Alexander Stubb
_(cropped_2).jpg)
Cai-Göran Alexander Stubb (s. 1. huhtikuuta 1968 Helsinki)[3] on suomalainen kokoomustaustainen poliitikko ja Suomen tasavallan 13. presidentti. Hän aloitti tehtävässään 1. maaliskuuta 2024.
Aiemmin Stubb on toiminut ulkoministerinä vuosina 2008–2011, ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä 2011–2014, Suomen pääministerinä 2014–2015 ja valtiovarainministerinä 2015–2016. Lisäksi hän on toiminut europarlamentaarikkona vuosina 2004–2008[3], kansanedustajana 2011–2017 ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana 2014–2016.
Vuosina 2017–2020 Stubb toimi Euroopan investointipankin varapääjohtajana.[4][5] Sen jälkeen hänet valittiin professoriksi ja School of Transnational Governance -yksikön johtajaksi Italian Firenzessä toimivaan Yliopistolliseen Eurooppa-instituuttiin (EUI).[6][7]
Tasavallan presidentiksi Stubb valittiin hänen voitettuaan vuoden 2024 presidentinvaalin toisen kierroksen. Presidentin tehtävässä hän seuraa Sauli Niinistöä.[8]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cai-Göran Alexander Stubb syntyi 1. huhtikuuta 1968 Helsingissä. Hänen isänsä on jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb (s. 1935) ja äitinsä Christel Stubb (o.s. Setälä, 1943–2008). Äidin kautta hän on sukua kokoomuksen puheenjohtajana ja ulkoministerinä 1920-luvulla toimineelle E. N. Setälälle.[9]
Stubb vietti lapsuutensa Helsingin Lehtisaaressa ja kuvailee itseään kaksikieliseksi.[10] Hän pelasi nuorena jääkiekkoa HIFK:ssa B-juniori-ikään asti ja harrasti golfia, päästen lukioikäisenä Suomen nuorten maajoukkueeseen.[11] Stubbia pidettiin suosittuna, mutta häntä on myös syytetty koulukiusaamisesta, minkä hän on kiistänyt, myöntäen kuitenkin nuoruutensa epävarmuuden ja virheet.[12][13][14][15]
Stubb oli lukio-aikana vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Floridan Mainland High Schoolissa, jossa hän suoritti high school diploman 1986. Hän valmistui ylioppilaaksi Gymnasiet Lärkanista 1988 ja kiinnostui liiketaloudesta.[11] Varusmiespalveluksensa hän suoritti Kaartin jääkärirykmentissä, mutta jätti aliupseerikurssin väliin lähtiessään opiskelemaan Furman Universityyn Yhdysvaltoihin kahdeksan kuukauden palveluksen jälkeen.[11][16][10]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubb suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon valtio-opissa, kansainvälisessä politiikassa ja taloustieteessä Furman Universityssä Etelä-Carolinassa 1993, ja hänet palkittiin vuosikurssinsa parhaana miesopiskelijana.[10][17] Vuonna 1994 hän suoritti ranskan kielen ja kulttuurin Diplôme de Langue et Civilisation Française -kielidiplomin Sorbonnen yliopistossa Pariisissa.[18]
Vuonna 1995 Stubb suoritti valtio-opin Master of Arts -tutkinnon Bruggen College of Europessa, keskittyen EU-asioihin. Hän väitteli tohtoriksi kansainvälisistä suhteista London School of Economicsissa 1999, aiheenaan Euroopan unionin joustava yhdentyminen ja Amsterdamin sopimus.[11][19][20]
Ura ennen politiikkaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alexander Stubb työskenteli vuonna 1992 harjoittelijana Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.[21] Vuosina 1995–1997 hän toimi tutkijana ulkoasiainministeriössä ja 1997–1999 Suomen Akatemiassa. Vuosina 1999–2001 hän oli erikoistutkija Suomen EU-edustustossa Brysselissä ja 2000–2007 vieraileva professori College of Europessa.[3]
Vuosina 2001–2003 Stubb toimi Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodin poliittisena neuvonantajana ja 2003–2004 erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa, keskittyen institutionaalisiin kysymyksiin ja suomalaisten rekrytointiin EU-instituutioihin. Hän osallistui Amsterdamin ja Nizzan sopimusten neuvotteluihin suurlähettiläs Antti Satulin avustajana.[3] [22]
Stubb kirjoitti 2002–2003 Helsingin Sanomiin Minne menet, EU? -kolumneja ja toimi kolumnistina muun muassa Financial Timesissa, Dagens Industrissa ja Finnairin Blue Wings -lehdessä.[19][23][24] Vuonna 2007 hän oli The Economist -lehden vieraileva bloggaaja.[25] Stubb on julkaissut useita kirjoja ja akateemisia artikkeleita.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Europarlamentaarikkona 2004–2008
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alexander Stubb asettui kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa, joita edeltävästi hän puntaroi kokoomuksen ja RKP:n välillä. Ben Zyskowiczin vaikutuksesta hän valitsi kokoomuksen.[26][27][11] Stubb valittiin Euroopan parlamenttiin toiseksi eniten ääniä (115 224) saaneena Suomessa.[28] Hän toimi perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenenä sekä sisämarkkina- ja ulkoasiainvaliokuntien varajäsenenä.[29]
Stubb ehdotti 2004 Gustav Hägglundia kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 vaaleihin, mutta Hägglund kieltäytyi, ja ehdokkaaksi valittiin Sauli Niinistö.[30][31] Samana vuonna Stubb allekirjoitti avoimen kirjeen, jossa kritisoitiin Venäjän voitonpäivän juhlimista Eurooppa-päivän yhteydessä, nähden sen neuvostomiehityksen ja kommunismin rikosten hyväksymisenä.[32]
Lokakuussa 2007 Stubb kannatti EU:n lobbaussääntöjen tiukentamista ja avoimuuden lisäämistä lainsäädäntöprosesseissa.[33] Samassa kuussa hän totesi Suomen ulkopolitiikan olevan murroksessa, viitaten vuoden 2006 presidentinvaaleihin ja sukupolvenvaihdokseen, joka toisi ”raikkaampaa” keskustelua, esimerkiksi Nato-suhteeseen.[34] Stubb tuki vahvasti Lissabonin sopimuksen hyväksymistä, pitäen sitä voittona Euroopalle.[35]
Ulkoministerinä 2008–2011
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Alexander Stubb nimitettiin ulkoministeriksi 4. huhtikuuta 2008 Ilkka Kanervan erottua tekstiviestikohun vuoksi.[36][37] Hän perusti Jorma Ollilan johtaman maabrändivaltuuskunnan, mikä herätti kritiikkiä ministereiltä Mauri Pekkariselta ja Paavo Väyryseltä.[38][39] Stubb uudisti ulkoasiainhallintoa keventämällä hallintoa, karsimalla edustustoverkostoa ja hyödyntämällä sosiaalista mediaa. Hän ajoi päällekkäisten rakenteiden yhdistämistä.[40]
Stubb nimitti diplomaattiavustajansa Päivi Pohjanheimon ulkoministeriön Eurooppa-osaston yksikköpäälliköksi, mikä herätti keskustelua poliittisista nimityksistä. Häntä kritisoitiin myös Jori Arvosen nimityksestä, mutta hän puolustautui sukupolvenvaihdoksella ja kokonaisvaltaisella arvioinnilla. Kokeneet virkamiehet suhtautuivat häneen kriittisesti.[41][42][43]
ETYJin puheenjohtajana Stubb näki Georgian sodan maailmanpoliittisena käännekohtana.[44] Stubbin pyytämät suurlähettiläiden Venäjä-analyysit, jotka julkaistiin nimettöminä, korostivat yhteistyötä yhteisten etujen pohjalta.[45] Stubbia kritisoitiin avoimuudesta ja linjasta.[46][47] [48]
Vuonna 2009 Stubb tuki Paavo Salosta hänen poikansa palauttamisessa Venäjältä, mikä johti diplomaattiseen kiistaan.[49] Hän vaati Venäjää liittymään Haagin lapsikaappaussopimukseen.[50] Stubb edisti rauhantyötä, kuten Al-Jazeeran ja Martti Ahtisaaren tapaamisella sekä Euroopan rauhaninstituutin ehdotuksella.[51][52] Stubb oli mukana järjestämässä Ahtisaari-päiviä kriisinhallinnan edistämiseksi.[53] Stubbin kaudella ulkoministeriö julkaisi ihmisoikeusselonteon, ja Stubb tuki Valko-Venäjän oppositioaktivisteja EU:n ulkoministeri Catherine Ashtonin kanssa.[54][55][56]
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2011–2014
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alexander Stubb valittiin eduskuntaan 2011 saaden 41 768 ääntä, ollen kokoomuksen ääniharava ja maan toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas.[57] Hänet nimitettiin Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriksi Kataisen hallitukseen.
