Alexander Stubb

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexander Stubb
Alexander Stubb vuonna 2018.
Alexander Stubb vuonna 2018.
Suomen pääministeri
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Presidentti Sauli Niinistö
Pääministerin sijainen Antti Rinne
Edeltäjä Jyrki Katainen
Seuraaja Juha Sipilä
Suomen valtiovarainministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–22.6.2016
Edeltäjä Antti Rinne
Seuraaja Petteri Orpo
Suomen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Edeltäjä Paavo Väyrynen
Astrid Thors
Seuraaja Lenita Toivakka
Suomen ulkoasiainministeri
Vanhasen II hallitus
4.4.2008–22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Ilkka Kanerva
Seuraaja Erkki Tuomioja
Euroopan parlamentin jäsen
20.7.2004–3.4.2008[1]
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
14.6.2014–11.6.2016
Edeltäjä Jyrki Katainen
Seuraaja Petteri Orpo
Kansanedustaja
20.4.2011–30.7.2017
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt1. huhtikuuta 1968 (ikä 55)
Helsinki
Puoliso Suzanne Innes-Stubb (vih. 1998)
Lapset 2
Tiedot
Puolue sitoutumaton
Muut puolueet Kansallinen Kokoomus (vuoteen 2024)
Koulutus filosofian tohtori (1999)
Tutkinnot Furman University
College of Europe
Sorbonnen yliopisto
London School of Economics
Uskonto Suomen evankelis-luterilainen kirkko[2]
Sotilaspalvelus
Puolustushaara Suomen maavoimat
Palvelusvuodet 1988–1989
Sotilasarvo Korpraali
Joukkoyksikkö Kaartin jääkärirykmentti
Aiheesta muualla
www.alexstubb.fi

Cai-Göran Alexander Stubb (s. 1. huhtikuuta 1968 Helsinki)[3] on suomalainen poliitikko, joka valittiin vuoden 2024 presidentinvaalissa Suomen tasavallan 13. presidentiksi toimikaudelle 2024–2030. Aikaisemmin hän on toiminut ulkoministerinä 2008–2011, ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä 2011–2014, Suomen pääministerinä 2014–2015 ja valtiovarainministerinä 2015–2016. Lisäksi hän on toiminut europarlamentaarikkona vuosina 2004–2008[3], kansanedustajana 2011–2017 ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana 2014–2016. Vuosina 2020–2024 hän työskenteli professorina Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa (EUI).

Kesällä 2017 Stubb nimitettiin Jan Vapaavuoren seuraajaksi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi.[4] Toimikausi kesti tammikuuhun 2020.[5] Sen jälkeen hänet valittiin professoriksi ja School of Transnational Governance -yksikön johtajaksi Italian Firenzessä toimivaan Yliopistolliseen Eurooppa-instituuttiin (EUI).[6][7]

Tasavallan presidentiksi Stubb valittiin vuoden 2024 presidentinvaalissa 1. maaliskuuta 2024 alkavaksi kuusivuotiseksi toimikaudeksi. Presidentin tehtävässä hän seuraa Sauli Niinistöä.[8]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cai-Göran Alexander Stubb syntyi Helsingissä 1. huhtikuuta 1968. Hänen vanhempansa ovat jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb (s. 1935) ja Christel Stubb (o.s. Setälä, 1943–2008). Äitinsä kautta Stubb on sukua muun muassa E. N. Setälälle, joka toimi kokomuksen puheenjohtajana ja ulkoministerinä 1920-luvulla.[9]

Stubb asui lapsuutensa perheineen Helsingin Lehtisaaressa. Elämäkerrassaan Stubb kutsuu itseään suomenruotsalaisen sijaan kaksikieliseksi ja kuvailee lapsuutensa Lehtisaarta "normaaliksi helsinkiläiseksi kerrostalolähiöksi, kaikkine asuntovelkoineen”.[10]

Stubb pelasi lapsena jääkiekkoa IFK:ssa aina B-juniori-ikään asti. Hän alkoi harrastamaan golfia 12-vuotiaana Talin golfkentällä ja pääsi lukio-ikäisenä Suomen nuorten maajoukkueeseen.[11]

Stubbia pidettiin nuoruudessaan suosittuna ja hauskana nuorena miehenätarvitaan parempi lähde.[12] Häntä on syytetty myös koulukiusaamisesta, ja hän on pyytänyt haastattelussa nuoruutensa virheitä anteeksi.[13] Hän on kuitenkin kiistänyt olleensa varsinaisesti koulukiusaaja.[14] Stubb on kertonut olleensa "epävarma poika" ja ettei hänen "käyttäytymiskoodistonsa ollut nuorempana hyvä".[15]

Stubb vietti yhden lukuvuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Mainland High Schoolissa Floridan Daytona Beachissa, missä hän suoritti high school diploman vuonna 1986. Stubb valmistui ylioppilaaksi vuonna 1988 helsinkiläisestä Gymnasiet Lärkanista. Kertomansa mukaan Stubbia kiinnostivat nuorena liiketalouden opinnot.[11]

Stubb suoritti varusmiespalveluksensa Kaartin jääkärirykmentissä. Hän on kertonut, että ainut asia, joka häntä on jäänyt elämässä harmittamaan, on Reserviupseerikouluun hakeutumatta jättäminen. Stubbilla oli jo paikka aliupseerikurssille, mutta opinnot Furman Universityssä olivat alkamassa, joten hän lähti mielummin Yhdysvaltoihin kahdeksan kuukauden palveluksen jälkeen.[11][16][10]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Stubb suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon Furman Universityssa Etelä-Carolinassa. Hän opiskeli Furmanissa muun muassa valtio-oppia, kansainvälistä politiikkaa ja taloustiedettä.[10] Stubb palkittiin valmistuvan vuosikurssinsa parhaana miesopiskelijana.[17]

Stubb suoritti vuonna 1994 Pariisissa Sorbonnen yliopistossa Diplôme de Langue et Civilisation Française -kielidiplomin. Opinnot keskittyivät ranskan kieleen, kulttuuriin ja sivilisaatioon.[18]

Stubb suoritti vuonna 1995 valtio-opin Master of Arts -tutkinnon Bruggen College of Europessa. Bruggessa Stubbin opinnot keskittyivät EU-asioihin.[11]

Vuonna 1999 Stubb väitteli tohtoriksi kansainvälisistä suhteista London School of Economicsissa.[19] Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen ja Amsterdamin sopimus.[20]

Ura ennen politiikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb Suomen EU-edustustossa Brysselissä 2004.

Stubb oli vuonna 1992 harjoittelijana Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.[21] Hän työskenteli vuosina 1995–1997 tutkijana Suomen ulkoasiainministeriössä ja 1997–1999 Suomen Akatemiassa.[3] Hän oli 1999–2001 erikoistutkijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Vuosina 2000–2007 Stubb oli vieraileva professori College of Europessa.[3]

Stubb oli 2001–2003 Euroopan komission italialaisen puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja[3] ja 2003–2004 erityisasiantuntija Suomen EU-edustustossa ja vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Hän oli mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toimi suurlähettiläs Antti Satulin avustajana[22].

Stubb kirjoitti vuosina 2002-2003 Helsingin Sanomiin Minne menet, EU? -kolumnisarjaa. Lisäksi Stubb on ollut kolumnistina muun muassa Financial Timesissa, Dagens Industrissa ja Finnairin Blue Wings -matkustamolehdessä.[19][23][24] Vuonna 2007 hän oli europarlamentaarikkona The Economist -lehden vieraileva bloggaaja.[25]

Stubb on julkaissut useita kirjoja ja akateemisia artikkeleita.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamentaarikkona 2004–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb lähti politiikkaan varsinaisesti vuoden 2004 alussa asettuessaan kokoomuksen europarlamenttiehdokkaaksi. Häntä pidettiin älykkäänä EU-asiantuntijana, ja useimmat puolueet olivat halunneet hänet ehdokkaakseen.[26] Stubbin kerrottaan puntaroineen vakavissaan kokoomuksen ja RKP:n välillä[11], mutta silloinen edustakuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sai houkuteltua hänet kokoomukseen.[27][11]

Stubb valittiin Euroopan parlamenttiin kesäkuun 2004 europarlamenttivaaleissa, joissa hän sai toiseksi eniten ääniä (115 224) koko Suomessa.[28]

Euroopan parlamentissa Stubbin luottamustoimia olivat perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenyys sekä sisämarkkinavaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenyys.[29]

Stubb esitti syyskuussa 2004 puolustusvoimien entistä komentajaa Gustav Hägglundia kokoomuksen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin 2006. Stubb kehui Hägglundin kansainvälistä kokemusta, uraa puolustusvoimissa ja sitä, ettei "hän - toisin kuin jotkut Suomen poliittiset johtajat - ole jämähtänyt 60-luvun poliittisiin vallihautoihin".[30] Lopulta Hägglund kieltäytyi ehdokkuudesta ja kokoomuksen ehdokkaaksi nousi Sauli Niinistö.[31]

Marraskuussa 2004 Stubb oli allekirjoittajana brittiläisen Christopher Beazleyn, virolaisen Tunne Kelamin, latvialaisen Aldis Kušķiksen ja liettualaisen Vytautas Landsbergisin kirjoittamassa avoimessa kirjeessä, jossa kritisoitiin ankarasti Venäjän voitonpäivän juhlintaa samanaikaisesti Eurooppa-päivän kanssa. Kirjeen allekirjoittajat pitivät voitonpäivän juhlintaa "neuvostomiehityksen ja totalitaarisen kommunismin rikosten hyväksymisenä".[32]

Lokakuussa 2007 Stubb kannatti EU:n lobbaussääntöjen tiukentamista ja suurempaa avoimuutta lobbaukseen. Hänen mielestään jokaisen lainsäädäntöhankkeen yhteyteen tulisi kirjata kaikki tahot, joita valmisteluprosessin aikana on kuultu.[33]

Stubb sanoi Suomen Atlantti-Seuran tilaisuudessa lokakuussa 2007 Suomen ulkopolitiikan olevan murrosvaiheessa. Hänen mielestään vuoden 2006 presidentinvaalit, joissa Sauli Niinistö oli 48,2 % kannatuksellaan hävinnyt Tarja Halosen 51,8 % kannatukselle, olivat käännekohta ulkopoliittisessa keskustelussa ja Niinistön avauksilla oli tärkeä merkitys. Stubbin mukaan meneillään oli sukupolvenvaihdos niin tutkijakunnassa, virkamieskunnassa kuin puoluejohdoissakin. Nuorentuvilta vaikuttajilta Stubb odotti "vilkkaampaa, räikeämpää ja raikkaampaa keskustelua" ja esimerkiksi "Suomen Nato-suhteen perusteellista valaisemista."[34]

Stubb ajoi vahvasti Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen hyväksymistä ja arvioi kesällä 2007 uuden perustuslaillisen sopimuksen olleen voitto Euroopalle.[35]

Ulkoministerinä 2008–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoministerit Stubb ja Carl Bildt Pohjoismaiden neuvoston huippukokouksessa 2010.
Ulkoministeri Stubb lehdistötilaisuudessa yhdessä Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clintonin kanssa huhtikuussa 2011.

