Siirry sisältöön

Isokrates

Wikipediasta
Isokrates
Ἰσοκράτης
Isokrateen rintakuva Puškin-museossa Moskovassa. Kipsikopio Villa Albanissa Roomassa olleesta osittain nykyaikaisesta veistoksesta, jonka pää on roomalaiselta kaudelta.
Isokrateen rintakuva Puškin-museossa Moskovassa. Kipsikopio Villa Albanissa Roomassa olleesta osittain nykyaikaisesta veistoksesta, jonka pää on roomalaiselta kaudelta.
Henkilötiedot
Syntynyt436 eaa.
Ateena
Kuollut338 eaa.
Ammatti puhetaidon opettaja

Isokrates (m.kreik. Ἰσοκράτης, Isokratēs, lat. Isocrates; 436–338 eaa.) oli antiikin kreikkalainen puhetaidon opettaja, joka oli kotoisin Ateenasta. Hänet luetaan yhdeksi kymmenestä attikalaisesta puhujasta.[1]

Isokrates ei itse esiintynyt julkisesti, vaan tyytyi opettamaan ja kirjoittamaan puheita toisille. Hän oli voimakkaan isänmaallinen, ja kun Makedonian Filippos II voitti Ateenan ja Theban yhdistetyt joukot Khaironeian taistelussa ja toivo itsenäisyyden säilyttämisestä oli menetetty, 98-vuotias Isokrates riisti itseltään hengen.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokrates oli Theodoroksen poika ja syntyi Ateenassa vuonna 436 eaa. Theodoros oli varakas mies ja valmisti huiluja tai muita soittimia – asia, josta aikakauden komediakirjailijat usein pilkkasivat hänen poikaansa. Isokrates sai kuitenkin isänsä varallisuuden ansiosta parhaan mahdollisen koulutuksen, ja hänen opettajinaan mainitaan aikansa kuuluisimmat sofistit, kuten Teisias, Gorgias ja Prodikos, mutta myös Sokrates ja Theramenes.[1][2]

Isokrates oli luonteeltaan arka ja ruumiinrakenteeltaan heikko, mistä syystä hän pidättäytyi osallistumasta suoraan kotikaupunkinsa poliittisiin asioihin. Hän päätti sen sijaan edistää puhetaidon kehitystä opetuksen ja kirjoittamisen keinoin ja ohjata siten muita alalla, johon hänen oma luonteensa ei soveltunut. Joidenkin tietojen mukaan hän omistautui retoriikan opettamiselle parantaakseen taloudellista asemaansa, sillä hän oli menettänyt isältään perimänsä omaisuuden sodassa spartalaisia vastaan.[1][3]

Papyruskatkelma Isokrateen puheen Trapezitikos kohdasta 44–48. Oksyrhynkhoksen papyrukset (P.Oxy.) 1183.

Isokrates perusti ensimmäisen retoriikkakoulunsa Khiokselle, mutta ei vaikuta menestyneen siellä kovin hyvin, sillä hänen kerrotaan saaneen vain yhdeksän oppilasta. Toisaalta hänen sanotaan vaikuttaneen Khioksella myös toisin keinoin: hän järjesteli saaren poliittisen hallinnon Ateenan mallin mukaiseksi. Tämän jälkeen hän palasi Ateenaan ja perusti sinne uuden retoriikkakoulun, joka saavutti suurta suosiota. Oppilaiden määrä nousi pian sataan, ja jokainen maksoi hänelle opetuksesta tuhat drakhmaa. Lisäksi hän ansaitsi huomattavia summia puheiden kirjoittamisella: Pseudo-Plutarkhoksen mukaan Kyproksen kuningas Nikokles antoi Isokrateelle kaksikymmentä talenttia puheesta Nikokleelle (Πρὸς Νικοκλέα, Pros Nikoklea).[1][4]

Näin Isokrates kartutti vähitellen suuren omaisuuden, ja häntä pyydettiin useaan otteeseen hoitamaan kallista trierarkin tehtävää eli sotalaivan varustamisvelvollisuutta. Ensimmäinen tällainen pyyntö tuli vuonna 355 eaa., mutta koska hän oli sairas, hän vetosi poikaansa Afareukseen vapautuakseen tehtävästä. Vuonna 352 eaa. hänen oli otettava se vastaan uudelleen, ja nyt hän hoiti tehtävänsä erityisen loistokkaasti vaientaakseen vihamiestensä panettelun. Puhe Antidosis eli Omaisuudenvaihtojutusta Lysimakhosta vastaan (Περὶ ἀντιδόσεως πρὸς Λυσίμαχον, Peri antidoseōs pros Lysimakhon) viittaa tähän tapahtumaan, vaikka se kirjoitettiinkin vasta myöhemmin.[1]

