin sekä odeionin jäänteet. Piirtokirjoituslöytöjen perusteella Rhegionissa on ollut Apollonille sekä Isikselle ja Serapikselle omistetut temppelit, prytaneion, basilika ja roomalainen kylpylä. Artemiille omistetun pyhäkön jäänteet samoin kuin yhden mosaiikkilattioin koristellun kylpylän rauniot on löydetty. Löytöihin lukeutuu myös yksityistalojen jäänteitä.[2]

Myös kaupungin hautausmaita on löydetty Santa Caterinan ja Pentimelin alueelta kaupungin pohjoisosasta sekä Modenan ja Ravagnesen alueelta eteläosasta. Kaupungista sekä koko lähiseudulta tehtyjä esinelöytöjä on Reggio Calabrian arkeologisessa museossa (Museo Nazionale di Reggio Calabria, myös Museo Nazionale della Magna Grecia).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”68 Rhegion”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”RHEGION (Reggio di Calabria) Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Smith, William: ”Rhegium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Rhegion Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
  5. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 8.32.2; Dionysios Halikarnassolainen 19.2.
  6. Strabon: Geografia 6; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.40; Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.23.6.
  7. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ῥήγνυμι A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  8. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.85; Junianus Justinus 4.1.
  9. Herakleides: [Heraclidis] politiarum quae extant 25.
  10. Aristoteles: Politiikka 2.12, 5.12.
  11. Herodotos: Historiateos 1.166–167; Thukydides: Peloponnesolaissota 4.1, 4.24.
  12. Iamblikhos: Pythagoraan elämä 33, 130, 251.
  13. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4; Aristoteles: Politiikka 5.12; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.48; Strabon: Geografia 6; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.23.6.
  14. Herodotos: Historiateos 7.170; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.48, 11.76.
  15. Herodotos: Historiateos 7.170; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.52; Junianus Justinus 4.3.
  16. Thukydides: Peloponesolaissota 3.86, 4.1, 4.24–25, 6.44, 7.1, 7.58; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.54, 13.3.
  17. a b Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.40–112.
  18. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.66–68; Plutarkhos: Timoleonin elämä 9, 10.
  19. Livius: Rooman synty 23.30, 24.1, 26.12, 29.6.
  20. Livius: Rooman synty 31.31, 35.16, 36.42.
  21. Strabon: Geografia 6; Appianos 5.81–84; Ptolemaios 3.1.9.
  22. Plinius: Naturalis historia 3.5.