Huhtikuussa 2008 ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva erosi tehtävästään tekstiviestikohun seurauksena. Ollessaan perheensä kanssa Levillä Kittilässä Stubb sai puhelun pääministeri Jyrki Kataiselta, joka kysyi, onko Stubb käytettävissä ulkoministerin tehtävään. Aikaa päättää oli 24 tuntia.[36] Stubb suostui ja hänet nimitettiin 4. huhtikuuta 2008 ulkoministeriksi.[37]

Syksyllä 2008 Stubb asetti ulkoministeriöön Suomen maabrändivaltuuskunnan, jonka johtoon tuli Jorma Ollila.[38] Keskustan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen kritisoivat Stubbin puuttuvan heidän toimialoihinsa.[39]

Ulkoministerikaudellaan Stubb pyrki uudistamaan ulkoasiainhallintoa esimerkiksi keventämällä hallintoa, karsimalla edustustoverkostoa sekä hyödyntämällä Facebookin ja Twitterin kaltaista viestintätekniikkaa. Stubbin ehdotuksen mukaan erilaiset päällekkäiset rakenteet, kuten UM-edustustot, Finpro, Tekes ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit tuli pyrkiä kokoamaan saman katon alle niiden vaikuttavuuden maksimoimiseksi.[40]

Stubb valitsi hieman ennen Kiviniemen hallituksen eroa diplomaattiavustajansa Päivi Pohjanheimon ulkoministeriön Eurooppa-osaston Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopan yksikön päälliköksi, mikä herätti keskustelua poliittisten virkanimityksien oikeutuksesta, sillä tehtävää haki myös kokeneempia henkilöitä.[41] Stubbia arvosteltiin myös aikaisemmasta EU-sihteeristön apulaispäällikkö Jori Arvosen nimityksestä.[41] Stubb puolustautui kertomalla, että hän oli yrittänyt tehdä ulkoministeriössä sukupolvenvaihdoksen.[42] Stubb kommentoi, ettei hän käyttänyt nimityksissä kriteerinä pelkästään virkaikää, vaan ”katsoi koko palettia”. Teoksessaan Entä tähtein tällä puolen (2011) ulkoasiainneuvos Juhani Suomi kirjoittaa, että kokeneet virkamiehet suhtautuivat Stubbiin vähätellen ja jopa häpeillen.[43]

Ulkoministerikaudellaan Stubb oli ETYJin puheenjohtaja. Georgian sodan tapahtumia Stubb analysoi maailmanpoliittisena käänteenä.[44] Stubb pyysi Suomen suurlähettiläiltä analyysit Venäjästä ja maailman tapahtumista. Nimetön yhteenveto analyyseistä julkaistiin Helsingin Sanomissa. Analyyseistä paljastui, että suurlähettiläät pitivät tapahtumia kansainvälisen politiikan herätyskellona ja olivat yksimielisiä siitä, että yhteistyö vahvistuneen Venäjän kanssa perustuu yhteisiin etuihin, ei yhteisiin arvoihin kuten demokratiaan.[45] Entinen ulkoministeri Pertti Paasio (SDP) arvosteli Stubbin toimintaa ”Helsingin Sanomien toimittajana”,[46] ja professori Juhani Suomi arvosteli avoimuutta Suomen edun vastaisena.[47] Myös Paavo Väyrynen haukkui Stubbin linjan.[48]

Kun vuonna 2009 Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Rimma Salonen oli kaapannut suomalaisen Anton-poikansa Venäjälle, Paavo Salonen lähti hakemaan poikaansa Suomeen ja Stubb tuki häntä toimissaan. Diplomaatti Simo Pietiläinen kuljetti Anton-pojan ja tämän isän diplomaattiautonsa takakontissa rajan yli Suomeen. Stubbin mukaan Salosella oli laillinen oikeus hakea poika Suomeen ja hän kävi asiasta ”kovan sananvaihdon” Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa.[49] Stubb peräänkuulutti Venäjän liittymistä Haagin lapsikaappaussopimukseen. Hän ei halunnut arvioida konsulaatin työntekijän tekoa juridiselta kannalta.[50] Suomi sai Venäjältä nootin, jossa syytettiin "avunannosta lapsikaappaukseen".[51]

Ministerinä ollessaan Stubb oli mukana rauhaa edistävässä toiminnassa. Heinäkuussa 2010 hän kutsui Al-Jazeeran pääjohtajan ja presidentti Martti Ahtisaaren Suomi-areenaan keskustelemaan median roolista konfliktien ratkaisemisessa.[52] Stubb vieraili Lähi-idässä lokakuussa 2010 ja keskusteli Lähi-idän konfliktista myös Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa. Stubb ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt esittivät syksyllä 2010 Euroopan rauhaninstituutin perustamista.[53] Stubb oli vuonna 2011 järjestämässä Ahtisaari-päiviä. Tapahtuman oli tarkoitus muodostua jokavuotiseksi globaaliksi rauhanneuvottelutapahtumaksi, jossa keskusteltaisiin ajankohtaisista kriiseistä ja koulutettaisiin suomalaisia kriisinhallinnan asiantuntijoita.[54]

Stubbin kaudella ulkoministeriö julkaisi syksyllä 2009 ihmisoikeuspoliittisen selonteon.[55] Tammikuussa 2011 Stubb ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashton työskentelivät auttaakseen satoja pahoinpideltyjä ja vangittuja oppositioaktivisteja Valko-Venäjällä. Myöhemmin Stubb tapasi Valko-Venäjän oppositiojohtaja Vladimir Nekljajevin tyttären Eva Nekljajevan Helsingissä.[56][57]

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2011–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb oli eduskuntavaaleissa ehdokkaana ensimmäistä kertaa vuonna 2011 ja tuli valituksi 41 768 äänellä. Hän oli puolueensa suurin ja koko maan toiseksi suurin ääniharava Timo Soinin jälkeen.[58] Hänet nimitettiin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriksi.

Stubbilla on ollut vaalirahoitusilmoituksen mukaan esimerkiksi vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa yli 100 000 euron vaalikampanja.[59] Vuoden 2011 vaaleissa hän sai kampanjaansa eniten vaalirahoitusta kaikista ehdokkaista. Omaa rahaa hän ei kuitenkaan käyttänyt, vaan rahat tulivat erilaisina tukina.[60] Vaalirahoitusta hänelle ovat antaneet muun muassa pankkiiri Björn Wahlroos sekä sijoittajat John Lindfors ja Mikko Laakkonen.[59]

Stubb ulkomaankauppaministerinä Intian Delhissä lokakuussa 2013.
Ulkomaankauppaministeri Stubb Intian Delhissä lokakuussa 2013.

Ministerinä Stubb asetti Matti Alahuhdan vetämän työryhmän pohtimaan Suomen taloudellisten ulkosuhteiden kehittämistä. Työryhmän aloitteesta perustettiin Team Finland -verkosto edistämään Suomen asiaa maailmalla.[61] Helmikuussa 2014 Stubb arvioi Team Finlandin vauhdittaneen Suomen vientiä muun muassa vienninedistämismatkojen kautta, mutta kehitettävää olisi yhä erityisesti Suomessa alueellisen yhteistyön tehostamisessa.[62]

Tammikuussa 2014 Stubb nimettiin kokoomuksen ehdokkaaksi EU-vaaleihin 2014.[63] Hän sai lähes 150 000 ääntä ja oli vaalien ääniharava.[64]

Stubb asettui huhtikuussa 2014 tavoittelemaan kokoomuksen puheenjohtajan paikkaa Jyrki Kataisen väistyessä tehtävästä kesäkuun 2014 puoluekokouksessa.[65] Stubbia asettui tukemaan kymmenen kokoomuksen eduskuntaryhmän kansanedustajaa, muiden muassa Leena Harkimo, Harri Jaskari, Raija Vahasalo ja Sinuhe Wallinheimo.[66] Stubb voitti Lahden puoluekokouksessa ratkaisevalla toisella äänestyskierroksella Paula Risikon, ja hänet valittiin Kokoomuksen puheenjohtajaksi.[67]

Pääministerinä 2014–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Stubb Euroopan kansanpuolueen kokouksessa Brysselissä helmikuussa 2015.

Stubbin hallitus aloitti 24. kesäkuuta 2014. Uusina ministereinä aloittivat ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Lenita Toivakka, sosiaali- ja terveysministerinä Laura Räty ja maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Paula Risikko siirtyi liikenne- ja kuntaministeriksi.[68] Vihreiden erottua hallituksesta syyskuussa 2014 Stubb nimitti ympäristöministeriksi ensimmäisen kauden kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen.[69]

Stubbin pääministerikaudella Suomen hallitus teki periaatepäätöksen ydinvoimalan rakentamisen sallimisesta Pyhäjoelle Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa. Ratkaisua arvosteltiin, koska samaan aikaan Euroopan unioni oli asettanut Venäjälle talouspakotteita sen Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Stubb piti kritiikkiä russofobisena.[70][71] Vuonna 2022 Stubb myönsi, että venäläisen Rosatomin mukaan ottaminen ydinvoimalahankkeeseen oli virhe.[72]

Pääministerin tehtävässä toimiessaan Stubb otti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.[73]

Valtiovarainministerinä 2015–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Stubb sai Juha Sipilän ja Timo Soinin jälkeen kolmanneksi eniten ääniä.[74] Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta, minkä perusteella puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken.[75] Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Stubbin nousevan uuden hallituksen valtiovarainministeriksi.[76] Kesäkuussa Stubb osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen.[77]

Ennen heinäkuussa 2015 Helsingissä järjestettävää Etyjin juhlakokousta selvisi, että kokoukseen kutsutun Venäjän 15 hengen delegaatiosta kuusi jäsentä (muun muassa Duuman puhemies Sergei Naryškin ja parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko) olivat EU:n pakotelistalla Krimin miehitykseen liittyen. Stubb vastusti ulkoministeri Timo Soinin kanssa tiukasti pakotelistalla olevien päästämistä Helsingin kokoukseen, vaikka pääministeri Sipilä ja presidentti Niinistö olivat koko venäläisdelegaation päästämisen kannalla. Lopulta TP-utvassa päätettiin kesäkuussa 2015, ettei pakotelistalla olevia päästettäisi kokoukseen.[78][79] Protestiksi päätöksestä Venäjä jäi kokouksesta kokonaan pois.[80] Venäläisdelegaattien pääsyn evääminen herätti myös kritiikkiä; muun muassa keskustan Sirkka-Liisa Anttila koki Naryškin "ottaneen päätöksen varsin henkilökohtaisesti"[81] ja Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi päätöksen "olleen törkeä".[82] Duuman puhemies Naryškin kertoi vielä vuotta myöhemmin kesäkuussa 2016 odottavansa suomalaisilta anteeksipyyntöä.[83]

Stubb EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa huhtikuussa 2016.
Valtiovarainministeri Stubb EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa Amsterdamissa huhtikuussa 2016.

