Zankle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zankle / Messene
Ζάγκλη / Μεσσήνη
Sijainti

Zankle / Messene
Koordinaatit 38°11′32″N, 15°33′24″E
Valtio Italia
Paikkakunta Messina, Messina, Sisilia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso 735 eaa. jälkeen –
Kulttuuri antiikki
Alue Sikelia

Zankle (m.kreik. Ζάγκλη, Zanklē), myöhemmin Messene (Μεσσήνη, Messēnē) tai Messana (door.kreik. Μεσσάνα, lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Sikeliassa eli Sisilian saarella nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Messinan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4]

Kaupunki oli kreikkalainen siirtokunta, joka tunnettiin alun perin arkaaisella kaudella nimellä Zankle, ja arkaaisen kauden ja klassisen kauden taitteesta lähtien nimellä Messene/Messana. Se sijaitsi keskeisellä paikalla merenkulun kannalta ja hallitsi Sisilian ja Italian välistä salmea, minkä ansiosta se nousi kukoistavaksi merenkulku- ja kauppakaupungiksi. Kaupunki hallitsi salmea 400-luvun eaa. alkupuolelle, jolloin herruus siirtyi Rhegionille. Se säilyi kuitenkin merkittävänä ja kukoistavana läpi koko antiikin ajan.[2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zanklen kaupunki sijaitsi, samoin kuin nykyinen Messina sijaitsee, Sisilian koillisosassa saaren Apenniinien niemimaasta erottavan salmen rannalla. Salmi tunnetaan nykyisin Messinansalmena, antiikin aikana Sisiliansalmena. Sen toisella puolella sijaitsi Rhegionin kaupunki, nykyinen Reggio di Calabria. Kaupunki oli rakennettu noin kymmenen kilometriä etelään saaren koillisimmasta niemestä Peloroksesta (lat. Pelorus).[2][3]

Kaupunki itsessään oli rakennettu alavalle maalle lähelle sen satamaa. Satama oli luonnonsatamalahti, jota suojasi sirpin muotoinen nimellä Akte tunnettu niemi. Niemen edustaa on pidetty kreikkalaisen mytologian vesipyörre Kharybdiksen paikkana. Kaupunki ja sen satama olivat keskeisellä paikalla merireittien ja salmen liikenteen hallitsemisen kannalta, ja sen ympäristö oli hyvää maatalousmaata, mikä teki kaupungista vauraan ja menestyneen. Kaupungin lähellä oli vuorijono, joka ulottui Peloros-niemeltä Tauromenioniin. Ainakin osa siitä tunnettiin Khalkislaisina vuorina (Khalkidikon oros). Roomalaisaikana vuorijono tunnettiin nimellä Mons Neptunius.[2][3]

Kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin klassisella kaudella nimellä Messenia (Μεσσηνία). Sen kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä. Alueella sijaitsi kaupunkikeskuksen lisäksi useita linnoituksia (frurion) ja muita asutuksia.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin paikalla oli alun perin, ennen kreikkalaisten saapumista, ilmeisesti seudun ei-kreikkalaisen heimo sikulien asutus. Kaupungin alkuperäinen nimi oli Zankle, minkä sanottiin olevan peräisin sikulien kielestä ja tarkoittavan ”sirppiä” (ζάγκλον, zanklon). Tämän puolestaan kerrottiin viittaavan kaupungin satamaa nykyisinkin suojaavan niemen muotoon. Myyteissä niemen ”rakentajana” pidettiin Orionia.[3]

Antiikin lähteissä varhaisempaa asutusta ei kuitenkaan mainita, vaan kaupungin sanotaan olleen alun perin Euboian saaren Khalkiin kaupungin siirtokunta. Thukydideen mukaan paikan kreikkalaisasutuksen perustivat ensimmäisenä merirosvot, jotka tulivat Kymestä, joka sekin oli khalkislaisten perustama. Paikan hyvän sijainnin vuoksi paikalle perustettiin myöhemmin pysyvämpi siirtokunta. Sen asuttivat khalkislaisten lisäksi muualta Euboiasta tulleet siirtokuntalaiset. Siirtokuntalaisten johtajiksi mainitaan Perieres Kymeläinen ja Krataimenes Khalkislainen.[1][5] Pausanias vahvistaa tämän näkemyksen, kun taas Strabonin ja Pseudo-Skymnoksen mukaan Zankle perustettiin Sisilian varhaisemmasta khalkislaisesta siirtokunnasta Naksoksesta käsin. Tästä voidaan päätellä, että kaupunki oli ainakin perustettu Naksosta myöhemmin, toisin sanoen vuoden 735 eaa. jälkeen.[2][3][6][7] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Zanklaios (Ζαγκλαῖος).[3]

