Antiikin Lakonia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lakonia ja muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla.

Lakonia (m.kreik. Λακωνική (γῆ), Lakōnikē (gē), myös Lakedaimon, Λακεδαίμων, Lakedaimōn, lat. Laconia, Laconica, Laconis) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan kaakkoisosassa ja käsitti suunnilleen nykyisen Lakonian alueyksikön alueen.[1][2]

Lakonian merkittävin kaupunki oli Sparta, ja Lakonia vastaa Spartan poliksen eli kaupunkivaltion alueen ydinosaa arkaaisella ja klassisella kaudella. Alueella oli kuitenkin myös lukuisia Spartan alaisuudessa olleita perioikkien poliksia.[1] Laajimmillaan Lakoniaan luettiin myös Messenia, joka oli 600-luvulta 300-luvulle eaa. sekin Spartan vallassa.[3] Tässä käsitellään kuitenkin vain maakunnan ydinosaa.

Lakonian asukkaasta eli lakonialaisesta käytettiin etnonyymejä Lakōn (Λάκων), Lakōnos (Λάκωνος) ja Lakedaimonios (Λακεδαιμόνιος), feminiinissä Lakaina (Λάκαινα) ja Lakōnis (Λακωνίς), ja myöhemmin latinaksi Laco, Laconis ja Lacedaemonius, feminiinissä Laconis. Näitä nimityksiä käytettin Lakonian koko vapaasta väestöstä, sekä spartalaisista että perioikeista.[2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakonian käsitti Peloponnesoksen niemimaan kaakkoisosan. Sen länsipuolella sijaitsi Messenia ja pohjoispuolella Arkadia ja Kynuria. Varsinaisen Lakonian pinta-alaksi on arvioitu noin 4 900 neliökilometriä.[2]

Luonnonmaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakonian ydinosa muodostui pitkästä laaksosta, jota reunustivat vuoret kolmelta sivulta, ja joka avautui ainoastaan etelässä merelle, Lakonianlahdelle. Pohjoisessa laaksoa rajasivat Arkadian vuoret. Niistä erkaantui etelän suuntaan kaksi rinnakkaisesti kulkevaa vuorijonoa, laakson länsipuolella Taygetos, joka erotti Lakonian Messeniasta ja päättyi Peloponnesoksen eteläisimpänä kärkenä Tainaronin niemenä, ja itäpuolella Parnon, joka kulki Lakonian itärannikon suuntaisesti ja päättyi Malean niemenä. Laakson halki virtasi pohjois-eteläsuunnassa sen koko pituudelta Eurotas-joki. Se laski mereen Lakonianlahden pohjukassa.[2]

Vuorten vuoksi Lakonia oli hankala valloittaa, ja jopa Epameinondas epäröi sinne hyökkäämistä.[2][4] Pohjoissivulla oli ainoastaan kaksi solaa, joiden kautta Spartan tasangolle oli mahdollista edetä. Länsisivulla Taygetos muodosti lähes läpikulkemattoman esteen, ja sen ainoa kulkutie oli hädin tuskin armeijoiden kuljettavissa. Itäsivulla vuoristo ja rannikon jylhyys estivät Lakonian valloittamisen mereltä käsin.[2]

Vuoret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taygetos-vuori

Taygetos-vuori Menelaionilta nähtynä.

Taygetos oli koko Peloponnesoksen korkein vuori, ja ulottui lähes katkeamattomasti Arkadian vastaiselta rajalta Tainaronin niemelle yli 100 kilometrin verran. Sen korkeus, pituus ja majesteettisuus mainitaan usein antiikin kirjallisuudessa. Homeros antoi sille epiteetin perimēketon (περιμήκετον, ”mitä korkein”).[2][5][6] Taygetos nousi korkeuksiin jo hyvin lähellä Spartaa. Sen korkein huippu tunnettiin antiikin aikana nimellä Taleton (Ταλετόν, nyk. Profítis Ilías). Se oli pyhitetty Heliokselle, ja tälle jumalalle uhrattiin hevosia ja muita uhreja.[2][7] Joku toinen huippu Taletonin lähellä tunnettiin nimellä Euoras (Εὐόρας). Taygetoksen juurella heti Spartan tasangon länsilaidalla oli matalampi vuorijono, joka kulki Taygetoksen korkeampien huippujen suuntaisesti.[2]

Taygetoksen saavutettua suurimman korkeutensa se alkoi madaltua vähitellen kohti etelää. Spartan tasangon etelälaitaa rajasi eräs vuoren Eurotasta kohti suuntautuneista ulokkeista. Tämän jälkeen Taygetos jatkoi etelään nykyisin nimellä Máni tunnetun niemimaan selkärankana. Sen eteläkärki tunnettiin antiikin aikana nimellä Tainaron.[2]

Taygetos-vuoressa on paljon maanjäristyksistä muistuttavia halkeamia. Siksi Homeros kutsui Lakoniaa ”monirotkoiseksi” (κητώεσσα, kētōessa), ja Strabon kuvaa maan olleen altis maanjäristyksille.[2][8] Kerrotaan, että Spartan vuoden 464 eaa. maanjäristyksessä suuria lohkareita vyöryi alas vuorelta.[2][9] Taygetoksen rinteiden metsät tunnettiin antiikin aikana riistastaan, ja siksi koko alue Talatonin ja Euoraksen huippujen välillä tunnettiin nimellä Theras (Θήρας) eli metsästysmaa.[2][10] Siksi Taygetosta pidettiin myös yhtenä Artemiin mieluisimmasta oleskelupaikoista.[2][5] Samoin Lakonian metsästyskoirat tunnettiin erinomaisina.[2][11]

