Tapiola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Espoon kaupunginosaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Tapiola
Hagalund
Espoon kartta jossa Tapiola korostettuna
Espoon kaupunginosat
Kaupunginosa nro 12
Suuralue Suur-Tapiola
Pinta-ala km²
Väestö
 - Väkiluku 8 988 (1.1.2007)[1]
 - Väestötiheys /km²
Postinumerot 02100, 02120
Osa-alueet Aarnivalkea, Hakalehto, Itäkartano, Jousenkaari, Kaskenkaataja, Kaupinkallio, Länsikorkee, Länsiranta, Maarinniitty, Otsolahti, Revontuli, Suvikumpu, Tapiolan urheilupuisto, Tuulimäki
Lähialueet Haukilahti, Niittykumpu, Otaniemi, Pohjois-Tapiola, Westend

Tapiola (ruots. Hagalund) on Espoon kaupunginosa.

Tapiolan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tapiolan syntyvaiheet

Tapiolan rakennutti pääosin Asuntosäätiö 1950- ja 1960-luvulla puutarhakaupungiksi. Alueen alkuperäisen asemakaavan laati Otto-Iivari Meurman. Myöhemmin Asuntosäätiö teetti asemakaavaan huomattavia muutoksia, ja antoi suunnittelun arkkitehtiryhmälle, jota johti Aarne Ervi. Kukin ryhmän jäsen suunnitteli alueen osan ja sen rakennukset. 1960-luvun puoleen väliin mennessä rakennettiin moderni puutarhakaupunki, joka nosti suomalaisen kaupunkisuunnittelun maailmanmaineeseen.

Myöhemmin Tapiolan liikekeskusta on huomattavasti laajennettu rakentamalla sinne liike- ja toimistorakennuksia alkuperäisestä Tapiolasta poikkeavaan tapaan.

Tapiola on myös Espoon kulttuurinen keskus, sillä Espoon kulttuurikeskus (jossa mm. Tapiola Sinfonietta toimii), kaupunginmuseo (WeeGee-talossa) sekä Espoon Kaupunginteatteri sijaitsevat Tapiolassa. Kulttuurikeskuksen yhteydessä toimii Tapiolan kirjasto.

Tapiola on saanut nimensä Asuntosäätiön järjestämässä nimikilpailussa. Ruotsinkielinen nimi Hagalund johtuu Hagalundin kartanosta, jonka maihin nykyisen Tapiolan aluekin aikaisemmin kuului, joskin kartanon päärakennus sijaitsee nykyisen Otaniemen alueella, jonka Kehä I erottaa Tapiolasta. Alkuperäisen Tapiolan pohjoisin osa on myöhemmin erotettu omaksi kaupunginosakseen, jonka nimi on Pohjois-Tapiola,

Museovirasto on inventoinnissaan vuonna 2009 määritellyt Tapiolan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2] Uudenmaan liiton maakuntahallitus valitsi vuoden uusmaalaiseksi kyläksi Tapiolan 1990. Tapiola on myös yksi Ympäristöministeriön vuonna 1994 valitsemasta Suomen 27 kansallismaisemasta.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikekeskustaa illalla joulukuussa 2004.

Tapiolan keskustassa on monipuolinen palveluvalikoima. Tapiolassa on kaksi kauppakeskusta (vuonna 1968 avattu Heikintori ja vuonna 2013 avattu Ainoa) sekä tavaratalo Stockmann. Tapiolassa on myös ruokakauppoja (K-Supermarket, Stockmann Herkku), kirjakauppa (Akateeminen), Alko, posti, pankkien konttoreita, Forex, pesuloita, urheiluliikkeitä, valokuvausliikkeitä, parturi-kampaamoja sekä muita pienehköjä kauppaliikkeitä.

Julkisista palveluista mainittakoon Tapiolan terveyskeskus, kirjasto, työvoimatoimisto, Kela, Espoon maistraatti ja Pääkaupunkiseudun verotoimiston Tapiolan palvelupiste. Tapiolasta löytyy myös Espoon Matkailun, Länsimetro Oy:n, Tapiolan kehittämisprojektin sekä Suurpellon Markkinointiyhtiön yhteinen infopiste.

Liikuntapalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapiolan keskustassa sijaitsee vastikään uusittu uimahalli sekä Tapiolan keilahalli. Keskustan tuntumassa on lisäksi Tapiolan tennispuisto. Tuulimäen väestönsuojassa voi harrastaa painia, judoa, ammuntaa (ilma-aseet ja jousi), pöytätennistä, telinevoimistelua ja miekkailua. Väestönsuojassa on myös skeittihalli ja kuntosalin yhteydessä nyrkkeilykehä. Läntisessä Tapiolassa sijaitsee Tapiolan urheilupuisto, jossa on muun muassa jääkiekkoseura Espoo Bluesin kotihalli Barona-areena sekä palloilu- ja kuntoilukeskus Esport Center.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapiolan keskustaa kesällä 2001.
Viljo Revellin ns. taskumattitaloja.