Zanklen varhaisesta historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Kaupunki vaikuttaa kuitenkin nousseen kukoistavaksi, sillä se pystyi jo noin vuonna 730 eaa. osallistumaan Rhegionin perustamiseen salmen toiselle puolelle.[1][2][8] Tämän jälkeen Zankle perusti Sisilian pohjoisrannikolle kaksi omaa siirtokuntaa, Mylain ja Himeran. Mylai perustettiin vuonna 716 eaa. Himera perustettiin 648 eaa., ja zanklelaisten lisäksi hankkeessa oli mukana Syrakusasta tulleita maanpakolaisia, myletidejä (Myletidai). Himera nousi merkittäväksi ja kukoistavaksi kaupungiksi, mutta Mylai jäi riippuvaiseksi Zanklesta.[1][3][5][7]

Zanklesta Messeneksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zanklelaiset tavoittelivat selvästi uusien siirtokuntien perustamista alueelle, kun Joonian kapinan kukistaminen ja Miletoksen tuho vuonna 494 eaa. saivat aikaan uusien siirtolaisten aallon länteen ja Sisiliaan. Zanklelaiset kutsuivat tällöin joukon samoslaisia, joihin oli liittynyt myös Miletoksen pakolaisia, perustamaan uuden kaupungin Mylain ja Himeran välille alueelle, joka tunnettiin nimellä Kalē Aktē (”Hyvä rannikko”).[3][5][7]

Rhegionin tyranni Anaksilas sai kuitenkin taivuteltua Lokroi Epizefyrioihin asti ehtineet samoslaiset valtaamaan sen sijaan Zanklen itsensä petoksellisesti, sillä kaupungin tyranni Skythes oli tuolloin sotaretkellä muualla. Samoslaiset saivatkin Zanklen valtaansa sillä aikaa. Skythes yritti tämän jälkeen pyytää apua Gelan tyrannilta Hippokrateelta. Tämä kuitenkin liittoutui joonialaisten kanssa, vahvisti näiden vallan kaupungissa sekä vangitutti Skytheen ja suuren joukon zanklelaisia.[3][9] Zankle oli nyt samoslaisilla, mutta vain joitakin vuosia. Anaksilas nimittäin alisti kaupungin valtaansa ja asutti sinne uutta väkeä. Samalla hän nimesi kaupungin uudestaan Messeneksi omien esi-isiensä kotiseudun Messenian ja Messenen mukaan.[3][10]

Nämä tapahtumat ajoitetaan vuoteen 488/487 eaa.[1] Anaksilas oli ilmeisesti jonkun aikaa samanaikaisesti sekä Rhegionin että Zanklen hallitsija, vaikkakin hänen sanotaan jättäneen Zanklen muodollisesti pojalleen Kleofronille (tai Leofronille). On eri näkemyksiä siitä, ajoiko Anaksilas samoslaiset pois kaupungista, niin kuin Thukydides sanoo, vai jäikö osa edelleen kaupunkiin. Joka tapauksessa Anaksilaan asuttama uusi väestö lienee ollut enemmistönä. Näihin on mahdollisesti kuulunut kolmannen messenialaissodan pakolaisia Messeniasta.[3][11]

Kaupungin uusi nimi jäi pysyvästi käyttöön Anaksilaan kuoleman vuonna 476 eaa. jälkeenkin.[3] Kaupunkilaiset itse käyttivät lähes poikkeuksetta nimen doorilaisen murteen mukaista muotoa Messana, mutta antiikin kirjallisuudessa nimi esiintyy yleensä joonialaisen murteen mukaisessa muodossa Messene. Kaupungin kansalaisesta käytettiin nyt etnonyymiä Messēnios (Μεσσήνιος) tai Messanios (Μεσσάνιος), myöhemmin latinaksi Messanensis.[3][5][12]

Kaupunki löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. ja pronssirahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1]

Klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messenen historia seurasi tämän jälkeen jonkin aikaa Rhegionin vaiheita. Kaupunki tuli Anaksilaan kuoleman jälkeen Mikythoksen valtaan ja tämän jälkeen Anaksilaan kahden pojan valtaan. Sen jälkeen kun Syrakusan tyranni Hieron oli kuollut ja hänen veljensä Thrasybulos oli ajettu pois, messeneläiset syöksivät monien muiden Sisilian kaupunkien tavoin tyranninsa vallasta vuonna 461 eaa. Samassa yhteydessä kaupunkiin asutettiin jälleen uutta väkeä.[3][13]

Messenen lyömä tetradrakhma, n. 461–450 eaa. Kuvituksessa hevosvaunut ja Nike sekä jänis ja delfiini.

