Kristiina

Kristiina
Sébastien Bourdonin 1650 maalaama muotokuva Kristiinasta.
Ruotsin kuningatar
Valtakausi	6. marraskuuta 1632 – 6. kesäkuuta 1654
Kruunajaiset	20. lokakuuta 1650 Storkyrka, Tukholma
Edeltäjä	Kustaa II Aadolf
Seuraaja	Kaarle X Kustaa
Sijaishallitsija	Axel Oxenstierna (1632—1644)
Syntynyt	8. joulukuuta 1626 Tukholma, Ruotsin valtakunta
Kuollut	19. huhtikuuta 1689 (62 vuotta) Palazzo Riario, Rooma, Kirkkovaltio
Hautapaikka	Pietarinkirkko, Vatikaani
Puoliso	naimaton
Lapset	ei lapsia
Koko nimi	Kristina Augusta av Vasa
Suku	Vaasa
Isä	Kustaa II Aadolf
Äiti	Maria Eleonora von Brandenburg
Uskonto	Luterilaisuus (1626—1654) Katolilaisuus (1654—1689)
Nimikirjoitus

Kristiina, ruots. Kristina Augusta tai Christina (7. joulukuuta tai 8. joulukuuta 1626 Tre Knonor linna, Tukholma, Ruotsin valtakunta – 19. huhtikuuta 1689 Rooma, Kirkkovaltio) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuosina 1632–1654, kunnes luopui kruunusta.

Hän oli Ruotsin kuningatar vuosina 1632–1654 mutta hallitsi vasta vuodesta 1644 alkaen. Hänen hallintoaikanaan käytiin kuusikymmenvuotista sotaa (1598–1660), kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa (1643–1645), joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa. Kristiinan valtakauden aikana kolmikymmenvuotinen sota myös lopetettiin

Taitavana poliitikkona Kristiina onnistui estämään kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen puhjenneiden katkerat säätyjen väliset riidat muuttumasta sisällissodaksi, mutta ei pystynyt ratkaisemaan pitkien sotavuosien aiheuttamia epätoivoisia taloudellisia ongelmia.

Kristiina oli kiinnostunut tieteestä ja kulttuurista ja houkutteli muun muassa filosofi René Descartesin ja Claudius Salmasiuksen Ruotsin hoviin. Hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä.

Suku, lapsuus ja koulutus

Kristiinan vanhemmat kuningas Kustaa II Aadolf ja kuningatar Maria Eleonora. Tuntemattoman taiteilijan maalaus n. 1632

Kristiina syntyi Tre Knonor-linnassa Tukholmassa joko 7. tai 8. joulukuuta 1626 (juliaanisen kalenterin mukaan). Hänen vanhempansa olivat Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonora von Brandenburg.

Kruununprinssin syntymistä oli odotettu kiihkeästi, ja kunnialaukausten lataukset prinssin syntymän kunniaksi olivat valmiina kanuunoissa. Kätilöt ilmoittivat kuninkaalle ensin lapsen olevan poika, koska vastasyntynyt oli yltäpäältä karvainen sekä huusi karkealla ja kovalla äänellä. Vasta kuninkaan sisar kertoi hänelle lapsen olevankin tyttö. Kuningas otti tyttären vastaan iloisena sekä rauhallisesti. Kristiina ihaili ja kunnioitti isäänsä ja heidän suhteestaan tuli harmoninen. Suhde äiti Maria Eleonooraan sen sijaan oli ongelmallinen, joka oli viimeiseen asti toivonut poikaa. 

Kuningatar oli ennen Kristiinaa synnyttänyt kolme lasta, jotka syntyivät joko kuolleina tai kuolivat jo vauvaikäisinä. Kuningas antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. Jo Norrköpingin kokouksessa vuonna 1604 laadittu asiakirja varmisti naisen kruununperijyyden, jos miespuolisia perillisiä ei olisi. Asiakirjan tarkoituksena oli taata, että Ruotsin valtaistuin pysyisi Kaarle IX:n suvussa.

Kristiina näki isänsä viimeisen kerran nelivuotiaana. Kirjeessään 4. joulukuuta 1630 kuningas uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan siltä varalta, että itse kuolisi. Kuningas kaatui jo marraskuussa 1632 Lützenin taistelussa, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar.

Kuningatar Kristiina lapsena, Jacob Heinrich Elbfasin koulukunta 1630-luku

Kuningas Kustaa antoi Kristiinalle maskuliinisen kasvatuksen: tämä kantaisi kruunua ja saisi siten nuorelle prinssille sopivan koulutuksen, lukuun ottamatta sotilaallista osaa. Latinan lisäksi Kristiina opiskeli ruotsia, saksaa, hollantia ja ranskaa sekä myöhemmin myös espanjaa. Muistelmissaan hän kertoo ruotsin olleen hänen äidinkielensä, mutta hänen ensimmäinen säilynyt kirjeensä on saksaksi. Isä uskoi tyttärensä kristillisen kasvatuksen kenttäpiispalleen Johannes Matthiae Gothukselle, joka luterilaisuuden sijaan korosti hurskautta ja itsenäistä ajattelua ja joka opetti hänelle klassisia kieliä, historiaa ja uskontoa.

Kustaa II Adolf yritti sulkea vaimonsa pois tyttärensä kasvatuksesta ja valtakunnan asioista, mutta ei jättänyt yksityiskohtaista testamenttia. Hänen kuolemaansa Lützenissä seurasi pari vuotta hämmennystä, kunnes valtaneuvosto julistautui alaikäisen kuningattaren suojelijaksi.

Holhoojahallinnon vuodet

Kristiinan kasvattaminen kruununperijäksi oli valtakunnan asia. Leskikuningatar Maria Eleonora sai aluksi huolehtia tyttärestään, mutta häntä pidettiin kuninkaan kuoleman jälkeen syyntakeettomana ja psyykkisesti epävakaana henkilönä. Siksi vuonna 1634 valtiopäivillä päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Seuraavan vuoden säätykokouksessa asiasta annettiin perusteellinen ”mietintö ja ohjeistus”. Niissä säädettiin muun muassa siitä, kuinka tärkeää oli, ettei Kristiinaa kasvatettu ainoastaan hyväksi hallitsijaksi vaan myös oikeaoppiseksi luterilaiseksi. Lisäksi hänelle tuli antaa oikea käsitys Ruotsin hallintotavasta ja säätyjen elinehdoista ja hänelle tulisi muodostua ”hyvä kiintymys” valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin.

