Delfoi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee antiikin aikaista kaupunkia. Delfoí on myös nykyinen kunta ja kylä Kreikassa.
Delfoi
Δελφοί
Apollonin pyhäkön arkeologinen alue.
Apollonin pyhäkön arkeologinen alue.
Sijainti

Delfoi
Koordinaatit 38°28′56″N, 22°30′4″E
Valtio Kreikan lippu Kreikka
Paikkakunta Delfoí, Fokis, Keski-Kreikka
Historia
Tyyppi kaupunki ja pyhäkköalueita
Kulttuuri antiikki
Unescon maailmanperintökohde nimellä
Delfoin arkeologinen alue

Delfoi (m.kreik. Δελφοί) oli antiikin aikainen kaupunki Fokiin maakunnassa Parnassos-vuoriston juurella Kreikassa.[1][2] Siellä sijaitsi panhelleeninen Apollonin kulttipaikka, Apollonin temppeli, jossa toimi yksi antiikin tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista oraakkeleista, Delfoin oraakkeli. Delfoi oli myös antiikin kreikkalaisten maailmannapa.[3][4]

Delfoin arkeologinen alue sijaitsee Delfoín kunnassa nykyisen Delfoín kylän itäpuolella. Se on vuodesta 1987 Unescon maailmanperintökohde.[3] Arkeologinen kohde koostuu kahdesta pyhäkköalueesta, Apollonin pyhäkköalueesta sekä sen lähellä sijaitsevasta Athene Pronaian pyhäkköalueesta. Alueella sijaitsee myös Delfoin arkeologinen museo.

Mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinoin Delfoin ajateltiin olevan maailman keskus. Tarinan mukaan Zeus laski lentoon kaksi kotkaa, yhden kummaltakin maailman laidalta, toisen idästä ja toisen lännestä. Paikkaan jossa kotkat sitten kohtasivat, heitti Zeus pyhän kivipaaden, omfaloksen, osoittamaan maailmannapaa eli maailman keskipistettä.[4]

Myyttien mukaan Delfoissa harjoitettiin alun perin maan jumalattaren Gaian eli Gen sekä maanjäristysten aikaansaajan Poseidonin palvontaa. Tarun mukaan Gaian pyhäkköä vartioi valtava käärme, Python, joka oli tämän lapsi. Apollon kuitenkin surmasi käärmeen ja asetti pyhäkköön oman papittarensa.[4] Samalla Apollonin kultti korvasi paikan vanhemmat kultit. Napakivi omfalos oli ilmeisesti eräs muistuma maan jumalattaren kultista. Mytologiassa paikan uusi nimi Delfoi tuli Apollonin delfiineihin viittaavasta lisänimestä Delfinios.[2][5] Se saattaa kuitenkin tulla myös (maan) ”kohtua” tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta delfys.[6]

Myyteissä Apollon jatkoi Delfoin veljensä Dionysoksen kanssa. Joka talvi, kun Apollon lähti kolmeksi kuukaudeksi hyperborealaisten maahan, Delfoi jäi Dionysoksen ja tämän seuralaisten mainadien haltuun. Kulttiin liittyi orgiastisia ulottuvuuksia ja se muodosti voimakkaan vastakohdan tyynelle Apollonin kultille.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omfalos eli napakivi, joka merkitsi maailmannapaa. Delfoin arkeologinen museo.

