Frans Timmermans
| Frans Timmermans | |
|---|---|
 Frans Timmermans vuonna 2023. |
|
| Euroopan komission 1. varapuheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Catherine Ashton |
| Seuraaja | Maroš Šefčovič |
| Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta vastaava komissaari | |
|
Von der Leyenin komissio
1.12.2019–22.8.2023 |
|
| Sääntelyn parantamisesta, toimielinten välisistä suhteista, oikeusvaltioperiaatteista ja EU:n perusoikeuskirjasta vastaava komissaari | |
|
Junckerin komissio
1.11.2014–30.11.2019 |
|
| Edeltäjä | Maroš Šefčovič |
| Seuraaja | Didier Reynders |
| Alankomaiden ulkoministeri | |
|
5.11.2012–17.10.2014
|
|
| Pääministeri | Mark Rutte |
| Edeltäjä | Uri Rosenthal |
| Seuraaja | Bert Koenders |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1961 Maastricht, Alankomaat |
| Puoliso | Irene Timmermans ( 2000) |
| Lapset | 4 |
| Tiedot | |
| Puolue | Työväenpuolue |
Franciscus Cornelius Gerardus Maria ”Frans” Timmermans (s. 6. toukokuuta 1961 Maastricht)[1] on hollantilainen työväenpuolueen poliitikko, joka on toiminut Euroopan komission jäsenenä, Alankomaiden ulkoministerinä ja Alankomaiden edustajainhuoneen jäsenenä.
Koulutus ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timmermans opiskeli vuosina 1980–1985 ranskan kieltä ja kirjallisuutta Nijmegenin Radboud-yliopistossa ja vuosina 1984–1985 eurooppaoikeutta ja ranskan kirjallisuutta Nancyn yliopistossa, Ranskassa.[1] Ennen uraansa politiikassa Timmermans toimi muun muassa diplomaattina.
Timmermans valittiin ensimmäisen kerran Alankomaiden edustajainhuoneeseen vuonna 1998. Vuodesta 2007 alkaen hän toimi ulkoministeriön valtiosihteerinä Balkenenden IV hallituksessa, kunnes työväenpuolue vetäytyi hallituskoalitiosta vuonna 2010 vedoten erimielisyyksiin Alankomaiden osallistumisesta Naton johtamaan ISAF-operaatioon Afganistanissa.[2]
Työväenpuolue sai voiton vuoden 2012 parlamenttivaaleissa, ja Timmermans nousi Alankomaiden ulkoministeriksi Rutten II hallitukseen.[1] Ulkoministerikauden merkittävimpiä tapahtumia oli Malaysia Airlinesin lennon 17 alasampuminen Itä-Ukrainassa, mikä johti 194 alankomaalaisen matkustajan kuolemaan.[3]
Vuonna 2014 Alankomaiden hallitus ehdotti Timmermansia Jean-Claude Junckerin johtaman Euroopan komission alankomaalaiseksi jäseneksi.[4] Junckerin komissiossa hän toimi ensimmäisenä varapuheenjohtajana sekä sääntelyn parantamisesta, toimielinten välisistä suhteista, oikeusvaltioperiaatteista ja EU:n perusoikeuskirjasta vastaavana komissaarina vuoteen 2019 saakka.[1]
Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (PES) nimesi Timmermansin kärkiehdokkaakseen Euroopan komission puheenjohtajaksi vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa.[5] Vaalien jälkeen hän jatkoi Von der Leyenin I komissiossa ensimmäisenä varapuheenjohtaja ja sai vastuulleen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja EU:n ilmastopolitiikan.
Elokuussa 2023 Timmermans kuitenkin ilmoitti palaavansa kotimaanpolitiikkaan työväenpuolueen sekä GroenLinks-puolueen yhteiseksi pääministeriehdokkaaksi kesken komission toimikauden.[6] Timmermansin tilalle komissioon loppukauden ajaksi nimitettiin kristillisdemokraattien Wopke Hoekstra.[7] Timmermansin johtama GroenLinksin ja työväenpuolueen koalitio tuli toiseksi marraskuun parlamenttivaaleissa,[8] ja jäi lopulta oppositioon.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timmermans on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.[1]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romanian ansioritarikunta (Romania, 2006)
Puolan tasavallan ansioritarikunta (Puola, 2006)
Kunnialegioona (Ranska, 2007)
Etelän ristin ritarikunta (Brasilia, 2008)
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2008)
Gediminaksen ritarikunta (Liettua, 2008)
Pohjantähti-ritarikunta (Ruotsi, 2008)
Chilen ansioritarikunta (Chile, 2009)
Orania-Nassaun ritarikunta (Alankomaat, 2010)
_-_Commander.svg){kind=small}
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Frans Timmermans Elections2014.eu. Arkistoitu 7.10.2014. Viitattu 29.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Batty, David: Dutch government collapses after Labour withdrawal from coalition The Guardian. 20.2.2010. Viitattu 3.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Pawlak, Justyna: Insight - Grieving Dutch minister made Europe re-think Russia sanctions Reuters. 25.7.2014. Viitattu 3.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Crisp, James: Dutch nominate foreign affairs minister as Commissioner Euractiv. 2.9.2014.
- ↑ Timmermans to lead socialists in EU elections dw.com. 12.9.2018. Viitattu 3.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Kostamovaara, Martta: EU:n vihreästä kehityksestä vastaava Timmermans jättää komission – siirtyy Hollannin sisäpolitiikkaan Helsingin Sanomat. 22.8.2023. Viitattu 3.6.2025.
- ↑ EU | Hollanti nimesi ulkoministerinsä ehdolle EU-komission varapuheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 25.8.2023. Viitattu 3.6.2025.
- ↑ Ronkainen, Antti: Geert Wildersin vaalivoitto osoittaa, että maahanmuuttovastaisuudesta sekä ilmasto- ja euroskeptisyydestä on tullut valtavirtaa Euroopassa Vallan mahotonta!. 23.11.2023. Viitattu 3.6.2025.
- ↑ Dr. F.C.G.M. (Frans) Timmermans parlement.com. 2022. Viitattu 19.12.2022. (hollanniksi)
- ↑ Teenetemärkide kavalerid president.ee. 2022. Viitattu 19.12.2022. (viroksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frans Timmermans Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
