Tämä on lupaava artikkeli.

Meksiko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meksikon yhdysvallat
Estados Unidos Mexicanos
Meksikon lippu Meksikon vaakuna
lippu vaakuna

Meksikon sijainti

Valtiomuoto liittotasavalta

Presidentti Enrique Peña Nieto

Pääkaupunki México

Muita kaupunkeja Guadalajara, Monterrey

Pinta-ala
– yhteensä 1 964 375[1] km² (sijalla 15)
– josta sisävesiä 2,5 %

Väkiluku (2015) 119 530 753[2] (sijalla 11)
– väestötiheys 60,8 / km²
– väestönkasvu 1,21[1] % (2014)

Viralliset kielet espanjan kieli

Valuutta Meksikon peso (MXN)

BKT
– yhteensä 1 327 miljardia USD PPP[1] (sijalla 12)
– per asukas 15 600 USD

HDI (2014) 0,756[3] (sijalla 74)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,3[1] %
– teollisuus 32,9[1] %
– palvelut 62,8[1] %

Aikavyöhyke UTC−5 / UTC−8
– kesäaika UTC−5 / UTC−7

Itsenäisyys
 – Espanjasta, julistautui
 – tunnustettu

16. syyskuuta 1810

27. syyskuuta 1821

Lyhenne MX

Kansainvälinen
suuntanumero
+52

Motto ei ole

Kansallislaulu Himno Nacional Mexicano

Meksiko (esp. México tai Méjico[4]), virallisesti Meksikon yhdysvallat (esp. Estados Unidos Mexicanos), on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva 119,5 miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on México, josta käytetään usein myös englanninkielistä versiota Mexico City. Meksiko on asukasluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa. Se on Pohjois-Amerikan maista pinta-alaltaan kolmanneksi ja asukasluvultaan toiseksi suurin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon kartta.
Meksiko satelliittikuvassa.
Pinacaten hiekkadyynit ja kraatterit Luoteis-Meksikossa.

Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella Sen pohjoinen rajanaapuri on Yhdysvallat, ja kaakossa sitä rajoittavat Guatemala ja Belize. Läntisellä ja eteläisellä rannikolla on Tyynimeri ja itäisellä rannikolla Meksikonlahti ja Karibianmeri.[5] Meksikon eteläisimmät osat kuuluvat Keski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa.

Maa on suurimmaksi osaksi ylänköä tai vuoristoa, joka on jatketta Pohjois-Amerikan Kordillieereille. Suurin Meksikon maantieteellisistä alueista on Meksikon ylätasanko, joka ulottuu Yhdysvaltain rajalta México eteläpuolelle. Sitä reunustavat Läntinen ja Itäinen Sierra Madre. Läntinen Sierra Madre on pääosin vulkaanista. Kumpikin vuorijonoista on noin 1 100 metriä pitkä ja kohoavat noin 2 500 metriin.[5] Reunavuoristot yhtyvät Meksikon ylängön eteläpuolella. Tästä tuliperäisestä alueesta käytetään nimitystä Sierra Volcánico Transversal ja se on muodostunut sammuneiden ja toimivien tulivuorten ketjusta. Etelärannikolla sijaitsee Eteläinen Sierra Madre, joka kohoaa keskimäärin 2 000 metrin korkeuteen.[6]

Ylänköalue jatkuu käytännössä yhtenäisenä Tehuantepecinkannakselle asti, jossa Meksikonlahden ja Tyynenmeren rannikon alankoalueet yhtyvät. Siitä kaakkoon kohoaa Guatemalan puolelle jatkuva Chiapasin ylänkö, ja sen itäpuolella on Jukatanin niemimaan alanko.[7]

Meksikossa on kaikkiaan 150 jokea, mutta yli puolet Meksiko kaikesta pintavedestä virtaa vain viidessä suuressa joessa: Usumacinta, Grijalva, Papaloapán, Coatzacoalcos ja Pánuco.[6]