Holhouslautakuntaa johti valtakunnankansteri Axel Oxenstierna. Kustaa Adolf oli jättänyt ohjeet tyttärensä kasvatuksesta ja valinnut tämän tulevat opintojen ohjaajat ja opettajat. Pidettiin erittäin tärkeänä, että nämä olivat syntyperäisiä ruotsalaisia miehiä – Axel Banér nimitettiin opintojen ohjaajaksi ja Gustaf Kristersson Horn af Åminne varaopintojen ohjaajaksi. Kristiinan kasvatuksen tavoitteet valtionhoitajana säädettiin säätykokouksen raportissa 24. maaliskuuta 1635. Kristiinan oli tarkoitus oppia jotain ulkomaisista tavoista, koska ne olivat välttämättömiä hänen arvonsa ja asemansa kannalta, mutta häntä oli ensisijaisesti "koulutettava" kotimaisissa tavoissa. Hänen opintojensa ytimen oli oltava Jumalan sana, kristinuskon uskonkappaleet ja kaikki kristilliset hyveet. Korostettiin, ettei hänen tulisi saastua "paavillisista tai kalvinistisista oikuista".

Vuonna 1636 Kristiina erotettiin äidistään Maria Eleonorasta, ja hänen kasvattajakseen tuli edesmenneen kuninkaan sisarpuoli kreivitär Katarina Vaasa, joka jo aiemmin oli hoitanut Kristiinaa kuninkaan ollessa matkoilla. Katarina oli naimisissa Johan Kasimir von Pfalz-Zweibrückenin kanssa, ja pari asui Stegeborgin linnassa. Vuosina 1636–1638 Kristiina sai nauttia harmonisesta perhe-elämästä ja kiintyi erityisesti tätipuolensa vanhimpaan poikaan, serkkuunsa Karl Gustaviin. Tämä onnellinen ajanjakso päättyi äkillisesti hänen ottoäitinsä odottamattomaan kuolemaan joulukuussa 1638. Vuosi tämän jälkeen Kristiina sai valtaneuvoston toiveesta kaksi kasvatusäitiä vuosiksi 1639–1642, hovinainen Christina Nilsdotterin (Natt och Dag) (1580–1642) ja hovinainen Ebba Mauritzdotter Leijonhufvudin (1595–1654), jotta hän ei liiaksi kiintyisi kehenkään yksittäiseen henkilöön tai olisi heistä riippuvainen, kuten lastenkasvatuksessa tuohon aikaan oli tapana aatelisten parissa.

Noin 14-16-vuotias Kristiina kuningattarena, Jacob Heinrich Elbfasin koulukunta 1640/1642.

Axel Oxenstierna, joka oli Kustaa II Aadolfin luottomies, holhouslautakunnan johtaja ja yksi Euroopan taitavimmista diplomaateista, otti vastuulleen nuoren kuningattaren poliittisen kasvatuksen. Hän käytti kolmesta neljään tuntia päivässä Kristiinan hallitsemisen taidon opettamiseen ja pysyi hänelle esikuvana koko tämän elämän ajan. Opinto-ohjelmaan sisältyi myös ulkoilua. Kristiina laiminlöi ulkonäköään ja oppi käsittelemään aseita. Tästä huolimatta hän rakastui serkkuunsa Karl Gustaviin. Valtionhoitaja suunnitteli turhaan naittavansa Kristiinan tämän äidinpuoleiselle serkulle Brandenburgin markkreivikunnan Friedrich Wilhelmille; Kristiina itse halusi olla uskollinen isänpuoleiselle serkulleen. Hänen älykkyytensä ja vahva tahtonsa näkyivät jo lapsuudessa. Oxenstierna itse opetti hänelle politiikkaa ja päästi hänet ensimmäisen kerran valtaneuvoston kokouksiin 14-vuotiaana.

Kristiinan holhoojahallituksen aikana perustettiin Suomeen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia vuonna 1640 ja ensimmäinen suomenkielinen Raamattu julkaistiin vuonna 1642, sen nimiösivulla oli vielä alaikäisen kuningattaren kuva.

Kuningatar ja hallitsija

Politiikka ja suosikit

Kristiina nousi valtaistuimelle tultuaan täysi-ikäiseksi, 18-vuotispäivänään 8. joulukuuta 1644, jolloin Ruotsi oli edelleen osallisena kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). Ruotsin joukkoja vuosina 1642–1645 johtaneen Lennart Torstenssonin operaatiot olivat menestyksellisiä, eikä Saksan rintamalta enää tullut viestejä tappioista. 

Kristiina jatkoi opintojaan ja perehtyi kirjoihin ja käsikirjoituksiin, jotka oli tuotu Ruotsiin kolmikymmenvuotisen sodan aikana sotasaaliina. Yksi maan suurimmista kirjastoista syntyi Tukholmaan. Hänen edistymisensä opinnoissaan oli huomattavaa. 18-vuotiaana hän luki kreikkalaistem Thukydidesin ja Polybioksen kirjoituksia alkuperäiskielellä ja kirjoitti ja puhui latinaa, saksaa ja ranskaa.

Kotimaan politiikassa Kristiinan avioliittosuunnitelmat ja kruununperimys olivat etusijalla. Hänen serkkunsa Karl Gustav kosi häntä tuloksetta vuonna 1645. Vuosina 1647–1648 spekuloitiin useista mahdollisista ehdokkaista hänen tilalleen: serkku Brandenburgin vaaliruhtinas Friedrich Wilhelm, Saksin herttua ja kuningattaren serkku, Pfalz-kreivi Kaarle Kustaa. Kristiina lykkäsi asiaa ja aloitti sen sijaan valmistelut Kaarle Kustaan ​​nimittämiseksi kruununperijäksi. Kristiinan ensimmäisenä hallitusvuotena alkoi ilmetä ongelmia. Kuningatar jakoi huolettomasti suosionosoituksia uusien aatelisarvojen, asemien ja apurahojen muodossa, mikä pitkällä aikavälillä vähensi kruunun tuloja. Tavalliset säädyt valittivat aristokratian kohtuuttomuuksista, ja talonpojat kärsivät pahoista katovuosista.

