Václav Havel
| Václav Havel | |
|---|---|
 Václav Havel Prahassa 14. marraskuuta 2009. |
|
| Tšekin 1. presidentti | |
| Pääministeri |
Václav Klaus Josef Tošovský Miloš Zeman Vladimír Špidla |
| Seuraaja | Václav Klaus |
| Tšekkoslovakian 10. presidentti | |
|
29. joulukuuta 1989 − 20. heinäkuuta 1992
|
|
| Edeltäjä | Gustáv Husák |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia |
| Kuollut | 18. joulukuuta 2011 (75 vuotta) Vlčice, Tšekki |
| Ammatti | näytelmäkirjailija, esseisti |
| Puoliso |
1. Olga Šplíchalová (aviol. 1964–1996, kuollut) 2. Dagmar Veškrnová (1997–2011); Havelin kuolemaan asti |
| Tiedot | |
| Puolue |
Kansalaisfoorumi (1989–1993) Vihreät (2004–2011) |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.vaclavhavel.cz | |
Václav Havel (5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia – 18. joulukuuta 2011 Hrádeček, Tšekki[1]) oli tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen ja Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 Havelin perhe joutui vaikeuksiin, koska vanhempia pidettiin rikkaina kapitalisteina, ja Václavin oli vaikea jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Hän opiskeli iltakoulussa ja vähän aikaa Tšekin teknillisessä yliopistossa 1957. Asevelvollisuuden jälkeen (1957–1959) hän työskenteli näyttämöapulaisena Prahassa ja opiskeli draamaa kirjekurssilla. Hänen ensimmäinen esitetty näytelmänsä oli Puutarhakutsut (1963). Vuonna 1964 hän meni naimisiin Olga Šplíchalován kanssa.
Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin, ja hänestä tuli poliittisesti aktiivinen. Havel vietti paljon aikaa maalaisasunnossaan Hrádečekissa ja työskenteli 1974 kuukausien ajan paikallisella Trutnovin panimolla, pitkälti saadakseen jotain mielekästä tekemistä.[2] Aktivismi huipentui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja jossa arvosteltiin hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä. Julistuksen allekirjoittajien tueksi perustettiin epäoikeudenmukaisesti syytettyjen puolustusjärjestö (Výbor na obranu nespravedlivě stíhaných–VONS), joka julkisti tuomittujen kohtalot. Julistus kiersi Tšekkoslovakiaa samizdat-muodossa.
Havel sai 17. lokakuuta 1977 syytteen muun muassa järjestelmänvastaisen aineiston toimittamisesta ulkomaille. Hän sai seuraavana päivänä lieväksi tulkitun tuomion.[3] Poliittinen toiminta toi lokakuussa 1979 Havelille viiden vuoden vankeustuomion. Vuonna 1989 hän oli yksi samettivallankumouksen johtavia hahmoja ja Kansalaisfoorumin perustaja ja puheenjohtaja. 29. joulukuuta 1989 liittokokous valitsi hänet presidentiksi.
Vapaissa vaaleissa 1990 Havel säilytti paikkansa. Hän tuki voimakkaasti tšekkien ja slovakkien liittoa, vaikka jännitystä olikin ilmassa. 3. heinäkuuta 1992 liittoparlamentti ei enää slovakkiedustajien puuttuvan tuen vuoksi valinnut Havelia presidentiksi, vaikka hän oli ainoa ehdokas. Slovakkien julistauduttua itsenäiseksi Havel erosi 20. heinäkuuta presidentin virasta.
Tšekin tasavallan luomisen jälkeen hän oli ehdokkaana 1993 vaaleissa ja valittiin. Sairaudestaan ja kolmesta leikkauksesta huolimatta hänet valittiin uudelleen 1998. Tämän jälkeen hän jätti asemansa virkakauden päätyttyä 2. helmikuuta 2003. Seuraavaksi Tšekin presidentiksi valittiin Václav Klaus, joka oli ollut yksi hänen merkittävimmistä poliittisista vastustajistaan.
Vuonna 2011 sai ensi-iltansa ensimmäinen Havelin ohjaama elokuva Lähtö.[4]
Václav Havel kuoli 18. joulukuuta 2011 pitkäaikaiseen sairauteen kesämökillään Vlčicessä Pohjois-Tšekissä.
.jpg)
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Geuzen-mitali 1995
- Olof Palme -palkinto 1989
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vaclav Havel on kuollut Yle Uutiset. 18.12.2011. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ Rissanen, Mika: From the brewery to the presidency academia.edu. Viitattu 12.6.2018.
- ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 17–19. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
- ↑ Yle Uutiset: Vaclav Havelin esikoiselokuva sai murskakritiikin yle.fi. 25.3.2011. Viitattu 25.3.2011.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havel, Václav: Euroopan toivo. Esseitä ja puheita 1978–2002. Suom. Minna Suikka. Tampere: niin & näin, 2020. ISBN: 978-952-7189-65-8.
- Zantovsky, Michael: Václav Havelin elämä. (Havel: A Life, 2014.) Suomentanut Markku Päkkilä. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-39711-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tšekin entinen presidentti Vaclav Havel on kuollut Helsingin Sanomat. 18.12.2011. Viitattu 4.10.2018.
- Rönkä, Matti: Uutisvideot - Vaclav Havel on kuollut 75-vuotiaana Yle - TV-uutiset. 18.12.2011. Viitattu 4.10.2018.
| ||||||||||||||||||||||||||
