1960-luku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuosisadat 1700-luku · 1800-luku · 1900-luku · 2000-luku · 2100-luku
Vuosikymmenet
1890-luku · 1900-luku · 1910-luku · 1920-luku · 1930-luku · 1940-luku
1950-luku · 1960-luku · 1970-luku · 1980-luku · 1990-luku · 2000-luku
Vuodet 1890 · 1891 · 1892 · 1893 · 1894 · 1895 · 1896 · 1897 · 1898 · 1899
1900 · 1901 · 1902 · 1903 · 1904 · 1905 · 1906 · 1907 · 1908 · 1909
1910 · 1911 · 1912 · 1913 · 1914 · 1915 · 1916 · 1917 · 1918 · 1919
1920 · 1921 · 1922 · 1923 · 1924 · 1925 · 1926 · 1927 · 1928 · 1929
1930 · 1931 · 1932 · 1933 · 1934 · 1935 · 1936 · 1937 · 1938 · 1939
1940 · 1941 · 1942 · 1943 · 1944 · 1945 · 1946 · 1947 · 1948 · 1949
1950 · 1951 · 1952 · 1953 · 1954 · 1955 · 1956 · 1957 · 1958 · 1959
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009

1960-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1960 ja päättyi 31. joulukuuta 1969. Vuosikymmen oli 1900-luvun seitsemäs vuosikymmen.

Vuosikymmenen teemoja olivat osallistuminen, ihanteet ja kannanottaminen.[1]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamin sota

Yhdysvallat kävi tappiollista ja raskasta sotaa kaukana Kaakkois-Aasiassa. Vietnamin sota oli ensimmäinen sota, joka tuli television kautta eurooppalaisten ja amerikkalaisten kotiin. Yhdysvalloissa järjestettiin vuosikymmenen lopulla laajoja mielenosoituksia turhaksi ja epäoikeudenmukaiseksi koettua sotaa vastaan. Suurin mielenosoitus pidettiin vuonna 1969, jolloin noin 250 000 ihmistä marssi pitkin Washingtonin katuja vaatien sodan lopettamista.[2]

Kuuluisimpia Yhdysvaltain värväyslistalle joutuneita sodan vastustajia oli ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Muhammed Ali, joka kieltäytyi lähtemästä ilmoittaen perusteluikseen: ”Yksikään vietnamilainen ei ole koskaan kutsunut minua neekeriksi”.[3]

Syyskuun alussa vuonna 1965 puhkesi taisteluita Intian ja Pakistanin välisellä raja-alueella Kašmirissa. YK:n pääsihteeri U Thant tarjoutui 6.9. toimimaan kiistan sovittelijana, mutta tämäkään ei johtanut yksimielisyyteen maiden välillä.[4]

Tasa-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Luther King pitämässä kuuluisaa I Have a Dream -puhettaan Lincolnin muistomerkillä 1963.

Yhdysvaltain musta väestö heräsi 1960-luvulla vaatimaan itselleen täysiä kansalaisoikeuksia. Kansalaisoikeusliikkeen johtoon noussut pastori Martin Luther King, Jr. järjesti suuria mielenosoituksia eri puolella Yhdysvaltoja. Merkittävimpänä näistä pidetään 28. elokuuta vuonna 1963 Washingtonissa järjestettyä suurmielenosoitusta, johon saapui yli 250 000 ihmistä. King piti silloin kuuluisan I Have a Dream -puheensa. Huhtikuussa vuonna 1968 King matkusti Memphisiin puhumaan. James Earl Ray ampui motellin parvekkeelta Kingin 4. huhtikuuta.[5][6]

Naisetkin vaativat yleistä tasa-arvoa. Feminismi alkoi 1960-luvulla. Kansalaisoikeuksien ja äänioikeuden saavuttamisen jälkeistä aikaa pidetään naisasialiikkeen hiljaisena kautena, vaikkakin naisten osallistuminen muissa kansalaisliikkeissä lisääntyi. Feminismi nousi pinnalle 1960-luvulla Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan. Feminismi nosti esiin muun muassa naisten huonon aseman työpaikoilla ja yksityiselämässä. Ajan kuuluisin feministinen tunnuslause oli ”henkilökohtainen on poliittista”. Liberaalifeministisen ajattelun rinnalle nousi uusi naisliike, joka pyrki painottamaan naisten kokemuksia ja aktiivista toimintaa. Liikkeen ansiosta sellaiset asiat kuin esimerkiksi raiskaukset ja seksuaalinen häirintä tuotiin entistä näkyvämmin esille. Toisen aallon feministinen liike vaikutti myös naisten rooliin konservatiivista naiskäsitystä vastustamalla.

Avaruuskilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vostok 1 -aluksen malli.

Vuonna 1961 Yhdysvaltain presidentiksi valittiin 71-vuotiaan Dwight D. Eisenhowerin seuraajaksi 44-vuotias John F. Kennedy. Kennedy kohdisti huomiota mustien oikeuteen saada täydet kansalaisoikeudet. Hän aloitti myös Yhdysvaltain Apollo-avaruusohjelman. Neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin oli kiertänyt 12. huhtikuuta 1961 Maan Vostok 1 -raketilla[7]. Tämä lento kiihdytti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä avaruuskilpailua, joka oli alkanut jo 1957 Neuvostoliiton ensimmäisen Sputnik-satelliitin laukaisusta. Avaruuskilpailu huipentui 21. heinäkuuta 1969 kun Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle.[8]

Berliinin muuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan keskellä DDR:n hallitus päätti 13. elokuuta 1961[9] rakentaa 155 km pitkän muurin Berliinin läpi. Berliinin muurin tehtävänä oli estää itäsaksalaisten joukkopako länteen: ennen muurin rakentamista oli länteen siirtynyt noin 2 000 ihmistä päivässä. Muurista tuli kylmän sodan aikaisen idän ja lännen vastakkainasettelun symboli.[9]

Kolmannen maailman maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat Afrikan valtiot itsenäistyivät siirtomaaherruudesta 1960-luvulla[10]. Uutiskynnyksen ylittivät myös kolmannen maailman ongelmat, ennen kaikkea nälänhätä. Latinalaisen Amerikan ja Afrikan sissiliikkeet alkoivat liikehtiä yleensä itäblokista saadun koulutus- ja materiaaliavun turvin vallanpitäjiä vastaan.[11]

Kiinassa uuden sukupolven nuoret kommunistit alkoivat johtajansa Mao Zedongin käskystä toteuttaa kulttuurivallankumousta.[12] Maon laajalle levinnyt sanoma läntiselle nuorisolle oli, että pitäisi kapinoida vanhempaa ikäluokkaa vastaan ja toteuttaa vallankumous. Maosta tuli esikuva monille nuorille, ja Maon Pientä punaista kirjaa julkaistiin laajalti.[13]

1960-luvulla itsenäistyneet Afrikan valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
 Algeria [14] 1962  Ranska
 Mauritania[15] 1960  Ranska
 Senegal [16] 1960  Ranska
Guinea Guinea [17] 1958  Ranska
 Ylä-Volta [18] 1960  Ranska
 Norsunluurannikko [19] 1960  Ranska
Benin Dahomey [20] 1960  Ranska
 Togo [21] 1960  Ranska
 Niger [22] 1960  Ranska
 Tšad [23] 1960  Ranska
 Kamerun [24] 1960
1961
 Ranska
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Keski-Afrikan tasavalta [25] 1960  Ranska
 Kongon tasavalta [26] 1960  Ranska
 Gabon [27] 1960  Ranska
 Madagaskar [28] 1960  Ranska
 Mali [29] 1960  Ranska
 Kongon demokraattinen tasavalta [30] 1960  Belgia
 Ruanda [31] 1962  Belgia
 Burundi [32] 1962  Belgia
 Nigeria [33] 1960  Yhdistynyt kuningaskunta
 Mauritius [34] 1968  Yhdistynyt kuningaskunta
 Sierra Leone [35] 1961  Yhdistynyt kuningaskunta
 Uganda [36] 1962  Yhdistynyt kuningaskunta
 Tansania [37] 1964  Yhdistynyt kuningaskunta
 Kenia [38] 1963 (julistautui)
1964 (tasavallaksi)
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Sambia [39] 1964  Yhdistynyt kuningaskunta
 Rhodesia [40] 1965 (ei tunnustettu)
1980 (tunnustus)
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Malawi [41] 1964  Yhdistynyt kuningaskunta
 Botswana [42] 1966  Yhdistynyt kuningaskunta
 Swazimaa [43] 1968  Yhdistynyt kuningaskunta
Flag of Lesotho (1966).svg Lesotho [44] 1966  Yhdistynyt kuningaskunta
 Gambia [45] 1965  Yhdistynyt kuningaskunta
 Somalia [46] 1960  Italia
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Päiväntasaajan Guinea [47] 1968  Espanja