Seuranneella noin puoli vuosisataa kestäneellä kaudella, noin 460–410 eaa., kaupunki nautti samasta vauraudesta kuin saaren muut demokraattisesti hallitut kaupungit. Vuonna 426 eaa. kaupunki joutui kuitenkin Ateenan hyökkäyksen kohteeksi. Ateenan laivasto saapui Lakheen johdolla ensin Rhegioniin salmen toisella puolella ja hyökkäsi sieltä messeneläisten linnoitukseen Mylaihin, joka joutui antautumaan. Tämän jälkeen Lakhes hyökkäsi itsensä Messeneen, joka sekin joutui alistumaan liittoon ateenalaisten kanssa.[3][14] Seuraavana vuonna eli 425 eaa. messeneläiset siirtyivät kuitenkin Syrakusan puolelle, ja kaupungista tuli Syrakusan ja Lokroin yhdistyneen laivaston keskus.[3][15]

Tämän jälkeen messeneläiset hyökkäsivät Naksokseen ja voittivat nämä, mutta kärsivät tappion sikuleille ja leontinoilaisille, jotka tulivat naksoslaisten avuksi ja piirittivät jonkun aikaa myös Messeneä. Rauha solmittiin vuonna 424 eaa. Tämän jälkeen kaupunkia vaivasivat kuitenkin puolueriidat, ja jossain vaiheessa kaupunki vaikuttaa olleen Lokroin vallan alla.[3][16]

Ateenan suuremman Sisilian sotaretken alkaessa vuonna 415 eaa. Messene oli jälleen riippumaton, ja pysyi puolueettomana, vaikka sekä Ateena että Syrakusa yritti saada sen puolelleen. Ateenalaiset yrittivät saada kaupungin petoksella, mutta tämä epäonnistui. Vuonna 409 eaa. messeneläiset tarjosivat turvapaikan Karthagon tuhoaman Himeran pakolaisille, ja lähettivät sotajoukon Akragaan avuksi karthagolaisia vastaan.[3][17]

Messene vaikuttaa olleen noihin aikoihin yksi koko Sisilian kukoistavimmista ja merkittävimmistä kaupungeista. Diodoros Sisilialaisen mukaan messeneläiset ja rhegionlaiset kykenivät yhdessä varustamaan 80 kolmisoudun laivaston, josta messeneläisiä laivoja oli 30. Messenen armeijan kooksi puolestaan mainitaan 4 000 jalkamiestä ja 400 hevosmiestä. Jopa Syrakusan tyranniksi nousseen Dionysioksen kerrotaan kunnioittaneen tätä voimaa. Vaikka messeneläiset vastustivat Dionysosta, he eivät tukeneet rhegionlaisten tavoin saaren khalkislaisia kaupunkeja Naksosta ja Katanea tätä vastaan.[1][3][18]

Messenen lyömä raha, n. 324–318 eaa. Kuvituksessa Poseidonin pää ja kolmikärki.

Vuonna 396 eaa. Messene joutui Karthagon hyökkäyksen kohteeksi. Karthagolaiset lähtivät liikkeelle Panormoksesta Himilkonin johdolla ja etenivät saaren pohjoisrannikkoa itään, ja heidän kohteensa oli juuri Messene ja tavoitteenaan koko salmen hallinta. Kaupunki oli huonosti valmistautunut puolustukseen, ja Himilkon sai sen vallattua helposti. Suuri osa väestöstä pakeni, mutta loput surmattiin. Kaupunki tuhottiin maan tasalle.[3][19]

Dionysios asutti Messeneen uutta väkeä sen jälkeen, kun karthagolaiset oli ajettu pois. Mukana oli sekä uusia siirtokuntalaisia Lokroista ja Medmasta että henkiin jääneitä messeneläisiä. Viimeksi mainitut siirrettiin kuitenkin pian uuteen Tyndariin kaupunkiin. Rhegionlaiset olivat tyytymättömiä siihen, että Dionysios näin oli saanut Messenen hallintaansa, ja linnoittivat Mylain asuttaen sinne Naksoksen, Katanen ja muiden kaupunkien pakolaisia, jotka Dionysios oli ajanut kodeistaan. Messeneläiset saivat kuitenkin Mylain takaisin itselleen, ja tukivat Dionysosta Rhegionia vastaan.[3][20]

