Gela (antiikin kaupunki)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gela
Γέλα
Gelan akropoliin raunioita.
Gelan akropoliin raunioita.
Sijainti

Gela
Koordinaatit 37°3′47″N, 14°15′30″E
Valtio Italia
Paikkakunta Gela, Caltanissetta, Sisilia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 689/688 eaa.–282 eaa.
Huippukausi n. 498–405 eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Sikelia

Gela (door.kreik. Γέλα, joon.kreik. Γέλη, Gelē) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Sikeliassa eli Sisilian saarella nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen, kaupungista nimensä ottaneen Gelan kaupungin (aiemmin Terranova) paikalla.[4]

Gela oli kreikkalainen siirtokunta. Se kukoisti arkaaisen kauden lopulla ja klassisen kauden alussa 500- ja 400-luvuilla eaa., ja se oli jonkun aikaa koko Sisilian voimakkain kaupunki. Karthagolaiset tuhosivat Gelan vuonna 405 eaa., jonka jälkeen se taantui. Kaupunki rakennettiin uudelleen vuoden 338 eaa. jälkeen ja tuhottiin lopullisesti noin vuonna 282 eaa.[2][5][3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gela sijaitsi Sisilian etelärannikolla. Sen kaupunkikeskus sijaitsi samannimisen joen (nyk. Fiume Gela, aiemmin Fiume di Terranova) suussa. Rannikolla Gelan länsipuolella sijaitsi Akragas ja itäpuolella Kamarina.[3] Kaupunki oli rakennettu noin neljä kilometriä pitkälle, suhteellisen matalalle rannikon suuntaiselle eli itä-länsisuuntaiselle kukkulalle Gela-joen suun länsipuolella. Myös nykyisen Gelan kaupungin vanhimmat osat sijaitsevat samalla kukkulalla. Eräänlaisena akropoliina toimi kukkulan itäpää, jonka alue tunnetaan nykyisin nimellä Molino a Vento.[1][2]

Gelan kaupunkivaltion pääalueen kooksi on arvioitu 600-luvulla eaa. noin 375 neliökilometriä, mutta laajimillaan kaupungin vaikutus ulottui suuriin osiin Sisiliaa. Kaupungin ympäristö oli hedelmällistä tasankoa, joka oli maanviljelyskäytössä, eikä sillä ollut juurikaan muita asutuksia. Kaupunkia ympäröivä tasanko tunnettiin kuten nykyisinkin nimellä Gelan tasanko (Gelōon pedion, latinaksi Campi Geloi). Se oli ja on edelleenkin yksi Sisilian hedelmällisimmistä alueista. Alue tunnettiin paitsi viljarikkaana myös linsseistään ja suolantuotannostaan.[1][3]

Tasangon laidalla olleilla kukkuloilla oli seudun ei-kreikkalaisten alkuperäisasukkaiden kaupunkeja, joista tunnetaan kaksi, Omfake ja Maktorion. Kaupunkivaltion alue idässä Kamarinan puolella rajautui Akhates-jokeen (nyk. Dirillo). Lännessä kaupunkivaltion alueen rajana toimi kenties Himera-joki (nyk. Salso) ja laajimmillaan Halykos-joki (nyk. Platani). Sisämaahan päin Gelan ydinalue on voinut ulottua lähes 40 kilometrin päähän kaupungista.[1][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gelan paikalla on ollut asutusta jo kuparikaudella noin 2800–2170 eaa.[5] Pronssikaudella 1000-luvulla eaa. paikalla oli varhaisempi saaren ei-kreikkalaisten heimojen asutus. Gelan kaupunki perustettiin vuonna 689/688 eaa. Se oli doorilainen siirtokunta, jonka perustivat Rhodokselta ja Kreetalta tulleet asuttajat. Thukydides vahvistaa perustamisen ajoituksen sanomalla sen tapahtuneen 45 vuotta Syrakusan perustamisen jälkeen. Siirtokuntalaisten johtajiksi mainitaan rhodoslainen Antifemos ja kreetalainen Entimos. Rhodoslaiset asuttajat tulivat pääosin Lindoksesta. Tämän vuoksi kaupungin paikkaa kutsuttiin aluksi nimellä Lindioi, vaikka itse kaupunki saikin nimen Gela paikalla virranneen joen mukaan.[1][2][3][6] Antiikin aikana joen nimen selitettiin olleen peräisin sikulien kielen sanasta gela, joka viittasi joen veden kylmyyteen. Kreikkalaisessa mytologiassa kaupungin ja joen nimi yhdistettiin Gelas-nimiseen joenjumalaan. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Geloaios (Γελόαιος), Gelōios (Γελῶιος), Geleaios (Γελεαῖος) tai Gelōos (Γελῷος), myöhemmin latinaksi Gelensis.[3]