Kuuban vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuban vallankumous vuonna 1959 sai monet uskomaan sosialismin olevan parempi vaihtoehto kapitalismille. Vallankumousjohtaja Che Guevara nousi kulttihahmoksi taistelussa imperialismia ja kolonialismia vastaan. Hänen kuolemansa vuonna 1967 teki hänestä vasemmiston marttyyrin.[48]

Kennedyn kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti John F. Kennedy vaimoineen autossa hetkeä ennen salamurhaa.

Vuosikymmenen merkittävin poliittinen attentaatti tehtiin 22. marraskuuta vuonna 1963, jolloin John F. Kennedy murhattiin Dallasissa.[49] Kennedy oli ollut vasta kolme vuotta maan presidenttinä, mutta tänä aikana hän oli saanut aikaan monia sisäpoliittisia uudistuksia, muun muassa myönnetyksi mustille täydet kansalaisoikeudet. Hänen presidenttikaudelleen sattui myös monia kansainvälisiä kriisejä: vuonna 1961 Yhdysvallat tuki Kuuban vastavallankumouksellisia epäonnistuneessa Sikojenlahden maihinnousussa, mutta varsinainen Kennedyn tulikaste oli kuitenkin vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisi, jonka lopputuloksena vältettiin ydinsodan uhka kun Neuvostoliitto vetäytyi rakentamasta Kuubaan ohjustukikohtaa.

John F. Kennedy vieraili Dallasissa puolisonsa Jacqueline Kennedyn kanssa. Presidentti Kennedy, Teksasin kuvernööri John Connally ja Jacqueline Kennedy olivat ajamassa pitkin Dallasin katuja, kun Lee Harvey Oswald ampui Kennedyn. Oswald itse kiisti osallisuutensa murhaan ja väitti joutuneensa syntipukiksi. Oswald ei koskaan joutunut oikeuden eteen, sillä vain kaksi päivää myöhemmin dallasilainen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui Oswaldin Dallasin poliisiasemalla 70 poliisin edessä suoran tv-lähetyksen aikana. Kennedyn murha on edelleen selvittämätön.[50]

Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähi-idässä kyti myös 1960-luvulla. Kun Israelin valtio oli perustettu vuonna 1948, Euroopasta paenneiden juutalaisten johdolla alkoi pitkä ja verinen selkkaus arabivaltioiden ja Israelin välillä. Suurin sotatoimi oli 5.–10. kesäkuuta 1967 käyty Kuuden päivän sota, jossa Israel nujersi kolme isoa arabivaltiota Egyptin, Jordanian ja Syyrian, joita kaikki arabimaat tukivat. Israel käynnisti sodan, kun Gamal Abdel Nasserin toteuttamat joukkojensiirrot Israelin rajan tuntumaan ennakoivat arabien valmistelevan sotaa. Israelin voitto perustui Moshe Dayanin laatimaan salamasotastrategiaan ja siihen, että arabien joukkojensiirrot olivat vielä kesken. Sodan aikana Israel miehitti laajoja alueita, muun muassa Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat.[51] Monien mielestä Israel oli mennyt liian pitkälle. Ennen kuuden päivän sotaa monet kannattivat Israelin valtiota, sillä holokaustin kauhut ja keskitysleirit olivat vielä tuoreessa muistissa. Sodan jälkeen nousivat esille myös palestiinalaisten ongelmat ja ruvettiin ajamaan itsenäistä palestiinalaisvaltiota.

Radikalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat saapuivat aikuisuuden kynnykselle, osallistuviksi opiskelijoiksi ja kuluttajiksi. Vuosikymmen oli kiihkeän keskustelun ja mielipiteiden aikaa, radikalismi saavutti jalansijaa erityisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Keskustelun ja mielenosoitusten aiheisiin kuuluivat erityisesti Etelä-Afrikan rotuerottelu sekä Vietnamin sota.

Toisen maailmansodan jälkeen oli Euroopan talous tuhottu täysin. Jälleenrakennus sai taas talouden pyörimään, ja etenkin Länsi-Saksan talous oli 1960-luvulla Euroopan suurimpia.

