Tämä on lupaava artikkeli.

Kazakstan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kazakstanin tasavalta
Қазақстан Республикасы (kazakiksi)
(Qazaqstan Respublïkası)
Республика Казахстан (venäjäksi)
(Respublika Kazahstan)
Kazakstanin lippu Emblem of Kazakhstan latin.svg
lippu vaakuna

Kazakstanin sijainti
Kazakstanin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Kasym-Žomart Tokajev
Pääministeri Askar Mamin
Pääkaupunki Nur-Sultan (835 153 as.)[1]
51°10′N, 71°30′E
Muita kaupunkeja Almaty (1 365 632 as.)[2],
Karaganda
Pinta-ala
– yhteensä 2 724 900[2][3] km² (sijalla 9)
– josta sisävesiä 1,7 %
Väkiluku (2020) 18 809 200[4] (sijalla 60)
– väestötiheys 6,9 / km²
– väestönkasvu 1,3 % (2020)
Viralliset kielet kazakki ja venäjä
Valuutta tenge (KZT)
BKT (2013)
– yhteensä 243,6 miljardia USD[3] (sijalla 52)
– per asukas 14 100 USD
HDI (2014) 0,788[5] (sijalla 56)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6[3] %
– teollisuus 42,8[3] %
– palvelut 51,2[3] %
Aikavyöhyke UTC+5 / UTC+6
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Neuvostoliitosta:

16. joulukuuta 1991
Lyhenne KZ
– ajoneuvot: KZ
– lentokoneet: UN
Kansainvälinen
suuntanumero
+7 (+997)
Motto ei ole
Kansallislaulu Meniñ Qazaqstanım ('Minun Kazakstanini')
Edeltäjä(t) Flag of the Kazakh Soviet Socialist Republic.svg Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta

Kazakstan (kaz. Қазақстан, Qazaqstan; ven. Казахста́н, Kazahstan), virallisesti Kazakstanin tasavalta (kaz. Қазақстан Республикасы, Qazaqstan Respublikasy; ven. Респу́блика Казахста́н, Respublika Kazahstan), on Keski-Aasiassa ja läntisimmiltä osiltaan Itä-Euroopassa sijaitseva valtio.[6] Kazakstan on pinta-alaltaan maailman suurin sisämaavaltio. Sen rajanaapurit ovat Venäjä (6 467 km yhteistä rajaa), Kiina (1 460 km yhteistä rajaa), Kirgisia (980 km yhteistä rajaa), Uzbekistan (2 300 km yhteistä rajaa) ja Turkmenistan (380 km yhteistä rajaa).[7]

Kazakstanin kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kazakstanilainen.[8] Ihmisestä puhuttaessa nimitys kazakki viittaa kazakkien etnisen ryhmän jäseneen. Toisaalta nimitystä kazakki käytetään myös kazakkien puhumasta kielestä. Neuvostovallan aikaisia venäläisperäisiä nimityksiä Kazahstan, kazahstanilainen ja kazahi pidetään nykyään vanhentuneina.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altaivuoristoa Kazakstanissa.
Kazakstanin laajoja aroja.

Kazakstan on pinta-alaltaan Keski-Aasian suurin valtio. Sen rajanaapurit etelässä ovat Turkmenistan, Uzbekistan ja Kirgisia, pohjoisessa ja lännessä Venäjä ja idässä Kiinan Xinjiangin autonominen alue. Lännessa Kazakstan rajautuu myös Kaspianmereen.[9]

Kazakstanin pinnanmuodoissa on suuria alueellisia eroja, sillä Tienšanvuoriston Khan Tengri kohoaa lähellä Kirgisian rajaa 6 995 metriin ja Kaspian syvänkö on lännessä jopa 132 metriä merenpinnan alapuolella.[9] Kolmasosa valtiosta on kuitenkin alankoa ja viidesosa vuoristoalueita. Kazakstanin länsi- ja lounaisosa kuuluvat Kaspian syvänköön. Siitä etelään ovat Ustjurtin laakio ja Mangyšlakin niemimaa. Sisämaassa on puolestaan laajoja autiomaita. Entisen Araljärven ympäristössä on Aral Karakum, valtion keskiosissa Betpaqdala sekä eteläosissa Moıynqum ja Kyzylkum.[10]

Idässä Altaista ulottuu kolme vuoriketjua Kazakstanin puolelle. Niiden eteläpuolella sijaitsevat puolestaan Tarbagataivuoristo. Dzungarian Alatau puolestaan kohoaa Balkašjärven syvängön eteläpuolella. Tienšanin huiput kohoavat Kirgisian rajaseudulla.[10]