Taygetoksen eteläosassa oli paljon marmoria ja rautaa. Krokeain läheltä kaivettiin vihreää niin kutsuttua spartalaista kiveä tai basalttia (lat. lapis Lacedaemonius), joka oli roomalaisten suosiossa. Etelämpää saatiin niin kutsuttua Tainaronin marmoria. Myös vuoren hiomakivet olivat suosittuja.[2][12] Vuoren rautaa pidettiin hyvänä, ja sitä käytettiin paljon aseiden ja maataloustyökalujen valmistuksessa.[2][13]

Parnon-vuori

Parnon oli luonteeltaan hyvin toisenlainen kuin Taygetos. Se ei muodostanut yhtä katkeamatonta vuorijonoa, vaan jakaantui useampaan matalampaan osaan. Varsinaisesti nimi Parnon viittasi vuorijonoon, joka muodosti luonnollisen rajan Arkadian, Lakonian ja Argoliin välille. Sen huippu sijoittui lähes Eurotaksen ja Lakonian itärannikon puoliväliin. Vuorijono kulki pääpiirteissään kaakkoon päin, mutta ei ole tietoa, kuinka pitkälle nimi Parnon antikiin aikana ulottui. Vuoren itäsivu, joka ulottui rannikolle asti, käsitti nykyisen Tsakonían alueen, jossa on säilynyt nykyaikaankin antiikkisia piirteitä säilyttänyt tsakonían kieli tai murre.[2]

Länsisivullaan Parnon laskeutui nopeammin ja jakaantui erillisiin kukkuloihin, joista käytettiin nimiä Barbosthenes Olympos, Ossa, Thornaks ja Menelaion. Näistä kaksi viimeksimainittua sijaitsivat vastapäätä Spartaa. Menelaion sai nimensä siellä olleesta Menelaionista. Parnonin eteläinen jatke ulottui Peloponnesoksen kaakkoiselle niemimaalle Lakonianlahden ja Myrtoonmeren välissä, missä nousi uudelleen Zaraks-vuorena. Lopulta se päättyi niemimaan kärkeen eli Malean niemeen.[2]

Eurotas-joki ja sen laaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurotas (Εὐρώτας) -joki virtasi, kuten jo mainittua, läpi Taygetoksen ja Parnonin välisen laakson koko sen pituudelta. Joen varhaisempia nimiä olivat Bomykas (Βωμύκας) ja Himeros (Ἵμερος). Sen juoksulla voidaan erottaa kolme eri aluetta, ylemmän Eurotaksen laakso, keskisen Eurotaksen laakso eli Spartan tasanko, ja alemman Eurotaksen laakso eli rannikkotasanko.[2]

Ylemmän Eurotaksen laakso

Eurotas sai alkunsa vuorilta, jotka reunustivat Arkadian Asean ja Megalopoliin tasankoja eteläpuolelta. Sekä Pausanias että Strabon katsoivat, että Alfeioksella ja Eurotaksella olisi yhteiset alkulähteet, ja että ne katosivat maan alle virrattuaan jonkun matkaa yhdessä. Alfeios ilmestyi sitten uudestaan maan pinnalle Arkadian Pegaissa Megalopoliin alueella, kun taas Eurotas ilmestyi Lakonian Blemanitiissa.[2]

Pari kilometriä ennen Spartaa Eurotakseen laski sen sivujoki Oinus (Οἰνοῦς, nyk. Oinoúntas eli Kelefína), joka sai alkunsa Parnonilta ja virtasi pääpiirteissään lounaaseen päin.[2][14] Oinuksen tärkein sivujoki oli Gorgylos (Γόργυλος), todennäköisesti nykyinen Vrésthenan joki.[2] Lähes vastapäätä Eurotaksen ja Oinuksen yhtymäkohtaa Taygetos-vuori työntyi lähes joelle saakka, mutta vetäytyi pian takaisin ennen kuin joki saapui Spartan laaksoon eli keskisen Eurotaksen laaksoon.[2]

Keskisen Eurotaksen laakso

Spartan kaupunki sijaitsi tämän laakson pohjoislaidalla Eurotaksen länsirannalla. Tasanko oli varsin laaja Taygetoksen ja joen välissä. Sen savinen ja kivinen maaperä sopi paremmin oliivien kuin viljan viljelyyn, ja hävisi monin tavoin hedelmälliselle Messenian tasangolle. Siksi Euripides näitä kahta maata verratessaan kuvaa Lakonian köyhäksi maaksi, jossa on kyllä viljelymaata, mutta joka on työläs muokata.[2][15] Sen ilmasto oli kuitenkin leuto, sillä laakso oli vuorten suojaama, ja sen maisemia pidettiin kauniina.[2][16]

Spartan tasangon suojaisuus hyökkäyksiltä on jo mainittu. Tasangolle johti muualta Peloponnesokselta vain kaksi kulkutietä, joita vieraat sotajoukot saattoivat käyttää. Toinen tuli ylemmästä Eurotaksen laaksosta Arkadian eteläosasta ja Stenyklaroksen tasangolta; toinen kulki pitkin Oinuksen pitkää ja kapeaa laaksoa, jossa Tegeasta ja Argoksesta tulleet tiet yhtyivät lähellä Sellasiaa.[2]