Yhteiskunta oli myös ollut koko vuosisadan alun hyvin konservatiivinen ja erityisesti yliopistojen opetusmenetelmät koettiin hyvin vanhoillisina, esimerkiksi professorit olivat pääosin 1920-luvun koulukunnan jäseniä. Radikaalit näkivät että 1920-luvun vanhoillinen opetustapa oli aikansa elänyt, yliopistoihin piti luoda tasa-arvoinen ja demokraattinen opetusjärjestelmä.[52]

Opiskelijamielenosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa ja Länsi-Saksassa oli keväällä 1968 suuria opiskelijamielenosoituksia, jotka vastustivat porvarillista hallintoa ja yhteiskuntaa. Mieltään osoittaneet opiskelijat heiluttivat Karl Marxin ja Mao Zedongin kuvia. He vastustivat monikansallisia yrityksiä, etenkin yhdysvaltalaisia, jotka tukivat epäsuorasti Vietnamin sotaa.[53]

Ranskaa hallitsi jo 78-vuotias presidentti Charles de Gaulle, joka oli ranskalaisen oikeistolaisuuden merkittävä johtaja. Ranskassa Sorbonnen yliopiston opiskelijat, johtajanaan Daniel Cohn-Bendit, vaativat tasa-arvoisia ja demokraattisia uudistuksia yliopistoihin. Cohn-Bendit vaati sosialismia (muttei kuitenkaan itäeurooppalaista mallia), sosiaaliturvaa sekä työläisten oloja paremmiksi.[54] Lisäksi vastustettiin De Gaullen valtaa ja vaadittiin hänen eroaan.[55]

Länsi-Saksassa Freie Universität Berlinin opiskelijaliikkeen johtaja Rudi Dutschke vaati, että 64-vuotias liittokansleri Kurt Georg Kiesinger eroaisi. Saksan opiskelijat vaativat samanlaisia uudistuksia kuin Ranskan opiskelijat. Saksassa natsimenneisyys kummitteli vielä taustalla, koska monet professorit, virkamiehet, poliitikot ja teollisuusjohtajat olivat olleet hyvissä viroissa natsi-Saksan aikana.[56]

Konservatiivisen monimiljonääri Axel Springerin omistama lehti Bild kirjoitti pitkiä artikkeleita Dutschkea vastaan. Bild oli puolueeton lehti, mutta Spinger itse oli oikeistokonservatiivi ja kuului Saksan konservatiiviseen CDU-puolueeseen. Vasemmisto-opiskelijaliitto osoitti mieltään Spingerin viestintäimperiumia ja hänen henkilökohtaista vaurastumistaan vastaan.[56] Saksassa opiskelijat eivät kuitenkaan saaneet työläisiä tukemaan heitä kuten Ranskassa. Työläiset olivat Itä-Saksasta paenneita tehdastyön tekijöitä ja he olivat jo kokeneet sosialistisen todellisuuden.

Mielenosoitukset loppuivat viimeistään 21. elokuuta 1968, kun tietoon tuli että Varsovan liiton joukot olivat yöllä miehittäneet Tšekkoslovakian ja lopettaneet näin ”ihmiskasvoisen sosialismin”. Televisiokuvat Yhdysvaltain panssarivaunuista kaukaisessa Vietnamissa vaihtuivat Neuvostoliiton asevoimien panssareihin läheisessä Prahassa. Opiskelijoiden utopia marxilaisesta valtiosta hiipui, kun televisio näytti miten kommunistinen imperialismi toimi Tšekkoslovakiassa.[57]

Tiede ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen suurin teknologinen saavutus oli Kuun valloitus. Apollo 11 -avaruusraketilla matkannut yhdysvaltalainen Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle 21. heinäkuuta 1969, jolloin hän lausui: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle”.

Suurin yhteiskuntaan vaikuttanut lääketieteellinen saavutus oli e-pillerin keksiminen, sillä se mahdollisti 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen.

Television tekninen kehitys ja sen yleistyminen sekä vaikutus massaviestimenä näkyi vuosikymmenen aikana merkittävästi.

