Joonialainen pylväsjärjestelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joonialainen pylväsjärjestelmä.
1. päätykolmio 2. akroterion 3. sima 4. korniisi 7. friisi 13. arkkitraavi 14. kapiteeli/voluutti 17. pylväänvarsi 18. kanneluuri 19. stylobaatti 20. heliks 21. kyma 23. skotia 24. torus

Joonialainen pylväsjärjestelmä tai joonialainen tyyli on yksi kolmesta klassisesta pylväsjärjestelmästä, jotka ovat peräisin antiikin kreikkalaisesta arkkitehtuurista. Kaksi muuta ovat doorilainen ja korinttilainen pylväsjärjestelmä. Pylväsjärjestelmiin kuuluu pylväiden lisäksi myös entablementti eli palkisto. Joonialaisessa järjestelmässä pylväät ovat doorilaista järjestelmää kevyempiä, hoikempia ja koristeellisempia.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonialainen pylväsjärjestelmä kehittyi Vähässä-Aasiassa kreikkalaisen maailman itäosissa suunnilleen samoihin aikoihin läntisillä alueilla kehittyneen doorilaisen pylväsjärjestelmän kanssa.[3] Joonialaiselle tyylille ominainen kapiteeli eli pylväänpää sai mahdollisesti alkunsa puiseen pylvääseen tehdystä kaiverretusta koristelusta. Doorilaisen tyylin tavoin myös joonialaisen kapiteelin esikuva vaikuttaa esiintyvän jo mykeneläisessä arkkitehtuurissa. Tyyli on mahdollisesti saanut vaikutteita lisäksi Egyptistä, Mesopotamiasta, Syyriasta ja Kyprokselta. Sen edeltäjänä on joskus pidetty aiolialaista tyyliä, jota on siksi kutsuttu myös protojoonialaiseksi tyyliksi. On kuitenkin mahdollista, että aiolialainen ja joonialainen tyyli ovat kehittyneet yhteisistä esikuvista toisistaan riippumatta.[4][5][6] Joonialainen tyyli on saanut nimensä Joonian alueesta Vähän-Aasian länsirannikolla.

Joonialainen tyyli esiintyy pitkälle kehittyneenä jo 500-luvulla eaa. Efesoksen Artemiin temppelissä ja Samoksen Heraionissa, jotka olivat suurikokoisia dipteraalitemppeleitä. Ateenassa tyyliä käytettiin muun muassa Athene Niken temppelissä ja Erekhtheionissa Akropoliilla. Sitä käytettiin myös doorilaisten rakennusten sisätiloissa esimerkiksi Parthenonissa[2] ja useissa stoissa eli pylväshalleissa, sekä julkisivun ylemmissä kerroksissa esimerkiksi Attaloksen stoassa.

Joonialaista tyyliä käytettiin myös roomalaisessa arkkitehtuurissa. Roomalaiset kehittivät myös kompositapylväsjärjestelmän, jonka kapiteelissa yhdistyvät joonialaisen ja korinttilaisen kapiteelin piirteet.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonialainen järjestelmä on doorilaista järjestelmää kevyempi ja koristeellisempi. Pylväs on doorilaista hoikempi, ja sen varren uurteet eli kanneluurit ovat syvempiä kuin doorilaisessa pylväässä. Pylvään baasissa eli jalustassa on kovera koururengas skotia ja kupera vannikka, torus. Baasin alla voi olla plintti. Joonialainen kapiteeli koostuu ohuesta ekinus-laatasta ja voluutista, joka kiertyy kahdeksi rullamaiseksi heliksiksi. Niiden välissä on kyma eli lehtinauhakoristeaihe. Pylväät kannattelevat kolmesta sileäpintaisesta palkista eli fasciasta muodostuvaa arkkitraavia. Päätykolmio ja krepidoma ovat samanlaiset kuin doorilaisessa järjestelmässä.[2]

Joonialaiset temppelit ovat doorilaisia temppeleitä huomattavasti sirompia, mistä hyvänä esimerkkinä toimii muun muassa Athene Niken temppeli. Joonialaistyylisessä arkkitehtuurissa sovellettiin joskus myös vapaampia pohjakaavoja kuin doorilaisissa temppeleissä, esimerkkinä Erekhtheion.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja esimerkkejä joonialaisen tyylin käytöstä ovat muun muassa:

Antiikin aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.
  2. ↑ a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Joonialainen pylväsjärjestelmä”, Antiikin käsikirja, s. 241. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. ↑ Burkert, Walter: Greek Religion, s. 84–92. (Griechische Religion der archaischen und klassischen Epoche, 1977.) Käännös John Raffan. Cambridge: Harvard University Press, 1985. ISBN 0-674-36281-0.
  4. ↑ Robertson, D. S.: Greek and Roman Architecture, s. 59–61. Cambridge University Press, 1969. ISBN 0521094526. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Aeolic capital Oxford Reference. Viitattu 10.6.2019.
  6. ↑ Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 58–64. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joonialainen_pylväsjärjestelmä&oldid=22059657”