Tapiolan keskustan keskusallas ympäristöineen on suurelta osin arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemaa. Aarne Ervin käsialaa ovat 1960-luvun aikana valmistuneet Tapiolan uimahalli ulkoaltaineen, Heikintori, Keskustorni ja sen viereinen Tapiontorin ostoskeskus, sekä vuonna 1974 valmistunut Tapiola Garden -hotelli [3].

Itäkartanon alue Tapiolan keskuksesta itään on kuuluisa 1950-luvulla rakennetuista kerrostaloistaan, joihin arkkitehdit ympäri maailman käyvät tutustumassa. Itäkartanon osakeskus toimi koko Tapiolan keskuksena ennen nykyisen keskusalueen rakentamista. Tästä muistona alueen pääkadun Mäntyviidan varrella on edelleenkin mm. elokuvateatteri Kino Tapiola ja liikehuoneistoja. Alue on otettu mukaan Museoviraston laatimaan valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen luetteloon. Alueen korkein ja vanhin talo on 11-kerroksinen, valkoinen Mäntytorni.

Puistokaupunkina maineensa luoneesta Tapiolasta löytyy myös useita viheralueita, kuten Tapiolan keskuksesta pohjoiseen sijaitseva Silkkiniitty, laaja ruohokenttä, joka ulottuu Pohjois-Tapiolaan asti.

Tapiolassa sijaitsevat muun muassa Metsä Boardin sekä LähiTapiolan pääkonttorit. Etelä-Tapiolaan Länsiväylän varrelle valmistui syksyllä 2005 Euroopan korkein puurakenteinen toimistorakennus, Modular-officeksi nimetyn rakennuksen ensimmäisenä käyttäjänä toimi Finnforest vuoden 2012 loppupuolelle, jolloin Sito-yhtiöt Oy siirtyi käyttäjäksi.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelätuulentietä Tapiolan keskustassa.
Tapiolan ortodoksinen kirkko.

Tapiolan liikekeskuksen kehittäminen jatkuu edelleen. Uutta tilaa toimistoille, kulttuurille ja palveluille saadaan, kun pysäköinti ja huolto siirretään maan alle 3000 auton pysäköintilaitokseen. Myös Espoon Kaupunginteatteri siirtyy uusiin tiloihin liikekeskustan tuntumaan. Uudistus liittyy myös tulevaan metroon, sillä Tapiolan metroasema rakennetaan kalliopysäköintiluolan alapuolelle.

Myös asuntokantaa ja ympäristöä korjausrakennetaan. Tapiolan tärkeimpinä peruskorjaamishankkeina ovat Mäntyviidan julkisen kaupunkitilan ilmeen parantaminen ja nykyisen asuntokannan peruskorjaaminen. Tavoitteena on kehittää Tapiolaa viihtyisänä puutarhakaupunkina sekä asuinalueena ja parantaa sen keskustan vetovoimaa toimivana palveluiden, liike-elämän ja kulttuurin kaupunkikeskuksena.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapiolan liikennettä palvelevat pääosin Kehä I, Länsiväylä sekä lukuisat pienemmät pääkadut itse Tapiolassa. Bussiliikenne on runsasta, ja busseilla joukkoliikenne pääosin Tapiolassa hoituukin. Espoon kaupungin valtuusto päätti toukokuussa 2008 metron rakentamisesta eteläisen Espoon joukkoliikenteen rungoksi. Rakentaminen alkoi vuoden 2009 lopulla ja metro valmistunee 2015. Ruoholahdesta Matinkylään ulottuva länsimetro tuo metroaseman Tapiolaan, mikä parantaa julkisia liikenneyhteyksiä sekä Tapiolan saavutettavuutta ylipäätänsä. Nykyiset Espoon suorat Länsiväylää kulkevat seutulinjat korvautuvat Länsimetron asemille päättyvillä liityntälinjoilla. Samalla myös Tapiolan keskustan läpi kulkevia kevyen liikenteen väyliä parannetaan uusilla pyöräily- ja kävelyraiteilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Espoon asukasluku vuodenvaihteessa 2006-2007 (pdf)
  2. Tapiola Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Espoo.fi, Asianro 161 / 503 / 2002, Suunnittelualue ja nykytilanne

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tapiola.

Koordinaatit: 60°10.6′N, 24°48.4′E