Kristiina

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ruotsin kuningatarta. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Drottning Kristina  –  Tämä on osittainen käännös ruotsinkielisestä artikkelista (luettu 8.3.2016)
Kristiina
Kuningatar Kristiina
Kuningatar Kristiina Sébastien Bourdonin maalaamassa muotokuvassa.
Ruotsin kuningatar
6. marraskuuta 16326. kesäkuuta 1654
Edeltäjä Kustaa II Aadolf
Seuraaja Kaarle X Kustaa
Tiedot
Syntynyt 8. joulukuuta 1626
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 19. huhtikuuta 1689 (62 vuotta)
Rooma, Kirkkovaltio

Kristiina (1626 Tukholma1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti vuoteen 1654.

Kristiina syntyi 8. joulukuuta 1626 Tre Kronor -linnassa Tukholmassa ja kuoli 19. huhtikuuta 1689 Roomassa. Hän oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 vuoteen 1654, mutta hallitsi vasta vuodesta 1644 alkaen. Hänen hallintoaikanaan käytiin kolmikymmenvuotista sotaa sekä Torstensonin sotaa, joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa. Kristiinan aikana kolmikymmenvuotinen sota myös lopetettiin. Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja houkutteli muun muassa René Descartes’n ja Claudius Salmasiuksen Ruotsin hoviin. Hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä. Kristiina oli kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonooran tytär.

Ensimmäiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiina syntyi Tukholmassa 7. tai 8. joulukuuta 1626 (juliaanisen kalenterin mukaan) Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ja hänen puolisonsa Brandenburgin Maria Eleonoora tyttäreksi. Kruununprinssin syntymistä oli odotettu kiihkeästi ja kunnialaukaukset prinssin syntymän kunniaksi olivat valmiina kanuunoissa. Kätilöt ilmoittivat kuninkaalle ensin lapsen olevan poika ja vasta kuninkaan sisar kertoi hänelle lapsen olevankin tyttö. Kuningas otti tyttären vastaan iloisena. Kristiina ihaili ja kunnioitti isäänsä ja heidän suhteestaan tuli harmoninen. Suhde äiti Maria Eleonooraan sen sijaan oli ongelmallinen. 

Kuningatar oli ennen Kristiinaa synnyttänyt kolme lasta, jotka kaikki kuolivat vauvoina. Kuningas antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. 

Ollessaan kolmevuotias Kristiina näki isänsä viimeisen kerran. Kirjeessään 4. joulukuuta 1630 kuningas uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan siltä varalta, että itse kuolisi. Kuningas kuoli jo vuonna 1632, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar.

Holhousvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinan kasvattaminen kruununperijäksi oli valtakunnan asia. Maria Eleonoora sai aluksi huolehtia tyttärestään, mutta häntä pidettiin kuninkaan kuoleman jälkeen syyntakeettomana ja psyykkisesti epävakaana henkilönä. Siksi vuonna 1634 valtiopäivillä päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Seuraavan vuoden säätykokouksessa asiasta annettiin perusteellinen ”mietintö ja ohjeistus”. Niissä säädettiin muun muassa siitä, kuinka tärkeää oli, ettei Kristiinaa kasvatettu ainoastaan hyväksi hallitsijaksi vaan myös oikeaoppiseksi luterilaiseksi. Lisäksi hänelle tuli antaa oikea käsitys Ruotsin hallintotavasta ja säätyjen elinehdoista ja hänelle tulisi muodostua ”hyvä kiintymys” valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin. 

Vuonna 1636 Kristiina erotettiin Maria Eleonoorasta ja hänen kasvattajakseen vaihtui edesmenneen kuninkaan sisar kreivitär Katariina, joka jo aiemmin oli hoitanut Kristiinaa kuninkaan ollessa matkoilla. Katariina kuoli kuitenkin jo vuonna 1638. Vuosi sen jälkeen Kristiina sai valtaneuvoston toiveesta kaksi kasvatusäitiä, jotta ei liiaksi kiintyisi yksittäiseen henkilöön.

Hallintovuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16-vuotias Kristiina kuningattarena.

Politiikka sekä kuningattaren suosikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiina otti valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644, jolloin Ruotsi oli edelleen osallisena kolmikymmenvuotisessa sodassa. Torstensonin sota oli ollut menestyksekkäämpi kuin oli odotettu, eikä Saksan rintamalta enää tullut viestejä tappioista. 