Varhaisimmat merkit asutuksesta Delfoissa ovat myöhäiseltä mykeneläisajalta noin 1100 eaa. Sekä Apollonin että Athene Pronaian pyhäkköalueilta on löydetty mykeneläisiä figuriineja ja keramiikkaa. Kaupungin alkuperäinen nimi vaikuttaa olleen ensin Lykoreia ja sitten Pytho. Kaupunki hautautui maanvyöryssä mykeneläisen ajan lopulla. Mykeneläisajan jälkeen löydöissä on parin vuosisadan tauko, kunnes paikka asutettiin ilmeisesti uudelleen 900-luvulla eaa. Ensimmäiset merkit kulttitoiminnasta ovat 800-luvulta eaa. Apollonin kultti alueella sai alkunsa viimeistään 700-luvulla eaa. Ensimmäisten Apollonin pappien, jotka toivat paikalle Apollon Delfinioksen kultin ja tämän puisen kulttikuvan (ksoanon), kerrotaan olleen Knossokselta tulleita kreetalaisia. Samalla paikka sai nimen Delfoi.[1][5]

Delfoin oraakkeli kukoisti erityisesti arkaaisella ajalla 500-luvulla eaa. Se teki Delfoista koko antiikin Kreikan uskonnollisen keskuksen ja muutoin hajanaisten kreikkalaisten kaupunkivaltioiden yhteyden symbolin.[3] Oraakkeli toimi poliittisena ja uskonnollisena neuvonantajana, ja sekaantui usein mm. kreikkalaisten kaupunkien käymiin sotiin. Myös Delfoin hallinnasta käytiin useita sotia, niin kutsuttuja pyhiä sotia 500–300-luvuilla eaa. Ensimmäisen pyhän sodan 600–586 eaa. seurauksena Delfoin hallinta siirtyi amfiktyoniliitolle, joka koostui aluksi 12 kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta, mukaan lukien Ateena ja Sparta. 500-luvun alkupuolella eaa. perustettiin Python kisat, jotka muodostuivat Kreikan toiseksi tärkeimmiksi panhelleenisiksi kisoiksi Olympian kisojen jälkeen. Niitä vietettiin joka neljäs vuosi (alun perin joka kahdeksas vuosi) Python-hirviön muistoksi, ja niihin kuului urheilu- ja näytelmäkisoja.[1][2][5]

Kulttipaikkana Delfoi ohitti jopa Olympian ja monet muut paikat, koska sillä oli kansainvälinen, ei pelkästään yleiskreikkalainen rooli.[5] Ajan myötä Delfoi sai lukuisia kalliita lahjoja eri puolilta antiikin maailmaa. Lahjoituksia asetettiin tätä varten rakennettuihin aarrekammioihin sekä näkyville pyhän tien varteen. Pyhäkön rikkaudet houkuttivat usein myös ryöstäjiä.[2] Persialaissotien aikana vuonna 480 eaa. arvoituksellinen maanvyörymä pysäytti persialaisten hyökkäyksen Athene Pronaian pyhäkön alueella. Toisessa pyhässä sodassa vuonna 448 eaa. fokislaiset saivat alueen hallintaansa Ateenan avustuksella, mutta se palautettiin delfoilaisille Spartan avulla. Kolmas pyhä sota sekä Makedonian nousuun liittynyt neljäs pyhä sota alueen hallinnasta käytiin vuosina 356 ja 340 eaa. 200-luvulla eaa. aluetta hallitsivat aitolialaiset. Vuonna 232 eaa. alue pelastui gallialaisten hyökkäykseltä. Hellenistisenä aikana kaupunkia tukivat lahjoituksin erityisesti Pergamonin kuninkaat.[1][5]

Ennallistus Delfoin alueesta antiikin aikana. Albert Tournaire, 1894.

Rooman hallinnoimaksi kaupunki päätyi vuonna 191 eaa. Sulla ryösti alueen vuonna 86 eaa. Myös Nero siirsi aarteita pois Delfoista. Hadrianuksen ja Antoninusten aikana roomalaiset puolestaan pyrkivät jälleen kehittämään aluetta.[2] Tunnetuin Delfoin papistoon kuulunut on roomalaisella ajalla elänyt filosofi ja kirjailija Plutarkhos, joka käsitteli paikkaa ja sen oraakkelia muun muassa teoksissaan Delfoissa olevasta E-kirjaimesta ja Delfoin Pythian oraakkeli ei enää ennusta runomuodossa. Pausanias vieraili Delfoissa noin vuonna 170 jaa. ja kuvasi tuolloin jo rappeutuvaa kaupunkia laajalti teoksessaan Kreikan kuvaus.[1][6]