Dionysoksen kuoltua Messene vaikuttaa palanneen itsenäiseksi ja nousseen vähitellen jälleen merkittäväksi. Vuonna 357 eaa. messeneläiset auttoivat Dionia Dionysios nuorempaa vastaan. Dionin kuoltua he torjuivat Kallippoksen yrityksen saada kaupunki haltuunsa. Myöhemmin Messene tuli kuitenkin Hippon-nimisen tyrannin vallan alle. Kaupunki joutui myös alistumaan liittoon Karthagon kanssa. Näistä kummastakin Messenen vapautti Timoleon vuonna 339 eaa.[3][21]

Hellenistinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messene ei saanut nauttia vapaudesta kauan. Agathokleen noustua Syrakusan tyranniksi hän alkoi tavoitella Messeneä. Hän epäonnistui ensimmäisessä yrityksessään vuonna 315 eaa., mutta onnistui lopulta vuonna 312 eaa. Hänen hallintonsa herätti messeneläisissä uuden vastarinnan. Agathokleen kärsittyä tappion Himera-joen taistelussa vuonna 311 eaa. messeneläiset liittyivät Karthagon puolelle.[3][22]

Mamertiinien vallankaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agathokleen kuolema aiheutti kuitenkin vielä suurempia ongelmia kuin hänen hallintonsa hänen eläessään. Tyranni oli koonnut saarelle paljon palkkasotureita Italiasta, kuten campanialaisia ja oskeja. Agathokleen kuoltua syrakusalaiset ja karthagolaiset suostuttelivat nämä lähtemään, ja palkkasotilaat saapuivat tätä tarkoitusta varten Messeneen, missä saivat hyvän vastaanoton. Nämä kuitenkin surmasivat kaikki kaupungin miehet ja ottivat naiset, omaisuuden ja kaupungin hallintaansa, ja omaksuivat nimen mamertiinit (Mamertinoi), mikä perustui Mars-sodanjumalan oskinkieliseen nimeen. Kaupungin nimenä säilyi kuitenkin Messene, vaikka mamertiinit yrittivät muuttaa sen Mamertinaksi. Mamertiinien nousu valtaan ajoitetaan noin vuosiin 289–280 eaa., yleensä vuoteen 282 eaa. Campanialaiset saivat samoihin aikoihin valtaansa Rhegionin mantereen puolella.[3][23]

Mamertiinit saivat pian valtaansa saaren koko koilliskulman useine linnoituksineen ja kaupunkeineen. Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Sisilian sotaretken aikaan vuonna 278 eaa. mamertiinit liitoutuivat Karthagon kanssa. Pyrrhos voitti nämä yhdistyneet joukot, mutta ei yrittänyt vallata Messeneä itseään. Pyrrhoksen palattua Italian puolelle mamertiinit lähettivät suuren sotajoukon hänen peräänsä, ja saivat aiheutettua Pyrrhoksen joukoille suuria tappioita.[3][24]

Ensimmäinen puunilaissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän jälkeen mamertiinit saivat vihollisen Syrakusan tyranniksi Pyrrhoksen lähdön jälkeen nousseesta Hieron II:sta. Roomalaisten vallattua Rhegionin vuonna 271 eaa. Hieron valtasi mamertiinien alueita ja muun muassa Mylain linnoituksen, ja voitti mamertiinit Longanos-joella. Messene itse pelastui vain karthagolaisten väliintulon ansiosta. Tämän jälkeen Messenen mamertiinien parissa oli erimielisyyksiä siitä, mihin apuun tuli turvautua: toinen puoli kannatti karthagolaisia, kun taas toinen puoli halusi turvautua roomalaisiin. Viimeksi mainittu puolue esittikin roomalaisille avunpyynnön, joka sai nämä ensimmäisen kerran sekaantumaan saaren asioihn, mikä johti ensimmäiseen puunilaissotaan vuonna 264 eaa.[3][25]

