Siirry sisältöön

Tšekit

Wikipediasta
Tšekit
Čechové
Češi
Väkiluku yli 12 miljoonaa
Asuinalueet  Tšekki [1] 6 732 104
 Yhdysvallat [2] 1 462 000 (mukaan lukien bööminsaksalaiset)
 Kanada [3]
98 090
 Italia 80 000–90 000
 Britannia 30 000–90 000
 Saksa 20 000–50 000
 Slovakia [4] 30 367
 Argentiina 38 000
 Australia[5] 21 196
 Itävalta 20 000
 Sveitsi 20 000
 Ukraina 11 000
 Ranska 10 731
 Kroatia 10 510
 Israel 8 000
 Ruotsi 7 175
 Irlanti[6] 5 278
 Espanja 5 622
 Venäjä 5 000–6 000
 Brasilia 4 500
 Alankomaat 3 500
 Romania 3 339
 Puola 3 000
 Etelä-Afrikka 2 300
 Serbia 2 211
 Meksiko 2 000
 Kazakstan[7] 1 000
 Bosnia ja Hertsegovina[8]
600–1 000
 Bulgaria 436
Kielet Tšekin kieli
Uskonnot ei uskontokuntiin kuuluvat (agnostisismi tai ateismi) 79,4 %
roomalaiskatolisuus 10,3 %
protestantismi 0,8 %, muut uskonnot 9,4 % [9]

Tšekit eli tšekkiläiset (tšek. Češi) ovat etninen ryhmä, jonka jäsenet asuvat pääosin Tšekissä. Suurin osa puhuu äidinkielenään länsislaavilaista tšekin kieltä, joka on läheistä sukua slovakille.

500-luvun lopulla ja 600-luvun alussa slaaviheimoja asettui asumaan Böömin, Määrin ja Slovakian alueille, jotka langobardit olivat jättäneet jälkeensä.[10][11] Slaavien varhaisin asutus sijaitsi suurten jokien hedelmällisillä valuma-alueilla. Suhteet naapurikansa avaarien kanssa kiristyivät 600-luvun alkupuolella. Slaavit nousivat avaareja vastaan frankkikauppias Samon johdolla. Samo valittiin slaavien kuninkaaksi vuonna 623.[12] Kirjallisia lähteitä slaavien yhteiskunnasta on käytettävissä vasta 800-luvulta lähtien. Tiedot Samon kuningaskunnasta perustuvat Fredegariuksen kronikkaan.[13][14] Samon perustama kaupunkivaltio yhdistyi 800-luvulla Suur-Määrin valtioon.[15] Määriläiset kääntyivät ortodoksisuuteen ja aloittivat länsislaavien käännyttämisen.[11] Vuonna 1054 roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko erosivat. Tšekit jäivät Rooman puolelle.[16] Suur-Määrin hajottua Prahan kaupungista kehittyi keskus, josta myöhemmin muodostui Böömin kuningaskunta. Ensimmäinen Böömin kuningas kruunattiin vuonna 1085.[17] Vanhimmat säilyneet tšekinkieliset kirjoitukset, pääosin hymnejä, ovat 1200-luvun lopulta.[18]

Böömin kuningas Kaarle IV vahvisti valtaansa koko Saksan kuninkaana, ja hänen hallituskaupunkinsa Praha nousi Saksan johtavaksi sivistyskaupungiksi. Kaarle IV perusti Saksan ensimmäisen yliopiston Prahaan vuonna 1348.[19] Uskonpuhdistushenkinen ajattelu sai kannatusta tšekkien parissa, ja Jan Husin teloitus vuonna 1415 kuohutti mieliä. Kun keisari Sigismund vaati itselleen Böömin kuninkaan kruunua, tšekit nousivat vuonna 1419 kapinaan. Se oli alkua hussilaissodille, joissa tšekit puolustivat uskonpuhdistusta ja nousivat samalla Böömin saksalaisia vastaan. Vuonna 1452 Böömin maapäivät valitsi hussilaisten johtajan Jiři Poděbradin sijaishallitsijaksi ja vuonna 1458 Böömin kuninkaaksi. Tšekkiläisen aatelin ei kuitenkaan onnistunut luoda kestävää kansallisvaltiota, ja 1500-luvulla Böömi liitettiin Habsburgien valtakuntaan.[20] Jan Blahoslav käänsi 1500-luvulla Uuden testamentin tšekin kielelle, ja Böömiläiset veljet julkaisivat Raamatun tšekinkielisen käännöksen. Se tunnetaan nimellä Kralitzin Raamattu.[18][21]

Tšekkien kansallinen herääminen alkoi 1700- ja 1800-luvuilla vastareaktiona saksalaistamiselle. Tunnettuja nationalisteja olivat František Palacký, joka tutki tšekkien historiaa, sekä säveltäjät Bedřich Smetana ja Antonín Dvořák. Kansallisuusliikkeen ansiosta tšekin kieli otettiin maassa käyttöön yleisesti, mutta tavoite Itävallan keisarikunnan muuttamisesta liittovaltioksi ei toteutunut.[22][23][24] Vuonna 1918 perustettiin Tšekkoslovakia, jonka moneen eri kansallisuuteen kuuluneista asukkaista tšekit muodostivat suuren osan ja olivat muihin kansallisuuksiin nähden johtavassa asemassa.[24] Natsi-Saksa miehitti Tšekkoslovakian 14.–15. maaliskuuta 1939, ja toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 perustettiin Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta.

