Jean-Claude Juncker

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-Claude Juncker
Juncker vuonna 2014
Juncker vuonna 2014
Euroopan komission puheenjohtaja
Junckerin komissio
1.11.2014–
Edeltäjä José Manuel Barroso
Luxemburgin pääministeri
20.1.1995–4.12.2013
Monarkki Jean
Henri
Varapääministeri Jacques Poos
Lydie Polfer
Jean Asselborn
Edeltäjä Jacques Santer
Seuraaja Xavier Bettel
Luxemburgin valtiovarainministeri
14.7.1989–23.7.2009
Edeltäjä Jacques Santer
Seuraaja Luc Frieden
Euroryhmän puheenjohtaja
1.1.2005–21.1.2013
Seuraaja Jeroen Dijsselbloem
Henkilötiedot
Syntynyt 9. joulukuuta 1954 (ikä 64)
Redange
Puoliso Christiane Frising
Tiedot
Puolue Kristillissosiaalinen kansanpuolue
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Jean-Claude Juncker (s. 9. joulukuuta 1954 Redange, Luxemburg) on luxemburgilainen poliitikko, joka on toiminut Euroopan komission puheenjohtajana marraskuusta 2014. Sitä ennen 1995–2013 hän oli Luxemburgin pääministeri[1] ja 1989–2009 valtiovarainministerilähde?. Hän kuuluu kristillissosiaalisen kansanpuolueen (Chrëschtlech Sozial Vollekspartei, CSV)[1].

Juncker liittyi kristillissosiaaliseen kansanpuolueeseen 1974. Hän on opiskellut lakia Strasbourgin yliopistossa ja valmistui 1979.[2] Vuonna 2006 Juncker sai Kaarle Suuren palkinnon.[3]

Juncker oli euroryhmän ensimmäinen puheenjohtajana vuosina 2005–2013.[3] Hän oli avainasemassa, kun euromaat neuvottelivat Kreikan, Portugalin ja Irlannin pelastuspaketeista eurokriisin aikana.[4] Junckerin seuraajaksi euroryhmän johtoon valittiin 21. tammikuuta 2013 Alankomaiden valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem.[5]

Juncker on saanut usein osakseen arvostelua koskien hänen toimintaansa Luxemburgin pääministerinä, hänen alkoholinkäyttöään ja kyseenalaiseksi sanottua käytöstään muita unionin poliitikkoja ja viranhaltijoita kohtaan.

Euroopan komission puheenjohtajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentin keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue (EPP) nimesi Junckerin kärkiehdokkaakseen Euroopan komission johtoon maaliskuussa 2014.[1] Toukokuussa järjestettyjen europarlamenttivaalien jälkeen EPP:n ennustettiin saavan eniten parlamenttipaikkoja, mikä tarkoittaisi Junckerin nousua komission puheenjohtajaksi. Junckerin nimittämistä myös vastustettiin voimakkaasti ja arvioitiin, että Eurooppa-neuvosto saattaisi nostaa komission johtoon kärkiehdokkaiden sijaan jonkun muun.[6] Britannian pääministeri David Cameron uhkasi maan saattavan lähteä Euroopan unionista, jos Juncker valitaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel taas ilmoitti tukevansa Junckeria komission johtoon.[7]

27. kesäkuuta 2014 Juncker nimitettiin EU-maiden johtajien huippukokouksessa komission puheenjohtajaehdokkaaksi äänin 26–2. Junckerin valintaa vastustivat vain Britannian pääministeri Cameron ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán.[8] Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2014 Junckerin valinnan komission puheenjohtajaksi. Salaisessa lippuäänestyksessä häntä kannatti parlamentin jäsenistä 422, kun valintaan tarvittiin vähintään 376 ääntä. Euroopan parlamentti valitsi ensimmäistä kertaa EU:n historiassa komission puheenjohtajan. Junckerin johtaman komission viisivuotinen toimikausi alkoi 1. marraskuuta 2014.[9]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. syyskuuta 2018 Juncker piti puheenjohtajakautensa viimeisen unionin tilaa käsittelevän puheensa ("State of the Union speech"). Siinä hän piti mahdottomana Brexitin jälkeisen Britannian pysymistä yhteismarkkinoilla, painotti oikeusvaltioperiaatetta ja EU:ta maanosan sisäisen rauhan takaajana. Hän sanoi unionin yhtenäisyyden takaavan vaikutusvallan maailmantaloudessa ja kauppaneuvotteluissa. Juncker arvosteli jäsenmaita puuttuvasta solidaarisuudesta maahanmuuton taakajaossa. Lopuksi hän sanoi unionin tavoittelevan "uutta kumppanuutta" Afrikan kanssa ja kannusti eurooppalaisiin investointeihin.[10].

