Colosseum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Roomassa sijaitsevasta amfiteatterista. Sanan muista merkityksistä katso Colosseum (täsmennyssivu).
Colosseum on Lordi Byronin sanoin ”ikuisen kaupungin” vertauskuva.[1]

»Niin kauan kuin Colosseum pysyy, pysyy Rooma;
Kun Colosseum kaatuu, kaatuu Rooma;
Kun Rooma kaatuu, kaatuu maailma.»
( Teologi Beda Venerabilis, 600-luku[2])

Colosseum (ital. il Colosseo) oli antiikin Rooman suurin amfiteatteri, jonne mahtui 40 000 – 50 000 katsojaa. Colosseumin rakentamisen aloitti keisari Vespasianus 70-luvun alussa, ja se valmistui vuonna 80 Tituksen hallituskaudella[3]. Antiikin aikana rakennus tunnettiin nimellä Amphitheatrum Flavium, ”Flaviusten amfiteatteri”. Colosseum-nimitys otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Nimi tulee joko rakennuksen suuresta koosta tai sen lähistöllä aikoinaan sijainneesta keisari Neron kolossaalisesta patsaasta.[4]

Vaikka Colosseum on nykyään pahasti vaurioitunut maanjäristyksien ja kivenryövääjien takia, se on ikuisen kaupungin symboli ja parhaita esimerkkejä roomalaisesta arkkitehtuurista. Colosseum on Rooman suosituimpia nähtävyyksiä ja katolisen kirkon pyhä paikka. Paavi johtaa Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumille vuosittain pitkäperjantaina. Colosseum on myös kuvattu Italian viiden sentin kolikkoon.

Colosseum sijaitsee aivan Rooman keskustassa Via dei Fori Imperialin varrella lähellä Forum Romanumia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin ajan Rooman keskustan kartta. Colosseum on kartan oikeassa yläkulmassa.
Areenan roomalaisaikaista kantta ei ole säilynyt, minkä vuoksi roomalaisaikaisten rakenteiden alapuoliset eläinhäkit ja käytävät ovat nykyään nähtävissä.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Vespasianus aloitti Colosseumin rakentamisen vuonna 72. Se sijoitettiin keisari Neron yksityispalatsin Domus Aurean puutarhassa sijainneen tekojärven paikalle.

Vespanius ja hänen seuraajansa muuttivat alueen ulkomuotoa laajalti. Vaikka Neron patsas Colossus säästettiin, suurin osa muusta Domus Aureasta hävitettiin. Neron tekojärvi täytettiin, ja alue otettiin uuden amfiteatterin käyttöön. Entisen Domus Aurean alueelle rakennettiin lisäksi gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Rakennustyömaalta löytyneen kaiverruksen mukaan "keisari Vespasianus määräsi tämän uuden amfiteatterin rakennettavaksi kenraalinsa ryöstösaaliilla". Tämän on ajateltu viittaavan roomalaisten keräämään valtavaan sotasaaliiseen ensimmäisen juutalaissodan loputtua vuonna 73. Colosseumin voidaan siis tulkita olleen suuren voiton mahtava muistomerkki.[5] Vespaniuksen päätös muuttaa keisari Neron käyttöönsä ottamat alueet julkisiksi voidaan myös nähdä kansalle suunnattuna populistisena eleenä. Kaupungin reunoille rakennetuista monista amfiteattereista poiketen Colosseum rakennettiin kaupungin keskustaan.

Colosseum oli valmistunut jo kolmanteen kerrokseen asti, kun Vespasianus kuoli vuonna 79. Amfiteatterin ylimmät osat valmistuivat seuraavana vuonna, ja amfiteatterin vihki käyttöön Vespasianuksen poika, keisari Titus.[3] Dion Kassios kertoi, että vihkiäisjuhlien aikana surmattiin 11 000 eläintä ja että juhla kesti sata päivää.[2] Amfiteatteria laajennettiin Vespaniuksen nuoremman pojan Domitianuksen noustua valtaan. Hän rakensi amfiteatterin areenan alle hypogeumin, tunnelirakennelman, jonne orjat ja eläimet majoitettiin. Lisäksi hän rakennutti amfiteatterin yläosaan parven, jotta katsojille saatiin enemmän istumatilaa.

Myöhäisantiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseum vaurioitui vuonna 217 tulipalossa, jonka Dio Cassiuksen mukaan aiheutti salama. Palossa tuhoutuiva amfiteatterin ylimmät puiset osat.[6] Amfiteatteria ei kunnostettu ennen kuin vasta vuonna 240, ja uudestaan sitä kunnostettiin 250 tai 252 sekä jälleen vuonna 320. Kaiverrukset kertovat, että useita osia Colosseumista korjattiin keisareiden Theodosius II ja Valentinianus III hallintovuosina 425–450. Korjaukset johtuivat luultavasti vuoden 443 suuresta maanjäristyksestä. Uusia korjauksia tehtiin vuosina 484 ja 508. Areenaa käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeiset maininnat gladiaattoriotteluista ovat vuodelta 435. Eläinten metsästysnäytökset jatkuivat ainakin vuoteen 525 asti.[5]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla Colosseum otettiin aivan toisenlaiseen käyttöön. Amfiteatterin sisäpuolelle valmistui 500-luvun lopulla pieni kirkko. Areena muutettiin hautausmaaksi. Katsomoiden alla olevat holvit ja syvennykset muutettiin asunnoiksi ja työpajoiksi, ja niitä käytettiin historiallisten lähteiden mukaan vielä 1100-luvulla. 1200-luvulla Frangipanien suku teki Colosseumista linnoituksen. [4]

Colosseum vaurioitui pahasti vuonna 1349, kun amfiteatterin eteläosan ulkoseinämä romahti maanjäristyksessä. Suuri osa romahtaneen osan kivistä käytettiin Rooman muiden rakennuksien, palatsien ja kirkkojen rakentamiseen. Tämän jälkeen kristilliset sääntökunnat asuttivat Colosseumin pohjoisen kolmanneksen ja pysyivät siellä aina 1800-luvulle asti. Amfiteatterin sisäosista ryövättiin runsaasti kiveä muihin rakennuksiin. Areenan marmoria poltettiin kalkiksi. Kiviä yhdessä pitävät pronssiset kiinnikkeet hakattiin irti. Kiinnikkeiden irrotuksesta syntyneitä koloja on nähtävillä runsaasti eri puolilla amfiteatteria.

Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benedictus XIV julisti Colosseumin pyhäksi vuonna 1750[7].

1700- ja 1800-lukujen aikana paavit etsivät uusia keinoja hyödyntää käyttämättömiä Colosseumin raunioita. Paavi Sixtus V suunnitteli raunioiden muuttamista suureksi villatehtaaksi. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui Sixtus V:n kuoltua. Kardinaali Altieri järjesti vuonna 1671 Colosseumilla härkätaisteluja, mutta ne lopetettiin julkisen vastustuksen takia. 1740-luvulla Colosseumin pieni kirkko kunnostettiin, ja vuonna 1749 paavi Benedictus XIV antoi Colosseumille virallisen aseman Rooman pääsiäisjuhlallisuuksissa. Samalla paavi kielsi raunioiden käyttämisen kivilouhoksena. 1800-luvulla kirkkovaltio aloitti Colosseumissa laajemmat entistämistyöt.[2] Colosseum valittiin vuonna 2007 järjestetyssä äänestyksessä yhdeksi uuden ajan seitsemäksi ihmeeksi.[8]

Colosseumin leikkaus ja yhteiskuntaluokkien istuma-alueet.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtonisesti Colosseum on sekoitus antiikin Kreikkaa ja Roomaa, ja siinä yhdistyvät kreikkalaiset kapiteelit ja roomalaisten etruskeilta omaksuma kaariholvaus. Soikionmuotoisen rakennuksen pituusakseli on 188 metriä ja poikittaisakseli 156 metriä. Rakennuksen 50 metriä korkeat ulkoseinät ovat travertiiniä ja seinistä on pystyssä nykyään noin kaksi kolmasosaa. Nelikerroksisen rakennuksen kolme alinta kerrosta muodustuvat kukin 80 arkadista. Jokaisessa kerroksessa on erilainen pylväsjärjestelmä. Ensimmäisen kerroksen pylväät edustavat doorilaista-, toinen joonialaista-, kolmas korinttilaista ja neljäs attikalaista pylväsjärjestelelmää.[4] Colosseum ei ollut katettu, mutta auringon suojaksi pingoitettiin purjekangaskatoksia.[2] Rakennukseen oli 80 numeroitua sisäänkäyntiä, joiden avulla katsojat löysivät helposti omille paikoilleen.[4] Keisarin ja hänen seurueensa sisäänkäynti sijaitsi ensimmäisen (I) ja viimeisen (LXXVI) sisäänkäynnin välissä. Tämä kuitenkin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1349.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseum oli aikoinaan raakojen gladiaattorinäytäntöjen tapahtumapaikka. Perinteisten gladiaattoriotteluiden lisäksi Colosseumilla järjestettiin muitakin tapahtumia, kuten meritaisteluita (areena pystyttiin täyttämään vedellä)[9], eläinten metsästyksiä, ristiinnaulitsemisia, vanhojen taistelujen toisintoja ja draamoja, jotka pohjautuivat klassiseen mytologiaan. Viimeiset merkinnät Colosseumissa pidetyistä kisoista ovat 500-luvulta. Paavi Benedictus XIV:n (1740–1758) mukaan siellä tapettiin kristittyjä heidän uskontonsa takia, mikään historiallinen lähde ei kuitenkaan asiaa mainitse. Myöhemmin sitä on käytetty kristillisten sääntökuntien asuinpaikkana, linnoituksena, kivilouhoksena ja kristillisenä pyhäkkönä.

Colosseumin 40 000 hengen yleisökapasiteetti on nykymittapuullakin huomattava. Vertailuna nykypäivään Helsingissä sijaitsevan Hartwall-areenan katsomoon mahtuu vain noin 13 000 henkeä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Claridge, Amanda: Rome: An Oxford Archaeological Guide. Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-288003-9.
  • Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma. Suom. Tandem Verlag Gmbh. Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2.
  • Polkunen, Marja-Liisa: Suomalainen matkaopas: Rooma. Suomalainen matkaopas oy, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9.
  • Roth, Leland M.: Understanding Architecture: Its Elements, History and Meaning. Boulder, CO: Westview Press, 1993. ISBN 0-06-430158-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rome Art Lover: What Lord Byron said, haettu 20.10.2008 "While stands the Coliseum, Rome shall stand; When falls the Coliseum, Rome shall fall; And when Rome falls -- the World."
  2. a b c d e Polkunen 2007, s. 183.
  3. a b Roth 1993
  4. a b c d Hintzen-Bohlen 2006, s. 98.
  5. a b Claridge 1998, s. 276–282.
  6. Cass. Dio lxxviii.25
  7. Polkunen 2007, s. 182.
  8. [1] New7wonders voting site. (viitattu 26.3.2013) (englanniksi)
  9. Engineering an Empire. Osa 1: Rooma. (tv-sarja) The History Channel. Viitattu 20.10.2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keith Hopkins & Mary Beard: The Colosseum. Harvard University Press, 2005. ISBN 0-674-01895-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 41°53′24.61″N, 12°29′32.17″E