Suurin osa Kazakstanista kuuluu sisäisiin valuma-alueisiin. Vedet virtaavat Kaspianmereen, entiseen Araljärveen, Balhasjärveen ja Tengizjärveen. Kaspianmeri on maailman suurin järvi, ja Kazakstanilla on yli 2 300 kilometriä Kaspianmeren rantaviivaa.[10] Araljärvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 prosenttia ja vesimäärä 80 prosenttia. Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[11] Järvi on katkennut kahtia, eteläiseen ja pohjoiseen Araljärveen. Suojatakseen pohjoista osaa Kazakstan rakensi Kok-Aralin padon järvien välille. Tämä saattoi pelastaa järvistä pohjoisemman, mutta tuhota eteläisemmän Aralin lopullisesti.[12]

Kazakstanissa on alueita, jotka ovat saastuneet ydinaseiden ja kemiallisten tai biologisten aseiden kokeista.[13][14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanissa vallitsee mannerilmasto, jonka piirteitä ovat kuumat kesät ja kylmät talvet. Lämpötiloissa on suurta vaihtelua myös alueellisesti. Pohjois- ja keskiosissa tammikuun keskilämpötila on −19 – −16 astetta. Etelässä se on −5 – −1,4 astetta. Heinäkuussa pohjoisen lämpötilat nousevat 20 asteeseen ja etelässä peräti 29 asteeseen. Kazakstanin vuotuinen sadanta on varsin vähäinen. Maan eteläosien vuoristolaaksoissa sadanta on 400–500 millimetriä, kun se pohjois- ja keskiosissa on 200–300 millimetriä.[15]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstan on suurelta osin tasankoa ja aavikkoa, ja metsät peittää vain noin kolme prosenttia maan pinta-alasta. Tasangoilla ja aavikoilla kasvaa marunoita, tamareiskeja ja kuivimilla alueilla höyhenheinää. Tasankojen eläimiä ovat antiloopit ja vapiti, kun taas vuoristomailla elää muun muassa susia, karhuja, lumileopardeja, kärppiä ja soopeleita.[16]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin historia

Vanha ja keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Kazakstanin alue on ollut asuttuna kivikaudelta asti, ja siellä on elänyt paimentolaisia ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. 400-luvulta 1200-luvulle sitä hallitsivat eri paimentolaisvaltiot. 1200-luvulla mongolit perustivat hallinnollisia alueita, joista muodostui myöhemmin Kazakstanin kaanikunta. Mongolivallan aikana perustettiin Silkkitien varteen suuret keskiaikaiset kaupungit Taraz ja Turkestan.[17]

Venäjän keisarikunnan alaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abulhair-kaani vannoi uskollisuudenvalan saadakseen Venäjän keisarikunnalta tukea vihollisia vastaan. Tämä oli Venäjän vaikutusvallan lisääntymisen alku Kazakstanissa.

Kazakstan joutui Venäjän keisarikunnan valtaan 1700-luvulla. 1731 kazakit pyysivät suojelusta Venäjän keisarikunnalta, minkä jälkeen Venäjä ryhtyi yhdentämään alueiden hallintoa itseensä. Vuosina 1906–1912 arolle perustettiin yli puoli miljoonaa maatilaa, mikä päätti arojen perinteisen paimentolaiselämäntavan.[18] Trans-Aralin rautatie yhdisti Orenburgin ja Taškentin 1906, ja siten myös Keski-Aasian Euroopan puoleiseen Venäjään.[19]

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1916 kazakit tekivät kapinan Venäjän keisarikuntaa vastaan.

Neuvostoliiton aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sisällissodan jälkeen Kazakstan liitettiin Neuvostoliiton valtaan. Stalinin aikana Kazakstan tunnettiin arogulageistaan (Luglag, Steplag, Pestšanlag) ja Volgan saksalaisten karkotuspaikkana. 5. joulukuuta 1936 muodostettiin Neuvostoliiton perustuslain muutoksella Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta.[17]

Vuonna 1930 Kazakstanissa alkoi maatalouden kollektivisoinnin seurauksena nälänhätä, jota kesti vuoteen 1933. Nälkään kuoli 1,5 miljoonaa ihmistä. Kazakkeja menehtyi suhteellisesti enemmän kuin minkään muun etnisen ryhmän jäseniä Neuvostoliiton nälänhädissä. Ennen nälänhätää kazakit olivat enimmäkseen paimentolaisia, mutta kun he menettivät lähes kaikki eläimensä, heidän elämäntapansa muuttui paikallaan olevaksi, mikä muutti heidän identiteettiään pysyvästi.[20]

