1960-luku

1960-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1960 ja päättyi 31. joulukuuta 1969. Vuosikymmen oli 1900-luvun seitsemäs vuosikymmen.

Vuosikymmenen teemoja olivat osallistuminen, ihanteet ja kannanottaminen.

Maailmanpolitiikka ja yhteiskunta

Vietnamin sota

Yhdysvallat kävi tappiollista ja raskasta sotaa kaukana Kaakkois-Aasiassa. Vietnamin sota oli ensimmäinen sota, joka tuli television kautta eurooppalaisten ja amerikkalaisten kotiin. Yhdysvalloissa järjestettiin vuosikymmenen lopulla laajoja mielenosoituksia turhaksi ja epäoikeudenmukaiseksi koettua sotaa vastaan. Suurin mielenosoitus pidettiin vuonna 1969, jolloin noin 250 000 ihmistä marssi pitkin Washingtonin katuja vaatien sodan lopettamista.

Kuuluisimpia Yhdysvaltain värväyslistalle joutuneita sodan vastustajia oli ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Muhammed Ali, joka kieltäytyi lähtemästä ilmoittaen perusteluikseen: "Yksikään vietnamilainen ei ole koskaan kutsunut minua neekeriksi".

Tasa-arvo

Vietnamin sodan vastustajia Wichitassa Kansasissa vuonna 1967.

Yhdysvaltain musta väestö heräsi 1960-luvulla vaatimaan itselleen täysiä kansalaisoikeuksia. Kansalaisoikeusliikkeen johtoon noussut baptistipastori Martin Luther King, Jr. järjesti suuria mielenosoituksia eri puolella Yhdysvaltoja. Merkittävimpänä näistä pidetään 28. elokuuta vuonna 1963 Washingtonissa järjestettyä suurmielenosoitusta, johon saapui yli 250 000 ihmistä. King piti silloin kuuluisan I Have a Dream -puheensa.

King pitämässä kuuluisaa I Have a Dream -puhettaan Lincolnin muistomerkillä 1963

Huhtikuussa vuonna 1968 King matkusti Memphisiin puhumaan siellä hänen kehotuksestaan lakkoilleille mustille, jotka olivat ajautuneet kiistaan ammattiyhdistyksensä kanssa ja halusivat perustaa oman yhdistyksen. James Earl Ray ampui motellin parvekkeelta Kingin 4. huhtikuuta; King oli tällöin vasta 39-vuotias.

Naisetkin vaativat yleistä tasa-arvoa. Feminismi alkoi 1960-luvulla. Kansalaisoikeuksien ja äänioikeuden saavuttamisen jälkeistä aikaa pidetään naisasialiikkeenliikkeen hiljaisena kautena, vaikkakin naisten osallistuminen muissa kansalaisliikkeissä lisääntyi. Feministinen nousi pinnalle 1960-luvulla Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan. Feminismi nosti esiin muun muassa naisten huonon aseman työpaikoilla ja yksityiselämässä; ajan kuuluisin feministinen tunnuslause oli "henkilökohtainen on poliittista". Liberaalifeministisen ajattelun rinnalle nousi radikaalifeminismi, joka pyrki painottamaan naisten kokemuksia ja aktiivista toimintaa. Jyrkimmillään liikkeen on katsottu sortuneen miesvihamielisyyteen, mutta liikkeen ansiosta sellaiset asiat kuin esimerkiksi raiskaukset ja seksuaalinen häirintä tuotiin entistä näkyvämmin esille. Toisen aallon feministinen liike vaikutti myös naisten rooliin konservatiivista naiskäsitystä vastustamalla.

Avaruuskilpailu

Vostok 1 -aluksen malli

Vuonna 1961 Yhdysvaltain presidentiksi valittiin 71-vuotiaan Dwight D. Eisenhowerin seuraajaksi 44-vuotias John F. Kennedy. Kennedy kohdisti huomiota mustien oikeuteen saada täydet kansalaisoikeudet. Hän aloitti myös Yhdysvaltain Apollo-avaruusohjelman. Neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin oli kiertänyt 12. huhtikuuta 1961 Maan Vostok 1 -raketilla. Tämä lento kiihdytti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä avaruuskilpailua, joka oli alkanut jo 1957 Neuvostoliiton ensimmäisen Sputnik-satelliitin laukaisusta. Avaruuskilpailu huipentui 21. heinäkuuta vuonna 1969 kun Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle.