Stubbin vaalikampanjat olivat hyvin rahoitettuja: vuonna 2011 hän sai eniten vaalirahoitusta, ja 2014 europarlamenttivaaleissa hänen kampanjansa budjetti oli yli 100 000 euroa ilman ehdokkaan omaa rahoitusta.[58] Vaalirahoitusta antoivat muun muassa Björn Wahlroos, John Lindfors ja Mikko Laakkonen.[59]
Ministerinä hän asetti Matti Alahuhdan johtaman työryhmän, jonka aloitteesta perustettiin Team Finland -verkosto edistämään Suomen kansainvälistä asemaa.[60] Vuonna 2014 Stubb arvioi verkoston tehostaneen vientiä, mutta näki tarvetta alueellisen yhteistyön kehittämiseen.[61]
Tammikuussa 2014 Stubb oli kokoomuksen ehdokas europarlamenttivaaleissa, saaden lähes 150 000 ääntä ja ollen ääniharava.[62][63] Huhtikuussa 2014 hän tavoitteli kokoomuksen puheenjohtajuutta Jyrki Kataisen väistyessä.[64] Kymmenen kansanedustajaa tuki häntä, ja hän voitti puheenjohtajuuden Lahden puoluekokouksessa 2014 voitettuaan ratkaisevalla toisella äänestyskierroksella Paula Risikon.[65][66]
Pääministerinä 2014–2015
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Stubbin hallitus aloitti 24. kesäkuuta 2014. Uusina ministereinä aloittivat ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Lenita Toivakka, sosiaali- ja terveysministerinä Laura Räty ja maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Paula Risikko siirtyi liikenne- ja kuntaministeriksi.[67] Vihreiden erottua hallituksesta syyskuussa 2014 Stubb nimitti ympäristöministeriksi ensimmäisen kauden kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen.[68]
Stubbin pääministerikaudella Suomen hallitus teki periaatepäätöksen ydinvoimalan rakentamisen sallimisesta Pyhäjoelle Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa. Ratkaisua arvosteltiin, koska samaan aikaan Euroopan unioni oli asettanut Venäjälle talouspakotteita sen Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Stubb piti kritiikkiä russofobisena.[69][70] Vuonna 2022 Stubb myönsi, että Rosatomin mukaan ottaminen ydinvoimalahankkeeseen oli virhe.[71]
Pääministerin tehtävässä toimiessaan Stubb otti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.[72]
Valtiovarainministerinä 2015–2016
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Stubb sai Juha Sipilän ja Timo Soinin jälkeen kolmanneksi eniten ääniä.[73] Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta, minkä perusteella puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken.[74] Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Stubbin nousevan uuden hallituksen valtiovarainministeriksi.[75] Kesäkuussa Stubb osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen.[76]
Ennen heinäkuussa 2015 Helsingissä järjestettävää Etyjin juhlakokousta selvisi, että kokoukseen kutsutun Venäjän 15 hengen delegaatiosta kuusi jäsentä (muun muassa duuman puhemies Sergei Naryškin ja parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko) olivat EU:n pakotelistalla Krimin miehitykseen liittyen. Stubb vastusti ulkoministeri Timo Soinin kanssa tiukasti pakotelistalla olevien päästämistä Helsingin kokoukseen, vaikka pääministeri Sipilä ja presidentti Niinistö olivat koko venäläisdelegaation päästämisen kannalla. Lopulta TP-utvassa päätettiin kesäkuussa 2015, ettei pakotelistalla olevia päästettäisi kokoukseen.[77][78] Protestiksi päätöksestä Venäjä jäi kokouksesta kokonaan pois.[79] Naryškin kertoi vielä vuotta myöhemmin odottavansa suomalaisilta anteeksipyyntöä.[80]
.jpg)
Marraskuussa 2015 Stubb sanoi eduskunnan kyselytunnilla 90 prosentin hallintarekisteriä koskevista asiantuntijalausunnoista olevan myönteisiä, vaikka todellinen luku oli kymmenen prosenttia.[81] Oikeuskanslerin mukaan Stubb ei tehnyt virhettä tahallaan ja virhe nopeatahtisessa keskustelussa pelkästä esitysluonnoksesta oli ymmärrettävää.[82] Hallituspuolueet päättivät lopulta jättää hallintarekisterin pois arvopaperikeskusasetuksesta aikataulusyiden vuoksi.[83]
Marraskuussa 2015 tapahtui Tampereen Koskikeskuksessa välikohtaus, jossa Kommunistisen nuorisoliiton entinen puheenjohtaja Simo Suominen heitti Stubbin kasvoille kolajuomaa. Ennen heittoa Stubbia oli nimitetty valehtelijaksi ja leikkaajaksi. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Suomisen 35 päiväsakkoon kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta.[84][85][86]
Maaliskuussa 2016 kokoomuksen kenttäjohto julkaisi kirjeen, jossa pyydettiin puheenjohtaja Stubbille työrauhaa. Ennen kirjeen julkaisemista oli huhuttu Stubbin mahdollisesti jättävän puheenjohtajuuden ennen kesän puoluekokousta.[87] Kirjeen nähtiin ilmentävän kokoomuksen jakautuneisuutta ja tyytymättömyyttä puoluejohtoon.[88] Stubb kertoi myöhemmin osallistuneensa kirjeen valmisteluun ja olleensa yhteydessä kirjeen allekirjoittajiin.[89] Viikkoa myöhemmin kansanedustaja Elina Lepomäki (nyk. Valtonen) kertoi haastavansa Stubbin puheenjohtajakisassa.[90] Myöhemmin myös sisäministerinä toiminut Petteri Orpo ilmoitti asettuvansa ehdolle.[91] 11. kesäkuuta 2016 järjestetyssä Kokoomuksen puoluekokouksessa Stubb tuli toiseksi ja joutui luopumaan puheenjohtajuudesta. Hän ei halunnut jatkaa ministerinä Sipilän hallituksessa, vaikka hänelle tarjottiin ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikkaa.[92] Hän kuitenkin jatkoi Kokoomuksen rivikansanedustajana.[93]
Ministerikausien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubb piti ministerikausiensa jälkeen puheita ja luentoja suomalaisten ja kansainvälisten yritysten ja järjestöjen tilaisuuksissa.[94] Hän perusti joulukuussa 2016 Alexander Stubb Global Oy -yrityksen, jonka kautta hän laskutti puhetilaisuuksien esiintymispalkkioita sekä kirjoituspalkkioita kolumneistaan.[95] Ensimmäisellä tilikaudellaan yrityksen liikevaihto oli noin 86 000 euroa ja liikevoitto noin 60 000 euroa.[96]
Jan Vapaavuoren noustua Helsingin pormestariksi Stubbista tuli kesällä 2017 hänen seuraajansa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Hänelle myönnettiin vapautus kansanedustajantyöstä 30. heinäkuuta 2017 alkaen.[97] Stubbin tilalle eduskuntaan nousi Pia Kauma.[4] Euroopan investointipankissa Stubb työskenteli tammikuuhun 2020 saakka.[98]
Stubb aloitti marraskuussa 2017 Martti Ahtisaaren seuraajana konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen hallituksen puheenjohtajana.[99] Stubbin omaelämäkertateos Alex ilmestyi 2017.[100] Teos oli ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi.[101]
.jpg)
Stubb pyrki Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokkaaksi valittaessa Euroopan komission puheenjohtajaa. EPP teki päätöksen kärkiehdokkaastaan Helsingin puoluekokouksessa 8. marraskuuta 2018.[102] Stubb sai äänistä alle neljäsosan eikä tullut valituksi.[103] Marraskuussa 2020 kysyttiin Stubbin halukkuudesta Helsingin pormestariksi, mutta sitä ei ollut, vaan hän tarjosi puolueensa kärkiehdokkaaksi Kirsi Pihaa.[104]
Toukokuusta 2020 lähtien Stubb työskenteli Firenzessä sijaitsevan Yliopistollisen Eurooppa-instituutin (EUI) School of Transnational Governance -keskuksen johtajana ja professorina.[105][106] Ukrainan sodan alettua vuonna 2022 hän toimi asiantuntijana lukuisissa kansainvälisissä medioissa ja kommentoi sotaa muun muassa Suomen sekä Naton näkökulmasta. Haastatteluja hän antoi muun muassa CNN:lle, BBC:lle ja Ruotsin sekä Ranskan televisioille.[107]
Stubb kirjoitti professoriaikanaan maailmanpolitiikka-aiheista tietokirjaa, jonka työnimenä oli The New World Disorder. Power in the 21st Century (suom. Uusi maailmanepäjärjestys. Valta 21. vuosisadalla). Kirja on ollut määrä julkaista vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen.[108][109]
Presidentinvaali 2024
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubbia pidettiin mahdollisena ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleissa.[110][111][112] Vielä toukokuussa 2023 hän kertoi olevansa tyytyväinen senhetkiseen paikkaansa Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa, eikä hänellä ollut suunnitelmia lähteä sieltä mihinkään[113]. Kesäkuussa 2023 Stubb kertoi olevansa valmis harkitsemaan ehdolle asettumista vakavasti, jos häntä ehdolle pyydettäisiin.[114] Elokuussa 2023 kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pyysi puoluehallituksen valtuutuksella Stubbia puolueen presidenttiehdokkaaksi[115] ja Stubb suostui pyyntöön[116].
Stubb aloitti presidentinvaalikampanjansa kiertämällä Suomen 13 vaalipiiriä ja tapaamalla kokoomuksen kenttäväkeä sekä kansalaisia. Kiertue alkoi Kanta- ja Päijät-Hämeestä syyskuussa 2023 ja päättyi Pohjois-Karjalaan sekä Pohjois-Savoon lokakuussa 2023.[117][118][119] Stubbin presidentinvaalikampanjan ajaksi avattiin ympäri Suomea Stubbila-kahviloita[120]. Presidenttinä Stubb lupasi olla yhdistävä tekijä ja rakentaa avointa, turvallista sekä kansainvälistä Suomea.[121].
Virallisesti Stubb nimettiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 28. lokakuuta 2023 pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa.[122][123] Puoluekokouksessa Stubbia kannatti presidentiksi myös muun muassa RKP:n entinen puheenjohtaja ja puolustusministeri Stefan Wallin.[124]
Kokoomuksen ulkopuolella Stubbia tukivat erityisesti RKP:n poliitikot, jonka 10-henkisestä eduskuntaryhmästä viisi kansanedustajaa ilmoittivat kannattavansa Stubbia presidentiksi. Heihin kuuluivat muun muassa urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson ja puolueen varapuheenjohtaja Henrik Wickström.[125][126][127][128][129] Myös entinen europarlamentaarikko Henrik Lax ilmoitti kannattavansa Stubbia presidentiksi.[130]
Stubb sai 28. tammikuuta 2024 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 27,2 prosenttia äänistä ja jatkoi toiselle kierrokselle vastaehdokkaanaan valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr.), joka sai ensimmäisellä kierroksella 25,8 prosenttia äänistä.[131] Stubb sai toisen kierroksen äänistä 51,6 prosenttia.[132]
Ensimmäisen kierroksen ehdokkaista Sari Essayah asettui Stubbin tueksi.[133] Lisäksi yli puoluerajojen muun muassa keskustan entiset pääministerit Juha Sipilä ja Anneli Jäätteenmäki, SDP:n Jani Kokko, vasemmistoliiton Merja Kyllönen sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Peter Östman tukivat Stubbia presidentiksi toisella kierroksella.[134][135][136][137][138] Lisäksi Stubbin tueksi ilmoittautuivat muun muassa entinen puolustusministeri Jussi Niinistö, ulkoasiainneuvos Alpo Rusi ja kirjailija Ilkka Remes.[139][140][134]
Vaalirahoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubbin presidentinvaalikampanja oli vaalien kallein[141]. Tammikuun 11. päivänä Stubbin kampanjan kokonaistavoitebudjetiksi ilmoitettiin noin 1,5 miljoonaa euroa.[142] 22. tammikuuta 2024 julkaistussa ennakkoilmoituksessaan Stubbin kampanja ilmoitti keränneensä noin 1,9 miljoonan euron verran vaalirahoitusta. Kokoomus tuki Stubbin kampanjaa 500 000 eurolla. Yksityishenkilöiltä kampanja oli saanut noin 875 000 euron verran ja yrityksiltä noin 419 000 euron verran tukea.[143][144] Toisen kierroksen ennakkoäänestyksen loppuun mennessä Stubbin vaalibudjetti nousi lähes 2,5 miljoonaan euroon[145][146].