Gelan lyömä didrakhma, n. 510–500 eaa. Kuvituksessa alaston, ratsastava sotilas sekä miehenpäinen härkä ja teksti CΕΛΑΣ, Gelas.

Gelan varhaisesta historiasta sen kahdensadan ensimmäisen vuoden ajalta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Kaupungin mainitaan sotineen paikallisia barbaariheimoja vastaan.[7] Lisäksi siellä mainitaan olleen sisäisiä puolueristiriitoja, joihin otti osaa Telines, myöhemmän tyrannin Gelonin esi-isä.[8] Kaupunki vaikuttaa selvästi kukoistaneen, koska se alkoi levittää valtaansa pitkin saaren etelärannikkoa ja myös saaren keskiosiin, ja pystyi noin vuonna 580 eaa. perustamaan Akragaan omaksi siirtokunnakseen. Akragas nousi pian emäkaupunkiaan vauraammaksi, ja tyranni Falariin aikana joksikin aikaa koko saaren vahvimmaksi.[1][2][3]

Gela nousi vuorollaan kaupungin tyranniksi nousseen Hippokrateen aikana. Kaupungin hallinto oli aluksi ollut oligarkinen, kuten useimmissa saaren kreikkalaiskaupungeissa, mutta muuttui tyranniaksi ensimmäisen kerran Kleandroksen aikana noin 505–498 eaa. Tämä siirsi vallan ilman vastustusta veljelleen Hippokrateelle, joka hallitsi tyrannina vuosina 498–491 eaa. Hippokrates nosti kaupungin sen suurimpaan kukoistukseen ja sai samalla valtaansa myös saaren itäosan alueita. Gelan valtaan tulivat muun muassa Leontinoi, Kallipolis ja Naksos. Hippokrates valtasi myös Zanklen, jonka antoi samoslaisille, sekä soti Syrakusaa itseään vastaan saaden tätä kautta Kamarinan.[2][3][9]

Gelalla oli laajat kauppayhteydet, ja se osti paljon keramiikkaa Attikasta. Gela-maalari on nimitys tuntemattomalle Ateenassa noin vuosina 510–490 eaa. toimineelle maljakkomaalarille, jonka koristelemaa keramiikkaa on löydetty paljon juuri Gelasta.[10] 500-luvulla eaa. Gela rakennutti oman aarrekammion Olympiaan.[1]

Uudelleen pystytetty doorilainen pylväs Gelan akropoliilla.

Hippokrateen kuoltua vuonna 491 eaa. valta siirtyi Gelonille, joka jatkoi edeltäjänsä laajentumispolitiikkaa. Vuonna 485 eaa. Gelon onnistui lopulta saamaan Syrakusan valtaansa. Tämä johti kuitenkin Gelan itsensä taantumiseen, sillä Gelon kiinnitti nyt kaiken huomionsa Syrakusan rakentamiseen. Hän myös siirrätti puolet Gelan väestöstä Syrakusaan.[3][11]

Klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Gelonin seuraaja Hieron ajoi suuren määrän gelalaisia maanpakoon. Seuraavan tyrannin Thrasybuloksen karkotuksen vuonna 466 eaa. jälkeen nämä kuitenkin palasivat kotikaupunkiinsa. Gela kykeni nyt jopa asuttamaan Kamarinan uudelleen, sen oltua autiona Gelonin toimien vuoksi.[3][11]

Diomedes ja Glaukos. Kuvitusta punakuviotekniikalla koristellussa attikalaisessa pelikessä Gelasta, n. 420 eaa.