Berliinin muuri

DDR:n rakennustyöläiset rakentamassa Berliinin muuria 20. marraskuuta vuonna 1961.

Kylmän sodan keskellä DDR:n hallitus päätti 13. elokuuta 1961 rakentaa 155 km pitkän muurin Berliinin läpi. Berliinin muurin rakentamisen virallisena syynä oli estää "länsimaiden provokaatioiden virtaaminen itään", mutta tärkeämpänä syynä oli estää itäsaksalaisten joukkopako länteen: ennen muurin rakentamista oli länteen siirtynyt noin 2 000 ihmistä päivässä. Berliinin muurista tuli kylmän sodan aikaisen idän ja lännen vastakkainasettelun symboli.

Kolmannen maailman maat

Useimmat Afrikan valtiot itsenäistyivät siirtomaaherruudesta 1960-luvulla. Uutiskynnyksen ylittivät myös kolmannen maailman ongelmat, ennen kaikkea nälänhätä. Latinalaisen Amerikan ja Afrikan sissiliikkeet alkoivat liikehtiä yleensä itäblokista saadun koulutus- ja materiaaliavun turvin vallanpitäjiä vastaan.

Kiinassa uuden sukupolven nuoret kommunistit alkoivat johtajansa Mao Zedongin käskystä toteuttaa kulttuurivallankumousta. Maon laajalle levinnyt sanoma läntiselle nuorisolle oli, että pitäisi kapinoida vanhempaa ikäluokkaa vastaan ja toteuttaa vallankumous. Maosta tuli esikuva monille nuorille, ja Maon Pientä punaista kirjaa julkaistiin laajalti.

1960-luvulla itsenäistyneet Afrikan valtiot

Valtio	Itsenäistymisvuosi	Entinen emämaa(t)
Algeria	1962	Ranska
Mauritania	1960	Ranska
Senegal	1960	Ranska
Guinea	1958	Ranska
Ylä-Volta	1960	Ranska
Norsunluurannikko	1960	Ranska
Dahomey	1960	Ranska
Togo	1960	Ranska
Niger	1960	Ranska
Tšad	1960	Ranska
Kamerun	1960 1961	Ranska Yhdistynyt kuningaskunta
Keski-Afrikan tasavalta	1960	Ranska
Kongon tasavalta	1960	Ranska
Gabon	1960	Ranska
Madagaskar	1960	Ranska
Mali	1960	Ranska
Kongon demokraattinen tasavalta	1960	Belgia
Ruanda	1962	Belgia
Burundi	1962	Belgia
Nigeria	1960	Yhdistynyt kuningaskunta
Mauritius	1968	Yhdistynyt kuningaskunta
Sierra Leone	1961	Yhdistynyt kuningaskunta
Uganda	1962	Yhdistynyt kuningaskunta
Tansania	1964	Yhdistynyt kuningaskunta
Kenia	1963 (julistautui) 1964 (tasavallaksi)	Yhdistynyt kuningaskunta
Sambia	1964	Yhdistynyt kuningaskunta
Rhodesia	1965 (ei tunnustettu) 1980 (tunnustus)	Yhdistynyt kuningaskunta
Malawi	1964	Yhdistynyt kuningaskunta
Botswana	1966	Yhdistynyt kuningaskunta
Swazimaa	1968	Yhdistynyt kuningaskunta
Lesotho	1966	Yhdistynyt kuningaskunta
Gambia	1965	Yhdistynyt kuningaskunta
Somalia	1960	Italia Yhdistynyt kuningaskunta
Päiväntasaajan Guinea	1968	Espanja

Kuuban vallankumous

Kuuban vallankumous vuonna 1959 sai monet uskomaan sosialismin olevan parempi vaihtoehto kapitalismille. Vallankumousjohtaja Che Guevara nousi kulttihahmoksi mm. television avulla taistelussa imperialismia ja kolonialismia vastaan. Hänen kuolemansa 9. lokakuuta vuonna 1967 teki hänestä vasemmiston marttyyrin.