Stubb sai vaalirahoitusta muun muassa Nordean ex-puheenjohtaja Björn Wahlroosilta ja Sanoman suuromistaja Rafaela Seppälältä 25 000 euroa kummaltakin, yritysjohtaja Sari Baldaufilta 10 000 euroa ja vuorineuvos Kari Jordanilta 10 000 euroa. Myös muun muassa Risto Siilasmaa, Ilpo Kokkila ja Anssi Vanjoki tukivat Stubbia yhtiöidensä kautta.[147] Kampanjan suurin lahjoittaja oli Virta Health -yrityksen toimitusjohtaja ja yrittäjä Sami Inkinen, joka tuki kampanjaa 67 000 eurolla.[147]
Presidenttinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stubb astui presidentin virkaan eduskunnassa 1. maaliskuuta 2024. Virkaanastujaispuheessaan hän puhui rauhan ja kansallisen yhtenäisyyden puolesta. Stubb sanoi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan lopettaneen kylmän sodan jälkeisen aikakauden ja Suomen turvallisuuspolitiikan perustuvan tänä päivänä realismiin sekä vahvan puolustuksen ylläpitämiseen osana liittokuntaa.[148][149]
Ulkomaanmatkat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo presidentti Stubbin ulkomaanmatkoista
.jpg)
Stubbin ensimmäinen ulkomaanmatka presidenttinä suuntautui 7. maaliskuuta 2024 Pohjois-Norjaan, jossa hän tutustui Naton Nordic Response -sotaharjoitukseen pääministeri Jonas Gahr Støren kanssa.[150] Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kutsui Stubbin heti virkaanastujaispäivänä ensimmäiselle viralliselle valtiovierailulleen Ruotsiin 23.–24. huhtikuuta.[151] Stubb matkusti presidenttikautensa alussa, vuoden 2024 loppuun mennessä, lähes yhtä paljon kuin kaksi edeltäjäänsä yhteensä omien kausiensa alussa.[152]
Maaliskuussa 2025 hän loi Trumpiin hyvät suhteet golfatessaan Floridassa.[153] Professori Teivo Teivaisen mukaan Stubbin jokaviikkoiset keskustelut Donald Trumpin kanssa ovat Suomelle merkittävä saavutus.[154] Trumpin pettyneet lausunnot Vladimir Putinista näyttivät ilmentävän Stubbin puheita Trumpille.[155]
Stubb vakiinnutti pian paikkansa Euroopan suurmaiden ja Trumpin välisissä neuvotteluissa maailmanpolitiikasta. Trump halusi Stubbin mukaan, samoin suurmaiden johtajat, koska heiltä Trumpin käsittely sujuu heikommin ja koska he arvostavat Stubbin taitavia analyysejä ja kykyä tiivistää monimutkaisia kokonaisuuksia, Trumpin mukaan myös, koska kaikki kunnioittavat Stubbia. Stubbilla on myös hyvät suhteet Ukrainan presidentti Zelenskyiin.[153]
”Kremlin äänenä” pidetyn Aleksei Muhinin mukaan Stubbin osallistuminen neuvotteluihin arvioidaan yleensä Venäjälle ”tuhoisaksi”. Hänen roolinsa arvioidaan ratkaisevaksi. Stubbia pidetään Trumpin uskottuna.[156]
Lokakuussa 2025 Stubb allekirjoitti Washingtonissa Trumpin kanssa aiesopimuksen suomalaisten jäänmurtajien myymisestä Yhdysvalloille.[157][158][159][160] Tapaamiseen Washingtonissa osallistui myös pääministeri Petteri Orpo.[161]
Marraskuussa 2025 Stubb osallistui Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa pidettyyn G20-maiden kokoukseen.[162][163][164] Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen tasavallan presidentti osallistui G20-maiden huippukokoukseen.[165][166][167]
Kotimaan matkat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo presidentti Stubbin maakuntamatkoista
Armahdukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentti Stubb armahti ensimmäisenä vuotenaan yhden vangin ja hylkäsi 57 armahdusanomusta.[168] Stubb teki presidenttikautensa toisen armahduksen lokakuussa 2025.[169][170][171]
Kirja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubb julkaisi elokuussa 2025 kirjan, Vallan kolmio – Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus, jonka kirjoittamisen hän oli aloittanut jo ennen presidenttikauttaan.[172][173][174] Edellisen kerran virassa ollessaan kirjan julkaissut presidentti oli Mauno Koivisto.[175]
Vaalimenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Äänimäärä | Ääniosuus | Tulos |
|---|---|---|---|
| 2004 | 115 224[176] | 6,9 % | Valittiin |
| 2014 | 148 190[63] | 8,6 % | Valittiin |
| Vuosi (vaalipiiri) | Äänimäärä | Ääniosuus | Tulos |
|---|---|---|---|
| 2011 (Uusimaa) | 41 768[177] | 8,3 % | Valittiin |
| 2015 (Uusimaa) | 27 129[178] | 5,2 % | Valittiin |
| Vuosi | Kierros | Äänimäärä | Ääniosuus | Tulos |
|---|---|---|---|---|
| 2024 | 1. | 882 388[179] | 27,2 % | Eteni toiselle kierrokselle |
| 2. | 1 575 444[132] | 51,6 % | Valittiin Suomen tasavallan presidentiksi |
Poliittisia näkemyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]EU-politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubb on sanonut olevansa ”EU-nörtti”.[180][181] Hän on ajanut Euroopan unionin laajentumista ja integraation syventämistä. Vuonna 2009 Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyyttä.[182]. Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen jatkamista ja yhteistyön tiivistämistä Turkin kanssa.[183] Syksyllä 2010 Stubb osallistui neuvotteluihin Serbian EU-jäsenhakemuksesta ja muut EU-johtajat päätyivät kannattamaan Stubbin ehdotusta.[184] Ulkoministerinä Stubb osoitti tukensa myös Montenegron EU-jäsenyysprosessille.[185] Stubbin mielestä pääministerin tärkein tehtävä on johtaa Suomen EU-politiikkaa.[186]
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Stubb oli pitkään avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja.[187][188] Kun hän asettui ehdolle eurovaaleihin 2004, hän sanoi Nato-jäsenyyden olevan Suomelle ”pitkällä aikavälillä luonteva jatke.”[27] Ollessaan europarlamentaarikko hän kritisoi voimakkaasti Suomessa käytävää Natoon liittyvää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua.[189] Marraskuussa 2010 Stubb kieltäytyi kommentoimasta vuotaneita WikiLeaks-dokumentteja,[190] joissa hänen poliittinen avustajansa Jori Arvonen kertoi Yhdysvaltain lähetystön poliittisen osaston päällikölle Natoon myönteisesti suhtautuvan kokoomuksen johtavan Suomessa kyselyitä ja puolueen johdon näkevän johtavansa seuraavaa hallitusta ja vievän Suomen Naton jäseneksi.[191]
Julkisuudessa Stubb on puolustanut maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta.[192] Vuoden 2014 linjapuheessaan hän korosti Suomen verkottuneisuutta muuhun maailmaan ja totesi, ettei sisä- ja ulkopolitiikkaa voi erottaa toisistaan.[186]
Vuonna 2009 Gazan sodan yhteydessä Israelin armeija tuhosi Kirkon ulkomaanavun rahoittaman sairaalaklinikan.[193] Haastattelussa Stubb vertasi klinikan tuhoamista matkapuhelimen varastamiseen ja totesi, että Kirkon ulkomaanapu haluaa vain markkinoida itseään ja nostaa brändiään vaatimalla tuhoamisen tutkintaa.[194][195] Stubb pyysi pian kommenttiaan anteeksi ja sanoi vetävänsä sanansa takaisin.[196]
Marraskuussa 2023 Stubb kannatti humanitääristä tulitaukoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista Israelin ja Palestiinan välillä. Samalla hän painotti tuomitsevansa Hamasin terroriteot ja kertoi, että ”Hamas on saatava vastuuseen teoistaan ja järjestö on saatava käytännössä lakkautettua.”[197][198] Kesällä 2025 Stubb kertoi ”olevansa valmis hyväksymään valtioneuvoston esityksen” Palestiinan valtion tunnustamisesta, mikäli hän sellaisen esityksen saisi.[199][200][201]
Vuoden 2024 presidenttikampanjansa aikana ja presidentiksi tultuaan Stubb on kuvaillut ulkopoliittista linjaansa arvopohjaiseksi realismiksi. Stubbin mukaan arvopohjainen realismi tarkoittaa, että Suomi pitää ulkopolitiikassaan kiinni arvoistaan, kuten demokratiasta, vapaudesta, oikeusvaltioista ja ihmisoikeuksista, mutta myös ylläpitää vahvaa puolustuskykyä ja tekee tarvittaessa yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät jaa näitä arvoja.[202][203]
Maaliskuussa 2026 Stubb puhui Orpon hallituksen esittämien ydinaseita koskevien lainsäädännöllisten rajoitteiden muutosten puolesta.[204][205][206] Stubbin mukaan rajoitusten poistamisen myötä Suomi asettuisi "samalle linjalle" muiden Pohjoismaiden kanssa.[204][205] Stubb oli kertonut kantansa ydinaserajoitusten höllentämisestä jo vuoden 2024 presidentinvaaleissa.[206]
Venäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2008 Stubb kiirehti ulkoministerinä viisumivapautta Venäjän kanssa. Stubbin mielestä Suomen tulisi harkita uudelleen varovaista ja jarruttavaa suhtautumistaan Venäjän viisumivapauteen. Stubbin mielestä viisumivapaus ja vapaakauppa edistäisi myös Venäjän demokratian kehitystä. Stubbin mielestä Venäjä-suhdetta olisi ollut tarpeen modernisoida ja moitti uussuomettunutta ilmapiiriä, joka ei huomioi Venäjän radikaalia muutosta vuodesta 1991. Stubb oli tuolloin huolissaan Venäjän oikeusvaltiokehityksestä, mutta piti maata Suomelle tärkeänä kauppakumppanina.[207] Stubb jatkoi viisumivapauden esilläpitoa myös eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2013. Tuolloin hän kuvasi aiheen olevan hänelle ikuisuusaihe.[208]
Pääministerinä toimiessaan Stubb kertoi Eduskunnan lähetekeskustelussa pitävänsä Fennovoiman ydinvoimahanketta täysin energiapoliittisena ratkaisuna. Stubb kertoi pitävänsä kansalaiskeskustelua Rosatomin roolista jopa russofobiana. Stubbin mukaan keskustelussa on yritetty luoda Venäjä-pelkoa energiapoliittiseen ratkaisuun.[209] Lokakuussa 2009 Stubb ei myöskään pitänyt Nordstream-kaasuputkea ulko- ja turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Stubb piti hyvänä Venäjän ja Euroopan keskinäisen riippuvuuden kasvattamista.[210]
Lokakuussa 2022 Stubb myönsi tehneensä aikoinaan neljä virhearviota Venäjän suhteen: venäläisten viisumivapauden ajaminen, Nordstream-hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten esille nostamatta jättämisen, Rosatomin mukaan ottamisen ydinvoimahankkeeseen ja NATO-jäsenyyden edistämättä jättämisen virassa ollessaan.[211]
Kiina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2014 Stubb näki pääministerinä erityistä yhteistyöpotentiaalia Kiinan kanssa erityisesti cleantechissä ja energiatehokkuudessa. Stubbin mukaan Suomella ja Kiinalla oli tuolloin hyvät ja dynaamiset suhteet.[212] Tammikuussa 2017 Stubb analysoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Kiinan presidentti Xi Jinpingin uudenvuodenpuheita Dagens Industrissa. Stubbin arvion mukaan edessä on vallansiirtymä, jossa Kiinasta tulee vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Stubbin mukaan Xi Jinpingistä tuli Davosin Maailman talousfoorumissa ”sankari kaikille, jotka puhuvat globalisaation puolesta”.[213] Vuonna 2012 Stubb sanoi, että politiikan jakolinja on nykyisin globalisteissa ja lokalisteissa.[214] Vuonna 2010 ulkoministerinä toiminut Stubb ei halunnut kommentoida New York Timesin Wikileaks-aineiston perusteella tekemään uutisointia, jonka mukaan Kiina olisi painostanut Suomea olemaan ottamatta vastaan Guantanamon vankileiriltä vapautuneita uiguureja.[215]
Vuonna 2024 presidenttinä toimiessaan Stubb kommentoi Venäjän kasvavaa riippuvuutta Kiinasta sekä Kiinan roolia Ukrainan sodassa toteamalla, että Xi Jinping voisi halutessaan lopettaa sodan ”yhdellä puhelinsoitolla”.[216][217][218]
Yhdysvallat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Stubb on kannattanut vapaakauppa-alueen muodostamista Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välille. Stubbin mukaan vapaakauppasopimus johtaisi yhä tiiviimpään Yhdysvaltain ja EU:n talouksien liittoon. Stubb on kertonut uskovansa, että on sitä parempi, mitä enemmän taloutta yhdennetään ja mitä enemmän lisätään keskinäistä riippuvuutta.[219][213] Vuonna 2018 Stubb nimitti vuoden 2016 Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa ”pahoiksi iskuiksi”.[220]
Syksyllä 2023 Stubb piti tärkeänä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyön DCA-sopimuksen nopeaa edistämistä.[221] Hän näki kahdenvälisen sopimuksen olevan itsenäisen, uskottavan puolustuksen sekä Nato-jäsenyyden rinnalla tärkeimpiä turvallisuuden takaajia.[222]
Arvopolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Stubb on kertonut olevansa liberaali. Vuonna 2005 hän kielsi olevansa konservatiivi. Stubb totesi, ettei oikeistopuolueessa toimiminen tarkoita automaattisesti koti, uskonto ja isänmaa -arvomaailmaa. Vuonna 2014 Stubb kertoi vanhemmille konservatiivisen linjan kokoomuslaisille pidetyssä Snellman-säätiön tilaisuudessa olevansa konservatiivi liberaalin vaatteissa. Tuolloin hän sanoi uskovansa vahvasti kotiin, uskontoon ja isänmaahan.[223]
Stubb on sanonut olevansa feministi siinä mielessä, että kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa.[224] Hän on korostanut yksilönvapautta, ja hänen mielestään nyky-yhteiskunnan tulisi keskittyä ”holhoamisen ja tasapäistämisen” sijasta tasa-arvoon. Stubbin mielestään hyvinvointia ei tuota valtio, vaan yksilöt ja yritykset[186][225]