Lähes asumatonta Kazakstania käytettiin myöhemmin ydinaseiden testaukseen Semipalatinskin koealueella (1949–) ja rakettien laukaisuun Baikonurin kosmodromilla (1957–).[21] Neuvostoliitto yritti myös asuttaa Kazakstania Hruštšovin aikana vuodesta 1954, jolloin Pohjois-Kazakstaniin ja Altain alueelle raivattiin ensimmäisenä vuonna 190 000 neliökilometriä peltoa, jota viljelemään saapui 300 000 maanviljelijää pääasiassa Ukrainasta. Ensimmäinen sato 1956 oli ennätyksellinen, eikä sitä pystytty varastoimaan ja osa oli heitettävä pois. 1960-luvulle mennessä maa oli kuitenkin köyhtynyt, eroosio söi ruokamullan ja Neuvostoliitto joutui turvautumaan viljan tuontiin.[22]

Pääministeri Nursultan Nazarbajev arvosteli tammikuussa 1986 kommunistisen puolueen 16. puoluekokouksessa tiedeakatemian päällikkö Askar Kunajevia akatemian uudistusten keskeneräisyydestä. Puolueen pääsihteeri ja Askar Kunajevin veli Dinmuhamed Kunajev vei riidan Moskovaan ja vaati Nazarbajevin eroa, kun taas Nazarbajevin kannattajat vaativat Kunajevin eroa. Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov jätti molemmat ilman paikkaa ja nimitti puolueen johtoon Venäjältä kotoisin olevan Gennadi Kolbinin, joka oli etnisesti venäläinen tai tšuvassi. Nimitys johti Alma-Atassa 17.–19. joulukuuta 1986 kolmipäiväisiin väkivaltaisiin mellakoihin, jotka tunnetaan nimellä Jeltoqsan (Желтоқсан, suom. joulukuu). Levottomuudet olivat yksi ensimmäisiä merkkejä Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Nazarbajev korvasi Kolbinin pääsihteerinä syyskuussa 1989.[21]

Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin itsenäistyminen alkoi Neuvostoliiton alkaessa heikentyä. 25. lokakuuta 1990 Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan päämiehen aloitteesta annettiin Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan suvereenisuusjulistus. Sitä seurasi laki 21. marraskuuta 1990 valtion valtarakenteen parantamisesta sekä lisäykset Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan perustuslakiin. Moskovan elokuun 1991 vallankaappausyrityksen aikana annettiin suvereniteetin, valtion, taloudellisen ja ympäristöllisen turvallisuuden sekä lain ja järjestyksen takaamiseksi presidentin asetus 21. elokuuta 1991 Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan turvallisuusneuvoston perustamisesta. 22. elokuuta 1991 antoi presidentti asetuksen puolueiden organisaatiorakenteiden, muiden julkisten yhteisöjen sekä kansanliikkeiden toiminnan lakkauttamisesta syyttäjänlaitoksessa, valtion turvallisuuselimissä, sisäasaiainhallinnossa, oikeuslaitoksessa, hallinto-oikeudessa, oikeusistuimissa ja tullilaitoksessa. Näin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kautta ei olisi voitu vaikuttaa Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan hallinnon toimintaan siinä tapauksessa, että vallankaappaus olisi Moskovassa onnistunut.

29. elokuuta 1991 presidentin asetuksella määrättiin suljettavaksi Semipalatinskin ydinkoealue. 11. syyskuuta 1991 presidentin asetuksella määrättiin perustettaviksi avaruustutkimuksen virasto, maanomistuksen valtionkomitea sekä maankäytön hallinto.

16. lokakuuta 1991 presidentti vahvisti allekirjoituksellaan Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan presidentinvaalilain. 1. joulukuuta 1991 pidettiin ensimmäiset Kazahstanin sosialisten neuvostotasavallan presidentinvaalit, joissa valituksi tuli Nursultan Nazarbajev. Nazarbajev sai vaaleissa 95 prosenttia äänistä, koska hänellä ei ollut vastaehdokkaita. 10. joulukuuta 1991 Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta nimettiin Kazakstanin tasavallaksi. 16. joulukuuta 1991 hyväksyttiin perustuslaillinen laki Kazakstanin tasavallan valtiollisesta itsenäisyydestä. 21. joulukuuta 1991 yksitoista neuvostotasavaltojen johtajaa kokoontui Alma-Ataan allekirjoittamaan julistuksen itsenäisten valtioiden yhteisöstä.

Aseman vakiinnuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. tammikuuta 1992 Kazakstanista tuli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltio
15. toukokuuta 1992 Kazakstanista tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltio
4. kesäkuuta 1992 Kazakstanissa presidentti vahvisti lain lipusta, vaakunasta ja kansallishymnistä

2. tammikuuta 1992 Kazakstanin tasavallasta tuli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsen. Kazakstanin turvallisuusneuvosto päätti tasavaltalaiskaartin perustamisesta 10. tammikuuta 1992. Samana päivänä presidentti allekirjoitti asetuksen Kazakstanin sisäisten joukkojen perustamisesta. 3. maaliskuuta 1992 Kazakstanin tasavallasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. 15. toukokuuta 1992 Kazakstanin tasavalta solmi kollektiivisen turvallisuussopimuksen Armenian, Kirgisia, Venäjän federaation ja Uzbekistanin kanssa. 25. toukokuuta 1992 solmittiin Venäjän federaation kanssa sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta.

