Maltillinen kokoomus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maltillinen kokoomus
Moderata samlingspartiet
Nya moderaterna.jpg
Perustettu 17. lokakuuta 1904
Johto Anna Kinberg Batra (pj.)
Tomas Tobé
(puoluesihteeri)
Ideologia konservatismi[1]
liberaalikonservatismi[1]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[2]
Toimisto Stora Nygatan 30,
Stockholm
Jäsenmäärä n. 40 000 (2/2014)[3]
Valtiopäivät
84 / 349
Euroopan parlamentti
3 / 20
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan kansanpuolue
International Democrat Union
Nuorisojärjestö Moderata Ungdomsförbundet
Opiskelijajärjestö Moderata studenter
Kotisivu www.moderat.se

Maltillinen kokoomus (ruots. Moderata samlingspartiet) on ruotsalainen keskusta-oikeistolainen poliittinen puolue. Maltillisen kokoomuksen juuret juontavat 1800-luvulle, kun Ruotsin valtiopäivien konservatiiviset edustajat liittoutuivat Allmänna valmansförbundet -nimen alle. Virallisesti puolue perustettiin vuonna 1904 nimellä Högerpartiet (suom. Oikeistopuolue). Vuonna 1969 puolue otti käyttöön nykyisen nimensä.[4] Maltillinen kokoomus on ollut aatteelliselta pohjaltaan konservatiivinen, mutta ainakin 1980-luvulta asti puolueessa on nähty liberaaleja suuntauksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti Maltillinen kokoomus on kamppaillut keskusta-oikeiston johtoasemasta Keskustapuolueen ja Kansanpuolueen kanssa, mutta vuoden 1979 vaalien jälkeen kokoomus on pitänyt hallussaan Ruotsin toiseksi suurimman puolueen asemaa sosiaalidemokraattien jälkeen. Maltillinen kokoomus on ollut toisen maailmansodan jälkeen hallituksessa kolmesti: vuosina 1976–1982 pienempänä hallituspuolueena sekä pääministeripuolueena vuosina 1991–1994 ja 2006–2014.[2]

Kärsittyään suuren tappion vuoden 2002 valtiopäivävaaleissa puolue valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Fredrik Reinfeldtin, jonka johdolla Maltillinen kokoomus siirtyi lähemmäs keskustaa ja otti käyttöön perinteisiä sosiaalidemokraattien teemoja. Reinfeldt muun muassa julisti kokoomuksen "uudeksi työväenpuolueeksi".[2]

Vuoden 2006 vaaleihin Ruotsin valtiopäivien porvarilliset puolueet muodostivat Maltillisen kokoomuksen johtaman Alliansen-liittouman, joka lopulta voitti vaalit ja nousi valtaan. Maltillinen kokoomus nosti kannatustaan seuraavissa vuoden 2010 vaaleissa, jossa muut hallituspuolueet menettivät paikkojaan.[2]

Vuodesta 2003 puheenjohtajana toiminut Fredrik Reinfeldt ilmoitti eroavansa tehtävästä huonon vaalituloksen vuoksi vuoden 2014 valtiopäivävaalien jälkeen. Tammikuussa 2015 järjestetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Anna Kinberg Batra, josta tuli Maltillisen kokoomuksen historian ensimmäinen naispuheenjohtaja.[5]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluejohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja Vuodet
Gustaf Fredrik Östberg 1904–1905
Axel Svedelius 1905–1906
Hugo Tamm 1907†
Gustaf Fredrik Östberg 1908–1912
Arvid Lindman1 1912–1935
Gösta Bagge 1935–1944
Fritiof Domö 1944–1950
Jarl Hjalmarson 1950–1961
Gunnar Heckscher 1961–1965
Yngve Holmberg 1965–1970
Gösta Bohman 1970–1981
Ulf Adelsohn 1981–1986
Carl Bildt 1986–1999
Bo Lundgren 1999–2003
Fredrik Reinfeldt 2003–2015
Anna Kinberg Batra 2015–(nykyinen)

1 Olof Jonsson i Hov toimi väliaikaisena puheenjohtajana 1917.

Valtiopäiväedustajat 2014–2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Lista över ledamöter av Sveriges riksdag 2014–2018
  • Amir Adan
  • Anders Hansson
  • Andreas Norlén
  • Anette Åkesson
  • Anna Kinberg Batra
  • Ann-Charlotte Hammar Johnsson
  • Annicka Engblom
  • Anti Avsan
  • Beatrice Ask
  • Betty Malmberg
  • Boriana Åberg
  • Camilla Waltersson Grönvall
  • Carl-Oskar Bohlin
  • Catharina Elmsäter-Svärd
  • Cecilia Magnusson
  • Cecilia Widegren
  • Cecilie Tenfjord-Toftby
  • Christian Holm
  • Edward Riedl
  • Elisabeth Svantesson
  • Ellen Juntti
  • Erik Andersson
  • Eva Lohman
  • Ewa Thalén Finné
  • Finn Bengtsson
  • Fredrik Reinfeldt
  • Fredrik Schulte
  • Gunilla Nordgren
  • Gustaf Hoffstedt
  • Göran Pettersson
  • Hanif Bali
  • Hans Rothenberg
  • Hans Wallmark
  • Helena Bouveng
  • Hillevi Engström
  • Ida Drougge
  • Jan Ericson
  • Jan R. Andersson
  • Jenny Petersson
  • Jessica Polfjärd
  • Jessica Rosencrantz
  • Jessika Vilhelmsson
  • Johan Forssell
  • Johan Hultberg
  • Jonas Jacobsson Gjörtler
  • Jörgen Andersson
  • Jörgen Warborn
  • Karin Enström
  • Katarina Brännström
  • Krister Hammarbergh
  • Lars Hjälmered
  • Lars-Arne Staxäng
  • Lena Asplund
  • Lisbeth Sundén Andersson
  • Lotta Finstorp
  • Lotta Olsson
  • Margareta B. Kjellin
  • Margareta Cederfelt
  • Maria Abrahamsson
  • Maria Malmer Stenergard
  • Maria Plass
  • Maria Stockhaus
  • Mats Green
  • Michael Svensson
  • Mikael Cederbratt
  • Niklas Wykman
  • Olof Lavesson
  • Patrick Reslow
  • Per Bill
  • Per Westerberg
  • Pia Hallström
  • Saila Quicklund
  • Sofia Arkelsten
  • Sofia Fölster
  • Sotiris Delis
  • Sten Bergheden
  • Thomas Finnborg
  • Tina Ghasemi
  • Tobias Billström
  • Tomas Tobé
  • Ulf Berg
  • Ulf Kristersson
  • Ulrika Karlsson
  • Åsa Coenraads

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sweden Parties and Elections in Europe. 2014. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  2. a b c d Terry, Chris: Moderate Party (M) demsoc.org. 21.5.2014. The Democratic Society. Viitattu 8.10.2015. (englanniksi)
  3. Alliansen tappar medlemmar – oppositionen ökar Dagens Opinion. 13.2.2014. Viitattu 22.3.2015. (ruotsiksi)
  4. Bengtsson, Åsa ym.: The Nordic Voter: Myths of Exceptionalism, s. 215–. ECPR Press. ISBN 978-1-907301-50-6.
  5. Toivonen, Terhi: Kinberg Batra nousee Ruotsin kokoomuksen puheenjohtajaksi yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 9.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]