Seurannut kausi vuosina 466–406 eaa. oli Gelalle, samoin kuin koko Sisilialle, jälleen suuren kukoistuksen aikaa.[3] Gelan tyrannien hovi tuki taiteita ja kulttuuria. Tragediakirjailija Aiskhylos vietti viimeiset vuotensa kaupungissa ja kuoli siellä vuonna 456 eaa.[2] Vuonna 424 eaa. Gelassa järjestettiin rauhankokous, jossa Syrakusan Hermokrates myönsi Ateenan uhan alla Sisilian kaupungeilla vapauden.[2] Gela noudatti samanlaista politiikkaa kuin saaren muut doorilaiskaupungit, ja tarjosi apuaan Syrakusalle Ateenan Sisilian sotaretken alettua vuonna 415 eaa. Gylippoksen joukkojen saavuttua gelalaiset lähettivät tälle apujoukkoja, ja syrakusalaisten menestyttyä lähettivät lisäjoukoiksi 600 miestä ja viisi laivaa.[3][12]

Gela tuhoutui Karthagon hyökkäyksessä muutama vuosi myöhemmin, aivan samoin kuin Himera, Selinus ja Akragas olivat tuhoutuneet hieman aiemmin. Akragaan tuhon jälkeen gelalaiset tarjosivat sen asukkaille väliaikaisen turvapaikan ja pyysivät apua Syrakusalta. Syrakusassa juuri valtaan nousemassa ollut Dionysios kävi kyllä Gelassa ja sai siellä aikaan demokraattisen vallankumouksen, mutta ei tuolloin tehnyt muuta kaupunkia auttaakseen.[3][13]

Seuraavana keväänä, vuonna 405 eaa., karthagolaiset saapuivat Himilkonin johdolla ja alkoivat piirittää Gelaa. Kaupunki ei ollut vahva luonnonlinnoitus eikä muutenkaan erityisen hyvin linnoitettu. Gelalaiset kykenivät kuitenkin vastustamaan vihollista siihen saakka, kun Dionysios saapui joukkoineen kaupungin avuksi. Dionysios kärsi kuitenkin tappion ensimmäisessä hyökkäyksessään karthagolaisten kimppuun, ja neuvoi gelalaisia tekemään samoin kuin akragaslaiset, toisin sanoen hylkäämään kaupunkinsa ja ottamaan perheensä mukaansa. Gelalaiset siirtyivät Leontinoihin, kun taas karthagolaiset tuhosivat Gelan täydellisesti.[2][3][14]

Kaupungin paikka jäi asumattomaksi useaksi vuodeksi.[2] Dionysios solmi rauhan Himilkonin kanssa, jonka jälkeen gelalaiset saivat palata kaupunkiinsa sillä ehdolla, että maksavat Karthagolle veroa eivätkä kunnosta kaupunkinsa linnoitteita. Kaupunki ei kuitenkaan noussut koskaan entiseen kukoistukseensa. Vuonna 397 eaa. gelalaiset sanoutuivat irti Karthagon vallasta ja liittyivät Dionysioksen sotaretkeen läntisen Sisilian kaupunkeihin. Kaupunki onnistui säilymään itsenäisenä myös Syrakusan suhteen, ja tämä vahvistettiin sopimuksella vuonna 383 eaa.[3][15]

Myöhemmin Gela liittyi Dionin puolelle tämän rantauduttua Sisiliaan vuonna 357 eaa. Timoleonin vuonna 338 eaa. saavuttaman voiton jälkeen Gela, joka oli tuohon aikaan hyvin taantuneessa tilassa, rakennettiin uudelleen ja se sai myös uusia siirtokuntalaisia, joista osa oli aikaisempia asukkaita ja osa tuli Keoksen saarelta.[3][16] Gela nousi jälleen jossain määrin, ja esiintyy Agathokleen sodissa itsenäisenä kaupunkina, jolla oli käytettävissään suhteellisen hyvät resurssit.[3][17] Tuolta ajalta kaupungista oli kotoisin muun muassa komediakirjailija Apollodoros.[3] Gela löi omaa hopearahaa 400-luvulta eaa. ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1] Kaupungin valtiomuoto oli mukana Aristoteleen koulukunnan kokoelmassa 158 kaupungin valtiomuodot.

Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 311 eaa. Agathokles alkoi pelätä Gelan loikkaavan karthagolaisten puolelle, lähetti kaupunkiin joukkoja ja surmautti 4 000 johtavaa gelalaista. Näin hän sai kaupungin haltuunsa. Kärsittyään tappion Eknomos-kukkulalla, Agathokles vetäytyi joukkoineen Gelaan, piti kaupunkia tukikohtanaan ainakin vuoteen 310 eaa. saakka ja onnistui sieltä vastustamaan karthagolaisia.[2][3][17]

Kun akragaslaiset vuonna 309 eaa. julistautuivat itsenäisiksi ja vaativat samaa myös muille kaupungeille, gelalaiset olivat ensimmäisiä, jotka liittyivät mukaan. Myöhemmin noin 285–282 eaa. kaupunki joutui kuitenkin Akragaan tyranni Fintiaan valtaan. Tämä siirrätti Gelan asukkaat perustamaansa uuteen Fintiaan kaupunkiin Gelan ja Akragaan välille, ja tuhosi Gelan.[2][3][18]

Gela ei koskaan toipunut tästä iskusta, mutta paikalla vaikuttaa kuitenkin säilyneen jonkinlainen asutus, sillä mamertiinien mainitaan pian tämän jälkeen tuhonneen sen uudestaan. Gelaa ei mainita enää ensimmäisen puunilaissodan (264–241 eaa.) yhteydessä, vaikka itse seutu mainitaan samassa yhteydessä kuin Fintias. Kaupunki vaikuttaa kuitenkin olleen olemassa Rooman vallan aikana, sillä Cicero mainitsee, että Scipio Africanus palautti Karthagon kukistumisen jälkeen Gelasta viedyt patsaat gelalaisille. Strabon mainitsee Gelan olleen asumaton hänen aikanaan ensimmäisellä vuosisadalla jaa., mutta toisaalta kaupungin nimi esiintyy sekä Pliniuksella että Ptolemaioksella. Kaupunki on kuitenkin todennäköisesti ollut tuohon aikaan varsin vähäinen. Ptolemaios mainitsee Gelan virheellisesti sisämaakaupunkina.[3][19]

Myöhempi historia ja kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gelan paikka säilyi asumattomana keskiajalle vuoteen 1233 saakka. Tuolloin Fredrik II rakennutti antiikin aikaisten raunioiden paikalle uuden kaupungin, jota kutsuttiin aluksi nimellä Heraclea ja myöhemmin Terranova.[2] Antiikin Gelan paikkaa ei tunnettu varmuudella vielä 1800-luvun puolessa välissä, vaan se sijoitettiin joskus Terranovan paikalle ja joskus Salso-joen suuhun.[3]

Gelan arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1900 ja kestivät vuoteen 1906. Niissä kaivettiin muun muassa akropolista ja sen temppeleitä sekä hautausmaita. Löytöjen ansiosta Terranova nimettiin uudelleen antiikin aikaisen kaupungin mukaan Gelaksi vuonna 1927. Uudet kaivaukset alkoivat vuonna 1948 tapahtuneiden sattumalöytöjen jälkeen.[2]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timoleonin aikaisia muureja Gelasta.
Kreikkalaisen kylpylän jäänteet.
Joonialainen pylväänpää Gelasta.

Akropolis ja sen temppelit

Gelan akropoliiksi kutsutusta kaupungin kukkulan itäosasta on löydetty kahden temppelin jäänteet. Varhaisempi temppeli oli rakennettu arkaaisella kaudella 500-luvulla eaa. ja sen korvannut uudempi temppeli, joka sijaitsi hieman idempänä, 400-luvulla eaa. Temppelit edustivat doorilaista tyyliä ja ne oli oletettavasti omistettu Athene Lindialle.[1] Varhaisempi temppeli oli koristeltu terrakottakoristeluin. Myöhemmän temppelin rauniot olivat näkyvissä vielä 1800-luvulla, ja yksi sen opisthodomoksen pylväistä oli pystyssä vielä vuonna 1727. Nykyisin pylväs on pystytetty uudelleen.[2][3]