Alemman Eurotaksen laakso

Spartan tasangon etelälaidalla vuoret tulivat jälleen lähelle Eurotasta jättäen sille vain kapean kulkutien edetä rannikkotasangolle. Länsipuolen vuoret olivat Taygetoksen ulokkeita. Rotko, jonka läpi joki virtasi, oli noin 19 kilometriä pitkä.[2][17] Rannikkotasanko, joka tunnetaan joskus Heloksen tasankona, oli hedelmällinen ja suhteellisen laaja. Lopulta Eurotas laski Lakonianlahteen läpi soiden ja hiekkadyynien.[2] Joen varrella kasvoi paljon ruokoja, jonka vuoksi runoilijat käyttivät siitä usein epiteettejä ”ruovikkoinen” (δονακοτρόφος, donakotrofos, δονακόεις, donakoeis).[2][18]

Lakoniassa ei ollut muita laajempia tasankoja kuin edellä kuvatut kolme aluetta Eurotaksen laaksossa. Vuorten ja erityisesti Parnonin rinteillä oli kuitenkin huomattava määrä viljely- ja laidunkelpoista maata.[2]

Muut joet ja virrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurotaksen ainoa sivujoki, jolla oli oma laaksonsa, oli jo mainittu Oinus. Muut sivujoet olivat lähinnä vuoriston vuodenaikaisvirtoja. Niistä on säilynyt muutaman nimet. Taygetokselta Spartan tasangolle virtasivat Tiasa (Τίασα), joka oli Pausaniaan mukaan Amyklaista Spartaan johtaneen tien varrella, ja siksi sen arvellaan olevan nykyinen Panteleímonas;[2][19] sekä Fellia (Φέλλια), joka sijaitsi Amyklain ja Fariin välillä.[2][20] Knakion (Κνακίων), joka mainitaan eräässä Lykurgoksen käskyssä, yhdistettiin myöhemmin Oinukseen.[2][21] Smenos (Σμῆνος) ja Skyras (Σκύρας) laskivat mereen Lakonianlahden länsipuolella.[2]

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartan tasangolla

Spartan tasangon tärkeimmät kaupungit olivat Sparta, Amyklai ja Faris. Amyklai sijaitsi vain noin neljän kilometrin päässä Spartasta, ja vaikuttaa olleen merkittävä paikka jo ennen doorilaisvalloitusta. Faris sijaitsi Amyklaista rannikolle johtaneella tiellä. Therapne voidaan lukea lähes Spartan osaksi. Amyklain takana virtasi Fellia-joki. Tasangolla sijaitsi Zeus Messapeukselle omistettu pyhäkkö, joka kuului Messapeain kylälle. Taygetoksen juurella sijaitsi Bryseai. Vuoristossa sijaitsi Eleusinion eli Demeter Eleusinialle omistettu pyhäkkö. Siitä 15 stadioninmittaa etelään sijaitsi Lapithaion. Sen lähellä oli Derrhion, jossa oli Anonos-niminen lähde. 20 stadionia Derrhionista sijaitsi Harpleia. Löytöjen perusteella keskiaikaisen Mystraksen paikalla Spartasta länteen on ollut joku antiikin aikainen kaupunki.[2]

Eurotas-joen ylemmässä laaksossa

Tie Spartasta Megalopoliin seurasi Eurotaksen laaksoa. Jonkin matkaa Spartan jälkeen tiellä tulivat vastaan ensin Kharakoma-niminen linnoitus ja sitten Pellanan kaupunki, joka toimi Spartan rajalinnoituksena. Sata stadionia myöhemmin seurasi Belbinan kaupunki.[2][22] Siitä länteen sijaitsi Aigys, joka oli alun perin Arkadiaa, mutta jonka spartalaiset valtasivat jo varhain. Eurotaksen ylemmässä laaksossa sijaitsi Lakonian Tripolis, johon kuuluivat Pellana ja todennäköisesti myös Belbina; kolmannen arvellaan olleen Aigys tai Karystos.[2][23]

Tie Tegeaan ja Argokseen kulki pitkin Oinuksen laaksoa.[2][24] Thornaks-vuorella seisoi suurikokoinen Apollon Pythaioksen patsas, joka vartioi Spartaa.[2][25] Hieman pidemmällä Oinuksen laaksossa oli Sellasian kaupunki, joka toimi sekin Spartan rajalinnoituksena. Sellasian yläpuolella oli pieni tasanko, Oinuksen laakson ainoa, ja sitä rajasivat idässä Lakonian Olympos-vuori ja lännessä Euas-vuori. Tasangon länsiosassa virtasi pieni Gorgylos-joki, joka laski Oinukseen.[2]

Mainitulla tasangolla tie haarautui kahtia, toisen viedessä Argokseen ja toisen Tegeaan. Argokseen johtanut tie seurasi Oinusta. Sen varrella sijaitsi Karyai. Sieltä alkoi suuri tammimetsä nimeltä Skotitas, joka ulottui Thyreatiin alueelle saakka. Se sai nimensä Zeus Skotitaalle omistetusta temppelistä.[2][26] Parnon-vuoren rinteellä Argoliin ja Lakonian raja oli merkitty hermeillä, joista on säilynyt jäänteitä. Joen varrella oli myös Oinuksen kaupunki, josta se sai nimensä.[2]

Tegeaan johtanut tie kulki Sellasian tasangon jätettyään yli Skiritis-nimisen vuoristoisen alueen. Lakonian alue ulottui vuorten yli, ja Alfeios-joen päälähteet muodostivat Lakonian ja Tegeatiin rajan. Ennen Arkadian alueelle saapumista tie kulki läpi kapean solan. Skiritiin alueella sijaitsi Oioksen kaupunki.[2]

Lakonian eteläosassa

Spartasta Gytheioniin, maakunnan tärkeimpään satamaan, johtaneella tiellä Pausanias mainitsee ensin Krokeain 135 stadioninmitan päässä Spartasta. Gytheion oli siitä 30 stadionin päässä. Sisämaassa Gytheionin yläpuolella sijaitsi Aigiai, johon johti myös tie Krokeaista. Gytheionin edustalla sijaitsi Kranaen saari.

