Espanja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Espanja voi tarkoittaa myös espanjan kieltä.
Espanjan kuningaskunta
Reino de España
Espanjan lippu Espanjan vaakuna
lippu vaakuna

Espanjan sijainti

Valtiomuoto parlamentaarinen monarkia

Kuningas Felipe VI

Pääministeri Mariano Rajoy

Pääkaupunki Madrid (3 162 304 as.)
40° 24' N, 3° 41' W

Muita kaupunkeja Barcelona (1 578 546 as.),
Valencia (807 396 as.),
Sevilla (709 975 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 504 645[1] km² (sijalla 50)
– josta sisävesiä 3,05 %

Väkiluku (2014) 46 771 341[2] (sijalla 27)
– väestötiheys 98,6 as. / km²
– väestönkasvu 0,1[2] % (2011)

Viralliset kielet espanja[3]

Valuutta Euro (EUR)

BKT
– yhteensä 1 389 miljardia USD[4] (sijalla 14)
– per asukas 30 100 USD

HDI (2014) 0,876[5] (sijalla 26)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,3[4] %
– teollisuus 25,8[4] %
– palvelut 70,9[4] %

Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
 – yhdistyi

1512

Lyhenne ES

– ajoneuvot: E
– lentokoneet: EC

Kansainvälinen
suuntanumero
+34

Motto Plus Ultra ("Vielä pidemmälle")

Kansallislaulu Marcha Real

Espanjan kuningaskunta (esp. Reino de España) eli Espanja (esp. España) on Lounais-Euroopassa sijaitseva valtio. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin ja Isolle-Britannialle kuuluvan Gibraltarin kanssa. Koillisessa rajan takana ovat Ranska ja pieni Andorran ruhtinaskunta, ja etelässä on maarajaa Marokon kanssa (ks. Ceuta ja Melilla). Maahan kuuluvat Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Barcelona, Valencia, Sevilla, Málaga, Bilbao ja Zaragoza.

Muinaiset roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa, ja roomalaisten käyttämä latina on espanjan kielen pohjana. Islaminuskoiset maurit hallitsivat Espanjaa 300 vuoden ajan vuosina 700–1000. 1400-luvulla maata hallinneet pienet katoliset kuningaskunnat yhdistyivät vaiheittain vuoteen 1512 mennessä. Yhdistyneestä Espanjasta tuli mahtava siirtomaavalta. 1700-luvulla se menetti hallitsemansa ulkomaat Espanjassa ja 1800-luvulla siirtomaansa. Vuonna 1936 alkanutta sisällissotaa seurasi Francon sotilasdiktatuuri vuoteen 1975 asti.

Maan noin 47 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa puhuu espanjaa, vähemmistökieliä ovat katalaani, galego ja baskin kieli.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan fyysinen kartta korkeuseroineen

Espanja sijaitsee Pyreneiden niemimaalla. Pohjoisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono, ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita, korkeimmat huiput kohoavat yli 3 000 metriin.[6]

Espanjassa on noin 1 800 jokea, mutta monet niistä kuljettavat vain vähän vettä ja saattavat olla osan vuotta kuivillaan.[7]

Kasvillisuus ja ilmasto vaihtelevat voimakkaasti rannikon ja sisämaan välillä sekä korkeuden mukaan. Kesällä lähes kaikkialla on kuumaa ja kuivaa, mutta talvella on suuria lämpötilaeroja eri alueiden välillä. Vuorilla voidaan lasketella, kun taas rannikolla on paljon lämpimämpää.[8] Vuoden kylmimmän kuukauden eli tammikuun keskimääräinen alin lämpötila A Corunassa on 7,6 astetta,[9] Valladolidissa −1,2 astetta.[10]

Pohjois-Espanjassa, Biskajanlahden rannoilla sataa runsaasti, ja siellä kasvaa osittain lauhkeita ja osittain subtrooppisia lehtimetsiä. Näissä metsissä osa puustosta pudottaa lehtensä talveksi, kun taas osa pitää ne ympäri vuoden. Etelä-Espanjassa, Välimeren rannoilla kasvaa välimereisiä metsiä ainavihantine tammilajeineen ja oliivipuineen. Vuorten takana, Espanjan keskiosissa on aavikoita, joilla sataa vain harvoin. Niillä kasvaa ainoastaan kivikkokasveja.

