Tämä on lupaava artikkeli.

Kazakstan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kazakstanin tasavalta
Қазақстан Республикасы (kazakiksi)
(Qazaqstan Respublïkası)
Республика Казахстан (venäjäksi)
(Respublika Kazahstan)
Kazakstanin lippu Emblem of Kazakhstan.svg
lippu vaakuna

Kazakstanin sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Nursultan Nazarbajev
Kärim Mäsimov

Pääkaupunki Astana (835 153 as.)[1]
51°10′N, 71°30′E

Muita kaupunkeja Almaty (1 365 632 as.)[2],
Karaganda

Pinta-ala
– yhteensä 2 724 900[2][3] km² (sijalla 9)
– josta sisävesiä 1,7%

Väkiluku (2014) 17 948 816[3] (sijalla 60)
– väestötiheys 5,9 / km²
– väestönkasvu 1,17[3] % (2014)

Viralliset kielet kazakki ja venäjä

Valuutta tenge (KZT)

BKT
– yhteensä 243,6 miljardia USD[3] (sijalla 52)
– per asukas 14 100 USD

HDI (2014) 0,788[4] (sijalla 56)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6[3] %
– teollisuus 42,8[3] %
– palvelut 51,2[3] %

Aikavyöhyke UTC+5 / UTC+6
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Neuvostoliitosta:

16. joulukuuta 1991

Lyhenne KZ

– ajoneuvot: KZ
– lentokoneet: UN

Kansainvälinen
suuntanumero
+7

Motto ei ole

Kansallislaulu Meniñ Qazaqstanım ('Minun Kazakstanini')

Kazakstan (kaz. Қазақстан, Qazaqstan; ven. Казахста́н, Kazahstan), virallisesti Kazakstanin tasavalta (kaz. Қазақстан Республикасы, Qazaqstan Respublikasy; ven. Респу́блика Казахста́н, Respublika Kazahstan) on Keski-Aasiassa ja läntisimmiltä osiltaan Itä-Euroopassa sijaitseva valtio.[5] Kazakstan on maailman suurin sisämaavaltio. Sen rajanaapurit ovat Venäjä (6 467 km yhteistä rajaa), Kiina (1 460 km yhteistä rajaa), Kirgisia (980 km yhteistä rajaa), Uzbekistan (2 300 km yhteistä rajaa) ja Turkmenistan (380 km yhteistä rajaa). [6]

Kazakstanin kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kazakstanilainen.[7] Ihmisestä puhuttaessa nimitys kazakki viittaa kazakkien etnisen ryhmän jäseneen. Toisaalta nimitystä kazakki käytetään myös kazakkien puhumasta kielestä. Neuvostovallan aikaisia venäläisperäisiä nimityksiä Kazahstan, kazahstanilainen ja kazahi pidetään nykyään vanhentuneina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha ja keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Kazakstanin alue on ollut asuttuna kivikaudelta asti, ja siellä on elänyt paimentolaisia ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. 400-luvulta 1200-luvulle sitä hallitsivat eri paimentolaisvaltiot. 1200-luvulla mongolit perustivat hallinnollisia alueita, joista muodostui myöhemmin Kazakstanin kaanikunta. Mongolivallan aikana perustettiin Silkkitien varteen suuret keskiaikaiset kaupungit Taraz ja Turkestan.[8]

Venäjän keisarikunnan alaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abulhair-kaani vannoi uskollisuudenvalan saadakseen Venäjän keisarikunnalta tukea vihollisia vastaan. Tämä oli Venäjän vaikutusvallan lisääntymisen alku Kazakstanissa.

Kazakstan joutui Venäjän keisarikunnan valtaan 1700-luvulla. 1731 kazakit pyysivät suojelusta Venäjän keisarikunnalta, minkä jälkeen Venäjä ryhtyi yhdentämään alueiden hallintoa itseensä. Vuosina 1906–1912 arolle perustettiin yli puoli miljoonaa maatilaa, mikä päätti arojen perinteisen paimentolaiselämäntavan.[9] Trans-Aralin rautatie yhdisti Orenburgin ja Taškentin 1906, ja siten myös Keski-Aasian Euroopan puoleiseen Venäjään.[10]

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1916 kazakit tekivät kapinan Venäjän keisarikuntaa vastaan.

