Colosseum

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Roomassa sijaitsevasta amfiteatterista. Sanan muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Colosseum
Colosseum in Rome, Italy - April 2007.jpg
Sijainti Rooma, Italia
Koordinaatit 41°53′24.6″N, 12°29′32.2″E
Rakennustyyppi amfiteatteri
Valmistumisvuosi 80
Rakennuttaja Vespasianus, Titus
Julkisivumateriaali travertiini
Korkeus 50 m
Kerrosluku 4
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Colosseum (ital. il Colosseo) on antiikin Rooman aikainen amfiteatteri Rooman kaupungissa. Se oli koko valtakunnan suurin amfiteatteri, ja sinne mahtui ilmeisesti yli 50 000 katsojaa. Colosseumin rakentamisen aloitti keisari Vespasianus 70-luvun alussa, ja se valmistui vuonna 80 Tituksen hallituskaudella[1]. Colosseum sijaitsee aivan Rooman keskustassa Via dei Fori Imperialin varrella lähellä Forum Romanumia.

Colosseumilla järjestettiin sen ensimmäisten vuosisatojen aikana verisiä gladiaattoritaisteluita ja metsästysnäytöksiä.

Vaikka Colosseum on nykyään pahasti vaurioitunut maanjäristyksien ja kivenryövääjien takia, se on ikuisen kaupungin symboli ja parhaita esimerkkejä roomalaisesta arkkitehtuurista. Colosseum on Rooman suosituimpia nähtävyyksiä ja katolisen kirkon pyhä paikka. Paavi johtaa Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumille vuosittain pitkäperjantaina.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana rakennus tunnettiin nimellä Amphitheatrum Flavium, ”Flaviusten amfiteatteri”. Colosseum-nimitys otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Nimi tulee joko rakennuksen suuresta koosta tai sen lähistöllä aikoinaan sijainneesta keisari Neron kolossaalisesta patsaasta.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin ajan Rooman keskustan kartta. Colosseum on kartan oikeassa yläkulmassa.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Vespasianus aloitti Colosseumin rakentamisen vuonna 72. Se sijoitettiin keisari Neron yksityispalatsin Domus Aurean puutarhassa sijainneen tekojärven paikalle.

Vespanius ja hänen seuraajansa muuttivat alueen ulkomuotoa laajalti. Vaikka Neron patsas Colossus säästettiin, suurin osa muusta Domus Aureasta hävitettiin. Neron tekojärvi täytettiin, ja alue otettiin uuden amfiteatterin käyttöön. Entisen Domus Aurean alueelle rakennettiin lisäksi gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Rakennustyömaalta löytyneen kaiverruksen mukaan ”keisari Vespasianus määräsi tämän uuden amfiteatterin rakennettavaksi kenraalinsa ryöstösaaliilla”. Tämän on ajateltu viittaavan roomalaisten keräämään valtavaan sotasaaliiseen ensimmäisen juutalaissodan loputtua vuonna 73. Colosseumin voidaan siis tulkita olleen suuren voiton mahtava muistomerkki.[3] Vespaniuksen päätös muuttaa keisari Neron käyttöönsä ottamat alueet julkisiksi voidaan myös nähdä kansalle suunnattuna populistisena eleenä. Kaupungin reunoille rakennetuista monista amfiteattereista poiketen Colosseum rakennettiin kaupungin keskustaan.

Colosseum oli valmistunut jo kolmanteen kerrokseen asti, kun Vespasianus kuoli vuonna 79. Amfiteatterin ylimmät osat valmistuivat seuraavana vuonna, ja amfiteatterin vihki vuonna 80 käyttöön Vespasianuksen poika, keisari Titus.[1] Dion Kassios kertoi, että vihkiäisjuhlien aikana surmattiin 11 000 eläintä ja että juhla kesti sata päivää.[4] Amfiteatteria laajennettiin Vespaniuksen nuoremman pojan Domitianuksen noustua valtaan. Hän rakensi amfiteatterin areenan alle hypogeumin, tunnelirakennelman, jonne orjat ja eläimet majoitettiin. Lisäksi hän rakennutti amfiteatterin yläosaan parven, jotta katsojille saatiin enemmän istumatilaa.

Näytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-Léon Gérômen gladiaattoritaistelua kuvaava maalaus Pollice Verso vuodelta 1872.

Colosseumista tuli valmistuttuaan gladiaattorinäytäntöjen merkittävin tapahtumapaikka Rooman valtakunnassa. Colosseumin myötä gladiaattoritaistelut laajenivat ja ohjelmanumeroista tuli kerta kerralta monipuolisempia.[5] Colosseumin päiväohjelma noudatti vakiintunutta kaavaa. Aamulla nähtiin ensin eläintaisteluita, sitten eläinten metsästystä. Keskipäivällä teloitettiin karanneita orjia ja rikollisia, ja iltapäivällä esitettiin päänumero, gladiaattoritaistelut. Joskus ohjelmien välillä oli kevyempää viihdettä.[6]

Colosseumilla järjestettiin myös vanhojen taistelujen toisintoja ja mytologiaan pohjautuvia näytelmiä. Antiikin kirjoituksissa on sanottu, että areena pystyttiin täyttämään vedellä ja että siellä järjestettiin meritaisteluita. Tämä on mahdollisesti tapahtunut ennen hypogeumin rakentamista.

Colosseumia on pidetty kristityssä perinteessä paikkana, jossa monia kristittyjä surmattiin heidän uskontonsa vuoksi. Ensimmäinen Colosseumilla surmattu kristitty marttyyri oli perimätiedon mukaan leijonille heitetty Pyhä Ignatius.[7] Kristittyjen surmaamisesta Colosseumilla nimenomaan uskonsa vuoksi ei kuitenkaan ole luotettavaa näyttöä.[8][9]

Myöhäisantiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseum vaurioitui vuonna 217 tulipalossa, jonka Dio Cassiuksen mukaan aiheutti salama. Palossa tuhoutuivat amfiteatterin ylimmät puiset osat.[10] Amfiteatteria ei kunnostettu ennen kuin vasta vuonna 240, ja uudestaan sitä kunnostettiin 250 tai 252 sekä jälleen vuonna 320. Kaiverrukset kertovat, että useita osia Colosseumista korjattiin keisareiden Theodosius II ja Valentinianus III hallintovuosina 425–450. Korjaukset johtuivat luultavasti vuoden 443 suuresta maanjäristyksestä. Uusia korjauksia tehtiin vuosina 484 ja 508. Areenaa käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeiset maininnat gladiaattoriotteluista ovat vuodelta 435. Eläinten metsästysnäytökset jatkuivat ainakin vuoteen 525 asti.[3]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teologi Beda Venerabilis kirjoitti 600-luvulla epigrammin, jossa hän viittasi luultavasti keisari Neron patsaaseen (coliseus), mutta säkeet on myöhemmin liitetty Colosseumiin.

»Niin kauan kuin Colosseum pysyy, pysyy Rooma;
Kun Colosseum kaatuu, kaatuu Rooma;
Kun Rooma kaatuu, kaatuu maailma.»
(– Beda Venerabilis[4])

Amfiteatterin sisäpuolelle valmistui 500-luvun lopulla pieni kirkko ja areena muutettiin hautausmaaksi. Katsomoiden alla olevat holvit ja syvennykset muutettiin asunnoiksi ja työpajoiksi, ja niitä käytettiin historiallisten lähteiden mukaan vielä 1100-luvulla. 1200-luvulla Frangipanien suku teki Colosseumista linnoituksen.[2]

Colosseum vaurioitui pahasti vuonna 1349, kun amfiteatterin eteläosan ulkoseinämä romahti maanjäristyksessä. Suuri osa romahtaneen osan kivistä käytettiin Rooman muiden rakennuksien, palatsien ja kirkkojen rakentamiseen. Tämän jälkeen kristilliset sääntökunnat asuttivat Colosseumin pohjoisen kolmanneksen ja pysyivät siellä aina 1800-luvulle asti. Amfiteatterin sisäosista ryövättiin runsaasti kiveä muihin rakennuksiin. Areenan marmoria poltettiin kalkiksi. Kiviä yhdessä pitävät pronssiset kiinnikkeet hakattiin irti. Kiinnikkeiden irrotuksesta syntyneitä koloja on nähtävillä runsaasti eri puolilla amfiteatteria.

Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseumin uloin seinä (vasemmalla) on osittain jo kadonnut, ja sisemmät kerrokset näkyvät sen takaa.

1700- ja 1800-lukujen aikana paavit etsivät uusia keinoja hyödyntää käyttämättömiä Colosseumin raunioita. Paavi Sixtus V suunnitteli raunioiden muuttamista suureksi villatehtaaksi. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui Sixtus V:n kuoltua. Kardinaali Altieri järjesti vuonna 1671 Colosseumilla härkätaisteluja, mutta ne lopetettiin julkisen vastustuksen takia. 1740-luvulla Colosseumin pieni kirkko kunnostettiin, ja vuonna 1749 paavi Benedictus XIV antoi Colosseumille virallisen aseman Rooman pääsiäisjuhlallisuuksissa. Samalla paavi kielsi raunioiden käyttämisen kivilouhoksena. 1800-luvulla kirkkovaltio aloitti Colosseumissa laajemmat entistämistyöt.[4]

Colosseum valittiin sveitsiläisen NewOpenWorld Corporation -yrityksen vuonna 2007 järjestämässä avoimessa äänestyksessä yhdeksi uuden ajan seitsemästä ihmeestä.[11]

Syksyllä 2013 käynnistettiin projekti Colosseumin puhdistamiseksi ilmansaasteista, jotka ovat värjänneet sen seinät likaisenharmaiksi.[12]

Italian valtio suunnittelee rakentavansa areenalle jälleen lattian ja alkavansa järjestää siellä erilaisia viihdetapahtumia kuten konsertteja.[13]

Colosseumin leikkaus ja yhteiskuntaluokkien istuma-alueet.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtonisesti Colosseum on sekoitus antiikin Kreikkaa ja Roomaa, ja siinä yhdistyvät kreikkalaiset kapiteelit ja roomalaisten etruskeilta omaksuma kaariholvaus.

Soikionmuotoisen rakennuksen pituusakseli on 188 metriä ja poikittaisakseli 156 metriä. Rakennuksen 50 metriä korkeat ulkoseinät ovat travertiiniä ja seinistä on pystyssä nykyään noin kaksi kolmasosaa. Nelikerroksisen rakennuksen kolme alinta kerrosta muodostuvat kukin 80 arkadista. Jokaisessa kerroksessa on erilainen pylväsjärjestelmä. Ensimmäisen kerroksen pylväät edustavat doorilaista, toinen joonialaista, kolmas korinttilaista ja neljäs attikalaista pylväsjärjestelmää.[2]

Colosseumin seinät ovat nykyisin muuttuneet harmaiksi, mutta alun perin rakennus oli kirkkaanvärinen. Ukoseinät olivat travertiinin norsunluunvalkoisia, ja sisäseinät päällystettiin punaisella ja mustalla travertiinilla sekä atsuriitinsinisellä rappauksella.[14]

Rakennukseen oli 80 numeroitua sisäänkäyntiä, joiden avulla katsojat löysivät helposti omille paikoilleen.[2] Keisarin ja hänen seurueensa sisäänkäynti sijaitsi ensimmäisen (I) ja viimeisen (LXXVI) sisäänkäynnin välissä. Tämä kuitenkin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1349.[4]

Colosseumin yleisökapasiteetiksi on esitetty arvioita 50 000:sta[15] 73 000:een.[16] Sisäänpääsy näytöksiin oli maksutonta, mutta kansalaiset saivat kukin oman lippunsa, jossa jokaiselle oli osoitettu katsomopaikka. Lehterit oli jaettu yhteiskuntaluokittain. Lähinnä areenaa istuivat senaattorit, joilla oli henkilökohtaiset, nimilaatalla osoitetut paikat. Heidän takanaan istuivat aateliset, ja ylemmillä penkkiriveillä muut luokat arvojärjestyksessä. Naiset istuivat alkuaikoina miesten joukossa, mutta myöhemmin heidät sijoitettiin ylimmille riveille. Myös eri etnisillä ryhmillä sekä esimerkiksi opettajilla, lähettiläillä ja diplomaateilla oli omat istumaosionsa. Preettorin tribunaalia vastapäätä oli Vestan neitsyiden aitio.[17]

Colosseum ei ollut katettu, mutta auringon suojaksi pingotettiin purjekangaskatoksia.[4]

Areenan roomalaisaikaista kantta ei ole säilynyt, minkä vuoksi eläinhäkit ja käytävät ovat nykyään nähtävissä.