Nuoruudessaan Isokrates vietti aikaa ateenalaisten hetairojen seurassa,[1][5] mutta myöhemmällä iällä hän meni naimisiin Plathanen kanssa, joka oli sofisti Hippiaan leski. Isokrates adoptoi hänen nuorimman poikansa Afareuksen.[1]

Isokrateella on suuri ansio siinä, että hän ensimmäisenä ymmärsi selkeästi puhetaidon suuren merkityksen ja sen käytännön sovellukset julkiseen elämään ja valtion asioihin. Samalla hän pyrki rakentamaan julkisen puhetaidon vahvalle moraaliselle perustalle ja vapauttamaan sen sofistien vaikutuksesta, jotka käyttivät retoriikkaa mihin tahansa tarkoitukseen. Vaikka hänet oli koulutettu aikansa kuuluisimpien sofistien johdolla, hän vastusti avoimesti sofismia. Hän ei kuitenkaan ollut täysin immuuni sen vaikutuksille, ja käytännöllisen poliittisen kokemuksen puute näkyy silmiinpistävänä hänen poliittisissa puheissaan. Hänen hienot teoriansa, vaikka ne epäilemättä olivat hyväntahtoisia, muistuttavat usein enemmän visionäärin unelmia kuin realistista politiikkaa.[1]

Isokrateen vaikutus kotimaahansa jäi rajalliseksi, koska hänen toimintansa keskittyi hänen kouluunsa. Tämän koulun kautta hänellä oli kuitenkin valtava merkitys julkisen puhetaidon kehitykselle. Siellä saivat koulutuksensa ajan huomattavimmat valtiomiehet, filosofit, puhujat ja historioitsijat, jotka kukin kehittivät Isokrateen oppeja omalla tavallaan. Yksikään antiikin retorikko ei saanut ympärilleen niin monia oppilaita, jotka myöhemmin toivat kunniaa kotimaalleen, kuin Isokrates.[1]

Jos sivuutamme kysymyksen siitä, olivatko Isokrateen poliittiset näkemykset toteuttamiskelpoisia tai viisaita, on kuitenkin selvää, että hän rakasti vilpittömästi kotikaupunkiaan. Ateenan suuruus ja loisto olivat hänen työnsä päätavoitteita. Ja niinpä, kun Khaironeian taistelu vuonna 338 eaa. murskasi viimeisetkin toiveet vapaudesta ja itsenäisyydestä, Isokrates teki itsemurhan – hän ei kyennyt elämään isänmaansa tuhon jälkeen.[1][6]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isokrateen koottujen teosten laitoksen kansilehti vuodelta 1570.

Antiikin aikana tunnettiin kuusikymmentä Isokrateen nimiin laitettua puhetta, mutta Augustuksen ajan reettori Kaikilios Kalaktalainen piti niistä aitona vain 28:aa,[1][7] ja näistä vain 21 on säilynyt nykyaikaan. Kahdeksan näistä on kirjoitettu oikeusjuttuja varten siviiliasioissa ja tarkoitettu malliesimerkeiksi tästä puhetaidon lajista; loput ovat poliittisia tai näytösluonteisia puheita, jotka oli tarkoitettu laajan yleisön luettaviksi. Näille puheille on ominaista erityisesti eettinen näkökulma, johon hänen poliittinen ajattelunsa pohjautuu.[1]

Näiden kokonaisina säilyneiden puheiden lisäksi tunnetaan Isokrateen nimellä 27 muun puheen otsikot ja katkelmia. Hänen nimissään on säilynyt myös kymmenen kirjettä, jotka on osoitettu ystäville ja käsittelevät ajan poliittisia kysymyksiä; näistä kuitenkin yksi (kymmenes) on mitä todennäköisimmin epäaito. Isokrateen laatima tieteellinen retoriikan oppikirja Retoriikan taito (Τέχνη ῥητορικὴ, Tekhnē rhētorikē) on kadonnut, lukuun ottamatta muutamia katkelmia, joten hänen ansioitaan tällä alalla ei voida tarkkaan arvioida.[1]

Luettelo teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokrateen säilyneet 21 puhetta ja yhdeksän aitoa kirjettä ovat:

Puheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1. Demonikokselle (Πρὸς Δημόνικον, Pros Dēmonikon; lat. Ad Demonicum)
  • 2. Nikokleelle (Πρὸς Νικόκλεα, Pros Nikoklea; Ad Nicoclem)
  • 3. Nikokles eli Kyproslaiset (Νικόκλης ἢ Κύπριοι, Nikoklēs ē Kyprioi; Nicocles)
  • 4. Panegyrikos (Πανηγυρικός, Panēgyrikos; Panegyricus)
  • 5. Filippos (Φίλιππος; Philippus)
  • 6. Arkhidamos (Αρχίδαμος; Archidamus)
  • 7. Areopagitikos (Ἀρεοπαγιτικός; Areopagiticus)
  • 8. Rauhasta (Περὶ εἰρήνης, Peri eirēnēs; De pace)
  • 9. Euagoras (Εὐαγόρας; Evagoras)
  • 10. Helene (Ἑλένη, Helenē; Helena)
  • 11. Busiris (Βούσιρις, Būsiris)
  • 12. Panathenaikos (Παναθηναικός, Panathēnaikos; Panathenaicus)
  • 13. Sofisteja vastaan (Κατὰ τῶν σοφιστῶν, Kata tōn sofistōn; Contra sophistas)
  • 14. Plataikos (Πλαταικός; Plataicus)
  • 15. Antidosis eli Omaisuudenvaihtojutusta Lysimakhosta vastaan (Περὶ ἀντιδόσεως πρὸς Λυσίμαχον, Peri antidoseōs pros Lysimakhon; De permutatione)
  • 16. Hevosparista (Περὶ τοῦ ζεύγους, Peri tū zeugūs; De bigis)
  • 17. Trapezitikos (Τραπεζιτικός; Trapeziticus)
  • 18. Syyte Kallimakhosta vastaan (Παραγραφή πρὸς Καλλίμαχον, Paragrafē pros Kallimakhon; In Callimachum)
  • 19. Aiginetikos (Αιγινητικός, Aiginētikos; Aegineticus)
  • 20. Lokhitesta vastaan (Κατὰ Λοχίτου, Kata Lokhitū; In Lochiten)
  • 21. Euthynosta vastaan (Πρὸς Εὐθύνους ἀμάρτυρος, Pros Euthynūs amartyros; In Euthynum)

Kirjeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1. Dionysiokselle (Διονυσίῳ, Dionysiō; lat. Ad Dionysium)
  • 2. Filippokselle I (Φιλίππῳ Α', Filippō I; Ad Philippum)
  • 3. Filippokselle II (Φιλίππῳ Β', Filippō II; Ad Philippum)
  • 4. Antipatrokselle (Ἀντιπάτρῳ, Antipatrō; Ad Antipatrum)
  • 5. Aleksanterille (Ἀλεξάνδρῳ, Aleksandrō; Ad Alexandrum)
  • 6. Iasonin lapsille (Τοῖς Ἰάσονος παισίν, Tois Iasonos paisin; Ad filios Jasonis)
  • 7. Timotheokselle (Τιμοθέῳ, Timotheō; Ad Timotheum)
  • 8. Mytileneläisten hallitsijoille (Τοῖς Μυτιληναίων ἄρχουσιν, Tois Mytilēnaiōn arkhūsin; Ad reges Mytilenaeos)
  • 9. Arkhidamokselle (Ἀρχιδάμῳ, Arkhidamō; Ad Archidamum)

Tekstilaitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokrateen puheet on julkaistu osana kreikkalaisten puhujien kokoomateoksia. Ensimmäinen erillispainos oli Demetrios Khalkokondyleen toimittama (Milano, 1493, foliokoko), ja sitä seurasivat monet muut, jotka kuitenkin perustuivat pääasiassa Aldus Manutiuksen laitokseen (esim. Hagenau 1533, Venetsia 1542, 1544, 1549, Basel 1546, 1550, 1555, 1561 – kaikki koossa 8vo.). Parempi laitos oli Heinrich Wolfin eli Henricus Wolfiuksen (Basel 1553, 8vo.) tekemä. Hän teki myös muistiinpanojensa ja korjaustensa kanssa julkaistun painoksen (Basel 1570, folio), jota painettiin usein uudelleen.[1]

Joiltakin osin parannuksia toi Henri Estiennen eli Henricus Stephanuksen laitos (1593, folio; uusintapainokset 1604, 1642, 1651 8vo., Lontoo 1615 8vo., Cambridge 1686 8vo.). A. Augerin laitos (Pariisi 1782, 3 osaa, 8vo.) ei vastannut odotuksia, vaikka hänellä oli hyvät käsikirjoituslähteet käytössään. Myöhempiä laitoksia olivat W. Langen (Halle 1803, 8vo), Adamántios Koraíksen (Pariisi 1807, 2 osaa, 8vo), G. S. Dobsonin (Lontoo 1828, 2 osaa, 8vo, mukana latinankielinen käännös, runsaasti huomautuksia ja skolioita) sekä Johann Heinrich Baiterin ja Hermann Sauppen (Zürich 1839, 2 osaa, 12mo.) toimittamat versiot.[1]

