Antiikin Rooman arkkitehtuuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pantheon Roomassa

Antiikin Rooman arkkitehtuuri oli aikansa kehittyneintä ja tärkeässä osassa Rooman valtakunnan mahdin luomisessa ja ylläpitämisessä. Se oli myös hyvin kestävää, ja moni yli 2 000 vuotta vanha roomalainen rakennus tai rakennelma on yhä pystyssä. Roomalainen arkkitehtuuri tunnetaan esimerkiksi valtavasta ja laadukkaasta tieverkosta, vesijohtoverkosta, suurista gladiaattoriareenoista kuten Colosseumista, kupolikatoista ja lattialämmitteisistä höyrykylpylöistä. Roomalaiset rakensivat myös temppeleitä kuten Pantheonin, riemukaaria, suurten jokien yli johtavia siltoja, kallioihin louhittuja tunneleita, kaivoksia ja kilparatoja.[1]

Roomalainen arkkitehtuuri oli ennen kaikkea hyvin käytännöllistä. Suuret julkiset rakennushankkeet pitivät kansan tyytyväisenä, vesijohdot toivat puhdasta vettä kaupunkeihin, ja tieverkoston avulla kenraalit pystyivät siirtämään legioonansa nopeasti kaukaisiinkin maankolkkiin.[2]

Roomalaisten rakennustaito perustui kreikkalaisten arkkitehtuuriin, josta roomalaiset poimivat parhaat ominaisuudet ja kehittivät niitä edelleen. Roomalaiset keksivät noin vuonna 200 eaa. betonin, josta tuli heti tärkeä rakennusmateriaali. He keksivät myös keskuslämmityksen.[2] Marmorista tuli näkyvä Rooman kaupungin rakennusmateriaali vuoden 100 eaa. jälkeen, kun Toscanasta löydettiin Carraran marmoriesiintymä. Keisari Augustus julistikin, että hän saapui tiiliskivien kaupunkiin, mutta jätti jälkeensä marmorikaupungin.[3]

Tieverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalainen basaltilla tai graniitilla päällystetty katu Pompejissa
Pääartikkeli: Roomalainen tie

Roomalaiset alkoivat rakentaa teitään vuonna 312 eaa. kun ensimmäisen valtatien Via Appian rakennus alkoi. Roomalainen tieverkosto oli imperiumin huippuvuosina noin 100 jaa. jopa 80 000 kilometriä pitkä ja ulottui kolmelle mantereelle. Roomalaiset rakensivat tiensä hyvin kestäviksi, sillä niissä oli kuusi kerrosta, eikä teitä tarvinnutkaan korjata satoihin vuosiin. Rakennustyövoimana käytettiin lähinnä sotilaita, mutta myös vankeja ja orjia.[4]

Akveduktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalainen akveduktisilta Pont du Gard Ranskassa

Roomalaisten vesijohdot eli akveduktit olivat useiden kilometrien pituisia, kaksi metriä kilometriä kohti laskevia rakennelmia, jotka toivat kaupunkeihin puhdasta vettä vuoristolähteistä, joista ja järvistä. Kaikkiaan vesijohtoja oli valtakunnassa noin 500 kilometriä, ja suurimmat akveduktit kuljettivat vuorokaudessa 190 000 kuutiometriä vettä. Tavallisesti vesi kulki maan pinnalle tai maan alle muuratuissa kouruissa, mutta paikoitellen akveduktit olivat jopa kolmikerroksisia rakennelmia, joita kannattelivat kivestä muuratut kaaret. Betoni oli akveduktien tärkein rakennusmateriaali. Jotkin roomalaisten vesijohtotyöt olivat käytössä vielä 1800-luvulla.[5]

Kylpylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman kaupungissa oli yli 900 kylpylälaitosta eli termiä, jotka olivat tärkeä osa roomalaisten sosiaalista elämää. Kylpylät olivat monipuolisia, koristeellisia ja teknisesti kehittyneitä. Ne lämmitettiin roomalaisten keksimällä keskuslämmityksellä.[6]

Colosseum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseum, maailman suurin amfiteatteri

Roomalaiset saivat vuonna 80 jaa. valmiiksi maailman suurimman amfiteatterin ja Rooman kaikkien aikojen suurimman julkisen rakennuksen Colosseumin. Monikäyttöinen rakennus oli käytännöllisen arkkitehtuurin mestarinäyte.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christensen, Else & Moll, Jakob & Mosbech, Hakon: Rooma – antiikin suurvalta. Bonnier, 2011. ISBN 978-82-535-3200-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Christensen et al. 2011, s. 89–90.
  2. a b Christensen et al. 2011, s. 90.
  3. Christensen et al. 2011, s. 95–96.
  4. Christensen et al. 2011, s. 90–91.
  5. Christensen et al. 2011, s. 92–93.
  6. Christensen et al. 2011, s. 94–95.
  7. Christensen et al. 2011, s. 96–97.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]