Demokraattinen puolue (Italia)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Demokraattinen puolue
Partito Democratico
Perustettu 14. lokakuuta 2007
Johto Matteo Renzi
Matteo Orfini
Ideologia sosiaalidemokratia[1]
kristillinen vasemmisto[1]
kolmas tie[2][3][4]
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto[5]
Äänenkannattaja L'Unità
Edustajainhuone
302 / 630
Senaatti
113 / 315
Euroopan parlamentti
29 / 73
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Nuorisojärjestö Giovani Democratici
Värit Tricolore
(vihreä, valkoinen, punainen)
Kotisivu www.partitodemocratico.it

Demokraattinen puolue (ital. Partito Democratico, PD) on italialainen syksyllä 2007 perustettu keskusta-vasemmistolainen puolue. Puolueen nykyinen johtaja, eli puoluesihteeri, on Matteo Renzi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian poliittinen kenttä meni uusiksi 1990-luvun alussa ns. Tangentopoli-lahjusjutun vuoksi, jolloin maata puoli vuosisataa hallinnut kristillisdemokraattinen puolue hajotettiin. Samaan aikaan Italian kommunistinen puolue hajosi vuonna 1991 ja sen kannattajat muodostivat Demokraattisen vasemmistopuolueen, joka muodosti myöhemmin Vasemmistodemokraatit (DS).

Taloustieteen professori ja entinen kristillisdemokraattien jäsen Romano Prodi kokosi laajan Oliivipuukoalition (L'Ulivo), joka voitti vuoden 1996 vaalit. Oliivipuu elvytettiin vuoden 2004 europarlamenttivaaleihin neljän puolueen voimin ja vuoden 2006 vaaleihin, jossa Prodi nousi pääministeriksi. Vasemmistodemokraatit (DS) ja Democrazia è Libertà – La Margherita (DL) pitivät huhtikuussa 2007 viimeisen puoluekokouksensa, jossa hyväksyivät yhdistymisen. Puolueelle valittiin johto jäsenäänestyksessä 14. lokakuuta 2007. Äänestykseen osallistui kolmisen miljoonaa kannattajaa, joista kolme neljäsosaa kannatti puheenjohtajaksi Walter Veltronia.[6] Helmikuussa 2009 Veltroni kuitenkin erosi puolueen hävittyä Sardinian paikallisvaalit.[7]

Demokraattinen puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Demokraattinen puolue perustettiin 14. lokakuuta 2007 useiden vasemmistolaisten ja keskustalaisten puolueiden yhdistyessä. Demokraattisen puolueen muodostaneet puolueet olivat:

Demokraattinen puolue kärsi pian perustamisensa jälkeen keväällä 2008 vaalitappion Silvio Berlusconin oikeistoblokille. Ylimääräinen puoluekokous valitsi helmikuussa 2009 puoluejohtajaksi äänin 1047–92 Franceschinin. Puoluesihteeriksi valittiin lokakuussa 2009 Pier Luigi Bersani.[8]

Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Demokraattinen puolue sai edustajainhuoneen vaaleissa 25,42 prosenttia äänistä ja senaatin vaaleissa 27,43 prosenttia. Puolue kuului keskusta-vasemmiston liittoumaan, jonka johdossa oli Bersani. Tästä liitoumasta tuli edustajainhuoneen suurin ryhmä ja senaatissa toiseksi suurin.[9][10] Bersani erosi puolueen johdosta, kun kaksi hänen ehdokastaan Italian presidentiksi eivät olleet saaneet puolueen parlamenttiryhmältä riittävää tukea.[11] Presidentiksi valittiin uudestaan puolueen ehdokas Giorgio Napolitano.[12] Myös pääministeri Enrico Letta tuli Demokraattisesta puolueesta, kun puolue muodosti yhteishallituksen Silvio Berlusconin johtaman Vapauden kansa -puolueen kanssa.[13] Toukokuussa 2013 Guglielmo Epifani valittiin "väliaikaiseksi" puoluesihteeriksi.[14] Joulukuussa 2013 Matteo Renzi valittiin puolueen johtajaksi vaalissa, johon saivat osallistua myös muut kuin puolueen jäsenet. Äänestäneitä oli 2,5 miljoonaa ja Renzi sai 68 prosenttia äänistä.[15] Helmikuussa 2014 puolue lopetti tukensa Lettan hallitukselle ja valitsi Renzin pääministeriksi.[16]

Demokraattinen puolue liittyi Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen täysjäseneksi 28. helmikuuta 2014.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Parties and elections in Italy Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  2. UK Politics. All aboard the Third Way Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  3. Sardo, Claudio: Intervista a Matteo Renzi di Claudio Sardo L'Unità. 22.11.2012. Viitattu 3.3.2014. (italiaksi)
  4. Irpef, Imu e la Terza via di Gutgeld, “guru” economico di Renzi Formiche.it. 9.6.2012. Viitattu 3.3.2014. (italiaksi)
  5. Natale, Paolo: Renzi, leader che piace a tutti. Ma il Pd resta di centrosinistra 1.11.2014. Europa. Viitattu 8.11.2014. (italiaksi)
  6. Rooman pormestari valittiin Italian uuden suurpuolueen johtajaksi hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.1.2008.
  7. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/italian_oppositiojohtaja_eroaa_553245.html
  8. Los votantes de la izquierda italiana eligen a su líder, El País
  9. Elezioni 2013 Senato 26.2.2013. Italian sisäministeriö. Viitattu 26.2.2013. (italiaksi)
  10. Elezioni 2013 Camera 26.2.2013. Italian sisäministeriö. Viitattu 27.2.2013. (italiaksi)
  11. Pier Luigi Bersani resignation plunges Italian politics into further chaos 20.4.2013. The Guardian. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  12. Giorgio Napolitano re-elected as Italy's president, prompting relief and protests 20.4.2013. The Guardian. Viitattu 28.4.2013. (englanniksi)
  13. Italiaan uusi hallitus yle.fi. 27.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.4.2013.
  14. Epifani eletto, è il nuovo segretario Pd 11.5.2013. Corriere della Sera. Viitattu 13.5.2013. (italiaksi)
  15. Florence Mayor Matteo Renzi elected leader of Italy's left The Telegraph. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  16. Nuori Renzi sai Italian hallitukseen OECD:n pääekonomistin yle.fi. 21.2.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2014.
  17. Italian Partito Democratico Officially Welcomed into the PES Family pes.eu. 28.2.2014. Euroopan sosialidemokraattinen puolue. Viitattu 4.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Demokraattinen puolue (Italia).