Rooma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Italian pääkaupunkia, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Rooma
(Roma)
Collage Rome.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Lempinimi: Ikuinen kaupunki
Motto: Senātus Populusque Rōmānus

Rooma

Koordinaatit: 41°53′44″N, 12°28′56″EKoordinaatit: 41°53′44″N, 12°28′56″E

Valtio Italia
Alue Lazio
Maakunta Rooma
Perustettu (taru) 21. huhtikuuta 753 eaa.
Perustettu 700-luvulla eaa.
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Ignazio Marino
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 285,31 km²
Korkeus 13–120 m
Väkiluku (2011) 2 776 362
 – Tiheys 2 160 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 00121–00199
Suuntanumero(t) 06
Lähteet: [1] = Perustamisajankohta; [2] = Väkiluku

Rooma (ital., lat. Roma) on Italian pääkaupunki ja väkiluvultaan suurin kaupunki. Se sijaitsee lähellä Italian länsirannikkoa, Tiberjoen varrella. Rooma, joka tunnetaan myös ”ikuisena kaupunkina” (lat. urbs aeterna), on lähes 3 000 vuoden ikäinen, ja sillä on pitkä historia Rooman valtakunnan, katolisen kirkon, yhdistyneen Italian kuningaskunnan ja nykyisen Italian tasavallan pääkaupunkina. Roomassa on useita hyvin merkittäviä historiallisia rakennuksia, kuten Colosseum ja maailman suurin uskonnollinen rakennus Pietarinkirkko.[3] Muita tunnettuja paikkoja ovat muun muassa Espanjalaiset portaat, Pantheon ja Forum Romanum. Rooman historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde.[4] Vatikaanin kaupunkivaltio on itsenäinen valtio Rooman rajojen sisällä.

Roomassa on noin 2,8 miljoonaa asukasta (2011).[5] Rooman metropolialueen asukasluku on noin 4,2 miljoonaa vuonna 2012 (OECD ja Eurostat).

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooma on Lazion alueella Keski-Italiassa, Aniene- ja Tiberjoen rannalla. Kaupungin keskusta on 24 kilometriä sisämaahan Väli­merestä, kaupunkialue on laajentunut lounaaseen Ostiaan. Rooman korkeus on matalimmillaan noin 13 metriä merenpinnasta ja korkeimmillaan noin 120 metriä Monte Marion huipulla.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomassa vallitsee tyypillinen välimerenilmasto (Köppenin ilmastoluokitus Csa). Lämpötilat kesällä ovat korkeita, elokuussa usein 32 °C. Joulukuun keskilämpötila on 13 °C, mutta joskus esiintyy myös pakkasta. Sateisin kuukausi on marraskuu; heinä- ja elokuussa sateet ovat hyvin harvinaisia.[6]

Rooman kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 12,9 13,7 15,3 18,0 22,0 25,6 28,6 28,7 26,0 22,0 17,2 13,9 Ø 20,3
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 3,7 4,4 5,8 8,3 11,9 15,6 18,2 18,4 15,8 12,0 8,1 5,1 Ø 10,6
Sadanta (mm) 80,7 74,9 65,0 54,7 31,8 16,3 14,7 33,3 68,2 93,4 110,5 89,6 Σ 733,1
Sadepäivät (d) 9,1 8,3 7,9 7,0 4,4 2,4 1,6 2,8 4,5 7,0 9,9 9,0 Σ 73,9
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
12,9
3,7
13,7
4,4
15,3
5,8
18,0
8,3
22,0
11,9
25,6
15,6
28,6
18,2
28,7
18,4
26,0
15,8
22,0
12,0
17,2
8,1
13,9
5,1
S
a
d
a
n
t
a
80,7
74,9
65,0
54,7
31,8
16,3
14,7
33,3
68,2
93,4
110,5
89,6


Lähde: Weather Information for Rome (ROMA) World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 2.7.2009.