Ennen roomalaisten saapumista karthagolaismielinen puolue vahvistui jälleen, ja kaupungissa oli karthagolainen varuskunta. Mamertiinit ajoivat nämä kuitenkin itse pois roomalaisten saavuttua Gaius Claudiuksen johdolla. Myöhemmin saapui lisää joukkoja konsuli Appius Claudiuksen johdolla. Nämä ajoivat pois karthagolaiset ja syrakusalaiset, jotka olivat juuri tehneet liiton mamertiineja vastaan ja alkaneet piirittää Messeneä.[3][26] Tämän jälkeen Messeneä suojasi roomalainen varuskunta, ja kaupunki toimi koko seuranneen sodan ajan yhtenä roomalaisten päätukikohdista ja tärkeimpänä laivastotukikohtana saarella.[3][27]

Roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen mamertiinit pysyivät liitossa Rooman kanssa, ja Messenellä oli liittolaiskaupungin (foederata civitas) asema. Käytännössä kaupunki tuli Rooman vallan alle. Sillä oli etuoikeutettu asemansa vielä Ciceron aikana. Preettori Verresin kaudella 73–70 eaa. Messene selvisi osallistumalla tämän rikoksiin, jotka Cicero tuomitsi.[3][28]

Roomalaisella kaudella kaupunki oli yksi saaren kukoistavimmista ja väkirikkaimmista kaupungeista. Cicero kutsuu sitä ”suureksi ja rikkaaksi” (”civitas maxima et locupletissima”), ja ylistää sen edullista sijaintia sekä satamaa ja rakennuksia. Kaupungilla oli muiden liittolaiskaupunkien tavoin oma senaatti ja virkamiehet, eikä sen täytynyt maksaa muita veroja kuin varustaa laivoja sotaa varten sekä järjestää tietty osuus viljaa. Kaupunki kärsi suhteellisen vähän Sisiliaa muutoin tuhonneista sodista, vaikkakin oli vähällä tulla vallatuksi ja ryöstetyksi toisessa orjasodassa vuonna 101 eaa.[3][29]

Julius Caesarin kansalaissodassa Messene oli Caesarin laivaston yhtenä tukikohtana vuonna 48 eaa. Cassiuksen johtama Pompeiuksen laivasto hyökkäsi siellä Caesarin laivaston kimppuun, ja kaikki 35 laivaa paloivat. Kaupunki itse säästyi siellä olleen legioonan ansiosta. Myöhemmin Sextus Pompeiuksen sodassa vuonna 36 eaa. Messene toimi yhtenä Sextus Pompeiuksen tukikohdista Octavianusta vastaan, ja hän hallitsi sieltä laivastollaan Sisilian rannikkoa Tyndariista Tauromenioniin. Sieltä Pompeius myös yritti paeta 17 laivalla Agrippan voitettua hänet.[3][30]

Kyseisen sodan seurauksena Messene ilmeisesti menetti etuoikeutetun asemansa, josta se oli pitkään nauttinut. Korvaukseksi kaupungin asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden, ja kaupungista tuli tavallinen roomalainen municipium. Messene säilyi edelleen kukoistavana satamansa ansiosta, ja Strabon sanoo sen olleen hänen aikanaan Sisilian harvoja kaupnkeja, joissa oli edelleen paljon asukkaita. Tämän jälkeen kaupunki esiintyy antiikin lähteissä enää harvoin. Se mainitaan goottisotien yhteydessä edelleen yhtenä saaren tärkeimmistä kaupungeista ja linnoituksista.[2][3][31]

Roomalaisella kaudella Messenen seutu tunnettiin muun muassa arvostetusta viinistään, josta käytettiin nimeä Vinum Mamertinum. Sen toi ensimmäisenä muotiin Caesar.[32]

Myöhäisantiikista keskiajalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki säilyi merkittävänä läpi keskiajan. Saraseenit valtasivat sen vuonna 843. Nykyinen Messina on edelleen Sisilian toiseksi tärkein kaupunki.[2][3]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulta oleva piirros antiikin Messenen satamasta. Filippo Juvarra, Veduta del porto di Messina in epoca antica.

