Nerva–Antoninusten hallitsijasuku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rooman valtakunta vuonna 125.

Nerva–Antoninusten hallitsijasuku hallitsi Rooman valtakuntaa vuosina 96–192. Siihen kuului seitsemän keisaria: Nerva, Trajanus, Hadrianus, Antoninus Pius, Marcus Aurelius (yhdessä Lucius Veruksen kanssa) ja Commodus.

Näitä keisareita on myös kutsuttu Adoptiokeisareiksi, koska neljä ensimmäistä adoptoivat itselleen seuraajansa. Ainoastaan Commodus, joka oli Marcus Aureliuksen poika, ei adoptoinut seuraajaa eikä häntä itseään ollut adoptoitu.

Edward Gibbonin mukaan viiden ensimmäisen keisarin aika oli onnellisinta aikaa mitä ihmiskunta on kokenut, joten hän kutsui näitä ”viideksi hyväksi keisariksi”. Nämä keisarit olivat luonteiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdisti se että yksikään ei ollut edeltäjänsä poika. Jo antiikissa ja myöhemmin pidettiin hyvänä tätä tapaa jossa keisari valitsi seuraajakseen "parhaan miehen". Toisaalta muilla kuin Marcus Aureliuksella ei ollut omaa poikaa ja osa viidestä keisarista olivat sukua muulla tavalla.[1]

Myös Niccolò Machiavelli nosti nämä keisarit esimerkiksi.

»Sillä kaikki keisarit ... jotka saivat vallan adoption avulla, olivat hyvä, kuten viisi keisaria Nervasta Marcus Aureliukseen. Hallitsija tarkastelkoon siksi Nervan ja Marcus Aureliuksen välistä aikaa ja verratkoon sitä sekä edeltäneeseen että sitä seuranneeseen aikaan. »
(Niccolò Machiavelli, Valtiollisia mietelmiä. Kääntänyt Kaarlo af Heurlin)

Hallitsijasuku voidaan jakaa Nerva–Trajanuksen ja Antoninusten hallitsijasukuun.

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anthony Richard Birley: Marcus Aurelius. Routledge, 2000. ISBN 9780415171250. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Birley 2000, s. 11.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nervan–Antonine dynasty