Euripides

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euripideen patsas.

Euripides (m.kreik. Εὐριπίδης, Euripidēs; n. 480406 eaa.) oli antiikin kreikkalainen näytelmäkirjailija. Hänet tunnetaan viimeisenä Kreikan kolmesta suuresta tragediakirjailijasta (muut olivat Aiskhylos ja Sofokles). Näytelmissään Euripides toi esiin aikaisemmissa näytelmissä tuntemattomat voimakkaat naishahmot sekä painotti erityisesti yksilön omaa pohdintaa ja toimintaa. Häntä voidaan pitää ongelmanäytelmän luojana. Tragedioiden lisäksi hänen nimiinsä voidaan laskea ainoa säilynyt satyyrinäytelmä Kyklooppi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euripideen tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa. Tarinan mukaan Euripides syntyi vuonna 480 eaa. samana päivänä, jolloin persialaissotien suurin meritaistelu, Salamiin taistelu käytiin ja jolloin Kreikan vanhemmista näytelmä­kirjailijoista Aiskhylos osallistui itse taisteluun, kun taas Sofokles tanssi taistelun jälkeen voiton juhlassa.[1][2] Todennäköisesti hän kuitenkin syntyi joitakin vuosia aikaisemmin Ateenan lähistöllä. Euripideen vanhemmista ja perheestä liikkuu erilaisia versioita. Hänen isänsä oli nimeltään Mnesarkhos tai Mnesarkhides. Komediakirjailija Aristofanes pilkkasi Euripidestä kertoen hänen tulevan köyhästä perheestä, mutta myöhemmässä kriittisessä tutkimuksessa köyhyys on kiistetty. Euripides oli kohtalaisen varakkaasta kodista, sai hyvän kasvatuksen ja monipuolista opetusta. Hänen tuttaviinsa kuuluivat muun muassa filosofit Anaksagoras ja Sokrates sekä sofistit Protagoras ja Gorgias.

Euripideen elämästä näytelmien ulkopuolella on jäänyt hyvin vähän lähdemateriaalia. Aristofaneen näytelmien perusteella voidaan muodostaa vain irvaileva kuva Euripideestä. Esimerkiksi näytelmässä Naisten juhla Euripides on loukannut naisia ja lähettää ystävänsä naiseksi pukeutuneena naisten pariin korjaamaan tilannetta. Aristofaneen näytelmässä Sammakot Dionysos matkustaa Haadeeseen hakemaan Euripidestä kuolleista, mutta päättää sittenkin tuoda Aiskhyloksen. Euripides lähti vapaaehtoiseen maanpakoon teostensa herättämän epäsuosion vuoksi. Hän siirtyi vuonna 408 tai 407 eaa. ensin Magnesiaan ja siten kutsuttuna Makedonian kuninkaan Arkhelaoksen hoviin, jonne oli kerätty joukko eteviä kreikkalaisia taiteilijoita.

Euripides kuoli Makedonian Pellassa 406 eaa. jonne hänet haudattiin.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euripides kirjoitti 92 draamaa, joista 18 on säilynyt kokonaisina. Aiheensa hän ammensi kreikkalaisesta jumaltarustosta, mutta käsitteli niitä erittäin vapaasti. Euripides meni roolihenkilöiden psykologisessa erittelyssään pidemmälle kuin edeltäjänsä ja on ensimmäisenä valinnut eroottisen intohimon draamansa aiheeksi.

Euripideen ensimmäinen näytelmä esitettiin Ateenassa Dionysia-juhlien draamakilpailussa vuonna 455 eaa., jossa hän sijoittui kolmanneksi. Tämän jälkeen hän saavutti muutamia mainintoja näytelmäkilpailuissa, mutta voitti selvästi vähemmän kilpailuja kuin Aiskhylos ja Sofokles. Viimeisen kerran Euripides kilpaili näytelmäjuhlissa elossa ollessaan vuonna 408 eaa. Vuonna 405 eaa. näytelmäkilpailuun osallistui vielä Euripideen kuoleman jälkeen näytelmä Bakkhantit, joka voitti kilpailun. Euripides sai eläessään neljä ensipalkintoa ja yhden kuolemansa jälkeen.

Euripideen näytelmiä esitettiin paljon myös hänen kuolemansa jälkeen, ja ne nousivat lopulta suositummiksi kuin omana aikanaan suositut Aiskhyloksen ja Sofokleen näytelmät. Hellenistisenä kautena hänet laskettiin kuuluvaksi suurimpien kreikkalaisten tragedikkojen joukkoon. Euripideen vaikutus jatkui voimakkaana roomalaisaikana ja vielä esimerkiksi ranskalaisessa klassistisessa teatterissa.

Näytelmissään Euripides esittelee juonen alussa olevassa prologissa tai pitkissä monologeissa. Hänen näytelmissään on myös monesti lopussa deus ex machina -ratkaisu.

Tragediat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satyyrinäytelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oksala, Päivö: Johdanto. Teoksessa Euripides: Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.) Suomentaneet Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. 2. painos. Juva: WSOY, 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cowley, Robert ym.: ”No Glory that was Greece - The Persians win at Salamis, 480 BC”, What If? Military historians imagine what might have happened, s. 17. Pan Books, 2001. ISBN 978-0-330-48724-5.
  2. Grimberg, Carl: ”Aiskhylos, Sofokles ja Euripides”, Kansojen historia, 3. osa, Kreikka (3. painos), s. 272. Suomentanut Weikko Pakarinen. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09731-4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 x Medeia: Käännöksiä ja esseitä. Toimittanut Maarit Kaimio. Helsinki: Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1999. ISBN 951-45-8549-6.
  • Bakkhantit. (Bákkhai). Suomentanut Mauno Manninen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
  • Herakles. Suomentanut Alkuteosta mukaillen suom. Pentti Saarikoski. Otava, 1967.
  • Hippolytos. Troijan naiset. (Hippolytos; Troades). Suomentanut Maarit Kaimio. Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-071-X.
  • Kyklooppi: satyyrinäytelmä. Suomentanut Pentti Saarikoski). S.l., s.a..
  • Medeia. Suomentanut ja jälkisanat Kirsti Simonsuuri. Helsinki: Lasipalatsi. Kirja kerrallaan, 1999. ISBN 951-9351-03-5.
  • Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.). Suomentanut Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. Porvoo Helsinki: WSOY, 1966. ; 2. painos, WSOY, 1998 ISBN 951-0-01465-6 Antiikin klassikot
  • Euripides. Teoksessa Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia. Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Suomentanut Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauriola, Rosanna & Demetriou, Kyriakos N.: Brill's Companion to the Reception of Euripides. Brill's Companions to Classical Reception. Brill, 2015. ISBN 9004299815.
  • McClure, Laura K.: A Companion to Euripides. Blackwell Companions to the Ancient World. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 1119257522.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]