Tämä on lupaava artikkeli.

Brasilia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee liittotasavaltaa. Valtion pääkaupunki on nimeltään Brasília.
Brasilian liittotasavalta
República Federativa do Brasil
Brasilian lippu Brasilian vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti Luiz Inácio Lula da Silva
Pääkaupunki Brasília (2 094 100 as.)
15°46′S, 47°55′W
Muita kaupunkeja São Paulo (10 700 000 as.),
Rio de Janeiro (6 150 000 as.),
Salvador (2 540 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 8 514 877 km² [1] (sijalla 5)
– josta sisävesiä 0,65 %
Väkiluku (2014) 202 656 788 [1] (sijalla 6)
– väestötiheys 22,2 as. / km²
– väestönkasvu 0,8 [1] (2014)
Viralliset kielet portugali
Valuutta Real (BRL)
BKT (2014)
– yhteensä 2 416 mrd. USD [1]  (sijalla 8)
– per asukas 12 100 USD
HDI (2019) 0,765[2] (sijalla 84)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20 %
– teollisuus 14 %
– palvelut 66 %
Aikavyöhyke UTC−2 / UTC−5[3]
– kesäaika UTC−2 / UTC−5[4]
Itsenäisyys
 – Julistautui Portugalista
 – Tunnustettiin
 – Tasavalta
7. syyskuuta 1822

29. elokuuta 1825
15. marraskuuta 1889
Lyhenne BR
– ajoneuvot: BR
– lentokoneet: PP / PT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +55
Tunnuslause Ordem e Progresso (Järjestys ja edistys)
Kansallislaulu ”Hino Nacional Brasileiro”

Brasilian liittotasavalta eli Brasilia on Etelä-Amerikan suurin valtio sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan ja se on myös sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan maailman viidenneksi suurin valtio. Brasilian rajanaapurit ovat Uruguay, Argentiina, Paraguay, Bolivia, Peru, Kolumbia, Venezuela, Guyana, Suriname ja Ranskan Guayana (Ranska) eli kaikki muut Etelä-Amerikan maat paitsi Chile ja Ecuador.[5]

Brasilian suurimmat kaupungit ovat São Paulo ja Rio de Janeiro, mutta maan pääkaupunki on kuitenkin Brasília.

Brasiliassa on sekä laajoja viljelysalueita että sademetsiä. Brasilian kerrotaan saaneen nimensä brasilianpuun mukaan.[5]

Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystä ABC-valtiot.[6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilian maantiede
Brasilia satelliittikuvassa.

Brasilian alue kattaa lähes puolet Etelä-Amerikan pinta-alasta.[7] Euroopan unionin alue vastaa vain puolta Brasilian pinta-alasta. Maa rajoittuu koillisessa ja kaakossa Atlanttiin, jonka rannikon pituus on 7 400 km, lännessä maalla on yhteistä rajaa jokaisen Etelä-Amerikan valtion kanssa lukuun ottamatta Chileä ja Ecuadoria.

Kallioperä ja vesistöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia jakautuu pinnanmuotojen perusteella kolmeen alueeseen: Amazonasin alankoon, maan osuuteen Guyanan ylängöstä ja etelän ylänköön.[8] Amazonasin alanko on 3 500 kilometriä pitkä alanko Andien ja Atlantin välissä. Se on leveimmillään pohjois-eteläsuunnassa 2 000 kilometriä leveä. Alue peittää Etelä-Amerikasta viidenneksen eli 3 600 000 neliökilometriä, josta 2 300 000 neliökilometriä kuuluu Brasilialle. Amazonasin alangon osuus Brasilian valtion pinta-alasta on 27 %.[8]

Kolmesta Brasilian päävyöhykkeestä pienin on Guayanan ylänkö, jonka Brasilian osuudella on pinta-alaa noin 400 000 neliökilometriä eli vain 5 % maan kokonaispinta-alasta. Guayanan ylängön, joka on hyvin vanha massiivi, peruskallio muodostuu gneissistä, kiilleliuskeesta, graniitista ja kvartsiitista. Alueella on myös nuorempia, vulkaanisia kivilajeja, jotka ovat kerrostuneet vanhojen kivilajien päälle.[8] Ylängön massiivin ja Amazonasin rajalla on paljon koskia ja putouksia, koska alueella on jyrkkä murros. Kosket vaikeuttavat pääsyä sisämaahan niin paljon, että alueella elää vain karaib-intiaaneja.[8] Alueen länsiosassa on maan korkein huippu Pico da Neblina (2 994 m).[8][9]

Brasilian ylänkö eli Planalto on pinta-alaltaan noin 6 miljoonaa neliökilometriä. Se sijaitsee Etelä-Amerikan keskiosan itäpuolella, rajoittuen idässä jyrkästi laskien Atlantin valtamereen ja lännessä Pampan ja Gran Chacon alankoihin. Ylängön korkeus on sen keskivaiheilla 500–1000 metriä, etelässä ja idässä se nousee 2000–3000 metrin korkeuteen. Alueen korkein huippu ja koko Brasilian kolmanneksi korkein vuori on Pico da Bandeira (2 890 m).[10]

Amazonjoen ja sen sivujokien lisäksi Brasiliassa on muitakin pitkiä jokia. Maan koillisosassa sijaitsevan São Francisco -joen pituus on 3 160 kilometriä, Tocantins-joen pituus on noin 2 400 kilometriä, Parnaíba-joen pituus on noin 1 700 kilometriä, Paraná-joen pituus on noin 2 570 kilometriä ja Paraguay-joen pituus on 2 549 kilometriä.[11]

Brasiliaan kuuluvat myös Atlantin saaret ja saariryhmät:

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmastokaavioita Brasilian eri osista
Sade sinisellä, keskimääräinen ylin lämpötila punaisella.
Manaus Amazonas, 92 m.
São Paulo 760 m.
Cuiabá, Mato Grosso 165 m.
Porto Alegre etelässä, 10 m.