Kanariansaarten Afrikan läheisillä saarilla on vain aavikoita, mutta La Palmalla kasvaa vehmasta subtrooppista kasvillisuutta.

Pisimmät joet Korkeimmat vuoret Suurimmat saaret

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan historia

Varhaishistoria ja muslimivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat merkit nykyihmisestä Espanjassa ovat 35 000 vuoden takaa. Espanjan varhaisimpia nimeltä tunnettuja asukkaita olivat iberit, joiden puhuma kieli ei ollut indoeurooppalainen.[11] Ajanlaskun alkua edeltävällä vuosituhannella foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset perustivat Espanjaan kauppatukikohtia. Roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa 200-luvulla eaa. ja seuraavalla vuosisadalla käytiin ns. keltiberisodat keltiberiheimojen ja roomalaisten välillä. Roomalaisten käyttämästä latinasta periytyy espanjan kieli. Länsi-Rooman hajoamisvaiheessa 400-luvulta alkaen germaaniheimot kuten gootit ja vandaalit perustivat Espanjan alueelle lyhytikäisiä valtakuntia.[12] 700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat Espanjan nopeasti. Islamilaisen Espanjan pääkaupunki Córdoba oli vaurain ja sivistynein keskus sen ajan Euroopassa.[13]

Kristinusko ja suurvalta-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Espanjan historia alkoi 1000-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat aloittivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista) islaminuskoisilta maureilta. Vuonna 1469[14] Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492 ja liittivät Aragoniaan ja Kastiliaan Granadan, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkotettiin maasta.[15]

1500-luvulla Espanjasta tuli vähäksi aikaa Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 15561578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.[16]

Perimyssodasta sisällissotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 17011714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.[17]

Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.[18]

Sisällissota ja Francon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin satojatuhansia ihmisiä[19].

Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Toisen maailmansodan jälkeen Espanja oli eristetty, kunnes 1953 solmi sopimuksen Yhdysvaltain kanssa sotilastukikohdista ja pääsi 1955 YK:n jäseneksi. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. Vuonna 1959 Espanja aloitti IMF:n ohjauksessa talouden vakauttamisen ja kaupan ja pääomavirtojen liberalisoinnin. 1960-luvun alussa talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla matkailu ja teollisuus saatiin lopulta nousuun.[20]

Uusi monarkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän nimitti Adolfo Suárezin pääministeriksi. Suárez aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon. Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona.[20]

Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle matkailu on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 Natoon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa.

Vuonna 1959 perustettu baskien vapautusarmeija ETA on tehnyt attentaatteja Espanjassa vuosikymmenten ajan. Vuonna 1973 se surmasi pääministeri Luis Carrero Blancon. ETA on julistanut tulitaukoja 1997–1998 ja 2006–2007 sekä 2010.[21] Viime vuosina ETA ei ole enää iskenyt siviilejä vastaan. Vuonna 2004 islamistiterroristit iskivät Madridiin.[22]

José María Aznar nousi pääministeriksi vuonna 1996, kun hänen puolueensa PP sai niukan vaalivoiton maltillisten baskinationalistien tuella. PP uusi voittonsa vuonna 2000 murskaluvuin. Vuonna 2004 valtaan nousi sosialistipuolue ja Jose Luis Rodriguez Zapaterosta tuli pääministeri. Hänkin pääsi toiselle kaudelle vuoden 2008 voiton jälkeen.[21] Joulukuusta 2011 alkaen pääministerinä on toiminut PP:n Mariano Rajoy.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Felipe VI vuonna 2014.