Kristiina omistautui aluksi innokkaasti hallinnon tehtäviin. Hän halusi hallita itse, minkä vuoksi joutui pian erimielisyyksiin vanhan valtakunnankansleri Oxenstiernan kanssa. Oxenstierna syrjäytettiin ja tämä vetäytyi hallintotehtävistä. Epäsuosio ulottui myös hänen poikiinsa. Kristiina sai ison voiton koko oxenstiernalaisesta puolueesta kun hän vuonna 1648 ajoi läpi alhaissäätyisen Johan Adler Salviuksen nimittämisen valtaneuvokseksi. Vaikka valtakunnankansleri ei enää koskaan saanut takaisin vaikutusvaltaansa, parantui hänen suhteensa kuningattareen uudelleen ja hänen mielipiteensä saivat merkitystä erityisesti ulkopolitiikassa. 

Ajan mittaan alettiin puhua kuningattaren henkilökohtaisista suosikeista. Ensimmäinen ja kuuluisin oli Magnus Gabriel De la Gardie. Kristiina ihastui häneen ja hukutti tämän suosionosoituksiin. Diplomaatit väittivät, että kuningatar oli rakastunut De la Gardieen, kunnes tämä lopulta teki lopun juoruilusta ja hoputti tämän naimakauppaa serkkunsa Maria Eufrosyynen kanssa. Itse hallintoon De la Gardiella ei ollut suurempaa vaikutusta ja hän päätyi lopulta Kristiinan epäsuosioon. Kuningattaren hallintokauden loppupuolella Klaus Tott ylennettiin suosikiksi, mutta hänellä oli vielä vähemmän vaikutusta politiikkaan kuin De la Gardiella oli ollut.  

Kuningatar Kristiina oli persialaisen suurkuninkaan Kyyros II Suuren suuri ihailija. Toinen Kristiinan ihailema historiallinen henkilö oli Aleksanteri Suuri.

Kiinnostus kulttuuriin ja tieteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiina oli kiinnostunut paitsi politiikasta myös taiteista ja tieteistä. Hän keräili taideteoksia, kirjoja ja käsikirjoituksia. Saksalais-roomalaisen keisarin Rudolf II:n taidekammio tuotiin sotasaaliina Tre Kronor -linnaan ja kuningattaren kirjanostajat matkustivat ympäri Eurooppaa. Ruotsiin saapui eri maiden oppineita. Heihin lukeutuivat muun muassa alankomaalaiset Isaac Vossius ja Nicolas Heinsius, ranskalaiset Claudius Salmasius ja Samuel Bochart ja saksalaiset Johan Henrik Boeclerus, Kristian Ravius sekä Johannes Schefferus. Huomattavin heistä oli René Descartes, joka kuitenkin pian saapumisensa jälkeen joutui influenssan kouriin ja kuoli. 

Myös Georg Stiernhielm ja Olof Rudbeck kuuluivat Kristiinan suojatteihin. Oppineet pitivät joskus Tre Kronor -linnassa kokouksia, joista puhuttiin akatemiana. Ulkomaalaisia kuitenkin katsottiin Ruotsissa karsaasti, he kiusasivat myös toisiaan ja pian osoittautui, että kuningattarella ei ollut keinoja saada heitä jäämään Ruotsiin. Luvattuja eläkkeitä ei maksettu eikä kuningattaren kirja- tai käsikirjoitusostoksiin riittänyt rahaa. Nämä ja muut olosuhteet aiheuttivat sen, että useimmat oppineet lähtivät Ruotsista muutaman vuoden kuluessa.

Ulkopolitiikka ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinan toistaiseksi salaiset sympatiat katolilaisuutta kohtaan alkoivat vaikuttaa Ruotsin ulkopolitiikkaan. Ruotsi muun muassa puolsi arkkiherttua Ferdinandin valintaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi eikä siten vastannut odotuksiin, joita saksalaisten valtioiden protestanttisilla säädyillä oli. Myös muut olosuhteet myötävaikuttivat siihen, että tilanne Kristiinan viimeisinä hallintovuosina oli heikko. Valtion talous oli sekaisin, tilojen jakaminen aatelille jatkui vuoden 1650 jälkeenkin ja hovin menot moninkertaistuivat viimeisinä vuosina. Budjetin perusta horjui ja Ruotsi oli pakotettu moniin lyhytnäköisiin toimiin, kuten lainanottoon, seuraavan vuoden tulojen käyttöön sekä palkkojen ja tukien pienentämiseen. 

