Titus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee keisaria, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.


Imperator Titus Caesar Vespasianus Augustus
Titus Bust.jpg
Rooman keisari
24. kesäkuuta 7913. syyskuuta 81
Edeltäjä Vespasianus
Seuraaja Domitianus
Tiedot
Syntynyt 30. joulukuuta 39
Rooma
Kuollut 13. syyskuuta 81 (41 vuotta)
Rooma

Titus Flavius Caesar Vespasianus Augustus (synt. Titus Flavius Vespasianus, myöh. Titus Flavius Caesar Vespasianus, yleisesti Titus) (30. joulukuuta 3913. syyskuuta 81) oli Rooman keisari joka hallitsi 24. kesäkuuta 7913. syyskuuta 81. Hänet muistetaan varsinkin Jerusalemin tuhoamisesta vuonna 70. Hänen keisariutensa aikana Pompejin kaupunki tuhoutui tulivuorenpurkauksessa, ja Roomassa riehui suuri tulipalo. Iloisempi tapahtuma oli Colosseumin amfiteatterin avajaiset vuonna 81. Lyhyestä hallintokaudestaan huolimatta Titus on jäänyt historiaan esimerkillisen hyvänä hallitsijana.

Elämä ennen keisariutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titus hyötyi isänsä Vespasianuksen suhteista keisari Neron hoviin. Hän sai korkeatasoisen koulutuksen ja oppi tuntemaan valtakunnan tärkeimpiä vaikuttajia. Vuonna 67 Vespasianus sai tehtäväkseen Juudean kapinan kukistamisen (ns. ensimmäinen juutalaissota), ja Titus seurasi isäänsä tuolle sotaretkelle. Hän sai komentoonsa yhden legioonan ja johti sitä varsin taitavasti, tosin saavuttamatta mitään historiallisesti merkittäviä voittoja.

Kun Vespasianus vuonna 69 nimitettiin Rooman keisariksi, siirsi hän vastuun kaikista sotatoimista Titukselle. Kapina oli tosin jo suurimmaksi osaksi kukistettu, vain Jerusalem teki yhä sitkeää vastarintaa roomalaisille. Titus aloitti Jerusalemin piirityksen, ja vuoden 70 syksyllä hän lopulta valtasi kaupungin. Suurin osa Jerusalemia tuhottiin maan tasalle, ja Titus kohteli julmasti henkiin jääneitä juutalaisia kapinallisia. Valtauksen yhteydessä tuhoutui myös kuuluisa Jerusalemin temppeli. Juutalaiset muistavat Tituksen siis Jerusalemin hävittäjänä, temppelin tuhoajana ja juutalaisten diasporan alkuunpanijana.[1] Palattuaan Roomaan Titus sai viettää triumfin yhdessä isänsä keisari Vespasianuksen kanssa. Tituksen saavuttaman voiton kunniaksi pystytettiin Rooman Foorumille riemukaari, joka on säilynyt näihin päiviin asti.

Vespasianuksen hallintokaudella Titus hoiti monia tärkeitä tehtäviä, toimien mm. pretoriaanikaartin prefektinä. Hän tuli tunnetuksi kovaotteisena isänsä hallinnon puolustajana ja murhautti muun muassa kenraali Caecinan, jonka epäiltiin vehkeilevän keisaria vastaan. Toisenlaista mainetta hän sai suhteestaan juutalaiseen prinsessa Bereniceen. Kansa alkoi juoruta "uudesta Kleopatrasta", sillä Berenicen arveltiin sekaantuvan Rooman asioihin Tituksen välityksellä. Lopulta Titus joutui katkaisemaan suhteensa Bereniceen, jotta hänen oma arvovaltansa ei heikkenisi.[2]

Keisarius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Titus.

Vespasianus kuoli vuonna 79 ja Tituksesta tuli hänen seuraajansa. Titus jatkoi isänsä järkevää taloudenpitoa ja osoittautui muutenkin vastuuntuntoiseksi hallitsijaksi. Kun tulivuori Vesuvius purkautui hävittäen Pompejin kaupungin, oli Titus organisoimassa hätäapua, ja kun Roomassa riehui vuonna 80 suuri tulipalo, antoi hän paljon valtion varoja kaupungin jälleenrakentamiseen.

Eräänlaisena huipentumana Tituksen hallintokaudelle oli Colosseumin amfiteatterin (alun perin nimeltään ”Flaviusten amfiteatteri”) avajaiset vuonna 81. Ne kestivät 100 päivää ja tarjosivat kansalle paljon mahtipontista viihdettä. Kerrotaan, että avajaisten viimeisenä päivänä Titus purskahti julkisesti itkuun. Syytä tunnepurkaukseen ei tiedetä, mutta eräs mahdollisuus on, että hän tiesi olevansa kuolemansairas. Ehkäpä avajaisten päättyminen muistutti häntä elämän päättymisestä.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan kesälomalla sabiinilaisvuorilla Titus sairastui ja kuoli lopulta 13. syyskuuta 81 41 vuoden ikäisenä, hallittuaan vain kahden vuoden ajan. Tituksella ei ollut poikia, joten valta siirtyi hänen veljelleen Domitianukselle. Tituksen väitetään sanoneen viimeisinä sanoinaan "Olen tehnyt vain yhden virheen." Ei tiedetä, mitä virhettä hän tarkoitti. Historioitsija Dio Cassius tulkitsi asiaa niin, että Tituksella oli pahoja aavistuksia sen suhteen, millainen keisari hänen veljestään Domitianuksesta tulisi. Hänen virheensä olisi siis ollut veljen henkiin jättäminen.[3]

Tituksen hallintokausi oli lyhyt, mutta hän on silti jäänyt historiaan esimerkkinä hyvästä hallitsijasta.[4] Tämä on paljolti historioitsija Suetoniuksen ansiota, sillä hän ei säästele kehuja kirjoittaessaan Tituksesta. Suetonius on tosin saattanut ylistää Titusta luodakseen kontrastia hänen pahamaineiseen seuraajaansa Domitianukseen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historioitsija Flavius Josephus väittää, että Titus ei halunnut tuhota temppeliä vaan yritti sammuttaa siellä riehuvaa tulipaloa.
  2. Grant, s. 56
  3. Dio Cassius LXVI:26
  4. Mozart sävelsi 1700 vuotta myöhemmin oopperan La clemenza di Tito, joka ylistää Tituksen lempeyttä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2004. ISBN 951-0-18515-9.
  • Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Michael Grant: The Roman Emperors. Phoenix Press, 2002. ISBN 1-84212-652-0. (englanniksi)
  • Dio Cassius: Rooman historia
Edeltäjä
Vespasianus
Rooman keisari
 
Seuraaja
Domitianus