Presidentti allekirjoitti lain Kazakstanin tasavallan lipusta, vaakunasta ja kansallishymnistä 4. kesäkuuta 1992.

26. helmikuuta 1993 astui voimaan laki Kazakstanin tasavallan valtionrajoista, joka määrittelee alueellisen eheyden, maan jakamattomuuden ja koskemattomuuden periaatteen. 10. maaliskuuta 1993 julkaistiin vuosiksi 1993–1995 valtion omaisuuden yksityistämisperiaatteet. 15. marraskuuta 1993 otettiin käyttöön kansallinen valuutta – tenge. 28. maaliskuuta kaksikymmentäkaksi venäläis-kazakstanilaista sopimusta tuli allekirjoitetuksi. Ne käsittelivät politiikkaa, taloudellisia ja sotilaallisia asioita sisältäen myös sotilasyhteistyön.

12. huhtikuuta 1994 perustettiin yrittäjätuen valtiokomitea. 26. huhtikuuta 1994 allekirjoitettiin Kazakstanin tasavallan ja Kiinan kansantasavallan rajasopimus. Kazakstan liittyi NATO:n rauhankumppanuusohjelmaan 19 jäsenvaltiona 27. toukokuuta 1994.

Huhtikuun 1995 kansanäänestys pidensi presidentti Nazarbajevin kautta vuoteen 2000. Vuoden 1999 vaaleissa, joita ETYJ piti järjestettynä, hänet valittiin uudelleen vielä seitsemäksi vuodeksi, ja uudelleen 2005. Parlamentti poisti toukokuussa 2007 presidentinviran kausirajoitukset.[21]

Vuonna 1998 pääkaupunki siirrettiin Alma-Atasta (nykyinen Almaty) Nur-Sultaniin (entinen Akmola),[21] osasyynä päätökseen oli pelko tulevista maanjäristyksistä.[23] Vuonna 2010 Kazakstan, Venäjä ja Valko-Venäjä muodostivat tulliliiton.[21]

Joulukuussa 2011 useita kuoli lakkoilevien öljytyöläisten ja poliisin yhteenotossa Jañaözenissa.[24]

Liki 30 vuotta hallinnut maan itsenäisyyden ajan ensimmäinen presidentti Nursultan Nazarbajev ilmoitti eroavansa tehtävistään 19. maaliskuuta 2019 pitämässään televisiopuheessa. Väliaikaiseksi presidentiksi tuli Kassym-Jomart Tokajev. Vuonna 2019 Tokajev muutti pääkaupunki Astanan nimen Nur-Sultaniksi Nazarbajevin kunniaksi[25]. Kesäkuun 2019 presidentinvaaleissa Tokajev valittiin presidentiksi alustavien tulosten mukaan noin 70 prosentin ääniosuudella.[26]

Nazarbajev on kuitenkin edelleen ollut merkittävä poliittinen vallankäyttäjä ja maan tosiasiallinen johtaja, sillä hän toimii vaikutusvaltaisena Kansallisen turvallisuusneuvoston puheenjohtajana. Presidentti Kassym-Jomart Tokayevin on huomioitava kaikessa edeltäjänsä näkemykset. Nazarbajevin tytär Dariga Nazarbajeva seurasi uutta presidenttiä maan senaatin puheenjohtajana ja häntä on myös veikattu Tokayevin seuraajaksi.[27] Nursultan Nazarbajev jatkoi presidentinvirasta erottuaan myös edelleen hallitsevan Nur Otan -puolueen johtajana.[28]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstan on presidentillinen tasavalta, jossa on myös pääministerin virka. Nursultan Nazarbajev oli maan pitkäaikaisena presidenttinä maan itsenäistymisestä 1991 vuoteen 2019. Nykyinen presidentti on Kassym-Jomart Tokajev.

Kazakstanin parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa (mažilis) on 107 paikkaa. Alahuoneen paikoista 98 jaetaan suhteellisella vaalitavalla. Äänet annetaan puolueille tai vaalilistoille, jotka saavat edustajia ääniosuutensa mukaan. Yhdeksän mažilisin edustajista nimitetään Kazakstanin kansojen kokouksesta, joka on 366-jäseninen maan eri kansallisuuksia edustava elin. Edustajat valitsevat presidentin, joka on kansojen kokouksen elinikäinen puhemies. Mažilisin jäsenillä on imperatiivinen mandaatti, mikä merkitsee sitä, että jos edustaja jättää tai erotetaan puolueesta, hän menettää paikkansa.[29]

Senaattiin valitaan 14 alueelta ja kaupungeista kaksi senaattoria. Presidentti nimittää kolmanneksen jäsenistä. Presidentti puolestaan nimittää alueiden kuvernöörit.[17] Kazakstan ei ole valtiorakenteeltaan liittovaltio, vaan yhtenäisvaltio.