Neuvostoliiton aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sisällissodan jälkeen Kazakstan liitettiin Neuvostoliiton valtaan. Stalinin aikana Kazakstan tunnettiin arogulageistaan (Luglag, Steplag, Pestšanlag) ja Volgan saksalaisten karkotuspaikkana. 5. joulukuuta 1936 muodostettiin Neuvostoliiton perustuslain muutoksella Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta.[8]

Lähes asumatonta Kazakstania käytettiin myöhemmin ydinaseiden testaukseen Semipalatinskin koealueella (1949–) ja rakettien laukaisuun Baikonurin kosmodromilla (1957–).[11] Neuvostoliitto yritti myös asuttaa Kazakstania Hruštšovin aikana vuodesta 1954, jolloin Pohjois-Kazakstaniin ja Altain alueelle raivattiin ensimmäisenä vuonna 190 000 neliökilometriä peltoa, jota viljelemään saapui 300 000 maanviljelijää pääasiassa Ukrainasta. Ensimmäinen sato 1956 oli ennätyksellinen, eikä sitä pystytty varastoimaan ja osa oli heitettävä pois. 1960-luvulle mennessä maa oli kuitenkin köyhtynyt, eroosio söi ruokamullan ja Neuvostoliitto joutui turvautumaan viljan tuontiin.[12]

Pääministeri Nursultan Nazarbajev arvosteli tammikuussa 1986 kommunistisen puolueen 16. puoluekokouksessa tiedeakatemian päällikkö Askar Kunajevia akatemian uudistusten keskeneräisyydestä. Puolueen pääsihteeri ja Askar Kunajevin veli Dinmuhamed Kunajev vei riidan Moskovaan ja vaati Nazarbajevin eroa, kun taas Nazarbajevin kannattajat vaativat Kunajevin eroa. Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov jätti molemmat ilman paikkaa ja nimitti puolueen johtoon Venäjältä kotoisin olevan Gennadi Kolbinin, joka oli etnisesti venäläinen tai tšuvassi. Nimitys johti Alma-Atassa 17.–19. joulukuuta 1986 kolmipäiväisiin väkivaltaisiin mellakoihin, jotka tunnetaan nimellä Jeltoqsan (Желтоқсан, suom. joulukuu). Levottomuudet olivat yksi ensimmäisiä merkkejä Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Nazarbajev korvasi Kolbinin pääsihteerinä syyskuussa 1989.[11]

Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin itsenäistyminen alkoi Neuvostoliiton alkaessa heikentyä. 25. lokakuuta 1990 Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan päämiehen aloitteesta annettiin Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan suvereenisuusjulistus. Sitä seurasi laki 21. marraskuuta 1990 valtion valtarakenteen parantamisesta sekä lisäykset Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan perustuslakiin. Moskovan elokuun 1991 vallankaappausyrityksen aikana annettiin suvereniteetin, valtion, taloudellisen ja ympäristöllisen turvallisuuden sekä lain ja järjestyksen takaamiseksi presidentin asetus 21. elokuuta 1991 Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan turvallisuusneuvoston perustamista. 22. elokuuta 1991 antoi presidentti asetuksen puolueiden organisaatiorakenteiden, muiden julkisten yhteisöjen sekä kansanliikkeiden toiminnan lakkauttamisesta syyttäjänlaitoksessa, valtion turvallisuuselimissä, sisäasaiainhallinnossa, oikeuslaitoksessa, hallinto-oikeudessa, oikeusistuimissa ja tullilaitoksessa. Näin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kautta ei olisi voitu vaikuttaa Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan hallinnon toimintaan siinä tapauksessa, että vallankaappaus olisi Moskovassa onnistunut.

29. elokuuta 1991 presidentin asetuksella määrätään suljettavaksi Semipalatinskin ydinkoealue. 11. syyskuuta 1991 presidentin asetuksella määrätään perustettaviksi avaruustutkimuksen virasto, maanomistuksen valtionkomitea sekä maankäytön hallinto.