Kruunusta luopuminen ja loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunusta luopuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiina luopui kruunustaan 1. päivänä kesäkuuta 1654, jolloin myös säädyt sopivat Kristiinan elatuksesta. Sopimuksessa Kristiina varasi itselleen muun muassa oikeuden suvereniteettiin, hoviväkensä hallitsemiseen sekä vastuuvapautukseen velasta, johon valtio hänen aikanaan oli mahdollisesti joutunut.                                                  

Kristiinan elatuksesta huolehtivat Norrköpingin kaupunki ja linna, Saarenmaan, Gotlannin ja Öölannin saaret, saksalaiset paikkakunnat Poel, Neukloster ja Wolgast sekä muutamat Pommerissa sijaitsevat maatilat.  Kuningattarella oli myös oikeus nimittää tuomareita, virkamiehiä ja jopa kirkollisia toimijoita ja saada noin 200 000 riikintaalerin suuruista elatusrahaa. Kristiinan kuoleman jälkeen Ruotsin kruunu ottaisi elatuksesta huolehtivat maat takaisin, eikä kuningatar sitä ennen saisi myydä niitä muille. 6. kesäkuuta 1654 järjestettiin Uppsalan linnassa juhlallisuudet, joissa Kristiina luopui kruunustaan. Samana päivänä kuninkaaksi kruunattiin Kristiinan serkku Kaarle X Kustaa

Kristiina lähti Uppsalasta päivä kruunusta luopumisen jälkeen. Laivue oli valmiina kuljettamaan hänet Manner-Eurooppaan, mutta Kristiina halusi mieluummin kulkea maitse. Hän oli jo edellisenä vuonna lähettänyt edeltä muun muassa seinävaatteita, taide-esineitä, kirjoja ja käsikirjoituksia. Hän vietti viimeisen yönsä Ruotsissa Halmstadin linnassa varhaissyksyllä 1654, ja sieltä hän matkusti miehen asuun pukeutuneena Tanskan läpi. Kristiina viipyi muutaman päivän ajan Hampurissa ja jatkoi valepukuisena matkaansa saksalaisten alueiden ja Alankomaiden läpi Belgiaan, jossa asettautui joksikin ajaksi asumaan Antwerpeniin. Siellä hänen taide-esineensä ja kirjansa purettiin laatikoistaan, ja jonkin ajan kuluttua hän myi ja panttasi arvoesineitään, jotta hänen rahansa riittäisivät juokseviin kuluihin. Vuoden lopulla Kristiina matkasi Brysseliin ja kääntyi salassa katolilaisuuteen jouluyönä 1654. Viivyttyään Brysselissä vuoden Kristiina lähti kaupungista syksyllä 1655. 3. marraskuuta hän kääntyi virallisesti katoliseen uskoon Innsbruckissa ja matkasi sen jälkeen Itävallasta Italiaan.

Loppuelämä Roomassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1655 lopulla Kristiina saapui Roomaan juhlallisin menoin ja otti käyttöönsä nimen Maria Alexandra, mutta allekirjoitti asiakirjoja edelleen entisellä nimellään. Hän asettui asumaan Farnesen palatsiin. Roomassa Kristiina tutustui muun muassa kardinaali Decio Azzolinoon, joka oli lahjakas ja vaikutusvaltainen kirkkopoliitikko. Sanotaan, että tämä oli ainoa mies, jota Kristiina koskaan todella rakasti. Tähän päivään asti säilyneissä kirjeissään Kristiina paljastaa miehelle intohimoisen rakkautensa. Azzolinosta tuli Kristiinan neuvonantaja, joka uudisti tämän hovia ja järjesteli taloutta.  

Vuonna 1659 Kristiina muutti nykyisin Corsinin palatsina tunnettuun Riarion palatsiin, josta tuli hänen pysyvä asuntonsa. Sinne hän alkoi koota taidekokoelmiaan. Ruotsalaisen kirjailijan Sven Stolpen mukaan Kristiina oli useiden vuosien ajan hallitseva hahmo roomalaisessa teatterielämässä sekä myös ”roomalaisen musiikkielämän keskipiste”.  

Pian Kristiina alkoi matkustella uudelleen. Hän vieraili muun muassa Ranskassa ja kävi Ruotsissakin kahteen otteeseen 1660-luvulla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästään Kristiina kuitenkin vietti Roomassa. Hän kuoli kotonaan lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1689 ja hänet haudattiin ensimmäisenä naisena Pietarinkirkkoon suurin juhlamenoin. Riarion palatsissa sijaitsee Kristiinan kuolemasta kertova kivinen muistolaatta, johon on kirjoitettu hänen kuuluisin lausahduksensa: ”Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan”. 