Kristiina omistautui aluksi innokkaasti hallinnon tehtäviin. Hän halusi hallita itse, minkä vuoksi joutui pian erimielisyyksiin vanhan valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Oxenstierna syrjäytettiin ja tämä vetäytyi hallintotehtävistä. Epäsuosio ulottui myös hänen poikiinsa. Kristiina sai ison voiton koko oxenstiernalaisesta puolueesta, kun hän vuonna 1648 ajoi läpi alhaissäätyisen Johan Adler-Salviuksen nimittämisen valtaneuvokseksi. Vaikka valtakunnankansleri ei enää koskaan saanut takaisin vaikutusvaltaansa, parantui hänen suhteensa kuningattareen uudelleen ja hänen mielipiteensä saivat merkitystä erityisesti ulkopolitiikassa. 

Ajan mittaan alettiin puhua kuningattaren henkilökohtaisista suosikeista. Ensimmäinen ja kuuluisin oli Magnus Gabriel De la Gardie. Kristiina ihastui tähän ja hukutti hänet suosionosoituksiin. Diplomaatit väittivät, että kuningatar oli rakastunut De la Gardieen, kunnes tämä lopulta teki lopun juoruista ja kiirehti naimakauppaansa vuonna 1647 Kristiinan serkun, Kaarle X Kustaan sisaren Maria Eufrosynen kanssa. Itse hallintoon De la Gardiella ei ollut suurempaa vaikutusta ja hän päätyi lopulta Kristiinan epäsuosioon. Kuningattaren hallintokauden loppupuolella Klaus Tott ylennettiin suosikiksi, mutta hänellä oli vielä vähemmän vaikutusta politiikkaan kuin De la Gardiella oli ollut.  

Vuonna 1650 kutsuttiin koolle parlamentti kuningatar Kristiinan kruunajaisten yhteydessä, joita jouduttiin lykkäämään, koska maa oli sodassa. Poliittisesti ja taloudellisesti kiistanalainen kysymys tuolloin oli kruunun omaisuuden siirtäminen aatelille. Vaatimukset yhteisten omaisuuksien vähentämiseksi ulottuivat vuoteen 1634, mutta ne voimistuivat Kristiinan hallituskauden alkuvuosina ja erityisesti ennen vuoden 1650 parlamenttia. Kristiina manipuloi taitavasti yhteisiä omaisuuksia ja sen aiheuttamia ristiriitoja saavuttaakseen päätavoitteensa, Kaarle Kustaan ​​nimittämisen vuonna 1649 perintöprinssiksi, mitä aatelisto vastusti. Lokakuun 9. päivänä 1650 hyväksyttiin laki, joka vahvisti Kaarle Kustaan ​​ja hänen miespuolisten perillistensä perimysoikeuden. Kristiina oli luultavasti jo päättänyt luopua kruunusta, kun hänet kruunattiin Ruotsin kuningattareksi 20. lokakuuta 1650.

Syitä tähän ei ole selvitetty tarkasti. Kristiinan itsensä mukaan päätös oli jo tehty hänen astuessaan virkaan. Muistelmissaan hän väittää halunneensa sulkea kaikki naiset pois kuninkaallisesta hallinnosta ja vahvistaa Ruotsin perinnöllistä monarkiaa antamalla kruunun miehelle. Perintöjärjestely oli kuitenkin lyhytaikainen, koska sekä kuningatar että hänen samanikäinen perillisensä olivat vielä naimattomia ja lapsettomia.


Tieteiden ja taiteiden suosija

Kuningatar Kristiinan ratsastajamuotokuva, Sébastien Bourdon 1653. Se maalattiin lahjaksi Espanjan kuningas Filip IV:lle.

Kuningatar Kristiina ja neljä elementtiä, hovimaalari David Beck 1650. Maalattu kruunajaisvuonna. Pallo symboloi maata, sininen huntu on ilma, taustalla oleva suihkulähde on vesi. Kristiina itse kukat hiuksissaan on tuli. Maalauksen symbolit yhdessä tulkittuna juhlistavat kuningatarta jumalallisen viisauden henkilöitymänä.

Kuningatar Kristiina, kopio Abraham Wuchtersin maalauksesta 1661.

Hänen hallituskautensa aikana Ruotsin hovi kansainvälistyi merkittävästi. Älyllisesti ja kulttuurisesti kunnianhimoinen nuori monarkki tunnettiin pian nimellä "Pohjolan Minerva".

Kristiina oli kiinnostunut paitsi politiikasta myös taiteista ja tieteistä. Hän keräili taideteoksia, kirjoja ja käsikirjoituksia. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Rudolf II:n taidekammio tuotiin Prahasta sotasaaliina Tre Kronor -linnaan ja kuningattaren kirjanostajat matkustivat ympäri Eurooppaa. Ruotsiin saapui eri maiden oppineita. Heihin lukeutuivat muun muassa alankomaalaiset filologit Isaac Vossius ja Nicolas Heinsius; ranskalaiset Claudius Salmasius (Claude Saumaise) ja orientalisti Samuel Bochart; lääkäri ja juristi Hermann Conring sekä saksalaiset historioitsijat Johan Henrik Boeclerus ja Johan Loccenius, Kristian Ravius ja Johannes Schefferus; kirjastonhoitaja Gabriel Naudé ja monipuolinen lääkäri Pierre Bourdelot sekä taiteilijat Sébastien Bourdon ja hollantilainen David Beck.

Huomattavin heistä oli René Descartes, joka kuitenkin pian saapumisensa jälkeen vuonna 1649 joutui keuhkokuumeen kouriin ja kuoli vuonna 1650. Myöhemmin on spekuloitu kuoleman ehkä johtuneen myrkytyksestä. Lisäksi joukko ranskalaisia ​​runoilijoita ja useita merkittäviä ulkomaisia ​​diplomaatteja ja valtiomiehiä: Pierre Chanut, Koenrad van Beuningen, Antonio Pimentel, Bulstrode Whitelocke, Raimondo v Montecuccoli, Corfitz Ulfeldt ja hänen yhtä kuuluisa vaimonsa, Tanskan kuningas Kristian IV:n tytär Leonora Christina, "Jammersmindetsin" kirjoittaja.