Meksikon alue on geologisesti epävakaata, sillä maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset ovat yleisiä.[8] Maa sijaitseekin Tyynenmeren tulirenkaalla. Tunnettuja tulivuoria ovat maan korkein vuori Pico de Orizaba ja aivan pääkaupunkin kaakkoispuolella kohoava Popocatépetl.[5]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko ulottuu trooppisesta subtrooppiseen ilmastoon. Paikalliset korkeuserot vaikuttavat kuitenkin erityisesti etelässä ilmastoon ja maa jaetaankin korkeuseron mukaan ilmastovyöhykkeisiin. Kuuma vyöhyke eli tierra caliente ulottuu rannikolta 800–1 000 metrin korkeuteen ja siellä lämpötila vaihtelee 20–30 celsiusasteen välillä. Sen yläpuolella on lähes 2 000 metriin ulottuva lauhkea vyöhyke eli tierra templada, jossa vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta. Ylimpänä on kylmä vyöhyke jossa keskilämpötila on 10–15 celsiusastetta ja vuorokautiset sekä vuosittaiset lämpötilavaihtelut ovat melko suuret. Pääkaupungissa Méxicossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on 23 celsiusastetta. Kylmimmän kuukauden keskilämpötila on yhdeksän celsiusastetta. Yli puolet maasta on kuivaa aluetta jossa sademäärä jää alle 600 millimetrin. Runsaimmin vettä sataa itärannikolla 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Sadekausi on kesällä, toukokuusta lokakuuhun. Elokuun ja lokakuun välisenä aikana maahan saattaa iskeä trooppisia myrskyjä joko Tyyneltämereltä tai Karibianmereltä, mutta ne ovat harvoin kehittyneet täysimittaisiksi hurrikaaneiksi asti.[9]

Kasvisto ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon pohjoisosan ja Yhdysvaltain lounaisosan kasvillisuus ja eläimistö muistuttaa hyvin paljon toisiaan. Maan eteläosan luonto taas on lähinnä keskiamerikkalaista tyyppiä. Pohjoisosassa kasvaa enimmäkseen havupuita, mutta siellä on myös tammia. Kuivilla aroseuduilla kasvaa pensaita ja kaktuksia. Eläimistöön kuuluvat muun muassa peurat, puumat, ilvekset, kojootit, haisunäädät ja piikkisiat. Maan eteläosien sademetsissä kasvaa eri palmulajeja sekä muun muassa mahonki ja palisanteri. Etelän eläimiä ovat muun muassa opossumit, tapiirit, vyötiäiset ja käärmeet. Keskusylängöllä on ruohoaroja, pensastoja ja aavikoita. Siellä kasvaa muun muassa kaktuksia, agaaveja ja jukkia. Rannikolla on laajoja mangroverämeitä.[10][11]

Aikavyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Meksikon aikavyöhykkeet

Meksiko on käyttänyt neljää aikavyöhykettä helmikuusta 2015 lähtien.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Meksikon historia

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon alueen ensimmäiset ihmiset olivat varhaisia intiaaneja, jotka muuttivat sinne pleistoseenikauden loppuvaiheissa. Jotkut arkeologit ja kielitieteilijät uskovat ihmisen eläneen Meksikossa jo 30 000 –40 000 vuotta sitten.[5]

Wisconsi-jääkauden jälkeen Meksikon asukkaat joutuivat siirtymään kuivuvan ilmaston seurauksena suurriistan metsästyksestä pienempien eläinten metsästämiseen ja villikasvien keräämiseen. Maissin viljely alkoi noin 5000 eaa. Seuraavien muutaman vuosituhannen aikana alettiin viljellä muun muassa avokadoja, chiliä, revonhäntiä, papulajia Phaseolus acutifolius ja kurpitsoja.[5]

Suuret sivilisaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilija Diego Riveran näkemys Tenochtitlánista, asteekkivaltakunnan pääkaupungista 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa.

Keski-Amerikassa on vuoteen 2000 eaa. mennessä syntynyt kyläyhteisöjä, jotka ovat suurimmalta osalta riippuvaisia maanviljelystä. Näitä on erityisesti Meksikon eteläosissa, mutta niitä on löydetty myös maan pohjoisosista. Niin sanotun muodostavan kauden keskivaiheilla maanviljelykylistä alkoi syntyä monimutkaisempi yhteiskuntia poliittis-uskonnollisten pääkaupunkien ympärille. Merkittävimpiä olmeekkikeskuksia olivat San Lorenzo Tenochtitlán ja La Venta.[5]