16. lokakuuta 1991 presidentti vahvistaa allekirjoituksellaan Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan presidentinvaalilain. 1. joulukuuta 1991 pidetään ensimmäiset Kazahstanin sosialisten neuvostotasavallan presidentinvaalit. Valituksi tulee Nursultan Nazarbajev. 10. joulukuuta 1991 Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta nimetään Kazakstanin tasavallaksi. 16. joulukuuta 1991 hyväksytään perustuslaillinen laki Kazakstanin tasavallan valtiollisesta itsenäisyydestä. 21. joulukuuta 1991 yksitoista neuvostotasavaltojen johtajaa kokoontuu Alma-Ataan allekirjoittamaan julistuksen itsenäisten valtioiden yhteisöstä.

Aseman vakiinnuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. tammikuuta 1992 Kazakstanista tuli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltio
15. toukokuuta 1992 Kazakstanista tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltio
4. kesäkuuta 1992 Kazakstanissa presidentti vahvisti lain lipusta, vaakunasta ja kansallishymnistä

2. tammikuuta 1992 Kazakstanin tasavallasta tuli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsen. Kazakstanin turvallisuusneuvosto päätti tasavaltalaiskaartin perustamisesta 10. tammikuuta 1992. Samana päivänä presidentti allekirjoitti asetuksen Kazakstanin sisäisten joukkojen perustamisesta. 3. maaliskuuta 1992 Kazakstanin tasavallasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. 15. toukokuuta 1992 Kazakstannin tasavalta solmi kollektiivisen turvallisuussopimuksen Armenian, Kirgisian, Venäjän federaation ja Uzbekistanin kanssa. 25. toukokuuta 1992 solmittiin Venäjän federaation kanssa sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta.

4. kesäkuuta 1992 presidentti allekirjoitti lain Kazakstanin tasavallan lipusta, vaakunasta ja kansallishymnistä.

1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. helmikuuta 1993 astui voimaan laki Kazakstanin tasavallan valtionrajoista, joka määritteleen alueellisen eheyden, maan jakamattomuuden ja koskemattomuuden periaatteen. 10. maaliskuuuta 1993 julkaistaan vuoksi 1993-1995 valtion omaisuuden yksityistämisperiaatteet. 15. marraskuuta 1993 otetaan käyttöön kansallinen valuutta - tenge. 28. maaliskuuta kaksikymmentäkaksi venäläis-kazakstanilaista sopimusta tuli allekirjoitetuksi. Ne käsittelivät politiikkaa, taloudellisia ja sotilaallsia asioita sisältäen myös sotilasyhteistyön.

1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. huhtikuuta 1994 perusttiin yrittäjätuen valtiokomitea.

26. huhtikuuta 1994 allekirjoitettiin Kazakstanin tasavallan ja Kiinan kansantasavallan rajasopimus.

27. toukokuuta 1994 Kazakstan liittyi NATO:n rauhankumppanuusohjelmaan 19 jäsenvaltiona.

Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Nazarbajev voitti presidentinvaalin 1. joulukuuta 1991 saaden yli 95 prosenttia äänistä, koska hänellä ei ollut vastaehdokkaita. Huhtikuun 1995 kansanäänestys pidensi hänen kauttaan vuoteen 2000. Vuoden 1999 vaalissa, jota ETYJ piti järjestettynä, hänet valittiin uudelleen vielä seitsemäksi vuodeksi, ja uudelleen 2005. Parlamentti poisti toukokuussa 2007 presidentinviran kausirajoitukset.[11]

Vuonna 1998 pääkaupunki siirrettiin Alma-Atasta (nykyinen Almaty) Astanaan (entinen Akmola),[11] osasyynä päätökseen oli pelko tulevista maanjäristyksistä.[13] Vuonna 2010 Kazakstan, Venäjä ja Valko-Venäjä muodostivat tulliliiton.[11]

Joulukuussa 2011 useita kuoli lakkoilevien öljytyöläisten ja poliisin yhteenotossa Jañaözenissa.[14]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstan on presidentillinen tasavalta, jossa on myös pääministerin virka. Nursultan Nazarbajev on ollut presidenttinä maan itsenäistymisestä lähtien.