Nykyisessä Messinan kaupungissa on vain vähän antiikin aikaisia jäänteitä. Tämä on seurausta paitsi siitä, että paikka on ollut yhtäjaksoisesti asuttu ja nykyinen kaupunki on antiikin aikaisen kaupungin jäänteiden päällä, myös lukuisista maanjäristyksistä ja maanvyörymistä kaupungin historiassa. Antiikin aikaiset rauniot kaupungin alueella ovat yleensä noin 4–5 metrin syvyydessä.[1][2]

Kaupunki oli rakennettu sen satamalahden rannoille ja sitä suojanneen Akten niemen alueelle, ennen kaikkea sataman länsi- ja eteläpuolelle enimmillään noin kilometrin sisämaahan.[1] Satama oli syvä, ja siihen kerrotaan mahtuneen jopa 600 laivaa kerralla.[3][33] Kaupungissa on ollut suunniteltu asemakaava jo varhaisina aikoina, ja se on ollut ympäröity muurein. Arkaaisen ja klassisen kauden muureista ei ole kuitenkaan säilynyt jäänteitä. Kaupungissa tiedetään olleen kreikkalainen teatteri.[1]

Sataman niemen kärjestä on löydetty pyhäkkö, joka on ajoitettu arkaaiselle kaudelle 700–600-luvuille eaa. Sen kulttia ei tunneta. Arkaaisen kauden rakennusten jäänteitä on löydetty niemen juuresta. Muihin vähäisiin rakennuslöytöihin lukeutuvat muun muassa muutamat roomalaisen ajan rakennukset Duomon ja Via Garibaldin alueilla, mamertiinien aikaisen linnoitusmuurin jäänteet Via Universitàlla ja Via Garibaldilla sekä suuri 300- tai 200-luvulta eaa. peräisin oleva kammiohauta Piazza Avignonella.[1][2]

Peloroksen niemellä kaupungin ulkopuolella oli antiikin lähteiden mukaan Poseidonille omistettu pyhäkkö.[1]

Kaupungin alueelta tehdyt esinelöydöt ovat Messinan kansallismuseossa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”51 Zankle”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ZANKLE later Messene (Messina) Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah Smith, William: ”Messana”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Zancle/Messana Pleiades. Viitattu 22.10.2018.
  5. a b c d Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4–5.
  6. Pausanias: Kreikan kuvaus 4.23.7; Pseudo-Skymnos: Periodos 284–286.
  7. a b c Strabon: Geografia 6.
  8. Strabon: Geografia 6.257.
  9. Herodotos: Historiateos 6.22–24; Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4; Pseudo-Skymnos: Periodos 293; Aristeles: Politiikka 5.3.
  10. Herodotos: Historiateos 7.164; Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4; Strabon: Geografia 6.
  11. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.48; Scholia ad Pindaros: Pythia 2.34.
  12. Stefanos Byzantionlainen: Ζάγκλη; Strabon: Geografia 6; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.85.
  13. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.59, 11.66, 11.76.
  14. Thukydides: Peloponnesolaissota 3.86, 3.90; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.54.
  15. Thukydides: Peloponnesolaissota 4.1, 4.24–25.
  16. Thukydides: Peloponnesolaissota 4.25, 5.5.
  17. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.4, 13.61, 13.86; Thukydides: Peloponnesolaissota 6.48, 6.74.
  18. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.8, 14.40, 14.44.
  19. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.56–58.
  20. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.78, 14.87, 14.103.
  21. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.9, 16.69; Plutarkhos: Dion 58; Plutarkhos: Timoleon 20, 34.
  22. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 19.65, 19.102, 19.110.
  23. Polybios: Historiai 1.7; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 21.18, Strabon: Geografia 6.
  24. Plutarkhos: Pyrrhos 23, 24; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 21.7.
  25. Polybios: Historiai 1.8–10; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 22.13, 23.1; Zonaras: Epitome historion 8.8; Orosius: Historiat 4.7; Livius: Epitome 16.
  26. Polybios: Historiai 1.11–12; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 23.1, Zonaras: Epitome historion 8.8–9; Dion Kassios: Exe. Vat. 58–60.
  27. Polybios: Historiai 1.21.25, 1.21.38, 1.21.52; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 23.18, 24.1; Zonaras: Epitome historion 8.10, 8.12.
  28. Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 2.5, 2.46, 3.6, 4.8 ja 4.67.
  29. Cicero: In Verrem 4.12, 5.17–22.
  30. Appianos: Rooman historia (Rhomaika) 5.97, 103, 109, 122; Dion Kassios: Historiae Romanae 49.1–12; Strabon: Geografia 6.
  31. Strabon: Geografia 6; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.8; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.4.9; Mel. 2.7.16; Prokopios: B. G. 1.8, 3.39.
  32. Plinius vanhempi: Naturalis historia 14.6.
  33. Diodoros Sisilialaine: Historian kirjasto 14.56.