Muodostavan kauden loppuvaiheessa intiaaniyhteiskunnat muotoituivat entistä monimutkaisemmiksi, ja alueella tehtiin tarkkoja kalentereita. Varhaisimpia tiheästi asuttuja kaupunkeja oli Meksikon Teotihuacán, jossa asui 125 000 – 200 000 asukasta. Mayat vaikuttivat klassisella kaudella Meksikon eteläosissa, vaikka heidän suurimmat kaupungit olivatkin Guatemalassa ja Hondurasissa.[5]

Klassinen kausi hajosi useiden vuosisatojen jälkeen, mutta sen syytä ei ole varmasti tiedossa. Teotihuacán poltettiin noin vuonna 750. Seuraavien parin sadan vuoden aikana pohjoisesta tulleet tolteekit perustivat oman keskuksensa Meksikon keskiosiin ja perustivat pääkaupungikseen Tulan.[5]

Viimeinen suuri kansa, jonka Meksikon laakson vehreys houkutteli asuttavan alueelle, oli asteekit. He perustivat 1300-luvun alkupuolella Texcocojärven soisille saarille Tenochtitlánin. Asteekit hallitsivat 1500-luvun alkupuolella isoa osaa Meksikon keski- ja eteläosissa. Valtakunta perustui kaupunkivaltioiden löyhään yhteenliittymään, jota Tenochtitlán valvoi.[13]

Espanjalaisten valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Emanuel Leutzen maalaus (1848) esittää espanjalaisten valloittajien rynnäkköä vuonna 1520.

Hernán Cortés valloitti Meksikon vuosina 1519–1521 ja perusti Espanjalaisen siirtokunnan, joka hallitsi maata lähes 300 vuoden ajan.[14]

Espanjan valloittajat, konkistadorit, saapuivat Tenochtitlániin vuonna 1519, vangitsivat asteekkivaltakunnan johtajan Montezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. On monesti väitetty atsteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska asteekit uskoivat Hernán Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumala Quetzalcóatl. Joka tapauksessa ystävällismielisyys päättyi 1521, kun espanjalaiset surmasivat monia asteekkiylimyksiä. Lisäksi heidän tuomansa isorokko teki tuhojaan. Espanjalaiset perustivat siirtomaan nimeltä Uusi Espanja ja rakensivat sen pääkaupungin Meksikon vanhan Tenochtitlánin raunioille. Kaupunki sai nimensä mexica-heimosta.[15]

Espanjalaisten hallinto perustui encomienda-nimiseen feodaalijärjestelmään, jossa espanjalaistaustainen maanomistaja sai tietyn alueen hallintaansa, ja sen alkuasukkaiden piti tehdä hänelle ilmaiseksi työtä. Maanomistajan vastuulla oli alaisten hyvinvointi ja sivistyksen ja kristinuskon levitys.[16]

Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miguel Hidalgo julisti 16. syyskuuta 1810 Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johti itsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein itsenäistymiseen vuonna 1821.[17]

Agustín de Iturbide julistautui Meksikon keisariksi vuonna 1822, mutta hänen valtakautensa päättyi maanpakoon ja tasavallan perustamiseen 1824 Guadalupe Victoria ensimmäisenä presidenttinä.[18] Itsenäisyyden alkuaikojen vahva mies oli Antonio López de Santa Anna, joka hallitsi maan politiikkaa 1833–1855.[14]

1860-luvulla Ranskan Napoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisari Frans Joosef I:n veljen, arkkiherttua Maksimilianin Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella. Toinen Meksikon keisarikunta päättyi Benito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867. Tasavaltalainen kenraali Porfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa kesti suurimman osan vuosista 1876–1911.[14]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijoita palaneessa bussissa Tlatelolcon verilöylyn aikaan.

Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, aluksi Francisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin.[19] Maderon syöksi vallasta 1913 kenraali Victoriano Huerta.[20] Sisällissotaan osallistuivat Pancho Villa ja Emiliano Zapata, jotka kohosivat myöhemmin kansallissankareiksi.[21]

Vallankumous laantui Venustiano Carranzan johdolla säädettyyn vuoden 1917 perustuslakiin. Carranza surmattiin ja häntä seurasi Álvaro Obregón 1920.[22] jota puolestaan seurasi Plutarco Elías Calles.[23] Obregón valittiin uudelleen 1928, mutta hänet murhattiin ennen kuin hän astui virkaansa.[24] Calles perusti tämän jälkeen Institutionaalisen vallankumouspuolueen, joka pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta vuoden 2000 vaaleihin asti.[14] Seuraavan kuuden vuoden ajan Calles johti maata käytännössä puoluejohtajan asemasta, vaikka virallisesti presidentteinä olivat Emilio Portes Gil, Pascual Ortiz Rubio ja Abelardo Rodríguez. Vuoden 1934 vaaleihin Calles valitsi ehdokkaakseen suositun osavaltion kuvernöörin Lázaro Cárdenasin. Cardenas valittiin, ja osoittautuikin itsenäisemmäksi kuin kolme edeltäjäänsä.[24] Cardenasin suuri saavutus oli maareformi, joka paransi köyhien meksikolaisten oloja merkittävästi. Hän myös laajensi puolueen kannattajapohjaa. Vuonna 1938 hän karkotti ulkomaiset öljy-yhtiöt Meksikosta. Maa menetti pääomaa, ja sen kansallinen öljy-yhtiö kamppaili vanhentuneiden laitteiden kanssa vuosikymmenten ajan.[25]

Meksikosta tuli 1942 toisen maailmansodan aktiivinen osapuoli, kun Saksa oli upottanut kaksi meksikolaista tankkeria. Meksikolaisia sotilaita osallistui jossain määrin sotatoimiin, mutta merkittävämpä oli sen tuottamat raaka-aineet Yhdysvaltain sotateollisuuteen. Sodan jälkeen maan väkiluku alkoi kasvaa selvästi, kun maa teollistui.[5]

Meksiko vaurastui, ja myös poliittisesti rauhoittui, vaikka PRI hallitsikin puoluekenttää käytännössä ilman vastavoimia.[5] Maassa oli kuitenkin myös levottomuuksia, kun Meksikon hallitus pyrki panostamaan vain ja ainoastaan talouskasvuun. Opiskelijoiden ja työväestön ääni pyrittiin pitämään sivussa. Sisäministeri Gustavo Díaz Ordaz halusi näyttää ulkomaalaisille vakaata maata Méxicon vuoden 1968 olympialaisissa. Hän määräsi muun muassa asevoimien ottamaan haltuunsa UNAM-yliopiston ja pidättämään opiskelijaliikkeen johtajia.[26] Tilanne kärjistyui Tlatelolcon verilöylyyn, jossa surmattiin satoja opiskelijoita vain kymmenen päivää ennen olympialaisten alkua.[20]

Vuonna 1970 presidentiksi valittu Luis Echeverría vei yllättäen politiikkaa vasemmistolaiseen suuntaan. Hän panosti maaseudun hyvinvointiin, mutta samaan aikaan julkisen puolen velka kasvoi huomattavasti. Hallitus joutui vuonna 1976 devalvoimaan peson.[27] Samana vuonna löydettiin valtava merenalainen Cantarellin öljykenttä, josta tuli merkittävin Meksikon öljyntuotannon lähde.[20]

Vuonna 1988 presidentinvaaleissa vaalikomissio julisti vallankumouspuolueen Carlos Salinasin voittajaksi vastustajien rikossyytteistä ja protesteista huolimatta.[28] Salinas tuki uusliberalismia, kritisoi työväenliittoja ja maatalouden ejido-järjestelmää. Hän allekirjoitti NAFTA-vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa.[5] Se ja vaatimukset intiaanien oikeuksien turvaamisesta johtivat zapatista-kapinaan köyhässä eteläisessä Chiapasissa. Hallitus taltutti kapinan ja rauhansopimus solmittiin maaliskuussa.[20]

Ernesto Zedillo voitti elokuun 1994 vaalit. Joulukuussa 1994 osakekurssit romahtivat, kun hallitus päästi peson kellumaan. Tammikuuhun 1995 peso menetti kolmanneksen arvostaan, minkä vuoksi Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön oli annettava Meksikolle 50 miljardia dollaria lainaa maan talouden pelastamiseen. Hallitus yritti vielä kukistaa zapatistoja, mutta myöntyi vuoden 1995 lopulla suurempaan autonomiaan mayoille. Kapina kiihtyi kuin vasemmistolainen EPR hyökkäsi hallituksen joukkoja vastaan 1996. Joulukuussa 1997 puolisotilaalliset joukot tappoivat 45 intiaania chiapasilaisessa kylässä. Tapaus herätti kansainvälistä huomiota.[20]

