Ludus Magnus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ludus Magnuksen raunioita

Ludus Magnus, "Suuri koulu", oli suurin antiikin Rooman gladiaattorikouluista ja kasarmeista (ludus gladiatorius). Roomaan syntyi keisariajan alussa useita gladiaattorikouluja. Ludus Magnus sijaitsi aivan Colosseumin vieressä, sen itäpuolella. [1] Koulusta Colosseumiin johti tunneli, jota gladiaattorit käyttivät.[2]

Huomattava osa Ludus Magnus -gladiaattorikoulusta on kaivettu esiin, joten siitä tiedetään paljon. Se oli hyvin varustettu valmennuskeskus, johon kuului suuri harjoittelukenttä, katsomoita ja gladiaattoreiden asuntoja. Harjoittelukenttä oli soikio, jonka mitat olivat 62 x 45 metriä, joten se oli vähän pienempi kuin Colosseumin areena (80 x 54 m.). Pitkillä sivuilla harjoituksia katselivat tavalliset ihmiset, ja päädyissä oli ylimystön aitioita, joissa voitiin nähdä itse keisarikin. [2]

Kentän pohjoispuolella olivat kasarmit, joissa gladiaattorit asuivat. Neljätoista huonetta, mitoiltaan kukin 4 x 5 metriä on säilynyt suhteellisen hyvin. Jokaisessa asui luultavasti kaksi gladiaattoria. [2]

Rooman muut gladiaattorikoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomassa oli neljä lähellä Colosseumia sijaitsevaa gladiaattorikoulua. Ludus Magnus oli niistä suurin ja tärkein. Muita olivat Ludus Dacicus, Ludus Gallicus ja Ludus matutinus. Daakialaiset ja gallialaiset sotavangit sijoitettiin omiin kouluihinsa ainakin niiden alkuvaiheessa. Ludus matutinus tarkoittaa aamupäiväkoulua, ja siellä harjoiteltiin taistelemaan eläimiä vastaan Colosseumin matineaesityksiä varten, jotka edelsivät päätapahtumia.[2] Ludus matutinus sijaitsi Colosseumin vieressä nykyisen Piazza del Colosseon varrella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Meijer, Fik: Gladiaattorit: Taistelijat kuoleman areenoilla. (Gladiatoren: Volksvermaak in het Colosseum, 2003.). Suomentanut Sanna van Leeuwen. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22971-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 312
  2. a b c d Meijer 2008, s. 63

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]