Paul-Henri Spaak
| Paul-Henri Spaak | |
|---|---|
 |
|
| Pohjois-Atlantin liiton pääsihteeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | Lordi Ismay |
| Seuraaja | Dirk Stikker |
| Belgian pääministeri | |
|
13. maaliskuuta 1946-31. maaliskuuta 1946 20. maaliskuuta 1947-11. elokuuta 1949 |
|
| Edeltäjä | Paul-Emile Janson Achille Van Acker Camille Huysmans |
| Seuraaja | Hubert Pierlot Achille Van Acker Gaston Eyskens |
| Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtaja | |
|
|
|
| Seuraaja | Oswaldo Aranha |
| Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokouksen presidentti | |
|
|
|
| Seuraaja | Alcide De Gasperi |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 25. tammikuuta 1899.svg){kind=small} Schaerbeek, Belgia |
| Kuollut | 31. heinäkuuta 1972 (73 vuotta) Braine-l'Alleud, Belgia |
| Puolue | Parti socialiste |
| Puoliso | Marguerite Malevez Simone Dear |
Paul-Henri Charles Spaak 
kuuntele ääntämys? (25. tammikuuta 1899 Schaerbeek – 31. heinäkuuta 1972) oli belgialainen sosialistipoliitikko ja valtiomies.
Paul-Henri Spaak toimi useaan otteeseen Belgian ulkoministerinä ja neljään kertaa pääministerinä. Vuonna 1945 hän oli YK:n ensimmäisen yleiskokouksen puheenjohtaja. Hän oli yksi Euroopan yhdentymisen alkuunpanijoista. Hän ajoi Benelux-maiden tulliliittoa, toimi Euroopan neuvoston presidenttina ja johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokousta vuosina 1952–1953.
Vuonna 1955 Messinan konferenssissa hänet valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka valmisteli raportin Europan yhteismarkkinoista (ns. Spaak-raportti). Tämä raportti oli pohjana vuoden 1957 Rooman sopimukselle, jolla parustettiin Euroopan talousyhteisö. 1957–1961 hän toimi NATO:n pääsihteerinä, ja vaikutti siihen että NATO:n päämaja sijoitettiin Brysseliin. 1957 hän sai Karlspreisin Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fondation Paul-Henri Spaak (englanniksi), (hollanniksi) ja (ranskaksi)