Stubb on ajanut vähemmistöjen oikeuksia. Euroopan parlamentissa hän oli seksuaalitasa-arvoverkoston (LGBT Intergroup) varapuheenjohtaja.[226] Vuonna 2010 Stubb oli Helsinki Pride -tapahtuman suojelija.[227] Hän kannatti myös sukupuolineutraalia avioliittolakia.[228] Marraskuussa 2010 Stubb esiintyi TEDx Helsinki -tapahtumaa varten tehdyllä videolla, jossa rohkaistiin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivia.[229] Stubb on osallistunut vammaisten tukemiseen kansainvälisillä foorumeilla.[230] Syksyllä 2010 Stubb ja suomalainen viittomakielinen rap-artisti Signmark ideoivat Silent Shout -tapahtuman, jolla kerättiin tukea viittomakielisille.[231] Syyskuussa 2010 Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen, jonka tehtävänä oli tuoda esiin vammaisten ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla.[232]
Stubbin mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ottaa ulkomaanavun, diakonian ja hengellisen työn kautta yhteiskunnallista roolia. Hänen mukaan kirkolla on historiassa ollut arvoa hengellisenä kotina, kasvattajana ja kulttuurin lähteenä.[233]
Muut kysymykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kielikysymyksissä Stubb on kannattanut kieltenopetuksen aloittamisiän aikaistamista ja ehdottanut englannin ja ruotsin kielten opiskelun aloittamista jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla.[234] Hän on arvostellut pakkoruotsi-termiä ja toivonut aiheesta kiihkoilun sijaan avointa ja järkiperäistä keskustelua.[235]
Arvostelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubbille kokoomuksen puheenjohtajavaalissa vuonna 2014 hävinnyt Jan Vapaavuori kirjoitti Puoliholtiton Suomi -kirjassaan keväällä 2016, kuinka ”johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös patologisia narsisteja, joille politiikan sisällöllä ei koskaan ole muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen”. Jotkut tulkitsivat Vapaavuoren viitanneen Stubbiin.[236]
Eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti J. Rosila (kok.) arvosteli Stubbia kesäkuussa 2019 ilmestyneessä Herrahissin vauhdissa -kirjassaan. Kirjassa Stubb-kritiikille oli omistettu kokonainen noin 50-sivuinen luku. Rosilan mukaan Stubb on suomalaisen politiikan vuosikymmenen suurin floppi, jolla oli ”täysin epärealistiset luulot itsestään”. Hänen mukaansa Stubbin osaamattomuus yhdistyi narsismiin.[237]
Osaamattomuus näkyi Rosilan mukaan siten, että pääministeriksi tultuaan vuonna 2014 Stubb oli täysin tietämätön Suomen sisäpolitiikasta. Rosila kritisoi myös Stubbin ministerivalintoja sekä johtamistapaa. Stubb nimesi eduskuntaryhmän keskuudessa arvostetun ministeri Jari Koskisen tilalle Petteri Orpon. Rosilan mukaan hän käyttäytyi epäkohteliaasti ja halveksuen niitä puolueen poliitikkoja kohtaan, joista hän ei arvellut hyötyvänsä. Rosilan mukaan Stubb kertoi Elina Lepomäelle (nyk. Valtonen) vuonna 2016, kun hän haastoi Stubbin puheenjohtajavaalissa, ettei tällä ole tulevaisuutta puolueessa.[238]
Stubbin pojan valinta UPI:n harjoittelijaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevätkesällä 2025 uutisoitiin laaja-ajaisesti siitä, kuinka Stubbin poika Oliver Stubb (s. 2004) valittiin Ulkopoliittisen instituutin (UPI) harjoittelijaksi kokeneempien hakijoiden ohi. Hänet valittiin UPI:n korkeakouluharjoittelijaksi Suomen ulkopolitiikkaa, Pohjois-Euroopan turvallisuutta ja Natoa käsittelevään tutkimusohjelmaan. Hakijoita oli 59, joista viisi kutsuttiin haastatteluun.[239]
UPI:n mukaan Oliver Stubb erottui haastattelussa ja kirjallisissa tehtävissä hakijoista edukseen: hän osoitti substanssiosaamista, erinomaista motivaatiota sekä hyvää opintomenestystä Exeterissä, saaden mukaan lukien ”Dean’s Commendation for Exceptional Performance” -tunnustuksen. UPI:n kolmesta tohtorista koostunut arviointiryhmä totesi hänet yksimielisesti parhaaksi ehdokkaaksi.[240] Kuitenkin Ylen aineistojen mukaan Oliver Stubb oli haastatelluista hakijoista kokemattomin: hän oli vasta kandivaiheessa ja mainitsi ansioinaan vain varusmiespalveluksen ja vapaaehtoistyön opiskelijajärjestössä. Toiset haastatellut olivat opinnoissaan maisteritasolla ja heillä oli merkittävää työkokemusta – esimerkiksi suurlähetystöistä, tulkkaustehtävistä tai logistiikan palvelualalta.[241]
Tapauksen herättäessä kiinnostusta esiintyi yli kuusi kantelua oikeusasiamiehelle ja kaksi oikeuskanslerille koskien mahdollisia virallisia menettelyrikkeitä ja perhetaustan vaikutusta valintaan. Emeritusprofessori Seppo Koskinen arvosteli prosessin läpinäkyvyyden puutetta ja totesi, että jos kaikista pätevintä hakijaa ei valita, valinnalle tulee olla selkeät ja dokumentoidut perustelut.[242][243]
Lokakuussa kävi ilmi, että UPI oli ostanut yli 10 000 eurolla kriisiviestinnän konsultointia ”mainevahinkojen minimoimiseksi”. Instituutin johtajan Hiski Haukkalan hyväksymä Aina Advisors Oy:n tarjous piti sisällään kaksi tunnin mittaista kokousta, toimenpidesuositukset sekä kysymys ja vastaus -dokumentin laatimisen. Aina Advisors on viestintäkonsultti Katri Makkosen ja kolmen muun viestintätoimisto Milttonin entisen työntekijän keväällä 2025 perustama kriisiviestintään erikoistunut yritys. Haukkala ja Makkonen ovat entisiä kollegoita tasavallan presidentti Sauli Niinistön kansliasta. Haukkala toimi presidentin kansliapäällikkönä vuonna 2018 samaan aikaan, kun Makkonen puolestaan toimi presidentin viestintäpäällikkönä.[244]
Aina Advisorsin tarjouksessa instituutin konsultointitoimeksiannon toteuttajiksi kerrottiin Katri Makkonen ja toimiston toinen perustajaosakas Pauliina Saares. Hiski Haukkala hyväksyi tarjouksen Makkoselle lähettämällään sähköpostilla 26. kesäkuuta, samana päivänä kun toimisto oli tarjouksensa jättänyt. Hankintaa ei kilpailutettu.[244]
Tarjouksen arvonlisäveroton kustannusarvio oli 8 500 euroa. Veroineen Aina Advisors laskutti eduskunnan yhteydessä toimivaa Ulkopoliittista instituuttia 10 667,50 eurolla. Hinnassa sovellettiin tarjouksen mukaan ”sopimusehtojen mukaista kiirelisää”.[244]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perhe-elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubb tapasi vuonna 1994 Bruggen College of Europessa opiskellessaan englantilaisen asianajajan Suzanne Innesin ja alkoi seurustella tämän kanssa.[245][11][10] Stubb ja Suzanne Innes-Stubb menivät naimisiin vuonna 1998.[245] Innes-Stubb on nykyisin Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen.[246] Parilla on kaksi aikuista lasta.[245][247]
Stubb asui europarlamenttikautenaan Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.[248] Vuonna 2009 Stubb perheineen muutti Espoon Westendissä sijaitsevaan paritaloon.[249][250] Presidenttinä Stubb perheineen asuu aluksi valtion vierastalossa Munkkiniemessä ja vuonna 2026 he muuttavat presidentin kunnostettuun virka-asuntoon Mäntyniemeen.[251]
Isku Stubbien kotiin 2015
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubbin Westendin kotiin tehtiin yöllä elokuussa 2015 ilmakivääri-isku ja rikottiin talon ovia ja ikkunoita. Syyskuussa 2016 Espoon käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan helsinkiläismiehen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kotirauhan rikkomisesta, neljästä vahingonteosta ja varkaudesta, joista Stubbin kotiin tehtyyn iskuun liittyivät törkeä kotirauhan rikkominen ja yksi vahingonteko.[252]
Iskusta epäiltiin myös toista nuorta miestä, joka kuitenkin kuoli rikostutkinnan aikana.[253]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubbin isä on jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb[254] ja äiti perheen yrityksessä sekä kotiäitinä työskennellyt Christel Stubb (1943–2008).[255] Hänen perhetaustansa on kaksikielinen: isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen.[256] Stubbilla on pikkuveli.[257][255]
Isänsä puolelta Stubbin suku on lähtöisin Pohjanmaan Ähtävältä, joka on nykyään osa Pedersören kuntaa.[258] Stubb (sanasta stubbe, suom. 'kanto') oli sukunimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Stubbin isoisän isoisän isä Jukka Stubb (s. 1838) muutti Ähtävältä Riihimäelle, jossa hän työskenteli rautateillä. Stubbin isän puolen isovanhemmat Volmar Stubb ja Marita Breitenstein syntyivät Viipurissa.[259] Myös Stubbin isä Göran Stubb syntyi Viipurissa.[258]
Äitinsä puolelta Stubb kuuluu Satakunnan Kokemäeltä lähtöisin olevaan Setälän sukuun, jonka tunnetuin jäsen on 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin vaikuttanut kansanedustaja, ministeri ja kielentutkija E. N. Setälä.[260] Stubbin isoisä Kai Setälä varttui Lieksassa.[261] Suomen kielen asemaan merkittävästi vaikuttanut Johan Vilhelm Snellman on Stubbille sukua suorassa linjassa äidin puolelta.[258]
Stubb osallistui vuoden 2024 syksyllä MTV3-kanavalla esitettyyn Sukuni salat -tv-ohjelmaan, jossa suomalaiset julkisuuden henkilöt perehtyvät sukunsa menneisyyteen.[262]
Kielitaito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubbin äidinkielet ovat suomi ja ruotsi.[263] Lisäksi hän puhuu englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa.[264]
Urheilu ja harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Stubb on aktiivinen kuntourheilija ja osallistuu säännöllisesti maratoneihin ja triathloneihin.[265] Hänen maratonennätyksensä on 3.08.26.[266]
Stubb pelasi nuorena jääkiekkoa HIFK:ssa B-junioreihin asti.[267] Hän kannattaa edelleen HIFK:ta ja on käynyt toisinaan katsomassa seuran otteluita.[268][269] Golfissa hänellä on PM- ja EM-edustuksia maajoukkueessa vuosina 1986–1990.[267] Stubb on pelannut golfia muun muassa Donald Trumpin ja Lindsey Grahamin kanssa osana ulkomaanmatkojaan presidenttinä.[270][271][272] Lehdistössä tätä on kutsuttu ”golf-diplomatiaksi”.[271][273][274]
Uskonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stubb kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hänen kotiseurakuntansa on Espoon ruotsalainen seurakunta.[275][276] Stubb on kertonut saaneensa suomalaisen perinnekristillisen kasvatuksen ja että kristinusko ja sen perinteet ovat vahva osa hänen identiteettiään.[277][278]
Stubb on tehnyt oman versionsa kristillisestä kolmiyhteisestä Jumala-käsityksestä; hänen kolmiyhteisyytensä keskiössä ovat mielen, kehon ja sielun tasapaino.[279] Stubbin mukaan tämä kolminaisuus tuo hänelle henkilökohtaisesti merkitystä elämässä.[280] Stubb pitää uskontoa yksityisasiana, mutta on kertonut rukoilevansa toisinaan.[281][279]
Stubb kertoi ennen presidentinvaaleja jatkavansa presidentin uudenvuodenpuheessa perinnettä Jumalan siunauksen toivottamisesta, mikäli tulee valituksi presidentiksi.[280] Presidenttinä hän on toiminut lupauksensa mukaisesti ja jatkanut perinnettä.[282][283][284]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ritarikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaudenristin ritarikunta suurristi (Suomi, 2024, suurmestari)[285]
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta suurristi ketjuineen (Suomi, 2024, suurmestari)[285]
Suomen Leijonan ritarikunta suurristi (Suomi, 2024, suurmestari)[285]
Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, v. 2025)[286]
Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, v. 2024) [287]
Kunnialegioona upseeri (Ranska, 2018)[288]
Marianmaan ristin ritarikunta 1. luokka (Viro, 2014)[289], ketjut (2024)[290]
Italian tasavallan ansioritarikunta suurristi (Italia, 2008)[291]
Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan 1. luokan risti (Ukraina, 2025)[292]
Latvian Kolmen Tähden ritarikunnan suurristi ketjuineen (2025) [293]
Islannin Haukan ritarikunnan suurristi ketjuineen (2025)[294]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Positiivarien ja Nuorkauppakamarin Vuoden positiivisin suomalainen -palkinto (2009)[295]
- Maailman talousfoorumin Nuori globaali johtaja -tunnustus (2009)[263]
- Schwarzkopf-säätiön Europa-palkinto nuorten eurooppalaistan arvostamalle poliitikolle (2009)[296][297]
- WWF:n Itämeri-palkinto johtajuudesta Itämeren suojelussa (2009)[298][299]
Kunniatohtorinarvot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauppatieteiden kunniatohtori, Lappeenrannan teknillinen yliopisto (2012)[300][301]
- Filosofian kunniatohtori, Furman University (2017)[302]
- Kunniatohtori, Taideyliopisto (2024)[303]
- Filosofian kunniatohtori, Vaasan yliopisto (2024)[304][305]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omat julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Amsterdamin sopimus: Kohti kansalaisten Eurooppaa. Helsinki: Euroopan komission Suomen edustusto, 1997.