Vuonna 1997 vallankumouspuolue kärsi vakavan tappion menettäessään enemmistönsä alahuoneessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1929. Sen alamäki jatkui kun Vicente Fox voitti vuoden 2000 presidentinvaalit ensimmäisenä opposition ehdokkaana kautta aikain.[20]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa järjestettiin kesäkuussa 2006 presidentin- ja parlamenttivaalit. Toisella kierroksella PAN:n Felipe Calderónia oli vastassa PRD:n Andrés Manuel López Obrador, joka hävisi niukasti. Kuukausien protestien ja äänten osittaisen uudelleenlaskennan jälkeen keskusvaalilautakunta julisti Felipe Calderónin voittajaksi syyskuussa.[20]

Presidentti Calderón julisti sodan huumekartelleja vastaan joulukuussa 2006.[29] Meksikon hallituksen mukaan huumesodassa oli elokuun alkuun 2010 mennessä kuollut 28 000 ihmistä.[30] Suurin osa kuolleista on saanut surmansa huumejengien välisissä yhteenotoissa.

Meksiko palasi PRI-puolueen valtakaudella, kun vuonna 2012 Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi.[5] Hänen valtakautensa alussa Meksikossa onnistuttiin uudistamaan muun muassa maan vanhentuneita viestintä-, energia- ja koulutusjärjestelmiä. Peña Nieton suosio kuitenkin romahti Igualan opiskelijasieppaustapauksen, hänen vaimonsa talokauppaskandaalin ja kituvan talouden takia.[31]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on presidentiaalinen liittovaltio. Presidentti on sekä valtionpäämies että toimeenpanovallan ylin haltija. Presidentti nimittää myös hallituksen. Pääministerin virkaa ei ole. Ainoastaan oikeusministerin nimitys tarvitsee senaatin hyväksynnän. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä kuusivuotiskaudeksi, eikä valinta toiselle kaudelle ole mahdollista.[1] Erillistä varapresidenttiä ei ole, vaan presidentin estyessä viranhoidosta hänen sijaisensa on korkeimman oikeuden presidentti.

Liittokongressissa (Congreso de la Unión) on kaksi kamaria:[1]

  • edustajainhuone, jossa on 500 jäsentä (Cámara de Diputados)
  • senaatti, jossa on 128 jäsentä (Cámara de Senadores)

Edustajainhuoneen edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 200 suhteellisella vaalilla kolmivuotiskausille.[1] Senaatin jäseniä valitaan neljä joka osavaltiosta ja Distrito Federalista. Kolme näistä valitaan enemmistövaalilla ja neljäs puolueiden valtiollisten vaalien tulosten suhteessa.[32]

Kongressi säätää lait, määrää veroista, julistaa sodan, hyväksyy budjetin ja kansainväliset sopimukset ja vahvistaa diplomaattien nimitykset. Senaatti on pääasiassa vastuussa ulkopolitiikasta, kansainvälisistä sopimuksista ja presidentin nimityksien vahvistamisesta. Edustajainhuone käsittelee valtion tulo- ja menoarviot.[33]

Oikeus on riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Korkein oikeusaste on Suprema Corte de Justicia de la Nación, jossa on 11 viisitoistavuotiskausille valittua jäsentä. Presidentti nimittää heidät senaatin suostumuksella.[1]

Meksikossa on kahdeksan kongressiedustajia saanutta valtakunnallista puoluetta. Näistä kolme suurinta ovat:

Osavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Meksikon osavaltiot

Meksikossa on 31 osavaltiota ja lisäksi erillinen liittovaltion alue (México tai Distrito Federal), jossa sijaitsee maan pääkaupunki México:[34]

States of Mexico.svg

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on bruttokansantuotteeltaan maailman kahdenneksitoista suurin talous ja Latinalaisen Amerikan suurin. Ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, jonne viedään 80 % viennistä.[1] Meksiko on panostanut vapaakauppaan, josta sillä on sopimukset yli 50 valtion, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Euroopan talousalueen kanssa.[14]

