Fredrik Reinfeldt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fredrik Reinfeldt
Fredrik Reinfeldt 2014-07-16.jpg
Reinfeldt Euroopan kansanpuolueen kokouksessa Brysselissä heinäkuussa 2014
Ruotsin 32. pääministeri
Reinfeldtin hallitus
6.10.2006–3.10.2014
Monarkki Kaarle XVI Kustaa
Varapääministeri Maud Olofsson
Jan Björklund
Edeltäjä Göran Persson
Seuraaja Stefan Löfven
Tiedot
Syntynyt 4. elokuuta 1965 (ikä 50)
Österhaninge, Haningen kunta, Tukholman lääni
Puolue Maltillinen kokoomus
Puoliso Filippa Reinfeldt
(1992–2013)
Allekirjoitus Fredrik Reinfeldt signature.png

John Fredrik Reinfeldt (s. 4. elokuuta 1965 Österhaninge, Tukholman lääni) on ruotsalainen poliitikko, joka oli Ruotsin pääministeri vuosina 2006–2014. Hän seurasi tehtävässä Göran Perssonia 6. lokakuuta 2006. Reinfeldt edustaa maltillista kokoomusta (ruots. Moderata samlingspartiet).

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinfeldt syntyi Bruno ja Birgitta Reinfeldtin esikoiseksi Österhaningessa Tukholman läänissä. Hänellä on myös kaksi nuorempaa veljeä. Melko pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti muutamaksi vuodeksi Lontooseen Bruno Reinfeldtin työn vuoksi. Reinfeldtilla on myös italialaisia sukujuuria.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinfeldt liittyi maltillisten nuorisojärjestöön (Moderata Ungdomsförbundet, MUF) vuonna 1986 oltuaan poliittisesti aktiivinen jo pitemmän aikaa. Opiskellessaan Tukholman yliopistossa hän oli mukana Borgerliga Studenter – Opposition '68 -ryhmässä (Tukholman yliopiston porvarilliset opiskelijat), jonka puheenjohtajana hän toimi 1988–1989. Hän valmistui ekonomiksi vuonna 1990. Reinfeldt valittiin Ruotsin parlamenttiin vuoden 1991 vaaleissa, joiden tuloksena kokoomus nousi hallitusvastuuseen. Vuonna 1992 Reinfeldt valittiin maltillisten nuorisojärjestön johtoon. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1995 asti. Vuosina 2001–2002 hän toimi Ruotsin parlamentin oikeusvaliokunnan (ruots. Justitieutskottet) puheenjohtajana.

Maltillinen kokoomus kärsi suuren tappion vuoden 2002 vaaleissa ja puheenjohtajana toimineen Bo Lundgrenin eron jälkeen Reinfeldt valittiin puolueen johtoon. Reinfeldtin kaudella Maltillinen kokoomus käänsi politiikkaansa kohti keskustaa yrittäen tavoitella äänestäjiä myös perinteisen oikeiston ulkopuolelta.[1][2] Vuoden 2006 valtiopäivävaalien alla Maltillinen kokoomus nimitti itseään uudeksi työväenpuolueeksi.[3]

Ensimmäinen pääministerikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinfeldt johti Ruotsin allianssia (ruots. Allians för Sverige), porvaripuolueiden liittoumaa vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa. Porvarikoalitio voitti vaalit ja Reinfeldt valittiin pääministeriksi. Hänestä tuli pääministeri 41-vuotiaana ja hän on kautta aikain kolmanneksi nuorin Ruotsin pääministeri Robert Themptanderin ja Rickard Sandlerin jälkeen, jotka molemmat tulivat pääministeriksi 40-vuotiaina.

Reinfeldtin neljän puolueen hallituksen alkutaival oli poliittisten skandaalien täyttämä. Hallituksen kaksi kokoomusministeriä, ulkomaankauppaministeri Maria Borelius ja kulttuuriministeri Cecilia Stegö Chilò, erosivat hallituksesta alle kaksi viikkoa hallituksen virkaanastumisen jälkeen pimeän työvoiman käyttämisestä ja televisioluvan maksamatta jättämisestä nousseen kohun jälkeen.lähde?