Keskimääräinen ylin lämpötila on Manauksessa koko vuoden +31..+33 astetta,[12] Porto Alegressa heinäkuussa +19 astetta ja helmikuussa +31 astetta.[13]

Amazonin altaassa sataa tyypillisesti 1500–2000 mm vuodessa, sateita saadaan ympäri vuoden. Brasilian ylängöllä on selvä sadekausi lokakuusta huhtikuuhun, jolloin sadetta saadaan 1250–1500 mm.[14]

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki Amazonin sademetsässä, joka on maailman suurin yhtenäinen metsäalue.
Brasilian kasvillisuusvyöhykkeet (kartta vuodelta 1977):
  sademetsä
  cerradon ja rannikkosademetsän vaihettumisvyöhyke
  Paranán havumetsä
  palmumetsä
  caatinga
  cerrado
  campo
  mangove
Vaakaviivoitettu alue on osan vuodesta veden alla.

Sademetsät Amazonin altaalla muodostavat maailman suurimman yhtenäisen metsäalueen, joka työntyy Amazon-joen suistoalueelta Andien rinteille saakka ja myös Brasilian ylängölle. Amazonasin alangolla on erittäin rehevä kasvillisuus kuuman ja kostean ilmaston takia, vaikka maaperä on pääosin vähäravinteista ja hapanta. Koko maailman trooppisista metsistä 34 % sijaitsee Brasiliassa. Metsää kuitenkin katoaa plantaasiviljelyyn, erityisesti itäisten rannikkovuorten alueella. Maassa sijaitsee Amazonian sademetsän lisäksi myös rannikkosademetsä, joka ulottuu kapeana rannikon suuntaisena vyöhykkeenä Koillis-Brasiliasta etelään saakka. Rannikkosademetsä sijaitsee Brasilian tiheimmin asutulla alueella, jonka vuoksi suuri osa siitä on tuhoutunut. Amazonian sademetsistä on hävinnyt 15 % ja rannikkosademetsästä yli 90 %.[15][16][17] Alun perin rannikkosademetsää oli 1,3 miljoonaa neliökilometriä, nykyään jäljellä on enää 92 000 neliökilometriä.[18] Amazonin sademetsää raivataan vuosittain noin 10 000 – 25 000 neliökilometriä laidunmaaksi tai soijapelloksi, mutta metsän hävitys on hieman vähentynyt viime vuosina.[19] Metsä hylätään muutaman vuoden päästä raivauksen jälkeen, koska sen tuotantokyky on laskenut. Alueen trooppiset sateet kuluttavat pintamaan, joka valuu pois liettämään jokia. Pintamaan alla oleva latosoli kuivuu kovaksi lateriitiksi.[20]

Brasilian pinta-alasta on alle 50 % sademetsää, muita luontotyyppejä ovat cerrado, caatinga, restinga, campos ja pantanal.[15]

Brasiliassa tavattavien kasvilajien määrää on vaikea arvioida, mutta tiede tuntee niitä tällä hetkellä yli 60 000. Pelkästään rannikkosademetsäalueella kasvaa noin parikymmentätuhatta lajia, joista puolet on kotoperäisiä: rannikkosademetsien suojelu onkin tärkeää eläimien lisäksi myös kasvien takia.[21] Amazonian sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella 300 puuvartista kasvia.[22]

Brasilialle tyypillisiä kasveja ovat bromeliat, jotka kasvavat päällyskasveina puiden rungoilla ja oksilla. Nämä kasvit luovat sademetsille niille tyypillisen rehevän ilmeen, eniten näitä kasveja kasvaakin erilaisissa metsissä.[21]

Brasiliassa tavataan 56 000 kukkakasvi- ja saniaislajia, joista monet ovat hyötykasveja, kuten kumipuu, kaakao, ananas ja guarana. Maailman 20 000 orkidealajista 2 500 lajia tavataan Brasiliassa.[23]

Eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningastukaani.

Brasiliassa on maailman monimuotoisin luonto: nisäkäslajeja on 524, lintulajeja 1 800, matelijalajeja 500 ja sammakkoeläinlajeja 500. Kaikkien ryhmien, kuten hyönteisten, lajimäärää ei tunneta. Uhanalaisia lajeja on 202, joista 171:n asuinalue sijaitsee rannikkosademetsässä.[15][18]

Brasiliassa elää noin 1 800 lintulajia eli noin 18 % koko maailman lajeista ja yli 1 100 niistä Amazonin sademetsissä. Lajeista 250 on sellaisia, ettei niitä esiinny missään muualla. Maassa tavataan 80 kolibrilajia, 70 papukaijalajia ja 21 tukaanilajia.[16][21][24]

Käärmeitä on noin 250 lajia, 70 niistä myrkyllisiä. Maassa tavataan miljoonia hyönteislajeja, ja siellä on myös eniten sammakkoeläinlajeja maailmassa.[25]

Sademetsissä eläviä nisäkkäitä ovat esimerkiksi jaguaari, joka on Etelä-Amerikan suurin kissaeläin, kapybarat ja tapiirit.[26] Muita sademetsän eläimiä ovat jättiläiskäärmeet, vampyyrilepakot, jättilierot ja lehdenleikkaajamuurahaiset.[27] Mangrovemetsissä eläviä eläimiä ovat esimerkiksi hyppyravut ja mangroveravut.[28]