Gytheionin itäpuolella sijaitsivat seuraavat kaupungit.[27] Gytheionista 30 stadionin päässä sijaitsi Trinasos. Sen kohdalla sisämaassa sijaitsi Helos. Tie Spartasta Helokseen seurasi pääosin Eurotaksen uomaa. Lakonianlahden pohjukan itäpäässä sijaitsi Akriai. Siitä etelään sijaitsivat Biandyna eli Biandina/Biadinupolis, Leukai, Kyparissia, Asopos ja Kotyrta. Asopoksen ja Leukain lähellä oli sisämaan tasankoa. Asopoksesta etelään oli paikka nimeltä Hyperteleaton, jossa oli Asklepiokselle omistettu temppeli. Vielä etelämpänä oli niemi nimeltä Onugnathos, nykyinen Elafónisoksen saari, joka yhdistyi mantereeseen kapean kannaksen välityksellä. Sen kohdalla niemimaan länsirannikolla oli huomattava lahti, joka tunnettiin Boianlahtena rannalla olleen Boian eli Boiain kaupungin mukaan. Lähellä sijaitsi kolme kaupunkia, Afroditia eli Afrodisia, Etis ja Side, joista kaksi ensinmainittua olivat Malean niemen länsirannikon puolella ja kolmas itärannikolla.[2]

Boiain ja Malean niemenkärjen välissä sijaitsi Nymfaion. Siellä sijaitsi rannikkoa lähellä ollut luola, jossa oli makean veden lähde. Pausaniaalla paikka esiintyy järvenä (λίμνη, limnē) tai todennäköisemmin alun perin satamana (λιμήν, limēn).[2][28] Malean niemi (Μαλέα)[29] oli koko Manner-Kreikan eteläisin Tainaronin niemen jälkeen. Antiikin ajan merenkulkijat pelkäsivät sen kiertämistä suuresti, sillä niemen kärjessä kohtasivat kahden meren aallot ja tuulet. Niemellä oli Apollonille omistettu patsas.[2][30] Kytheran saarella Malean niemestä etelään sijaitsivat Kytheran kaupunki ja Skandeian satama. Aigilian saarella (nyk. Antikythera) sijaitsi Aigilian kaupunki.[1]

Malean niemenkärjestä niemimaan itärannikkoa pohjoiseen jatkettaessa seuraava kaupunki oli jo mainittu Side. Seuraavaksi tulivat Epidelion, Epidauros Limera, Zaraks, Kyfanta, Prasiai eli Brasiai ja Tyros. Niemimaan sisäosissa sijaitsivat muun muassa Geronthrai, Marios, Selinus ja Glyppia.[2]

Gytheionin länsipuolisella niemimaalla eli nykyisellä Mánin niemimaalla, jonka läpi Taygetos kulki päättyen Tainaronin niemeen, sijaitsivat seuraavat kaupungit.[31] Rannikolla neljäkymmentä stadionia etelään Gytheionista sijaitsi Las.[2] Se saattoi olla sama paikka kuin Asine,[32][33] mutta Asine mainitaan myös omana kaupunkinaan.[1] Lähellä sisämassa sijaitsi Hypsoi. Hieman Lasin alapuolella virtasi Smenos-joki, joka sai alkunsa Taygetokselta. Joen eteläpuolella nykyisellä Ageranóksen niemellä sijaitsi Artemis Diktynnalle omistettu temppeli. Lähellä sijaitsi kylä nimeltä Arainon tai Arainos, johon Lasin perustajana pidetty Las oli haudattu. Ageranóksen niemen eteläpuolella virtasi Skyras-joki, jonka lähellä oli Zeukselle omistettu alttari ja temppeli.[2][34]

Arainonista sisämaahan sijaitsi Pyrrhikhos. Rannikolla Pyrrhikhoksesta kaakkoon sijaitsi Teuthrone ja siitä etelään Aigila. Tainaronin niemi yhdistyi muuhun niemimaahan alle kilometrin levyisellä kannaksella. Niemellä sijaitsi Tainaronin kaupunki, jolla oli kaksi satamaa, Psamathus ja Akhilleuksen satama. Lähellä sijaitsi myöhempi Kainepolis eli Tainaros.[2]

Niemimaan länsirannikolla Kainepoliista pohjoiseen sijaitsi Thyrideen niemi, jolla sijaitsivat Hippola ja Messe. Rannikolla Messestä pohjoiseen sijaitsi Oitylos ja siitä pohjoiseen hieman sisämaassa Thalamai. Thalamaista pohjoiseen pienemmän Pamisos-joen (nyk. Mílias) suussa sijaitsi Pefnos. Messenialaiset pitivät tätä jokea Messenian ja Lakonian alkuperäisenä rajana.[2][35] Siitä pohjoiseen sijaitsi Leuktra eli Leuktron ja siitä pohjoiseen Messenian Kardamyle ja Gerenia, ja viimeksi mainitusta sisämaahan Alagonia.[2]