Toinen pääministerikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maltillinen kokoomus saavutti Reinfeldtin johdolla historiansa parhaimman vaalituloksen vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa. Porvarillinen allianssi voitti vaalit, mutta joutui vaalien jälkeen jatkamaan vähemmistöhallituksena Ruotsidemokraattien päästyä vaa'ankieliasemaan. Reinfeldt jatkoi pääministerinä ja hänen johtamaansa hallitukseen tuli yhteensä 24 ministeriä, mikä oli kolme enemmän kuin aiemmin.[4]

Reinfeldtin toista hallitusta on pidetty poikkeuksellisen vahvana, ja se on tehnyt merkittäviä talousuudistuksia kuten veronkevennyksiä. Kun monissa muissa Euroopan maissa (muun muassa Suomessa ja Tanskassa) on kärsitty taantumasta tai vähintäänkin nollakasvusta, on Ruotsin talous kasvanut ja jo ylittänyt vuosien 2008–2009 finanssikriisiä edeltäneen tason.lähde? Hallituspuolueiden kannatus oli kuitenkin ollut laskusuunnassa ennen vuoden 2014 vaaleja ja hallitus oli luopunut veronkevennyksistä sekä ilmoittanut panostavansa kouluihin ja puolustukseen.[5]

Vuoden 2014 vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2014 järjestetyissä valtiopäivävaaleissa Maltillisen kokoomuksen kannatus romahti edellisten vaalien hiukan yli 30 prosentista vain noin 23 prosenttiin. Vaalituloksen myötä pääministeriksi nousi sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven. Reinfeldt ilmoitti kokoomuksen vaalivalvojaisissa luopuvansa keväällä 2015 puolueen puheenjohtajan tehtävästä.[6]

Kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippa ja Fredrik Reinfeldt Ruotsin kansallispäivänä vuonna 2009

Vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaalien alla Reinfeldt ilmoitti kannattavansa Barack Obamaa Yhdysvaltain presidentiksi. Republikaanisen puolueen ehdokkaista Reinfeldtin suosikki oli John McCain.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinfeldt oli naimisissa Filippa Reinfeldtin (o.s. Holmberg) kanssa vuosina 1992–2013. Filippa Reinfeldt on itsekin kokoomuslainen poliitikko, joka toimii Tukholman läänin sairaahoidosta vastaavana maakäräjäneuvoksena. Heillä on kolme lasta: kaksi poikaa ja yksi tytär.[8] Pääministerin kanslia ilmoitti maaliskuun alussa 2012 Reinfeldtien eroavan.[9]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (1993) Det sovande folket
  • (1993) Projekt Europa: sex unga européer om Europasamarbetet
  • (1995) Nostalgitrippen
  • (1995) Stenen i handen på den starke
  • (2001) Väljarkryss: personvalshandbok

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kervinen, Elina: Kokoomus hakee uutta alkua ja johtajaa Ruotsissa hs.fi. 21.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.7.2015.
  2. Setälä, Ari: Porvaripuolueet muodostavat allianssin Sveriges Radio: Sisuradio. 28.8.2014. Viitattu 12.7.2015.
  3. Törnmalm, Kristoffer & Marmorstein, Elisabeth: Hård kamp kring "arbetarpartiet" Expressen. 11.10.2013. Viitattu 12.7.2015. (ruotsiksi)
  4. Reinfeldt esitteli uuden hallituksensa hs.fi. 5.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.4.2014.
  5. Kervinen, Elina: Ruotsin hallituksen kannatusahdinko pahenee yhä hs.fi. 30.4.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.4.2014.
  6. Nurminen, Jussi: Vaalitulokseen pettynyt Reinfeldt eroaa kokoomuksen johdosta yle.fi. 15.9.2014. Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2014.
  7. Reinfeldt kannattaa Obamaa Uusi Suomi. 5.2.2008. US. Viitattu 1.4.2011.
  8. Nu är det Fredrik som styr Sverige 5.10.2006. Aftonbladet. Viitattu 11.10.2014. (ruotsiksi)
  9. Ruotsin pääministeri eroaa vaimostaan hs.fi. 7.3.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Fredrik Reinfeldt -sitaatteja.