Brasilian savannin eli cerradon asukkeja ovat esimerkiksi seebut, harjasudet, isomuurahaiskarhut ja nandut. Seebut ja muut nautaeläimet ovat ihmisen mukanaan tuomia, sillä alun perin cerradoilta puuttuivat suuret nauta-, antilooppi- ja kengurulaumat ja niiden vastineet.[29]

Pääosin Brasiliassa sijaitseva Pantanal on maailman suurin tulvatasanko, jonka eläimistö on erittäin runsas: alueella elää 30 miljoonaa alligaattoria, paljon lintuja, kuten haikaroja ja satoja kalalajeja. Pantanal on myös maailman suurimman haikaralajin jabirun esiintymisalue.[15]

Kansallispuistot ja luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Brasilian kansallispuistoista

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista seitsemän on luontokohteita: Brasilian Atlantin saaret: Fernando de Noronhan ja Rocasin atollin suojelualueet, Cerradon suojelualueet: Chapada dos Veadeirosin ja Emasin kansallispuisto, Iguaçun kansallispuisto, Jaún kansallispuisto (osana Keski-Amazonin suojelualuetta), Mata Atlântican suojelualueet (erikseen Bahian ja Espírito Santon sekä etelämpänä Paranán São Paulon osavaltioissa) sekä Pantanalin suojelualue.[30]

Kaikkiaan Brasiliassa on 57 kansallispuistoa, joiden ensisijainen tarkoitus on suojella uhanalaisia elinympäristöjä. Puistosta vain puolet on avattu yleisölle ja monet niistä ovat puitteiltaan vaatimattomia matkailutulojen pienuudesta johtuen.[31]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilian historia

Esihistoria ja siirtomaavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jean Baptiste Debret, Orjakauppias noin 1820–1830.

Ennen eurooppalaisten tuloa Brasilian alueella on ollut asutusta jopa 30 000 vuoden ajan. Asukkaat muodostivat kymmeniä tai jopa satoja heimoja, jotka puhuivat eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä.[32]

Portugalilaiset saapuivat Brasiliaan 1500-luvun alussa. Pedro Álvares Cabral valtasi maan Portugalin kuninkaan nimissä vuonna 1500. Ensimmäinen siirtokunta perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1532.[33] Vuonna 1549 siitä tuli kenraalikuvernöörikunta, jolloin maahan tuli jesuiittalähetyssaarnaajia. Intiaanien orjuus kiellettiin vuonna 1758, mutta heidän sijaansa käytettiin mustia orjia, joita oli vuonna 1818 puolet asukasluvusta. Kolmen vuosisadan aikana eurooppalaiset hakivat maasta brasilianpuuta. Maassa viljeltiin myös runsaasti sokeriruokoa.[34]

Itsenäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laki, joka kumosi orjuuden Brasiliassa, 1888.

Kun Ranska valloitti Portugalin vuonna 1807, pakeni sen kuningas Juhana VI Brasiliaan, joka korotettiin Portugalin kanssa personaaliunionissa olevaksi kuningaskunnaksi. Hänen poikansa Pedro I, jolle kuningas oli uskonut hallinnan lähtiessään takaisin emämaahan vuonna 1820, julisti yleisen mielipiteen pakottamana Brasilian itsenäiseksi ja hänet tunnustettiin perustuslailliseksi keisariksi 12. lokakuuta 1822. Pedro I:tä (1822–1831) seurasi hänen poikansa Pedro II (1831–1889), jonka aikana maakunnat saivat omat lakiasäätävät kokoukset ja laajennetun itsehallinnon. Orjuuden poistaminen aiheutti 1889 vallankumouksen, jolloin Brasilia julistettiin tasavallaksi.[35] Tosin vielä 1990-luvulla Brasiliassa ilmeni kuningasvallan kannatusta, ja siksi 21. huhtikuuta 1993 järjestettiin kansanäänestys. Vaihtoehtoina olivat presidenttivaltainen tasavalta, parlamentarismia noudattava tasavalta ja monarkia. 68 prosenttia kannatti tasavaltaa, ja 60 prosenttia presidenttivaltaista tasavaltaa. Monarkian kannattajia oli 12 prosenttia äänestäjistä, ja arvioidaan, että he olivat pääasiassa nuoria. Pedro II:n jälkeläinen on valokuvaaja João Henrique de Orléans e Brangança.[36]

Brasilia julisti sodan Saksalle 1917 takavarikoiden satamissaan olevia saksalaisia laivoja, sillä saksalaiset sukellusveneet olivat tuhonneet Brasilian kauppalaivastoa.[35] Toisessa maailmansodassa Brasilia oli aluksi sitoutumaton, mutta liittyi liittoutuneiden puolelle vuonna 1943.[37]

Brasiliaan muutti yli kaksi miljoonaa siirtolaista Euroopasta ja Aasiasta 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa.[38] Tällöin maa alkoi teollistua, ja asutus laajeni maan sisäosiin. Demokratia vaihtui diktatuuriin kolme kertaa; maa oli 1930–1934 ja 1937–1945 Getúlio Vargasin alla sekä 1964–1985 asevoimien nimittämien kenraalien hallitsemana.[39]

Intiaanien oikeudet ovat olleet varsin heikot pitkälle 1990-luvulle saakka. Vielä 1950-luvulla intiaaneilla ei ollut juuri mitään oikeuksia edes asuinpaikkansa maa-alueeseen. Vuoden 1988 perustuslaki tunnusti intiaanien oikeuden perinteisiin maihinsa, mutta määrätty viiden vuoden siirtymäaika venyi monin paikoin kohtuuttomasti.[40] Vasta 2000-luvulla intiaanien elinoloja on alettu parantaa. Oloissa tapahtuu silti myös huononemista: muun muassa padonrakennus- ja kaivostyöhankkeet ovat turmelleet useita jokia, joista ei voida enää harjoittaa kalataloutta, joten useiden heimojen on ollut pakko muuttaa muualle.[41]