Polikset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakonian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[1]

Muut kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakonian muita kaupunkeja tai asutuksia olivat:[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakonian poliittinen historia seuraa Spartan vaiheita ja muodostaa keskeisen osan koko antikiin Kreikan historiaa. Koska Lakonian rajat vaihtelivat merkittävästi eri aikoina, tässä käsitellään pääasiassa niitä historian tapahtumia, jotka näihin muutoksiin vaikuttivat.[2]

Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen kaikkein varhaisin nimi oli Lakedaimōn (Λακεδαίμων), mikä on ainoa muoto, joka esiintyy Homeroksella. Hän käytti sitä sekä koko maakunnasta että Spartan kaupungista.[2][36] Myöhemmillä kreikkalaisilla kirjailijoilla yleisin nimimuoto oli Lakonikē (gē) (Λακωνική (γῆ)), vaikka myös nimeä Lakedaimon esiintyi edelleen.[2][37] Roomalaiset kutsuivat maata nimellä Laconica[2][38] tai Laconia.[2][39] Pomponius Mela käyttää myös muotoa Laconis, jonka on lainattu kreikasta (ἡ Λακωνὶς γαῖα, hē Lakōnis gaia).[2][40] Nykyisin sekä antiikin aikaista maakuntaa että nykyistä hallinnollista aluetta kutsutaan yleensä Lakoniaksi.

Lakonian nimi johdettiin yleensä heeros Lakedaimonista tai Lakonista. Nykytutkijat ovat arvelleet, että nimen juuri Lak- liittyisi sanoihin lakos (λάκος) ja lakkos (λάκκος), latinassa lacus ja lacuna, ja olisi annettu Lakonian ydinosalle siksi, että se on syvällä vuorten keskellä. Spartan tasanko oli Lakonian ydin ja toimi sekä esihistoriallisella ajalla että antiikin aikana hallitsevan luokan asuinpaikkana, ja antoi siksi nimensä koko maalle.[2]

Kreikkalaisessa perinteessä Lakonian kaikkein varhaisimpina asuikkaina pidettiin lelegejä. Myyttiperinteen mukaan ensimmäistä kuningasta Leleksiä seurasi kuninkaana hänen poikansa Myles ja häntä hänen poikansa Eurotas, joka kokosi kanaviin tasangolla virranneet vedet ja antoi nimensä näin muodostuneelle Eurotas-joelle. Hän kuoli ilman miespuolisia jälkeläisiä, ja häntä seurasi Lakedaimon, Zeuksen ja Taygetan poika, joka nai edeltäjänsä tyttären Spartan. Lakedaimon antoi maalle ja kansalle oman nimensä, ja perustamalleen kaupungille vaimonsa nimen.[2]

Amyklas, Lakedaimonin poika, perusti nimeään kantaneen Amyklain kaupungin.[2][41] Myöhemmin Lakoniaa hallitsivat akhaijit. Sparta oli Menelaoksen, Agamemnonin veljen, asuinpaikka. Menelaosta seurasi hallitsijana Orestes, joka nai Menelaoksen tyttären Hermionen. Orestesta seurasi Teisamenos, joka hallitsi maata kun doorilaiset valloittivat sen Herakleen jälkeläisinä pidettyjen herakleidien johdolla.[2]

Kun doorilaiset jakoivat Peloponnesoksen kolmeen osaan herakleideille, Lakonia tuli Aristodemoksen kaksospoikien Eurystheneen ja Prokleen osaksi. Yleisen kreikkalaisen legendan mukaan doorilaiset olisivat valloittaneet koko Peloponnesoksen kerralla. Todellisuudessa on kuitenkin merkkejä siitä, että he asuttivat myöhemmin hallussa pitämänsä alueet vain vähitellen. Lakoniassa kesti jonkin aikaa ennen kuin he saivat haltuunsa edes kaikkia paikkoja Spartan tasangolla.[2]

Eforoksen mukaan doorilaisvalloittajat jakoivat Lakonian kuuteen alueeseen. Spartan he pitivät itse. Amyklai annettiin akhaijeihin kuuluneelle Filonomokselle, joka petti maan heille. Las, Faris ja Aigys sekä kuudes kaupunki, jonka nimi ei ole säilynyt, tulivat varakuninkaiden hallittaviksi, ja saivat ottaa uusia kansalaisia.[2][42] On todennäköistä, että tämä jako tehtiin todellisuudessa vasta paljon myöhemmin. Voidaan kuitenkin melko varmasti sanoa, että vielä pitkän aikaa doorilaisvalloituksen jälkeen doorilaiset hallitsivat vain pientä osaa Lakoniasta. Tästä selkein merkki on se, että akhaijien Amyklai, joka sijaitsi vain noin neljän kilometrin päässä Spartasta, säilytti itsenäisyytensä lähes 300 vuoden ajan doorilaisvalloituksen jälkeen, sillä spartalaiset alistivat sen valtaansa vasta hieman ennen ensimmäistä messenialaissotaa kuninkaansa Telekloksen johdolla. Sama kuningas valtasi myös Fariin ja Geronthrain, jotka nekin olivat akhaijien kaupunkeja. Hänen poikansa ja seuraajansa Alkamenes valloitti Heloksen, joka sijaitsi rannikolla lähellä Eurotas-joen suuta.[2][43] Lakonian muiden akhaijikaupunkien alistamisesta ei antiikin lähteissä ole säilynyt tietoja.[2]