Elokuussa 2016 Juncker sanoi valtiorajojen olevan "huonoin keksintö, mitä poliitikot ovat koskaan keksineet".[11]

Toukokuun 4. 2018 Juncker puhui Karl Marxin 200-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa Saksan Trierissä. Joukko yhdysvaltain kongressin edustajia ja aiempien Neuvostoliiton miehittämien jäsenmaitten EU-parlamenttiedustajia vetosi Junckeriin, ettei tämä olisi osallistunut muistopäivään. Unkarilaiset parlamenttiedustajat muistuttivat, että marxilainen ideologia johti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan ja tuhosi satojen miljoonien muitten elämän. Heidän mielestään Marxin juhliminen oli kommunismin uhrien pilkkaamista. Juncker kuitenkin osallistui juhlintaan ja piti Marxia puolustavan puheen.[12]

Kritiikki toiminnasta Luxemburgin pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2013 Juncker ilmoitti eroavansa pääministerin tehtävistä Luxemburgin tiedustelupalvelusta syntyneen kohun vuoksi. Parlamentin jäsenten julkistamien raporttien mukaan maan tiedustelupalvelu oli salakuunnellut laittomasti kansalaisia. Väärinkäytöksiä oli raporttien mukaan tapahtunut erityisesti vuosina 2004–2008. Parlamentin jäsenet syyttivät Junckeria siitä, ettei hän ollut tiedottanut parlamenttia väärinkäytöksistä. Erotessaan Juncker oli Euroopan pitkäaikaisin pääministeri.[13]

Lokakuussa 2014 paljastui, että Luxemburg oli johdonmukaisesti auttanut lukuisia yrityksiä kiertämään veroja Junckerin ollessa maan pää- ja valtiovarainministeri.[14] paljastuneet asiakirjat osoittivat Luxemburgin saavuttaneen Euroopassa veroparatiisin aseman antamalla yrityksille salaisia verohelpotuksia ja laskien niitten veroprosenttia aina alle 1 % asti. Juncker piti asian saamaa julkisuutta maineelleen pahana ja totesi Luxemburgin veropolitiikan mahdollisesti rikkoneen "moraalisia ja eettisiä standardeja".[15] Muutamaa kuukautta ennen paljastusta hän oli julistanut yrittävänsä ”tuoda jotain moraalia, jotain etiikkaa, eurooppalaiseen veroympäristöön”[14] ja kampanjoi 2015 voimakkaasti jäsenvaltioiden paremman veroyhteistyön puolesta.[15]

Tapausta tutkivat parlamenttiedustajat valittivat komission panttaavan tutkinnassa tarvittavia tietoja. 2017 muun muassa The Guardian -lehdelle vuodetut asiakirjat osoittavat että Luxemburgin pääministerinä vuosina 1995–2013 toiminut Juncker oli estänyt ja haitannut EU:n veronkierron vastaisia toimia.[16]

Alkoholin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Der Spiegel kertoi Junckerin runsaasta alkoholinkäytöstä, jota nimettömät haastatellut pitivät ongelmallisena. Juncker vakuutti ZDF-tv-kanavan haastattelussa, ettei alkoholi ole hänelle ongelma, ja toisti halunsa Euroopan kommission johtoon.[17]

