Slaavit

Slaavit ovat Euroopan suurin indoeurooppalainen etnolingvistinen ryhmä. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 350 miljoonaa. Kielellisen yhteyden lisäksi slaavilaisuudella viitataan yleisesti myös koettuun tai luultuun geneettiseen tai kulttuuriseen yhteyteen. Suurin osa slaavilaisista kansoista elää Euroopassa. Slaavien yhtenäisyyttä erityisesti korostavaa ajattelua kutsutaan panslavismiksi. Panslavismi eli voimakkaana poliittisena liikkeenä lähinnä 1800-luvun puolivälissä. Kolmea pääryhmää vertaillessa voi huomata niillä olevan keskenään eroja niin geneettisesti kuin kulttuurisesti.[1] Esimerkiksi itäslaavit poikkeavat mahdollisesti suurestikin länsislaaveista, mutta vertailtaessa vaikka pelkästään itäslaaveihin kuuluvia kansoja, voi heissä havaita huomattavia yhtenäisyyksiä niin kulttuurisesti kuin geneettisestikin.lähde?
Slaavien jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slaavit jaetaan alueellisesti kolmeen pääryhmään, jotka jakaantuvat kansoiksi. Täyttä yksimielisyyttä ei ole siitä, mitkä ryhmät ovat omia kansojaan ja mitkä vain jonkun toisen kansan heimohaaroja.lähde?
Itäslaavien sanotaan Kiovan Rusin aikana olleen yhtenäinen kansa, josta olisi myöhemmin uusille alueille levittäytymisen seurauksena kehittynyt omat kansansa, muun muassa ukrainalaiset ja isovenäläiset.[2] Itäslaaveilla on vieläkin vahvat yhteydet toisiinsa. Suurin osa on ortodokseja ja itäslaavilaiset kielet ovat lähellä toisiaan.[3]

- Eteläslaavit eli jugoslaavit
- bosniakit eli bosnialaiset
- bulgarialaiset
- makedonialaiset
- goranit
- kroaatit
- montenegrolaiset
- serbit
- sloveenit
- Länsislaavit
- moravit eli määriläiset
- puolalaiset
- ruteenit
- kašubit
- slovakit
- sorbit
- sleesialaiset
- tšekit eli böömiläiset
- Itäslaavit
- ukrainalaiset (vanh. vähävenäläiset)
- valkovenäläiset
- venäläiset (vanh. isovenäläiset)
Panslavismi on slaavien yhtenäisyyttä korostava aate.
Slaavien alkuperä ja levittäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slaavien vanhimmasta historiasta tiedetään varsin vähän. Nimitys slaavi (Sklavenoi tms.) esiintyy ensimmäistä kertaa itäroomalaisissa teksteissä 500-luvulla jaa. Englanninkielinen orjaa tarkoittava sana slave juontuu sanasta slav, slaavi[4]. Syynä on se, että suuri määrä slaavilaisia joutui muiden kansojen vangeiksi ja myytiin orjiksi kansainvaelluksen aikana 400-luvulla.lähde?
Ilmeisesti slaavit olivat tässä vaiheessa levittäytymässä oletetusta alkukodistaan Mustanmeren pohjois- ja luoteispuolelta, Dnepr-joen ja Karpaattien väliltä. Slaavit ottivat osaa kansainvaelluksiin valloittaen lähes koko Balkanin, jonka Itä-Rooma (Bysantti) pystyi valloittamaan takaisin vasta 800-luvulla. Keski-Euroopassa slaavit levittäytyivät Elbelle saakka. Nykyisen Venäjän alueella slaavilaista väestöä työntyi pohjoiseen, jonne perustettiin kaupunkeja ja samalla slaavilainen kieli omaksuttiin alkuperäisväestöjen keskuuteen. Sen seurauksena balttilainen ja suomalais-ugrilainen kielialue pienenivät varsin paljon.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Robert Bideleux, Ian Jeffries: A History of Eastern Europe: Crisis and Change. Psychology Press, 1998.
- ↑ Nicholas V. Riasanovsky, Mark Steinberg: A History of Russia: Combined Volume, s. 61,87. New York: Oxford University Press, 2005.
- ↑ J. B. Rudnyckyj: Ukraine: A concise Encyclopedia: The Position of the Ukrainian Language among the Slavic languages, s. 445–448. University of Toronto Press, 1963.
- ↑ Etymonline
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slaavit Wikimedia Commonsissa