Kristiina oli kiinnostunut monista eri aiheista filosofiasta ja kreikan kielestä tähtitieteeseen ja matematiikkaan. Hän suosi Uppsalan yliopistoa ja teki monia lahjoituksia sen kirjastolle. Hän oli kiinnostunut myös baletista, teatterista ja musiikista. Hän ei itse soittanut mitään soitinta, mutta hän maalasi.

Kuningatar Kristiinan valtaistuimelle noustessa Ranskan hovi oli tyylillisesti vakiintunut ja ranska oli matkalla korvaamaan latinan kansainvälisenä hovikielenä. Kristiina ei ainoastaan ​​ottanut käyttöön uusia virkoja Ruotsin hovissa, vaan myös ranskalaisia ​​arvonimiä tietyille virkamiehille. Useimmat tällaiset muutokset eivät kuitenkaan säilyneet hänen hallituskautensa aikana.

Myös Georg Stiernhielm ja Olof Rudbeck kuuluivat Kristiinan suojatteihin. Oppineet pitivät joskus Tre Kronor -linnassa kokouksia, joista puhuttiin akatemiana. Ulkomaalaisia kuitenkin katsottiin Ruotsissa karsaasti, he kiusasivat myös toisiaan ja pian osoittautui, että kuningattarella ei ollut keinoja saada heitä jäämään Ruotsiin. Luvattuja eläkkeitä ei maksettu eikä kuningattaren kirja- tai käsikirjoitusostoksiin riittänyt rahaa. Nämä ja muut olosuhteet aiheuttivat sen, että useimmat oppineet lähtivät Ruotsista muutaman vuoden kuluessa.

Kuningatar Kristiina oli Persian suurkuningas Kyyros II Suuren (noin 576–529 eaa.) suuri ihailija. Toinen Kristiinan ihailema historiallinen henkilö oli Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri (356–323 eaa.).

Ulkopolitiikka ja talous

Kristiinan toistaiseksi salaiset sympatiat katolilaisuutta kohtaan alkoivat vaikuttaa Ruotsin ulkopolitiikkaan. Ruotsi muun muassa puolsi arkkiherttua Ferdinand II:n valintaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi eikä siten vastannut odotuksiin, joita saksalaisten valtioiden protestanttisilla säädyillä oli. Myös muut olosuhteet myötävaikuttivat siihen, että tilanne Kristiinan viimeisinä hallintovuosina oli heikko.

Kristiinan hallintokaudella aatelistolle jaettavien perinnöllisten läänitysmaiden määrä kasvoi valtavasti. Hänen holhoojahallituksensa ei niitä jakanut, mutta vuosien 1644–1654 välisenä aikana läänityksinä annettujen kreivi- ja vapaaherrakuntien määrä kasvoi Ruotsissa kahdeksasta 44:ään. Suomen alueella läänitysten määrä kasvoi Kristiinan aikana kahdesta kahdeksaantoista. Tämän lisäksi Käkisalmen läänissä oli yhdeksän läänitysaluetta. Kuningatar perusti 460 uutta aatelisarvoa (17 kreiviä, 46 vapaaherraa ja 428 alempia aatelisarvoja) kymmenen vuoden aikana, jotka tulivat alueläänityksineen ja panttauksineen maksamaan kruunulle yli 1,2 miljoonaa riikintaaleria.

Valtion talous oli sekaisin ja hovin menot moninkertaistuivat viimeisinä vuosina. Budjetin perusta horjui ja Ruotsi oli pakotettu moniin lyhytnäköisiin toimiin, kuten lainanottoon, seuraavan vuoden tulojen käyttöön sekä palkkojen ja tukien pienentämiseen. Kristiinan noustessa valtaistuimelle 3 % kuningaskunnan kokonaistuloista meni hovin menoihin. Vuonna 1653 hoville meni 520 000 hopeataaleria, mikä oli 12 % koko Ruotsin valtakunnan tuloista. Hänen viimeisinä hallitusvuosinaan luku oli noussut 20 prosenttiin.

Hän oli tuhlaavainen, liian avokätinen luovuttamaan kruunun maita ja pyrki luomaan ja ylläpitämään ylellistä hovia maassa, joka ei voinut eikä halunnut sitä elättää. Hänen hallituskautensa oli kuitenkin suotuisa: sen aikana julkaistiin ensimmäinen ruotsalainen sanomalehti vuonna 1645 ja säädettiin ensimmäinen maanlaajuinen kouluasetus; tiedettä ja kirjallisuutta kannustettiin ja kaupungeille annettiin uusia etuoikeuksia; myös kauppa, manufaktuuri- ja kaivostoiminta edistyivät suuresti.

Kruunusta luopuminen ja loppuelämä

Kruunusta luopuminen

Vuonna 1651 kuningatar teki ensimmäisen kruunusta luopumisyrityksen. Hän keskusteli suunnitelmistaan ​​ensimmäistä kertaa valtaneuvoston kanssa 7. elokuuta. Neuvosto, jonka aateliset jäsenet pelkäsivät uuden monarkin toteuttavan kruunun alennuksen, ei pitänyt kuningattaren sukupuolta riittävänä syynä luopumiseen. Neuvosto pohti luopumista kolme kuukautta, ja sen kanta kiristyi kenraalikuvernööri Pietari Brahen palattua Suomesta Tukholmaan syyskuussa. Marraskuussa kuningatar perui luopumissuunnitelmansa.
Samoihin aikoihin hän solmi viralliset yhteydet, toisen lähteen mukaan salaiset suhteet katoliseen kirkkoon kirjeenvaihdon kautta jesuiittojen jesuiittojen seuran johtajan kanssa.

