Siirry sisältöön

Kunnialegioona

Wikipediasta
Kunnialegioona
Ritarikunnan tunnuksia kolmannen tasavallan ajalta
Ritarikunnan tunnuksia kolmannen tasavallan ajalta
Palkitaan ansioista Ranskan hyväksi
Palkinnon antaja Ranskan presidentti
Maa  Ranska
Ensimmäinen palkinto 1802

Kunnialegioona, virallisesti Kunnialegioonan kansallinen ritarikunta (ransk. L'ordre national de la Légion d'honneur), on Ranskan korkein kunniaritarikunta.[1] Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen kaikki kuningaskunnan aikaiset ritarikunnat lakkautettiin, eikä maan palkitsemisjärjestelmässä ollut sen jäljiltä yhtäkään kunniamerkkiä. Kunnialegioona perustettiin vuonna 1802 ensimmäisen konsuli Napoleonin käskystä. Hän halusi luoda kunnianosoituksen kenelle tahansa vapautta ja tasa-arvoa kannattavalle syntyperästä riippumatta. Ensimmäiset nimitykset ritarikuntaan tehtiin Bastillen valtauksen muistopäivänä vuonna 1804.[2][3]

Kunnialegioonan varsinaiseksi jäseneksi voivat päästä vain Ranskan kansalaiset, jotka yleensä saavat ensiksi nimityksen ritariksi. Ulkomaalaisille Kunnialegioonan kunniamerkkejä voidaan jakaa erityisenä tunnustuksena myös suoraan ylemmissä luokissa.lähde?

Ritarikunnan suurmestari on Ranskan tasavallan presidentti[4], joka myöntää kaikki ritarikunnan kunniamerkit ministerien ehdotusten perusteella. Myöntämisperusteena on sotilas- tai siviiliansiot Ranskan hyväksi tehdyssä työssä.lähde?

Tunnukset ja luokat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnan tunnuslause on "Honneur et Patrie (suom. Kunnia ja Isänmaa)".[3]

Ritarikunta jakaantuu viiteen luokkaan ja sen nauha on punainen:[5]

  • suurristi
  • suurupseeri
  • komentaja
  • upseeri
  • ritari

Ritarikunnan tunnuksiin kuuluu myös ketju, jota sen suurmestari kantaa asemansa merkkinä. Ketju koostuu 16 kultaisesta medaljongista.[6] Suurmestarin ketjua käytetään presidentin virkaanastujaisissa ja siksi se on myös merkittävä osa valtion jatkuvuutta uuden presidentin astuessa virkaan. Ketju on näytillä Pariisin Armeijan museossa.[7]

Tunnettuja kunniamerkkejä saaneita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Medal, Order of the Legion of Honor, France Edwin Parsons National Air and Space Museum. Viitattu 29.5.2026. (englanniksi)
  2. Legion of Honour | French Society & History Encyclopædia Britannica. 18.7.2024. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  3. 1 2 Order of the Legion of Honour, Type X, Grand Cross 2026. Medalbook. Viitattu 29.5.2026. (englanniksi)
  4. The Grand Master 2024. La grande chancellerie. Arkistoitu 7.10.2021. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  5. ODM of France: Legion of Honour 2022. medals.org.uk. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)
  6. Les Ordes Nationaux 2026. semon.fr. Viitattu 29.5.2026. (ranskaksi)
  7. Investiture d'Emmanuel Macron: tout savoir sur le grand collier de La Légion d'honneur 7.5.2022. BFM. Viitattu 29.5.2026. (ranskaksi)
  8. Yhtä monta tulkintaa kuin tarkastelijaakin – Laestadius on tutkijalle runsaudensarvi: "Jotkut arvostavat herättäjänä, toiset tiedemiehenä" Yle Uutiset. 3.7.2017. Viitattu 28.8.2025.
  9. Lähteenmäki, Vili: Kenraali Janne Jaakkola vastaanotti arvostetun Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin Ruotuväki. 5.6.2026. Puolustusvoimat. Viitattu 5.6.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]