Soikionmuotoinen areena on kooltaan 80 × 54 metriä.[18] Areenalle tultiin kahdesta portista, jotka sijaitsivat pitkällä akselilla. Läntinen Porta Triumphalis oli gladiaattorien sisäänkäynti, ja itäisen Porta Libitinarian kautta heidän ruumiinsa kannettiin pois. Kummastakin portista johtivat jyrkät portaat areenan alle, missä eläimiä ja aseita säilytettiin. Areenan alapuoliset rakenteet jaettiin neljään lohkoon, joissa oli kammioita ja käytäviä. Kellarista nostettiin areenalle monimutkaisia ja raskaita lavasteita, ja kellarin lattiassa näkyy vielä vinssien kolot. Kellarin keskuskäytävästä oli yhteys Colosseumin itäpuolella olevaan Ludus Magnus -gladiaattorikasarmiin. Vuosisatojen aikana areenan puinen lattia ja kellarin kalusteet tuhoutuivat monta kertaa maanjäristyksissä ja tulipaloissa, ja ne rakennettiin uudelleen.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Abbondanza, Letizia: The Valley of the Colosseum. Electa, 2002. ISBN 88-435-8224-0. (englanniksi)
  • Claridge, Amanda: Rome: An Oxford Archaeological Guide. Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-288003-9. (englanniksi)
  • Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma. Suomentanut Tandem Verlag Gmbh. Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2.
  • Meijer, Fik: Gladiaattorit: Taistelijat kuoleman areenoilla. (Gladiatoren: Volksvermaak in het Colosseum, 2003.). Suomentanut Sanna van Leeuwen. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22971-1.
  • Polkunen, Marja-Liisa: Suomalainen matkaopas: Rooma. Suomalainen matkaopas oy, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9.
  • Roth, Leland M.: Understanding Architecture: Its Elements, History and Meaning. Boulder, CO: Westview Press, 1993. ISBN 0-06-430158-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Roth 1993
  2. a b c d Hintzen-Bohlen 2006, s. 98.
  3. a b Claridge 1998, s. 276–282.
  4. a b c d e Polkunen 2007, s. 183.
  5. Meijer 2008, s. 46–48.
  6. Meijer 2008, s. 140.
  7. Linda Alchin: Colosseum & Christian Martyrs Tribunes and Triumphs. Viitattu 8.1.2017.
  8. Tom Mueller: Secrets of the Colosseum Smithsonian Magazine. 1/2011. Viitattu 8.1.2017.
  9. Were Christians really thrown to the lions? The Straight Dope. 30.1.2009. Viitattu 8.1.2017.
  10. Cass. Dio lxxviii.25
  11. [1] New7wonders voting site. (viitattu 26.3.2013) (englanniksi)
  12. Tom Kington: First scrub in 2,000 years for Rome’s Colosseum The Scotsman. 17.5.2014. Viitattu 7.1.2017.
  13. Petri Burtsov: Palaavatko gladiaattorit Colosseumille? Rooma aikoo palauttaa kuuluisimman nähtävyytensä viihdekäyttöön Yle uutiset. 31.7.2017. Viitattu 31.7.2017.
  14. Maria Rosaria Spadaccino: The Colours of the Colosseum Corriere della Sera. 10.1.2013. Viitattu 7.1.2017.
  15. Keith Hopkins: The Colosseum: Emblem of Rome BBC History. 22.3.2011. Viitattu 21.3.2017.
  16. Abbondanza 2002, s. 10.
  17. Abbondanza 2002, s. 14–15.
  18. Meijer 2008, s. 106–111.
  19. Abbondanza 2002, s. 16.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hopkins, Keith & Beard, Mary: The Colosseum. Harvard University Press, 2005. ISBN 0-674-01895-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Colosseum.