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rooman rionit
Rooman rionit

Rooman kantakaupunki jaetaan 22 kaupunginosaan (rione, monikko rioni). Historialliset seitsemän kukkulaa ovat kaikki Tiberjoen itäpuolella, kolme niistä Montin kaupunginosassa. Länsipuolella ovat Pratin, Borgon ja Trasteveren kaupunginosat. Vatikaanivaltio oli osa Borgoa vuoteen 1929 asti. Trasteveressä ("toisella puolen Tiberin") on kapeita keskiaikaisia kujia, pienehköjä asuntoja ja paljon ravintoloita. Monet opiskelijat ja ulkomaalaiset asuvat siellä. Rionet on numeroitu 1-22; nykyiset rajat ovat vuodelta 1921.[7]

  1. Monti
  2. Trevi
  3. Colonna
  4. Campo Marzio
  5. Ponte
  6. Parione
  7. Regola
  8. Sant’Eustachio
  9. Pigna
  10. Campitelli
  11. Sant'Angelo
  • 12. Ripa
  • 13. Trastevere
  • 14. Borgo
  • 15. Esquilino
  • 16. Ludovisi
  • 17. Sallustiano
  • 18. Castro Pretorio
  • 19. Celio
  • 20. Testaccio
  • 21. San Saba
  • 22. Prati

Keskeisiä nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooma panoraamakuvassa:

Italien Rom pan1.JPG


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman seitsemän kukkulaa

Antiikin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman perustamistarinan mukaan Rooman perustivat 21. huhtikuuta 753 eaa. naarassuden kasvattamat veljekset Romulus ja Remus. Rooma perustettiin Palatium-kukkulalle, Tiberjoen varteen, josta se levisi ympäröiville kukkuloille. Siitä alettiin käyttää myös nimitystä seitsemän kukkulan kaupunki; nämä kukkulat olivat Collis Palatinus (Palatium), Collis Aventinus, Collis Capitolinus (Capitolium), Collis Quirinalis, Collis Viminalis, Collis Esquilinus ja Collis Caelius. Palatiumin pohjois­puolella sijainneeseen laaksoon muodostui Rooman tärkein tori, Forum Romanum. Merkittäviä kukkuloita ovat myös Vatikaanivaltion sijaintipaikka Collis Vaticanus Tiberjoen länsipuolella sekä nykyisen keskusta-alueen korkein kukkula ”Ianiculum”.

Pantheon, joka rakennettiin entisen tilalle 120–124 jaa.

Kaupungin ympärille muodostunut Rooman valtakunta oli aina noin vuoteen 300 eaa. asti varsin tyypillinen Välimeren alueen kaupunkivaltio, joka toki sijaitsi erinomaisella paikalla etruski­alueen reunalla ja lähellä Etelä-Italian kreikkalaisten siirtokuntien alueita. Kauppareitit etelästä pohjoiseen kulkivat Rooman kohdalla Tiberjoen yli, ja rannikolta sisämaahan jokea pitkin kuljetettiin suolaa. 300-luvun lopun ja 200-luvun valloitukset nostivat kuitenkin Rooman valta­kunnan ensin paikalliseksi (Italian alueen) mahtitekijäksi, ja Karthagoa vastaan käytyjen puunilaissotien jälkeen koko läntisen Välimeren johtavaksi voimaksi. Kaupunki pysyi valta­kunnan kiistattomana poliittisena ja taloudellisena keskuksena 200-luvulle jaa. asti, mutta alkoi tällöin jäädä syrjään: sotilaallisesti Rooma oli syrjässä valtakunnan rajoilta ja keisarit harvoin muuta kuin kävivät siellä, ja taloudellisestikin Rooman merkitys oli vähentynyt. Vuonna 271 keisari Aurelianus määräsi Rooman ympärille rakennettavaksi kaupungin­muurin, joka suurimmaksi osaksi on säilynyt nyky­aikaan saakka.