Delfoin merkitys väheni myöhäisantiikin aikaa kohti. Paikallinen kiinnostus pyhäkköön säilyi 200-luvulle jaa., mutta kansainvälisesti kiinnostus rajoittui roomalaisajalla turismiin ja kisoihin. Julianus Apostata yritti elvyttää pyhäkköä ja oraakkelin toimintaa 300-luvulla, mutta papit vastasivat oraakkelin vaienneen.[2] Kristitty keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti noin vuoden 385–390 tienoilla.[4][5] Paikka hylättiin lopullisesti viimeistään 600-luvulla ja seuraavien vuosisatojen aikana pyhäkköalue raunioitui.[7]

Myöhempi historia ja kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysanttilaisella keskiajalla antiikin aikaisen kaupungin paikalle syntyi Kastrín (”Linna”) kylä, jonka nimi kantoi muistumaa paikalla olleista vanhoista merkittävistä rakennuksista. Cyriacus Anconalainen (Ciriaco de' Pizzicolli) teki havaintoja Delfoin nähtävissä olleista kohteista, kuten teatterista ja stadionista, sekä kopioi paikalla olleita piirtokirjoituksia vuonna 1436. 1600-luvulta 1800-luvulle useat paikalla vierailleet ulkomaalaiset tekivät huomioita alueen kunnosta ja kylän surkeasta tilasta ja sijainnista.[7]

Kiinnostus aluetta kohtaan lisääntyi 1800-luvulla ja alueella alettiin suorittaa pienimuotoisia kaivauksia vuodesta 1828 eteenpäin. Ensimmäisenä kaivauksia suoritti Edmunt Laurent, joka löysi muun muassa Athene Pronaian pyhäkköalueen vuonna 1838. Jo heti alussa ymmärrettiin, että Kastrín kylä tulisi purkaa ja siirtää pois, jotta varsinaisen Apollonin temppelin alueen kaivaukset voitaisiin suorittaa. Tähän ei kuitenkaan ollut varoja useisiin vuosikymmeniin, sillä asukkaiden vaatimukset kasvoivat sitä mukaa kun he ymmärsivät alueen merkityksen. Kaivaukset olivat pitkään vain osittaisia, ja kyläläiset peittivät ne pian uudelleen.[7]

Alussa alueen kaivauksia tekivät laajemmin saksalaiset. Ensimmäiset varsinaiset arkeologiset kaivaukset suorittivat Ernst Curtius ja Cart Otfried Müller vuonna 1840. Sittemmin kaivausten johto siirtyi ranskalaisille ja niitä suoritti École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa heti perustamisestaan vuonna 1846 lähtien. Kaivausoikeuksista käytiin tuolloin pitkiä neuvotteluja, sillä myös saksalaiset ja amerikkalaiset olivat kiinnostuneita niistä. Ranskalaisten “Grande Fouille” (“suuri kaivaus”) alueella tehtiin vuosina 1892–1903. Tuolloin Kastrín kylä siirrettiin nykyiselle paikalleen puoli kilometriä länteen ja se sai myöhemmin uuden nimen Delfoí antiikin aikaisen kohteen mukaan. Kaivausten johtajana toimi Theophile Homolle.[7]

Nykyään Delfoin alue on suosittu turistinähtävyys, ja siellä järjestetään säännöllisesti kansainvälisiä teatterijuhlia, joissa esitetään antiikin näytelmiä. Vuonna 1987 alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[3]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollonin pyhäkköalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollonin pyhäkköalueen pohjapiirros.