Kristiinan on katsottu kokeneen hengellisen kriisin vuosina 1649–1650, kun hän alkoi keskustella Portugalin kuninkaan lähettilään, jesuiittapapin kanssa. Muutamaa päivää ennen kuin hän ilmoitti neuvostolle aikomuksestaan ​​luopua kruunusta, hän oli määrännyt lähettilään ottamaan yhteyttä Rooman jesuiittakenraaliin saadakseen kaksi jesuiittaa opettajiksi.
 Lähettiläs oli portugalilainen legaatiopappi Antonio Macedo. Kirjeessään Kristiina ilmaisee arvostuksensa tälle veljeskunnalle ja pyytää lisäyhteyksiä joihinkin sen jäseniin. Collegio Romanoon kuuluva luonnontieteiden tutkija Paolo Casati ja hovipiireissä liikkumiseen tottunut aatelismies Francesco Malines saapuivat Tukholmaan vuoden 1652 alussa. He totesivat nopeasti, että Kristiina oli pohjimmiltaan vakuuttunut katolisista uskonkohdista. Ratkaistavat ongelmat olivat nyt vain käytännön ongelmia.

Ebba Larsdotter Sparre, Sébastien Bourdon n. 1653

Vuodesta 1653 lähtien Kristiinan käytös hovissa herätti juoruja ja ihmetystä. Hän lopetti opiskelun ja omaksui irstaan, vapaamielisen elämäntavan. Monia uusia suosikkeja ilmestyi. Papisto syytti kuningatarta jumalattomuudesta, ironiasta ja kevytmielisyydestä. Hänen tuhlailevuutensa pelotti monia. Valtion taloutta koetteli vakava kriisi. Pahimmillaan Kristiinan hovi nieli viidenneksen kuningaskunnan varoista. Juorujen mukaan Kristiina oli sekä nymfomaani että lesbo annettuaan hovinainen Ebba Larsdotter Sparren (1626–1662) jakaa vuoteen kanssaan.
 Viimeisinä vuosinaan Ruotsin valtaistuimella kuningatar Kristiina osoitti vähemmän kiinnostusta valtiolliseen työhön. Ennen kruunusta luopumistaan ​​hän asettui Espanjan kuningas Filip IV:n suojelukseen.

Kuningatar Kristiina luopui kruunustaan 1. kesäkuuta 1654, jolloin myös säädyt sopivat Kristiinan elatuksesta. Sopimuksessa Kristiina Vasa itselleen muun muassa oikeuden suvereniteettiin, oman hoviväkensä hallitsemiseen sekä vastuuvapautukseen velasta, johon valtio hänen aikanaan oli mahdollisesti joutunut. Hänen äitinsä vastusti tyttärensä luopumista kruunusta, ja Kristiina piti huolen siitä, että äidin elatusapu olisi turvattu, vaikka tytär ei hallitsisi Ruotsia. Leskikuningatar Maria Eleonora kuoli vuonna 1655.                                                

Kristiinan elatuksesta huolehtivat Norrköpingin kaupunki ja linna, Saarenmaan, Gotlannin ja Öölannin saaret, saksalaiset paikkakunnat Poel, Neukloster ja Wolgast sekä muutamat Pommerissa sijaitsevat maatilat. Hänellä oli myös oikeus nimittää tuomareita, virkamiehiä ja jopa kirkollisia toimijoita ja saada noin 200 000 riikintaalerin suuruista elatusrahaa kruunun huonosta taloustilanteesta ja Pietari Brahen vastustuksesta huolimatta. Kristiinan kuoleman jälkeen Ruotsin kruunu ottaisi elatuksesta huolehtivat maat takaisin, eikä kuningatar sitä ennen saisi myydä niitä muille. Uppsalan linnassa järjestettiin 6. kesäkuuta 1654 juhlallisuudet, joissa kuningatar Kristiina luopui kruunustaan. Samana päivänä kuninkaaksi kruunattiin hänen serkkunsa Kaarle X Kustaa. 

Kristiina lähti Uppsalasta neljä päivää kruunusta luopumisen jälkeen 10. kesäkuuta 1654. Kahdentoista aluksen laivue oli valmiina kuljettamaan hänet Manner-Eurooppaan, mutta Kristiina halusi mieluummin kulkea maitse. Hän oli jo edellisenä vuonna lähettänyt edeltä muun muassa seinävaatteita, taide-esineitä, kirjoja ja käsikirjoituksia. Hän vietti viimeisen yönsä Ruotsissa Halmstadin linnassa alkusyksyllä 1654, ja sieltä hän matkusti miehen asuun pukeutuneena salanimellä kreivi Dohna Espanjan Tanskan lähettilään Bernardino de Rebolledon avustamana Tanskan kuningaskunnan läpi, joka oli varotoimenpide maitten kireiden välien vuoksi. Tanskassa hän vieraili Holstein-Gottorpin herttua Frederik III:n luona, jonka toisen tyttären Hedvig Eleonoran kanssa Kaarle X Kustaa myöhemmin avioitui hänen suosituksestaan.

Kristiina viipyi muutaman päivän Hampurin vapaakaupungissa juutalaisen kauppias Jacob Curielin luona ja jatkoi valepukuisena matkaansa saksalaisten alueiden sekä Alankomaiden läpi, jossa hän vieraili oppinut ja kirjastonhoitaja Johann Friedrich Gronoviuksen ja runoilija Anna Maria van Schurmanin luona. Espanjan Alankomaissa hän asettautui seurueineen neljäksi kuukaudeksi asumaan Antwerpeniin juutalaisen kauppiaan omistamaan kartanoon. Siellä hänen taide-esineensä ja aiemmin lähetetyt 6 000 kirjansa purettiin laatikoistaan, ja jonkin ajan kuluttua hän myi ja panttasi arvoesineitään, jotta hänen rahansa riittäisivät juokseviin kuluihin. Hänen luonaan vierailivat Itävallan arkkiherttua, keisari Ferdinand III:n veli Leopold Wilhelm, Condén prinssi Louis II Bourbon, Ranskan Ruotsin lähettiläs Pierre Chanut, ja entinen Norjan käskynhaltija Hannibal Sehested.

