Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Sveriges socialdemokratiska arbetareparti
Perustettu	1889
Puheenjohtaja	Magdalena Andersson
Puoluesihteeri	Lena Rådström Baastad
Ideologia	sosiaalidemokratia
Poliittinen kirjo	keskusta-vasemmisto
Toimisto	Sveavägen 68, Tukholma
Jäsenmäärä	n. 89 000 (2017)
Valtiopäivät	107 / 349 (2022)
Euroopan parlamentti	5 / 20 (2019)
Kansainväliset jäsenyydet	– PES – Progressive Alliance
Naisjärjestö	Sveriges socialdemokratiska kvinnoförbund
Nuorisojärjestö	Sveriges socialdemokratiska ungdomsförbund
Opiskelijajärjestö	Socialdemokratiska studentförbundet
HLBT-järjestö	HBT-Socialdemokraterna
Uskonnollinen järjestö	Socialdemokrater för tro och solidaritet
Kotisivu	www.socialdemokraterna.se
Infobox OKNimi-testi OK

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (ruots. Sveriges socialdemokratiska arbetareparti, lyh. SAP tai Socialdemokraterna, lyh. s) on ruotsalainen sosiaalidemokraattinen puolue, joka on perustettu vuonna 1889. Vuodesta 1917 lähtien se on ollut Ruotsin suurin puolue kaikissa maassa järjestetyissä valtakunnallisissa vaaleissa. Puolueella on ollut suuri merkitys pohjoismaalaisen hyvinvointivaltion, "Kansankodin" (ruots. Folkhemmet") kehittämisessä ja rakentamisessa. Puolueen pisin yhtäjaksoinen hallituskausi vuodesta 1932–1973 on pisin aika, minkä sosialidemokraattinen puolue on pysynyt vallassa minkään demokraattisen valtion historiassa.

Puolueen puheenjohtaja on Magdalena Andersson, joka valittiin Stefan Löfvenin seuraajaksi 4. marraskuuta 2021. Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue on Euroopan sosialidemokraattisen puolueen jäsen.

Jäsenmäärä

Vuonna 1990 Ruotsin sosiaalidemokraattisella työväenpuolueella oli noin miljoona jäsentä. Suuri jäsenmäärä johtui siitä, että puolueella ja ammattijärjestö LO:lla oli vuosina 1987–1991 yhteisjäsenyys eli LO:n jäsen oli automaattisesti myös sosiaalidemokraattien jäsen. Yhteisjäsenyys päättyi vuoden 1992 alussa, minkä seurauksena puolueen jäsenmäärä laski jyrkästi.

Historia

Hjalmar Branting.

Puolue perustettiin 23. huhtikuuta 1889, mutta vasta vuonna 1897 hyväksyttiin ensimmäinen puolueohjelma, joka oli laadittu nimenomaan Ruotsissa; aikaisempi versio oli käännös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmasta. Hjalmar Branting valittiin ensimmäisenä sosiaalidemokraattina Ruotsin valtiopäiville vuonna 1896 Tukholman liberaalien tuella.

Vuonna 1911 sosiaalidemokraattien ohjelmaan lisättiin vaatimus valtiomuodon muuttamisesta monarkiasta tasavallaksi.Tämä kohta sisältyy periaateohjelmaan myös nykyisin.

Puolueen oppositio erosi vuonna 1917 omaksi ryhmäkseen ja perusti Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Syynä eroon oli se, että puolueen vasemmisto-oppositio halusi seurata Venäjällä tapahtuneen bolševikkien tekemän niin sanotun lokakuun vallankumouksen esimerkkiä. Sosiaalidemokraattien enemmistön mielestä sellainen olisi johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Vuonna 1921 Sosiaalidemokraattinen Vasemmistopuolue muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi.

Vuonna 1920 sosiaalidemokraatit muodostivat ensimmäistä kertaa hallituksen yksin. Branting nimitettiin pääministeriksi.