Rooman kartta antiikin ajalta

Vuonna 330 keisari Konstantinus perusti valtakunnalle uuden pääkaupungin, Konstantinopolin. Valtakunnan länsiosankin hallintopaikka oli usein muualla, erityisesti Milanossa tai Trierissä. Rooman senaatti piti kuitenkin arvovaltansa, vaikkakin teknisesti vain ”kaupunginhallituksena”, ja jatkoi kokoontumisiaan ainakin 500-luvulle asti. Rooman asema valtakunnan yhtenäisyyden ja mahdin symbolina ei kuitenkaan vähentynyt, joten vuonna 410 gootti Alarikin joukkojen tekemä kaupungin valtaus ja ryöstö oli suuri järkytys, samoin kuin vandaalien vuonna 455 tekemä hävitys­retki. Vuonna 476 ostrogoottien kuningas Odovakar valloitti Rooman ja teki lopun Länsi-Rooman keisarikunnasta.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

400-luvulta alkaen Rooma on ollut kiistattomasti katolisen kristi­kunnan keskuspaikka, ja Rooman piispalla, paavilla, on ollut erityisasema koko kristi­kunnassa. Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen ostrogootit hallitsivat kaupunkia Ravennasta käsin. Itä-Rooma valloitti kaupungin takaisin 536, mutta 546 goottikuningas Totila valloitti sen ja aiheutti suurta tuhoa. Itäroomalainen sotapäällikkö Belisarius valloitti kaupungin jälleen takaisin, ja gootit taas 549. Belisariuksen seuraaja Narses sai viimein kaupungin 552. Gootteja seurasivat langobardien valloitukset. Rooma kuului Bysantin valtakuntaan vuoteen 751 asti. Paavi Leo III kruunasi Rooman valtakunnan ensimmäisen keisarin Kaarle Suuren Roomassa joulupäivänä vuonna 800.

Vuonna 754 Roomasta tuli paavin hallitseman Kirkkovaltion pääkaupunki, ja sellaisena se pysyi muutamia lyhyehköjä välivaiheita lukuun ottamatta vuoteen 1870 saakka. Paavin istuin tosin sijaitsi vuosina 1325-1378 Ranskan Avignonissa, mutta silloinkin myös Rooma kuului Kirkkovaltioon. Rooman ryöstö tapahtui 1527, kun Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V:n armeija alkoi taistella niin sanottua Cognacin liigaa vastaan ja valtasi Rooman. Ryöstössä kuoli noin 45 000 Rooman asukasta.

Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarinkirkko rakennettiin 1600-luvulla.

Rooman kaupunkikuva sai monet nykyisistä tunnusmerkeistään 1500- ja 1600-luvuilla. Tunnetuin aikakauden saavutuksista on Pietarinkirkko, joka vihittiin käyttöön 1615, yli sata vuotta jatkuneiden rakennustöiden jälkeen. Paavit, kuten Julius II, palkkasivat renessanssin ja barokin merkittävimmät taiteilijat töihin Roomaan: Michelangelon, Rafaelin ja Berninin töitä näkyy eri puolilla kaupunkia. Kun Medici-suku toimi mesenaattina Firenzessä, katolinen kirkko rahoitti rakennus-, maalaus- ja kuvanveistotaidetta Roomassa.

Napoleon valloitti Rooman 1800-luvun alussa ja liitti sen lyhyeksi ajaksi Ranskaan. Hänen kukistuttuaan Kirkkovaltio palautettiin paavin hallintaan ja Rooma tuli vielä runsaaksi puoleksi vuosisadaksi sen pääkaupungiksi. Kirkkovaltio ulottui koko Italian niemimaan poikki. Kun Italia vuonna 1865 yhdistyi, siihen liitettiin alusta lähtien myös Kirkkovaltiolle siihen saakka kuulunut osa Adrianmeren rannikosta, mutta Rooma ympäristöineen jäi vielä Kirkkovaltiolle. Mutta 20. syyskuuta 1870 Italia valloitti Rooman ja liitti sen alueisiinsa ja teki siitä pian pääkaupunkinsa. Tuolloin kaupunki oli ränsistynyt ja huonosti hoidettu, muutaman sadan tuhannen asukkaan kaupunki, joka oli selvästi jäänyt kehityksessä jälkeen pohjoisen teollisuuskeskuksista Milanosta ja Torinosta. Roomalla oli toisaalta tarjottavanaan antiikkinen menneisyys ja siihen yhdistetty Italian suuruus.[8] Kaupungissa oli noin 200 000 asukasta ja huonossa kunnossa oleva perusrakenne. Muun muassa saniteettioloja alettiin kuitenkin määrätietoisesti kohentaa ja Tiberin tulvia torjua. Jo vuoteen 1881 mennessä väkiluku olikin kasvanut noin 50 000 hengellä.[8]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiberjoki eli Tevere, ja Ponte Vittorio Emanuele II -silta, joka valmistui 1911.