Marraskuussa 2015 Stubb sanoi eduskunnan kyselytunnilla 90 prosentin hallintarekisteriä koskevista asiantuntijalausunnoista olevan myönteisiä, vaikka todellinen luku oli kymmenen prosenttia.[84] Oikeuskanslerin mukaan Stubb ei tehnyt virhettä tahallaan ja virhe nopeatahtisessa keskustelussa pelkästä esitysluonnoksesta oli ymmärrettävää.[85] Hallituspuolueet päättivät lopulta jättää hallintarekisterin pois arvopaperikeskusasetuksesta aikataulusyiden vuoksi.[86]

Marraskuussa 2015 tapahtui Tampereen Koskikeskuksessa välikohtaus, jossa Kommunistisen nuorisoliiton entinen puheenjohtaja Simo Suominen heitti Stubbin kasvoille kolajuomaa. Ennen heittoa Stubbia oli nimitetty valehtelijaksi ja leikkaajaksi. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Suomisen 35 päiväsakkoon kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta.[87][88][89]

Maaliskuussa 2016 kokoomuksen kenttäjohto julkaisi kirjeen, jossa pyydettiin puheenjohtaja Stubbille työrauhaa. Ennen kirjeen julkaisemista oli huhuttu Stubbin mahdollisesti jättävän puheenjohtajuuden ennen kesän puoluekokousta.[90] Kirjeen nähtiin ilmentävän kokoomuksen jakautuneisuutta ja tyytymättömyyttä puoluejohtoon.[91] Stubb kertoi myöhemmin osallistuneensa kirjeen valmisteluun ja olleensa yhteydessä kirjeen allekirjoittajiin.[92] Viikkoa myöhemmin kansanedustaja Elina Lepomäki (nyk. Valtonen) kertoi haastavansa Stubbin puheenjohtajakisassa.[93] Myöhemmin myös sisäministerinä toiminut Petteri Orpo ilmoitti asettuvansa ehdolle.[94] 11. kesäkuuta 2016 järjestetyssä Kokoomuksen puoluekokouksessa Stubb tuli toiseksi ja joutui luopumaan puheenjohtajuudesta. Hän ei halunnut jatkaa ministerinä Sipilän hallituksessa, vaikka hänelle tarjottiin ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikkaa.[95] Hän kuitenkin jatkoi Kokoomuksen rivikansanedustajana.[96]

Ministerikausien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb on pitänyt ministerikausiensa jälkeen puheita ja luentoja niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin yritysten ja järjestöjen tilaisuuksissa.[97] Hän perusti joulukuussa 2016 Alexander Stubb Global Oy -yrityksen, jonka kautta hän laskuttaa puhetilaisuuksien esiintymispalkkioita sekä kirjoituspalkkioita kolumneistaan.[98] Ensimmäisellä tilikaudellaan yrityksen liikevaihto oli noin 86 000 euroa ja liikevoitto noin 60 000 euroa.[99]

Jan Vapaavuoren noustua Helsingin pormestariksi Stubbista tuli kesällä 2017 hänen seuraajansa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Hänelle myönnettiin vapautus kansanedustajantyöstä 30. heinäkuuta 2017 alkaen.[100] Stubbin tilalle eduskuntaan nousi Pia Kauma.[4] Euroopan investointipankissa Stubb työskenteli tammikuuhun 2020 saakka.[101]

Stubb aloitti marraskuussa 2017 Martti Ahtisaaren seuraajana konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen hallituksen puheenjohtajana.[102] Stubbin omaelämäkertateos Alex ilmestyi 2017.[103] Teos oli ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi.[104]

Stubb ja Manfred Weber Euroopan kansanpuolueen huippukokouksessa Helsingissä marraskuussa 2018.

Stubb pyrki Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokkaaksi valittaessa Euroopan komission puheenjohtajaa. EPP teki päätöksen kärkiehdokkaastaan Helsingin puoluekokouksessa 8. marraskuuta 2018.[105] Stubb sai äänistä alle neljäsosan eikä tullut valituksi.[106] Marraskuussa 2020 kysyttiin Stubbin halukkuudesta Helsingin pormestariksi, mutta sitä ei ollut, vaan hän tarjosi puolueensa kärkiehdokkaaksi Kirsi Pihaa.[107]

Toukokuusta 2020 lähtien Stubb on työskennellyt Firenzessä sijaitsevan Yliopistollisen Eurooppa-instituutin (EUI) School of Transnational Governance -keskuksen johtajana ja professorina.[108][109] Ukrainan sodan alettua hän on toiminut asiantuntijana lukuisissa kansainvälisissä medioissa ja kommentoinut sotaa muun muassa Suomen sekä Naton näkökulmasta. Haastatteluja hän on antanut muun muassa CNN:lle, BBC:lle ja Ruotsin sekä Ranskan televisioille.[110]

Stubb on kirjoittanut professoriaikanaan maailmanpolitiikka-aiheista tietokirjaa, jonka työnimenä on The New World Disorder. Power in the 21st Century (suom. Uusi maailmanepäjärjestys. Valta 21. vuosisadalla). Kirja on määrä julkaista presidentinvaalien jälkeen vuonna 2024.[111][112]

Presidentinvaalit 2024[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubbia pidettiin mahdollisena ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleissa.[113][114][115] Vielä toukokuussa 2023 hän kertoi olevansa tyytyväinen senhetkiseen paikkaansa Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa, eikä hänellä ollut minkäänlaisia suunnitelmia lähteä sieltä mihinkään[116]. Kesäkuussa 2023 Stubb kertoi olevansa valmis harkitsemaan ehdolle asettumista vakavasti, jos häntä ehdolle pyydettäisiin.[117] Elokuussa 2023 kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pyysi puoluehallituksen valtuutuksella Stubbia puolueen presidenttiehdokkaaksi[118] ja Stubb suostui pyyntöön[119].

Stubb aloitti presidentinvaalikampanjansa kiertämällä Suomen 13 vaalipiiriä ja tapaamalla kokoomuksen kenttäväkeä sekä kansalaisia. Kiertue alkoi Kanta- ja Päijät-Hämeestä syyskuussa 2023 ja päättyi Pohjois-Karjalaan sekä Pohjois-Savoon lokakuussa 2023.[120][121][122] Stubbin presidentinvaalikampanjan ajaksi on avattu ympäri Suomea Stubbila-kahviloita[123]. Presidenttinä Stubb lupaa olla yhdistävä tekijä ja rakentaa avointa, turvallista sekä kansainvälistä Suomea. Hän lupaa mennä koko Suomen etu edellä, aina ja yhdessä[124].

Virallisesti Stubb nimettiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 28. lokakuuta 2023 Espoon Dipoli-kongressikeskuksessa pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa.[125][126] Puoluekokouksessa Stubbia kannatti presidentiksi myös muun muassa RKP:n entinen puheenjohtaja ja puolustusministeri Stefan Wallin.[127]

Kokoomuksen ulkopuolella Stubbia ovat tukeneet erityisesti RKP:n poliitikot, jonka 10-henkisestä eduskuntaryhmästä viisi kansanedustajaa on ilmoittanut kannattavansa Stubbia presidentiksi. Heihin kuuluvat muun muassa urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson ja puolueen varapuheenjohtaja Henrik Wickström.[128][129][130][131][132] Myös entinen europarlamentaarikko Henrik Lax ilmoitti kannattavansa Stubbia presidentiksi.[133]

Stubb sai 28. tammikuuta 2024 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 27,2 prosenttia äänistä ja jatkoi toiselle kierrokselle vastaehdokkaanaan valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr.), joka sai ensimmäisellä kierroksella 25,8 prosenttia äänistä.[134] Stubb sai toisen kierroksen äänistä 51,6 prosenttia.[135]

Ensimmäisen kierroksen ehdokkaista Sari Essayah asettui Stubbin tueksi.[136] Lisäksi yli puoluerajojen muun muassa keskustan entiset pääministerit Juha Sipilä ja Anneli Jäätteenmäki, SDP:n Jani Kokko, vasemmistoliiton Merja Kyllönen sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Peter Östman tukivat Stubbia presidentiksi toisella kierroksella.[137][138][139][140][141] Lisäksi Stubbin tueksi ilmoittautuivat mm. entinen puolustusministeri Jussi Niinistö, ulkoasiainneuvos Alpo Rusi ja kirjailija Ilkka Remes.[142][143][137]

Vaalirahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubbin presidentinvaalikampanja oli vaalien kallein[144]. Tammikuun 11. päivänä Stubbin kampanjan kokonaistavoitebudjetiksi ilmoitettiin noin 1,5 miljoonaa euroa.[145] 22. tammikuuta 2024 julkaistussa ennakkoilmoituksessaan Stubbin kampanja ilmoitti keränneensä noin 1,9 miljoonan euron verran vaalirahoitusta. Kokoomus tuki Stubbin kampanjaa 500 000 eurolla. Yksityishenkilöiltä kampanja oli saanut noin 875 000 euron verran ja yrityksiltä noin 419 000 euron verran tukea.[146][147] Toisen kierroksen ennakkoäänestyksen loppuun mennessä Stubbin vaalibudjetti nousi lähes 2,5 miljoonaan euroon[148][149].

Stubb on saanut vaalirahoitusta muun muassa Nordean ex-puheenjohtaja Björn Wahlroosilta ja Sanoman suuromistaja Rafaela Seppälältä 25 000 euroa kummaltakin, yritysjohtaja Sari Baldaufilta 10 000 euroa ja vuorineuvos Kari Jordanilta 10 000 euroa. Myös muun muassa Risto Siilasmaa, Ilpo Kokkila ja Anssi Vanjoki tukivat Stubbia yhtiöidensä kautta.[150] Kampanjan suurin lahjoittaja on Virta Health -yrityksen toimitusjohtaja ja yrittäjä Sami Inkinen, joka tuki kampanjaa 67 000 eurolla.[150]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänimäärä Ääniosuus Tulos
2004 115 224[151] 6,9 % Valittiin.
2014 148 190[64] 8,6 % Valittiin.
Eduskuntavaalit
Vuosi (vaalipiiri) Äänimäärä Ääniosuus Tulos
2011 (Uusimaa) 41 768[152] 8,3 % Valittiin.
2015 (Uusimaa) 27 129[153] 5,2 % Valittiin.
Presidentinvaalit
Vuosi Kierros Äänimäärä Ääniosuus Tulos
2024 1. 882 388[154] 27,2 % Eteni toiselle kierrokselle.
2. 1 575 444[135] 51,6 % Valittiin Suomen tasavallan presidentiksi.