Arkaainen ja klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartan doorilaiset tulivat koko Lakonian valtiaiksi 700-luvun eaa. puoliväliin mennessä. Tämän jälkeen he alkoivat valloittaa alueita naapurimaakunnista. Alun perin Peloponnesoksen doorilainen valtakeskus oli Argos, ja Sparta oli vasta toiseksi merkittävin kaupunki. Varhaisina aikoina argoslaiset pitivät hallussaan koko Lakonian itärannikkoa aina Malean niemelle saakka, sekä myös Kytheran saarta.[2][44] Spartalaisten ja argoslaisten varhaisista kamppailuista ei ole säilynyt antiikin lähteissä tietoa, mutta Lakonian ja Argoksen välinen rannikkoalue vaikuttaa olleen toistuvasti kiistan kohteena. Kyseisen alueen tärkein osa oli Thyreatis, jota asuttivat pelasgiset kynurialaiset. Alue oli vuorotellen argoslaisten ja vuorotellen spartalaisten hallussa. Spartalaiset saivat alueen pysyvästi haltuunsa lopulta vuonna 547 eaa. niin kutsutussa 300:n taistelussa. Tämän jälkeen Spartan alue ulottui Parnon-vuoren toiselle puolelle aina Anigraian solalle saakka.[2] Oletetaan, että samalla tai samoihin aikoihin spartalaiset valloittivat Argokselta koko mainitun rannikon sekä Kytheran.

Messenian doorilaiset pitivät hallussaan paljon hedelmällisempää maata kuin spartalaiset Lakoniassa, ja niin spartalaiset alkoivat havitella myös messenialaisten alueita. Kiistat messenialaisten kanssa johtivat messenialaissotina tunnettuihin kahteen sotaan, joista ensimmäinen messenialaissota käytiin perinteisen ajoituksen mukaan noin 743–724 eaa. ja toinen messenialaissota noin 685–668 eaa. Niissä spartalaiset valloittivat koko Messenian, alistivat sen asukkaat helooteiksi ja liittivät koko alueen Lakoniaan. Messenian nimi hävisi näin historiasta noin 300 vuoden ajaksi aina siihen saakka kun Epameinondas palautti Messenialle sen itsenäisyyden vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun jälkeen. Väliin jäävänä aikana koko Peloponnesoksen eteläosa Joonianmereltä Egeanmerelle oli Lakoniaa.[2]

Eurotas- ja Oinus-jokien laaksojen yläjuoksun puoleiset osat, eli Skiritis, Beleminatis, Maleatis ja Karyatis, kuuluivat alun perin arkadialaisille. Spartalaiset valloittivat ne kaikki ja liittivät ne Lakoniaan noin vuoteen 600 eaa. mennessä. Näin spartalaiset ulottivat rajansa pohjoisessa seudulle, jota voidaan pitää Lakonian luonnollisena rajana, sillä sen vuoret muodostivat vedenjakajan Eurotaksen ja Alfeioksen vesille. Sen sijaan kun spartalaiset ylittivät tämän rajan ja yrittivät saada haltuunsa myös Tegean tasangon, he kohtasivat mitä päättäväisintä vastarintaa, ja joutuivat luopumaan yrityksestään alistaa tegealaiset.[2]

Vuosina 547–371 eaa. Lakonian rajat pysyivät samoina kuin mihin ne näin laajenivat. Spartan vallattua Messenian ja Kynurian Lakoniassa sanotaan olleen sata kaupunkia,[2][45] joiden joukossa mainitaan Anthana Kynurian Thyreatiissa ja Aulon Messeniassa lähellä Eliin rajaa.[2][46] Spartan menetettyä johtoasemansa vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun myötä, spartalaiset joutuivat luopumaan alueista, jotka he olivat vallanneet messenialaisilta, arkadialaisilta ja argoslaisilta. Epameinondas, joka palautti Messenialle sen itsenäisyyden, jätti spartalaisille vain alueen Taygetoksen itäpuolella. Uusi Megalopoliin kaupunki, jonka Epameinondas myös perusti, rakennettiin Spartan vallassa aiemmin olleelle alueelle Arkadiaan Eurotaksen ylempään laaksoon. Kun thebalaiset olivat kiinni kolmannessa pyhässä sodassa, spartalaiset yrittivät palauttaa osan menettämistään alueista valtaansa, mutta he menettivät vain lisää alueita, kun Makedonian Filippos II antoi osan Spartan alueista argoslaisille, arkadialaisille ja messenialaisille.[2][47]

Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaraksin kaupungin raunioita.

Akhaian liiton perustamisen jälkeen spartalaisten vaikutusvalta Peloponnesoksen asioihin väheni entisestään. Kuningas Kleomenes III:n aikana Sparta sai vielä uutta voimaa ja onnistui voittamaan akhaialaiset useissa taisteluissa, ja vaikutti olevan saamassa osan entisestä asemastaan takaisin. Akhaialaiset onnistuivat kuitenkin voittamaan spartalaiset saatuaan apua Makedonian Antigonos III:lta, ja kukistivat heidät lopullisesti Sellasian taistelussa vuonna 221 eaa. Pian tämän jälkeen Sparta päätyi vallananastajien käsiin. Näistä tyranneista tunnetuin on Nabis. Flamininus pakotti hänet luovuttamaan Gytheionin ja muita rannikkokaupunkeja, jotka olivat olleet Rooman puolella, ja ne asetettiin Akhaian liiton suojelukseen vuonna 195 eaa.[2][48]