Keskustelua Kristiinan sukupuoli-identiteetistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinan suhtautuminen naisrooliin on ollut yksi häneen keskittyvän tutkimuksen keskeisistä teemoista. Kristiina ei salaillut haluttomuuttaan mennä naimisiin, ja halveksunta, jota hän kirjoituksissaan osoitti naisia kohtaan, on johtanut moniin spekulaatioihin. Mielikuvaan poikkeavasta naisesta ovat vaikuttaneet useat seikat: häntä esimerkiksi luultiin synnytyksessä ensin pojaksi, hänet kasvatettiin kuin kuningas ja lisäksi kruunusta luopumisensa jälkeen hän saattoi elää vapaasti naimattomana naisena, koska oli siniveristä syntyperää. Sven Stolpen mukaan on mahdollista tulkita hänen kirjoittamiaan kirjeitä siten, että hänellä olisi ollut rakkaussuhteita naisiin, muun muassa hovinaiseensa Ebba Sparreen.  

Kristiinaa koskevien tutkimusten innoittamana jo eläköitynyt gynekologian professori Elis Essen-Möller kirjoitti vuonna 1937 julkaistun kirjan Kristiinasta. Teoksessa Essen-Möller toi julki ajatuksen siitä, että Kristiina oli todennäköisesti pseudohermafrodiitti eli henkilö, jolla on sukupuolensa normaalit ulkoiset sukuelimet, mutta poikkeuksellinen hormonituotanto. Hän väitti tunnistavansa Kristiinassa samoja piirteitä kuin vuosien varrella tapaamissaan potilaissa. 

Sven Stolpe ei ainoastaan hyväksynyt Essen-Möllerin hypoteesia vaan toi sen myös julkisuuteen menestyksekkäästi. Stolpen kirjoituksissa Kristiinan haluttomuus avioitua muuttaa hienoisesti muotoaan: kuningattaren elinaikana se tulkittiin vastenmielisyydeksi yhteiskunnallista konventiota kohtaan, mutta Stolpen mukaan kyseessä on selväpiirteinen seksuaalinen neuroosi, joka saattoi johtua siitä, että Kristiina oli itse havainnut oman poikkeavuutensa. Nämä teoriat johtivat lopulta siihen, että Kristiinan hauta avattiin Carl-Herman Hjortsjön johdolla vuonna 1965. Luurangosta kuitenkin havaittiin, että Kristiina oli normaali nainen, eikä Essen-Möllerin väitteillä ole Hjortsjön mukaan tieteellistä totuusarvoa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Englund, Peter: Kuningatar Kristiina: Elämäkerta. (Silvermasken: En kort biografi över drottning Kristina, 2006.) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32390-8.
  • Klinge, Matti: Kuningatar Kristiina: Aikansa eurooppalainen. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-11402-6.
  • Stolpe, Sven: Kuningatar Kristiina : Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. Tekijän luvalla lyhentäen suom. Synnöve Saraja. Porvoo; Helsinki: WS, 1967.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painetut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hjortsjö, Carl-Herman (1967). Drottning Christina - Gravöppning i Rom 1965. Corona Förlag.

Rodén, Marie-Louise (2008). Drottning Christina: en biografi. Stockholm: Prisma. ISBN 978-91-518-4903-4

Stolpe, Sven (1974). Drottning Kristina. 2, Efter tronavsägelsen. Stockholm: Bonnier. ISBN 91-0-039241-3

Stolpe, Sven (2004). Kristina - Drottning och rebell. Veritas Förlag. ISBN 9189684273

Valda Skrifter / René Descartes. Natur och Kultur. 1998. ISBN 91-27-07105-7

Wrangel, E. "Drottning Christina et Le grand Cyrus, ett kapitel ur en afhandling om Drottning Christina och den pretiösa societen". Pro Novitate. Festskrift.

Internet-lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livrustkammaren - Kristinas Brev. Luettu 14.3.2016.

Rodén, Marie-Louise (2007). Drottning Kristina - visiönär i nytt ljus. Populär Historia. Luettu 14.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristiina.
  • Anneli Mäkelä-Alitalo ja Päivi Setälä: Kristiina (1626–1689) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Vasa Royal COA.svg Edeltäjä:
Kustaa II Aadolf
Ruotsin kuningatar
16321654
Seuraaja:
Kaarle X Kustaa