Brasilian pääkaupunkina oli alun perin Rio de Janeiro. Vuonna 1956 päätettiin sisä­maahan perustaa uusi pää­kaupunki, Brasília, jonne maan hallitus siirtyi vuonna 1960.[37]

Brasilian ja sen joidenkin naapurimaiden hallitusten poliittisen suuntautumisen aikajana
Valtio 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8
 Brasilia
 Argentiina
 Bolivia
 Paraguay
 Uruguay
 Chile

██ keskusta/vasemmisto ██ riippumaton/liberaali/keskustalainen ██ keskusta/oikeisto ██ (sotilas-)diktatuuri

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luiz Inácio Lula da Silva, Brasilian presidentti 2003–2011 ja 2023–.
Dilma Rousseff, Brasilian presidentti 2011–2016.
Jair Bolsonaro, Brasilian presidentti 2019–2023.

Vuonna 2002 Luiz Inácio Lula da Silva valittiin maan ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentiksi yli 40 vuoteen. Vuonna 2006 hänet valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2010 saman puolueen Dilma Rousseffista tuli maan ensimmäinen naispresidentti.[37] Toukokuussa 2016 Rousseff pakotettiin virkavapaalle virkarikossyytteiden takia. Senaatti käsitteli syytteitä 29. elokuuta alkaen. Siihen asti presidentin tehtäviä hoiti varapresidentti Michel Temer.[42] Elokuussa 2016 Brasilian senaatti sitten erotti Dilma Roussefin budjettilakien rikkomisen takia presidentin virasta ja samalla loppui vasemmistolaisen työväenpuolueen (PT) 13 vuotta kestänyt valtakausi (Lulan ja Dilman presidenttikaudet). Keskustalainen varapresidentti Michel Temer toimi Brasilian presidenttinä Roussefin toisen kauden loppuun saakka.[43]

Vuonna 2007 hallitus myönsi ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuneen vuosien 1964–1985 aikana. Vuonna 2009 asetettiin komissio tutkimaan niitä.[37]

Vuonna 2009 Rio de Janeiro ja São Paulo kärsivät sähkökatkoista suuren vesivoimalan ongelmien takia. Vuonna 2010 Brasilia ilmoitti rakentavansa lisää vesivoimaa Amazonin sademetsäalueelle vastustuksesta huolimatta.[37]

Lula joutui vankilaan korruptiosyytteistä, mutta hän vapautui marraskuussa 2019.[44]

Vuoden 2018 vaalit lokakuussa voitti äärioikeistolaisena pidetty Jair Bolsonaro, joka voitti Lulan Työväenpuolueen (PT) ehdokkaan Fernando Haddadin vaalien toisella kierroksella.lähde? Bolsonaro lupasi kitkeä korruptiota ja ottaa käyttöön kovat otteet Brasiliaa riivannutta väkivaltarikollisuutta vastaan.[45]

Jair Bolsonaro, joka astui presidentin virkaan vuoden 2019 alussa, muutti radikaalisti Brasilian ulkopolitiikkaa. Suhteet Yhdysvaltoihin ovat lähentyneet ja suhteet Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisiin hallituksiin ovat huonontuneet. Brasilia on tunnustanut Venezuelan Juan Guaidon hallituksen ja pitää nykyistä Nicholas Maduron vasemmistohallitusta Venezuelan laittomana hallintona. Bolsonaro on erityisesti lähentänyt Brasilian suhdetta Israeliin ja Bolsonaro on itse vieraillut heti virkakautensa alussa Yhdysvalloissa ja Israelissa.[46]

Bolsonaron hallitus karkotti takaisin Kuubaan noin 8 000 kuubalaista lääkäriä, jotka olivat Brasiliassa vasemmistohallituksen vuonna 2013 solmiman yhteistyösopimuksen pohjalta. Bolsonaron hallitus onkin suhtautunut kommunistiseen Kuubaan hyvin varauksellisesti.[47]

Kesällä 2019 Bolsonaro joutui kansainvälisen median huomion keskipisteeksi, kun Brasilian metsäpalot tuhosivat ennätyksellisen nopeasti maailman keuhkoina pidettäviä Amazonian sademetsiä. Bolsonaron katsottiin kannustaneen suurtilallisia ja muita maakeinottelijoita sytyttämään tulipaloja.[48] Paloja sytytetään ennen kaikkea siksi, että länsimaihin myytävät naudanliha ja soijarehu saisivat lisää viljelypinta-alaa.[49]

Bolsonaro oli ehdolla uudelleen vuoden 2022 presidentinvaaleissa. Tuolloin vastaehdokas, entinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva valittiin uudelleen presidentiksi.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilian politiikka
Brasilian kansalliskongressi.

Brasilian nykyinen perustuslaki on vuodelta 1988. Brasilia on presidentiaalinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa.

Parlamentti eli kansalliskongressi (Congresso Nacional) on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa (Senado Federal) on 81 paikkaa, eli kolme edustajaa kustakin 26 osavaltiosta ja liittovaltiopiiristä kahdeksan vuoden toimikaudelle kerrallaan. Senaatin paikoista 2/3 ja 1/3 vaihtuu neljän vuoden välein.