Spartalaisten alueeksi jäi nyt lähinnä Spartan tasanko, ja he olivat joka puolelta vihollisten ympäröimiä. Vuonna 188 eaa. Filopoimen valtasi Spartan itsensä ja liitti sen Akhaian liittoon.[2][49] Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt roomalaisia, jotka pelkäsivät Akhaian liiton voiman kasvua, ja rohkaisivat nyt vuorostaan spartalaisia, jotka vastustivat akhaialaisia. Rooman vallattua koko Kreikan näille kiistoille tuli loppu, ja Lakoniasta tuli muun Etelä-Kreikan tavoin ensin osa Macedonian provinssia ja sitten vuonna 27 eaa. perustettua Achaean provinssia. Ei ole tietoa siitä, palautettiinko ne kaupungit, joille Flamininus oli antanut itsenäisyyden, tuolloin takaisin Spartan valtaan. Keisari Augustus kuitenkin takasi kyseisten kaupunkien itsenäisyyden perustamalla niille vapaiden lakonialaisten liiton. Pausaniaan mukaan liittoon kuului alun perin 24 kaupunkia, ja hänen aikanaan niitä oli vielä 18. Ne olivat Gytheion, Teuthrone, Las, Pyrrhikos, Kainepolis, Oitylos, Leuktron eli Leuktra, Thalamai, Alagonia, Gerenia, Asopos, Akriai, Boiai, Zaraks, Epidauros Limera, Brasiai, Geronthrai ja Marios.[50] Augustus osoitti suosiota kuitenkin myös Spartalle itselleen, ja antoi sille messenialaiset Farain ja Kardamylen kaupungin.[2][51] Hän antoi lakonialaisille myös Kytheran saaren.[2][52]

Myöhäisantiikista keskiajalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

300-luvun jaa. lopulla Lakoniaa hävittivät Alarikin johtamat visigootit, jotka valtasivat myös Spartan.[2][53] Myöhemmin alueen asuttivat slaavit. 700-luvun lopussa keisarinna Irenen aikana Bysantti pyrki saamaan alueen uudelleen valtaansa. Lopulta Bysantti sai valtaansa ainakin tasangot, siinä missä osa väestöstä siirtyi vuorille. Kun frankit ottivat Lakonian valtaansa 1200-luvulla neljännen ristiretken jälkeen, antiikin Spartan paikalla oli edelleen Lakedaimoniaksi kutsuttu asutus. Vuonna 1248 Vilhelm II Villehardouin rakennutti sen läheiselle kukkulalle Mystraksen linnoituksen, josta kasvoi merkittävä linnoituskaupunki ja Lakonian keskus. Se säilytti tämän aseman 1800-luvulle saakka, jolloin itsenäistyneen Kreikan hallitus rakennutti Spártin kaupungin antiikin Spartan paikalle.[2]

Yhteiskunta ja väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakonian väestö oli jaettu kolmeen luokkaan, jotka olivat spartalaiset, perioikit ja helootit. Spartalaiset olivat hallitseva doorilainen luokka. Perioikit elivät puoli-itsenäisinä Lakonian muissa kaupungeissa. He olivat vapaita kansalaisia, mutta heillä ei ollut osuutta Spartan itsensä hallinnossa, vaan he saivat kaikki käskyt spartalaisilta. Helootit olivat maaorjia, jotka viljelivät maata spartalaisten ja kenties myös perioikkien hyödyksi.[2]

Yleisen kertomuksen mukaan Lykurgos jakoi Lakonian samankokoisiin maa-alueisiin, joista 9 000 annettiin spartalaisille ja 30 000 perioikeille. Joidenkin antiikin aikaisten lähteiden mukaan Lykurgos olisi jakanut maat alun perin tasan, ja mainitut luvut olisivat olleet myöhemmältä ajalta, jolloin Messenia oli liitetty Lakoniaan. Kolmannen version mukaan Lykurgos olisi jakanut 6000 maa-aluetta, ja kuningas Polydoros olisi lisännyt 3 000 ensimmäisen messenialaissodan jälkeen. Neljännen version mukaan alkuperäinen luku olisi ollut 4 500, ja Polydoros olisi tuplannut sen.[2][54] Nykytutkijat ovat yrittäneet arvioida näiden lukujen perusteella Lakonian tuolloista väkimäärää ja spartalaisten ja perioikien suhteellisia lukumääriä. George Grote kuitenkin katsoi, ettei Lykurgos koskaan tehnyt tällaista maa-alueiden jakoa, vaan ajatus siitä on syntynyt vasta 200-luvulla eaa., jolloin Agis IV yritti jakaa Lakonian maa-alueet kokonaan uusiksi.[2][55] Joka tapauksessa on mahdotonta määritellä tarkemmin, mitkä alueet kuuluivat spartalaisille ja mitkä perioikeille. Tiedetään vain, että Agiksen jaossa alue, jota rajasivat Pellana, Sellasia, Malea ja Taygetos, oli jaettu 4 500 osaan, yksi kullekin spartalaiselle; ja loput Lakoniasta oli jaettu 15 000 osaan, yksi kullekin perioikille.[2][56]