Kennedyn kausi

Kennedy vaimoineen autossa hetkeä ennen salamurhaa

Vuosikymmenen merkittävin poliittinen attentaatti tehtiin 22. marraskuuta vuonna 1963, jolloin John F. Kennedy murhattiin Dallasissa. Kennedy oli ollut vasta kolme vuotta maan presidenttinä, mutta tänä aikana hän oli saanut aikaan monia sisäpoliittisia uudistuksia, muun muassa myönnetyksi mustille täydet kansalaisoikeudet. Hänen presidenttikaudelleen sattui myös monia kansainvälisiä kriisejä: vuonna 1961 Yhdysvallat tuki Kuuban vastavallankumouksellisia epäonnistuneessa Sikojenlahden maihinnousussa, mutta varsinainen Kennedyn tulikaste oli kuitenkin vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisi, jonka lopputuloksena vältettiin ydinsodan uhka kun Neuvostoliitto vetäytyi rakentamasta Kuubaan ohjustukikohtaa.

John F. Kennedy vieraili Dallasissa puolisonsa Jacqueline Kennedyn kanssa. Presidentti Kennedy, Teksasin kuvernööri John Connally ja Jacqueline Kennedy olivat ajamassa pitkin Dallasin katuja, kun Lee Harvey Oswald ampui Kennedyn. Oswald itse kiisti osallisuutensa murhaan ja väitti joutuneensa syntipukiksi. Oswald ei koskaan joutunut oikeuden eteen, sillä vain kaksi päivää myöhemmin dallasilainen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui Oswaldin Dallasin poliisiasemalla 70 poliisin edessä suoran tv-lähetyksen aikana. Kennedyn murha on edelleen selvittämätön.

Lähi-itä

Lähi-idässä kyti myös 1960-luvulla. Kun Israelin valtio oli perustettu vuonna 1948, Euroopasta paenneiden juutalaisten johdolla alkoi pitkä ja verinen selkkaus arabivaltioiden ja Israelin välillä. Suurin sotatoimi oli 5.–10. kesäkuuta 1967 käyty Kuuden päivän sota, jossa Israel nujersi kolme isoa arabivaltiota Egyptin, Jordanian ja Syyrian, joita kaikki arabimaat tukivat. Israel käynnisti sodan, kun Gamal Abdel Nasserin toteuttamat joukkojensiirrot Israelin rajan tuntumaan ennakoivat arabien valmistelevan totaalista sotaa. Israelin voitto perustui Moshe Dayanin laatimaan salamasotastrategiaan ja siihen, että arabien joukkojensiirrot olivat vielä kesken. Sodan aikana Israel miehitti laajoja alueita, mm. Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat. Monien mielestä Israel oli mennyt liian pitkälle. Ennen kuuden päivän sotaa monet kannattivat Israelin valtiota, sillä holokaustin kauhut ja keskitysleirit olivat vielä tuoreessa muistissa. Sodan jälkeen nousivat esille myös palestiinalaisten ongelmat ja ruvettiin ajamaan itsenäistä Palestiinalaisvaltiota.

Radikalismi

Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus.

Toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat saapuivat aikuisuuden kynnykselle, osallistuviksi opiskelijoiksi ja kuluttajiksi. Vuosikymmen oli kiihkeän keskustelun ja mielipiteiden aikaa, radikalismi saavutti jalansijaa erityisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Keskustelun ja mielenosoitusten aiheisiin kuuluivat erityisesti Etelä-Afrikan rotuerottelu sekä Vietnamin sota.

Toisen maailmansodan jälkeen oli Euroopan talous tuhottu täysin. Jälleenrakennus sai taas talouden pyörimään, ja etenkin Länsi-Saksan talous oli 1960-luvulla Euroopan suurimpia.

Yhteiskunta oli myös ollut koko vuosisadan alun hyvin konservatiivinen ja erityisesti yliopistojen opetusmenetelmät koettiin hyvin vanhoillisina, mm. professorit olivat pääosin 1920-luvun koulukunnan jäseniä. Radikaalit näkivät että 1920-luvun vanhoillinen opetustapa oli aikansa elänyt, yliopistoihin piti luoda tasa-arvoinen ja demokraattinen opetusjärjestelmä.

Opiskelijamielenosoitukset

Ranskassa ja Länsi-Saksassa oli keväällä 1968 suuria opiskelijamielenosoituksia, jotka vastustivat porvarillista hallintoa ja yhteiskuntaa. Mieltään osoittaneet opiskelijat heiluttivat Karl Marxin ja Mao Zedongin kuvia. He vastustivat monikansallisia yrityksiä, etenkin yhdysvaltalaisia, jotka tukivat epäsuorasti Vietnamin sotaa.