Vuonna 2016 ranskalainen Libération kysyi haastattelussaan huhuista Junckerin runsaasta alkoholinkäytöstä, jonka hän kielsi. Juncker joi haastattelun aikana neljä lasia shampanjaa.[18][19]

Toukokuussa 2017 brittitabloidi The Sun kertoi Junckerin olleen selvästi humalassa Genevessä YK:n kokouksessa.[20]

Juncker kuvattiin 11. heinäkuuta 2018 NATO:n huippukokouksessa, jossa hänellä oli vaikeuksia pystyä pystyssä, ja Makedonian pääministeri Zoran Zaev ja Portugalin António Costa taluttivat hänet portaat alas. EU:n komission tiedottaja Margaritis Schinas kommentoi myöhemmin, että Juncker kärsi iskiaksesta ja krampeista.[21] Schinas vakuutti Junckerin olevan täysin kykenevä virkansa hoitamiseen.[22] Junckerin mukaan hänellä on tasapaino-ongelmia, jotka johtuvat vuoden 1989 autokolarista. Onnettomuuden seurauksena Juncker oli kolme viikkoa koomassa ja kuusi kuukautta pyörätuolissa.[23]

Joulukuussa 2018 Iltalehti viittasi Spectatoriin, jonka mukaan Junckerin alkoholiongelma oli niin paha, että käytännössä EU-komissiota johti hänen saksalainen kansliapäällikkönsä Martin Selmayr.[24]

Muut kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2015 toukokuussa kokouksessa Riiassa Juncker arvosteli belgialaisen Karl-Heinz Lambertzin ylipainoa ja läpsäisi maanmiestään, Luxemburgin ulkoministeriä Jean Asselbornia poskelle. Samassa tilaisuudessa Juncker ehti vielä suudella Belgian pääministeriä Charles Micheliä päähän[25] ja läpsäistä myös Unkarin pääministeriä Viktor Orbania.[26]

Komissaarin ja entisen Suomen pääministerin, Jyrki Kataisen mielestä Junckerin tapa ottaa häntä korvista ja pojitella oli sydämellisen ihmisen tavallista käytöstä. Kataisen mukaan kukaan ei ollut hänen tietääkseen koskaan loukkaantunut Junckerin läimäytyksistä ja ne ennemmin "rakensivat yhteishenkeä".[27]

Maaliskuussa 2018 Junckerin komission kansliapäälikkön valinta herätti epäilyksiä korruptiosta ja hänen aiemman vaalikampanjapäällikkönsä Martin Selmayrin valinnassa rikottiin joidenkin mielestä lakia.[28]

Joulukuussa 2018 Juncker nähtiin pöllyttämässä kaksin käsin ja hallitsemattoman näköisesti naispuolisen EU-työntekijän hiuksia, ennen kuin suuteli tätä poskelle. Samassa yhteydessä hän nimitti Britannian pääministeriä Theresa Mayta "hämäräksi ja epätäsmälliseksi".[29]