Alahuoneeseen eli edustajien kamariin (Câmara dos Deputados) valitaan 513 jäsentä suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudeksi.[1] Äänioikeuden ikäraja on 16 vuotta. Äänestäminen on pakollista kaikille lukutaitoisille 18–69-vuotiaille ja vapaaehtoista 16–18- ja yli 70-vuotiaille sekä lukutaidottomille brasilialaisille.[50]

Viimeksi vaalit pidettiin lokakuussa 2018, tuolloin valittiin presidentti, varapresidentti ja kansalliskongressin jäsenet.

Brasiliassa on paljon poliittisia puolueita, joista suurin osa on varsin pieniä. Puolueet ovat yleensä löyhiä yhteenliittymiä ja puolueen sisällä voi olla hyvin erilaisiakin suuntauksia. Mikään puolue ei ole saanut ikinä enemmistöä ja tyypillisiä ovat olleet erilaiset puolueiden löyhät koalitiot, jotka ovat syntyneet lähinnä valtapoliittisista syistä.[51] Tyypillisesti kannatetaan jotakin henkilöä ja puolueen merkitys on toissijainen, puolueiden ideologiat ovat epämääräisiä ja liittolaissuhteet vaihtelevia.[52] Parlamentin jäsenistä valkoihoisilla miehillä on ollut suuri yliedustus heidän väestöosuuteensa nähden.[53]

Presidentti Jair Bolsonaro perusti marraskuussa 2019 uuden oikeistopuolueen (APB) erottuaan aiemmin edustamastaan oikeistopuolueesta (PSL). Taustalla oli riita PSL-puolueen perustajan kanssa kampanjarahoituksen hallinnasta. Bolsonaron mukaan hänen uusi puolueensa edistää kristillisiä arvoja ja taistelee korruptiota vastaan.[52] Parlamentin alahuoneen suurin yksittäinen puolue ja suurin vasemmistopuolue on entisen presidentin Lulan perustama maan entinen valtapuolue Työväenpuolue (PT).[54] Alahuoneen toiseksi suurin puolue vuoden 2018 vaalien jälkeen on PSL, joka kuitenkin on hajaantumassa Bolsonaron perustettua uuden puolueensa.[55]

Brasilian puolustusvoimat ovat Latinalaisen Amerikan suurimmat.[56] Vuonna 2012 maa käytti puolustusvoimien rahoitukseen 1,75 % BKT:sta.[1]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Brasilian osavaltiot ja Brasilian alueet
Brasilian kartta.

Brasilia koostuu 26 osavaltiosta (estado) ja osavaltioiden ulkopuolella olevasta liittopiiristä (distrito federal)[1]:

Osavaltiot on jaettu suuralueisiin (mesorregião), jotka on jaettu edelleen ala-alueisiin (microrregião). Suuralueilla ei ole hallinnollista merkitystä vaan ne on muodostettu väestönlaskentaa ja tilastointia varten. Ala-alueita pienempi paikallishallinnon yksikkö on kunta (município). Kuntien lukumäärä eri osavaltioissa vaihtelee Roraiman viidestätoista Minais Geraisin yli kahdeksaansataan. Kaikkiaan kuntia on yli 5 500.[57]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilian talous
Moottoritiet yhdistävät Brasiliaa.

Brasilian bruttokansantuote on Etelä-Amerikan suurin. Maatalous, kaivostoiminta, teollisuus ja palvelusektori ovat hyvin kehittyneet. Tulo- ja varallisuuserot ovat suuria.[5] Maan valuutta real oli sidoksissa Yhdysvaltain dollariin vuoteen 1999 asti.[58]

Maataloustuotteet vastaavat noin 36 % Brasilian viennistä. Brasilia on maailman suurin sokeriruo'on, kahvin, trooppisten hedelmien ja pakastetiivistetyn appelsiinimehun tuottaja. Sillä on maailman suurin myyntiin kasvatettu nautakarja, ja se on maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja. Myös maissin, puuvillan, kaakaon, tupakan ja metsätuotteiden tuotanto on merkittävää.[59]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat rautamalmi, kulta, bauksiitti, mangaani, uraani, öljy, tina, nikkeli, vesivoima ja puutavara.[1] Merkittävimmät vientituotteet ovat kahvi (noin neljännes koko maailman tuotannosta), rauta, kulkuneuvot, soijapavut ja jalkineet.[1]

Talouden painopistesektoreita ovat muun muassa:

Maan sähköenergiasta 84 % tuotetaan vesivoimalla.[61] Brasilia on maailman ensimmäisiä johtavia biopolttoaineiden tuottajia, mutta kilpailu on noussut uhkaamaan sen asemaa 2000-luvulla.[62] Etanolia tuotetaan biopolttoaineeksi sokeriruo'osta. Sen sekoittaminen bensiiniin on pakollista, ja sekoitussuhde on kasvanut vuosien mittaan. Fossiilisten polttoaineiden hinnan laskiessa etanolin pitäminen kilpailukykyisenä on ollut vaikeaa, ja etanoliteollisuus on ollut vaikeuksissa vuodesta 2009.[63]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilian liikenne
Chapecón lentokenttä.