Vuonna 2008 arvioitiin, että maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella 18,2 % jos mittana käytetään ruoan saatavuutta, mutta yli 47 % jos mittarina ovat rahavarat. Virallinen työttömyysaste on 5,6 %, mutta alityöllistettyjä saattaa olla jopa neljännes väestöstä.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, hopea, kulta, lyijy, sinkki ja puu.[14]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa on yli 1 800 lentopaikkaa, joista kahdellatoista on yli kolmekilometrinen kiitotie.[1]

Meksikon maaliikenneverkko on latinalaisen Amerikan kattavimpia. Maassa on 366 341 kilometriä päällystettyjä maantietä joista 13 035 kilometriä on nelikaistaisia. Maan 26 704 kilometriä rautateitä on myyty yksityisille.[14]

Satamakaupunkeja ovat Altamira, Coatzacoalcos, Lazaro Cardenas, Manzanillo, Salina Cruz ja Veracruz.[1] Satamien yksityistäminen lisäsi niiden liikevaihtoa. Vuonna 2008 satamien kautta kulki 3,3 miljoonaa konttiyksikköä eli TEUta tavaraa, lamavuonna 2009 niitä oli 2,9 miljoonaa.[14]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mexico City on Meksikon pääkaupunki ja selvästi suurin kaupunki, sekä eräs maailman suurimmista kaupungeista.
Kukulcánin pyramidi Chichen Itzassa.

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 maassa oli 119 530 753 asukasta.[2] Se on maailman suurin espanjankielinen valtio.[14] Vuonna 2011 Meksikon väkiluku kasvoi 1,102 % vuodessa, mikä on maailman valtioista 105. sijalla.[1]

Meksikon väestöstä suurin osa intiaanien ja eurooppalaisten yhteisiä jälkeläisiä mestitsejä, joita vuoden 2010 tilastojen mukaan oli 64,3 prosenttia väestöstä. Alkuperäisasukkaita väestöstä oli 18,0 prosenttia ja meksikon valkoihoisia 15,0 prosenttia väesöstä. Alkuperäisasukkaista alle puolet asuivat enää heimoyhteisöissä.[5]

Espanja on Meksikon virallinen kieli ja koulujen opetuskieli. Sitä puhuu myös suurin osa kansasta. Maassa puhutaan kuitenkin myös yli 50 intiaanikieltä.[5] Vuonna 2015 intiaanikieliä puhui 6,5 prosenttia kansasta. Niistä 12,3 prosenttia ei osannut espanjaa. Oaxacan, Yucatánin ja Chiapasin osavaltioissa intiaanikielten osuus oli yli neljännes.[35]

Meksikossa ei ole virallista uskontoa, sillä valtio ja kirkko on erotettu toisistaan, mutta katolisten osuus väestöstä on silti suuri. Guadalupen neitsyt on maan suojeluspyhimys, ja Guadalupen neitsyen basilikassa käy vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Vuoden 2010 tilastojen mukaan väestöstä 82,7 prosenttia katolilaisia, 5,0 prosenttia evankelikaalisia, 1,6 prosenttia helluntailaisia, 1,4 prosenttia Jehovan todistajia. Uskonnottomien osuus oli 4,7 prosenttia. Monet alkuperäisasukkaista on synkretistejä: heillä katolisuuteen on sekoittunut paljon perinteisiä uskomuksia.[5]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 200 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai alle 60 % heistä, noin 43 000 henkeä.[36]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon koulujärjestelmän ydin on pakollinen yhdeksänvuotinen peruskoulu, josta valtio on vastuussa. Useimmissa osavaltioissa valtio osallistuu myös kolmevuotisen esikoulun ja kolmevuotisen lukion järjestämiseen. Kaikkiaan 87 % opetuksesta järjestetään julkisin varoin.[37]

Meksikossa on ilmeisesti Amerikan vanhin yliopisto. Espanjalaiset perustivat sen heti valloituksensa jälkeen vuonna 1551. Perussa aloitteli yliopisto samaan aikaan, ja on epäselvää, kumpi aloitti toimintansa Amerikan ensimmäisenä. Yhdysvaltain vapaussodan alkaessa 1775 Meksikosta oli valmistunut jo lähes 30 000 kandidaattia ja toistatuhatta tohtoria. Yliopisto suljettiin 1866 mutta avattiin uudelleen 1910.[38] Vuonna 1995 tämä Universidad Nacional Autónoma de México (UNAM) oli edelleen maan suurin yliopisto yli sadallatuhannella opiskelijallaan. Sen lisäksi jokaisessa maan osavaltiossa on oma yliopistonsa, ja monet niistä toimivat useilla paikkakunnilla.[39]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikolaisia enchiladoja.