- Negotiating Flexibility in the European Union: Amsterdam, Nice and Beyond. Basingstoke: Palgrave, 2002. ISBN 0-333-94830-0
- Minne menet EU? Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2931-4
- Hymyile, olet EU:ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30340-2
- EU 2005: Hikinen vuosi. (Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32330-6
- (toim.): Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan unionissa 1989–2003. (Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-31-2961-6
- Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista. (The Naked Truth and Other Stories about Finns and Europeans. Kolumnit julkaistu aiemmin Blue Wings -lehdessä vuosina 2005–2009) Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35175-8
- Ei, herra ministeri: Ulkoministerin ensimmäinen vuosi. (Toimittanut Anu-Elina Lehti) Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35514-5
- Vallan kolmio: Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus. (The Triangle of Power) Suomentanut Kyösti Karvonen. Helsinki: Otava, 2025. ISBN 978-951-1-52142-6
Muiden tekijöiden kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- & Kosonen, Eikka & Kaila, Heidi: Mitä sisältää Amsterdamin sopimus? Helsinki: Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 1997. ISBN 951-724-170-4
- & Bomberg, Elizabeth (toim.): The European Union. How Does it Work? Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-924766-8
- & Hautala, Heidi & Rehn, Olli & Rosas, Allan: Minun Eurooppani. Neljä visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2366-9
- & Järvimäki, Ilkka: Miehen treenikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23673-3
- & Hämäläinen, Karo: Alex. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31393-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alexander Stubb Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
- ↑ Kaksi kolmesta kansanedustajasta kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon – ateisteiksi itsensä luokitteli yli sadasta vastanneesta vain kolme Seurakuntalainen. 17.5.2015. Viitattu 26.2.2022.
- 1 2 3 4 Alexander Stubb Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.10.2013.
- 1 2 De Fresnes, Tulikukka: Alexander Stubb nousemassa Euroopan investointipankin johtoon Yle. 14.6.2017. Viitattu 14.6.2017.
- ↑ Hyytiäinen, Kirsi: Alexander Stubb jättää pankkiirin tehtävät ja haaveilee kirjan kirjoittamisesta – Yksi asia on tulevaisuuden varalle varma Hämeen Sanomat. 8.11.2019. Viitattu 26.2.2022.
- ↑ Paananen, Veera & Rantavaara, Minja: Stubbia houkutellaan pormestariehdokkaaksi. Helsingin Sanomat, 18.11.2020, s. A 20. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2020.
- ↑ Alexander Stubb European University Institute. Arkistoitu 1.4.2022. Viitattu 16.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Kiviranta, Varpu: Presidentinvaalien kaikki äänet on laskettu Yle uutiset. 11.2.2024. Viitattu 12.2.2024.
- ↑ Lehto, Mika: Stubb muistelee äitiään uutuuskirjassaan: ”Ei enää viimeisiä sanoja. Ne oli jo sanottu” Ilta-Sanomat. 24.8.2017. Viitattu 12.2.2024.
- 1 2 3 4 Stubb, Alexander & Hämäläinen, Karo: Alex. Helsinki: Otava, 2017.
- 1 2 3 4 5 6 Kolme asiaa (arkistoitu) Helsingin Sanomien Nyt-liite. 2009. Arkistoitu 20.4.2011. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Tiitinen, Kalevi: Tältä puheenjohtajat näyttivät nuorena – näin he kasvoivat Suomen johtoon iltalehti.fi. 18.4.2015. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ Junkkari, Marko: Alexander Stubb koulukiusaamisesta: Jos olen ollut mulkku, pyydän anteeksi Helsingin Sanomat. 2.5.2014. Viitattu 26.2.2022.
- ↑ Stubbin elämäkerta paljastaa lahjakkaan ja herkän, mutta myös vauhtisokean poliitikon Yleisradio. 24.8.2017. Viitattu 10.2.2024.
- ↑ Alexander Stubb paljastaa, miksi hän koulukiusasi: ”Kyseessä oli epävarma poika” Iltalehti. Viitattu 25.1.2024.
- ↑ Kaukalon laidalta ei huudella Ruotuväki. 21.3.2021. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Alexander Stubb: Meet your commencement speaker Furman University. 4.5.2017. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 13.8.2023. (englanniksi)
- ↑ CV « Alex Stubb alexstubb.com. Arkistoitu 16.8.2023. Viitattu 13.8.2023.
- 1 2 CV Alex Stubbin verkkosivut. Arkistoitu 4.3.2022. Viitattu 26.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Flexible integration and the Amsterdam Treaty: negotiating differentiation in the 1996-97 IGC LSE. Viitattu 30.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Leif Weckström: Stubb utesluter inte presidentkandidatur www.hbl.fi. Viitattu 27.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Stubb, Alexander & Hämäläinen, Karo: Alex, s. 77. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31393-9
- ↑ Alexander Stubb Dagens industri -lehden kolumnistiksi Suomi ulkomailla: Ruotsi. Viitattu 27.1.2024.
- ↑ Blue Wings Jubilee issue December 2017 by Finnair_BlueWings - Issuu issuu.com. 26.11.2017. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
- ↑ A guest blogger in Strasbourg The Economist. 31.8.2007. Viitattu 26.2.2022. (englanniksi)
- ↑ EU vai EI? Helsingin Sanomat 16.5.2010, s. D5: ”lähes kaikki puolueet kosiskelivat nokkelaa, nopealiikkeistä ja leveästi hymyilevää EU-asiantuntijaa ehdokkaakseen vuoden 2004 eurovaaleihin. Stubb valitsi kokoomuksen”
- 1 2 Pekonen, Laura: Stubb uusin ori ”Benin tallissa” Helsingin Sanomat. 14.1.2004. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Europarlamenttivaalit 13.6.2004: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 16.6.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
- ↑ Alexander Stubb Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Petteri Tuohinen: Stubb: Gustav Hägglund sopisi kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 13.9.2004. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Suuri joukko sotilaita pyrkii eduskuntaan, ja etenkin Jarmo Lindbergin ratkaisu kummastuttaa entisiä komentajia Helsingin Sanomat. 19.2.2023. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Niemi, Kaius: Europarlamentaarikot arvostelevat kovin sanoin Venäjää Helsingin Sanomat. 25.11.2004. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ vieraskynä | Selkeät lobbaussäännöt tarpeen EU:n päätöksenteossa Helsingin Sanomat. 8.10.2007. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Kilpeläinen, Aino-Mari: Stubb: Suomen ulkopolitiikassa on murrosvaihe Helsingin Sanomat. 23.10.2007. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Vanhanen pitää EU-sopimusta tyydyttävänä 23.06.2007. Yle uutiset. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Politiikka-Suomi - Jakso 1: Voiko vitutukseen kuolla? 25.10.2021. Yle. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ Alexander Stubb ulkoministeriksi (Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008) 4.4.2008. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Brändityöryhmää täydennetään naisjäsenillä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 23.9.2008. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Stubb sooloili brändityöryhmän ohi Pekkarisen ja Väyrysen (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 20.9.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Ulkoministeri Stubb: UH-2020: Luottopuolustajasta maalintekijäksi 26.5.2010. Ulkoasiainministeriö.
- ↑ Stubbin nimitykset närästävät ministeriössä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 9.7.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Minä en suhmuroi! Iltalehti. 12.7.2011. Arkistoitu 13.7.2011. Viitattu 12.7.2011.
- ↑ Honkamaa, Antti: Uutuuskirja väittää – Stubb kuin ölähtelevä vasikka, Väyrynen piti lukita huoneeseensa Iltalehti. 11.8.2011. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 10.8.2011.
- ↑ Kanniainen, Topi: Georgian kriisin syitä ja seurauksia – Vahvistuva Venäjä kansainvälisten suhteiden haasteena Pax 3/2008. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Huhta, Kari & Vasama, Tanja: Diplomaattien tunnustukset (tilaajille) Helsingin Sanomat. 5.10.2008. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Paasio arvostelee Stubbin toimintaa ”HS:n toimittajana” (Arkisoitu sivu) Helsingin Sanomat. 13.10.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Rantanen, Miska: Suomi moittii Stubbia lähettiläiden arvioiden julkistamisesta (tilaajille) Helsingin Sanomat. 13.10.2008. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Saarikoski, Laura: Väyrynen arvostelee Stubbin linjaa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 12.10.2008. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Alexander Stubb tapasi Anton-pojan - hänen tapauksestaan kohuttiin 2009 Verkkouutiset. 18.12.2023. Viitattu 17.1.2024.
- ↑ Stubb Ylelle: Isällä oli oikeus hakea Anton Suomeen (Internet Archivessa) Iltalehti. 17.12.2015. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 17.1.2024.
- ↑ Al-Jazeeran pääjohtaja, Ahtisaari ja Stubb pohtivat SuomiAreenassa median roolia konflikteissa STT Info/Ulkoasiainministeriö. 19.7.2010. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Stubb ja Bildt esittävät EU:lle rauhaninstituuttia Yle uutiset. 3.9.2010. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Junkkari, Marko: Stubb: Ahtisaari-päivät järjestetään jo ensi vuonna (tilaajille) Helsingin Sanomat. 30.11.2010. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Ulkoministeri Stubbin puheenvuoro ihmisoikeuspoliittista selontekoa koskevassa seminaarissa 3.9.2009. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.5.2014. Viitattu 14.4.2011.
- ↑ Stubb haluaa Valko-Venäjän oppositiojohtajan Suomeen 17.1.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.1.2011. Viitattu 14.2.2011.
- ↑ Hakattu oppositiojohtaja Nekljajev pääsi vankilasta Valko-Venäjällä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 29.1.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat koko maa Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
- ↑ Stubb vaalirahoituskuningas yle.fi. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ Vaali ja puoluerahoitusvalvonta - www.vaalirahoitus.fi. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ Ehdotus: Suomi tarvitsee Team Finlandin Taloussanomat. 19.1.2012. Viitattu 19.6.2014.
- ↑ Team Finland on vauhdittanut vientiä 26.2.2014. Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 19.6.2014.
- ↑ Alexander Stubb eurovaaliehdokkaaksi Iltalehti. 17.1.2014. Viitattu 23.4.2014.
- 1 2 Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ Raeste, Juha-Pekka: Stubb: Illuusio poliitikkojen kaikkivoipaisuudesta on jätettävä Helsingin Sanomat. 29.4.2014. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Raeste, Juha-Pekka: Kymmenen kansanedustajaa Stubbin tukijoiksi kokoomuksen puheenjohtajakisaan Helsingin Sanomat. 30.4.2014. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Uusivaara, Terhi: Alexander Stubbista tulee Suomen pääministeri Yle uutiset. 14.6.2014. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Paalasmaa, Petteri & Kammonen, Teemu J.: Stubbin viisi nimeä: Orpo, Risikko, Räty, Toivakka, Vapaavuori Uusi Suomi. 23.6.2014. Viitattu 13.11.2014.
- ↑ Grahn-Laasonen ministeriksi pikavauhtia MTV Uutiset. 24.9.2014. Arkistoitu 26.11.2014. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Tisdall, Simon: Finland set to agree joint nuclear venture with Russian energy company the Guardian. 1.12.2014. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Pekonen, Juho-Pekka: Ydinvoima löi railon Stubbin hallitukseen Helsingin Sanomat. 18.9.2014. Viitattu 22.2.2022.
- ↑ Kaljami, Viljami: Alexander Stubb, 54, juoksi rajun Cooper-tuloksen Iltalehti. 6.12.2022.
- ↑ Juupaluoma, Johanna: Pääministeriltä tunteikas kirje: ”Aika on tasa-arvon puolella” Kaleva.fi. 27.11.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 20.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
- ↑ Kolmen ässän humppa – seuraa hallitusohjelmavääntöä Smolnassa hetki hetkeltä 8.5.2015. Yle. Viitattu 8.5.2015.
- ↑ Sipilä pääministeriksi, Soini ulkoministeriksi ja Stubb valtiovarainministeriksi 27.5.2015. Yle. Viitattu 27.5.2015.
- ↑ Harala, Samuli: Lista julki: Tässä Suomen osallistujat salamyhkäiseen Bilderberg-kokoukseen Yle uutiset. 8.6.2015. Viitattu 2.4.2016.