Joulukuun 23. päivänä Kristiina matkasi Brysselin arkkiherttua Leopold Wilhelmin palatsiin ja kääntyi salassa katolilaisuuteen palatsin kappelissa jouluyönä 1654 dominikaanimunkki Juan Guêmesin, Habsburgien lähettiläs Raimondo Montecuccolin ja Espanjan Tukholman lähettiläs Antonio Pimentel de Pradon läsnäollessa. Hän ei ilmoittanut kääntymisestään julkisesti siltä varalta, että Ruotsin valtaneuvosto kieltäytyisi maksamasta hänen elatusapuaan. Lisäksi Ruotsi valmistautui Pohjan sotaan Pommeria vastaan, mikä tarkoitti, että hänen tulonsa sieltä vähenivät huomattavasti. Paavi ja Espanjan kuningas Filip IV eivät myöskään voineet tukea häntä avoimesti, koska hän ei ollut vielä julkisesti katolilainen. Kristiina onnistui järjestämään suuren lainan ja jätti kirjoja ja patsaita velkojensa maksamiseksi.

Ilman virallista luopumista luterilaisesta uskosta hän ei ollut tervetullut asumaan tuntemansa paavi Aleksanteri VII:n suojeluksessa Roomassa. Viivyttyään Brysselissä vuoden verran Kristiina lähti kaupungista syksyllä 1655. Hän kääntyi virallisesti katoliseen uskoon Innsbruckissa tunnustamalla uskonsa julkisesti Hofkirchessä 3. marraskuuta 1655, kirjoitti asiasta paaville ja seuraajalleen Kaarle X Kustaalle ja matkasi sen jälkeen pidettyjen suurellisten juhlallisuuksien jälkeen (mm. Antonio Cestin oopperan L'Argia esitys) 8. marraskuuta Itävallan arkkiherttuakunnasta Italiaan. Kristiinan seurueen alle viikon vierailu aiheutti niin suuret kustannukset, että jo veloissa oleva arkkiherttua Ferdinand Karl lähes kärsi vararikon.

Loppuelämä Roomassa

Kristiina saapui Roomaan vuoden 1655 lopulla juhlallisin menoin ja otti käyttöönsä nimen Maria Christina Alexandra, mutta allekirjoitti asiakirjoja edelleen entisellä nimellään. Hän saapui 23. joulukuuta 255 hengen ja 247 hevosen seurueessa Roomaan. Kohokohta oli hänen saapumisensa Pietarinkirkkoon ja audienssi paavi Aleksanteri VII:n luona Sikstuksen kappelissa. Kristiina otti nimekseen Maria Christina Alexandra Neitsyt Marian ja paavi Aleksanteri VII:n kunniaksi.


Kuningatar Kristiina otetaan vastaan seurueineen Pariisissa 1656.

Kristiinan saapumisjuhla Roomaan joulun aikana vuonna 1655 oli kosto Habsburg suvun ja katolisuuden tappioista kolmikymmenvuotisen sodassa ja siten osaltaan vahvisti propagandistista kuvaa Kristiinasta hallitsijana, joka oli uhrannut suurvallan valtaistuimen kääntymällä oikeaan uskonnolliseeen suuntaukseen. Luterilaisen kuningattaren kääntymyksellä ja oleskelulla Roomassa oli suuri ideologinen arvo katoliselle kirkolle, kun taas jotkut katoliset näkemykset saattoivat joskus olla ongelmallisia hänen skeptisen luonteensa ja humanismin välittämän muinaisen antiikin filosofian tuntemuksensa vuoksi. Paavit toivoivat, että Kristiina edistäisi katolilaisuutta Pohjoismaissa ja Saksassa. Hän ei halunnut olla tällainen apostoli. Kristiinan lyhytaikainen ja kenties opportunistinen yhteistyö Espanjan kuningas Filip IV:n kanssa päättyi muutaman kuukauden kuluessa hänen saapumisestaan ​​Roomaan. Tämän jälkeen hän loi uudelleen hyvät yhteydet Ranskan hoviin ja kardinaali Jules Mazariniin. Seuraavina vuosina hän löysi kanavan poliittiselle osallistumiselleen pääasiassa Squadrone Volante -ryhmittymän suojelijana.

Ruotsin kuningatar Kristiina, Abraham Wuchters 1661.

Kristiina asettui asumaan Parman herttuan omistamaan Palazzo Farneseen. Pian hän alkoi matkustella uudelleen. Hän vieraili muun muassa Ranskassa vuosina 1656–1657 ja yritti tulla Modenan herttuan ja kuningas Ludvig XIV:n avulla kuningattareksi Espanjalle kuuluvassa Napolin kuningaskunnassa. Asuesaan Fontainebleaun linnassa hän aiheutti skandaalin määräämällä ylitallimestarinsa, italialaisen markiisi Gian Rinaldo Monaldeschin teloitettavaksi tikarilla paikan päällä, väittäen tämän paljastaneen hänen suunnitelmansa Pyhälle istuimelle. Hänen kieltäytymisensä antaa perusteluja tälle teolle kuninkaallisen valtansa korostamisen lisäksi järkytti Ranskan Ludvig XIV:n hovia, eikä paavi toivottanut häntä hänen palatessaan Roomaan tervetulleeksi.

Hän yritti kuningattareksi myös Puola-Liettuassa pikkuserkkunsa Juhana II Kasimirin kruunusta luopumisen jälkeen sekä yritti myös saada takaisin Ruotsin valtaistuimen, vieraili Ruotsissa vuonna 1660 seuraajansa Kaarle X Kustaan hautajaisissa, asui Hampurissa hoitamassa raha-asioitaan vuonna 1661 ja vieraili Ruotsissa vielä vuonna 1667 hoitamassa raha-asioitaan. Voidaan kiistatta todistaa, että hän vaikutti vuoden 1667 paavinvaalien tulokseen, kun hän Hampurista käsin järjesti Ranskan hovin ja Squadrone Volanten välisen yhteistyön, joka johti yhden ryhmittymän jäsenen, Klemens IX:n valintaan paaviksi. Viimeisellä lyhyellä vierailullaan vuonna 1667 valtiopäivät kielsivät häntä palaamasta Ruotsiin, kunnes hallitseva kuningas Kaarle XI tulisi täysi-ikäiseksi. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut, mutta hänen kirjeenvaihtonsa ja yhteytensä kotimaahan olivat myöhempinä vuosina hyvän tahdon hengessä laadittuja.

Kristiina ikääntyneenä miehen asussa. Maalaus: W. Heimbach.) 1667.