Espanja on perustuslaillinen monarkia. Parlamentti (Cortes Generales) on kaksikamarinen. Alahuoneen tai edustajainhuoneen (Congreso de los Diputados) 350 jäsentä valitaan suhteellisella vaalilla D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Ylähuoneen eli senaatin (Senado) 266 jäsenestä 208 valitaan suoralla kansanäänestyksellä, ja loput 58 nimittävät virkaan alueelliset lakia säätävät elimet. Myös he palvelevat nelivuotiskauden. Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jonka puheenjohtajan eli pääministerin parlamentti valitsee kuninkaan ehdotuksesta.

Espanjan hallituksessa istuva konservatiivipuolue Partido Popular PP ja sosialistipuolue PSOE ovat vuorotelleet vallassa 1980-luvulta lähtien. Toukokuun 2014 europarlamenttivaaleissa niiden haastajaksi tuli saman vuoden maaliskuussa perustettu Podemos-puolue. Sen juuret ovat toukokuussa 2011 alkaneessa talouskurin vastaisessa protestiliikkeessä.[23]

Espanja on jaettu itsehallintoalueisiin, joiden itsemääräämisvalta vaihtelee. Joillain on omat koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, muilla taas ei. Jotkin, varsinkin nationalistipuolueiden hallitsemat alueet, pyrkivät liittovaltio- tai jopa valtioliittotasoiseen itsevaltaan. Keskushallitus on pyrkinyt rajoittamaan innokkaimpien itsehallintoalueiden valtaa.

Hallinnolliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsehallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas).[20] Itsehallintoalueet jakautuvat yhteen tai useampaan maakuntaan (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.[24]

Suurimpia kaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki Asukasluku 2012 (arvio)[25]
1. Madrid 3 332 646
2. Barcelona 1 624 598
3. Valencia 831 261
4. Sevilla 703 029
5. Zaragoza 658 963
6. Málaga 571 731
7. Murcia 453 985
8. Las Palmas de Gran Canaria 385 973
9. Palma 419 285
10. Bilbao 351 864
Itsehallintoalueet Suurimmat kaupungit
Suurimmat kaupungit

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan talous

Espanjan merkittävimpiä teollisuuden haaroja ovat tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja.

Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, kulkuneuvot, elintarvikkeet, lääkkeet ja muut kulutustavarat. Viennin suurimmat kohdemaat ovat Ranska, Saksa, Portugali, Italia ja Britannia.[4]

Matkailu on Espanjalle tärkeä elinkeino. Vuonna 2012 maa oli kävijämäärältään maailman neljänneksi suosituin matkailukohde: vuoden aikana siellä vieraili 57,7 miljoonaa matkailijaa.[26]

Espanjan merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, uraani, ligniitti, elohopea, lyijy, sinkki ja kupari, erilaiset teollisuusmineraalit, kuten kaoliini, sekä vesivoima ja hedelmällinen viljelysmaa.[4]

Työttömyys on varjostanut Espanjan taloutta. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä työttömyys nousi 27,2 prosenttiiin ja työttömänä oli yli kuusi miljoonaa espanjalaista.[27] Samaan aikaan 15–24-vuotiaista nuorista työttöminä oli 57 prosenttia.[27] 70,3 % työntekijöistä työskentelee palvelusektorilla, 26,4 % teollisuudessa ja 3,3 % maataloudessa (vuoden 2012 arvio).[4]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Espanjan rikkain kaupunki oli vuonna 2005 Madrid, jonka bruttokansantuote oli 188 miljardia dollaria. Maan toiseksi rikkain kaupunki oli Barcelona 140 miljardilla dollarilla.[28]

Espanjan merkittävimpiä yrityksiä ovat esimerkiksi CASA (lentokoneet), El Corte Inglés (vähittäiskauppa), Cepsa (öljynjalostus), Iberia (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Spanair (lentoyhtiö, lopettanut toimintansa, konkurssi), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä), Inditex (vaateteollisuusyritys), Torres (viinitila) ja Derbi (moottoripyörät).

