Paul-Henri Spaak

Paul-Henri Spaak
Naton pääsihteeri
16. toukokuuta 1957 – 21. huhtikuuta 1961
Edeltäjä	Lordi Ismay
Seuraaja	Dirk Stikker
Belgian pääministeri
15. toukokuuta 1938-22. helmikuuta 1939 13. maaliskuuta 1946-31. maaliskuuta 1946 20. maaliskuuta 1947-11. elokuuta 1949
Edeltäjä	Paul-Emile Janson Achille Van Acker Camille Huysmans
Seuraaja	Hubert Pierlot Achille Van Acker Gaston Eyskens
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtaja
31. maaliskuuta,1946 – 20. maaliskuuta, 1947
Seuraaja	Oswaldo Aranha
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokouksen presidentti
1952–1954
Seuraaja	Alcide De Gasperi
Henkilötiedot
Syntynyt	25. tammikuuta 1899 Schaerbeek, Belgia
Kuollut	31. heinäkuuta 1972 (73 vuotta) Braine-l'Alleud, Belgia
Puoliso	Marguerite Malevez Simone Dear
Tiedot
Puolue	Parti socialiste
Infobox OK

Paul-Henri Charles Spaak  kuuntele ääntämys^? (25. tammikuuta 1899 Schaerbeek – 31. heinäkuuta 1972) oli belgialainen sosialistipoliitikko ja valtiomies.

Paul-Henri Spaak toimi useaan otteeseen Belgian ulkoministerinä ja neljään kertaa pääministerinä. Vuonna 1945 hän oli YK:n ensimmäisen yleiskokouksen puheenjohtaja. Hän oli yksi Euroopan yhdentymisen alkuunpanijoista. Hän ajoi Benelux-maiden tulliliittoa, toimi Euroopan neuvoston presidenttina ja johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokousta vuosina 1952–1953.

Spaak tuli politiikkaan Brysselin vaalipiiristä ja vuonna 1935 ensi kertaa hallituksen jäseneksi. Vuonna 1955 Messinan konferenssissa hänet valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka valmisteli raportin Europan yhteismarkkinoista (ns. Spaak-raportti). Tämä raportti oli pohjana vuoden 1957 Rooman sopimukselle, jolla parustettiin Euroopan talousyhteisö. 1957–1961 hän toimi Naton pääsihteerinä, ja vaikutti siihen että Naton päämaja sijoitettiin Brysseliin. Nato-tehtävän jälkeen hän palasi taas ministeritehtäviin.

Vuonna 1957 hän sai Karlspreisin Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.

Aiheesta muualla

• Fondation Paul-Henri Spaak (englanniksi), (hollanniksi) ja (ranskaksi)