Meksikolla on pitkä kirjallinen traditio. Nunna Sor Juana Inés de la Cruz (1651–1695) kirjoitti runoja ja hänet muistetaan naisten oikeuksien puolustajana.[40] José Joaquín Fernández de Lizardia (1776–1827) pidetään ensimmäisenä tärkeänä Latinalaisen Amerikan romaanikirjailijana satiirinsa El Periquillo Sarniento (n. 1816) ansiosta. Häntä on kutsuttu Meksikon Voltaireksi.[41]

Runoilija Octavio Paz sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon 1990. Toisena Meksikon kirjallisuuden jättiläisenä pidetään Carlos Fuentesia, joka on myös ollut Nobel-ehdokkaana.[42]

Kuvataiteissa Meksikolla on myös perinteitä. Eurooppalaisvaikutteinen uskonnollinen traditio muuttui naturalistiseksi maisema- ja aihekuvaukseksi 1800-luvun puolivälissä. Vallankumous ja murrosvaiheet ovat vaikuttaneet selvästi modernin taiteen aiheisiin ja ilmaisuun. Esimerkkejä 1900-luvun tyylisuunnista ovat maalarit Diego Rivera ja Frida Kahlo. Kehitys ja tyylisuunnat ovat nähtävissä pääkaupunki Meksikon taidemuseoissa ja rakennusten koristeluissa.[43]

Katolisuuteen on Meksikossa sekoittunut alkuperäisväestön usko, mikä on tuonut uskontoon synkretismiä. Esimerkkejä tästä ovat kuolleiden päivä ja Guadalupen neitsyt, joka liitettiin pakanalliseen Tonantzin-jumalattareen. Monin paikoin perinteisten curanderos-parantajien kansanlääketiedettä käytetään hyödyksi.[44]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Eniten mitaleita se on saanut kotikisoissaan 1968, jolloin niitä tuli etenkin uinnista ja nyrkkeilystä. Silloin tällöin sillä on ollut pieni joukkue myös talviolympialaisissa. Eniten mitaleita, neljä, on saanut uimahyppääjä Joaquín Capilla vuosina 1948–1956. Eniten mitaleja Meksikoon on tullut nyrkkeilystä (12) sekä yleisurheilusta ja uimahypyistä kymmenen. Yhteensä mitaleja on tullut 55, eniten kotikisoissaan 1968 yhdeksän mitalia.[45]

Urheilulajeista tärkein on jalkapallo, kuten monessa muussakin Latinalaisen Amerikan maassa. Jokaisella osavaltiolla on oma edustusjoukkueensa. Meksikon jalkapallomaajoukkue on päässyt maailmanmestaruuskisoissa neljännesvälieriin asti vuodesta 1994 alkaen. MM-kilpailuja Meksiko on isännöinyt vuosina 1970 ja 1986. Gold Cupin Meksiko on voittanut viidesti. Toukokuussa 2017 se oli FIFA-rankingissa sijalla 16.[46] Myös härkätaistelut ja hevoskilpailut eli charrería ovat suosittuja.[47] Baseball levisi Meksikoon 1800-luvulla rautatieläisten mukana, ja maassa on pelattu baseball-liigaa vuodesta 1925.[48] Nyrkkeily on myös erittäin suosittua Meksikossa, ja sieltä on tullut monia tunnettuja nyrkkeilijöitä: Julio César Chávez, Oscar de la Hoya ja Ricardo López.[49]

Juhlapäivät
Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta uusivuosi Año nuevo
5. helmikuuta perustuslain päivä Día de la Constitución vuoden 1917 perustuslain juhlapäivä
18. maaliskuuta Expropiación Petrolera öljyvarojen kansallistaminen vuonna 1938
21. maaliskuuta Natalicio de Benito Juárez ranskalaismiehitystä vastustaneen presidentti ja valtiomies Benito Juárezin syntymäpäivä
1. toukokuuta työläisten päivä Día del Trabajo
5. toukokuuta Pueblan taistelu Batalla de Puebla Cinco de Mayo juhlii voittoa ranskalaisista 5. toukokuuta 1862
16. syyskuuta itsenäisyyspäivä Día de la Independencia itsenäisyyssodan alku vuonna 1810
20. marraskuuta vallankumouksen päivä Día de la Revolución sisällissodan alku vuonna 1910
25. joulukuuta joulupäivä navidad