Kazakstanin parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa (mažilis) on 107 paikkaa. Alahuoneen paikoista 98 jaetaan suhteellisella vaalitavalla. Äänet annetaan puolueille tai vaalilistoille, jotka saavat edustajia ääniosuutensa mukaan. Yhdeksän mažilisin edustajista nimitetään Kazakstanin kansojen kokouksesta, joka on 366-jäseninen maan eri kansallisuuksia edustava elin. Edustajat valitsee presidentti, joka on kansojen kokouksen elinikäinen puhemies. Mažilisin jäsenillä on imperatiivinen mandaatti, mikä merkitsee sitä, että jos edustaja jättää tai erotetaan puolueesta, hän menettää paikkansa.[15]

Senaattiin valitaan 14 alueelta ja kaupungeista kaksi senaattoria. Presidentti nimittää kolmanneksen jäsenistä. Presidentti puolestaan nimittää alueiden kuvernöörit.[8] Kazakstan ei ole valtiorakenteeltaan liittovaltio, vaan yhtenäisvaltio.

Parlamenttia hallitsee presidenttiä tukeva Nur Otan-puolue. Perustuslakiin tehtiin muutoksia ja vaalit järjestettiin kaksi vuotta etukäteen elokuussa 2007. Perustuslain muutoksiin sisältyi valtaoikeuksia siirtoa presidentiltä parlamentille, mutta myös presidentin kausien rajoituksen poisto. Uuteen alahuoneeseen valittiin 107 jäsentä entisen 77 sijaan. Äänikynnys on 7 prosenttia.[3][16]

Kazakstanin hallitusta on syytetty ihmisoikeusloukkauksista esimerkiksi lehtimies Sergei Duvanovin tapauksessa. Entinen Almatyn pormestari Zamanbek Nurkadilov löydettiin ammuttuna marraskuussa 2005 ja oppositiojohtaja Altynbek Sarsenbajev helmikuussa 2006.[17] Myös lukuisia toimittajia on kuollut liikenneonnettomuuksissa[18].

Hallinnollinen aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakhstan provinces numbered english.png
Kazakstanin kartta (2001)

Paikallishallinnollisesti Kazakstanissa on 14 aluetta (oblastia, oblısı) ja 86 kaupunkia, joista kolmella on alueen status. Kaupunkialueet on merkitty tähdellä.[19]

  1. Almatyn alue
  2. Almaty* (aluetasoinen kaupunki)
  3. Aqmolan alue (Astana päähallintopaikkana)
  4. Aqtöben aklue
  5. Astana* (aluetasoinen kaupunki)
  6. Atırawin alue
  7. Baikonur* (entinen Leninsk)
  8. Itä-Kazakstanin alue (Öskemen eli Ust-Kamenogorsk)
  9. Mañğıstawin alue (Aqtaw, entinen Ševtšenko)
  10. Pohjois-Kazakstanin alue
  11. Pavlodarin alue (Pavlodar)
  12. Qarağandın alue (Qarağandı)
  13. Qostanayn alue
  14. Qızılordan alue (Qızılorda)
  15. Etelä-Kazakstanin alue
  16. Länsi-Kazakstanin alue (Oral)
  17. Jambılin alue (Taraz, entinen Džambul)
  • Kazakstanissa on alueita ja kaupunkeja, joilla on alueen asema. Näitä tasavallan alueiden kanssa tasa-arvoisia kaupunkeja ovat entinen pääkaupunki Almaty, jota aikaisemmin kutsuttiin Alma-Ataksi, nykyinen pääkaupunki Astana sekä Baikonur. Venäjän federaatiossa alueen tasoinen asema on Pietarilla ja Moskovalla, joita ympäröi Leningradin alue ja Moskovan alue sekä kansainvälisesti tunnustamattomasti Ukrainalle de jure edelleen 2014 jälkeenkin kuuluva Sevastopol Krimin niemimaalla.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstan satelliittikuvassa marraskuussa
Pääartikkeli: Kazakstanin maantiede