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb on sanonut olevansa ”EU-nörtti”.[155][156] Hän on ajanut Euroopan unionin laajentumista ja integraation syventämistä. Vuonna 2009 Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyyttä.[157]. EU:n ulkoministerikokouksessa syyskuussa 2010 hän ilmaisi, että Turkki on vaikutusvaltaisempi toimija kuin mikään yksittäinen EU-maa tai koko Euroopan unioni yhteensä. Stubbin mukaan Turkki on tärkeä toimija Lähi-idässä, Irakissa, Iranissa ja muualla Aasiassa. Lisäksi sillä on vaikutusvaltaa alueilla kuten Länsi-Balkan ja Afrikan sarvi. Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen jatkamista ja yhteistyön tiivistämistä Turkin kanssa näiden seikkojen perusteella.[158] Syksyllä 2010 Stubb osallistui neuvotteluihin Serbian EU-jäsenhakemuksesta ja muut EU-johtajat päätyivät kannattamaan Stubbin ehdotusta.[159] Ulkoministerinä Stubb osoitti tukensa myös Montenegron EU-jäsenyysprosessille.[160] Stubbin mielestä pääministerin tärkein tehtävä on johtaa Suomen EU-politiikkaa.[161]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb on ollut pitkään avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja.[162][163] Kun hän asettui ehdolle eurovaaleihin 2004, hän sanoi Nato-jäsenyyden olevan Suomelle "pitkällä aikavälillä luonteva jatke."[27] Ollessaan europarlamentaarikko hän kritisoi voimakkaasti Suomessa käytävää Natoon liittyvää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua.[164] Marraskuussa 2010 Stubb kieltäytyi kommentoimasta vuotaneita WikiLeaks-dokumentteja,[165] joissa hänen poliittinen avustajansa Jori Arvonen kertoi Yhdysvaltain lähetystön poliittisen osaston päällikölle Natoon myönteisesti suhtautuvan kokoomuksen johtavan Suomessa galluppeja ja puolueen johdon näkevän johtavansa seuraavaa hallitusta ja vievän Suomen Naton jäseneksi.[166]

Julkisuudessa Stubb on puolustanut maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta muun muassa Kokoomusnuorten kantoja vastaan.[167] Vuoden 2014 linjapuheessaan hän korosti Suomen verkottuneisuutta muuhun maailmaan ja totesi, ettei sisä- ja ulkopolitiikkaa voi erottaa toisistaan.[161]

Vuonna 2009 Gazan sodan yhteydessä Israelin armeija tuhosi Kirkon ulkomaanavun rahoittaman sairaalaklinikan.[168] Haastattelussa Stubb vertasi klinikan tuhoamista matkapuhelimen varastamiseen ja totesi, että Kirkon ulkomaanapu haluaa vain markkinoida itseään ja nostaa brändiään vaatimalla tuhoamisen tutkintaa.[169][170] Stubb pyysi pian kommenttiaan anteeksi ja sanoi vetävänsä sanansa takaisin.[171]

Marraskuussa 2023 Stubb kannatti humanitääristä tulitaukoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista Israelin ja Palestiinan välillä. Samalla hän painotti tuomitsevansa Hamasin terroriteot ja kertoi, että "Hamas on saatava vastuuseen teoistaan ja järjestö on saatava käytännössä lakkautettua."[172][173]

Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Stubb kiirehti ulkoministerinä viisumivapautta Venäjän kanssa. Stubbin mielestä Suomen tulisi harkita uudelleen varovaista ja jarruttavaa suhtautumistaan Venäjän viisumivapauteen. Stubbin mielestä viisumivapaus ja vapaakauppa edistäisi myös Venäjän demokratian kehitystä. Stubbin mielestä Venäjä-suhdetta olisi ollut tarpeen modernisoida ja moitti uussuomettunutta ilmapiiriä, joka ei huomioi Venäjän radikaalia muutosta vuodesta 1991 vuoteen 2008. Stubb oli tuolloin huolissaan Venäjän oikeusvaltiokehityksestä, mutta piti maata Suomelle tärkeänä kauppakumppanina.[174] Stubb jatkoi viisumivapauden esilläpitoa myös eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2013. Tuolloin hän kuvasi aiheen olevan hänelle ikuisuusaihe.[175]

Pääministerinä toimiessaan Stubb kertoi Eduskunnan lähetekeskustelussa pitävänsä Fennovoiman ydinvoimahanketta täysin energiapoliittisena ratkaisuna. Stubb kertoi pitävänsä kansalaiskeskustelua Rosatomin roolista jopa russofobiana. Stubbin mukaan keskustelussa on yritetty luoda Venäjä-pelkoa energiapoliittiseen ratkaisuun.[176] Lokakuussa 2009 Stubb ei myöskään pitänyt Nordstream-kaasuputkea ulko- ja turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Stubb piti hyvänä Venäjän ja Euroopan keskinäisen riippuvuuden kasvattamista.[177]

Lokakuussa 2022 Stubb myönsi tehneensä aikoinaan neljä virhearviota Venäjän suhteen: venäläisten viisumivapauden ajaminen, Nordstream-hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten esille nostamatta jättämisen, Rosatomin mukaan ottamisen ydinvoimahankkeeseen ja NATO-jäsenyyden edistämättä jättämisen virassa ollessaan.[178]

Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Stubb näki pääministerinä erityistä yhteistyöpotentiaalia Kiinan kanssa erityisesti cleantechissä ja energiatehokkuudessa. Stubbin mukaan Suomella ja Kiinalla oli tuolloin hyvät ja dynaamiset suhteet.[179] Tammikuussa 2017 Stubb analysoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Kiinan presidentti Xi Jinpingin uudenvuodenpuheita Dagens Industrissa. Stubbin arvion mukaan edessä on vallansiirtymä, jossa Kiinasta tulee vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Stubbin mukaan Xi Jinpingistä tuli Davosin Maailman talousfoorumissa ”sankari kaikille, jotka puhuvat globalisaation puolesta”.[180] Vuonna 2012 Stubb sanoi, että politiikan jakolinja on nykyisin globalisteissa ja lokalisteissa.[181] Vuonna 2010 ulkoministerinä toiminut Stubb ei halunnut kommentoida New York Timesin Wikileaks-aineiston perusteella tekemään uutisointia, jonka mukaan Kiina olisi painostanut Suomea olemaan ottamatta vastaan Guantanamon vankileiriltä vapautuneita uiguureja.[182]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoministeri Stubb Washingtonissa Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa toukokuussa 2009.

Stubb on kannattanut vapaakauppa-alueen muodostamista Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välille. Stubb on pitänyt hyvänä, että vapaakauppasopimus johtaa yhä tiiviimpään Yhdysvaltain ja EU:n talouksien liittoon. Stubb on kertonut uskovansa, että on sitä parempi, mitä enemmän taloutta integroidaan ja mitä enemmän lisätään keskinäistä riippuvuutta.[183][180] Stubb piti vuoden 2016 Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa pahoina iskuina.[184]

Syksyllä 2023 Stubb piti tärkeänä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyön DCA-sopimuksen nopeaa edistämistä.[185] Hän näkee kahdenvälisen sopimuksen olevan itsenäisen, uskottavan puolustuksen sekä Nato-jäsenyyden rinnalla tärkeimpiä turvallisuuden takaajia.[186]

Arvopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb vuonna 2010 Helsinki Pride -tapahtumassa, jonka suojelijana hän toimi.
Stubb kesäkuussa 2010 Helsinki Pride -tapahtumassa, jonka suojelijana hän toimi.

Stubb on kertonut olevansa liberaali. Vuonna 2005 hän tyrmäsi olevansa konservatiivi. Stubb totesi, ettei oikeistopuolueessa toimiminen tarkoita automaattisesti koti, uskonto ja isänmaa -arvomaailmaa. Vuonna 2014 Stubb kertoi vanhemmille, konservatiivisen linjan kokoomuslaisille pidetyssä Snellman-säätiön tilaisuudessa olevansa konservatiivi liberaalin vaatteissa. Tuolloin hän sanoi uskovansa vahvasti kotiin, uskontoon ja isänmaahan.[187]

Stubb on sanonut olevansa feministi siinä mielessä, että kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa.[188] Hän on korostanut yksilönvapautta, ja hänen mielestään nyky-yhteiskunnan tulisi keskittyä "holhoamisen ja tasapäistämisen" sijasta tasa-arvoon. Stubbin mielestään hyvinvointia ei tuota valtio, vaan yksilöt ja yritykset[161][189]

Stubb on ajanut vähemmistöjen oikeuksia. Euroopan parlamentissa hän oli seksuaalitasa-arvoverkoston (LGBT Intergroup) varapuheenjohtaja.[190] Vuonna 2010 Stubb oli Helsinki Pride -tapahtuman suojelija.[191] Hän kannatti myös sukupuolineutraalia avioliittolakia.[192] Marraskuussa 2010 Stubb esiintyi TEDx Helsinki -tapahtumaa varten tehdyllä videolla, jossa rohkaistiin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivia.[193] Stubb on osallistunut vammaisten tukemiseen kansainvälisillä foorumeilla.[194] Syksyllä 2010 Stubb ja suomalainen viittomakielinen rap-artisti Signmark ideoivat Silent Shout -tapahtuman, jolla kerättiin tukea viittomakielisille.[195] Syyskuussa 2010 Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen, jonka tehtävänä oli tuoda esiin vammaisten ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla.[196]

Stubbin mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ottaa ulkomaanavun, diakonian ja hengellisen työn kautta yhteiskunnallista roolia. Hänen mukaan kirkolla on historiassa ollut arvoa hengellisenä kotina, kasvattajana ja kulttuurin lähteenä.[197]

Muut kysymykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielikysymyksissä Stubb on kannattanut kieltenopetuksen aloittamisiän aikaistamista ja ehdottanut englannin ja ruotsin kielten opiskelun aloittamista jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla.[198] Hän on arvostellut pakkoruotsi-termiä ja toivonut aiheesta kiihkoilun sijaan avointa ja järkiperäistä keskustelua.[199]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubbille kokoomuksen puheenjohtajavaalissa vuonna 2014 hävinnyt Jan Vapaavuori kirjoitti Puoliholtiton Suomi -kirjassaan keväällä 2016, kuinka "johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös patologisia narsisteja, joille politiikan sisällöllä ei koskaan ole muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen". Jotkutselvennä tulkitsivat Vapaavuoren viitanneen Stubbiin.[200]

Eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti J. Rosila (kok.) kritisoi Stubbia kesäkuussa 2019 ilmestyneessä Herrahissin vauhdissa -kirjassaan. Kirjassa Stubb-kritiikille oli omistettu kokonainen noin 50-sivuinen luku. Rosilan mukaan Stubb on suomalaisen politiikan vuosikymmenen suurin floppi, jolla oli "täysin epärealistiset luulot itsestään". Hänen mukaansa Stubbin osaamattomuus yhdistyi narsismiin.[201] Osaamattomuus näkyi Rosilan mukaan siten, että pääministeriksi tultuaan vuonna 2014 Stubb oli täysin tietämätön Suomen sisäpolitiikasta. Rosila kritisoi myös Stubbin ministerivalintoja sekä johtamistapaa. Stubb nimesi eduskuntaryhmän keskuudessa arvostetun ministeri Jari Koskisen tilalle Petteri Orpon. Rosilan mukaan hän käyttäytyi epäkohteliaasti ja halveksuen niitä puolueen poliitikkoja kohtaan, joista hän ei arvellut hyötyvänsä. Rosilan mukaan Stubb kertoi Elina Lepomäelle (nyk. Valtonen) vuonna 2016, kun hän haastoi Stubbin puheenjohtajavaalissa, ettei tällä ole tulevaisuutta puolueessa.[202]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb tapasi vuonna 1994 Bruggen College of Europessa opiskellessaan englantilaisen asianajajan Suzanne Innesin ja alkoi seurustella tämän kanssa.[203][11][10] Stubb ja Suzanne Innes-Stubb menivät naimisiin vuonna 1998.[203] Innes-Stubb on nykyisin Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen.[204] Parilla on kaksi aikuista lasta.[203][205]

Stubb asui europarlamenttikautenaan Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.[206] Vuonna 2009 Stubb perheineen muutti Espoon Westendissä sijaitsevaan paritaloon.[207][208]

Isku Stubbien kotiin 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubbin Westendin kotiin tehtiin yöllä elokuussa 2015 ilmakivääri-isku ja rikottiin talon ovia ja ikkunoita. Syyskuussa 2016 Espoon käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan helsinkiläismiehen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kotirauhan rikkomisesta, neljästä vahingonteosta ja varkaudesta, joista Stubbin kotiin tehtyyn iskuun liittyivät törkeä kotirauhan rikkominen ja yksi vahingonteko.[209] Iskusta epäiltiin myös toista nuorta miestä, joka kuitenkin kuoli rikostutkinnan aikana.[210]

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubbin isä on jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb[211] ja äiti perheen yrityksessä sekä kotiäitinä työskennellyt Christel Stubb (1943–2008).[212] Hänen perhetaustansa on kaksikielinen: isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen.[213] Stubbilla on pikkuveli.[214][212]

Isänsä puolelta Stubbin suku on lähtöisin Pohjanmaan Ähtävältä. Stubb (sanasta stubbe, suom. kanto) oli sukunimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Stubbin isoisän isoisän isä Jukka Stubb (s. 1838) muutti Ähtävältä Riihimäelle, jossa hän työskenteli rautateillä. Stubbin isän puolen isovanhemmat Volmar Stubb ja Marita Breitenstein syntyivät Viipurissa.[215]

Äitinsä puolelta Stubb kuuluu Satakunnan Kokemäeltä lähtöisin olevaan Setälän sukuun, jonka tunnetuin jäsen on 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin vaikuttanut kansanedustaja, ministeri ja kielentutkija E. N. Setälä.[216] Stubbin isoisä Kai Setälä varttui Lieksassa kolmen veljensä kanssa.[217]

Kielitaito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubbin äidinkielet ovat suomi ja ruotsi. Lisäksi hän puhuu englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa.[218]

Urheilu ja harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Stubb Frankfurtissa triathlonkilpailussa.
Stubb Frankfurtissa triathlonkilpailussa heinäkuussa 2009.