Mikropiirien kehitys alkoi. Tietokoneet, kuten Seymour Crayn CDC 6600-supertietokone, alkoivat yleistyä tutkimuskäyttöön laboratoriossa ja yliopistoissa. Muita vuosikymmenen tietotekniikkaan liittyviä keksintöjä olivat muun muassa hiiri, videopeli (muun muassa Spacewar) sekä internetin edeltäjä ARPANET. Myös esimerkiksi ensimmäinen ”pöytätietokone” Olivetti Programma 101 ja levyke kehitettiin myös kyseisellä vuosikymmellä.[58][59] Ferriittirengasmuisti korvasi aikaisemmat muistityypit tietotekniikassa.

Ilmailussa potkurikoneet alkoivat vähentyä suihkumoottoreiden valloittaessa tilaa.

Vuosikymmenen aikana julkaistuista tietokirjoista keskustelluimpia oli yhdysvaltalaisen biologin Rachel Carsonin Äänetön kevät (1962). Kirjan tekijä hyökkäsi kemianteollisuutta ja erityisesti hyönteismyrkkynä käytettyä DDT:tä vastaan. Kirja johti ympäristötietoisuuden nousuun myös Suomessa.[60]

Hippiliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi hippiä Woodstockissa elokuussa 1969.

Underground ja hippiliike vaikuttivat nuorisokulttuuriin ja protestiliikkeisiin. Hippiliike, joka pyrki luomaan ”vaihtoehtoisen yhteiskunnan”, oli osa laajempaa 1960-luvun kuohuntaa. Vuonna 1967 San Franciscon hippiyhteisö kohosi ”rakkauden kesän” myötä kansainväliseen maineeseen, jolloin hippiliike levisi kaikkialle länsimaailmaan – väistämättömine kaupallisine lieveilmiöineen. Monien kommentaattoreiden mukaan San Franciscon hippiyhteisön lyhyt kukoistuskausi oli rakkauden kesän koittaessa jo takana päin.[61]

Hippeihin yhdistettyjä arvoja olivat pasifismi, myötämielinen suhtautuminen vähemmistöihin, ”vapaa rakkaus” (kapinointi vielä tuolloin vallinnutta tiukkaa seksuaalinormistoa vastaan) sekä keskiluokkaisen vaurauden tavoittelun kyseenalaistaminen. Hippien elämäntapaan yhdistetään usein psykedeelinen rockmusiikki ja folkmusiikin protestilaulut, päihteiden käyttö (erityisesti kannabis, LSD) sekä kommuunityyppiset asumiskokeilut. Osa hipeistä kiinnostui itämaisista uskonnoista tai jopa magiasta, mikä valmisteli tilaa New age -ilmiön nousulle. Toiset liikkeen edustajat suuntautuivat vasemmistolaiseen poliittiseen radikalismiin, joka sai ääritapauksissa ja turhautumisen myötä väkivaltaisia muotoja.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viihdemusiikissa elettiin uudistusten aikaa, ja nuorisolle suunnattu musiikki valloitti markkinat. Rock and roll oli tullut osaksi nuorisokulttuuria jo 1950-luvulla, ja rockin suurin tähti Elvis Presley oli edelleen suosittu. The Beatles oli 1960-luvun merkittävin pop-musiikin uudistaja ja keulakuva. John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin yhtye saavutti suosionsa huipulla ennennäkemättömän suosion (beatlemania)[62]. Lukuisista aikakauden suosituista yhtyeistä mainittakoon vielä The Rolling Stones ja The Doors.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvataide uudistui radikaalisti. Andy Warhol oli 1960-luvulla syntynyt pop-taiteen merkittävä uranuurtaja, jonka yksinkertaiset mutta värikkäät maalaukset olivat esillä monissa näyttelyissä. Campbellin keittopurkit ja Coca Cola -pullot olivat Andy Warholin merkittäviä teoksia.

Muoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carnaby Street 1966

1960-luvun muodille oli tyypillistä erilaiset rohkeat muotituotteet, joilla haettiin usein šokkivaikutusta. Minihame tuli muotiin vuonna 1966.[63] OP-taide ja avaruusaika vaikuttivat vuoden 1966 muotiin voimakkaasti. Kankaissa suosittiin vahvoja kontrasteja, kuten mustaa ja valkoista. Leikkaukset olivat yksinkertaisia, jotta suuret kuviot, kuten raidat, ruudut, kukat, pallot ja kiehkurat, pääsivät oikeuksiinsa. Nuorten naisten muodikkaita vaatteita olivat vuonna 1966 minihameiden lisäksi lannehameet, liivihameet ja valkoiset pitsisukat. Muotivaatteet olivat lähtöisin Lontoon King´s Roadilta. Hiusmuodin huippunimiä olivat englantilainen Vidal Sassoon, joka loi kypärämäisen ja epäsymmetrisen hiuslinjan, ja Mary Quant, joka tuli kuuluisaksi Chelsea -lookillaan. Myös Mary Quantin suunnittelemat vaatteet olivat suosittuja. Niitä varten oli tavarataloissa omia osastoja. Jalkineissa ranskalaisen Courregesin suunnittelemat valkoiset, kärjestä aukinaiset ja pohkeisiin saakka ulottuvat saappaat olivat vuoden 1966 hittituote.[64]