- ↑ Kirja: Sauli Niinistö yritti pelastaa Etyj-kokouksen, Alexander Stubb vehkeili presidentin selän takana: ”Hänen aktiivisuutensa herätti hämmästystä” Iltalehti. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Alexander Stubb: Ulkopolitiikassa valinta on usein pahan ja pahan väliltä Verkkouutiset. 6.12.2023. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Kohu paisuu: Venäjä jää pois Helsingin Etyj-kokouksesta Iltalehti. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Duuman puhemies odottaa yhä Suomelta anteeksipyyntöä Etyj-porttikiellosta ts.fi. 28.6.2016. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Uosukainen, Riikka: Sipilä paljasti: Trio keskusteli kielteisistä lausunnoista ennen Stubbin kohupuhetta Yle uutiset. 1.12.2015. Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Viljamaa, Anne: Oikeuskansleri: Stubb ei antanut virhetietoa tarkoituksellisesti Helsingin Sanomat. 4.1.2016. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ Nyt tuli Stubbin ilmoitus – Hallintarekisteri kaatuu Uusi Suomi. 1.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
- ↑ Stubbin päälle kolaa heittäneelle sakkoja Yle Tampere. 31.3.2016. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Ruissalo, Pekka: Näin muistelee Alexander Stubb Tampereen kolaepisodia Tamperelainen. 31.8.2017. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Ruissalo, Pekka: Kolanheittäjä-Simolle 35 päiväsakkoa kunnianloukkauksesta ja vahingonteosta – Myös pesulalasku tuli maksettavaksi Tamperelainen. 31.3.2016. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Palojärvi, Eeva & Liiten, Marjukka: Stubbin tukikirjeestä sanasota kokoomuksessa Helsingin Sanomat. 29.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Sullström, Heidi: Emeritusprofessori: Stubb-kirjeen taustalla kokoomuksen jakautumista ja tyytymättömyyttä puoluejohtoon Yle uutiset. 29.3.2016. Viitattu 31.1.2016.
- ↑ Metelinen, Sami: Alexander Stubb: ”Ei mennyt kuin Strömsössä” Verkkouutiset. 29.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Kähkönen, Virve & Luukka, Teemu: Elina Lepomäki pyrkii kokoomuksen johtoon – Stubb: ”Erinomainen ehdokas” Helsingin Sanomat. 2.4.2016.
- ↑ Nyt se on varmaa: Orpo haastaa Stubbin Iltalehti. 4.5.2016. Viitattu 11.6.2016.
- ↑ Alexander Stubb ei jatka ministerinä Iltalehti. Viitattu 15.6.2016.
- ↑ Alexander Stubb www.eduskunta.fi. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ SK: Alexander Stubbille tuhansia euroja puhetilaisuuksista Iltalehti. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Noponen, Sami: Tällaiset velat on Alexander Stubbilla Ilta-Sanomat. 3.12.2023. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Mikko Niemelä: Alexander Stubbin yritys teki huipputuloksen: 60 000 euroa voittoa vuodessa puhumalla Suomen Kuvalehti. 9.7.2018. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Kansanedustaja Alexander Stubbille vapautus edustajantyöstä 22.6.2017. Eduskunta. Viitattu 1.7.2017.
- ↑ Alexander Stubb jättää pankkiirin tehtävät ja haaveilee kirjan kirjoittamisesta Kaleva. Viitattu 14.8.2023.
- ↑ Martti Ahtisaari luopuu CMI:n hallituksen puheenjohtajuudesta www.cmi.fi. Viitattu 15.6.2017.
- ↑ Alexander Stubb avautuu elämäkerrassaan pääministeriydestä: Paine vei äärirajoille, ”loska” ryöppysi hallituksen sisällä iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2017.
- ↑ Ahola, Suvi: Alexander Stubbin muistelmat ja viisi muuta tietokirjaa ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi Helsingin Sanomat. 6.11.2017. Viitattu 27.1.2024.
- ↑ Alexander Stubb pyrkii EU-komission puheenjohtajaksi yle.fi. 2.10.2018. Viitattu 5.10.2018.
- ↑ Raivio, Petri: Manfred Weberistä EPP:n ehdokas EU:n tärkeimpään virkaan – Stubb jäi tappiolle Yle uutiset. 8.11.2018. Viitattu 8.11.2018.
- ↑ Parviala, Antti: Alexander Stubb ei lähde Helsingin pormestarikisaan: ”Tietysti suuri kunnia olla mainittuna näissä karkeloissa” Yle uutiset. 28.11.2020. Viitattu 28.11.2020.
- ↑ CV Alexstubb.com. Arkistoitu 7.4.2022.
- ↑ https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ed08a66a-707d-4350b4c8-7c66b2162680%5Bvanhentunut+linkki%5D
- ↑ Aittokoski, Heikki: Rauhattomuuden aikakausi Helsingin Sanomat. 1.3.2022.
- ↑ Schauman, Satu: Alexander Stubb Nato-tiestä: Olimme vaaravyöhykkeellä muutaman viikon ajan Verkkouutiset. 7.10.2023. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Alexander Stubb: Venäjän tappio ja perääntyminen olisi paras vaihtoehto, mutta ”se on ehkä epätodennäköisin” Helsingin Sanomat. 1.3.2022. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Junkkari, Marko & Pylväs, Jukka: Nyt alkoi presidenttipeli! Helsingin Sanomat Kuukausiliite. 31.12.2021.
- ↑ Tykki, Emilia: Politiikan tuntijat ennustavat: He ovat seuraavat presidenttiehdokkaat Aamulehti. 30.1.2018.
- ↑ Keskinen, Juha: Näkökulma: Keskustan ja SDP:n presidenttiehdokkaasta tulossa kova kisa Iltalehti. 4.9.2021.
- ↑ Alexander Stubb kiinnostuksesta presidentinvaaleihin: ”Ei ole minkäänlaisia suunnitelmia” Yle uutiset. 9.5.2023. Viitattu 12.2.2024.
- ↑ Näveri, Anna: Alexander Stubb on lämpenemässä presidenttiehdokkuudelle Yle uutiset. 19.6.2023.
- ↑ Nalbantoglu, Minna & Sundman, Robert: Orpo pyytää Stubbia kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, jäsenäänestystä ei järjestetä Helsingin Sanomat. 14.8.2023. Viitattu 14.8.2023.
- ↑ Presidenttiehdokkaaksi lähtevä Stubb: ”Kun isänmaa kutsuu, silloin mennään” Helsingin Sanomat. 16.8.2023. Viitattu 16.8.2023.
- ↑ Presidenttiehdokas Stubb Joensuussa: ”En ole huolissani Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta” Karjalainen. 15.10.2023. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Kallio, Anna-Kaisa: Alexander Stubb sai lämpimän vastaanoton Hartolan markkinoilla Itä-Häme. 2.9.2023. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Alexander Stubb tasavallan presidentiksi Alexander Stubb. Arkistoitu 13.2.2024. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Stubbilat Alexander Stubb. Arkistoitu 17.1.2024. Viitattu 17.1.2024.
- ↑ Vaaliohjelma Alexander Stubb. Arkistoitu 17.1.2024. Viitattu 17.1.2024.
- ↑ Kokoomuksen puoluekokous nimeää presidenttiehdokkaan 28.10. www.sttinfo.fi. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Ilkka Ahtokivi: Alexander Stubbin ehdokkuus vahvistetaan lokakuun lopussa Verkkouutiset. 19.8.2023. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Kokoomus kukitti Stubbin virallisesti presidenttiehdokkaaksi – tämä sanoo tehneensä neljä virhettä Venäjän suhteen Helsingin Sanomat. 28.10.2023. Viitattu 11.11.2023.
- ↑ Emmi Korhonen/Lehtikuva: Åländskt stöd för Stubb i presidentvalet www.hbl.fi. Viitattu 24.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: RKP:n kansanedustaja Alexander Stubbin tueksi Verkkouutiset. 23.1.2024. Viitattu 24.1.2024.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: RKP:n ministeri Alexander Stubbin tueksi Verkkouutiset. 13.1.2024. Viitattu 24.1.2024.
- ↑ Stubbille nimekäs yllätystukija RKP:stä – Suomenruotsalaiset saattavat ratkaista presidentin Iltalehti. Viitattu 24.1.2024.
- ↑ Tallqvist, Niklas & Aimo-Koivisto, Antti: Henrik Wickström stöder Stubb www.hbl.fi. Viitattu 24.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Falck, Kimmo: Fler SFP-profiler ställer sig offentligt bakom vissa presidentkandidater – se vem som avslöjar sin kandidat www.hbl.fi. Viitattu 24.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Ääntenlaskenta valmis: Stubb 27,2 % ja Haavisto 25,8 % – Etenevät toiselle kierrokselle presidentinvaaleissa Iltalehti. Viitattu 29.1.2024.
- 1 2 Presidentinvaali 2024, 2. vaali – Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 14.2.2024. Oikeusministeriö. Viitattu 14.2.2024.
- ↑ Kristillisdemokraattien Essayah tukee Stubbia Helsingin Sanomat. 2.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
- 1 2 Juha Sipilä tukee Stubbia presidentiksi, Antti Rinne asettuu Haaviston taakse Yle uutiset. 30.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
- ↑ Riikonen, Marika: Pekonen, Filatov ja Räsänen valitsivat leirinsä Hämeen Sanomat. 31.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
- ↑ Tanus, Sari: Sari Tanus Twitterissä: ”Tänään äänestämään Suomelle kansaa yhdistävä, asiantunteva, avoin, kannustava ja kansainvälinen #presidentti...” twitter.com. 31.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
- ↑ Östman Twitterissä: ”On tärkeää, että jokainen kansalainen käyttää äänioikeuttaan kaikissa vaaleissa. Annan ääneni Alexander Stubbille presidentinvaalien toisella kierroksella.” Twitter. 1.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
- ↑ Kirkkala, Antti: Anneli Jäätteenmäki: Minun valintani on Alex Verkkouutiset. 2.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Ilkka Remes tukee Alexander Stubbia Verkkouutiset. 29.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Jussi Niinistö: Alexander Stubb antoi tukea johdonmukaisesti Verkkouutiset. 1.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
- ↑ Alexander Stubbin vaalikampanja ylivoimaisesti kallein: budjetti lähes kaksi miljoonaa euroa Yle uutiset. 22.1.2024. Viitattu 12.2.2024.
- ↑ Miettinen, Satu & Viitala, Silja: Hesburgerin perustaja rahoittaa Stubbia, Herlinien mahtisuvun jäsen Haavistoa: rikkaat kertovat, keitä tukevat Yle. 11.1.2024. Viitattu 11.1.2024.
- ↑ Stubb on kerännyt vaalirahoitusta lähes kaksi miljoonaa euroa Helsingin Sanomat. 22.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta - Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaali 2024 www.vaalirahoitusvalvonta.fi. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Stubbin vaalibudjetti nousi lähes 2,5 miljoonaan euroon Yle uutiset. 15.12.2022. Viitattu 12.2.2024.
- ↑ Presidentinvaalin aikataulu Vaalit. Viitattu 12.2.2024.
- 1 2 Stubbin rahoittajat viimein julki, lista kuhisee eliitistä tuttuja nimiä Helsingin Sanomat. 22.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ ”Tiukan paikan tullen olen valmis tekemään vaikeita päätöksiä” Helsingin Sanomat. 1.3.2024. Viitattu 2.3.2024.
- ↑ Jääskeläinen, Kirsi: Lue presidentti Alexander Stubbin puhe kokonaan Ilta-Sanomat. 1.3.2024. Viitattu 2.3.2024.
- ↑ Porre, Matti: Presidentti Stubb Nato-harjoituksessa Norjassa: Tärkeä päivä Suomelle, Ruotsille ja Norjalle Presidentti. 7.3.2024. Viitattu 9.3.2024.
- ↑ Stubbin ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautuu Norjaan Helsingin Sanomat. 1.3.2024. Viitattu 2.3.2024.
- ↑ Stenroos, Maria & Särkkä, Nanna & Haverinen, Joonas: Stubb matkustaa hengästyttävää vauhtia: katso, miten valtava ero on verrattuna hänen edeltäjiinsä Yle uutiset. 30.12.2024. Viitattu 30.1.2025.
- 1 2 Hänelle on käyttöä Helsingin Sanomat. 23.8.2025.
- ↑ Stubb soittelee Trumpin kanssa viikoittain: ”Poikkeuksellista” Iltalehti. 14.6.2025.
- ↑ Kaiken takana Stubb? Helsingin Sanomat. 10.7.2025.
