Sparta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee antiikin kaupunkia. Nykyajan Spartan kaupungista on oma artikkeli.
Σπάρτη
Spartē
1000-luku eaa.146 eaa.
Sparta territory.jpg
Sparta klassisella ajalla. Paksu viiva: Sparta ja valloitetut alueet, ohut viiva: varsinaisen Spartan kaupungin arvioitu alue. Kartan esittämän alueen leveys luonnossa on noin 150 km.
Valtiomuoto Kuningaskunta
Hallitsija Spartan kuninkaat
Pääkaupunki Sparta
Väkiluku (479 eaa.) noin 8000 kansalaista
Yleisimmät kielet Klassisen kreikan doorilainen murre

Sparta (muinaiskreikaksi Σπάρτα tai Σπάρτη, Spartē; kreik. Spartí) oli kaupunkivaltio antiikin Kreikassa. Se sijaitsi Eurotas-joen varrella Peloponnesoksen niemimaan eteläosassa. Kaupungin entinen nimi oli myyttisen perustajansa mukaan Lakedaimon (Λακεδαίμων). Sparta (Σπάρτα) on nykyinenkin Lakonian pääkaupunki Irin (Eurotaksen) varrella.

Sparta oli muinaisen Lakonian eli Lakedaimonian (Λακεδαιμονία) pääkaupunki ja sen vallassa ollut alue käsitti myöhemmin Lakonian lisäksi myös Messenian. Lakedaimon-nimeä on käytetty viittaamaan alueeseen, joka koostuu Spartan kaupungista ja sen vallan alla olleista kaupungeista; nykyisin Spartalla voidaan tarkoittaa molempia.[1]

Sparta oli Kreikan johtavia kaupunkivaltioita noin vuosina 700 – 500 eaa.[2] Sparta johti niin sanottua peloponnesolaisliittoa, johon kuului monia muita kreikkalaisia kaupunkeja. Vuosina 431 ja 404 eaa. peloponnesolaissodan aikana Spartan tärkein vihollinen oli Ateena, jonka kanssa Sparta taisteli Kreikan herruudesta. Sparta menetti valta-asemansa Kreikassa vuonna 362 eaa, kun sen hallitseva sotilaallinen voima oli päättynyt.

Doorilainen Sparta oli tyypillisimpiä Kreikan ylimysvaltioista: kaupunkivaltio, jonka hallitusmuoto oli lopulta suorastaan oligarkkinen. Spartan valtiojärjestys, jonka säätäminen perimätiedon mukaan liittyy Lykurgoksen nimeen, oli kuitenkin pitkän kehityksen tulos.[3] Kaupunkivaltioksi kutsuttu poliittinen järjestelmä kehittyi 700-luvulla eaa. ja nousi hallitsevaksi Kreikassa. Spartan hallitusmuodossa ei tapahtunut muutoksia.[4]

Sparta oli itseensä sulkeutunut kaupunki- ja sotilasvaltio, joka oli kuuluisa ankarasta ja yksipuolisesta sotilaskasvatuksesta. Sen elinkeinoelämää hallitsi maanviljelys ja karjanhoito, se ei harjoittanut suuremmin kauppaa, sillä ei ollut mainittavaa teollisuutta eikä mitään merkittävää osuutta Kreikan kulttuurielämän kehitykseen.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartan raunioita.

Spartalaiset saapuivat pohjoisesta Lakedaimonin tasangolle ja alistivat valtaansa alkuperäisasukkaat, joita kutsuttiin helooteiksi. Sparta koostui aluksi neljästä kylästä, joiden nimet olivat Pitana, Mesoa, Limnai ja Kynosoura. Myöhemmin myös läheinen Amyklain kylä liitettiin Spartaan. Spartalaiset valtasivat pian koko Lakonian maakunnan ja tekivät sen asukkaista orjia, helootteja. Lakonian rajaseuduilla asuneet perioikit pysyivät vapaina, mutta he eivät saaneet Spartan kansalaisoikeuksia.