Parlamenttia hallitsee presidenttiä tukeva Nur Otan-puolue. Perustuslakiin tehtiin muutoksia ja vaalit järjestettiin kaksi vuotta etukäteen elokuussa 2007. Perustuslain muutoksiin sisältyi valtaoikeuksien siirtoa presidentiltä parlamentille, mutta myös presidentin kausien rajoituksen poisto. Uuteen alahuoneeseen valittiin 107 jäsentä entisen 77 sijaan. Äänikynnys on 7 prosenttia.[3][30]

Kazakstanin hallitusta on syytetty ihmisoikeusloukkauksista esimerkiksi lehtimies Sergei Duvanovin tapauksessa. Entinen Almatyn pormestari Zamanbek Nurkadilov löydettiin ammuttuna marraskuussa 2005 ja oppositiojohtaja Altynbek Sarsenbajev helmikuussa 2006.[31] Myös lukuisia toimittajia on kuollut liikenneonnettomuuksissa[32].

Kazakstan rajoittaa niin ajatuksen ja uskonnon vapautta kuin kokoontumis- ja sananvapauttakin[33]. Se on asettanut tiukat rajoitukset uskonnollisille kokoontumisille. Valtion lupa vaaditaan, jotta yhteisön jäsenet voivat kokoontua ja kokoontumispaikoilla on oltava valtion lupa. Uskonnollinen kirjallisuus on alistettu pakolliseen etukäteissensuuriin ja sitä saa jaella vain valtion hyväksymien kanavien välityksellä. Myös uskonkäsityksien jakaminen toisten kanssa ilman valtion lupaa on kielletty.[34]

Kazakstan on Yhdistyneiden kansakuntien, Euraasian talousunionin, Kollektiivisen turvallisuusjärjestön, Maailman kauppajärjestön, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Itsenäisten valtioiden yhteisön, Shanghain yhteistyöjärjestön, Islamilaisen yhteistyöjärjestön ja Turkkilaisten maiden neuvoston jäsen.[35][36][37][38][39][40][41][42][43]

Hallinnollinen aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakhstan provinces numbered english.png
Kazakstanin kartta (2001)

Paikallishallinnollisesti Kazakstanissa on 14 aluetta (oblastia, oblısı) ja 86 kaupunkia, joista kolmella on alueen status. Kaupunkialueet on merkitty tähdellä.[44]

  1. Almatyn alue
  2. Almaty* (aluetasoinen kaupunki)
  3. Aqmolan alue (Astana päähallintopaikkana)
  4. Aqtöben aklue
  5. Nur-Sultan* (aluetasoinen kaupunki)
  6. Atırawin alue
  7. Baikonur* (entinen Leninsk)
  8. Itä-Kazakstanin alue (Öskemen eli Ust-Kamenogorsk)
  9. Mañğıstawin alue (Aqtaw, entinen Ševtšenko)
  10. Pohjois-Kazakstanin alue
  11. Pavlodarin alue (Pavlodar)
  12. Qarağandın alue (Qarağandı)
  13. Qostanayn alue
  14. Qızılordan alue (Qızılorda)
  15. Etelä-Kazakstanin alue
  16. Länsi-Kazakstanin alue (Oral)
  17. Jambılin alue (Taraz, entinen Džambul)
  • Kazakstanissa on alueita ja kaupunkeja, joilla on alueen asema. Näitä tasavallan alueiden kanssa tasa-arvoisia kaupunkeja ovat entinen pääkaupunki Almaty, jota aikaisemmin kutsuttiin Alma-Ataksi, nykyinen pääkaupunki Nur-Sultan sekä Baikonur. Venäjän federaatiossa alueen tasoinen asema on Pietarilla ja Moskovalla, joita ympäröi Leningradin alue ja Moskovan alue sekä kansainvälisesti tunnustamattomasti Ukrainalle de jure edelleen 2014 jälkeenkin kuuluva Sevastopol Krimin niemimaalla.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin talous

Kazakstanissa teollisuustuotanto on hyvin vähäistä. Neuvostoliiton hajottua tehtaat autioituivat. Työtavat sekä työkoneet ovat monin osin vanhentuneet.[45]

Vuonna 1995 Venäjän federaation hallitus vuokrasi 20 vuodeksi Baikonurin kosmodromia ympäröivän 6 000 neliökilometrin alueen ja Baikonurin kaupungin. Vuokrasopimusta jatkettiin vuonna 2004.[46]

Energiateollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivihiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanilla on suuret fossiilisten polttoaineiden varat sekä erilaisia kaivannaisia ja mineraaleja. Laajan valtion maatalous tuottaa etenkin karjataloustuotteita ja viljaa.[3] Kivihiilentuotanto on ollut suurta jo neuvostoaikana Karagandan[47] ja Ekibastuzinin hiiliesiintymillä[48][49]

Öljy ja kaasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin öljykenttä on suurin 1960-luvun jälkeen löydetty esiintymä. Se voi tuottaa yli miljoona barrelia päivässä. Uuden sopimuksen mukaan 1/2008 Kazakstanin öljy-yhtiö KazMunayGas osuus kaksinkertaistui 16 prosenttiin. Suurimmat projektin ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat Eni, Shell, Exxon Mobil ja Total. Muita jäseniä ovat ConocoPhillips ja Inpex.[50]

Uraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazahstanin sosialistisessa neuvostotasavallassa uraanin etsiminen alkoi 1943. Uraaniesiintymiä on Aqmolan alueella Stepnogorskissa[51] ja Pohjois-Kazakstanin. Yksi suurimmista uraanintuottajista maailmassa on Kazatomprom.

Kazakstanin uraanikaivokset tuottivat vuonna 2019 42 prosenttia maailman uraanista, joten se oli vuonna 2019 maailman suurin uraanintuottaja.[52]

Kaivosteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanissa on useita kaivannaisia, kuten altaiitti, ametisti, berylli, turkoosi, borniitti, brusiitti, vanadiniitti, kipsi, rubiini, dioptaasi, kvartsi, jadeiitti, puhdas kulta, kulta, baryytti, kassiteriitti, kupriitti, lapislatsuli, malakiitti, milariitti, puhdas kupari, nefriitti, opaali, topaasi, turmaliini, kalsedoni, scheeliitti[53]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljaa viljellään 16,3 miljoonalla hehtaarilla, siitä lähes 14 miljoonaan hehtaaria on vehnää. Se on maailman suurimpia jauhojen vientimaita. Hedelmien ja vihannesten suhteen maa on suunnilleen omavarainen, niiden viljely edellyttää usein kastelua joka toteutetaan mieluiten tihkukasteluna. Maitotaloustuotteet, kuten juustot, eivät ole hinnaltaan kilpailukykyisiä tuontijuustoihin verrattuina. Lihaa tuotetaan paljon mutta kulutetaan vielä enemmän, etenkin siipikarjan lihaa tuodaan ulkomailta. Karjatalous tarvitsee myös ulkomailla tuotettua rehua, etenkin viherrehua.[54]

Kauppapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Semey (vuoteen 1994 Semipalatinsk) satelliittikuvassa

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin väestö
Kazakstanilainen paimen

Kazakstanin tilastokeskuksen mukaan maan väkiluku lokakuussa 2020 oli 18,8 miljoonaa ihmistä. Väestöstä kaupungeissa eli 11,1 miljoonaa ja maaseudulla 7,7 miljoonaa. Väestönkasvu oli ollut 1,3 prosenttia vuoden aikana eli väestö oli kasvanut noin 239 000 ihmisellä.[4]

Kazakstanin väestöstä 67 prosenttia on etnisesti kazakkeja. Venäläisiä oli samaan aikaan 20,2 prosenttia asukasluvusta. Itsenäistymisen jälkeen kazakien osuus on selvästi kasvanut ja venäläisten osuus pienentynyt. Slaaveja oli tullut alueelle erityisesti Neuvostoliiton aikana, ja vuonna 1989 kazakeita oli vain hieman enemmän kuin venäläisiä. Itsenäistymisen jälkeen venäläiset alkoivat muuttaa pois maasta ja monet kazakit palata sinne. Kazakien osuus oli 1990-luvun puolivälissä noin puolet väestöstä. Kazakien ja venäläisten lisäksi Kazakstanissa elää uzbekkeja (3,1 %), ukrainalaisia (1,6 %), uiguureja (1,5 %), tataareja (1,1 %) ja saksalaisia (1,0 %).[55]

Kazakstanin kaupungeissa väestössä iso osa on slaaveja. Kazakstanilaisperheistä peräti kolme viidesosaa elää maaseudulla. Maan suurimmassa kaupungissa Almatyssa kazakkeja on noin puolet sen väestöstä. Kaupungistumista vetää eteenpäin erityisesti maahanmuutto, kun taas kazakit eivät muuta maaseudulta kaupunkeihin yhtä ahkeraan.[55]

Kazakit puhuvat turkkilaisiin kieliin kuuluvaa kazakkia. Venäjä on toinen virallinen kieli, ja se on Kazakstanin laajimmin osattu kieli. Kazakstan on muslimivaltio, ja 70,2 prosenttia väestöstä oli vuoden 2009 tietojen mukaan islaminuskoisia. Suurin osa muslimeista on sunneja. Kristittyjä oli vuonna 2009 väestöstä 26,2 prosenttia. Kristityistä suurin osa on ortodokseja.[55]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakkien paimentolaistaustan symboli on jurtta. Vaikka harvat nykyisin asuvat jurtassa, näitä käytetään erilaisten tapahtumien pitopaikkoina. Myös tapa istua mieluummin lattialla kuin tuolilla pöydän ääressä on säilynyt myös moderneissa asumuksissa.[56]