Tšekkien asuttamat alueet ovat perinteisesti sijainneet saksalaisten ja slaavien asuinalueiden välissä, ja tšekkien kulttuuri on saanut vaikutteita rajanaapureiltaan. Arkkitehtuurissa näkyy myös italialaisten vaikutus.[25]

Tšekit pitävät kirjoista ja runoista, ja heillä on pitkä kirjallinen perinne proosassa, näytelmissä ja runoudesssa.[23] Kuuluisia tšekkiläisiä kirjailijoita ovat John Amos Comenius, Karel Hynek Mácha, Jan Neruda, Jaroslav Hašek, Franz Kafka ja Milan Kundera. Jaroslav Seifert oli runoilija, joka sai Nobelin palkinnon ensimmäisenä tšekkinä. Säveltäjistä kuuluisia ovat Dvořák, Smetana ja Leoš Janáček.[18][26][27][28] Tšekkoslovakialaisen elokuvan uusi aalto oli kokeellista ja uudisti elokuvaa 1960-luvulla. Miloš Forman oli yksi uuden aallon ohjaajista.[29]

Valtiollisia juhlapäiviä ovat Tšekin valtion itsenäisyyden palauttamisen päivä 1. tammikuuta, Voitonpäivä 8. toukokuuta, kirkkoisien Kyrilloksen ja Methodioksen päivä 5. heinäkuuta, Jan Husin muistopäivä 6. heinäkuuta, Tšekin suojeluspyhimyksen Venceslaus Pyhän muistopäivä ja Tšekin valtion päivä 28. syyskuuta, Tšekkoslovakian itsenäisyysjulistuksen päivä 28. lokakuuta sekä Vapaustaistelun ja demokratian päivä ja Kansainvälinen ylioppilaidenpäivä 17. marraskuuta, jolloin muistetaan fasismia ja kommunismia vastustaneita opiskelijoita.[30] Vaikka suurin osa tšekeistä on ateisteja, he viettävät myös joulua ja pääsiäistä.[31]

  1. Obyvatelstvo podle národnosti podle krajů
  2. 2004 survey
  3. Statistics Canada 2.statcan.ca. Arkistoitu 26.3.2009. Viitattu 2.8.2012.
  4. http://portal.statistics.sk (Arkistoitu – Internet Archive) Štatistický úrad SR
  5. 2006 census Data : View by Location (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. CSO - Statistics: Persons usually resident and present in the State on Census Night, classified by place of birth and age group
  7. http://www.joshuaproject.net/people-profile.php
  8. http://www.bosna.unas.cz/bosnacesko.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Population by religious belief and by municipality size groups Czech Statistical Office. Arkistoitu 21.2.2015. Viitattu 23.4.2012. (englanti)
  10. Brief History of the Czech Republic mzv.gov.cz.
  11. a b Laaksonen, Hannu: Varhaiskeskiaika, s. 282. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
  12. Czech Lands/Slovakia encyclopedia.com.
  13. Fredegarius encyclopedia.com.
  14. Laaksonen s. 283.
  15. Czech Republic encyclopedia.com.
  16. Laaksonen, Hannu: Sydänkeskiaika, s. 301. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
  17. Czechs encyclopedia.com.
  18. a b c Czech literature britannica.com.
  19. Laaksonen, Hannu: Myöhäiskeskiaika ja renesanssi, s. 354. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
  20. Laaksonen s. 355–356.
  21. Kraliz, Bible of - Biblical Cyclopedia biblicalcyclopedia.com.
  22. History - Czechia czechia.eu.
  23. a b Culture in the Czech Republic - EuNIC - European Information Center for eunic-europe.eu.
  24. a b Czech Republic britannica.com.
  25. Czech Republic - Culture, Cuisine, Music britannica.com.
  26. Kulttuuri Tsekin tasavallassa tsekkimatkat.net.
  27. Jaroslav Seifert britannica.com.
  28. Leos Janácek britannica.com.
  29. Czech Republic - Theatre, Puppetry, Opera britannica.com.
  30. Valtiolliset juhlapäivät - Neuvoja & vinkkejä prague.fm.
  31. Who are the Czechs? - praguesummerschools.org praguesummerschools.org.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.