Sparta valloitti noin vuonna 720 eaa. Messenian maakunnan niin sanotussa ensimmäisessä Messenian sodassa. Messenialaiset kapinoivat kuitenkin Spartan valtaa vastaan noin vuosina 648 eaa.631 eaa. Messenian asukkaista tehtiin myös helootteja; tämän jälkeen heloottien ryhmä koostuikin pääasiassa messenialaisista.

Klassinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonidaan patsas nykyisessä Spartassa.

Sparta nousi Kreikan johtavaksi valtioksi 500-luvulla eaa. Vuosisadan alussa se kukisti Tegeian, joka oli Arkadian merkittävin kaupunki. Tämän jälkeen ainoastaan Argos Peloponnesoksen kaupungeista pystyi vastustamaan Spartan aikeita. Mutta vuonna 546 eaa. Sparta kukisti Argoksen ja valtasi samalla Kynurian, joka sijaitsi Lakonian ja Argoliksen välissä. Spartan merkittävyydestä kertoo myös se, että Lyydian kuningas Kroisos solmi sen kanssa liiton. Kun Persian kuningas Kserkses I hyökkäsi Kreikkaan, nähtiin Sparta kreikkalaisten selvänä johtajana. Thermopylain taistelussa spartalaiset taistelivat Persiaa vastaan kuningas Leonidaan johdolla. Persialaissotien jälkeen Spartan johtoasema alkoi kuitenkin heikentyä. Ateenan johdolla perustettiin Deloksen meriliitto, josta pian muodostui kilpailija Spartan johtamalle liitolle.

Tegeia kapinoi vuosina 473-471 eaa. Spartan valtaa vastaan ja vuonna 464 eaa. messenialaiset nousivat jälleen kapinaan. Kolmannen Messenian sodan jälkeen ateenalaiset asuttivat messenialaisia Naupaktokseen. Ateenan ja Spartan välit heikkenivät 400-luvun puolessavälissä ja vuosina 459 eaa.-453 eaa. Sparta kävi niin sanotun ”ensimmäisen peloponnesolaissodan” Ateenan kanssa. Sodan alkuvaihetta kutsutaan yleensä nimellä ”Arkhidamoksen sota” Spartan kuninkaan Arkhidamoksen mukaan. Sota loppui ilman selvää voittajaa. Varsinaisessa peloponnesolaissodassa, joka alkoi 431 eaa. Sparta soti liittolaistensa Korintin ja Theban kanssa Ateenaa vastaan. Sota loppui Persian avustuksella Spartan voittoon vuonna 404 eaa.

Peloponnesolaissodan jälkeen Sparta yritti valloittaa Joonian kreikkalaiset kaupungit Persian vallasta, mutta Spartan viholliset Kreikassa aloittivat Persian yllyttäminä Korintin sodan vuonna 395 eaa. Sota loppui vuonna 387 eaa. ilman selvää voittajaa. Persian kuningas toimi sodan päättäneen Antalkidaan rauhan takaajana. Sparta ajautui pian sotaan Theban kanssa ja vuonna 371 eaa. thebalaiset kukistivat spartalaiset taistelussa. Seuranneen Theban hegemonian aikana thebalaiset tuhosivat Spartan imperiumin. Vuonna 362 eaa. thebalaiset kukistivat spartalaiset Mantineian taistelussa ja vapauttivat Messenian ja Arkadian Spartan vallasta. Näiden tappioiden nöyryyttämä Sparta ei ottanut osaa Ateenan ja Theban taisteluun Makedonian Filippos II:ta vastaan ja oli ainut kreikkalainen kaupunki, joka ei osallistunut Filippoksen perustamaan Korintin liittoon. Sparta yritti kapinoida Makedoniaa vastaan vuonna 331 eaa., mutta epäonnistui.

Hellenistinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälleen 200-luvulla eaa. Sparta yritti kasvattaa valtaansa, mutta Makedonia ja Peloponnesoksen uusi suurvalta Akhaian liitto kukistivat sen lopullisesti Sellesian taistelussa vuonna 222 eaa. Filopoimen pakotti vuonna 190 eaa. Spartan mukaan Akhaian liittoon. Rooman valtakunta kukisti Akhaian liiton vuonna 146 eaa. ja liitti Peloponnesoksen Achaea-provinssiin.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin Sparta
hallinto
luokat

Tarun mukaan Spartan yhteiskuntajärjestyksen oli määrännyt kuningas Lykurgos, vaikka se lieneekin vähitellen kehittynyt. [3]

Vanhalla ajalla valtio merkitsi yleensä kaikkea, yksilö ei mitään, ja tämä ajattelu oli Spartassa kehittynyt huippuunsa. Ainoastaan doorilaiset spartalaiset olivat täysivaltaisia kansalaisia. Alkuperäisen väestön edustajat, perioikit, olivat kyllä henkilökohtaisesti vapaita talonpoikia ja velvollisia osallistumaan sotapalvelukseen, mutta kuitenkin vailla kaikkia poliittisia oikeuksia. Helootit olivat sorrettu ryhmä, he olivat valtion orjia.[4]

Spartassa oli kaksi kuningasta, jotka toimivat ylimpinä pappeina, tuomareina ja sotapäällikköinä. Toinen kuninkaista toimitti valtion uhrit, toinen toimi sodassa ylimpänä päällikkönä. Kuninkaat valvoivat myös toisiaan. Vähitellen heidän valtaansa rajoitettiin, mutta ylipäällikkyys säilyi. Vallan painopiste oli neuvostolla, gerusialla, ja viiden eforin virkakunnalla, joka sai vähitellen yhä suuremman vallan. Gerusialla, joka muodostui 28 vähintään 60-vuotiaasta eliniäksi valitusta ylimyksestä, oli valtion ylin johto ja heillä oli aina veto-oikeus. Se oli korkein tuomioistuin ja johti hallitusta. Neuvoston tekemistä ehdotuksista äänesti kansankokous (apella), johon kuuluivat kaikki 30 vuotta täyttäneet spartalaiset, siis vapaat miehet. Kansankokouksella ei ollut aloiteoikeutta, mutta se valitsi gerusian jäsenet ja virkamiehet sekä hyväksyi tai hylkäsi ilman keskustelua gerusian sille esittämät asiat. Lopulta viiden eforin virkakunta sai kaiken tarkastusvallan valtiossa.[3]

Spartalaisia kuninkaita ovat olleet Lykurgos, Prokles- ja Eurysthenes-sukuiset kuninkaat sekä Leonidas. Tunnetuimpia eforeista on spartalainen filosofi Khilon, Χίλων, (n. 500 eaa.). Häntä pidetään yhtenä Kreikan seitsemästä viisaasta.

Sparta oli vanhoillisuuden tyyssija Kreikassa. Sen asukkaat, spartalaiset, muinaisen Lakonian vallitseva doorilainen yläluokka, olivat valloittajina tulleet maahan. Ainoastaan spartalaiset olivat täysinoikeutettuja kansalaisia; Lakonian muut asukkaat olivat perioikkeja tai helootteja. Spartalaisiksi pääsivät kuitenkin myös sodassa kunnostautuneet perioikit tai spartalaisen ja heloottinaisen poika, joka oli saanut spartalaisen kasvatuksen. Spartan valtiojärjestyksen nojalla oli spartalaisten kesken jaettu viljelysmaat yhtä suuriksi palstoiksi, joita ei saanut ostaa eikä myydä. He olivat yksinomaan sotilaskasti. Kasvatuksella, joka oli kokonaan valtion käsissä, oli päämääränä vain sotilasavujen kehittäminen.[5]