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan tilastokeskuksen mukaan maan väkiluku 1. tammikuuta 2014 oli 46,7 miljoonaa.[2] Virallinen kieli on espanja, jota puhuu äidinkielenään 74 % väestöstä. Vähemmistökielet katalaani, jota puhuu 17 %, galego eli galician kieli (7 %), baskin kieli (2 %), ovat virallisia kieliä eräillä alueilla. Vuonna 2012 espanjalaisista oli 71,4 % katolilaisia, 2,7 % muita uskontoja, 14,7 % uskonnottomia, 9,4 % ateisteja ja 1,9 % ei kertonut uskonnollista vakaumustaan[29].

Siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Siirtolaisuus Espanjaan

Espanja on perinteisesti ollut siirtolaisia luovuttava maa. Nykyisin maasta on kuitenkin vaurastumisen myötä tullut erittäin suosittu maahanmuuttomaa. Ihmisiä muuttaa Espanjaan etenkin Latinalaisesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja Afrikasta, mutta myös muun muassa Länsi-Euroopasta ja Kiinasta.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan kulttuuri

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan taide

Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983), Pablo Picasso (1881–1973) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa.[30]

Taidemuseoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson ja Dalín maalauksia on esillä Madridissa Reina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa.[31][32] Pradon taidemuseossa on muun muassa Velázquezin ja Goyan teoksia.[33]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Mezquita, entinen moskeija Cordobassa edustaa maurien kulttuuriperintöä.

Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Kevytlinjainen gotiikka kehittyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.[34]

Espanjalaisista moderneista arkkitehdeista tunnetuin on Antoni Gaudí.[35] Espanjaan on suunniteltu viime vuosikymmeninä runsaasti näyttävää nykyarkkitehtuuria, kuten Bilbaon Guggenheim-museo.[36]

Unescon maailmanperintöluettelossa on 38 kulttuurikohdetta Espanjasta. Ne ulottuvat ajallisesti Altamiran luolan esihistoriallisisista maalauksista ja roomalaisaikaisista raunioista Gaudin 1900-luvun töihin Barcelonassa. Laajin kohde on 769 km pitkä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti.[37]

Tanssi ja musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan eri alueilla on omat kansantanssinsa. Flamenco ja sitä säestävä musiikki on andalusialaista perinnettä, joka on noussut keskeiseksi koko espanjalaisessa musiikkielämässä. Jota on aragonialaista alkuperää ja sardana katalonialaista. Pohjois-Espanjassa on säilynyt kelttien musiikkiperintöä. 1700-luvun Espanjassa kehittyi bolero, jossa hidasta soolo- tai paritanssia säestetään kastanjeteilla ja kitaralla. Paso doble on espanjalainen tanssi ja myös kilpatanssilaji, jossa on viitteitä härkätaistelusta.[38]

Espanjalaiset muusikot kuten Andrés Segovia toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä.[39]

Espanjalainen Julio Iglesias on kaikkien aikojen suosituin latinoartisti ja yksi maailman kymmenestä myydyimmästä laulajasta. Myös hänen poikansa Enrique Iglesias on menestynyt laulajana. Espanjan eniten myynyt naisartisti on kevyen musiikin laulaja Rocío Dúrcal. Yhtyeistä kansainvälistä menestystä on saavuttanut esimerkiksi Baccara 1970-luvulla. Espanja on voittanut Euroviisut kahdesti, vuosina 1968 ja 1969.[40]

Elokuvat ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossy de Palma, Pedro Almodovar ja Penelope Cruz Cannesissa 2009.

Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dalí ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Buñuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniä palkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana, jonka esittämisen Franco kielsi heti. Buñuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spagettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostaan Meksikoon sijoittuvia elokuvia, kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli erityksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos Sauran Metsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodóvarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Jamón Jamón. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – Muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan.[41] Alejandro Amenábarin Meri sisälläni (2004) voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.[42]

Espanjalaisia televisiosarjoja ovat muun muassa Serranon perhe, Francon aika - näin sen koimme ja Naapureina Madridissa.[43]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan kirjallisuus

Vanhin säilynyt espanjankielinen kirjallinen teos on 1100-luvulla kirjoitettu runoelma Cantar de Mio Cid, jonka vanhin säilynyt kopio on vuodelta 1207. Runoelman laulut kertovat legendaarisen sotapäällikkö El Cidin vaiheista.[44]

Espanjan tunnetuin kirjailija on Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos Don Quijote (1605 ja 1615) on maailmankirjallisuuden merkkiteos ja nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustaja. Espanjan kulttuurin kultakauteen 1500- ja 1600-luvuilla kuuluivat myös näytelmäkirjailija Félix Lope de Vega ja kirjailija Francisco de Quevedo.[44]

Benito Pérez Galdós (1843–1920) oli oman aikansa merkittävin espanjalaiskirjailija. Maan tunnetuin runoilija on Federico García Lorca (1898–1936). Nykyajan tunnetuimpia espanjalaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Camilo José Cela (1916–2002), Manuel Vázquez Montalbán (1939–2003), Antonio Muñoz Molina (s. 1956), Arturo Pérez-Reverte (s. 1951), Carlos Ruiz Zafón (s. 1964), Javier Marías (s. 1951) ja Almudena Grandes (s. 1960).[44]

Kirjallisuuden Nobelin ovat espanjalaisista saaneet José Echegaray y Eizaguirre 1904, Jacinto Benavente 1922, Juan Ramón Jiménez 1956, Vicente Aleixandre 1977 ja Camilo José Cela 1989.[45]

Muiden maiden kirjailijoista omaan tuotantoonsa ovat espanjalaisuudesta ammentaneet esimerkiksi Ernest Hemingway ja George Orwell.[46]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan kielikartta

Espanja on kielellisesti rikas maa, jossa puhutaan useita alueellisia kieliä. Koko Espanjan suurin ja virallinen kieli on espanja. Sitä opetetaan kouluissa kautta maan.[47] Se toimii myös virallisena opetus-, viestintä- ja kulttuurikielenä. Muut viralliset kielet ovat alueelliset kielet katalaani, galego ja baski[47]. Maassa puhutaan alueellisesti myös aragoniaa, oksitaania, asturiaa, extremaduraa ja falaa.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro ja Telecinco. Maassa on myös kolmetoista alueellista televisiokanavaa, joita rahoittavat aluehallinnot, ja lukuisia paikallisteelvisio-asemia.[48]

Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.[48] Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päivittäistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN.[49]

Ruoka- ja juomakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paellaa
Pääartikkeli: Espanjalainen keittiö

Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. vihanneksia, lihaa tai kalaa, paprikaa ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto ja tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset ovat suosittuja. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita ja paneerattuja mustekalarenkaita.[50] Kansainvälisesti tunnettu juusto on La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego.[51]

Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. Varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä.[39]

Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche).[52] Alkoholiton maitomainen horchata de chufa maistuu mantelilta ja tehdään eräästä makeasta pähkinälajista.[53] Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Riojan viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez.[54] Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset.[55] Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä.

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisia vapaapäiviä ovat:[56]

  • 1.1. Año Nuevo (uudenvuoden päivä)
  • 6.1. Epifanía del Señor (loppiainen)
  • 19.3. San José (isänpäivä)
  • pääsiäinen Jueves Santo, Viernes Santo (kiirastorstai, pitkäperjantai)
  • 1.5. Fiesta del Trabajo (vapunpäivä)
  • 25.7. Santiago Apostol (Espanjan suojeluspyhimys)
  • 15.8. Asunción de la Virgen (Marian taivaaseenastumisen päivä)
  • 12.10. Fiesta Nacional de España, Día de la Hispanidad (kansallispäivä)
  • 1.11. Todos los Santos (pyhäinmiestenpäivä)
  • 6.12. Día de la Constitución Española (valtiosäännön päivä)
  • 8.12. Inmaculada Concepción (neitseellisen sikiämisen päivä)
  • 25.12. Natividad del Señor (joulupäivä)