- ↑ Haukan maine, Kremliä lähellä oleva kommentaattori kuvailee Stubbia Helsingin Sanomat. 22.8.2025.
- ↑ Trump and Finland’s Stubb approve deal for icebreaker ships 10.10.2025. Reuters. Viitattu 22.10.2025 (englanniksi).
- ↑ Tärkeässä tapaamisessa puhuttiin muustakin kuin murtajista – tämä juttu tiivistää pääkohdat 10.10.2025. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.10.2025 (englanniksi).
- ↑ Yle selvitti: Näin sopimus jäänmurtajista syntyi 18.10.2025. Yle.fi. Viitattu 22.10.2025.
- ↑ Kaiken takana on Trumpin puhelu – ministeriö kertoo, kuinka se jännitti miljardien tilauksen toteutumista 10.10.2025. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.10.2025.
- ↑ Hetki maailmanpolitiikan keskiössä 10.10.2025. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.10.2025.
- ↑ Stubb puhui G20-kokouksessa: Esitti huolen moninapaisesta ”diilien” maailmasta Helsingin Sanomat. 22.11.2025. Sanoma Media Finland. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Näin Stubb vaikuttaa maailman johtajiin Yle.fi. 24.11.2025. Yleisradio Oy. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Tällainen on johtavien maiden G20-kokous, jota Trump boikotoi ja johon Stubb ensi kertaa osallistuu Yle.fi. 22.11.2025. Yleisradio Oy. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Presidentti Stubb G20-maiden huippukokoukseen Johannesburgiin (Tiedote 77/2025) Presidentti.fi. 12.11.2025. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Presidentti Stubb G20-huippukokouksessa: Tarvitsemme monenkeskistä järjestelmää, yhteisiä sääntöjä ja kansainvälisiä instituutioita enemmän kuin koskaan (Uutiset) Presidentti.fi. 24.11.2025. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Stubbista tulee Suomen ensimmäinen tasavallan presidentti, joka osallistuu G20-kokoukseen 12.11.2025. Sanoma. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Presidentti Stubb hylkäsi terrorismirikoksista tuomitun armahdusanomuksen Helsingin Sanomat. 23.12.2024. Viitattu 24.12.2024.
- ↑ Presidentti Stubb armahti naisen, jonka toimintaa oikeus luonnehti ”häikäilemättömäksi” Helsingin Sanomat. 17.10.2025. Sanoma Media Finland. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Stubb armahti 38-vuotiaan naisen – tällainen oli törkeä rikos Ilta-Sanomat. 17.10.2025. Sanoma Media Finland.
- ↑ Presidentti Stubb armahti törkeästä petoksesta tuomitun Yle.fi. 17.10.2025. Yleisradio Oy. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Stubb paljastaa: ”Siivosin pahimmat pois” – Suora viesti Sauli Niinistölle Iltalehti.fi. 24.10.2025. Alma Media Finland Oy. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Stubb kertoo hetkestä, jolloin Lavrovin puhelinnumero vapautti hänet piinasta Helsingin Sanomat. 21.8.2025. Sanoma Media Finland. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Vallan kolmio Otava.fi. Otava. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Analyysi: Stubb uhkasi virkailijaa Lavrovilla – presidentin kirja yrittää myydä arvopohjaista realismia koko lännelle Yle.fi. 21.8.2025. Yleisradio Oy. Viitattu 25.11.2025.
- ↑ Europarlamenttivaalit 13.6.2004 Vaalit.fi. 16.6.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011 Vaalit.fi. Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 2015 Vaalit.fi. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
- ↑ Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 30.1.2024.
- ↑ Blencowe, Annette: Alexander Stubb kiinnostunut komissaarin pestistä: Minähän olen EU-nörtti Yle uutiset. 8.10.2013. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Larros, Heini: Alexander Stubb – Hymyile, olet EU:ssa! City. 5.9.2003 (päivitetty 2.5.2014). Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Albayrak, Ayla: Ulkoministeri Stubb valoi EU-toivoa turkkilaisnuoriin (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 9.5.2009. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Stubb: Turkki on vaikutusvaltaisempi kuin EU Iltalehti. 11.9.2010. Viitattu 16.8.2023.
- ↑ Serbia-ratkaisu läpi Suomen ehdotuksesta 26.10.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Montenegron ulkoministeri Milan Roćen ja ulkoministeri Stubb keskustelivat Länsi-Balkanin tilanteesta 23.6.2010. Ulkoasiainministeriö.
- 1 2 3 Alexander Stubb: Suomalaisia ei saa holhota ja tasapäistää yle.fi. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ Blencowe, Annette: Pääministeriksi pyrkivä Stubb: ”Ilman muuta puhun Nato-jäsenyyden puolesta” yle.fi. 30.4.2014. Yle uutiset. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ Nurmi, Lauri: Alexander Stubb aikoo viedä Suomea Natoon Aamulehti. 16.4.2014. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Alexander Stubb suomii demareiden turvallisuusnäkemyksiä Etelä-Suomen Sanomat. 1.2.2008. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Stubb ei aio kommentoida Wikileaks-asiakirjoja Savon Sanomat. 30.11.2010. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Wikileaks: US Embassy Urged Finland To Join NATO Yle News. 11.2.2011. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Junkkari, Marko: Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 19.3.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Kirkon ulkomaanavun tukema klinikka tuhottu Gazassa Yle uutiset. 11.1.2009. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ von Kraemer, Maria: Kyrkans utlandshjälp får ingen hjälp Svenska Yle. 12.8.2009. Viitattu 14.3.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Kirkon Ulkomaanapu: Stubb ajattelematon Yle uutiset. 12.8.2009. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Stubb: Minun mokani, pyydän anteeksi Yle uutiset. 13.8.2009. Viitattu 29.1.2024.
- ↑ Stubb Twitterissä: ”Tilanne Gazassa on kriittinen. Siviilejä kuolee ja haavoittuu päivittäin. Riski eskalaatioon laajemmalla alueella on suuri...” Twitter. 3.11.2023. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Kullas, Joakim: Gazaan saatava tulitauko, vaatii Alexander Stubb Kauppalehti. 1.2.2024. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Presidentti Stubb olisi valmis hyväksymään esityksen Palestiinan valtion tunnustamisesta – Orpo: Kaikki päätökset tehdään harkiten 31.7.2025. Yle.fi. Viitattu 23.10.2025.
- ↑ Presidentti Stubb toivoo Suomen tunnustavan Palestiinan valtion 31.7.2025. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.10.2025.
- ↑ Sundman, Robert: Stubb toisti kantansa Palestiinan tunnustamisesta – Orpo ei luvannut vielä hallituksen esitystä Suomenkuvalehti. 26.8.2025. Viitattu 23.10.2025.
- ↑ Nurmi, Lauri: Analyysi: Näin Alexander Stubb muuttaa Suomen linjaa – Sauli Niinistön vakauspolitiikka lentää lepikkoon Iltalehti. 1.3.2024. Viitattu 6.4.2024.
- ↑ Hara, Jyrki: Analyysi: Stubbin myötä sukupolvi vaihtui, mutta ulkopolitiikan mullistus ei kysy presidentin nimeä Yle uutiset. 1.3.2024. Viitattu 6.4.2024.
- 1 2 Stubb: Suomi tulee samalle linjalle muiden Pohjoismaiden kanssa Helsingin Sanomat. 6.3.2026. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.3.2026.
- 1 2 Nyt puhuu Stubb: Ydinasemuutos ”Suomen etu” Ilta-Sanomat. 6.3.2026. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.3.2026.
- 1 2 Tätä tarkoittaa historiallinen päätös sallia ydinaseet – lue kooste Yle Uutiset. 6.3.2026. Yleisradio Oy. Viitattu 6.3.2026.
- ↑ Stubb kiirehtii viisumivapautta Venäjän kanssa (STT) Ilta-Sanomat. 24.5.2008. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Rautio, Yrjö: Stubb: Ei eristetä Venäjää viisumipakolla! Apu. 13.6.2013. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Hanhivaara, Jussi: Pääministeri arvostelee kansanedustajia russofobian lietsomisesta Fennovoima-keskustelussa Yle uutiset. 14.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Hautanen, Suvi: He eivät nähneet Nord Streamissa mitään turvallisuuspoliittista ulottuvuutta Ilta-Sanomat. 22.9.2022. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ ”Olin väärässä” – Ex-pääministeri Stubb myöntää virheensä Venäjän suhteen Iltalehti. Viitattu 14.8.2023.
- ↑ Koivuranta, Esa: Stubb tapasi Milanossa Kiinan pääministerin Yle uutiset. 17.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
- 1 2 Luukkonen, Ilkka: Alexander Stubb ennustaa jättimäistä suunnanmuutosta: ”Näkemiin Yhdysvallat, tervetuloa Kiina” Verkkouutiset. 26.1.2017. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Tyynysniemi, Matti : Professori: Oikeistopopulismi tuskin ohimenevä ilmiö Yle uutiset . 9.5.2012 .
- ↑ Ei kommentoi kohuväitteitä Iltalehti. 31.11.2010. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Stubb Bloombergille: Kiinan presidentti voisi lopettaa Ukrainan sodan yhdellä puhelinsoitolla Yle.fi. 3.7.2024. Yleisradio Oy. Viitattu 28.11.2025.
- ↑ Stubb Bloombergille: Yksi puhelinsoitto voisi lopettaa sodan Ukrainassa Ilta-Sanomat. 3.7.2024. Sanoma Media Finland. Viitattu 28.11.2025.
- ↑ Kiina voisi lopettaa Ukrainan sodan ”yhdellä puhelinsoitolla”, Alexander Stubb on sanonut – Pian hän kuulee, mitä Xi itse aiheesta ajattelee Helsingin Sanomat. 28.10.2024. Sanoma Media Finland. Viitattu 28.11.2025.
- ↑ Sokala, Hannu: Stubb: Ei EU:ta ilman USA:ta Yle uutiset. 5.5.2014. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Luukkonen, Ilkka: Alexander Stubb: Brexit ja Donald Trump iskuja elämäntavallemme Verkkouutiset. 8.11.2018. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Schauman, Satu: Alexander Stubb vastasi Paavo Väyryselle Nato-paneelissa: Minä kyllä kiirehtisin sitä sopimusta Verkkouutiset. 18.9.2023. Viitattu 20.9.2023.
- ↑ Schauman, Satu: Alexander Stubb: Tämä sopimus on ”triplalukko” Suomen turvallisuudelle Verkkouutiset. 17.8.2023. Viitattu 20.9.2023.
- ↑ Halonen, Ville: Näin Stubbin näkemys muuttui vuosikymmenessä Iltalehti. 27.12.2014. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti. 8.3.2015. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Stubb ei halunnut kertoa Kioskin arvotentissä, uskooko Jumalaan Yle Kioski. 7.4.2015. Viitattu 29.4.2015.
- ↑ Finland appoints gay rights campaigner as Foreign Minister Pinknews.co.uk. 3.4.2008. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Alexander Stubb otti Pride-tapahtuman suojelukseensa Vihreä Lanka. 19.5.2010. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Tasa-arvoa « Alex Stubb www.alexstubb.com. Arkistoitu 17.9.2016. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ Julkkikset kannustavat homoseksuaaleja MTV Viihde. 5.11.2010. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Stubb ja Signmark: Vammaisilla on oikeudet 2.2.2011. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 12.10.2013.
- ↑ Ulkoministeri Stubb ja Signmark esiintyivät yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta New Yorkissa 24.9.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 12.10.2013.
- ↑ Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen 24.9.2010. Yle uutiset. Viitattu 12.10.2013.
- ↑ Rydman, Arno: Arkkipiispa heitti Stubbille ”kolme pointtia” kirkon yhteiskunnallisesta roolista Verkkouutiset. 13.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Lehti: Stubb haluaisi ruotsinopetuksen jo ensimmäiselle luokalle Ilta-Sanomat. 15.9.2010. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 8.5.2014.
- ↑ Karttunen, Kirsti: Stubb: Kielikiihkoilijat ovat ongelma hs.fi. 13.8.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Ervasti, Pekka : Stubbille hävinnyt Vapaavuori tykittää: "Johtaviinkin posteihin pääsee kipuamaan myös patologisia narsisteja" Yle uutiset . 17.3.2016 .
- ↑ Eduskunnan ex-virkamiehen tyly arvio: Stubb on ”vuosikymmenen floppi”, Berner ajattelematon sooloilija Suomen Kuvalehti. 5.6.2019. Viitattu 6.6.2019.