Arviointia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandrialaiset kriitikot asettivat Isokrateen neljännelle sijalle kreikkalaisten puhujien kaanonissa, ja muinaisten kielitieteilijöiden suuri arvostus hänen puheitaan kohtaan ilmenee lukuisista niihin kirjoitetuista kommentaareista, joita laativat muun muassa Filonikos, Hieronymos Rhodoslainen, Kleokhares, Didymos Khalkenteros ja muut. Hermippos Smyrnalainen kirjoitti paitsi teoksen Isokrateesta (Περὶ Ἰσοκράτους, Peri Isokratūs), myös omisti jopa erillisen teoksen Isokrateen oppilaille (Περὶ τῶν Ἰσοκράτους μαθητῶν, Peri tōn Isokratūs mathētōn), mutta kaikki nämä teokset ovat kadonneet. Dionysios Halikarnassoslaisen teos Isokrateesta on kuitenkin säilynyt.[1]

Isokrateen kieli on puhtainta ja hienostuneinta Attikan murretta, ja muodostaa näin huomattavan vastakohdan Lysiaan luonnolliselle yksinkertaisuudelle ja Demostheneen ylevälle voimakkuudelle. Hänen taidokas tyylinsä on enemmän eleganttia kuin miellyttävää, ja enemmän mahtailevaa kuin viehättävää; huolellisesti viimeistellyt jaksot ja kuvakielisten ilmaisujen runsas käyttö muistuttavat sofisteja. Vaikka hänen lauseensa soljuvat hyvin sointuvasti, ne käyvät pitkäveteisiksi ja yksitoikkoisiksi jatkuvasti toistuvien ylipuhdisteltujen lauserakenteiden vuoksi, joita eivät lyhyemmät ja helpommat lauseet kevennä. On kuitenkin muistettava, että Isokrates kirjoitti puheensa luettaviksi, ei esitettäväksi yleisön edessä.[1]

Hänen puheidensa valtavasta huolellisuudesta ja hiomisesta kertoo esimerkiksi maininta, että hän työsti Panegyrikos-puhettaan kymmenen tai joidenkin mukaan jopa viisitoista vuotta.[1][8] Juuri tämän huolellisuuden ja vaivannäön ansiosta Isokrates on aiheen käsittelyssä ja rakenteessa paljon edellä Lysiasta ja muita aikansa puhujia, mutta toisaalta tämän vuoksi hänen puheidensa lukumäärä on suhteellisen pieni.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Smith, William: ”Isocrates”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Isokrates 1; Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 836; Suda, Ἰσοκράτης; Anonyymi: Isokrateen elämä, teoksessa Westermann, Biographi, s. 253; Fotios: Bibliotheke 260.
  3. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 837; Fotios: Bibliotheke 176; Isokrates: Perintöriidasta Lysimakhoksen kanssa 172.
  4. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 838.
  5. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 839; Athenaios: Deipnosofistai 13.592.
  6. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 837; Dionysios Halikarnassoslainen, emt.; Fotios, emt.; Filostratos: Sofistien elämät 1.17.
  7. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 838; Fotios: Bibliotheke 260.
  8. ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 10.4.4.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isokrates: Sofisteja vastaan (eli miten opettaja mainostaa itseään). Niin & näin – filosofinen aikakauslehti, 1994, nro 2, s. 61–62. Artikkelin verkkoversio.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isocrates: To Demonicus. To Nicocles. Nicocles or the Cyprians. Panegyricus. To Philip. Archidamus. (Translated by George Norlin. Loeb Classical Library 209.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1928. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
  • Isocrates: On the Peace. Areopagiticus. Against the Sophists. Antidosis. Panathenaicus. (Translated by George Norlin. Loeb Classical Library 229.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1929. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
  • Isocrates: Evagoras. Helen. Busiris. Plataicus. Concerning the Team of Horses. Trapeziticus. Against Callimachus. Aegineticus. Against Lochites. Against Euthynus. Letters. (Translated by La Rue Van Hook. Loeb Classical Library 373.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1945. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kosonen, Päivi: Isokrateesta Augustinukseen: Johdatus antiikin omaelämäkerralliseen kirjallisuuteen. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-474-6
  • Saranpää, Mika: Suomentajan johdanto isokraattiseen mainoksen taitoon. Niin & näin – filosofinen aikakauslehti, 1994, nro 2, s. 60. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isocrates. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isokrates&oldid=23345453”