Paavi sai oman valtionsa Rooman kaupungissa jälleen 1929 pääministeri Benito Mussolinin kanssa tehdyn lateraanisopimuksen perusteella. Toisessa maailmansodassa Italia taisteli Mussolinin johtamana Saksan rinnalla 8.9.1943 saakka, jolloin Mussolini kukistui ja Italia teki rauhan liittoutuneiden kanssa. Tätä eivät saksalaiset hyväksyneet, vaan valtasivat Pohjois-Italian. Roomakin oli natsimiehityksessä syyskuusta 1943 alkaen, kunnes liittoutuneet valloittivat Rooman 4. kesäkuuta 1944. Natsimiehitys oli myös vainoamisten ja väkivallan aikaa, jota on kuvattu esimerkiksi Roberto Rossellinin elokuvassa Rooma - avoin kaupunki.[9] 1970-luvun puolimaissa Roomaa riivasi vasemmistoterroristinen järjestö Punaiset prikaatit, joka esimerkiksi sieppasi ja surmasi maan entisen pääministeri Aldo Moron 1978.

Nykyisenkin Rooman kaupungin tunnuksena (muun muassa vaakunassa) on antiikin Rooman valtakunnan ajalta periytyvä kirjainlyhenne S.P.Q.R.. Se tulee latinan sanoista Senatus Populus Que Romanus, suom. sananmukaisesti Rooman senaatti ja kansa, jolla viitattiin Rooman neuvottelevaan ja lakia säätävään valtaan.[10]

Asukasmäärän kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Asukasmäärä
1750 156 000
1800 163 000
1820 139 900
1850 175 000
1853 175 800
1858 182 600
31. joulukuuta 1861 194 500
31. joulukuuta 1871 212 432
31. joulukuuta 1881 273 952
10. helmikuuta 1901 422 411
10. kesäkuuta 1911 518 917
Vuosi Asukasmäärä
1. joulukuuta 1921 660 235
21. huhtikuuta 1931 930 926
21. huhtikuuta 1936 1 150 589
4. marraskuuta 1951 1 651 754
15. lokakuuta 1961 2 188 160
24. lokakuuta 1971 2 781 993
25. lokakuuta 1981 2 840 259
20. lokakuuta 1991 2 775 250
21. lokakuuta 2001 2 546 804
1. tammikuuta 2005 2 643 771

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkaupunkiasema vetää monia tunnettuja kulttuuritapahtumia Roomaan. Oopperatalo avattiin vuonna 1880. Monien remonttien jälkeen siihen mahtuu nykyisin 1 600 katsojaa. Siellä esitetään myös baletteja.[11]

Vuonna 2002 kaupungissa avattiin uusi musiikkipuisto lähellä vuoden 1962 olympiakylää. Tässä 20 hehtaarin kulttuurikompleksissa on kolme konserttisalia, joista suurimmat 2 700 ja 1 200 hengelle. Lisäksi puistossa on levytysstudioita ja ulkoilmakonserttiareena[12]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomassa toimii useita korkeakouluja. Yliopistoista vanhin, Rooman yliopisto (Università di Roma ”La Sapienza”) perustettiin 1303. Sillä on 145 000 opiskelijaa 21 tiedekunnassa. Kaksi muuta julkista yliopistoa ovat Tor Vergata (perustettu 1982)[13] ja Roma Tre (perustettu 1992, 40 000 opiskelijaa).[14] Lisäksi kaupungissa on lukuisia yksityisiä ja kirkollisia yliopistoja ja muita oppilaitoksia.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1960 Roomassa järjestettiin kesäolympialaiset. Roomassa toimivia jalkapalloseuroja ovat muun muassa SS Lazio, AS Roma ja AS Cisco Roma, joista kaksi ensin mainittua pelaa Italian pääsarjassa, Serie A:ssa. Kummankin pääsarjajoukkueen kotistadion on Rooman olympiastadion, Stadio Olimpico.