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p The World Factbook: Mexico CIA. (englanniksi)
  2. a b Anuario estadístico y geográfico por entidad federativa 2016, s. 69.
  3. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. Mexico, Encyclopædia Britannica
  5. a b c d e f g h i j k l m n o Encyclopædia Britannica.
  6. a b Merrill & Miró: Topography and Drainage Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  7. Aino Mäkiaho & Anu Vikman & Anna Pursiainen: Meksikon pinnanmuodot (pdf) Viitattu 13.9.2017.
  8. Helkiö, Henna-Riikka & Lehtinen, Kirsi: [http://www.helsinki.fi/maantiede/PDF/Mexico/Maanjaristykset.pdf Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa: riskien ennakointi ja toiminta onnettomuustilanteessa] (PDF) Helsingin yliopisto. Viitattu 29.11.2013.
  9. Mexico BBC Country Guides
  10. Geography of Mexico Earthy Family.
  11. Mexico Wildlife Select Latin America
  12. Varillas, Adriana: Quintana Roo estrena nuevo horario mañana 31.1.2015. El Universal. Viitattu 5.3.2015. (espanjaksi)
  13. Merrill & Miró: The Aztec Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  14. a b c d e f g h i Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 20.12.2014.
  15. Merrill & Miró: The Spanish Conquest Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  16. Merrill & Miró: Encomiendas Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  17. Merrill & Miró: Wars of Independence, 1810–21 Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  18. Merrill & Miró: Empire and Early Republic, 1821–55 Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  19. Merrill & Miró: The Revolution, 1910–20: The Early Phase Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  20. a b c d e f g Timeline Mexico BBC News
  21. Emiliano Zapata and Pancho Villa UCLA Luskin School of Public Affairs
  22. Merrill & Miró: Carranza Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  23. Merrill & Miró: The Obregón Presidency, 1920–24 Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  24. a b Merrill & Miró: The Maximato Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  25. Merrill & Miró: Cardenismo and the Revolution Rekindled Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  26. Merrill & Miró: Authoritarianism Unveiled, 1964-70 Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  27. Merrill & Miró: Reconciliation and Redistribution, 1970-76 Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  28. Merrill & Miró: President Salinas Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  29. Meksikon huumesodan uhriluku jo liki 25 000 Helsingin Sanomat. 17.7.2010. Sanoma News Oy. Viitattu 28.7.2010.
  30. Mexico says 28,000 killed in drugs war since 2006 4.8.2010. BBC News. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  31. Azam Ahmed: In a Corner, President Enrique Peña Nieto of Mexico Punches Back NYTimes.com. 26.1.2017. The New York Times Company. Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)
  32. Tiscali Hutchinson Encyclopedia
  33. United Mexican States Washington University Manual of International Legal Citation
  34. Federal States Citypopulation
  35. Anuario estadístico y geográfico por entidad federativa 2016, s. 73.
  36. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Mexico 2008 WHO. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  37. Education Mexico Rand 2005
  38. The Oldest University on America Hispania Vol. 13, No. 3, May, 1930
  39. Education Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  40. Sor Juana Inés de la Cruz Centre of Latin American Studies, Cambridge University (englanniksi)
  41. Mexico's Voltaire: José Joaquín Fernández de Lizardi (1776–1827) Mexconnect
  42. Carlos Fuentes Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  43. Diego Rivera and Frida Kahlo House-Studio, National Art Museum Mexico City Guide (englanniksi)
  44. Mexico Countries and Their Cultures
  45. Mexico in Olympics Sport reference
  46. Associations: Mexico FIFA (englanniksi)
  47. Art of the Charreria Theatry (englanniksi) (espanjaksi)
  48. History of baseball in Mexico MLB
  49. Jake Emen: 10 Best Mexican Boxers of the Last 20 Years 25. elokuuta 2009. ESPM. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Meksiko Wikimatkoissa