Slaavit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys muinaisista itäslaaveista,

Slaavit ovat Euroopan suurin indoeurooppalainen etnolingvistinen ryhmä. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 350 miljoonaa. Kielellisen yhteyden lisäksi slaavilaisuudella viitataan yleisesti myös koettuun tai luultuun geneettiseen tai kulttuuriseen yhteyteen. Suurin osa slaavilaisista kansoista elää Euroopassa. Slaavien yhtenäisyyttä erityisesti korostavaa ajattelua kutsutaan panslavismiksi. Panslavismi eli voimakkaana poliittisena liikkeenä lähinnä 1800-luvun puolivälissä. Kolmea pääryhmää vertaillessa voi huomata niillä olevan keskenään eroja niin geneettisesti kuin kulttuurisesti.[1] Esimerkiksi itäslaavit poikkeavat mahdollisesti suurestikin länsislaaveista, mutta vertaillessa vaikka pelkästään itäslaaveihin kuuluvia kansoja niin huomattavia yhtenäisyyksiä voidaan huomata niin kulttuurisesti kuin geneettisestikin.

Slaavien jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slaavit jaetaan alueellisesti kolmeen pääryhmään, jotka jakaantuvat kansoiksi. Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitkä ryhmät ovat omia kansojaan, ja mitkä vain jonkun toisen kansan heimohaaroja.

Itäslaavien sanotaan Kiovan Venäjän aikana olleen yhtenäinen kansa, josta myöhemmin uusille alueille levittäytymisen seurauksena kehittyneen omat kansansa: muun muassa Ukrainalaiset ja Isovenäläiset.[2] Itäslaaveilla on vieläkin vahvat yhteydet toisiinsta. Suurin osa on ortodokseja ja itäslaavilaiset kielet ovat lähellä toisiaan.[3]

Valtiot, joissa slaavit ovat enemmistökansallisuutena.
Slaavilaisten kielten nykyinen levinneisyys.

Panslavismi on slaavien yhtenäisyyttä korostava aate.

Slaavien alkuperä ja levittäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slaavien oletettu alkukoti noin 1000 eaa.

Slaavien vanhimmasta historiasta tiedetään varsin vähän. Nimitys slaavi (Sklavenoi tms.) tavataan ensimmäistä kertaa itäroomalaisissa teksteissä 500-luvulla jaa. Englanninkielinen orjaa tarkoittava sana Slave juontuu sanasta Slav, slaavi[4]. Tämä johtuu siitä, että slaavilaisia heimoja oli läntisten kansojen orjina, ennen vapautumistaan roomalaisajan jälkeen.

Ilmeisesti slaavit olivat tässä vaiheessa levittäytymässä oletetusta alkukodistaan Mustanmeren pohjois- ja luoteispuolelta, Dnepr-joen ja Karpaattien väliltä. Slaavit ottivat osaa kansainvaelluksiin valloittaen lähes koko Balkanin, jonka Itä-Rooma (Bysantti) pystyi valloittamaan takaisin vasta 800-luvulla. Keski-Euroopassa slaavit levittäytyivät Elbelle saakka. Nykyisen Venäjän alueella slaavilaista väestöä työntyi pohjoiseen, jossa perustettiin kaupunkeja, ja samalla slaavilainen kieli omaksuttiin alkuperäisväestöjen keskuuteen. Tämä johti balttilaisen ja suomalais-ugrilaisen kielialueen voimakkaaseen supistumiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robert Bideleux, Ian Jeffries: A History of Eastern Europe: Crisis and Change.. Psychology Press, 1998.
  2. Nicholas V. Riasanovsky, Mark Steinberg: A History of Russia: Combined Volume, s. 61,87. New York: Oxford University Press., 2005.
  3. J. B. Rudnyckyj: Ukraine: A concise Encyclopedia: The Position of the Ukrainian Language among the Slavic languages., s. 445-448. University of Toronto Press, 1963.
  4. http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=slave&searchmode=none