Roomassa Kristiina tutustui muun muassa lähes samanikäiseen kardinaali Decio Azzolinoonon, joka oli sivistynyt, lahjakas ja vaikutusvaltainen kirkkopoliitikko. Sanotaan, että tämä oli ainoa mies, jota Kristiina koskaan todella rakasti. Tähän päivään asti säilyneissä kirjeissään, joiden salakirjoitus murrettiin 1800-luvulla, Kristiina paljastaa miehelle intohimoisen rakkautensa. Azzolinosta tuli Kristiinan neuvonantaja, joka uudisti tämän pientä hovia ja järjesteli tämän epävakaata taloutta vuoden 1658 jälkeen kun avustukset Ruotsista lakkasivat Pohjan sodan takia. Paavi Aleksanteri VII myönsi hänelle 12 000 scudi romanin eläkkeen. Kardinaali Azzolino oli myös Kristiinan ainoa perillinen tämän kuoltua.

Kuningatar Kristiina, Jacob Ferdinand Voet 1670-1675

Kristiina muutti vuonna 1659 nykyisin Corsinin palatsina tunnettuun Riarion palatsiin, josta tuli hänen pysyvä asuntonsa. Sinne hän alkoi koota taidekokoelmiaan, joissa oli venetsialaisen koulukunnan kaikkien aikojen suurimman kokoelma mm. Tizianin, Veronesen, Rafaelin ja Correggion maalauksia sekä muita merkittäviä maalauksia, veistoksia ja medaljonkeja. Siitä tuli kirjailijoiden ja muusikoiden kohtaamispaikka. Hänen vuonna 1656 perustamansa filosofian ja kirjallisuuden akatemia Accademia dell’Arcadia on edelleen olemassa Roomassa. Hänen aloitteestaan ​​avattiin Rooman ensimmäinen julkinen oopperatalo Tordinona, ja hän löysi säveltäjä Alessandro Scarlattin, josta tuli hänen kuoronsa johtaja, ja tunnisti säveltäjä Arcangelo Corellin nerouden, joka johti hänen orkesteriaan sekä tuki heitä molempia. Hänen ystävänsä kuvanveistäjä ja arkkitehti Gian Lorenzo Bernini, piti häntä pelastajanaan, kun hän tilasi taidehistorioitsija Filippo Baldinuccilta Berninin elämäkerran kirjoittamisen tämän ollessa epäsuosiossa vuonna 1680. Hänen valtava kirja- ja käsikirjoituskokoelmansa on Vatikaanin kirjastossa. Hänet tunnettiin myös tiukkana henkilökohtaisten vapauksien puolustajana, hyväntekeväisyysjärjestöjen perustajana ja juutalaisten suojelijana Roomassa.

Ruotsalaisen kirjailija Sven Stolpen mukaan Kristiina oli useiden vuosien ajan hallitseva hahmo roomalaisessa teatterielämässä sekä myös ”roomalaisen musiikkielämän keskipiste”.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästään Kristiina vietti pääasiassa Roomassa. Hänen viimeisten vuosikymmenten aikana Roomassa hänen osallistumisensa kirkkopolitiikkaan menetti merkitystään ja hänen kulttuurillinen osallistumisensa kasvoi entisestään. Vuonna 1674 hän perusti tiedeakatemian – tavoitteena jo Ruotsin holhoushallinnon ajoista lähtien – Accademia Realen (Kuninkaallisen akatemian). Tuolloin hän kirjoitti myös omia kirjallisia teoksiaan: keskeneräisen muistelmateoksen, joka käsittelee pääasiassa hänen lapsuuttaan (La Vie de la Reine Christine, faite par elle même); kaksi ranskankielistä maksiimien kokoelmaa (Ouvrage de Loisir, Sentiments Héroîques), lyhyen historian Vaasa suvun vaakunasta ja Vaasa suvusta (L'Arma antica della Suezia) ja muita vähäisempiä kirjoituksia.

Kuningatar Kristiinan hauta Pietarinkirkon Grotte Vaticanen Paavien kryptassa Roomassa.

Kuningatar Kristiina Augusta Vasan hautamuistomerkki Pietarinkirkossa. Arkkitehti Carlo Fontana 1701-1702.

Kuningatar Kristiina Augusta Vaasa kuoli kotonaan Palazzo Riariossa 62-vuotiaana lyhyeen sairauteen huhtikuussa 1689 ja hänet haudattiin paavin luvalla ja kustantamana toisena naisena Pietarinkirkkoon suurin juhlamenoin. Muut naiset ovat olleet keskiajalla elänyt Toscanan kreivitär Matilda ja puolalaissyntyinen Skotlannin kuningatar, James Francis Edward Stuartin puoliso Maria Klementyna Sobieska (1702–1735).

Kristiinan hauta sijaitsee kirkon alla olevassa Grotte Vaticanen Paavien kryptassa, johon on haudattu kahdeksan paavia ja yksi keisari. Palazzo Riariossa sijaitsee Kristiinan kuolemasta kertova kivinen muistolaatta, johon on kirjoitettu hänen kuuluisin lausahduksensa: ”Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan”.

Perintö

Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva Kristiinankaupunki, Savossa lähellä Mikkeliä sijaitseva Ristiinan kaupunki, Delawaressa sijaitseva Christina-joki sekä Uudessa-Ruotsissa sijainnut Fort Kristinan tukikohta on nimetty Kristiinan mukaan. Myös Helsingin yliopiston naistutkimuksen laitos Kristiina-instituutti oli nimetty hänen mukaansa. Vuoden Kristiina -palkinto jaetaan sukupuolentutkimuksen tunnetuksi tekemisestä ja sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tehdystä työstä.

Kristiina on ollut myös aiheena lukuisissa taideteoksissa, kuten elokuvissa, kirjoissa, näytelmissä ja oopperoissa.