Ranskaa hallitsi jo 78-vuotias presidentti Charles de Gaulle, joka oli ranskalaisen oikeistolaisuuden merkittävä johtaja. Ranskassa Sorbonnen yliopiston opiskelijat, johtajanaan Daniel Cohn-Bendit, vaativat tasa-arvoisia ja demokraattisia uudistuksia yliopistoihin. Cohn-Bendit vaati sosialismia (muttei kuitenkaan itäeurooppalaista mallia), työttömille työttömyysapua ja vähäosaisille sosiaaliturvaa sekä työläisten oloja paremmiksi. Lisäksi vastustettiin De Gaullen valtaa ja vaadittiin hänen eroaan.

Länsi-Saksassa Freie Universität Berlinin opiskelijaliikkeen johtaja Rudi Dutschke vaati, että 64-vuotias liittokansleri Kurt Georg Kiesinger eroaisi. Saksan opiskelijat vaativat samanlaisia uudistuksia kuin Ranskan opiskelijat. Saksassa natsimenneisyys kummitteli vielä taustalla, koska monet professorit, virkamiehet, poliitikot ja teollisuusjohtajat olivat olleet hyvissä viroissa natsi-Saksan aikana.

Konservatiivisen monimiljonääri Axel Springerin omistama lehti Bild kirjoitti pitkiä artikkeleita Dutschkea vastaan. Bild oli puolueeton lehti, mutta Spinger itse oli oikeistokonservatiivi ja kuului Länsi-Saksan konservatiiviseen CDU-puolueeseen. Vasemmisto-opiskelijaliitto osoitti mieltään Spingerin mediaimperiumia ja hänen henkilökohtaista vaurastumistaan vastaan. Saksassa opiskelijat eivät kuitenkaan saaneet työläisiä tukemaan heitä kuten Ranskassa. Työläiset olivat Itä-Saksasta paenneita tehdastyön tekijöitä ja he olivat jo kokeneet sosialistisen todellisuuden.

Mielenosoitukset loppuivat viimeistään 21. elokuuta 1968, kun tietoon tuli että Varsovan liiton joukot olivat yöllä miehittäneet Tšekkoslovakian ja lopettaneet näin ”ihmiskasvoisen sosialismin”. Televisiokuvat Yhdysvaltain panssarivaunuista kaukaisessa Vietnamissa vaihtuivat Neuvostoliiton asevoimien panssareihin läheisessä Prahassa. Opiskelijoiden utopia marxilaisesta valtiosta hiipui, kun televisio näytti miten kommunistinen imperialismi toimi Tšekkoslovakiassa.

1960-luvun kuvakollaasi

Panssarivaunu Prahan kadulla Tšekkoslovakian miehityksen aikana

Tiede ja teknologia

Ihminen astui kuun kamaralle.

Vuosikymmenen suurin teknologinen saavutus oli Kuun valloitus. Apollo 11 -avaruusraketilla matkannut yhdysvaltalainen Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle 21. heinäkuuta 1969, jolloin hän lausui: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle".

Ehkäisypillerit mullistivat naisten aseman.

Suurin yhteiskuntaan vaikuttanut lääketieteellinen saavutus oli e-pillerin keksiminen, sillä se mahdollisti 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen. Television tekninen kehitys ja sen yleistyminen sekä vaikutus massaviestimenä näkyi vuosikymmenen aikana merkittävästi.

Seymour Crayn vuonna 1965 tuoma ensimmäinen markkinoille tuoma kaupallinen tietokone

Tietokoneet, kuten Seymour Crayn CDC 6600-supertietokone, alkoivat yleistyä tutkimuskäyttöön laboratoriossa ja yliopistoissa.

Armstrong (vas.), Collins ja Aldrin

Ilmailussa potkurikoneet alkoivat vähentyä suihkumoottoreiden valloittaessa tilaa.

Muoti ja kulttuuri

1960-luvun muodille oli tyypillistä erilaiset rohkeat muotituotteet, joilla haettiin usein šokkivaikutusta. Minihame tuli muotiin vuonna 1966.