Vuosikymmenen alussa muoti oli lähes samanlaista, kuin 1950-luvulla. Vuonna 1962 teinipojilla nähtiin rasvaamaton lyhyehkö hiusmalli, jonka annettiin valua otsalle. The Beatles teki kampauksen tunnetuksi kasvattamalla pidemmän moppiversion ja miesten hiukset alkoivat olla hartiapituisia vuonna 1967.

1960-luvun puolessavälissä miehet alkoivat pukeutua värikkäisiin pukuihin Carnaby Streetin tyyliin. Kukalliset paidat, solmiot ja nenäliinat, jotka toivat mieleen 1930-luvun, kuuluivat myös Carnaby Streetin tyyliin.[64] Vuosikymmenen loppupuolella tuli hippimuoti.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Alin lisäksi tunnettuja urheilijoita olivat esimerkiksi jalkapalloilijat Pelé, Garrincha ja Lev Jašin.

Suomi ja 1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomi 1960-luvulla
Chileläinen Víctor Jara Helsingissä 1969.

1960-luvun murrosaika vaikutti myös Suomessa: Suomi kehittyi maatalousvaltaisesta maasta teollisuusmaaksi ja tämä käynnisti maaltapaon, muuttoliikkeen maaseudulta lähinnä Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Maaltamuuttajat sijoittuivat suurelta osin lähiöihin, joita alettiin rakentaa Etelä-Suomen suurkaupunkien liepeille. Elintaso nousi mutta samalla maaseutu alkoi taantua, kun teollisuus keskittyi etelään.

Suomessa vallitsi koko 1960-luvun ajan sanottu Kekkosen aika sekä ja YYA- eli ”sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta” Neuvostoliiton kanssa. Loppusyksyllä 1961 Suomen poliittista elämää hallitsi noottikriisi. Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa Suomeen tuli vasemmistoenemmistöinen eduskunta, ja alettiin keskustella hyvinvointivaltion luomisesta. Ammattiyhdistysten vaikutusvalta nousi. 1960-luvulla nähtiin myös suurten ikäluokkien kapina silloin vallinnutta järjestelmää vastaan. Esimerkiksi rauhanliike nousi esille, ja asevelvollisuuslakia uhmattiin. Radikalismin huomiota herättänein tapaus oli Vanhan valtaus vuonna 1969, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta täytti sata vuotta.

Televisio tuli lähes jokaisen suomalaisen kotiin. Vuosikymmenen kirjallisuudessa, elokuvassa ja taiteessa näkyi uusia ilmiöitä ja tabujen rikkomisia (muun muassa Hannu Salaman romaani Juhannustanssit, Mikko Niskasen elokuva Käpy selän alla).