Kazakstan ulottuu Volgajoelta Altai-vuorille ja Länsi-Siperian tasangoilta Keski-Aasian aavikolle. Suurin osa Kazakstanista on alavaa tasankoa (muun muassa Kirgiisiaro ja Ustjurt). 44 prosenttia pinta-alasta on aavikkoa, 33 prosenttia puoliaavikkoa. Suurin osa maasta sijaitsee 200–300 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta Kaspianmeren rannikolla se laskeutuu yli sata metriä keskimääräisen merenpinnan alapuolelle. Vuoristoja on vain 12,4 prosenttia maan pinta-alasta. Varsinaiset vuoristoalueet ovat Altai ja Tian Shan maan itä- ja koillisosassa. Lisäksi Ural ulottuu Venäjältä jonkin matkaa Kazakstanin puolelle.[20]

Araljärvi, suuri sisämaajärvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 prosenttia ja vesimäärä 80 prosenttia. Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[21] Järvi on katkennut kahtia, eteläiseen ja pohjoiseen Araljärveen. Suojatakseen pohjoista osaa Kazakstan rakensi Kok-Aralin padon järvien välille. Tämä saattoi pelastaa järvistä pohjoisemman, mutta tuhota eteläisemmän Aralin lopullisesti.[22]

Kazakstanissa on alueita, jotka ovat saastuneet ydinaseiden ja kemiallisten tai biologisten aseiden kokeista.[23][24]

Vuonna 1995 Venäjän federaation hallitus vuokrasi 20 vuodeksi Baikonurin kosmodromia ympäröivän 6 000 neliökilometrin alueen ja Baikonurin kaupungin. Vuokrasopimusta jatkettiin vuonna 2004.[25]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin talous


Energiateollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivihiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanilla on suuret fossiilisten polttoaineiden varat sekä erilaisia kaivannaisia ja mineraaleja. Laajan valtion maatalous tuottaa etenkin karjataloustuotteita ja viljaa.[3] Kivihiilentuotanto on ollut suurta jo neuvostoaikana Karagandan [26] ja Ekibastuzinin hiiliesiintymillä [27] [28]

Öljy ja kaasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin öljykenttä on suurin 1960-luvun jälkeen löydetty esiintymä. Se voi tuottaa yli miljoona barrelia päivässä. Uuden sopimuksen mukaan 1/2008 Kazakstanin öljy-yhtiö KazMunaiGas osuus kaksinkertaistui 16 prosenttiin. Suurimmat projektin ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat Eni, Shell, Exxon Mobil ja Total. Muita jäseniä ovat ConocoPhillips ja Inpex.[29]

Uraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazahstanin sosialistisessa neuvostotasavallassa uraanin etsiminen alkoi 1943. Uraaniesiintymiä on Aqmolan alueella Stepnogorskissa [30] ja Pohjois-Kazakstanin. Yksi suurimmista uraanintuottajista maailmassa on Kazatomprom.

Kazakstanin uraanikaivokset tuottavat noin 27 prosenttia maailman uraanista, joten vuonna 2010 se on maailman suurin uraanintuottaja.[31]

Kaivosteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanissa on useita kaivannaisia, kuten altaiitti, ametisti, berylli, turkoosi, borniitti, brusiitti, vanadiniitt, kipsi, rubiini, dioptaasi, kvartsi, jadeiitti, puhdas kulta, kulta, bariitti, kasseriitti, kupriitti, lapislatsuli, malakiitti, milariitti, puhdas kupari, nefriitti, opaali, topaasi, turmaliini, kalsedoni, scheliitti [32]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin maatalous