Vuosikymmenen alussa muoti oli lähes samanlaista, kuin 1950-luvulla. Vuonna 1962 teinipojilla nähtiin rasvaamaton lyhyehkö hiusmalli, jonka annettiin valua otsalle. The Beatles teki kampauksen tunnetuksi kasvattamalla pidemmän moppiversion ja miesten hiukset alkoivat olla hartiapituisia vuonna 1967.

1960-luvun puolessavälissä miehet alkoivat pukeutua värikkäisiin pukuihin Carnaby Streetin tyyliin. Vuosikymmenen loppupuolella tuli hippiemuoti.

Viihdemusiikissa elettiin uudistusten aikaa, ja nuorisolle suunnattu musiikki valloitti markkinat. Rock and roll oli tullut osaksi nuorisokulttuuria jo 1950-luvulla, ja rockin suurin tähti Elvis Presley oli edelleen suosittu. The Beatles oli 1960-luvun merkittävin pop-musiikin uudistaja ja keulakuva. John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin yhtye saavutti suosionsa huipulla ennennäkemättömän suosion ("beatlemania"). Lukuisista aikakauden suosituista yhtyeistä mainittakoon vielä The Rolling Stones ja The Doors.

Hippiliike

Kaksi hippiä Woodstockissa elokuussa 1969

Underground ja hippiliike vaikuttivat nuorisokulttuuriin ja protestiliikkeisiin. Hippiliike, joka pyrki luomaan "vaihtoehtoisen yhteiskunnan", oli osa laajempaa 1960-luvun kuohuntaa. Vuonna 1967 San Franciscon hippiyhteisö kohosi "rakkauden kesän" myötä kansainväliseen maineeseen, jolloin hippiliike levisi kaikkialle länsimaailmaan - väistämättömine kaupallisine lieveilmiöineen. Monien kommentaattoreiden mukaan San Franciscon hippiyhteisön lyhyt kukoistuskausi oli rakkauden kesän koittaessa jo takana päin. Hippeihin yhdistettyjä arvoja olivat pasifismi, myötämielinen suhtautuminen vähemmistöihin, "vapaa rakkaus" (kapinointi vielä tuolloin vallinnutta tiukkaa seksuaalinormistoa vastaan) sekä keskiluokkaisen materialismin ja ura-ajattelun kyseenalaistaminen. Hippien elämäntapaan yhdistetään usein psykedeelinen rockmusiikki ja folkmusiikin protestilaulut, päihteiden käyttö (erityisesti kannabis, LSD) sekä kommuunityyppiset asumiskokeilut. Osa hipeistä kiinnostui itämaisista uskonnoista tai jopa magiasta, mikä valmisteli tilaa New Age -ilmiön nousulle. Toiset liikkeen edustajat suuntautuivat vasemmistolaiseen poliittiseen radikalismiin, joka sai ääritapauksissa ja turhautumisen myötä väkivaltaisia muotoja.

Kuvataide

Säilykepurkkeja, joita Andy Warhol käytti teoksissaan

Kuvataide uudistui radikaalisti. Andy Warhol oli 1960-luvulla syntynyt pop-taiteen merkittävä uranuurtaja, jonka yksinkertaiset mutta värikkäät maalaukset olivat esillä monissa näyttelyissä. Campbellin keittopurkit ja Coca Cola -pullot olivat Andy Warholin merkittäviä teoksia.

Suomi ja 1960-luku

Pääartikkeli: Suomi 1960-luvulla

1960-luvun murrosaika vaikutti myös Suomessa, vuosikymmen oli osallistumisen ja kannanoton vuosikymmen. Suomi alkoi 1960-luvulla muuntua maatalousvaltaisesta maasta teollisuusmaaksi ja tämä käynnisti maaltapaon, muuttoliikkeen maaseudulta lähinnä Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Maa- ja metsätalouden koneellistuminen vähensi työvoiman tarvetta. Rakennemuutosta vauhdittivat maatalouden ylituotanto-ongelman ratkaisemiseen tähdänneet ns. peltojen paketointi ja lehmien teurastuspalkkiot. Maaltamuuttajat sijoittuivat suurelta osin lähiöihin, joita alettiin rakentaa Etelä-Suomen suurkaupunkien liepeille; Ruotsiin muuttaneet sikäläisiin suurkaupunkeihin, etenkin Tukholman alueelle ja Göteborgiin. Muuttoliike Ruotsiin saavutti ensimmäisen huippunsa vuosikymmenen puolivälin tienoilla ja voimakkaimmillaan se oli aivan vuosikymmenen lopussa.

Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa Suomeen tuli vasemmistoenemmistöinen eduskunta, ja alettiin keskustella hyvinvointivaltion luomisesta. ammattiyhdistysten vaikutusvalta nousi. Elintaso nousi mutta samalla maaseutu alkoi taantua, kun teollisuus keskittyi etelään.

Lapin sosiaaliset ongelmat alkoivat tulla esille. Lappi ei ollut ainoastaan ruskan väriloiston ja tunturien maa. Lapin luonnonvarat käytettiin pääasiassa etelän hyvinvointiin, esimerkiksi Lapin jokiin rakennetut voimalaitokset tuottivat sähköä etelän teollisuuskeskuksiin. Monet Lapin asukkaat muuttivat Norjaan tai Ruotsiin, koska Lapin oloja leimasivat köyhyys, työttömyys, lääkäripula, huonot koulutusmahdollisuudet ja itsenäisen päätäntävallan pienuus.

Saamelaisten lippu

Saamelaisten ongelmat tulivat samalla esille. Vasta 1960-luvulla ruvettiin saamenkielen asemasta keskustelemaan. Saamelaiset katsoivat, että heitä oli pidetty vain yhtenä Suomen vähemmistönä, eikä heidän asemaansa alkuperäiskansana ollut otettu huomioon toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa, jossa saamelaisten asema oli parempi kuin Suomessa. Nils-Aslak Valkeapää oli tunnetuin saamelaisten oikeuksia ajanut henkilö Suomessa. Hänen sanomansa oli, ettei Lappi ole vain ruskan ja tuntureiden maa vaan se on osa Suomea ja niinpä hän toi Lapin ongelmat myös etelään. Alettiin puhua suomalaisesta siirtomaavallasta Lapissa.

Media ja taide

Radio ja Televisio uudistuivat. Yleisradion uusi pääjohtaja Eino S. Repo kannusti rikkomaan vanhoja perinteitä ja tuomaan yhteiskunnan tabuja esiin. Alettiin puhua Reporadiosta, poliittisesti värittyneestä valtion mediasta. Televisio tuli lähes jokaisen suomalaisen kotiin.

Suomalainen elokuva oli ollut 1960-luvun alussa kriisissä (mm. näyttelijälakon seurauksena), kunnes Mikko Niskanen ohjasi vuonna 1966 kohuelokuvan Käpy selän alla. Niskanen rikkoi monia tabuja, mm. seksiä ei ollut aiemmin kuvattu yhtä näyttävästi suomalaisessa elokuvassa.

Musiikissa 1960-luvun alussa muotiin nousi rautalankamusiikki. Myöhemmin Beatles-tyyliset yhtyeet valloittivat myös Suomen.

Hannu Salaman vuonna 1964 ilmestynyt romaani Juhannustanssit aiheutti vuosikymmenen suurimman kirjallisen kohun. Eräiden kokoomuslaisten kansanedustajien tekemän eduskuntakyselyn perusteella oikeusministeri J. O. Söderhjelm määräsi nostettavaksi Salamaa ja romaanin kustantajaa Otavaa vastaan syytteen jumalanpilkasta. Helsingin hovioikeus tuomitsi Salaman vuonna 1966 ehdolliseen vankeuteen, mutta presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Pienempi kohu oli syntynyt vuonna 1962 Pentti Saarikosken suomentamasta yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanista Kravun kääntöpiiri, jonka oikeusministeriö määräsi takavarikoitavaksi epäsiveellisenä.

Radikalismi

Mielenosoitus Tšekkoslovakian miehitystä vastaan Helsingissä

Underground-liike nousi Suomessa 1960-luvulla lähinnä kaupungeissa, monet protestilaulajat kuten Irwin Goodman ja M. A. Numminen lauloivat yhteiskunnan ongelmista. Opiskelijaradikalismi ei noussut läheskään yhtä kiihkeäksi Suomessa kuin Ranskassa tai Länsi-Saksassa. Mielenosoituksia ilmeni, mutta ne eivät olleet väkivaltaisia vaan enimmäkseen hyvin rauhanomaisia. Opiskelijat vaativat samoja asioita kuten Ranskassa tai Länsi-Saksassa, esimerkiksi että kansakoulu-oppikoulu-järjestelmä pitäisi muuttaa peruskouluksi.