Apollonin pyhäkköalue eli temenos on muureilla rajattu noin 180 x 130 metrin kokoinen pyhä oraakkelialue. Se on rakennettu luonnonkauniille paikalle Pleistos-joen laakson pohjoisrinteelle ja Parnassos-vuoren etelärinteelle noin 500–600 metrin korkeuteen paikkaan, jota reunustavat 270 metrin korkuiset lähes pystysuorat kaksoskalliot nimeltä Faidriadit (Faidriades). Pyhäkköalueelle noustiin vuorenrinnettä kulkenutta tietä, joka ohitti ensin Athene Pronaian pyhäkköalueen sekä Kastalian lähteen, jossa vierailijat puhdistautuivat. Tästä alkoi pyhä tie, joka johti kiemurrellen ylös rinnettä kohti Apollonin temppeliä ja sen alttaria ohi lukuisten aarrekammioiden ja votiivilahjojen. Ylempänä vuorenrinteessä olivat muun muassa teatteri ja stadion.[1][2][5]

Apollonin temppeli

Apollonin temppeli oli alueen tärkein rakennus. Myytit kertovat, että ensimmäinen temppeli oli rakennettu laakeripuusta, toisen rakensivat mehiläiset ja linnut mehiäisvahasta ja höyhenistä, kolmannen Athene ja Hefaistos pronssista ja neljännen Trofonios ja Agamedes kivestä. Historiallista todistusaineistoa on kolmesta kivisestä temppelistä. Ensimmäinen niistä tuhoutui tulipalossa vuonna 548 eaa. Seuraava temppeli, jonka tärkeimpiä rahoittajia oli ateenalainen Alkmeonidien suku, tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 373 eaa. Sen paikalle vihdoin vuonna 330 eaa. valmistuneen temppelin rauniot ovat edelleen nähtävissä. Delfoin oraakkeli toimi Apollonin temppelissä. Apollonin alttari sijaitsi temppelin edessä sen itäpuolella.[2][5]

Pyhä tie ja aarrekammiot

Pyhäkköalueen läpi kulkee kiemurteleva pyhä tie, jonka alkupäässä sijaitsee useiden eri kaupunkivaltioiden sotavoittojensa kunniaksi pystyttämiä muistomerkkejä. Hieman myöhemmin vastaan tulee eri kaupunkivaltioiden aarrekammioita. Aarrekammiot ovat pieniä rakennuksia, joissa tavallisesti on jonkinlainen kuisti ja takahuone, jossa säilytettiin paitsi arvokkaita esineitä myös kaikkea muuta tarpeellista. Aarrekammioita rakennettiin erityisen ahkerasti 500-luvulla eaa., mutta viimeisimmät pystyttiin vasta hellenistisellä ajalla. Kaikkiaan aarrekammioita on löytynyt alueelta 28. Tunnetuimpia ovat Ateenalaisten aarrekammio, joka on pystytetty uudelleen 1900-luvun alussa, sekä Sikyonilaisten ja Sifnoslaisten aarrekammiot, joista on säilynyt upeita reliefejä, jotka ovat esillä Delfoin arkeologisessa museossa. Muita ovat muun muassa Aiolialaisten, Boiotialaisten, Knidoslaisten, Korinttilaisten, Kyrenealaisten, Megaralaisten, Potidaialaisten, Syrakusalaisten ja Thebalaisten aarrekammiot.

Teatteri

Teatteri sijaitsee rinteessä Apollonin temppelin yläpuolella. Se on rakennettu hellenistisellä ajalla noin vuonna 200–100 eaa. Teatterissa järjestettiin Python kisojen näytelmäkilpailut. Siihen mahtui noin 5 000 katsojaa.[1]

Muut rakennukset

Muita huomionarvoisia rakennuksia varsinaisella Apollonin pyhäkköalueella ovat Ateenalaisten stoa Apollonin temppelin terassimuurin alapuolella; Buleuterion Ateenalaisten aarrekammion vieressä; Knidoslaisten leskhe eli kokoushuone alueen koilliskulmassa; antiikin aikaisen pääportin jälkeen sijaitsevat doorilainen portiikki, Marathonin taistelun muistomerkki ja Epigonien muistomerkki; sekä pääportin edustalla muurien ulkopuolella sijaitseva Roomalainen agora eli tori.

