Suetonius
Gaius Suetonius Tranquillus (n.70- v.122 jälkeen) oli roomalainen historioitsija ja virkamies. Hänen tunnetuin teos on Rooman keisarien elämäkertoja (lat. De vita Caesarum), joka kertoo kahdentoista ensimmäisen keisarin elämästä (mukaan lukien Julius Caesar)
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suetonius syntyi joko Roomassa[1] tai Hippo Regiuksessa African provinssissa.[2] Hänen isänsä oli Suetonius Laetus, joka vuonna 69 toimi upseerina Othon puolella olleessa Legio XIII Geminassa. Perhe oli ritarisäätyinen ja varakas.
Nuorena miehenä hän opiskeli Roomassa mahdollisesti lakia, mutta keskeytti opintonsa. Siellä hän mahdollisesti tutustui Plinius nuorempaan. He olivat hyviä ystäviä ja Plinius tuki Suetoniuksen uraa. Osa Pliniuksen säilyneistä kirjeistä on kirjoitettu Suetoniukselle. Plinius vetosi Suetoniuksen puolesta keisari Trajanukseen ja lapseton Suetonius saikin kolmen lapsen isälle kuuluvat etuoikeudet.[2] Pliniuksen kuoleman jälkeen Septicius Claruksesta tuli Suetoniuksen suojelija.[1]
Suetonius oli virkamies keisari Trajanuksen ja Hadrianuksen aikana. Hadrianuksen aikana Suetonius vastasi Rooman kirjastoista, keisarillista arkistoista ja kuului mahdollisesti keisarin neuvonantajien piiriin.[2] Tehtävistään Suetonius vapautettiin vuonna 122 yhdessä suojelijansa Claruksen kanssa, joka oli pretoriaanikaartin komentaja. Syynä oli liian läheiset välit Hadrianuksen vaimon Vibia Sabinan kanssa. Tämä ei välttämättä tarkoittanut Suetoniuksen joutuneen keisarin epäsuosioon.
Tämän jälkeen Suetonius keskittyi kirjoittamiseen eikä hänestä tiedetä enää mitään.
Keisarielämäkerrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarielämäkerrat ovat Suetoniuksen parhaiten säilynyt teos. Ainoastaan johdanto ja alku Julius Caesarin elämäkerrasta puuttuvat. Teos oli omistettu Suetoniuksen suojelijalle Septicius Clarukselle.[1] Teoksensa Suetonius kirjoitti todennäköisesti vuoden 122 jälkeen.
J. A. Hollo suomensi Rooman keisarien elämäkertoja Edwin Linkomiehen vuonna 1960 aloittamaan Antiikin klassikot -sarjaan. Pentti Saarikoski kirjoitti suomennoksesta Parnassossa vuonna 1961, että se on jokseenkin vaikealukuinen. Latinalaiset lauserakenteet kuultavat läpi.[3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suetonius Tranquillus, Gaius: Rooman keisarien elämäkertoja. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. Porvoo: WSOY, 1960. Sarja: Antiikin klassikot
- 2. painos, WSOY, 1999 ISBN 951-0-23522-9 Sarja: Laatukirjat
Keisarielämäkertojen lisäksi Suetoniukselta on säilynyt osia Kuuluisia miehiä (lat. De viris illustribus) kirjasta, joka sisälsi elämäkertoja latinankielisen kirjallisuuden merkkihenkilöistä.
Suetonius kirjoitti lukuisia teoksia, joista tiedetään enää vain teosten nimet. Osa kirjoista käsitteli roomalaisia tapoja ja pukeutumista, ja kreikkalaista vapaa-ajan viettoa. Suetonius mahdollisesti kirjoitti myös ensyklopedian.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Britannica
- ↑ a b c Livius.org
- ↑ Kivistö, Sari & Riikonen, H. K.: Antiikin kirjallisuus ja suomennokset uuslatinasta ja humanistikreikasta. Teoksessa Riikonen, H. K. (päätoim.): Suomennoskirjallisuuden historia 2, s. 49. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-890-9 (2. osa), ISBN 978-951-746-889-3 (koko teos).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suetonius Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Suetoniuksen "Rooman keisarien elämäkertoja" englanniksi ja latinaksi
- Sivu, jossa "Kuuluisia miehiä" englanniksi ja latinaksi