Kazakstanilaiseen ateriaan kuuluu aina lihaa ja leipää sekä usein leivän lisäksi myös toista hiilihydraatinlähdettä kuten riisiä, pastaa tai perunaa. Kazakstanin kansallisruoksi on nimetty beshbarmak, johon kuuluu useimmiten lihaa, perunaa ja pastaa. Suomennettuna beshbarmak tarkoittaa "viisi sormea", jolla viitataan paimentolaistapaan syödä sormin[57]. Pilahvi on maan yhteinen perinneruoka Uzbekistanin kanssa. Se on eräänlaista lammas-porkkanarisottoa. Liha- ja kasviskeittoja kuten borssia syödään usein smetanan kanssa, samoin pelmenejä.[56]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Kazakstanista kolme kohdetta: Pohjois-Kazakstanin aro ja järvet, Khoja Ahmed Yasavin mausoleumi ja Tamgalyn alueen kalliopiirrokset.[58]

Kazakstanin poliittista kulttuuria on arvosteltu satiirielokuvalla Borat. Se on aiheuttanut laajan keskustelun Kazakstanissa ja sen uskotaan loukkaavan maata. Lainmuutoksen myötä URL borat.kz kiellettiin.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstan on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994. Maan menestynein urheilija on ollut maastohiihtäjä Vladimir Smirnov, jolla on seitsemän olympiamitalia.[59] Vuodesta 2006 lähtien mainetta on niittänyt myös keskisarjan nyrkkeilyn maailmanmestari Gennadi ”GGG” Golovkin.[60]

Kazakstanin jalkapallomaajoukkue on siirtynyt Aasian jalkapalloliitosta Euroopan jalkapalloliittoon UEFAan. Se ei ole toistaiseksi saavuttanut menestystä kansainvälisissä arvokisoissa. FIFAn maajoukkueiden välisessä rankingissa se oli marraskuussa 2010 sijalla 137.[61] Kazakstanin jääkiekkomaajoukkue on sijoittunut olympialaisissa parhaimmillaan kahdeksanneksi vuonna 1998. Maailmanrankingissa se oli 19. tilalla maaliskuussa 2010.[62] Kazakstanin jääpallomaajoukkue on saanut kuusi MM-pronssia, 2003, 2005, 2012, 2013 , 2014 ja 2015. Kunakin kuutena kertana Kazakstanilla on ollut pronssiottelussa vastassa Suomi.