Myös pasifismi nousi esille akateemisen nuorison keskuudessa, ja asevelvollisuuslakia uhmattiin. Pasifistit järjestäytyivät perustamalla Sadankomitean. Tässä piirissä alkoiliikehdintä, joka johti vuonna 1969 alkoivat suurta huomiota herättäneisiin ns. yllytysoikeudenkäynnit liki kahtatuhatta henkilöä vastaan, jotka olivat allekirjoittaneet kirjelmän, jossa oli yllytetty asevelvollisia jäämään pois aseellisesta palveluksesta. Oikeudenkäynneissä langetetut vankeustuomiot lievennettiin sakoiksi tai kumottiin kokonaan vuoden 1970 puolella ja lakia muutettiin siten, että yllytys aseistakieltäytymiseen ei enää ollut rikos.

Vanhan valtaus

Radikalismin huomiota herättänein tapaus oli, kun 25. marraskuuta vuonna 1968 joukko opiskelijoita valtasi Vanha ylioppilastalon pariksi päiväksi. Ainoa väkivaltaisuus oli yhden ulko-oven rikkominen. Vuosi 1968 oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan merkkipäivä. Satavuotias Helsingin yliopiston ylioppilaskunta järjesti juhlat, mutta opiskelijaoppositio protestoi sitä että sillä välin kun eliitti juhlisi Vanhalla, yhtään opiskelijajärjestön edustajaa ei ollut kutsuttu paikalle, ja opiskelijaoppositio päätti vallata Vanhan. Opiskelijaoppositio, joka käytti nimeä Ylioppilaat - studenterna, vaati opiskelijademokratiaa, marxilais-leninististen ryhmien perustamista tiedekuntiin opiskelujen syventämiseksi, ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista ja Ylioppilaslehden linjan muuttamista.

Vuoden 1969 alussa voimaan astunut laki keskioluesta antoi oikeuden myydä keskiolutta elintarvikeliikkeissä (ensimmäinen kaupasta ostettu keskiolutpullo oli Koffin olutta). Alkoholilaki salli myös Alkon myymälöiden avaamisen maalaiskunnissa.

Politiikka

Loppusyksyllä 1961 Suomen poliittista elämää hallitsi noottikriisi. Neuvostoliitto jätti Suomelle lokakuussa 1961 nootin, jossa se esitti YYA-sopimukseen perustuvia konsultaatioita Länsi-Saksan Itämeren piirissä muodostaman sotilaallisen uhan vuoksi. Presidentti Urho Kekkonen matkusti neuvottelemaan asiasta Neuvostoliiton puoluejohtajan Nikita Hruštšovin kanssa, ja neuvottelujen päätteeksi todettiin, että konsultaatioista voitiin toistaiseksi luopua. Noottikriisin vuoksi Kekkonen hajotti eduskunnan marraskuussa 1961.

Suomessa järjestettiin kahdet eduskuntavaalit vuosina 1962 ja 1966. Edellisissä vaaleissa vasemmistopuolueet − erityisesti sisäisestä hajaannuksesta kärsinyt SDP − kokivat tappioita. Jälkimmäisten vaalien tuloksena suuren vaalivoiton saanut, vaalikauden 1962−1966 aikana eheytynyt SDP nousi oppositiosta hallitusvastuuseen. Myös SKDL osallistui hallitusyhteistyöhön lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Sen sijaan Kokoomus joutui oppositioon, jossa se pysyi siitä lähtien yli 20 vuoden ajan. Vuodesta 1966 lähtien hallitusten runkona oli SDP:n, SKDL:n ja Keskustapuolueen muodostama kansanrintama.

Vuonna 1969 SKP jakautui kahtia. Taisto Sinisalon johtamat vähemmistökommunistit erkanivat Suomen kommunistisesta puolueesta. Aarne Saarisen johtamat enemmistökommunistit tuomitsivat Tšekkoslovakian miehityksen. Saarinen irtisanoi SKP:n NKP:n kanssa tehdystä yhteistyösopimuksesta. Hän myös tyrmäsi opin proletariaatin diktatuurista, kun taas Sinisalo kannatti sitä. Saarisen ja Sinisalon välinen poliittinen taistelu jatkui koko 1960-luvun.