Stubb on aktiivinen kuntourheilija ja osallistuu säännöllisesti maratoneihin ja triathloneihin.[219] Hänen maratonennätyksensä on 3.08.26.[220]

Stubb pelasi nuorena jääkiekkoa HIFK:ssa B-junioreihin asti.[221] Hän kannattaa edelleen HIFK:ta ja käy toisinaan katsomassa seuran otteluita.[222][223] Golfissa hänellä on PM- ja EM-edustuksia maajoukkueessa vuosina 1986–1990.[221]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hänen kotiseurakuntansa on Espoon ruotsalainen seurakunta.[224][225] Stubb on kertonut saaneensa suomalaisen perinnekristillisen kasvatuksen ja että kristinusko ja sen perinteet ovat vahva osa hänen identiteettiään.[226][227]

Stubb on tehnyt oman versionsa kristillisestä kolmiyhteisestä Jumala-käsityksestä; hänen kolmiyhteisyyden keskiössä ovat mielen, kehon ja sielun tasapaino.[228] Stubbin mukaan tämä kolminaisuus tuo hänelle henkilökohtaisesti merkitystä elämässä.[229] Stubb pitää uskontoa yksityisasiana, mutta on kertonut rukoilevansa toisinaan.[230][228]

Stubb on kertonut jatkavansa presidentin uudenvuodenpuheessa perinnettä Jumalan siunauksen toivottamisesta, mikäli tulee valituksi presidentiksi.[229]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb valittiin Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi vuonna 2009.[235]

Lappeenrannan teknillinen yliopisto promovoi Stubbin kesäkuussa 2012 kauppatieteiden kunniatohtoriksi.[236][237] Furman University, Stubbin entinen opinahjo, promovoi Stubbin kunniatohtoriksi vuonna 2017.[238]

