Helena Petäistö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helena Petäistö heinäkuussa 2013.

Helena Mirjami Petäistö (s. 10. joulukuuta 1950 Kalajoki[1]) on eläkkeelle jäänyt suomalainen toimittaja ja kirjailija.[2] Hän oli pitkäaikainen televisioyhtiö MTV:n Ranskan-kirjeenvaihtaja.

Petäisto on haastatellut 14. dalai-lamaa useita kertoja ja tehnyt Tiibetin tilanteesta televisiodokumentin Verikyyneleet. Hän on kirjoittanut kolumneja Suomen Kuvalehteen ja matkakirjoja.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petäistö pääsi ylioppilaaksi Oulun tyttölyseosta ja kirjoitti viisi laudaturia. Hänen sukunsa on lestadiolaista, ja hän on arvellut olevansa ainoa televisiotoimittaja, joka ei ollut katsonut televisiota ennen kuin alkoi tehdä sinne juttuja.[3] Petäistö valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Jo vuonna 1989 hän meni toimittajille tarkoitetulle EU-kurssille, vaikka siihn aikaan Euroopan unioni ei kiinnostanut Suomessa juuri ketään, joten hän alkoi solmia suhteita eurooppalaisiin kärkipoliitikkoihin tavallaan etuajassa. Ranskan kieltä ja kulttuuria Petäistö oli opiskellut heti ekonomiksi valmistuttuaan Pariisissa, missä hän työskenteli pankissa. Pian Petäistö alkoi tehdä uutisjuttuja Suomeen, ja hänestä tuli toimittaja. Hän toimi jonkin aikaa myös uutisankkurina.[3]

Petäistön ensimmäinen kirja Ranskalaiset korot ilmestyi vuonna 1995. Seuraavan kirjansa Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa hän julkaisi vuonna 1999. Kirja aloitti Aamiainen Cocon kanssa -kirjasarjan, jossa Petäistö esittelee eurooppalaisia kaupunkeja.[4]

Petäistö sai kesäkuussa 2016 aivoinfarktin, jonka seurauksena hänen ruumiinsa vasen puoli halvaantui ja hän joutui sairaalahoitoon kahdeksi kuukaudeksi.[5] Hän jäi sairausloman jälkeen eläkkeelle MTV:ltä,[6] mutta hän on sittemmin toipunut lähes kokonaan ja julkaisi vuonna 2017 kirjan Ranska, Macron ja minä.[7]

Petäistö asuu Helsingissä ja Pariisissa.[7]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petäistö sai vuonna 2005 Ranskan ansioritarikunnan Kunnialegioonan ritariluokan kunniamerkin.[4] Vuonna 2010 hänet palkittiin 5 000 euron arvoisella Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla[8].

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pariisin-kirjeenvaihtaja Helena Petäistö: ”Olen joko vanhapiika tai poikamiestyttö” Ilta-Sanomat. 17.1.2016. Viitattu 1.4.2016.
  2. Kuka kukin on 2003, s. 757. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  3. a b c Sykkö, Sami: Päivät Helenan kanssa. Nyt-liite Julkaisija = Helsingin Sanomat, 2009, nro 33, s. 8.
  4. a b Helin, Satu: Helena Petäistö Aamulehti. 21.9.2007. Viitattu 28.11.2008.
  5. Apu: Ulkomaankirjeenvaihtaja Helena Petäistö toipuu aivoinfarktista Iltalehti. Viitattu 22.9.2016.
  6. Helena Petäistön työura päättyi aivoinfarktiin Iltasanomat.fi. 22.9.2016. Viitattu 22.9.2016.
  7. a b Hällsten, Annika: I Frankrike tiger man om kvinnans ålder. Hufvudstadsbladet, 14.12.2017, s. 22–23. Artikkelin verkkoversio.
  8. Suomen Kuvalehden journalistipalkinto MTV3:n Helena Petäistölle Suomen Kuvalehti. Viitattu 8.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]