Toinen suuri puolueuudistus oli, kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi vuonna 1965. Keskustan kannatus oli edelleen laajaa maaseudulla, mutta se oli pyrkinyt kehittymään 1950-luvulta lähtien valtakunnalliseksi keskustalaiseksi puolueeksi ja esitti ajoittain hyvinkin liberaaleja linjauksia. Tässä sen kehitys muistutti muiden Pohjoismaiden agraaripuolueiden muutosta keskustalaisiksi yleispuolueiksi. Muihin pohjoismaisiin agraaritaustaisiin puolueisiin verrattuna Keskusta oli kuitenkin ylivoimaisesti vahvin.

Suomen maaseudun puolue nousi johtajansa Veikko Vennamon johdolla nostamaan "unohdetun kansan" (pienviljelijöiden ja muiden yhteiskunnan murroksessa jalkoihin jääneiden) asioita esille. Vuoden 1968 presidentinvaaleissa Vennamo sai kaikkien yllätykseksi 33 valitsijamiestä, mikä ennakoi vuoden 1970 eduskuntavaalien 18 paikan vaalivoittoa.

1960-luvun ajan Suomen presidenttinä oli Urho Kekkonen. Hänet valittiin toiselle virkakaudelle vuoden 1962 presidentinvaalissa ja kolmannelle kaudelle vuoden 1968 vaalissa.

Puolueiden asema määriteltiin Suomessa virallisesti, kun eduskunta hyväksyi vuoden 1969 alussa voimaan tulleen puoluelain. Oikeusministeriöön perustettiin puoluerekisteri, johon merkittiin kaikki eduskuntapuolueet. Eduskunnassa edustettuina olleet puolueet olivat saaneet valtion varoista maksettavaa puoluetukea jo vuoden 1967 alusta lukien.

Tapahtui vuosikymmenen aikana

• 1960: Monet Afrikan maat itsenäistyivät.
• 1960: John F. Kennedystä tuli Yhdysvaltain presidentti.
• 1960: E-pilleri keksittiin.
• 1960: Rooman ja Squaw Valleyn olympialaiset.
• 1961: Ensimmäinen ihminen, Juri Gagarin, avaruudessa.
• 1961: Berliinin muuri rakennettiin.
• 1961: Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa.
• 1961: YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld sai surmansa lento-onnettomuudessa.
• 1961: Neuvostoliitto räjäytti vetypommin nimeltään "Tsar-Bomba".
• 1961: Stalinin ruumis poistettiin Leninin mausoleumista.
• 1962: Kuuban ohjuskriisi.
• 1962: Marilyn Monroe kuoli Los Angelesissa.
• 1962: Algeria itsenäistyi Ranskasta.
• 1963: Kenia itsenäistyi.
• 1963: John F. Kennedy murhattiin.
• 1964–1975: Vietnamin sota.
• 1964: Tokion ja Innsbruckin olympialaiset
• 1965–1970: Kiinan kansantasavallan kulttuurivallankumous.
• 1966: Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu muutti nimensä Jyväskylän yliopistoksi.
• 1967: Kuuden päivän sota Lähi-idässä.
• 1967: Kreikan sotilasvallankaappaus.
• 1967: Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen.
• 1968: Martin Luther King murhattiin.
• 1968: Prahan kevät.
• 1968: Méxicon ja Grenoblen olympialaiset.
• 1969: Ensimmäinen miehitetty kuulento: Apollo 11.

• Seksuaalinen vallankumous: ehkäisypilleri tuli markkinoille.
• Feminismi alkoi saada jalansijaa maailmalla.
• LSD siirtyi tutkimuslaitoksista kadulle.
• Hippiaate syntyi.

Tekniikka

• 1960: Teknillisessä korkeakoulussa valmistui ESKO (Elektroninen SarjaKOmputaattori, ks. Suomen ensimmäiset tietokoneet).
• 1965: Seymour Cray kehitti CDC 6600 -supertietokoneen.
• Mikropiirien kehitys alkoi.
• Rautatiet alkoivat sähköistyä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 1960-luku Wikimedia Commonsissa

• Yle Elävä arkisto: 1960-luku