Viljaa viljellään 16,3 miljoonalla hehtaarilla, siitä lähes 14 miljoonaan hehtaaria on vehnää. Se on maailman suurimpia jauhojen vientimaita. Hedelmien ja vihannesten suhteen maa on suunnilleen omavarainen, niiden viljely edellyttää usein kastelua joka toteutetaan mieluiten tihkukasteluna. Maitotaloustuotteet, kuten juustot, eivät ole hinnaltaan kilpailukykyisiä tuontijuustoihin verrattuina. Lihaa tuotetaan paljon mutta kulutetaan vielä enemmän, etenkin siipikarjan lihaa tuodaan ulkomailta. Karjatalous tarvitsee myös ulkomailla tuotettua rehua, etenkin viherrehua.[33]


Kauppapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Semey (vuoteen 1994 Semipalatinsk) satelliittikuvassa

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin väestö
Kazakstanilainen paimen

Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan, jolloin Kazakstanissa oli 16 009 597 asukasta, kazakkeja oli asukkaista 63,1 prosenttia (1999 väestönlaskennanssa 53,5 %), venäläisiä 23,7 % (29,9 %), uzbekkeja 2,9 % (2,5 %), ukrainalaisia 2,1 % (3,7 %) uiguureja 1,4 % (1,4 %), tataareja 1,3 % (1,7 %) ja saksalaisia 1,1 % (2,4 %). Muita väestöryhmiä oli kutakin enintään 0,6 % (0,7 %). [2]

Tärkeimmät uskonnot ovat islam, 47 prosenttia, ja ortodoksisuus, 44 prosenttia. Protestantteja on 2 prosenttia väestöstä ja muita 7 prosenttia.[3]

Valtion virallista kieltä kazakkia puhuu 64,4 prosenttia väestöstä; venäjää, joka on virallinen ja useimmin käytetty kieli, 95 prosenttia.[3]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kazakstanin kulttuuri

Kazakkien paimentolaistaustan symboli on jurtta. Vaikka harvat nykyisin asuvat jurtassa, näitä käytetään erilaisten tapahtumien pitopaikkoina. Myös tapa istua mieluummin lattialla kuin tuolilla pöydän ääressä on säilynyt myös moderneissa asumuksissa.[34]

Kazakstanilaiseen ateriaan kuuluu aina lihaa ja leipää sekä usein leivän lisäksi myös toista hiilihydraatinlähdettä kuten riisiä, pastaa tai perunaa. Pilahvi on maan yhteinen perinneruoka Uzbekistanin kanssa. Se on eräänlaista lammas-porkkanarisottoa. Liha- ja kasviskeittoja kuten borssia syödään usein smetanan kanssa, samoin pelmenejä.[34]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Kazakstanista kolme kohdetta: Pohjois-Kazakstanin aro ja järvet, Khoja Ahmed Yasavin mausoleumi ja Tamgalyn alueen kalliopiirrokset.[35]

Kazakstanin poliittista kulttuuria on arvostelty satiirielokuvalla Borat, jossa arvostellaan Kazakstanin poliittista kulttuuria. Borat on aiheuttanut laajan keskustelun Kazakstanissa ja sen uskotaan loukkaavan maata. Lainmuutoksen myötä URL borat.kz kiellettiin.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstan on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994. Maan menestynein urheilija on ollut maastohiihtäjä Vladimir Smirnov, jolla on seitsemän olympiamitalia.[36]

Kazakstanin jalkapallomaajoukkue on siirtynyt Aasian jalkapalloliitosta Euroopan jalkapalloliittoon UEFAan. Se ei ole toistaiseksi saavuttanut menestystä kansainvälisissä arvokisoissa. FIFAn maajoukkueiden välisessä rankingissa se oli marraskuussa 2010 sijalla 137.[37] Kazakstanin jääkiekkomaajoukkue on sijoittunut olympialaisissa parhaimmillaan kahdeksanneksi vuonna 1998. Maailmanrankingissa se oli 19. tilalla maaliskuussa 2010.[38] Kazakstanin jääpallomaajoukkue on saanut viisi MM-pronssia, 2003, 2005, 2012, 2013 ja 2014.[39]