Muu kaupunki

Muu osa kaupungista täytti ennen vuotta 405 eaa. koko kaupungin kukkulan akropoliista länteen.[2] Kaupungissa on ollut suunniteltu asemakaava ja se on ollut ympäröity muurein kokonaisuudessaan.[1] Parhaiten säilynyt osuus muureista, niin kutsutut Capo Sopranon muurit, sijaitsee kukkulan länsipäässä (ja myös nykyisen Gelan länsiosassa). Ne kunnostettiin vuosina 1948–1954, ja ne ovat yksi parhaiten säilyneitä esimerkkejä kreikkalaisista kaupunginmuureista. Muurien alaosa oli tehty suurista hiekkakivilohkareista ja yläosa savitiilestä, ja niiden korkeus oli suurimmillaan noin kahdeksan metriä. Muureista on säilynyt myös tornien ja porttien jäänteitä.[2]

Akropoliin länsipuolinen kaupunki on kokonaan nykyisen kaupungin alla, eikä sitä ole juurikaan kaivettu. Alueelta on kuitenkin tehty lukuisia löytöjä. Nykyisen Gelan kaupungintalon paikalta on löydetty Heralle omistetun pyhäkön rauniot, ja rautatieaseman läheltä toinen pyhäkkö, josta on löydetty yli tuhat hopearahaa. Kaupungin länsiosasta on löydetty kreikkalainen kylpylä, joka on koko Italian varhaisin tunnettu kylpylärakennus.[2]

Eri puolilta kaupunkia on löydetty muiden pyhäkköjen jäänteitä. Muun muassa Gela-joen suusta on löydetty Demeter Thesmoforokselle omistettu pyhäkkö ja tuhansittain votiiviesineitä. Akropoliin pohjoispuolelta on kaivettu esiin asuinkortteleita Timoleonin ajalta 300-luvulta eaa. Ne oli rakennettu varhaisempien, karthagolaisten tuhoamien rakennusten päälle.[2]

Antiikin lähteiden perusteella kaupungin tunnettuihin hautoihin kuului Aiskhyloksen hauta. Kaupungin ulkopuolella mainitaan olleen suurikokoinen Apollonin patsas, jonka karthagolaiset veivät vuonna 405 eaa. Myöhemmin se päätyi Tyrokseen ja oli siellä vielä Aleksanteri Suuren vallattua kaupungin.[3]

Esinelöydöt

Kaupungista on löydetty muun muassa rakennusten koristeosia, keramiikkaa (erityisesti attikalaista keramiikkaa) ja rahoja.[2][3] Kaupungista ja sen ympäristöstä tehtyjä esinelöytöjä on arkeologisen alueen yhteydessä toimivassa Gelan arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Gela) sekä vanhempien löytöjen osalta Syrakusan arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale P. Orsi).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zuppardo, Emanuele & Piccolo, Salvatore: Terra Mater: sulle Sponde del Gela greco. Caltanissetta: Betania Editrice, 2005.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”17 Gela”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”GELA Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Smith, William: ”Gela”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Gela Pleiades. Viitattu 22.10.2018.
  5. a b Piccolo, Salvatore: Gela Ancient History Encyclopedia. 22.10.2018.
  6. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4; Herodotos: Historiateos 7.153; Scholia, Pindaros: Olympia 2.16; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 8.25; Vergilius: Aeneis 3.702; Silius Italicus: Punica 14.218.
  7. Pausanias: Kreikan kuvaus 8.46.2.
  8. Herodotos: Historiateos 7.153.
  9. Aristoteles: Politiikka 5.12; Herotodos: Historiateos 7.153–154.
  10. The Gela Painter The British Museum. Viitattu 22.10.2018.
  11. a b Herotodos: Historiateos 7.156; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.76.
  12. Thukydides: Peloponnesolaissota 7.33, 7.58; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.4, 13.12.
  13. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.89, 13.93.
  14. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.108–111, 13.113.
  15. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.114, 14.47, 15.17.
  16. Plutarkhos: Dion 26; Plutarkhos: Timoleon 35.
  17. a b Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 19.71, 19.107, 19.110.
  18. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.31, 22.2.
  19. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 23.1, 24.1; Cicero: In Verrem 3.43, 4.33; Strabon: Geografia 6; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.8; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.4.15.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]