Jotkut ovat anakronistisesti esittäneet, että Sparta olisi ollut ensimmäinen kommunistinen valtio. Joskin on totta, että Sparta ei suoraan kunnioittanut orjuuden instituutiota eikä sillä ollut selkeätä aristokratiaakaan, on tämä tulkinta yleisesti katsottu turhan yksinkertaistetuksi.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartan kansa koostui monesta eri kansanryhmästä. Spartan kansalaisia kutsuttiin nimellä homoioi (tasavertaiset) tai spartiatai, jotka saivat toimeentulonsa maatiloiltaan joilla valtion omistamat helootit, maaorjat, tekivät kaiken työn. Toinen tärkeä ryhmä olivat perioikit, jotka olivat vapaita, mutta joilla ei ollut Spartan kansalaisoikeuksia. Perioikit asuivat muissa Lakonian kaupunkivaltioissa. He olivat kauppiaita, käsityöläisiä ja maanviljelijöitä. Spartan armeijassa oli yhtä paljon perioikkeja ja spartalaisia. Muita ryhmiä olivat muun muassa mothakes, jotka olivat köyhien spartalaisen lapsia tai spartalaisen isän ja heloottiäidin lapsia. Skiritai taas oli perioikkeihin verrattava ryhmä, jonka jäsenet asuivat Pohjois-Lakoniassa Arkadian rajalla. Neodamodeis olivat vapautettuja helootteja, jotka olivat palvelleet Spartan armeijassa hopliitteina. Heitä esiintyi erityisesti Peloponnesolaissodan ja Agesilaioksen Persian sotaretken aikana. Spartan kansalaisten alapuolella oli muita alempiarvoisia ryhmiä kuten ”hypomeiones” (alempiarvoiset), ”tresantes” (pelkurit) ja ”nothoi” (äpärät). Eräst toinen ryhmä olivat trofimoi, jotka olivat ulkomaalaisten lapsia, jotka olivat saaneet spartalaisen koulutuksen. [6][1]

Spartan kansalaisten määrä väheni historiallisella ajalla merkittävästi. Naisten osuutta kansalaisista on vaikea arvioida, mutta heitä on saattanut olla enemmistö, koska miehiä kuoli aina taistelussa ja spartalaisilla oli tapana tappaa poikalapset, jotka eivät vastanneet lain määräämiä kriteerejä. Arkaaisella ajalla Spartan kansalaisista miehiä oli 9 000. Vuonna 479 eaa. heitä oli noin 8 000, joista 5 000 otti osaa Plataian taisteluun. Herodotoksen mukaan jokaisella taisteluun osaa ottaneella spartalaisella oli mukanaan seitsemän heloottia palvelijoina. Tätä voi pitää osoituksena spartalaisten ja heloottien suhteellisesta määrästä. Vuonna 464 eaa. maanjäristys tappoi suuren määrän spartalaisia, mukaan lukien monia efebejä. Vuonna 371 eaa. Sparta pystyi lähettämään vain noin 7 000 spartalaista Thebaa vastaan. 400 heistä kaatui Leuktran taistelussa. Aristoteleen mukaan vuonna 330 eaa. spartalaisia oli enää tuhat ja vuonna 244 eaa. enää vain 700.

Erään arvion mukaan Lakoniassa ja Messeniassa asui 400-luvulla eaa. 55 000 ihmistä, joista 18 000 oli vapaita kansalaisia ja heidän perheidensä jäseniä. Lakonia ja Messenia olisivat näin ollen Peloponnesoksen vähiten asutettu alue.[1]

Spartalaiset jaettiin eri ikäryhmiin:

  • paides – 7–17-vuotiaat
  • paidiskoi – 18–19-vuotiaat.
  • hebontes – 20–29-vuotiaat.
  • gerontes – yli 60-vuotiaat.

Spartalainen kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartalainen poika sai olla kotonaan vain seitsenvuotiaaksi, mutta jo sitä ennen häntä kasvatettiin erikoisella tavalla. Vauvoja ei kapaloitu, jotta ruumiinjäsenet kehittyisivät paremmin. Heidät totutettiin pimeään ja yksinäisyyteen. Ruokapöydässä ei saanut oikutella eikä temppuilla. Pojat opetettiin puhumaan lyhyesti ja nasevasti. Tällaista kutsutaan vieläkin lakoniseksi (lakedaimon) puhetavaksi.