Lakonian väkiluvusta antiikin lähteet tekevät joitakin yksittäisiä mainintoja. Tärkein on Herodotoksella, joka sanoo, että 400-luvun eaa. alkupuolen persialaissotien aikaan Spartan miespuolisia kansalaisia oli 8 000.[2][57] Perioikien lukumäärää ei mainita missään, mutta Herodotoksen perusteella tiedetään, että heitä osallistui vuoden 479 eaa. Plataiain taisteluun 10 000, joista puolet oli raskasaseisia ja puolet kevytaseisia.[2][58] Koska taisteluun osallistui 5 000 spartalaista eli 5/8 kaikista kansalaisista, ehkä myös perioikeja oli samassa suhteessa, eli noin 16 000 miestä. Persialaissotien jälkeen Spartan kansalaisten lukumäärä väheni hitaasti mutta tasaisesti, ja vuonna 369 eaa. heitä on arvioitu olleen vain noin 2 000. On mahdollista, että Isokrates, joka sanoo Lakonian alkuperäisten doorilaisten valloittajien lukumääräksi 2 000, otti tämän luvun todellisuudessa oman aikansa spartalaisten lukumäärästä.[2][59] Noin 50 vuotta myöhemmin, Aristoteleen aikana, spartalaisia oli hädin tuskin 1 000.[2][60] 80 vuotta myöhemmin, Agiksen aikana, heidän lukumääränsä oli vain 700.[2][61] Heloottien lukumäärä oli hyvin suuri. Plataiain taistelussa oli 35 000 kevytaseista heloottia, eli seitsemän yhtä spartalaista kohti.[2][62]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 569–598. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm Smith, William: ”Laconia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. Smith, William: ”Messenia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Ksenofon: Hellenika 5.5.10.
  5. a b Homeros: Odysseia 6.103.
  6. Liddell, Henry George & Scott, Robert: περιμήκετος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  7. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.4.
  8. Homeros: Ilias 2.581, Odysseia 4.1; Strabon: Geografika VIII s. 367.
  9. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 16.
  10. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.4–5.
  11. Aristoteles: Eläinoppi 6.20; Ksenofon: Kynegetikos 10; Vergilius: Georgica 3.405; Horatius: Epodit 6.5.
  12. Strabon: Geografika VIII s. 367; Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.22 s. 43, ”Taenarius lapis”; 36.22. s. 47, ”cotes Laconicae ex Taygeto monte”.
  13. Stefanos Bysantionlainen: Ethnika, Λακεδαίμων; Ksenofon: Hellenika 3.3.7; Plinius vanhempi: Naturalis historia 7.57; Eustathios: Kommentaari Iliaaseen (Ad Iliad) s. 298.
  14. Polybios: Historiai 2.65–66; Athenaios: Deipnosofistai 1.31; Titus Livius: Rooman synty 34.28
  15. Euripides, teoksessa Strabon: Geografika VIII s. 366.
  16. κοίλη ἐρατεινή, Homeros: Ilias 2.581, 3.443, Odysseia 4.1.
  17. Strabon: Geografika VIII s. 343.
  18. Theognitos 785; Euripides: Ifigeneia Auliissa 179, Helena 207.
  19. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.18.6; Athenaios: Deipnosofistai 4.139.
  20. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.3.
  21. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lykurgos 6.
  22. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.8–3.21.3.
  23. Titus Livius: Rooman synty 35.27; Polybios: Historiai 4.81.
  24. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.10.6–8.
  25. Vrt. Herodotos: Historiateos 1.69; Ksenofon: Hellenika 6.5.27.
  26. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.10.6; Polybios: Historiai 16.37.
  27. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.22.3–
  28. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.23.2.
  29. Stefanos Bysantionlainen: Ethnika, Μαλέα; Herodotos: Historiateos 1.82, Μαλέαι; Strabon: Geografika VIII s. 368.
  30. Strabon: Geografika VIII s. 378; Statius: Thebais 2.33, ”formidatum Maleae caput”; Pausanias: Kreikan kuvaus 3.12.8, Ἀπόλλων Μαλεάτης; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Λιθήσιος.
  31. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.24.6–.
  32. Smith, William: ”Asine (3)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  33. Smith, William: ”Las”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  34. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.25.1.
  35. Strabon: Geografika VIII s. 361; Pausanias: Kreikan kuvaus 3.26.3.
  36. Homeros: Ilias 2.581, 3.239, 3.244 jne.
  37. Herodotos: Historiateos 6.58.
  38. Plinius vanhempi: Naturalis historia 25.8. s. 53; Pomponius Mela: De situ orbis 2.3, ”Laconice”.
  39. Plinius vanhempi: Naturalis historia 6.34 s. 39, 17.18 s. 30.
  40. Homeerinen hymni Apollonille 410.
  41. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.1.
  42. Eforos, teoksessa Strabon: Geografika VIII s. 364.
  43. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.2.6–7.
  44. Herodotos: Historiateos 1.82.
  45. Strabon: Geografika VIII s. 362.
  46. Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἀνθάνα, Αὐλών.
  47. Polybios: Historiai 9.28; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.28.2.
  48. Strabon: Geografika VIII s. 366.
  49. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja Filopoimen 16; Titus Livius: Rooman synty 38.32–34.
  50. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.21.7.
  51. Pausanias: Kreikan kuvaus 3.26.7, 4.30.2.
  52. Dion Kassios: Historiae Romanae 54.7.
  53. Zosimos: Uusi historia 5.6.
  54. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lykurgos 8.
  55. Grote, George: History of Greece, vol. II, s. 521.
  56. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Agis 8.
  57. Herodotos: Historiateos 7.234.
  58. Herodotos: Historiateos 9.11, 9.29.
  59. Isokrates: Panathenaikos s. 286c.
  60. Aristoteles: Politiikka 1270a30 (II.9).
  61. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Agis 5.
  62. Herodotos: Historiateos 9.28.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]