Kazakstan on menestynyt hyvin judossa. Tunnettuja judokoita ovat muiden muassa Askat Žitkejev, Maksim Rakov, Rinat Ibragimov ja Jeldos Smetov.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allworth, Edward & Hambly, Gavin R. G. & Smith, David Roger et al.: Kazakhstan 26.11.2020. Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  • Curtis, Glenn E: Kazakstan: A Country Study 1996. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The population of Astana is 835,153 people 4.9.2014. BNews.kz. Viitattu 1.1.2015. (englanniksi)
  2. a b A. A. Smailov (editor): Analytical report ‘Results of the 2009 National population census of the Republic of Kazakhstan’ (pdf) (Kazakstanin vuoden 2009 väestönlaskennan tulokset, esimerkiksi etninen jakauma sivulla 20) 2011. Astana: Agency on Statistics of the Republic of Kazakhstan, eng.stat.kz. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Kazakhstan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  4. a b Demographic situatuin for January-September 2020 17.11.2020. Bureau of national statistic. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  5. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  6. Kazakhstan - MSN Encarta Microsoft. Viitattu 16.12.2010. (englanniksi)
  7. Burkitbai Ayagan, editor-in-chief: Kazakhstan. National Encyclopedia, s. 11. Kazakstanin yksiosainen tietosanakirja, 2007. Almaty: Kazakh Encyclopedia, 2007. ISBN 9965-893-004.
  8. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 14.12.2010
  9. a b Curtis: Geography countrystudies.us. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  10. a b c Allworth & Hambly & Smith et al.: Kazakhstan: Relief Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  11. Aral Sea Global Greenhouse Warming. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  12. Aral Sea Continues to Shrink, August 2009 NASA Earth Observatory. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  13. Life after The Bomb in Kazakhstan BBC News 2005. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  14. One Last Explosion at Kazakh Test Site to Aid Arms Treaty South Asians Against Nukes 1999. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  15. Allworth & Hambly & Smith et al.: Kazakhstan: Climate Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  16. Allworth & Hambly & Smith et al.: Kazakhstan: Plant and animal life Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  17. a b c Background Note 20.4.2009. US Department of State. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
  18. Curtis: Russian Control countrystudies.us. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  19. Smitha, Frank E.: Central Asia under the Russians, to 1936 2007-2010. Macro History. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  20. The Kazakh Famine of the 1930s Library of Congress. 24.8.2016. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  21. a b c d e Timeline Kazakhstan BBC News
  22. The Virgin Lands Program in the Soviet Union under Nikita Khrushchev San José State University Department of Economics. Viitattu 14.12.2010. (englanniksi)
  23. Nuttall, Clare: Analysis: Capital building in Kazakhstan. Silk Road Intelligencer. 4.7.2010. Arkistoitu 24.12.2010. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  24. Kazakhstan curfew on oil town Zhanaozen after fatal clashes BBC News. 17.12.2011. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  25. Ilta-Sanomat
    Kazakstanin väli­aikainen presidentti astui virkaan Ilta-Sanomat 20.3.2019, viitattu 10.6.2019
  26. Uosukainen, Saana: Kazakstanissa ennakkosuosikki sai 70 prosenttia äänistä Yle Uutiset. 10.6.2019. Viitattu 10.6.2019.
  27. Kazakhstan profile BBC News. 9.8.2019. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
  28. Fiorentino, Michael-Ross: Kazakhstan President Nursultan Nazarbayev: the world's last Soviet-era leader resigns Euronews / Reuters. 20.3.2019. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  29. Petrov, Nikolai: Democracy With a Kazakh Twist. The Moscow Times, 24.8.2007, nro 3728, s. 8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.8.2007. (englanniksi)
  30. Foreign policy OSCE Summit 2010. Viitattu 14.12.2010. (englanniksi)
  31. Kazakh Opposition Figure Found Dead In Almaty 14.2.2006. Caucaz.com. Viitattu 27. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  32. Another journalist killed in road accident - seventh since 2002 8.8.2007. Toimittajat ilman rajoja. Viitattu 21.08.2007.
  33. Forum 18: KAZAKHSTAN: Religious freedom survey, September 2018 forum18.org.
  34. Forum 18: KAZAKHSTAN: Fined for worship, funeral prayer rooms forum18.org.
  35. Member States Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  36. The Eurasian Economic Union Euraasian talousunioni. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  37. Collective Security Council Kollektiivinen turvallisuusjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  38. Members and Observers 29.7.2016. Maailman kauppajärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  39. Participating States Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  40. Государства – участники СНГ Itsenäisten valtioiden yhteisö. Viitattu 11.2.2020. (venäjäksi)
  41. Member states of the Shanghai Cooperation Organisation 6.6.2018. Shanghain yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  42. Member States Islamilainen yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  43. Türk Keneşi Turkkilaisten maiden neuvosto. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  44. Kazakhstan: Provinces Citypopulation. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  45. Toinen lähtee, toinen jää – Kazakstanin nuoret aikuiset valitsevat tiensä Yle Uutiset. Viitattu 13.7.2017.
  46. Russia to build new cosmodrome on home soil New Scientist 2007. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  47. Karaganda Coal Basin The Free Dictionary. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  48. Ekibastuz Coal Basin The Free Dictionary. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  49. Aakkosellinen tietosanakirja Neuvostoliitto neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden kuvaamana, sivu 246, Helsinki, Otava, 1967
  50. Kazakstan neuvotteli öljysopimuksen uusiksi länsiyhtiöiden kanssa, Helsingin Sanomat 15.1.2008 B7
  51. Fyodorov, G.V.: Uranium production and the environment in Kazakhstan (IAEA-SM-362/20) Atomic Energy Committee, Almaty, Kazakhstan. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  52. World Uranium Mining Production World Nuclear Association. Syyskyy 2020. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  53. Burkitbai Ayagan, editor-in-chief: Kazakhstan. National Encyclopedia, s. 280-281. Kazakstanin yksiosainen tietosanakirja, 2007. Almaty: Kazakh Encyclopedia, 2007. ISBN 9965-893-004.
  54. Kazakhstan Agriculture in 2009 Agro World. Viitattu 13.12.2010. (englanniksi)
  55. a b c Allworth & Hambly & Smith et al.: Kazakhstan: Ethnic Groups Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  56. a b Kazakhstan Countries and their cultures
  57. Beshbarmak: Five Finger Food Edge : Kazakhstan. 26.5.2015. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  58. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  59. Kazakstan in Olympics Sport reference.
  60. Gennady Golovkin: Is this boxing's most dangerous man? BBC News. 19.5.2015. (englanniksi)
  61. Associations. Kazakhstan FIFA Viitattu 13.12.2010 (englanniksi)
  62. Kazakhstan men's national ice hockey team Asian Games. Viitattu 13.12.2010 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]