Doorilainen pylväsjärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Doorilainen pylväsjärjestelmä. 1. Päätykolmio 2. Akroterion 3. Sima 4. Korniisi 5. Mutulus 7. Friisi 8. Triglyfi 9. Metooppi 10. Regula 11. Gutta 12. Taenia 13. Arkkitraavi 14. Kapiteeli 15. Abakus, 16. Ekinus 17. Pylväänvarsi 18. Kanneluuri 19. Stylobaatti

Doorilainen tyyli on yksi kolmesta klassisesta pylväsjärjestelmästä, jotka kehittyivät antiikin Kreikassa. Kaksi muuta ovat joonialainen ja korinttilainen. Pylväsjärjestelmiin kuuluu pylväiden lisäksi myös palkisto.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doorilainen pylväsjärjestelmä on vanhin klassisista järjestelmistä. Varhaisia esimerkkejä on kuvattu rakennusten pienoismalleissa 700–600-luvuilta eaa. Järjestelmä vakiintui Kreikassa 400-luvulla eaa., ja on muodoltaan yksinkertainen, raskas ja karu. Doorilaisissa pylväissä ei ole jalustaa, vaan ne kohoavat suoraan alustalta eli stylobaatilta. Pylvään varressa on 16–20 pystysuuntaista uurretta eli kanneluuria, ja pylväs kapenee ylöspäin. Kapiteeli muodostuu ulospäin kaarevasta tyynymäisestä pyörölaatasta eli ekinuksesta ja neliskulmaisesta katelaatasta, abakuksesta.[1]

Doorilaiset pylväät kannattelevat koristelematonta arkkitraavia, jonka yläpuolella on friisi, jossa vuorottelevat uurretut laatat eli triglyfit ja reliefikentät eli metoopit. Friisin yläpuolella on kattolista, korniisi, joka muodostaa päätykolmion alareunan.

Toskanalainen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etruskit ja roomalaiset kehittivät doorilaisesta tyylistä muokatun version, jota kutsutaan toskanalaiseksi. Toskanalainen pylväs seisoo jalustalla, on doorilaista sirompi ja uurtamaton.[2] Toskanalaista tyyliä käytettiin usein renessanssiaikana, kuten Bramanten Tempiettossa. Andrea Palladio suosi toskanalaista tyyliä arkkitehtuurissaan.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkinä doorilaisesta tyylistä on Ateenan Akropoliille rakennettu kaupungin suojelusjumalalle Pallas Athenelle omistettu Parthenon. Italian Paestumissa on kolme hyvin säilynyttä kreikkalaista doorilaista temppeliä, jotka edustavat Parthenonia varhaisempaa kehitysastetta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 137–138.
  2. (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivu 267), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.