Tosin ollessaan hallituksessa puolue ei ole halunnut jakaa ministerien tehtäviä muiden puolueiden edustajille, vaan se on ollut yksin hallituksessa riippumatta siitä, onko heillä enemmistö valtiopäivillä vai ei. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa sosiaalidemokraatit eivät ole koskaan muodostaneet suurta koalitiota vastaavaa sinipunahallitusta kaksin kokoomuksen kanssa ja vain harvoin apupuolueen kanssa. Sosiaalidemokraatit olivat yksin hallituspuolueena pitkään lyhyttä kokoomuksen, liberaalien, keskustan ja kristillisdemokraattien 1990-luvulla muodostaman oikeistohallituksen murtamaa katkoa lukuun ottamatta. Sosiaalidemokraateilla on vieläkin ylivoimainen asema Ruotsin kunnallis- ja valtiopäiväpolitiikassa. Vuodesta 1998 alkaen puolue alkoi tehdä yhteistyötä Vasemmistopuolueen ja Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa, etupäässä liittoutunutta oikeistoa vastaan. Yhteistyö päättyi vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeen, jossa keskusta-oikeisto voitti.

Vuoden 1921 valtiopäivävaaleista alkaen (ensimmäiset valtiopäivävaalit, joissa oli yleinen äänioikeus) sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsin suurin puolue. Puolue on ollut viime vuosikymmenien aikana oppositiossa alle kymmenen vuotta, viimeksi vuosina 1991–1994 sekä syyskuusta 2006 lähtien. Vuonna 2010 valtiopäivävaalit johtivat jälleen oikeiston voittoon, joka joutui muodostamaan kuitenkin vähemmistöhallituksen. Sosiaalidemokraatit ovat valtiopäivien suurin puolue, joten myös hankala vastavoima hallitukselle. Sosiaalidemokraatit on saanut valtiopäivävaaleissa kaksi kertaa enemmistön äänistä (1968 50,1 % ja 1940 53,8 %).

Ideologia

Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi valittiin marraskuussa 2021 Magdalena Andersson.

Pääartikkeli: Sosiaalidemokratia

Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen ideologia keskiössä on ajatus pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, johon kuuluvat progressiivinen verotus, käyttäjilleen edulliset tai maksuttomat julkiset palvelut, alhainen työttömyys ja korkea sosiaaliturva. Puolue tukee myös ammattiliittojen aktiivista roolia työmarkkinoilla.

Puolueen periaateohjelman mukaan sen ideologia on demokraattinen sosialismi, joka on puolueen mielestä synonyymi termille sosiaalidemokratia. Puolue hyväksyy markkinatalouden, mutta kannattaa sen sääntelyä negatiivisten ilmiöiden torjumiseksi ja korostaa julkisen vallan roolia muun muassa työpaikkojen luonnissa. Puolueen talousajattelua hallitsi pitkään keynesiläinen talousteoriaan perustunut ns. Rehnin-Meidnerin malli, jonka muotoilivat 1950-luvulla ruotsalaisekonomistien Gösta Rehn ja Rudolf Meidner. Tässä mallissa tavoitteina olivat alhainen inflaatio, korkea talouskasvu, täystyöllisyys ja taloudellinen tasa-arvo. Olof Palmeen kuoleman jälkeen 1983 puolue alkoi lähentyä monien länsieurooppalaisten sosialidemokraattien tapaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tästä huolimatta se ei koskaan hylännyt hyvinvointivaltioihannetta samaan tapaan kuin esimerkiksi Britannian Labour-puolue Tony Blairin johdolla.

Ulkopolitiikassa puolue on historiallisesti tukenut Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa. Sosiaalidemokraattien johtama Ruotsi ei osallistunut yhtenä harvoista Euroopan valtioista lainkaan toiseen maailmansotaan ja pyrki pitämään diplomaattiset välit sodan molempiin osapuoliin. Kylmän sodan aikana puolue halusi Ruotsin toimivan sovittelijana idän ja lännen välissä. Kuitenkin Ruotsi on sosialidemokraattien johdolla uskaltanut myös kritisoida Yhdysvaltoja ja tuominnut virallisesti muun muassa Vietnamin ja Irakin sodat. Puolue on myös puhunut avoimesti palestiinalaisten puolesta Israelin-Palestiinan konfliktissa. Puolue vastusti Ruotsin Nato-jäsenyyttä aina Ukrainan sodan syttymiseen saakka.