Lentopallossa Rooman kaupunkia edustaa Roma Volley. Kaudella 2006–2007 joukkue sijoittui A1-liigassa kolmanneksi. Korkeimmalla sarjatasolla joukkue esiintyi ensimmäisen kerran kaudella 2005–2006.

Kaupungin tunnetuin koripalloseura on Pallacanestro Virtus Roma, joka on voittanut seurajoukkueiden Euroopan-mestaruuden kerran historiansa aikana. Muita seuroja ovat Stella Azzurra Roma ja Italian mestaruuden neljä kertaa voittanut Società Ginnastica Roma.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman osuus Italian bruttokansantuotteesta on suurempi kuin muiden Italian kaupunkien.lähde? Valtionhallinto ja ulkomaankauppa sekä palvelualat työllistävät monia kaupunkilaisia. Teollisuudenhaaroista edustettuina ovat edelleen tekstiiliteollisuus, elintarviketeollisuus, farmasian teollisuus, sekä konepaja-, paperi- ja metalliteollisuus. Myös Italian elokuvatuotanto on keskittynyt paljolti Rooman alueelle. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on pitänyt päämajaansa Roomassa vuodesta 1951 alkaen.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomassa on kolme lentoasemaa: Leonardo da Vincin kansainvälinen lentoasema eli Fiumicino, Ciampino ja Aeroporto dell'Urbe. Se on Italian rautateiden tärkein risteysasema. Rooman päärautatieaseman nimi on Roma Termini. Rooman metrossa (metropolitana) on kaksi linjaa.

Roomalaiset tiet Rooman valtakunnan ajoilta näkyvät edelleen Italian maantiekartassa, ja sanonnan mukaisesti ”kaikki tiet vievät Roomaan”: Via Appia lähtee etelän Apuliasta, Via Aurelia Ranskasta, Via Cassia Toscanasta, Via Flaminia Ariminiumista ja Via Salaria Adrianmereltä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wilford, John Noble: More Clues in the Legend (or Is It Fact?) of Romulus The New York Times. Viitattu 2.7.2009.
  2. Demographic Balance for the year 2008 – Municipality: Roma ISTAT – Demography, Statistics, Demographic Balance, Resident Population. ISTAT. Viitattu 2.7.2009.
  3. UNESCO: Vatican City Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
  4. Unesco
  5. Bilancio demografico Anno 2011 istat.it. Viitattu 13.2.2012. (italiaksi)
  6. Average conditions, Rome, Italy BBC.
  7. Moore R.: The "Rioni" of Rome R. Piperno, Rome art lover.
  8. a b Mustakallio, K.: Rooma, kiistelty ja uudelleen löydetty (Arvio kirjasta Syrjämaa T.: Constructing Unity, Living in Diversity.) Agricola.
  9. Lauri Sarkki: Ikuisen Rooman kylmä talvi natsimiehityksen alla. Kanava, 2013, nro 2, s. 29-33. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0355-0303.
  10. Streng, Adolf V.: "Latinalais-suomalainen sanakirja". Suomalaisen kirjallisuuden seura, Gummerus, 1992.
  11. Teatro Dell'Opera
  12. Landmark music venue opens in Rome BBC 2002
  13. Universita Tor Vergata
  14. Universita Roma Tre

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taina Syrjämaa: Constructing Unity, Living in Diversity. A Roman Decade. Suomen tiedeakatemian toimituksia 344: Helsinki 2006. 272 s.