Pyhäpäivät saattavat vaihdella maan eri osissa. Lisäksi jokaisella provinssin pääkaupungilla on yleensä kaksi omaa juhlapäivää vuodessa.[56]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Espanja osallistui olympiakisoihin ensi kertaa vuonna 1900 ja on osallistunut sen jälkeen vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.[57]

Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden vuonna 2010 ja sijoittui neljänneksi vuonna 1950. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuissa Espanja on voittanut mestaruuden vuosina 1964, 2008 ja 2012. Olympiakisojen jalkapallossa maa voitti kultaa kotikisoissaan 1992 ja hopeaa 1920 ja 2000.[58] Myös seurajoukkueet FC Barcelona ja Real Madrid kuuluvat maailman huippujoukkueisiin.[59]

Espanjan futsalmaajoukkue on maailman ykkönen. Espanja on yksi maailman vahvimpia koripallomaita. Myös käsipallossa se on ollut vahva.[60]

Mailapeleistä Espanjassa suosituin on tennis, jossa maa on myös menestynyt hyvin. Espanja on voittanut Davis Cupin neljä kertaa[61] ja Fed Cupin viisi kertaa.[62] Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal.[63][64]

Suosittuja kansallisia mailapelejä ovat esimerkiksi frontón ja padel. Golfissa Espanjalla on ollut useita maailman huippuja.[60]

Pyöräily on Espanjan suosituimpia urheilulajeja, ja syyskuisin järjestettävä Espanjan ympäriajo on yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilykisasta. Voimalajeista menestystä on tullut etenkin judossa.[60]

Moottoriurheilussa ovat menestyneet muun muassa ralliautoilija Carlos Sainz sekä Formula 1 -kuljettaja Fernando Alonso. Formula 1 -osakilpailuja on ajettu Barcelonan lähistöllä vuodesta 1991 alkaen.[65]

Espanjan vuorilla on useita laskettelukeskuksia. Talviurheilijoista etenkin taitoluistelijat ovat menestyneet. Rannikoilla on hyvät purjehdusmahdollisuudet, ja Espanjalla onkin paljon menestystä purjehduksessa.[60]

Härkätaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkätaistelu on Espanjassa perinteinen ja suosittu kansanhuvi sekä taide- ja kulttuuriperinteen muoto. Ala työllistää maassa suoraan tai välillisesti neljännesmiljoona ihmistä. Härkätaistelun suosio on viime vuosikymmeninä kuitenkin laskenut aiemmasta ja sitä on arvosteltu. Myös Pamplonan heinäkuisen San Fermín -festivaalin härkäjuoksut ovat suuri mediatapahtuma.[66]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helminen, Juha & Aura Korppi-Tommola & Juha Korppi-Tommola (1994), Espanja diktatuurista demokratiaan. Helsinki: Kleo ja Nykypäivä.
  • Siltanen, Raimo: Löytöretki Espanjaan. Media Maker, 2012. ISBN 978-952-93-1156-9.
  • Vihma, Jyrki: ¡Olé! Herkkuja Espanjasta. W. Söderström, 1977. ISBN 9789510078723.
  • Berlitz Matkaopas Barcelona (2008), Tammi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.ine.es/prodyser/pubweb/anuario06/anu06_01entor.pdf
  2. a b c Población Total 1.1.2014 Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 15.3.2015. (espanjaksi)
  3. The Spanish Constitution
  4. a b c d e f g The World Factbook: Spain CIA. (englanniksi)
  5. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  6. External Boundaries and Landform Regions Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  7. Rivers Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  8. Country Guide Spain BBC weather
  9. Climatological Information: A Coruna WMO
  10. Climatological Information Valladolid WMO
  11. Prehistory and Connections with Other Languages The Larry Trask Archive. Viitattu 19.4.2012.
  12. Hispania Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  13. Al Andalus Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  14. Geschichte - Spanien Lexikon 1888. Viitattu 1.2.2008. (saksaksi)
  15. Ferdinand and Isabella Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  16. Charles V and Philip II Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  17. War of the Spanish Succession Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  18. The Cuban Disaster Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  19. http://www.spartacus-educational.com/SPcasualties.htm
  20. a b c Background note Spain (arkistoitu) 2010. US Department of State. Viitattu 15.3.2015.
  21. a b Timeline Spain BBC News
  22. Terrori tulee nyt Euroopan ulkopuolelta – IRA, ETA ja RAF saatiin aikanaan kuriin Yle uutiset. 21.9.2016. Viitattu 8.10.2016.
  23. Uusi puolue sekoitti Espanjan politiikan. Taloussanomat 25.6.2014.
  24. Spain Statoids
  25. Spain: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. [vanhentunut linkki]
  26. UNWTO Tourism Highlights (pdf) 2013. YK:n matkailujärjestö, kopio Internet archivessa. Viitattu 1.10.2013. (englanniksi)
  27. a b Espanjalta järkyttävät työttömyysluvut 25.4.2013. Kauppalehti. Viitattu 1.10.2013.
  28. PricewaterhouseCoopers: The 150 richest cities in the world by GDP in 2005 11.3.2007. City Mayors Statistics. Viitattu 1.10.2013. (englanniksi)
  29. CIS: Barometro de april sivu 17: taulu 38 9-17.4.2012
  30. Siltanen 2012, s. 51–52.
  31. Reina Sofia Museum Madrid Spanish Fiestas.
  32. Dali comes to Malaga Olive Press.
  33. Prado Museum Feel Madrid.
  34. *Barral i Altet, Xavier et al.: Art and Architecture of Spain, s. 7. Boston New York Toronto London: Bulfinch, 1998. ISBN 0-8212-2456-5. (englanniksi)
  35. Antonio Gaudi: Life Story Enforex. Viitattu 15.4.2012.
  36. Siltanen 2012, s. 60–61.
  37. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  38. Siltanen 2012, s. 67–69.
  39. a b Spain Countries and their cultures.
  40. Siltanen 2012, s. 73–75.
  41. A short history of Spanish cinema Guardian. Viitattu 15.4.2012.
  42. Sea Inside's death debate BBC news
  43. Säpinää Serranojen tyyliin: Naapureina Madridissa 2010. YLE. Viitattu 15.4.2012.
  44. a b c Siltanen 2012, s. 46–49.
  45. All Nobel Prizes in Literature nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 15.4.2012.
  46. Siltanen 2012, s. 49.
  47. a b The 4 Languages of Spain and Where They’re Spoken Why Go Spain. Viitattu 8.10.2016.
  48. a b Country Profile Spain BBC News
  49. Spain Newspapers G2MI. Viitattu 15.4.2012.
  50. Guide to Tapas Whole Foods. Viitattu 15.4.2012.
  51. Manchego Cheese from Spain. Viitattu 15.4.2012.
  52. Spanish Coffee . . . the secrets Orce Serrano Hams. Viitattu 15.4.2012.
  53. What is Horchata de Chufa? About.com Spanish food. Viitattu 15.4.2012.
  54. Chris Kissack: Spanish Wine Guide winedoctor. Viitattu 16.4.2012. (englanniksi)
  55. Popular Spanish Drinks spaintravelguide. Viitattu 16.4.2012.
  56. a b Hyvä tietää: Kansalliset vapaapäivät Suomen suurlähetystö, Madrid. Viitattu 8.10.2016.
  57. Spain in Olympics Sport reference
  58. Associations:Spain FIFA
  59. Siltanen 2012, s. 141.
  60. a b c d Siltanen 2012, s. 146–149.
  61. Champions daviscup.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  62. Champions fedcup.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  63. Nadal tekee paluun kentille Davis Cupissa YLE Urheilu. Viitattu 21.3.2011.
  64. Nadal viime vuoden paras urheilija MTV3. Viitattu 21.3.2011.
  65. F1 Spanish Grand Prix at Barcelona’s Circuit de Catalunya Barcelona Travelogue
  66. Siltanen 2012, s. 77–80.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]