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Delfoin stadion

Stadion sijaitsee Apollonin pyhäkköalueen yläpuolella kukkulan rinteessä noin 650 metrin korkeudella merenpinnasta. Stadionilla järjestettiin Python kisojen urheilukilpailut. Ensimmäinen versio stadionista rakennettiin 400-luvulla eaa., mutta nykyiset jäänteet ovat pääosin vasta Herodes Atticuksen 100-luvulla jaa. tekemiä uudistuksia. Stadionin pituus on 177,55 metriä ja leveys 25,5 metriä. Stadionille mahtui noin 7 000 katsojaa.[1][8]

Kastalian lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kastalian lähde

Hieman Apollonin pyhäkköalueesta itään pulppusi kallioiden keskeltä Kastalian lähde. Nykyään tien varressa nähtävissä oleva kaivorakennus oli käytössä arkaaisella ja klassisella ajalla. Hellenistisen ajan lopulla tai roomalaisajan alussa rakennettiin toinen lähderakennus aivan kallioiden viereen, mutta se ei enää ole nähtävissä.

Athene Pronaian pyhäkköalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athene Pronaian pyhäkön arkeologinen alue.

Alempana rinteessä Apollonin temppelille johtavan tien varressa oli Athene Pronaialle eli "temppelin edessä asuvalle Athenelle" omistettu pyhäkköalue, joka tunnetaan nykyisin usein nimellä Marmariá. Alueelta on löydetty kaksi eriaikaista Athene Pronaialle omistettua temppeliä, toinen 500-luvulta eaa. ja toinen 300-luvulta eaa. Alueella on myös kaksi aarrekammiota, joista toinen oli doorilainen ja toinen massalialaisten (nyk. Marseille) aarrekammio. Alueella oli esillä myös persialaisilta saatu sotasaalis, sillä persialaisten hyökkäys Delfoita vastaan torjuttiin täällä. Tarun mukaan torjunnassa auttoivat paikalliset heerokset Fylakos ja Autonous sekä kaksi vaaleaa neitsyttä, delfoilaisten tulkinnan mukaan Athene ja Artemis. Alueella oli Pausaniaan mukaan pyhäköt myös Fylakokselle ja Artemiille. Nykyisin alueen näkyvin monumentti on tholos eli pyörörakennus, jonka käyttötarkoitus on epäselvä. Se on rakennettu noin vuonna 380–370 eaa. ja se on arkkitehtuurinsa puolesta malliesimerkki tämän kaltaisista rakennuksista.

Gymnasion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Delfoin gymnasion

Delfoin gymnasion sijaitsee hieman Athene Pronaian pyhäkköalueelta kohti Apollonin pyhäkköä. Gymnasion rakennettiin hellenistisellä ajalla harjoittelupaikaksi ennen Python kisoja, jotka käytiin ylhäällä rinteessä sijainneella stadionilla. Gymnasion jakaantuu kahteen eri tasoon: alemmalla tasolla sijaitsi pylväskäytävien reunustama palaistra eli harjoituskenttä sekä pyöreä uima-allas, ylemmällä tasolla kaksi juoksurataa. Toinen juoksuradoista (ksyston) oli reunustettu pylväillä ja katettu, jotta juoksijoilla olisi suojaa huonolla säällä. Toinen (paradromion) puolestaan oli avoimen taivaan alla ja tarkoitettu käytettäväksi kauniilla säällä. Myöhemmin roomalaisajalla gymnasionin yhteyteen rakennettiin roomalainen kylpylä.

Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueelta löydettyihin taideaarteisiin ja muihin esinelöytöihin kuuluvat muun muassa Delfoin ajomies, Naksoslaisten sfinksi, Antinooksen patsas, Kleobiksen ja Bitonin patsaat sekä Delfoilaisen hymnin Apollonille sisältävä piirtokirjoitus, jossa on myös varhaista nuottikirjoitusta. Löydöt ovat Delfoin arkeologisessa museossa.

Kultti ja oraakkeli-instituutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orestes Delfoissa. Taustalla Pythia ja kolmijalka. Kuvitusta punakuviotekniikalla tehdyssa krateerissa noin vuodelta 330 eaa.
Pääartikkeli: Delfoin oraakkeli

Delfoin Apollonin kultista ei tiedetä paljoakaan lukuun ottamatta Delfoin oraakkeli-instituutiota, joka toimi alueella noin tuhat vuotta ja oli paikan merkittävin instituutio kreikkalaisen uskonnon, politiikan ja kulttuurin kannalta. Delfoissa ”oraakkelilla” voidaan viitata joko yleisesti koko oraakkeli-instituutioon ennustuksia muotoilleine pappeineen; ennuspapitar Pythiaan, joka istui kolmijalalla temppelissä, hengitti maan kolosta nousseita höyryjä ja lausui ennustukset hurmostilassa; tai Apollon-jumalaan itseensä, jota pidettiin näiden ennustusten jumalallisena alkuperänä.

Delfoilla oli kiinteä papisto, päin vastoin kuin useimmilla muilla kreikkalaisilla kulttipaikoilla ja temppeleillä. Miespuolisia pappeja oli alun perin yksi, 200-luvulta eaa. lähtien kaksi. Tehtävään valittiin paikallisia arvostettuja henkilöitä. Naispuolisia Pythia-papittaria oli useita (Pythiai), laajimmassa vaiheessa kolme yhtäaikaisesti, ja sama nimi oli käytössä vuosisatoja. Papittaret olivat alun perin nuoria neitsyitä, myöhemmin yli 50-vuotiaita naisia. Muita viranhaltijoita olivat hosioi, joita oli viisi, sekä profētai. Näiden tehtäviä ei tunneta, mutta toimenkuvaan kuului mahdollisesti pappien avustaminen käytännön asioissa sekä kysymysten tai ennuslauseiden muotoilussa.[6]

Ennuslauseiden tulkinnassa Delfoin papisto hyödynsi laajan kansainvälisen vakoojaverkoston tuottamia tietoja. Ennustukset muotoiltiin moniselitteisiksi runosäkeiksi. Niiden välityksellä annettiin neuvoja muun muassa kaupunkivaltioden väliseen diplomatiaan ja sotiin sekä siirtokuntien perustamista koskeviin asioihin.[2]

Delfoissa vaikutti oraakkelin lisäksi myös Delfoin sibylla, joka oli yksityishenkilönä toiminut ennustajatar.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Delphi, Phokis, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e f g h i Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Delfoi”, Antiikin käsikirja, s. 120–121. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. a b c d Archaeological Site of Delphi UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 23.11.2015.
  4. a b c d Delphi Encyclopedia Britannica. 26.8.2014 (päivitetty). Viitattu 2.11.2014. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Delphi Perseus. Viitattu 23.11.2015.
  6. a b c d Delphi - The Oracle of Apollo Odyssey. Adventures in Archaeology. Viitattu 23.11.2015.
  7. a b c d Mulliez, Dominique: “Delphi. The excavation of the great oracular centre”. Teoksessa Valavanes, Panos & Delevorrias, Angelos: Great moments in Greek archaeology, s. 134–157. Getty Publications, 2007. ISBN 0892369108. Teoksen verkkoversio.
  8. Αρχαίο στάδιο Δελφών: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 23.11.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bommelaer, Jean-François (toim.): Delphes : centenaire de la “grande fouille” realisee par l’Ecole francaise d’Athenes. Brill, 1992.
  • Jacquemin, Anne: Delphes cent ans apres la grande fouille : essai de bilan. Boccard, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]