Brasiliassa on yli neljätuhatta lentokenttää.[1] Useimmat kansainväliset lennot lähtevät Rio de Janeirosta tai São Paulosta.[64]

Kaikki Brasilian suuret asutuskeskukset on liitetty toisiinsa päällystettyjen teiden avulla, mutta pienemmät tiet ovat usein päällystämättömiä. Rautateitä on lähinnä São Paulossa ja Rio de Janeirossa, muualla ne ovat lähinnä malmeja kuljettavia tavaraliikennerautateitä. Monille pohjoisille alueille pääseekin vain lentäen tai vesitse.[64]

Konttisatamia ovat Santos ja Itajaí, muita rahtisatamia Belem, Paranagua, Rio Grande, São Sebastião ja Tubarão.[1]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilian väestö
Väestötiedot
vuonna 2015
Väestönkasvu 0,77 %
Syntyvyys 14,46 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 6,58 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 73,53
Lapsikuolleisuus 18,6 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -0,14 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 0,55 %
Lukutaitoisia 92,6 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 31,1 vuotta
0–14-vuotiaat 23,1
15–64-vuotiaat 69,1
65 vuotta täyttäneet 7,8

Brasilian väestössä näkyvät laajan siirtolaisuuden ja sulautumisen seuraukset. Hieman yli puolet väestöstä on eurooppalaisten jälkeläisiä, lisäksi on etnisesti sekoittuneita eurooppalaisia, afrikkalaisia ja intiaaneja.[1]

Vuoden 2010 väestönlaskennassa 64,6 % asukkaista ilmoitti olevansa katolisia, 22,2 % protestantteja, 5,2 % muita uskontoja ja 8,0 % uskonnottomia.[65]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,6 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 730 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 230 000 henkeä, ja sitä sai noin 80 % heistä, noin 181 000 henkeä.[66]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Capoeiraa kadulla.

Brasilian kulttuuri on hyvin monimuotoista johtuen kirjavataustaisesta väestöstä. Maa jakaantuu karkeasti vauraaseen etelään ja köyhään pohjoiseen. Etelässä asuu eurooppalais- ja japanilaistaustaista väestöä. Afrikkalaisperäisistä asukkaista suuri osa elää maan koillisosassa, kun taas intiaanit asuvat suurelta osin maan pohjois- keski- ja länsiosissa. Portugalin kieli yhdistää koko väestöä, ja 1900-luvun puoliväliin asti lähes kaikki kuuluivat ainakin nimellisesti katoliseen kirkkoon.[5] Samba ja capoeira ovat maailmalle levinneitä brasilialaisia lajeja. Rock in Rio -festivaalit ovat kotoisin Brasiliasta. Rio de Janeiron karnevaalit tunnetaan koko maailmassa.[67][68]

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista kulttuurikohteita ovat Bom Jesus do Congonhasin pyhäkkö, Brasilian kaupunki, Diamantinan historiallinen keskusta, Goiásin historiallinen keskusta, Olindan historiallinen keskusta, Ouro Preton historiallinen kaupunki, Salvadorin historiallinen keskusta, São Luísin historiallinen keskusta ja Serra da Capivaran kansallispuisto.[30]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Machado de Assis oli merkittävä brasilialainen kirjailija.

Brasilialaisen kirjallisuuden juuret ulottuvat 1500-luvulle, jolloin ensimmäiset portugalilaiset tutkimusmatkailijat, kuten Pêro Vaz de Caminha, kirjoittivat kuvauksia Brasilian eläimistä, kasvillisuudesta ja alkuperäisasukkaista, jotka ihmetyttivät Brasiliaan saapuneita eurooppalaisia. Brasilia tuotti merkittäviä romantiikan ajan teoksia. Esimerkiksi kirjailijat Joaquim Manuel de Macedo ja José de Alencar kirjoittivat romaaneja rakkaudesta ja tuskasta. Alencar myös kohteli alkuperäiskansoja sankareina romaaneissaan O Guarany, Iracema, Ubirajara.[69] Jorge Amado on nykykirjallisuuden suuri nimi, jonka teoksia on käännetty viidellekymmenelle kielelle.[5]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialainen musiikki käsittää useita alueellisia tyylejä sisältäen afrikkalaisia, eurooppalaisia ja amerintialaisia muotoja. Siitä on kehittynyt muun muassa samba, Música Popular Brasileira (MPB), choro, sertanejo, brega, forró, frevo, maracatu, bossa nova, brasilialainen rock, axé ja funk, joka tunnetaan myös nimellä baile funk tai funk carioca. Brasilian kuuluisin klassisen musiikin säveltäjä on Heitor Villa-Lobos.[5] Kevyen musiikin puolelta tunnettuja brasilialaisia ovat muun muassa Elis Regina ja Antônio Carlos Jobim, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä bossa novan kehittäjistä.[70]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brasilialainen keittiö

Brasilialainen keittiö vaihtelee suuresti alueittain heijastellen maan monimuotoista ja monitaustaista väestöä. Sen myötä kansallista ruokakulttuuria määrittelee alueellisten erojen säilyttäminen. Riisi, pavut ja maniokki ovat kuitenkin kaikille yhteisiä perusruoka-aineita. Muutamia esimerkkejä ruokalajeista ovat mustista pavuista ja erilaisista lihanpalasista hitaasti kypsytetty pataruoka Feijoada, jota pidetään maan kansallisruokana, ja alueelliset ruokalajit kuten vatapá, kookos-äyriäispata moqueca, polenta ja friteerattu katkarapusämpylä acarajé.[5][71]

Brasilialla on oma valikoimansa erilaisia makeisia kuten brigadeiroja ja beijinhoja. Kansallisjuoma on kahvi. Cachaça on brasilialainen tislattu alkoholijuoma, jota tehdään sokeriruo’osta ja käytetään trooppisiin drinkkeihin kuten caipirinhaan.[5]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rubens Barrichello 2006 Brasilian GP:ssä.

Urheilussa Brasilia on tunnettu etenkin jalkapallosta. Brasilian jalkapallomaajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden viisi kertaa vuosina 1958, 1962, 1970, 1994 ja 2002. Brasilia on kaksi kertaa isännöinyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuita, vuosina 1950 ja 2014. Vuonna 1950 isäntäkaupunkina toimi São Paulo ja mestaruuden voitti Uruguay, Brasilian jäätyä hopealle.[72] Vuonna 2014 kisojen loppuottelu pelattiin Rio de Janeirossa.