Elokuvat

• Rouben Mamoulian on ohjannut vuonna 1933 Kristiinasta kertovan elokuvan Kuningatar Kristiina.Elokuvassa Kristiinaa näyttelee Greta Garbo.
• Giorgio Simonelli on ohjannut vuonna 1950 Kristiinasta kertovan elokuvan Amori e veleni, jossa Kristiinaa näyttelee Lois Maxwell.
• Anthony Harvey on ohjannut vuonna 1974 Kristiinasta kertovan elokuvan Kuningatar, jossa Kristiinaa näyttelee Liv Ullmann.
• Göran Järvefelt on ohjannut vuonna 1988 Kristiinasta kertovan televisioelokuvan Christina. Elokuvassa Kristiinaa näyttelevät Andreas Unge, Birgitta Svendén ja Margareta Hallin.
• Mika Kaurismäki on ohjannut vuonna 2015 Kristiinasta kertovan elokuvan Tyttökuningas. Elokuvassa Kristiinaa näyttelee Malin Buska.
• Wilfried Hauke on ohjannut vuonna 2015 Kristiinasta draamadokumentin Christina Wasa - Die wilde Königin,f jossa Kristiinaa näyttelevät Agnes Eneborg ja Saga Gärde.

Kuunnelmat

• Laura Ruohonen on ohjannut ja käsikirjoittanut vuonna 1999 kuunnelman Kuningatar K, jossa Kristiinaa näyttelee Leea Klemola.

Näytelmät

• Pedro Calderón de la Barca on kirjoittanut 1600-luvulla autosakramentaalin La protestación de la fe.
• Jeanette Granberg Stjernström on kirjoittanut näytelmän Drottning Kristina.
• August Strindberg on kirjoittanut vuonna 1901 Kristiinasta kertovan näytelmän Kristiina.
• Laura Ruohonen on kirjoittanut Kristiinasta kertovan näytelmän Kuningatar K. Teos kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa vuonna 2003 kirjailijan itsensä ohjaamana, ja Kristiinaa näytteli Wanda Dubiel.
• Michel Marc Bouchardin kirjoittama näytelmä Christinae, The Girl King sai kantaesityksensä vuonna 2014 Kanadassa, Stratford-festivaalilla.

Oopperat

• Alessandro Nini sävelsi vuonna 1840 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina di Svezia.
• Giuseppe Lillo sävelsi vuonna 1841 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina di Svezia.
• Jacopo Foroni sävelsi vuonna 1848 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina, regina di Svezia.
• Sigismond Thalberg sävelsi vuonna 1855 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina di Svezia.
• Friedrich Wilhelm von Redern sävelsi vuonna 1860 Kristiinasta kertovan oopperan Christine de Suede.

Romaanit

• Evald Ferdinand Jahnsson on kirjoittanut vuonna 1884 historiallisen romaanin Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudelta, jossa Kristiina esiintyy eräänä kirjan hahmona.
• Zachris Topelius on kirjoittanut vuonna 1899 Kristiinan hallintokaudelle sijoittuvan historiallisen romaanin Tähtien turvatit.
• Herta J. Enevoldsen on kirjoittanut vuonna 1978 kaksi Kristiinasta kertovaa romaania: Heltekongens datter ja En dronning værdig.
• Eeva-Liisa Oksanen on kirjoittanut vuonna 2015 historiallisen romaanin Kapinantekijä ja Kuningatar.

Tietokonepelit

• Sid Meier's Civilization VI -strategiapelin vuonna 2019 julkaistussa laajennososassa Civilization VI: Gathering Storm, Kristiina toimii Ruotsin kuningaskunnan johtajana.

TV-sarjat

• Björn Melander on ohjannut vuonna 1981 Ruotsin SVT-televisioyhtiölle minisarjan Drottning Christina, jossa Kristiinaa näyttelevät Hanna Elgstrand ja Lena Nyman.

Sukupuu

Kristiinan esivanhemmat

Kustaa Vaasa, Ruotsin kuningas

Kaarle IX, Södermanlannin herttua ja myöhemmin Ruotsin kuningas

Margareeta Leijonhufvud, Ruotsin kuningatar

Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas

Kristiina, Holstein-Gottorpin herttuatar

Kristiina, Ruotsin kuningatar

Joakim Fredrik, Brandenburgin vaaliruhtinas

Juhana Sigismund, Brandenburgin vaaliruhtinas

Katharina von Brandenburg-Küstrin

Maria Eleonoora, Ruotsin kuningatar

Anna, Preussin herttuatar

Lähteet

Painetut lähteet

• Hjortsjö, Carl-Herman (1967). Drottning Christina – Gravöppning i Rom 1965. Corona Förlag.
• Rodén, Marie-Louise (2008). Drottning Christina: en biografi. Stockholm: Prisma. ISBN 978-91-518-4903-4
• Stolpe, Sven (1974). Drottning Kristina. 2, Efter tronavsägelsen. Stockholm: Bonnier. ISBN 91-0-039241-3
• Stolpe, Sven (2004). Kristina – Drottning och rebell. Veritas Förlag. ISBN 9189684273

Ä Valda Skrifter / René Descartes. Natur och Kultur. 1998. ISBN 91-27-07105-7 Ä Wrangel, E. "Drottning Christina et Le grand Cyrus, ett kapitel ur en afhandling om Drottning Christina och den pretiösa societen". Pro Novitate. Festskrift.

Internet-lähteet

• Livrustkammaren – Kristinas Brev (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 14.3.2016.
• Rodén, Marie-Louise (2007). Drottning Kristina – visiönär i nytt ljus. Populär Historia. Luettu 14.3.2016.

Kirjallisuutta

Tietokirjallisuus

• Englund, Peter: Kuningatar Kristiina: Elämäkerta. (Silvermasken: En kort biografi över drottning Kristina, 2006.) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32390-8
• Klinge, Matti: Kuningatar Kristiina: Aikansa eurooppalainen. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-11402-6
• Stolpe, Sven: Kuningatar Kristiina : Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. Lyhentäen suom. Synnöve Saraja. Helsinki: WSOY, 1967.

Kaunokirjallisuus

• Adolf Borstendörfer: Kristiina kuningatar : vuosisatansa merkillisin nainen (Christine von Schweden, die sonderbarste Frau ihres Jahrhunderts, 1928). Romaani. Helsinki Minerva 1929 (Verkossa Project Gutenberg)
• Jussi Moila: Kuningatarnäytelmä. Näytelmä. HKT 2025

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristiina Wikimedia Commonsissa

• Mäkelä-Alitalo, Anneli; Setälä, Päivi: Kristiina (1626–1689) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.