Puolue on 2000-luvulla muiden länsieurooppalaisten vasemmistoliikkeiden tapaan ryhtynyt toimimaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaan tarpeeseen ekologisesti kestävämmästä yhteiskunnasta. Pääministeri Görän Persson lanseerasi puheenjohtajakaudellaan termin vihreä kansankoti laajentaakseen ekologista ulottuvuutta sosiaalidemokraattiseen yhteiskuntakäsitykseen. Tosin keskustelua on käyty siitä, onko uusi käsite saanut puolueen ideologiassa todellisista jalansijaa.

Tärkeitä henkilöitä puolueen ideologian kehittäjinä ovat olleet Axel Daniellson, Hjalmar Branting, Vilhelm Lundsted, Nils Karleby, Östen Undén, Ernst Wigforss, Gustav Möller, Per Albin Hansson, Gunnar Myrdal, Rudolf Meidner, Gösta Rehn ja Olof Palme.

Puoluejohto

Puheenjohtajat Kollektiivinen puheenjohtajuus 1889–1896 Claes Tholin 1896–1907 Hjalmar Branting 1907–1925 Per Albin Hansson 1925–1946 Tage Erlander 1946–1969 Olof Palme 1969–1986 Ingvar Carlsson 1986–1996 Göran Persson 1996–2007 Mona Sahlin 2007–2011 Håkan Juholt 2011–2012 Stefan Löfven 2012–2021 Magdalena Andersson 2021–

Puoluesihteerit vuodesta 1945 alkaen Sven Andersson 1945–1948 Sven Aspling 1948–1962 Sten Andersson 1962–1982 Bo Torensson 1982–1992 Mona Sahlin 1992–1994 Leif Linde 1994–1996 Ingela Thalin 1996–1999 Lars Stjernkvist 1999–2004 Marita Ulvskog 2004–2009 Ibrahim Baylan 2009–2011 Carin Jämtin 2011–2016 Lena Rådström Baastad 2016–

Vaalimenestys

Seuraava kuvaaja esittää Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ääniosuutta valtiopäivävaaleissa vuodesta 1911 lähtien.

Valtiopäivävaalit

Vuosi Edustajia Osuus 1944 115 46,5 % 1948 112 46,1 % 1952 110 46,0 % 1956 106 44,6 % 1958 111 46,2 % 1960 114 47,8 % 1964 113 47,3 % 1968 125 50,1 % 1970 163 45,3 % 1973 156 43,6 % 1976 152 42,7 % 1979 154 43,2 %

Vuosi Edustajia Osuus 1982 166 / 349 45,6 % 1985 159 / 349 44,7 % 1988 156 / 349 43,2 % 1991 138 / 349 37,6 % 1994 161 / 349 45,3 % 1998 131 / 349 36,4 % 2002 144 / 349 39,9 % 2006 130 / 349 35,0 % 2010 112 / 349 30,7 % 2014 113 / 349 31,0 % 2018 100 / 349 28,3 % 2022 107 / 349 30,3 %

Europarlamenttivaalit

Vuosi	Edustajia	Osuus
1995	7 / 22	28,1 %
1999	6 / 22	26,0 %
2004	5 / 19	24,6 %
2009	5 / 18 6 / 20	24,4 %
2014	5 / 20	24,2 %
2019	5 / 20	23,5 %

Kunnallisvaalit 2010

Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue sai suhteellisesti eniten ääniä Smedjebackenin kunnassa, jossa puolueen ääniosuus oli 59,4 %. Yli 50 % ylittyi 24 kunnassa, jotka Smedjebackenin lisäksi olivat Arjeplogin kunta, Boxholmin kunta, Bräcken kunta, Forshagan kunta, Grumsin kunta, Jällivaaran kunta, Hagforsin kunta, Hallstahammarin kunta, Haaparannan kunta, Luulajan kunta, Munkforsin kunta, Norsjön kunta, Olofströmin kunta, Pajalan kunta, Piitimen kunta, Ragundan kunta, Skellefteån kunta, Storforsin kunta, Trollhättanin kunta, Vilhelminan kunta, Ången kunta, Örnsköldsvikin kunta ja Ylikainuun kunta. Pienintä kannatus oli Danderydin kunnassa, jossa puolue sai 6,7 % äänistä. Kannatus jäi alle 15 %:iin viidessä kunnassa, jotka Danderydin ohella olivat Ekerön kunta, Lidingön kunta, Täbyn kunta ja Vellingen kunta.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue Wikimedia Commonsissa

• Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen kotisivu (ruotsiksi)