Seitsenvuotiaina pojat otettiin valtion huostaan sisäoppilaitoksiin. Heidät jaettiin ryhmiin iän perusteella. Tärkeintä oli oppia tottelemaan, kestämään ja voittamaan. Pojilta ajeltiin hiukset ja takavarikoitiin mahdolliset jalkineet. He kulkivat ohuilla vaatteilla ja paljain jaloin ympäri vuoden. Kahdennestatoista ikävuodesta lähtien pojille alettiin antaa viittoja. Juhlapäivinä he saivat kylpeä. Ruoska viuhahti vähimmästäkin rikkomuksesta. Ateriat olivat tarkoituksellakin niukkoja, jotta pojat varastaisivat ruokansa ja oppisivat viekkautta. Jos he jäivät kiinni, heitä ruoskittiin, ei siksi että oli varastanut, vaan siksi, että oli ollut taitamaton ja jäänyt kiinni.

16-vuotiaina pojille järjestettiin miehuuskokeita, joissa piti esimerkiksi varastaa juustoa alttarilta, jota muut nuorukaiset vahtivat ruoskat ja seipäät aseinaan. Joskus koe muuttui kestävyyskokeeksi, jossa kokelaat saatettiin ruoskia puolikuoliaaksi. Merkillinen miehuuskoe oli ”lymyily” (krypteia), jossa poikien oli ensin piileskeltävä tietty aika yksinään maaseudulla ja sen jälkeen lähdettävä ihmissuden lailla metsästämään helootteja. Ainakin yksi helootti oli surmattava.

Ruumiinharjoitusten lisäksi pojat opetettiin vain lukemaan, kirjoittamaan ja laulamaan kuorolauluja. Kuorolaulu edisti sotajoukkojen täsmällisyyttä. Koska kasvatus keskittyi fyysisiin harjoituksiin, ei olekaan ihme, että spartalaiset menestyivät olympiakisoissa. Sisäoppilaitoksista pojat lähtivät 18-vuotiaina. He olivat 20-vuotiaiksi asti heloottien luona.

Spartalaisen miehen kasarmielämä sotilasleireissä kesti 20-vuotiaasta 30-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen hän sai muuttaa perheensä luo. Mies kuului 60 vuoden ikään saakka sotajoukkoihin. Spartalaisella sotilaalla saattoi olla sotaretkillä mukanaan seitsemänkin heloottia eli orjaa.

Spartalainen filosofi Khilon (noin 500 eaa.): ”Valitse mieluummin menetys kuin häpeällinen voitto, sillä se tuo vain kerran murhetta. Sen sijaan häpeä on pysyvää”. (Salosen 2002, 181 mukaan Capelle 1968, 65).

Spartalaistytöt otettiin äideiltään myös seitsenvuotiaina ja asetettiin koulutukseen. Tytöille opetettiin muun muassa painia, voimistelua, heidät opetetiin tappelemaan ja heidät tutustutettiin moniin muihin taistelulajeihin sillä uskottiin että vahvat naiset tuottaisivat vahvoja lapsia. Nuoret naiset kilpailivat (taistelivat) toisiaan vastaan eri tapahtumissa todennäköisesti ilman vaatetusta kuten spartalaiset pojatkin. Mikäli he läpäisivät erilaiset testit heille määrättiin aviomies 18–20-vuoden iässä.

Hääpäivän valmisteluihin kuului muun muassa pukeutuminen miehen vaatteisiin ja hiusten leikkuu lyhyiksi. Itse häät muodostuivat rituaalisesta taistelusta miehen ja naisen välillä joka päättyi miehen "ryöstäessä" naisen mukaansa ja heittäessä tämän olkapäälleen. Miehet ja naiset eivät asuneet yhdessä alle 30-vuotiaina ja spartalaisnaisilla olikin yleensä useita rakastajia, yksiavioisuutta paheksuttiin. Spartalaisnaisten vapaus oli huomattavasti suurempaa kuin muilla aikalaisnaisilla sillä heillä ei ollut vaivaa lapsista enää näiden täytettyä seitsemän ja naiset saivat myös omistaa yksityisomaisuutta.

Armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Spartan armeija
Kypäräpäisen hopliitin marmoripatsas (5. vuosisata eaa.), ehkä Leonidas. Spartan arkeologinen museo, Kreikka.

Spartan armeija oli antiikin Kreikan ylivoimaisesti parhaiten koulutettu armeija. Aina 500-luvulta eaa. 300-luvun eaa. puoliväliin asti Spartan armeija aiheutti pelkoa ja kunnioitusta vastustajissaan. Sparta oli ainoa kreikkalainen kaupunkivaltio, joka ylläpiti pysyvää armeijaa, ja Spartan yhteiskunta oli järjestetty kansalaisten sotilaskoulutuksen ympärille. Spartalaiset hopliitit oli varustettu pitkillä keihäillä, pyöreillä kilvillä, sekä kypärillä joiden pohjalta myöhemmin roomalaisten legioonalaisten kypärät suunniteltiin. Heitä ei oltu varustettu vahvoin panssarein kuten muiden Kreikan kaupunkien hopliitit, vaan verenpunaisella kaavulla, jonka tarkoitus oli antaa vihollisille illuusio, etteivät spartalaiset saaneet haavoja.lähde?

Spartan taide, muinaislöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaiset muinaistutkijat ovat löytäneet joen länsipuolisella linnavuorella sijainneen ja esiin kaivetun Athene Khalkioikoksen temppelin raunioista saviasioita, terrakottakoristelua, pronssiastioita ja marmorisen soturin palasia (niin sanottu Leonidas 490 eaa.). Eurotas-joen itäpuolella ovat Artemis Orthian temppelin rauniot.[7]

Tapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysivaltaiset spartalaiset aterioivat yhdessä. Tärkein ja ainoa ruokalaji oli kuuluisa musta keitto, melas zomos. Ruokalajin koostumus on ehkä Kreikan mustan keiton mukainen, sisältäen sian verta ja lihaa, etikkaa ja suolaa. Jokainen huolehti itse kustannuksista.[8]

Nykypäivän Sparta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sparta (kunta)

1200-luvulta 1800-luvulle Sparta oli kutistunut pienehköksi kyläksi paljon tärkeämmän Mistran kaupungin varjossa. Kreikan itsenäistyttyä kuningas Otto antoi 1834 määräyksen, että Mistran kaupunki oli siirrettävä Spartan paikalle, ja kaupungin nimeksi tulisi sama kuin muinaisaikana. Nykypäivänä Sparta on Lakonian prefektuurin hallintopääkaupunki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brummer, O. J.: ”Kreikka”, Tietojen kirja – Yleistietoteos jatko-opintoja varten, s. 220 – 222. I osa. WSOY, 1941.
  • Furuhagen, Hans: ”Sparta”, Fokus Taide osa 1 – Taidehistoria – maailmantaide muinaisuudesta nykyaikaan, s. 802. 2. p.. Otava, 1973. ISBN 951-1-00336-4.
  • Whitby, Michael (toim.): Sparta. Edinburgh University Press, 2002. ISBN 0-7486-1293-9.
  • Mogens Herman Hansen et. al.: An inventory of archaic and classical poleis, s. 1082. Oxford University Press, 2004. ISBN 9780198140993.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hansen et. al. s.569-570
  2. Furuhagen 1973, s. 802.
  3. a b c d Brummer 1941, s. 221.
  4. a b Brummer 1941, s. 220.
  5. Sparta (s. 282) Pieni Tietosanakirja. Viitattu 1.2.2010.
  6. Whitby 2002, s. 3; "inferiors (hypomeiones), tremblers (tresantes), illegitimates (nothoi) and mothakes (probably offspring of male Spartiates by helot women)"
  7. Hans Furuhagen 1973, s. 802.
  8. Brummer 1941, s. 222.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sparta.