Tapahtui vuosikymmenen aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman talousblokit 1960-luvun puolivälissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=390&a=3241[vanhentunut linkki] Neljän vuosikymmenen ikkuna Yle elävä arkisto
  2. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=10&t=102 (Arkistoitu – Internet Archive) Vietnamin sota Ylen elävä arkisto
  3. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=&a=614 (Arkistoitu – Internet Archive) Muhammad Ali oikeudessa Ylen elävä arkisto
  4. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 7. Otava, 1966.
  5. Martin Luther King (Arkistoitu – Internet Archive). Ylen elävä arkisto.
  6. Lindfors, Jukka: Yhdysvaltain kansalaisoikeuslaki ja rotukiistat[vanhentunut linkki]. Ylen elävä arkisto.
  7. Juri Gagarin - ensimmäinen avaruuslentäjä (Arkistoitu – Internet Archive). Ylen Elävä arkisto.
  8. Apollo-11 lento vei ihmisen Kuuhun (Arkistoitu – Internet Archive). Ylen elävä arkisto-
  9. a b Berliinin muuri[vanhentunut linkki]. Ylen elävä arkisto.
  10. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=97&a=906 (Arkistoitu – Internet Archive) Uusi Afrikka Ylen elävä arkisto
  11. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=h&n=kehitysmaat (Arkistoitu – Internet Archive) Kehitysmaat Ylen elävä arkisto
  12. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=107&a=889 (Arkistoitu – Internet Archive) Kulttuurivallankumous Kiinassa Ylen elävä arkisto
  13. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=107&a=889 (Arkistoitu – Internet Archive) Ylen elävä arkisto
  14. Taistelujen Algeria Ylen elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  15. Country Profiles Mauritania. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  16. Senegalin runoilijapresidentti Ylen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  17. Ranskan viides tasavalta Ylen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  18. Country Profiles Burkina Faso. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  19. Country Profiles Cote d'Ivoire. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  20. Country Profiles Benin. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  21. Country Profiles Togo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  22. Country Profiles Niger. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  23. Country Profiles Chad. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  24. Country Profiles Chad. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  25. Country Profiles Central African Republic. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  26. Country Profiles Republic of the Congo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  27. Country Profiles Gabon. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  28. Country Profiles Madagascar. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  29. Country Profiles Mali. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  30. Country Profiles Democratic Republic of the Congo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  31. Country Profiles Rwanda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  32. Country Profiles Burundi. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  33. Elämää Nigeriassa Ylen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  34. Country Profiles Mauritius. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  35. Country Profiles Sierra Leone. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  36. Country Profiles Uganda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  37. Country Profiles Tanzania. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  38. Itsenäistynyt Kenia Ylen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  39. Country Profiles Zambia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  40. Country Profiles Zimbabwe. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  41. Country Profiles Malawi. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  42. Country Profiles Botswana. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  43. Country Profiles Swaziland. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  44. Country Profiles Lesotho. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  45. Country Profiles Gambia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  46. Country Profiles Somalia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  47. Country Profiles Equatorial Guinea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011. (englanniksi)
  48. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=100 (Arkistoitu – Internet Archive) Latinalainen Amerikka Kuuba sosialismin sokerisaari Ylen elävä arkisto
  49. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=118&a=890 (Arkistoitu – Internet Archive) Kolme vuotta Kennedystä Ylen elävä arkisto
  50. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=h&n=john+f.+kennedy&k=&m=[vanhentunut linkki] John F. Kennedy Ylen elävä arkisto
  51. Kuuden päivän sota (Arkistoitu – Internet Archive). Ylen elävä arkisto.
  52. http://yle.fi/elavaarkisto/Radikalismi Ylen elävä arkisto
  53. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=616&a=1561 (Arkistoitu – Internet Archive) Opiskelijaradikalismi Länsi-Euroopassa Ylen elävä arkisto
  54. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=616&a=5376[vanhentunut linkki] Punainen Danny Ylen elävä arkisto
  55. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=616&a=1541[vanhentunut linkki] Ranskan ylioppilaat barrikadeilla Ylen elävä arkisto
  56. a b http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=616&a=927[vanhentunut linkki] Rudi Dutschken murhayritys Ylen elävä arkisto
  57. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=9&t=104 (Arkistoitu – Internet Archive) Prahan kevät Ylen elävä arkisto
  58. Olivetti Programma 101: at the origins of the Personal Computer Inexhibit. Arkistoitu 29.11.2021. Viitattu 5.3.202. (englanniksi)
  59. How Floppy Disk Drives Work HowStuffWorks. 26.2.2001. Viitattu 5.3.2022. (englanniksi)
  60. 1960-luku: Ilta-Sanomien erikoislehti 2017, s. 66.
  61. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=35&t=92 (Arkistoitu – Internet Archive) Hippejä, poppareita ja nuorisoidoleita Ylen elävä arkisto.
  62. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=95&t=2&a=4826 (Arkistoitu – Internet Archive) Beatles Ylen haastattelussa 1965 Ylen elävä arkisto
  63. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=33&t=577&a=3233[vanhentunut linkki] Lontoon minihamemuotia 1966 Ylen elävä arkisto
  64. a b Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 332-334. Otava, 1966.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zetterberg, Seppo (toim.): Muutosten vuosisata 7, 1961–1973. (History of the 20th Century). Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-18424-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]