Maltillinen kokoomus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maltillinen kokoomus
Moderata samlingspartiet
Moderaterna ljusbla logotyp 2019.png
Perustettu 17. lokakuuta 1904 (115 vuotta sitten)
Puheenjohtaja Ulf Kristersson
Puoluesihteeri Gunnar Strömmer
Ideologia konservatismi[1]
liberaalikonservatismi[1]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[2]
Toimisto Stora Nygatan 30,
Tukholma
Jäsenmäärä n. 40 000 (2014)[3]
Valtiopäivät[4]
70 / 349
Euroopan parlamentti[5]
4 / 20
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan kansanpuolue
International Democrat Union
Nuorisojärjestö Moderata Ungdomsförbundet
Opiskelijajärjestö Moderata studenter
Kotisivu www.moderat.se

Maltillinen kokoomus (ruots. Moderata samlingspartiet, M, yleisimmin ruotsiksi Moderaterna: ”Maltilliset”) on ruotsalainen keskusta-oikeistolainen poliittinen puolue. Maltillisen kokoomuksen juuret juontavat 1800-luvulle, kun Ruotsin valtiopäivien konservatiiviset edustajat liittoutuivat Allmänna valmansförbundet -nimen alle. Virallisesti puolue perustettiin vuonna 1904 nimellä Högerpartiet (suom. Oikeistopuolue). Vuonna 1969 puolue otti käyttöön nykyisen nimensä.[6] Maltillinen kokoomus on ollut aatteelliselta pohjaltaan konservatiivinen, mutta ainakin 1980-luvulta asti puolueessa on nähty liberaaleja suuntauksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti Maltillinen kokoomus on kamppaillut keskusta-oikeiston johtoasemasta Keskustapuolueen ja Kansanpuolueen kanssa, mutta vuoden 1979 vaalien jälkeen kokoomus on pitänyt hallussaan Ruotsin toiseksi suurimman puolueen asemaa sosiaalidemokraattien jälkeen. Maltillinen kokoomus on ollut toisen maailmansodan jälkeen hallituksessa kolmesti: vuosina 1976–1982 pienempänä hallituspuolueena sekä pääministeripuolueena vuosina 1991–1994 ja 2006–2014.[2]

Kärsittyään suuren tappion vuoden 2002 valtiopäivävaaleissa puolue valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Fredrik Reinfeldtin, jonka johdolla Maltillinen kokoomus siirtyi lähemmäs keskustaa ja otti käyttöön perinteisiä sosiaalidemokraattien teemoja. Reinfeldt muun muassa julisti kokoomuksen "uudeksi työväenpuolueeksi".[2]

Vuoden 2006 vaaleihin Ruotsin valtiopäivien porvarilliset puolueet muodostivat Maltillisen kokoomuksen johtaman Alliansen-liittouman, joka lopulta voitti vaalit ja nousi valtaan. Maltillinen kokoomus nosti kannatustaan seuraavissa vuoden 2010 vaaleissa, jossa muut hallituspuolueet menettivät paikkojaan.[2]

Vuodesta 2003 puheenjohtajana toiminut Fredrik Reinfeldt ilmoitti eroavansa tehtävästä huonon vaalituloksen vuoksi vuoden 2014 valtiopäivävaalien jälkeen. Tammikuussa 2015 järjestetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Anna Kinberg Batra, josta tuli Maltillisen kokoomuksen historian ensimmäinen naispuheenjohtaja.[7]

Puolueen kannatus ei kuitenkaan Kinberg Batran johdolla lähtenyt nousuun vuoden 2014 vaalitappion jälkeen, ja samaan aikaan Ruotsidemokraatit olivat menneet kannatusmittauksissa kokoomuksen ohi. Puolueen sisällä Kinberg Batran eroa alettiin vaatia äänekkäämmin keväästä 2017. Kinberg Batra oli tammikuussa esittänyt mahdollisuutta Löfvenin hallituksen kaatamiseen Ruotsidemokraattien tuella ja jonkinasteisen yhteistyön tekemistä puolueen kanssa. Alliansenin muista porvaripuolueista keskusta ja liberaalit tyrmäsivät ehdotuksen ja Kinberg Batran ehdotus myös jakoi sisäisesti kokoomuksen.[8]

Anna Kinberg Batra ilmoitti erostaan elokuussa 2017, minkä jälkeen puolueen nimitysvaltiokunta ehdotti yksimielisesti Ulf Kristerssonia puheenjohtajaksi. Kristerssonin valinta Maltillisen kokoomuksen puheenjohtajaksi vahvistettiin lokakuun alussa järjestetyssä puoluekokouksessa.[9][10]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluejohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja Vuodet
Gustaf Fredrik Östberg 1904–1905
Axel Svedelius 1905–1906
Hugo Tamm 1907†
Gustaf Fredrik Östberg 1908–1912
Arvid Lindman1 1912–1935
Gösta Bagge 1935–1944
Fritiof Domö 1944–1950
Jarl Hjalmarson 1950–1961
Gunnar Heckscher 1961–1965
Yngve Holmberg 1965–1970
Gösta Bohman 1970–1981
Ulf Adelsohn 1981–1986
Carl Bildt 1986–1999
Bo Lundgren 1999–2003
Fredrik Reinfeldt 2003–2015
Anna Kinberg Batra 2015–2017
Ulf Kristersson 2017–

1 Olof Jonsson i Hov toimi väliaikaisena puheenjohtajana 1917.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sweden Parties and Elections in Europe. 2014. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  2. a b c d Terry, Chris: Moderate Party (M) demsoc.org. 21.5.2014. The Democratic Society. Viitattu 8.10.2015. (englanniksi)
  3. Alliansen tappar medlemmar – oppositionen ökar Dagens Opinion. 13.2.2014. Viitattu 22.3.2015. (ruotsiksi)
  4. Ledamöter & partier riksdagen.se. Ruotsin valtiopäivät. Viitattu 8.9.2019. (ruotsiksi)
  5. MEPs: Sweden europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
  6. Bengtsson, Åsa ym.: The Nordic Voter: Myths of Exceptionalism, s. 215–. ECPR Press. ISBN 978-1-907301-50-6.
  7. Toivonen, Terhi: Kinberg Batra nousee Ruotsin kokoomuksen puheenjohtajaksi yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 9.12.2014.
  8. Muilu, Hannele: Analyysi: Epäselvät lupailut yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa kaatoivat Ruotsin kokoomusjohtajan yle.fi. 25.8.2017. Yle Uutiset. Viitattu 25.8.2017.
  9. Kervinen, Elina: Ruotsin kokoomus saamassa uuden puheenjohtajan – Ulf Kristerssonia ehdotetaan hiljattain eronneen Anna Kinberg Batran seuraajaksi hs.fi. 21.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.9.2017.
  10. Ruotsin maltillinen kokoomus valitsi odotetun puheenjohtajan Demokraatti. 1.10.2017. Viitattu 7.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]