- ↑ Eduskunnan entinen talouspäällikkö haukkuu Alexander Stubbin lyyttyyn uudessa kirjassaan: ”Epärealistiset luulot itsestään” Iltalehti. 5.6.2019. Viitattu 6.6.2019.
- ↑ Oliver Stubb erottui ”selvästi muista hakijoista” – sai harjoittelupaikan presidentti-isänsä erikoisalalta Yle Uutiset. 6.6.2025. Viitattu 23.7.2025.
- ↑ UPI:n johtaja presidentti Stubbin pojan valinnasta: ”Kolmen tohtorin työryhmä arvioi yksimielisesti parhaaksi” Yle Uutiset. 19.6.2025. Viitattu 23.7.2025.
- ↑ Ylen saamat viestit paljastavat: Oliver Stubbille ja toiselle hakijalle annettiin eri ohjeistus UPIn harjoitteluhakuun Yle Uutiset. 16.7.2025. Viitattu 23.7.2025.
- ↑ Professori: Oliver Stubbin harjoittelupaikka ei näytä hyvältä – ”Jos ei valita pätevintä, pitää olla hyvät perustelut” Yle Uutiset. 18.6.2025. Viitattu 23.7.2025.
- ↑ Eduskunnan oikeusasiamiehelle kuusi kantelua presidentti Stubbin pojan valinnasta harjoittelupaikkaan Kaleva. 30.6.2025. Viitattu 23.7.2025.
- 1 2 3 Ulkopoliittinen instituutti osti yli 10 000 eurolla kriisiviestinnän konsultointia ”mainevahinkojen minimoimiseksi” Stubb-jupakassa Yle Uutiset. 1.10.2025. Viitattu 1.10.2025.
- 1 2 3 Tähtivaara, Sarianne: Alexander Stubb julkaisi harvinaisen kuvan lastensa kanssa Ilta-Sanomat. 5.4.2022. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Hautanen, Suvi : Hyökkäys yöllä kotiin ministeriaikana jätti arpia Ilta-Sanomat . 16.8.2023 .
- ↑ Aaltonen, Joona: Suzanne Innes-Stubb ei aio jäädä vain miehensä varjoon, mikäli Stubb valitaan presidentiksi Helsingin Sanomat. 7.2.2024. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ Ulkoministeri Stubb muuttaa Brysselistä Espooseen MTV.fi. 1.12.2008. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Alexander Stubb sai äänivyöryn Westendissä – Paikalliset kertovat tutun miehen tavoista Helsingin Sanomat. 29.1.2024. Viitattu 29.1.2024.
- ↑ Stubbista hallituksen velkaisin ministeri – osti arvoasunnon Espoosta mtvuutiset.fi. 9.7.2009. Viitattu 29.1.2024.
- ↑ Tällainen on presidentillinen asunto Helsingin Munkkiniemessä Helsingin Sanomat. 1.3.2024. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ Saari, Tiina: Uutuuskirja: Ilmakivääri-isku kotiin sai Stubbin kyyneliin – ”Voinko olla ammatissa, joka asettaa perheeni vaaraan?” Iltalehti. 24.8.2017. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Palmén, Tiia: Nuori mies myönsi oikeudessa ilmakivääri-iskun Stubbin kotiin. Iltalehti 20.9.2016. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Miettinen, Heikki: Pääministerin 80-vuotias isä Göran Stubb ei uskalla eläkkeelle, koska poika vaatii työurien pidentämistä Helsingin Sanomat. 11.3.2015. Viitattu 26.2.2022.
- 1 2 Lehto, Mika: Stubb muistelee äitiään uutuuskirjassaan: ”Ei enää viimeisiä sanoja. Ne oli jo sanottu” Ilta-Sanomat. 24.8.2017. Viitattu 16.8.2023.
- ↑ Alexander Stubb on uusi ulkoministeri Yle uutiset. 1.4.2008. Viitattu 26.2.2022.
- ↑ Kemppinen, Pirjo: Göran Stubb pyysi Pirkko Mannolaa treffeille jo 1959 – lempi leimahti 50 vuotta myöhemmin Seura. 28.12.2017. Viitattu 16.8.2023.
- 1 2 3 Alexander Stubbin juuret ovat tässä 30 asukkaan kylässä Yle uutiset. 1.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Alexander Stubb vieraili juurillaan – mitä hänen sukunimensä tarkoittaa? Verkkouutiset. 6.10.2023. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ Stubb haluaa Suomeen lisää osa-aikaisia töitä 3.5.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Stubb piipahti isoisänsä kotimaakunnassa Karjalainen. 3.11.2014. Viitattu 18.2.2024.
- ↑ Salli Hakala: Alexander Stubb yllättää: mukana tosi-tv-ohjelmassa Ilta-Sanomat. 13.8.2024. Viitattu 2.9.2024.
- 1 2 Cai-Göran Alexander Stubb Presidentti. Viitattu 29.11.2025.
- ↑ Junkkari, Marko : Professori Stubb Helsingin Sanomat .
- ↑ ”An Hour of Sports Gives Me Two Hours of Working Time”. Motion-Sport in Finland, 2/2008, s. 20–22. Liikuntatieteellinen seura. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Alexander Stubb paransi maratonennätystään Frankfurtissa Kestävyysurheilu.fi. 25.10.2015. Arkistoitu 28.10.2015. Viitattu 29.10.2015.
- 1 2 Suikki, Reijo: EU nörtti. Jääkiekkolehti, 2003, nro 10/2003, s. 40.
- ↑ Kuin pikkupojat lätkäkatsomossa – katso kuvat Stubbista ja Kataisesta mtvuutiset.fi. 1.10.2008. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Alexander Stubb vitsaili: ”Opin IFK:n kopissa hyvät ja pahat puolet” Iltalehti. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Icebreakers and golf spark Trump and Finnish leader's unlikely friendship 11.10.2025. BBC. Viitattu 29.10.2025 (englanniksi).
- 1 2 Stubb jatkoi golf-diplomatiaa Yhdysvalloissa senaattori Lindsey Grahamin kanssa 11.10.2025. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.10.2025.
- ↑ Stubb ja Trump pelasivat yhdessä golfia Floridassa – Trumpilta kehut Stubbin taidoille 29.3.2025. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.10.2025.
- ↑ Venäjällä meni taas kuppi nurin Stubbin vuoksi 2.4.2025. Iltalehti.fi. Viitattu 29.10.2025.
- ↑ Kommentti: Presidentti Stubb on noussut avainrooliin Trump–Putin-tunnusteluissa – nimi nousee nyt esiin monesta suunnasta 7.8.2025. Mtvuutiset.fi. Viitattu 29.10.2025.
- ↑ Jokinen, Elina : Kaksi kolmesta kansanedustajasta kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon – ateisteiksi itsensä luokitteli yli sadasta vastanneesta vain kolme Seurakuntalainen . 17.05.2015 .
- ↑ Alexander Stubb röstade i Esbo svenska Kyrkpressen.fi. Viitattu 26.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Biskopens nio timmar med presidentkandidaterna Kyrkpressen.fi. Viitattu 26.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Alexander Stubb piispa Laajasalon arvotentissä Youtube. 17.11.2023. Viitattu 26.1.2024.
- 1 2 Karvala, Kreetta: Tällaisiin jumaliin presidenttiehdokkaat uskovat Iltalehti. 24.12.2023. Viitattu 11.1.2024.
- 1 2 Stubb Ukkola Showssa: Tämä oli suurin Venäjä-virheeni 24.8.2023. Youtube. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ Kallunki, Hanna: Arkkipiispa ja pääministeri keskustelivat uskosta ja kirkosta Päivämies. 14.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Rakkaista suomalaisista Jumalan siunaukseen – Lue tästä presidentti Stubbin puhe sanasta sanaan Helsingin Sanomat. 1.1.2025. Sanoma Media Finland. Viitattu 28.11.2025.
- ↑ Tätä Sauli Niinistö ei tehnyt koskaan – Alexander Stubb teki heti Iltalehti. 1.1.2025. Alma Media Finland Oy. Viitattu 28.11.2025.
- ↑ Stubb pyrki ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan luomaan toivon ja optimismin näköaloja, arvioi Upin johtaja Ilkka-Pohjalainen. 1.1.2025. I-Mediat Oy. Viitattu 28.11.2025.
- 1 2 3 Ruusun ja Leijonan matkassa Yle uutiset. 2.12.2019. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ 'Ordensudveksling ved statsbesøg til Finland' Kongehuset. Viitattu 4.3.2025.
- ↑ 'Kungen höll ordinarie ordenskapitel' Kungahuset. Viitattu 26.4.2024.
- ↑ Alexander Stubb sai Ranskan kunnialegioonan upseerimerkin Ambassade de France à Helsinki. 12.6.2018. Viitattu 9.1.2024.
- ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2024. Viitattu 4.2.2024. (viroksi)
- ↑ president.ee president.ee. Viitattu 17.9.2025.
- ↑ Stubb Sig. Alexander Palazzo del Quirinale. 2024. Viitattu 4.2.2024. (italiaksi)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №617/2025 — Офіційне інтернет-представництво Президента України Офіційне інтернет-представництво Президента України. Arkistoitu 6.9.2025. Viitattu 15.9.2025. ua
- ↑ Facebook www.facebook.com. Viitattu 17.9.2025.
- ↑ Virpi Pekkarinen: Tasavallan presidentti Alexander Stubbin puhe juhlapäivällisellä Presidentinlinnassa Islannin presidenttiparin valtiovierailun kunniaksi 7. lokakuuta 2025 Presidentti. 7.10.2025. Viitattu 7.10.2025.
- ↑ Alexander Stubb valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 3.9.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
- ↑ Schwarzkopf Europe Award web.archive.org. 3.3.2016. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Ulkoministeri Stubbille Schwarzkopf-Europa -palkinto Berliinissä 24.2.2009. Suomen suurlähetystö, Bern. Viitattu 1.3.2016.
- ↑ Stubb ymmyrkäisenä WWF:n Itämeri-palkinnosta Turun Sanomat. 2.9.2009. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Ulkoministeri Stubbille tunnustus työstä Itämeren hyväksi Suomi ulkomailla: Ruotsi. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Sinkkonen, Tuija: Kahdenkymmenen vuoden tie tohtoriksi Imatralainen. 21.6.2012. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 26.7.2012.
- ↑ LTY:stä useita kunniatohtoreita Yle uutiset. 21.12.2011. Viitattu 26.7.2012.
- ↑ nadministrator: Alexander Stubb: Meet your commencement speaker News. 4.5.2017. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Presidentti Stubb vihittiin taideyliopiston kunniatohtoriksi Yle uutiset. 17.8.2024. Viitattu 17.8.2024.
- ↑ Vaasan yliopiston kunniatohtori, presidentti Alexander Stubb: Elämme suurta murrosvaihetta maailmanpolitiikassa (Uutinen) 30.4.2024. Vaasan yliopisto. Viitattu 23.10.2025.
- ↑ Presidentti Stubb saa Vaasan yliopistolta kunniatohtorin arvon Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 23.10.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Alexander Stubb Wikisitaateissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Stubb Wikimedia Commonsissa
- Alexander Stubb. Presidentti.fi.
- Alexander Stubb Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Alexander Stubb Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
- Alexander Stubb European University Instituten sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
| Edeltäjä: Antti Rinne |
Suomen valtiovarainministeri 2015–2016 |
Seuraaja: Petteri Orpo |
| Edeltäjä: Jyrki Katainen |
Suomen pääministeri 2014–2015 |
Seuraaja: Juha Sipilä |
| Edeltäjä: Ilkka Kanerva |
Suomen ulkoasiainministeri 2008–2011 |
Seuraaja: Erkki Tuomioja |
Valitsijamiesten vaali
1925: Hugo Suolahti | 1931: P. E. Svinhufvud | 1937: P. E. Svinhufvud | 1940: P. E. Svinhufvud | 1950: J. K. Paasikivi | 1956: Sakari Tuomioja | 1968: Matti Virkkunen | 1978: Urho Kekkonen | 1982: Harri Holkeri | 1988: Harri Holkeri
Eduskunnan suorittama vaali
1946: J. K. Paasikivi
Suora kansanvaali
1994: Raimo Ilaskivi | 2000: Riitta Uosukainen | 2006: Sauli Niinistö | 2012: Sauli Niinistö | 2018: Sauli Niinistö | 2024: Alexander Stubb
|  | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