Merkittävimpiä brasilialaispelaajia ovat olleet muun muassa Arthur Friedenreich, Pelé, Carlos Alberto, Leonardo, Garrincha, Vavá, Zico, Romário, Rivaldo, Ronaldo, Ronaldinho, Neymar, Kaká ja Marta.

Toinen merkittävä laji Brasiliassa on lentopallo. 2000-luvulla Brasilian maajoukkue on hallinnut miesten puolella kenttiä suvereenisti. Joukkue on voittanut peräti viisi kertaa 2000-luvulla lentopallon maailmanliigan, maailmanmestaruuden kaksi kertaa (2002, 2006) ja vielä olympiakultaa Ateenassa 2004. Merkittävimpiä brasilialaislentopalloilijoita ovat olleet muun muassa Giba, Ricardo Garcia, Sérgio, Gustavo Endres, Murilo, Nalbert, André Nascimento.[73]

Brasilialla on myös monia menestyneitä formula 1 -kuljettajia, kuten Felipe Massa, Nelson Piquet, Emerson Fittipaldi, Ayrton Senna ja Rubens Barrichello. Maassa ajetaan myös vuosittain F1-osakilpailu São Paulossa Autódromo José Carlos Pacella.[74]

Brasiliassa on kehitetty oma jujutsusuuntauksensa, brasilialainen jujutsu.[75]

Capoeira on Brasilian kansallislaji.[76]

Brasiliassa järjestettiin vuoden 2016 kesäolympialaiset Rio de Janeirossa.[77]

Brasilia on menestynyt myös hyvin judossa saavuttaen siinä maailmanmestaruuksia ja useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat Leandro Guilheiro, Tiago Camilo ja Flavio Canto.

Katso myös: Brasilia olympialaisissa

Juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pvm Suomenkielinen nimi
1. tammikuuta Uusi vuosi
21. huhtikuuta Tiradenteksen päivä (Brasilian itsenäisyyssankari)
1. toukokuuta Vappu
7. syyskuuta Itsenäisyyspäivä
12. lokakuuta Brasilian suojeluspyhimyksen päivä
1-2. marraskuuta Pyhäinpäivä
15. marraskuuta Tasavallan julistamispäivä
25. joulukuuta Joulupäivä