Stubb on saanut myös Schwarzkopf-säätiön palkinnon, joka myönnetään nuorten eurooppalaisten arvostamille poliitikoille.[239]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Amsterdamin sopimus. Kohti kansalaisten Eurooppaa. Helsinki: Euroopan komission Suomen edustusto, 1997.
  • Kosonen, Eikka & Kaila, Heidi & Stubb, Alexander: Mitä sisältää Amsterdamin sopimus?. Helsinki: Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 1997. ISBN 951-724-170-4.
  • Negotiating Flexibility in the European Union. Amsterdam, Nice and Beyond. Basingstoke: Palgrave, 2002. ISBN 0-333-94830-0.
  • Bomberg, Elizabeth & Stubb, Alexander (toim.): The European Union. How Does it Work?. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-924766-8.
  • Minne menet EU?. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2931-4.
  • Hautala, Heidi & Rehn, Olli & Rosas, Allan & Stubb, Alexander: Minun Eurooppani. Neljä visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2366-9.
  • EU 2005. Hikinen vuosi. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32330-6.
  • Hymyile, olet EU:ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30340-2.
  • (toim.): Marginaalista ytimeen. Suomi Euroopan unionissa 1989–2003. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-31-2961-6.
  • Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista. The Naked Truth and Other Stories about Finns and Europeans. Kolumnit julkaistu aiemmin Blue Wings -lehdessä vuosina 2005–2009. Suomentanut Tero Valkonen. Kääntökirja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35175-8.
  • Ei, herra ministeri. Ulkoministerin ensimmäinen vuosi. Toimittanut Anu-Elina Lehti. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35514-5.
  • Stubb, Alexander & Järvimäki, Ilkka: Miehen treenikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23673-3.
  • Stubb, Alexander & Hämäläinen, Karo: Alex. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31393-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alexander Stubb Euroopan parlamentti.
  2. Kaksi kolmesta kansanedustajasta kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon – ateisteiksi itsensä luokitteli yli sadasta vastanneesta vain kolme Seurakuntalainen. 17.5.2015. Viitattu 26.2.2022.
  3. a b c d e Alexander Stubb Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.10.2013.
  4. a b De Fresnes, Tulikukka: Alexander Stubb nousemassa Euroopan investointipankin johtoon Yle. 14.6.2017. Viitattu 14.6.2017.
  5. Hyytiäinen, Kirsi: Alexander Stubb jättää pankkiirin tehtävät ja haaveilee kirjan kirjoittamisesta – Yksi asia on tulevaisuuden varalle varma Hämeen Sanomat. 8.11.2019. Viitattu 26.2.2022.
  6. Paananen, Veera & Rantavaara, Minja: Stubbia houkutellaan pormestariehdokkaaksi. Helsingin Sanomat, 18.11.2020, s. A 20. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2020.
  7. Alexander Stubb European University Institute. Viitattu 16.1.2024. (englanniksi)
  8. Kiviranta, Varpu: Presidentinvaalien kaikki äänet on laskettu Yle Uutiset. 11.2.2024. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 12.2.2024.
  9. Mika Lehto: Stubb muistelee äitiään uutuuskirjassaan: ”Ei enää viimeisiä sanoja. Ne oli jo sanottu” Ilta-Sanomat. 24.8.2017. Viitattu 12.2.2024.
  10. a b c d Stubb, Alexander & Hämäläinen, Karo: Alex. Otava, 2017.
  11. a b c d e f g Kolme asiaa (arkistoitu) Helsingin Sanomien Nyt-liite. 2009. Viitattu 9.8.2023.
  12. Tiitinen, Kalevi: Tältä puheenjohtajat näyttivät nuorena – näin he kasvoivat Suomen johtoon iltalehti.fi. 18.4.2015. Viitattu 8.9.2016.
  13. Junkkari, Marko: Alexander Stubb koulukiusaamisesta: Jos olen ollut mulkku, pyydän anteeksi Helsingin Sanomat. 2.5.2014. Viitattu 26.2.2022.
  14. Stubbin elämäkerta paljastaa lahjakkaan ja herkän, mutta myös vauhtisokean poliitikon Yleisradio. 24.8.2017. Viitattu 10.2.2024.
  15. Alexander Stubb paljastaa, miksi hän koulukiusasi: ”Kyseessä oli epävarma poika” www.iltalehti.fi. Viitattu 25.1.2024.
  16. Kaukalon laidalta ei huudella Ruotuväki. 21.3.2021. Viitattu 2023-08-09-FI.
  17. Alexander Stubb: Meet your commencement speaker Furman University. 4.5.2017. Viitattu 13.8.2023. (englanniksi)
  18. CV « Alex Stubb alexstubb.com. Viitattu 13.8.2023.
  19. a b CV Alex Stubbin verkkosivut. Viitattu 26.2.2022. (englanniksi)
  20. Flexible integration and the Amsterdam Treaty: negotiating differentiation in the 1996-97 IGC LSE. Viitattu 30.10.2016. (englanniksi)
  21. Leif Weckström: Stubb utesluter inte presidentkandidatur www.hbl.fi. Viitattu 27.1.2024. (ruotsiksi)
  22. Stubb, Alexander & Hämäläinen, Karo: Alex, s. 77. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31393-9.
  23. Alexander Stubb Dagens industri -lehden kolumnistiksi Suomi ulkomailla: Ruotsi. Viitattu 27.1.2024.
  24. Blue Wings Jubilee issue December 2017 by Finnair_BlueWings - Issuu issuu.com. 26.11.2017. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
  25. A guest blogger in Strasbourg The Economist. 31.8.2007. Viitattu 26.2.2022. (englanniksi)
  26. "EU vai EI?", Helsingin Sanomat 16.5.2010, s. D5: "lähes kaikki puolueet kosiskelivat nokkelaa, nopealiikkeistä ja leveästi hymyilevää EU-asiantuntijaa ehdokkaakseen vuoden 2004 eurovaaleihin. Stubb valitsi kokoomuksen"
  27. a b Laura Pekonen: Stubb uusin ori "Benin tallissa" Helsingin Sanomat. 14.1.2004. Viitattu 1.2.2024.
  28. Europarlamenttivaalit 13.6.2004: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 16.6.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  29. Alexander Stubb Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 8.10.2013.
  30. Petteri Tuohinen: Stubb: Gustav Hägglund sopisi kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 13.9.2004. Viitattu 1.2.2024.
  31. Eduskuntavaalit 2023 | Suuri joukko sotilaita pyrkii eduskuntaan, ja etenkin Jarmo Lindbergin ratkaisu kummastuttaa entisiä komentajia Helsingin Sanomat. 19.2.2023. Viitattu 1.2.2024.
  32. Kaius Niemi: Europarlamentaarikot arvostelevat kovin sanoin Venäjää Helsingin Sanomat. 25.11.2004. Viitattu 1.2.2024.
  33. vieraskynä | Selkeät lobbaussäännöt tarpeen EU:n päätöksenteossa Helsingin Sanomat. 8.10.2007. Viitattu 1.2.2024.
  34. Aino-Mari Kilpeläinen: Stubb: Suomen ulkopolitiikassa on murrosvaihe Helsingin Sanomat. 23.10.2007. Viitattu 1.2.2024.
  35. Vanhanen pitää EU-sopimusta tyydyttävänä yle.fi. 23.06.2007. Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2013.
  36. Politiikka-Suomi - Jakso 1: Voiko vitutukseen kuolla? 25.10.2021. YLE. Viitattu 6.10.2023.
  37. Alexander Stubb ulkoministeriksi (Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008) 4.4.2008. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 8.10.2013.
  38. Brändityöryhmää täydennetään naisjäsenillä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 23.9.2008. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 22.9.2015.
  39. Hautamäki, Jaakko: Stubb sooloili brändityöryhmän ohi Pekkarisen ja Väyrysen (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 20.9.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
  40. Ulkoministeri Stubb: UH-2020: Luottopuolustajasta maalintekijäksi 26.5.2010. Ulkoasiainministeriö.
  41. a b Stubbin nimitykset närästävät ministeriössä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 9.7.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
  42. Minä en suhmuroi! Iltalehti. 12.7.2011.
  43. Honkamaa, Antti: Uutuuskirja väittää – Stubb kuin ölähtelevä vasikka, Väyrynen piti lukita huoneeseensa. Iltalehti. 11.8.2011. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 10.8.2011.
  44. Kanniainen, Topi: Georgian kriisin syitä ja seurauksia – Vahvistuva Venäjä kansainvälisten suhteiden haasteena Pax 3/2008. Viitattu 5.5.2014.
  45. Huhta, Kari & Vasama, Tanja: Diplomaattien tunnustukset (tilaajille) Helsingin Sanomat. 5.10.2008. Viitattu 1.3.2022.
  46. Paasio arvostelee Stubbin toimintaa "HS:n toimittajana" (Arkisoitu sivu) Helsingin Sanomat. 13.10.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
  47. Rantanen, Miska: Suomi moittii Stubbia lähettiläiden arvioiden julkistamisesta (tilaajille) Helsingin Sanomat. 13.10.2008. Viitattu 1.3.2022.
  48. Saarikoski, Laura: Väyrynen arvostelee Stubbin linjaa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 12.10.2008. Viitattu 1.3.2022.
  49. Juha-Pekka Tikka: Alexander Stubb tapasi Anton-pojan - hänen tapauksestaan kohuttiin 2009 Verkkouutiset. 18.12.2023. Viitattu 17.1.2024.
  50. Stubb Ylelle: Isällä oli oikeus hakea Anton Suomeen (Internet Archivessa) Iltalehti. 17.12.2015. Viitattu 17.1.2024.
  51. Pasi Jaakkonen: Anton Salonen salakuljetettiin 11 vuotta sitten peräkontissa Suomeen – näin hänen elämänsä on jatkunut Suomen kuuluisimman lapsikaappauksen jälkeen Ilta-Sanomat. 8.5.2020. Viitattu 17.1.2024.
  52. Al-Jazeeran pääjohtaja, Ahtisaari ja Stubb pohtivat SuomiAreenassa median roolia konflikteissa STT Info/Ulkoasiainministeriö. 19.7.2010. Viitattu 1.3.2022.
  53. Stubb ja Bildt esittävät EU:lle rauhaninstituuttia Yle Uutiset. 3.9.2010. Viitattu 1.3.2022.
  54. Junkkari, Marko: Stubb: Ahtisaari-päivät järjestetään jo ensi vuonna (tilaajille) Helsingin Sanomat. 30.11.2010. Viitattu 1.3.2022.
  55. Ulkoministeri Stubbin puheenvuoro ihmisoikeuspoliittista selontekoa koskevassa seminaarissa 3.9.2009. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.5.2014. Viitattu 14.4.2011.
  56. Stubb haluaa Valko-Venäjän oppositiojohtajan Suomeen 17.1.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.1.2011. Viitattu 14.2.2011.
  57. Hakattu oppositiojohtaja Nekljajev pääsi vankilasta Valko-Venäjällä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 29.1.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
  58. Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat koko maa Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  59. a b Vaali ja puoluerahoitusvalvonta - www.vaalirahoitus.fi. Viitattu 8.9.2016.
  60. Stubb vaalirahoituskuningas yle.fi. Viitattu 8.9.2016.
  61. Ehdotus: Suomi tarvitsee Team Finlandin Taloussanomat. 19.1.2012. Viitattu 19.6.2014.
  62. Team Finland on vauhdittanut vientiä 26.2.2014. Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 19.6.2014.
  63. Alexander Stubb eurovaaliehdokkaaksi Iltalehti.fi. 17.1.2014. Viitattu 23.4.2014.
  64. a b Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.5.2014.
  65. Raeste, Juha-Pekka: Stubb: Illuusio poliitikkojen kaikkivoipaisuudesta on jätettävä Helsingin Sanomat. 29.4.2014. Viitattu 14.3.2015.
  66. Raeste, Juha-Pekka: Kymmenen kansanedustajaa Stubbin tukijoiksi kokoomuksen puheenjohtajakisaan Helsingin Sanomat. 30.4.2014. Viitattu 14.3.2015.
  67. Uusivaara, Terhi: Alexander Stubbista tulee Suomen pääministeri Yle Uutiset. 14.6.2014. Viitattu 14.3.2015.
  68. Paalasmaa, Petteri & Kammonen, Teemu J.: Stubbin viisi nimeä: Orpo, Risikko, Räty, Toivakka, Vapaavuori Uusi Suomi. 23.6.2014. Viitattu 13.11.2014.
  69. Grahn-Laasonen ministeriksi pikavauhtia MTV.fi. 24.9.2014. Viitattu 14.3.2015.
  70. Tisdall, Simon: Finland set to agree joint nuclear venture with Russian energy company the Guardian. 1.12.2014. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  71. Pekonen, Juho-Pekka: Ydinvoima löi railon Stubbin hallitukseen – yhteenveto torstain tapahtumista Helsingin Sanomat. 18.9.2014. Viitattu 22.2.2022.
  72. Kaljami, Viljami: Alexander Stubb, 54, juoksi rajun Cooper-tuloksen – ilme loppusuoralla kertoo kaiken Iltalehti. 6.12.2022.