Kazakstan on menestynyt hyvin judossa. Tunnettuja judokoita ovat muiden muassa Askat Žitkejev, Maksim Rakov, Rinat Ibragimov ja Jeldos Smetov.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The population of Astana is 835,153 people 4.9.2014. BNews.kz. Viitattu 1.1.2015. (englanniksi)
  2. a b c A. A. Smailov (editor): Analytical report ‘Results of the 2009 National population census of the Republic of Kazakhstan’ (pdf) (Kazakstanin vuoden 2009 väestönlaskennan tulokset, esimerkiksi etninen jakauma sivulla 20) 2011. Astana: Agency on Statistics of the Republic of Kazakhstan, eng.stat.kz. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k The World Factbook: Kazakhstan CIA. (englanniksi)
  4. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  5. Kazakhstan - MSN Encarta Microsoft. Viitattu 16.12.2010. (englanniksi)
  6. Burkitbai Ayagan, editor-in-chief: Kazakhstan. National Encyclopedia, s. 11. Kazakstanin yksiosainen tietosanakirja, 2007. Almaty: Kazakh Encyclopedia, 2007. ISBN 9965-893-004.
  7. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 14.12.2010
  8. a b c Background Note 20.4.2009. US Department of State. Viitattu 31.12.2014.
  9. Russian Control Kazakstan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  10. Frank E. Smitha: Central Asia under the Russians, to 1936 2007-2010. Macro History. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  11. a b c d e Timeline Kazakhstan BBC News
  12. The Virgin Lands Program in the Soviet Union under Nikita Khrushchev San José State University Department of Economics. Viitattu 14.12.2010. (englanniksi)
  13. Capital building in Kazakhstan Silk Road Intelligencer. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  14. http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-16231305
  15. Petrov, Nikolai: Democracy With a Kazakh Twist. The Moscow Times, 24.8.2007, nro 3728, s. 8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.8.2007. (englanniksi)
  16. Foreign policy OSCE Summit 2010. Viitattu 14.12.2010. (englanniksi)
  17. Kazakh Opposition Figure Found Dead In Almaty 14.2.2006. Caucaz.com. Viitattu 27. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  18. Another journalist killed in road accident - seventh since 2002 8.8.2007. Toimittajat ilman rajoja. Viitattu 21.08.2007.
  19. Kazakhstan: Provinces Citypopulation. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  20. Geography Kazakstan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  21. Aral Sea Global Greenhouse Warming. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  22. Aral Sea Continues to Shrink, August 2009 NASA Earth Observatory. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  23. Life after The Bomb in Kazakhstan BBC News 2005. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  24. One Last Explosion at Kazakh Test Site to Aid Arms Treaty South Asians Against Nukes 1999. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  25. Russia to build new cosmodrome on home soil New Scientist 2007. Viitattu 14.12.2010 (englanniksi)
  26. http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Karaganda+Coal+Basin
  27. http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Ekibastuz+Coal+Basin
  28. Aakkosellinen tietosanakirja Neuvostoliitto neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden kuvaamana, sivu 246, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Keuruu, 1967
  29. Kazakstan neuvotteli öljysopimuksen uusiksi länsiyhtiöiden kanssa, Helsingin Sanomat 15.1.2008 B7
  30. http://www.iaea.org/inis/collection/NCLCollectionStore/_Public/33/032/33032913.pdf
  31. World Uranium Mining World Nuclear Association. May 2010. Viitattu 12.12.2010 (englanniksi)
  32. Burkitbai Ayagan, editor-in-chief: Kazakhstan. National Encyclopedia, s. 280-281. Kazakstanin yksiosainen tietosanakirja, 2007. Almaty: Kazakh Encyclopedia, 2007. ISBN 9965-893-004.
  33. Kazakhstan Agriculture in 2009 Agro World. Viitattu 13.12.2010. (englanniksi)
  34. a b Kazakhstan Countries and their cultures
  35. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  36. Kazakstan in Olympics Sport reference.
  37. Associations. Kazakhstan FIFA Viitattu 13.12.2010 (englanniksi)
  38. Kazakhstan men's national ice hockey team Asian Games. Viitattu 13.12.2010 (englanniksi)
  39. Astana Calling MFA. Viitattu 13.12.2010 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]