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ervasti, Veikko & Paananen, Juhani: Globus. Riskien maailma. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 978-951-0-30532-4
  • Maailman maat ja kansat. Brasiliasta Etelämantereelle. (Suomentanut Ritva Scott) Helsinki: Valitut palat, 1995. ISBN 951-584-052-X
  • Maailmantieto 2: Belize–Etelä-Afrikka. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1905-9
  • Maailma tänään 5: Etelä-Amerikka. (Suomeksi toimittaneet Jarmo Hakanen ja Jere Hakanen) Kööpenhamina: Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6
  • Maapallo. Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-040-8
  • Niiranen, Seppo, ym.: Matkakohteena Brasilia. Helsinki: Suomi–Brasilia-seura, 2008. ISBN 978-951-96977-5-8
  • Ranta, Pertti & Mäkinen, Seppo & Liesimaa, Timo Cavalheiro: Brasilia – Käytännön tietoa matkailijalle. Helsinki: Suomi–Brasilia-seura, 2003. ISBN 951-96977-4-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Brazil The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Planalto.gov.br (Arkistoitu – Internet Archive) (Normaalin ajan lähde)
  4. ↑ Planalto.gov.br (Kesäajan lähde)
  5. ↑ a b c d e f g h Margolis, Bezerra & Fox: Brazil Countries and their Cultures. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Pieni Tietosanakirja. Otava, 1926,
  7. ↑ Maailman maat ja kansat, s. 10.
  8. ↑ a b c d e Maailmantieto 2, s. 46.
  9. ↑ Conheca as novas altitudes dos pontos culminantes brasileiros 2004. IBGE. Viitattu 4.3.2009. (portugaliksi)
  10. ↑ Conheca as novas altitudes dos pontos culminantes brasileiros 2004. IBGE. Viitattu 4.3.2009. (portugaliksi)
  11. ↑ Brazilian Hydrography brcactaceae.org. 1992. Viitattu 27.3.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Average Conditions Manaus BBC Weather. (englanniksi)
  13. ↑ Average Conditions. Porto Alegre BBC Weather. (englanniksi)
  14. ↑ Country guide: Brazil BBC Weather. Arkistoitu 15.7.2005. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 32.
  16. ↑ a b Maailma jossa elämme 1, s. 88.
  17. ↑ Maailmantieto 2, s. 49.
  18. ↑ a b Matkakohteena Brasilia, s. 34.
  19. ↑ Matkakohteena Brasilia, s. 36.
  20. ↑ Globus – riskien maailma (2007), s. 85.
  21. ↑ a b c Matkakohteena Brasilia, s. 32-
  22. ↑ Maapallo, s. 311.
  23. ↑ Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 41.
  24. ↑ Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 34–35.
  25. ↑ Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 40.
  26. ↑ Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 37–39.
  27. ↑ Maailmantieto 2, s. 53
  28. ↑ Maailmantieto 2, s. 55.
  29. ↑ Maailmantieto 2, s. 54.
  30. ↑ a b Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  31. ↑ Matkakohteena Brasilia, s. 49
  32. ↑ The Indigenous Population Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  33. ↑ Maailma tänään, s. 23.
  34. ↑ The Colonial Era, 1500-1815 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  35. ↑ a b The Old or First Republic, 1889-1930 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  36. ↑ Brasilian presidentti viralta. Mitä Missä Milloin 1994 s. 51. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  37. ↑ a b c d e Timeline: Brazil BBC news
  38. ↑ Migration and Urbanization Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  39. ↑ The Military Republic, 1964-85 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  40. ↑ Indigenous Rights in Brazil: Stagnation to Political Impasse. SAIIC. (englanniksi)
  41. ↑ Brazil to build controversial Belo Monte hydroelectric dam in Amazon rainforest. The Guardian 2.2.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Brasilian Rousseff saattaa olla poliittisen uransa päässä Yle. 3.8.2016. Viitattu 15.8.2016.
  43. ↑ Brasilian presidentti Dilma Rousseff erotettiin – mistä on kyse ja mitä seuraavaksi tapahtuu? Helsingin Sanomat. 30.8.2016. Viitattu 16.12.2019.
  44. ↑ Brasiliassa ex-presidentti Lula pääsi vapaaksi – taustalla korkeimman oikeuden päätös www.iltalehti.fi. Viitattu 4.12.2019.
  45. ↑ Suomalaisasiantuntija: Brasiliassa osa äärioikeistopresidentin uhosta saattaa jäädä kampanja-aikaan – Talouden paineet voivat hillitä Bolsonaroa Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2019.
  46. ↑ Google Inc: A Brief Examination of President Bolsonaro's Initial 6 Months of Foreign Policy Policy Center for the New South. 26.6.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  47. ↑ Cuban doctors head home, leaving Brazilian towns with no care Reuters. 23.11.2018. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  48. ↑ Petri Burtsov: Avaruusjärjestö: Brasilian Amazonin sademetsän kato suurin yli kymmeneen vuoteen Yle.fi. 18.11.2019. Viitattu 30.11.2019.
  49. ↑ Jenni Frilander: Maailman keuhkot palavat Amazonin alueella, kauppasopimusten jäädyttäminen voisi auttaa – Tutkija pelkää: "Koko sademetsä saatetaan menettää" Yle.fi. 22.8.2019. Viitattu 30.11.2019.
  50. ↑ Pakollinen äänestäminen MTV3 2010
  51. ↑ Brazil – Political Parties www.globalsecurity.org. Viitattu 9.12.2019.
  52. ↑ a b Brazil – Political Parties www.globalsecurity.org. Viitattu 9.12.2019.
  53. ↑ Ethnic representation in Brazil's Congress: a long road ahead The Brazilian Report. 20.11.2018. Viitattu 9.12.2019. (englanti)
  54. ↑ Mauricio Savarese: With da Silva free, Brazil’s Workers’ Party seeks strategy Business Insider. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  55. ↑ Brazil's Bolsonaro to quit divided PSL party, found new one Reuters. 12.11.2019. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  56. ↑ Brazil's Armed Forces (Forças Armadas). Global Security. (englanniksi)
  57. ↑ Brazil – States And Municipalities Brazil.org.za. Viitattu 15.8.2016.
  58. ↑ Dollar versus Real - 1994 to 1999. Brazil Travel. (englanniksi)
  59. ↑ Background note Brazil (Previous editions) 2010. US Department of State. Viitattu 13.12.2014. (englanniksi)
  60. ↑ Embraer shows Brazil's aviation flair BBC news
  61. ↑ Country analysis briefs EIA
  62. ↑ The rise, fall and rise of Brazil's biofuel BBC News 2006. (englanniksi)
  63. ↑ Brazil's biofuel industry finds new sweetspot BBC News. 2015. Viitattu 15.8.2016. (englanniksi)
  64. ↑ a b Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 25.
  65. ↑ Census 2010 - Religion. Brazilian Institute for Geography and Statistics. (englanniksi) (pdf)
  66. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Brazil 2008 (PDF) WHO. Viitattu 18.2.2011. (englanniksi)
  67. ↑ Rio de Janeiro (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti Matkailu. Viitattu 19.2.2011.
  68. ↑ Rio carnival Program. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  69. ↑ "Brazilian Literature: An Introduction". Embassy of Brasil – Ottawa. (englanniksi)
  70. ↑ Elis & Tom. CD Universe. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  71. ↑ Maatiedosto Brasilia Suomen suurlähetystö Brasilia. Viitattu 3.6.2012.
  72. ↑ 1950: Shock Uruguay Win Silences Maracana[vanhentunut linkki] Football fanhouse. (englanniksi)
  73. ↑ Volleyball in Brazil Travel Brazil. (englanniksi)
  74. ↑ GP Brasilian F1 ALK GP Brazil. (englanniksi) (espanjaksi)
  75. ↑ Brasilialainen jujutsu (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Brasilialaisen jujutsun Liitto. Viitattu 19.2.2011.
  76. ↑ The Hidden History of Capoeira. University of Texas. (englanniksi)
  77. ↑ Rio 2016. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi) (espanjaksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Manner, Maria & Teivainen, Teivo: Brasilia: vaurauden hinta. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-356-7
  • Ojala, Raisa: Jeito brasileiro – Bisnestä ja kulttuuria Brasiliassa. Helsinki: Multikustannus, 2004. ISBN 952-468-055-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkaopas aiheesta Brasilia Wikimatkoissa
Etelä-Amerikan valtiot

 Argentiina | Bolivia Bolivia | Brasilia Brasilia | Chile Chile | Ecuador Ecuador | Guyana Guyana | Kolumbia Kolumbia | Paraguay Paraguay | Peru Peru | Suriname Suriname | Uruguay Uruguay | Venezuela Venezuela

Itsehallintoalueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana | Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Jäsenvaltiot
G8-jäsenet
Edustettuna
G8+5
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brasilia&oldid=22727301”