  73. Juupaluoma, Johanna: Pääministeriltä tunteikas kirje: ”Aika on tasa-arvon puolella” Kaleva.fi. 27.11.2014.
  74. Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 20.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  75. Kolmen ässän humppa – seuraa hallitusohjelmavääntöä Smolnassa hetki hetkeltä 8.5.2015. Yle. Viitattu 8.5.2015.
  76. Sipilä pääministeriksi, Soini ulkoministeriksi ja Stubb valtiovarainministeriksi 27.5.2015. Yle. Viitattu 27.5.2015.
  77. Harala, Samuli: Lista julki: Tässä Suomen osallistujat salamyhkäiseen Bilderberg-kokoukseen Yle Uutiset. 8.6.2015. Viitattu 2.4.2016.
  78. Kirja: Sauli Niinistö yritti pelastaa Etyj-kokouksen, Alexander Stubb vehkeili presidentin selän takana: ”Hänen aktiivisuutensa herätti hämmästystä” www.iltalehti.fi. Viitattu 21.1.2024.
  79. Juha-Pekka Tikka: Alexander Stubb: Ulkopolitiikassa valinta on usein pahan ja pahan väliltä Verkkouutiset. 6.12.2023. Viitattu 21.1.2024.
  80. Kohu paisuu: Venäjä jää pois Helsingin Etyj-kokouksesta www.iltalehti.fi. Viitattu 21.1.2024.
  81. Keskustan Anttilan terveiset Moskovasta: Naryshkin loukkaantui henkilökohtaisesti Suomelle! www.iltalehti.fi. Viitattu 21.1.2024.
  82. Putinin tiedottaja Suomen päätöksestä evätä duuman puhemiehen matka: "Törkeää" Yle Uutiset. 1.7.2015. Viitattu 21.1.2024.
  83. Duuman puhemies odottaa yhä Suomelta anteeksipyyntöä Etyj-porttikiellosta ts.fi. 28.6.2016. Viitattu 21.1.2024.
  84. Uosukainen, Riikka: Sipilä paljasti: Trio keskusteli kielteisistä lausunnoista ennen Stubbin kohupuhetta Yle uutiset. 1.12.2015. Yle. Viitattu 2.12.2015.
  85. Viljamaa, Anne: Oikeuskansleri: Stubb ei antanut virhetietoa tarkoituksellisesti Helsingin Sanomat. 4.1.2016. Viitattu 6.1.2016.
  86. Nyt tuli Stubbin ilmoitus – Hallintarekisteri kaatuu Uusi Suomi. 1.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
  87. Stubbin päälle kolaa heittäneelle sakkoja Yle Tampere. 31.3.2016. Yleisradio. Viitattu 17.12.2017.
  88. Ruissalo, Pekka: Näin muistelee Alexander Stubb Tampereen kolaepisodia – "Patapunainen kommunisti menee McDonald`siin ja ostaa kapitalismin symbolia..." Tamperelainen.fi. 31.8.2017. Tamperelainen. Viitattu 17.12.2017.
  89. Ruissalo, Pekka: Kolanheittäjä-Simolle 35 päiväsakkoa kunnianloukkauksesta ja vahingonteosta – Myös pesulalasku tuli maksettavaksi Tamperelainen.fi. 31.3.2016. Tamperelainen. Viitattu 17.12.2017.
  90. Palojärvi, Eeva & Liiten, Marjukka: Stubbin tukikirjeestä sanasota kokoomuksessa – ”Huonosti harkittu ja outo veto” Helsingin Sanomat. 29.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
  91. Sullström, Heidi: Emeritusprofessori: Stubb-kirjeen taustalla kokoomuksen jakautumista ja tyytymättömyyttä puoluejohtoon Yle Uutiset. 29.3.2016. Viitattu 31.1.2016.
  92. Metelinen, Sami: Alexander Stubb: "Ei mennyt kuin Strömsössä" Verkkouutiset. 29.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
  93. Kähkönen, Virve & Luukka, Teemu: Elina Lepomäki pyrkii kokoomuksen johtoon – Stubb: ”Erinomainen ehdokas” Helsingin Sanomat. 2.4.2016.
  94. Nyt se on varmaa: Orpo haastaa Stubbin Iltalehti. 4.5.2016. Viitattu 11.6.2016.
  95. Alexander Stubb ei jatka ministerinä www.iltalehti.fi. Viitattu 15.6.2016.
  96. Alexander Stubb www.eduskunta.fi. Viitattu 8.9.2016.
  97. SK: Alexander Stubbille tuhansia euroja puhetilaisuuksista - harvinaista kansanedustajalle www.iltalehti.fi. Viitattu 28.1.2024.
  98. Sami Noponen: Tällaiset velat on Alexander Stubbilla Ilta-Sanomat. 3.12.2023. Viitattu 28.1.2024.
  99. Mikko Niemelä: Alexander Stubbin yritys teki huipputuloksen: 60 000 euroa voittoa vuodessa puhumalla Suomenkuvalehti.fi. 9.7.2018. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
  100. Kansanedustaja Alexander Stubbille vapautus edustajantyöstä 22.6.2017. Eduskunta. Viitattu 1.7.2017.
  101. Alexander Stubb jättää pankkiirin tehtävät ja haaveilee kirjan kirjoittamisesta – Yksi asia on tulevaisuuden varalle varma Kaleva. Viitattu 14.8.2023.
  102. Martti Ahtisaari luopuu CMI:n hallituksen puheenjohtajuudesta www.cmi.fi. Viitattu 15.6.2017.
  103. Alexander Stubb avautuu elämäkerrassaan pääministeriydestä: Paine vei äärirajoille, ”loska” ryöppysi hallituksen sisällä iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2017.
  104. Suvi Ahola HS: Alexander Stubbin muistelmat ja viisi muuta tietokirjaa ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi Helsingin Sanomat. 6.11.2017. Viitattu 27.1.2024.
  105. Alexander Stubb pyrkii EU-komission puheenjohtajaksi: "Eurooppa ei voi olla mikään banaanitasavalta" yle.fi. 2.10.2018. Viitattu 5.10.2018.
  106. Raivio, Petri: Manfred Weberistä EPP:n ehdokas EU:n tärkeimpään virkaan – Stubb jäi tappiolle Yle uutiset. 8.11.2018. Viitattu 8.11.2018.
  107. Parviala, Antti: Alexander Stubb ei lähde Helsingin pormestarikisaan: ”Tietysti suuri kunnia olla mainittuna näissä karkeloissa” Yle uutiset. 28.11.2020. Viitattu 28.11.2020.
  108. CV Alexstubb.com.
  109. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ed08a66a-707d-4350b4c8-7c66b2162680[vanhentunut linkki]
  110. Aittokoski, Heikki: Rauhattomuuden aikakausi Helsingin Sanomat. 1.3.2022.
  111. Satu Schauman: Alexander Stubb Nato-tiestä: Olimme vaaravyöhykkeellä muutaman viikon ajan Verkkouutiset. 7.10.2023. Viitattu 28.1.2024.
  112. HS-haastattelu | Alexander Stubb: Venäjän tappio ja perääntyminen olisi paras vaihtoehto, mutta ”se on ehkä epätodennäköisin” Helsingin Sanomat. 1.3.2022. Viitattu 28.1.2024.
  113. Junkkari, Marko & Pylväs, Jukka: Nyt alkoi presidenttipeli! Helsingin Sanomat Kuukausiliite. 31.12.2021.
  114. Tykki, Emilia: Politiikan tuntijat ennustavat: He ovat seuraavat presidenttiehdokkaat – Yksi nainen nousee väkevästi esiin Aamulehti. 30.1.2018.
  115. Keskinen, Juha: Näkökulma: Keskustan ja SDP:n presidenttiehdokkaasta tulossa kova kisa – puolueet ajavat jo asemiin Iltalehti. 4.9.2021.
  116. Alexander Stubb kiinnostuksesta presidentinvaaleihin: "Ei ole minkäänlaisia suunnitelmia" Yle Uutiset. 9.5.2023. Viitattu 12.2.2024.
  117. Näveri, Anna: Alexander Stubb on lämpenemässä presidenttiehdokkuudelle – on sittenkin valmis harkitsemaan, jos kysytään Yle Uutiset. 19.6.2023.
  118. Nalbantoglu, Minna; Sundman, Robert: Orpo pyytää Stubbia kokoomuksen presidentti­ehdokkaaksi, jäsen­äänestystä ei järjestetä hs.fi. 14.8.2023. Viitattu 14.8.2023.
  119. Presidentti­ehdokkaaksi lähtevä Stubb: ”Kun isänmaa kutsuu, silloin mennään” Helsingin Sanomat. 16.8.2023. Viitattu 16.8.2023.
  120. Presidenttiehdokas Stubb Joensuussa: "En ole huolissani Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta" Karjalainen. 15.10.2023. Viitattu 28.10.2023.
  121. Anna-Kaisa Kallio: Alexander Stubb sai lämpimän vastaanoton Hartolan markkinoilla – "Suosio ei ole tärkeintä, vaan se, miten presidentti hoitaa työnsä" Itä-Häme. 2.9.2023. Viitattu 28.10.2023.
  122. Alexander Stubb tasavallan presidentiksi Alexander Stubb. Viitattu 28.10.2023.
  123. Stubbilat Alexander Stubb. Viitattu 17.1.2024.
  124. Vaaliohjelma Alexander Stubb. Viitattu 17.1.2024.
  125. Kokoomuksen puoluekokous nimeää presidenttiehdokkaan 28.10. | Kansallinen kokoomus www.sttinfo.fi. Viitattu 28.10.2023.
  126. Ilkka Ahtokivi: Alexander Stubbin ehdokkuus vahvistetaan lokakuun lopussa Verkkouutiset. 19.8.2023. Viitattu 28.10.2023.
  127. Presidentinvaalit | Kokoomus kukitti Stubbin virallisesti presidenttiehdokkaaksi – tämä sanoo tehneensä neljä virhettä Venäjän suhteen Helsingin Sanomat. 28.10.2023. Viitattu 11.11.2023.
  128. Emmi Korhonen/Lehtikuva: Åländskt stöd för Stubb i presidentvalet www.hbl.fi. Viitattu 24.1.2024. (ruotsiksi)
  129. Juha-Pekka Tikka: RKP:n kansanedustaja Alexander Stubbin tueksi Verkkouutiset. 23.1.2024. Viitattu 24.1.2024.
  130. Juha-Pekka Tikka: RKP:n ministeri Alexander Stubbin tueksi Verkkouutiset. 13.1.2024. Viitattu 24.1.2024.
  131. Stubbille nimekäs yllätystukija RKP:stä – Suomenruotsalaiset saattavat ratkaista presidentin www.iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2024.
  132. Niklas Tallqvist, Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva: Henrik Wickström stöder Stubb www.hbl.fi. Viitattu 24.1.2024. (ruotsiksi)
  133. Kimmo Falck / Privat: Fler SFP-profiler ställer sig offentligt bakom vissa presidentkandidater – se vem som avslöjar sin kandidat www.hbl.fi. Viitattu 24.1.2024. (ruotsiksi)
  134. Ääntenlaskenta valmis: Stubb 27,2 % ja Haavisto 25,8 % – Etenevät toiselle kierrokselle presidentinvaaleissa www.iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2024.
  135. a b Presidentinvaali 2024, 2. vaali – Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 14.2.2024. Oikeusministeriö. Viitattu 14.2.2024.
  136. Presidentinvaalit | Kristillisdemokraattien Essayah tukee Stubbia Helsingin Sanomat. 2.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  137. a b Juha Sipilä tukee Stubbia presidentiksi, Antti Rinne asettuu Haaviston taakse Yle Uutiset. 30.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
  138. Marika Riikonen: Presidentinvaalit | Pekonen, Filatov ja Räsänen valitsivat leirinsä – Lulu Ranne kuittaa kahdella sanalla: "En asetu" Hämeen Sanomat. 31.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
  139. Tanus, Sari: Sari Tanus Twitterissä: "Tänään äänestämään Suomelle kansaa yhdistävä, asiantunteva, avoin, kannustava ja kansainvälinen #presidentti..." twitter.com. 31.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
  140. Östman Twitterissä: "On tärkeää, että jokainen kansalainen käyttää äänioikeuttaan kaikissa vaaleissa. Annan ääneni Alexander Stubbille presidentinvaalien toisella kierroksella." Twitter. 1.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  141. Antti Kirkkala: Anneli Jäätteenmäki: Minun valintani on Alex Verkkouutiset. 2.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  142. Juha-Pekka Tikka: Ilkka Remes tukee Alexander Stubbia Verkkouutiset. 29.1.2024. Viitattu 31.1.2024.
  143. Juha-Pekka Tikka: Jussi Niinistö: Alexander Stubb antoi tukea johdonmukaisesti Verkkouutiset. 1.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  144. Alexander Stubbin vaalikampanja ylivoimaisesti kallein: budjetti lähes kaksi miljoonaa euroa Yle Uutiset. 22.1.2024. Viitattu 12.2.2024.
  145. Miettinen, Satu & Viitala, Silja: Hesburgerin perustaja rahoittaa Stubbia, Herlinien mahtisuvun jäsen Haavistoa: rikkaat kertovat, keitä tukevat Yle. 11.1.2024. Viitattu 11.1.2024.
  146. Presidentinvaalit | Stubb on kerännyt vaalirahoitusta lähes kaksi miljoonaa euroa Helsingin Sanomat. 22.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
  147. Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta - Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaali 2024 www.vaalirahoitusvalvonta.fi. Viitattu 22.1.2024.
  148. Stubbin vaalibudjetti nousi lähes 2,5 miljoonaan euroon Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 12.2.2024.
  149. Presidentinvaalin aikataulu Vaalit. Viitattu 12.2.2024.
  150. a b Presidentinvaalit | Stubbin rahoittajat viimein julki, lista kuhisee eliitistä tuttuja nimiä – Haavistolla suuri yksityishenkilön lahjoitus Helsingin Sanomat. 22.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
  151. Europarlamenttivaalit 13.6.2004 Vaalit.fi. 16.6.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2014.
  152. Eduskuntavaalit 17.4.2011 Vaalit.fi. Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2014.
  153. Eduskuntavaalit 2015 Vaalit.fi. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  154. Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 30.1.2024.