2017−2018 poliitiset vastustajat arvostelivat voimakkaasti Junckerin käytöstä. Arvostelijoina olivat muun muassa puolalainen kansanedustaja Krystyna Pawlowicz, joka kehotti tätä kiinnittämään huomiota käytökseensä[30], itävältalainen MEP ja FPÖ:n puolesihteeri Harald Vilimsky[31] ja suomalainen keskustan ex-kansanedustaja Mikko Kärnä[32] vaativat Junckeria eroamaan. Britannian entinen tasa-arvoministeri Amber Rudd kutsui Junckerin käytöstä naisia kohtaan "groteskiksi"[33].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vasama, Tanja: Luxemburgin Jean-Claude Juncker europorvarien ehdokas komission johtoon hs.fi. 7.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.5.2014.
  2. Short biography of Jean-Claude Juncker, CVCE, Luxemburgin yliopisto, viitattu 12.4.2019
  3. a b Kuka on Jean-Claude Juncker? juncker.epp.eu. Viitattu 14.5.2014.
  4. Muilu, Hannele: Kuivakan huumorin euroveteraani: "Matti, are you sick?" yle.fi. 27.6.2014. Yle Uutiset. Viitattu 27.6.2014.
  5. Harala, Samuli: Untuvikkoministeri punainen insinööri ja moraaliritari yle.fi. 21.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 17.6.2014.
  6. Nurminen, Jussi: Keskustaoikeiston kärkiehdokas Juncker: Komission puheenjohtajuus on minun yle.fi. 26.5.2014. Yle Uutiset. Viitattu 17.6.2014.
  7. Cameron: Britannia saattaa lähteä EU:sta, jos Juncker valitaan Taloussanomat. 1.6.2014. Viitattu 17.6.2014.
  8. Kerola, Päivi: Jean-Claude Juncker odotetusti EU-komission puheenjohtajaehdokkaaksi yle.fi. 27.6.2014. Yle Uutiset. Viitattu 27.6.2014.
  9. Parlamentti valitsi Jean-Claude Junckerin komission puheenjohtajaksi europarl.europa.eu. 15.7.2014. Euroopan parlamentti. Viitattu 22.9.2014.
  10. Juncker's state of the union speech to European Parliament 12.9.2018. Reuters. Viitattu 18.12.2018. (englanniksi)
  11. National borders are 'the worst invention ever', says EC chief Jean-Claude Juncker 22.8.2016. The Independent. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  12. EU chief defends Marx in controversial speech to mark communist's birth uk.finance.yahoo.com. 4.5.2018. Yahoo news. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  13. Juncker eroaa Luxemburgin johdosta vakoilukohun takia Taloussanomat. 11.7.2013. Viitattu 17.6.2014.
  14. a b Juncker ‘obstructs’ investigation into Luxembourg tax shelters thesundaytimes.co.uk. Viitattu 11.1.2016.
  15. a b Jean-Claude Juncker blocked EU curbs on tax avoidance, cables show theguardian.com. 1.1.2017. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  16. Brittilehti: Juncker yritti torpedoida EU:n veronkierron vastaiset toimet Yle, 2017
  17. Juncker and alcohol accusations: "That's enough now!" Luxembourg Time.
  18. Jean-Claude Juncker, verre de rage liberation.fr. 13.9.2016.
  19. Jean-Claude Juncker Denies Alcohol Problem The Telegraph (englanniksi)
  20. EU Chief Jean-Claude Juncker very visibly drunk... The Sun (englanniksi)
  21. Alcohol is not to blame for Juncker’s stumbling at NATO summit, Russia Today (englanniksi)
  22. Questions Mount about Jean-Claude Juncker Health, Politico,eu (englanniksi)
  23. BBC, (englanniksi)
  24. Presidentti Sauli Niinistökin on joutunut kannattelemaan horjuvaa Junckeria 19.12.2018. Iltalehti. Viitattu 19.12.2018.
  25. Itt a teljes Juncker-videó! index.hu. 26.5.2016. https://index.hu. Viitattu 16.12.2018.
  26. ‘Dictator is coming!’ Hungarian PM heckled by European Commission chief (video) 22.5.2015. Russia Today. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  27. Linda Pelkonen: Jyrki Katainen selitti esimiehensä käytöstä Uusisuomi.fi. 9.5.2016. Viitattu 16.12.2018.
  28. Brussels backlash to Martin Selmayr’s appointment politico.eu. 5.3.2018. politico.eu. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  29. Bizarre moment Jean-Claude Juncker is seen ruffling a woman's hair before claiming he had 'kissed' and made up with Theresa May following confrontation over him calling her 'nebulous' and 'imprecise' 14.12.2018. Daily Mail. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  30. Polish MP accuses Juncker, EurActiv 30.3.2017
  31. Questions mount about Juncker’s health 13.7.2018. Politico.eu. Viitattu 19.12.2018. (englanniksi)
  32. ”Rapajuopolle” vaaditaan potkuja, Demokraatti 19.12.2018
  33. Jean-Claude Juncker is ‘grotesque’ towards women, says Rudd 21.12.2018. Guardian. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]