  155. Blencowe, Annette: Alexander Stubb kiinnostunut komissaarin pestistä: Minähän olen EU-nörtti Yle Uutiset. 8.10.2013. Viitattu 8.5.2014.
  156. Larros, Heini: Alexander Stubb – Hymyile, olet EU:ssa! City. 5.9.2003 (päivitetty 2.5.2014). Viitattu 8.5.2014.
  157. Albayrak, Ayla: Ulkoministeri Stubb valoi EU-toivoa turkkilaisnuoriin (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 9.5.2009. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 22.9.2015.
  158. Stubb: Turkki on vaikutusvaltaisempi kuin EU Iltalehti. 11.9.2010. Viitattu 16.8.2023.
  159. Serbia-ratkaisu läpi Suomen ehdotuksesta 26.10.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.3.2015.
  160. Montenegron ulkoministeri Milan Roćen ja ulkoministeri Stubb keskustelivat Länsi-Balkanin tilanteesta 23.6.2010. Ulkoasiainministeriö.
  161. a b c Alexander Stubb: Suomalaisia ei saa holhota ja tasapäistää yle.fi. Viitattu 8.9.2016.
  162. Blencowe, Annette: Pääministeriksi pyrkivä Stubb: ”Ilman muuta puhun Nato-jäsenyyden puolesta” yle.fi. 30.4.2014. Yle Uutiset. Viitattu 1.5.2014.
  163. Nurmi, Lauri: Alexander Stubb aikoo viedä Suomea Natoon Aamulehti.fi. 16.4.2014. Viitattu 8.5.2014.
  164. Alexander Stubb suomii demareiden turvallisuusnäkemyksiä Etelä-Suomen Sanomat. 1.2.2008. Viitattu 8.5.2014.
  165. Stubb ei aio kommentoida Wikileaks-asiakirjoja Savon Sanomat. 30.11.2010. Viitattu 8.5.2014.
  166. Wikileaks: US Embassy Urged Finland To Join NATO Yle News. 11.2.2011. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  167. Junkkari, Marko: Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 19.3.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
  168. Kirkon ulkomaanavun tukema klinikka tuhottu Gazassa Yle Uutiset. 11.1.2009. Viitattu 14.3.2015.
  169. von Kraemer, Maria: Kyrkans utlandshjälp får ingen hjälp Svenska Yle. 12.8.2009. Viitattu 14.3.2015. (ruotsiksi)
  170. Kirkon Ulkomaanapu: Stubb ajattelematon yle.fi. 12.8.2009. Yle Uutiset. Viitattu 14.3.2015.
  171. Stubb: Minun mokani, pyydän anteeksi Yle Uutiset. 13.8.2009. Viitattu 29.1.2024.
  172. Stubb Twitterissä: "Tilanne Gazassa on kriittinen. Siviilejä kuolee ja haavoittuu päivittäin. Riski eskalaatioon laajemmalla alueella on suuri..." Twitter. 3.11.2023. Viitattu 1.2.2024.
  173. Joakim Kullas: Gazaan saatava tulitauko, vaatii Alexander Stubb – Rauhasta neuvoteltava välittömästi Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. 1.2.2024. Viitattu 1.2.2024.
  174. Stubb kiirehtii viisumivapautta Venäjän kanssa (STT) Ilta-Sanomat. 24.5.2008. Viitattu 13.8.2023.
  175. Rautio, Yrjö: Stubb: Ei eristetä Venäjää viisumipakolla! Apu. 13.6.2013. Viitattu 13.8.2023.
  176. Hanhivaara, Jussi: Pääministeri arvostelee kansanedustajia russofobian lietsomisesta Fennovoima-keskustelussa Yle uutiset. 14.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
  177. Hautanen, Suvi: He eivät nähneet Nord Streamissa mitään turvallisuus­poliittista ulottuvuutta Ilta-Sanomat. 22.9.2022. Viitattu 13.8.2023.
  178. ”Olin väärässä” – Ex-pääministeri Stubb myöntää virheensä Venäjän suhteen www.iltalehti.fi. Viitattu 14.8.2023.
  179. Koivuranta, Esa: Stubb tapasi Milanossa Kiinan pääministerin – "Kiina on suurin kauppakumppanimme Aasiassa" Yle uutiset. 17.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
  180. a b Luukkonen, Ilkka: Alexander Stubb ennustaa jättimäistä suunnanmuutosta: ”Näkemiin Yhdysvallat, tervetuloa Kiina” Verkkouutiset. 26.1.2017. Viitattu 13.8.2023.
  181. Tyynysniemi, Matti : Professori: Oikeistopopulismi tuskin ohimenevä ilmiö  Yle Uutiset . 9.5.2012 .
  182. Ei kommentoi kohuväitteitä Iltalehti. 1.12.2010. Viitattu 13.8.2023.
  183. Sokala, Hannu: Stubb: Ei EU:ta ilman USA:ta Yle uutiset. 5.5.2014. Viitattu 13.8.2023.
  184. Luukkonen, Ilkka: Alexander Stubb: Brexit ja Donald Trump iskuja elämäntavallemme Verkkouutiset. 8.11.2018. Viitattu 13.8.2023.
  185. Satu Schauman: Alexander Stubb vastasi Paavo Väyryselle Nato-paneelissa: Minä kyllä kiirehtisin sitä sopimusta Verkkouutiset. 18.9.2023. Viitattu 20.9.2023.
  186. Satu Schauman: Alexander Stubb: Tämä sopimus on "triplalukko" Suomen turvallisuudelle Verkkouutiset. 17.8.2023. Viitattu 20.9.2023.
  187. Halonen, Ville: Näin Stubbin näkemys muuttui vuosikymmenessä Iltalehti. 27.12.2014. Viitattu 13.8.2023.
  188. Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  189. Stubb ei halunnut kertoa Kioskin arvotentissä, uskooko Jumalaan Yle Kioski. 7.4.2015. Viitattu 29.4.2015.
  190. Finland appoints gay rights campaigner as Foreign Minister Pinknews.co.uk. 3.4.2008. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)
  191. Alexander Stubb otti Pride-tapahtuman suojelukseensa Vihreä Lanka. 19.5.2010. Viitattu 8.10.2013.
  192. Tasa-arvoa « Alex Stubb www.alexstubb.com. Viitattu 8.9.2016.
  193. Julkkikset kannustavat homoseksuaaleja MTV Viihde. 5.11.2010. Viitattu 8.5.2014.
  194. Stubb ja Signmark: Vammaisilla on oikeudet 2.2.2011. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 12.10.2013.
  195. Ulkoministeri Stubb ja Signmark esiintyivät yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta New Yorkissa 24.9.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 12.10.2013.
  196. Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen yle.fi. 24.9.2010. Yle Uutiset. Viitattu 12.10.2013.
  197. Rydman, Arno: Arkkipiispa heitti Stubbille ”kolme pointtia” kirkon yhteiskunnallisesta roolista Verkkouutiset. 13.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
  198. Lehti: Stubb haluaisi ruotsinopetuksen jo ensimmäiselle luokalle Ilta-Sanomat. 15.9.2010. Viitattu 8.5.2014.
  199. Karttunen, Kirsti: Stubb: Kielikiihkoilijat ovat ongelma hs.fi. 13.8.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.5.2014.
  200. Ervasti, Pekka : Stubbille hävinnyt Vapaavuori tykittää: "Johtaviinkin posteihin pääsee kipuamaan myös patologisia narsisteja"  Yle Uutiset . 17.3.2016 .
  201. Eduskunnan ex-virkamiehen tyly arvio: Stubb on ”vuosikymmenen floppi”, Berner ajattelematon sooloilija suomenkuvalehti.fi. 5.6.2019. Viitattu 6.6.2019.
  202. Eduskunnan entinen talouspäällikkö haukkuu Alexander Stubbin lyyttyyn uudessa kirjassaan: "Epärealistiset luulot itsestään" iltalehti.fi. 5.6.2019. Viitattu 6.6.2019.
  203. a b c Tähtivaara, Sarianne: Alexander Stubb julkaisi harvinaisen kuvan lastensa kanssa – Oliver-poika täytti 18 vuotta Ilta-Sanomat. 5.4.2022. Viitattu 9.8.2023.
  204. Hautanen, Suvi : Hyökkäys yöllä kotiin ministeri­aikana jätti arpia – Stubb kertoo, miksi Suzanne-vaimo muutti mielensä presidentin­vaaleista  Ilta-Sanomat . 16.8.2023 .
  205. Aaltonen, Joona: Suzanne Innes-Stubb ei aio jäädä vain miehensä varjoon, mikäli Stubb valitaan presidentiksi HS.fi. 7.2.2024. Viitattu 7.2.2024.
  206. Ulkoministeri Stubb muuttaa Brysselistä Espooseen MTV.fi. 1.12.2008. Viitattu 14.3.2015.
  207. {{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010122734.html%7Cnimeke=Presidentinvaalit | Alexander Stubb sai äänivyöryn Westendissä – Paikalliset kertovat tutun miehen tavoista|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=2024-01-29|viitattu=2024-01-29}
  208. Stubbista hallituksen velkaisin ministeri - osti arvoasunnon Espoosta mtvuutiset.fi. 9.7.2009. Viitattu 29.1.2024.
  209. Saari, Tiina: Uutuuskirja: Ilmakivääri-isku kotiin sai Stubbin kyyneliin – "Voinko olla ammatissa, joka asettaa perheeni vaaraan?" Iltalehti.fi. 24.8.2017. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  210. Tiia Palmén, Nuori mies myönsi oikeudessa ilmakivääri-iskun Stubbin kotiin Iltalehti 20.9.2016, viitattu 6.2.2024
  211. Miettinen, Heikki: Pääministerin 80-vuotias isä Göran Stubb ei uskalla eläkkeelle, koska poika vaatii työurien pidentämistä Helsingin Sanomat. 11.3.2015. Viitattu 26.2.2022.
  212. a b Mika Lehto: Stubb muistelee äitiään uutuuskirjassaan: ”Ei enää viimeisiä sanoja. Ne oli jo sanottu” Ilta-Sanomat. 24.8.2017. Viitattu 16.8.2023.
  213. Alexander Stubb on uusi ulkoministeri Yle Uutiset. 1.4.2008. Viitattu 26.2.2022.
  214. Pirjo Kemppinen: Göran Stubb pyysi Pirkko Mannolaa treffeille jo 1959 - lempi leimahti 50 vuotta myöhemmin Seura.fi. 28.12.2017. Viitattu 16.8.2023.
  215. Juha-Pekka Tikka: Alexander Stubb vieraili juurillaan - mitä hänen sukunimensä tarkoittaa? Verkkouutiset. 6.10.2023. Viitattu 10.11.2023.
  216. Stubb haluaa Suomeen lisää osa-aikaisia töitä 3.5.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.8.2015.
  217. Stubb piipahti isoisänsä kotimaakunnassa – "Kiva olla Jojensuussa!" Karjalainen. 3.11.2014. Viitattu 18.2.2024.
  218. Junkkari, Marko : Professori Stubb  Helsingin Sanomat .
  219. ”An Hour of Sports Gives Me Two Hours of Working Time”. Motion-Sport in Finland, 2/2008, s. 20–22. Liikuntatieteellinen seura. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  220. Alexander Stubb paransi maratonennätystään Frankfurtissa Kestävyysurheilu.fi. 25.10.2015. Viitattu 29.10.2015.
  221. a b Suikki, Reijo: EU nörtti. Jääkiekkolehti, 2003, nro 10/2003, s. 40.
  222. Kuin pikkupojat lätkäkatsomossa - katso kuvat Stubbista ja Kataisesta mtvuutiset.fi. 1.10.2008. Viitattu 14.10.2023.
  223. Alexander Stubb vitsaili: "Opin IFK:n kopissa hyvät ja pahat puolet" www.iltalehti.fi. Viitattu 14.10.2023.
  224. Jokinen, Elina : Kaksi kolmesta kansanedustajasta kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon – ateisteiksi itsensä luokitteli yli sadasta vastanneesta vain kolme  Seurakuntalainen . 17.05.2015 .
  225. Alexander Stubb röstade i Esbo svenska Kyrkpressen.fi. Viitattu 26.1.2024.
  226. Biskopens nio timmar med presidentkandidaterna Kyrkpressen.fi. Viitattu 26.1.2024.
  227. Alexander Stubb piispa Laajasalon arvotentissä YouTube. 17.11.2023. Viitattu 26.1.2024.
  228. a b Karvala, Kreetta: Tällaisiin jumaliin presidenttiehdokkaat uskovat Iltalehti. 24.12.2023. Viitattu 11.1.2024.
  229. a b Stubb Ukkola Showssa: Tämä oli suurin Venäjä-virheeni 24.8.2023. YouTube. Viitattu 14.9.2023.
  230. Kallunki, Hanna: Arkkipiispa ja pääministeri keskustelivat uskosta ja kirkosta Päivämies. 14.10.2014. Viitattu 13.8.2023.
  231. Harvinaiset kunniamerkit kokoomusministereille Ilta-Sanomat. 30.11.2010. Viitattu 9.1.2024.
  232. Alexander Stubb sai Ranskan kunnialegioonan upseerimerkin Ambassade de France à Helsinki. 12.6.2018. Viitattu 9.1.2024.
  233. Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2024. Viitattu 4.2.2024. (viroksi)
  234. Stubb Sig. Alexander Palazzo del Quirinale. 2024. Viitattu 4.2.2024. (italiaksi)
  235. Alexander Stubb valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 3.9.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2015.
  236. Sinkkonen, Tuija: Kahdenkymmenen vuoden tie tohtoriksi Imatralainen. 21.6.2012. Viitattu 26.7.2012.
  237. LTY:stä useita kunniatohtoreita yle.fi. 21.12.2011. Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2012.
  238. nadministrator: Alexander Stubb: Meet your commencement speaker News. 4.5.2017. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
  239. Ulkoministeri Stubbille Schwarzkopf-Europa -palkinto Berliinissä 24.2.2009. Suomen suurlähetystö, Bern. Viitattu 1.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Antti Rinne
Suomen valtiovarainministeri
2015–2016
Seuraaja:
Petteri Orpo
Edeltäjä:
Jyrki Katainen
Suomen pääministeri
2014–2015
Seuraaja:
Juha Sipilä
Edeltäjä:
Ilkka Kanerva
Suomen ulkoasiainministeri
2008–2011
Seuraaja:
Erkki Tuomioja