Tämä on lupaava artikkeli.

Niittykumpu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Niittykumpu
Ängskulla
Kaupungin kartta, jossa Niittykumpu korostettuna. Espoon kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Niittykumpu korostettuna.
Espoon kaupunginosat
Kaupunki Espoo
Suuralue Suur-Tapiola
Kaupunginosa nro 15[1]
Pinta-ala 2,1 km² [2]
Väkiluku 5 412 [3]
Väestötiheys 2577 as./km²
Postinumerot 02200
Lähialueet Haukilahti, Henttaa, Mankkaa, Matinkylä, Olari, Pohjois-Tapiola, Tapiola, Westend

Niittykumpu (ruots. Ängskulla) on Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Tapiolan suuralueeseen. Osin entisen Gräsan kartanon itäpuolisilla mailla sijaitseva kaupunginosa alkoi kehittyä muun Etelä-Espoon tapaan 1930-luvulla Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) valmistumisen myötä. Niittykummun ensimmäinen merkittävä rakennusvaihe ajoittui 1960- ja 1970-luvuille, jolloin alueelle rakennettiin muuttoliikkeen ja Espoon nopean kasvun myötä runsaasti uusia rivitaloja. Rakentamistahti hiipui 1990-luvun laman aikana. Rakentamistahti elpyi jälleen 2000-luvulle tultaessa ja kiihtyi edelleen Länsimetron rakentamisen myötä.

Niittykummussa toimii Etelä-Espoon vanhin alakoulu Niittykummun koulu. Merituulentien ympäristössä sijaitsevaa autokaupan keskittymää on kutsuttu ”Espoon autokaduksi”, joskin liikkeet ovat alkaneet vähitellen siirtymään muualle Länsimetron täydennysrakentamisen myötä.

Kaupunginosassa asui 5 412 henkilöä vuodenvaihteessa 2018–2019, ja sen väestöntiheys oli 2 577 as/km². Niittykumpua palvelee Helsingin seudun liikenteen runkolinjoihin kuuluva Länsimetro, jonka Niittykummun metroasema sijaitsee kaupunginosan eteläosassa sijaitsevan metrokeskuksen ja kauppakeskus Niityn yhteydessä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittykumpu rajautuu pohjoisessa Mankkaaseen, lännessä Olariin, idässä Tapiolaan ja Pohjois-Tapiolaan ja etelässä Haukilahteen ja Westendiin. Kaupunginosan länsirajalla virtaa Gräsanoja.[4]

Merituulentie jakaa pohjoiseteläsuunnassa kaupunginosan eri asemakaava-alueet: tien eteläpuolella sijaitsevat Niittykummun keskus, Niittykallio ja Niittymaa, jotka ovat pääasiassa kerrostalo- ja toimitilavaltaista aluetta. Tien pohjoispuolella sijaitsee Tontunmäen pientalovaltainen asuinalue, jonka itäreunalla sijaitsee Koivu-Mankkaan kaava-alueeseen kuuluva matala kaksikerroksisten kerrostalojen alue. Orionin laaja teollisuusalue sijoittuu myös Koivu-Mankkaan kaava-alueelle.[5] Olarinluoman teollisuusalue kuuluu Espoon kaupunginosajaossa Olarin kaupunginosaan, vaikka sijoittuukin tilastollisessa osa-aluejaossa Niittykummun pienalueelle.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset asukkaat ja Gräsan kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gräsan keskiaikainen kylä sijaitsi Gräsanojan molemmin puolin nykyisen Olarin kirkonmäen ympäristössä Olarinluoman alueella. Kylän muodostivat vuonna 1540 kaksi taloa ja rälssi, joka oli perustettu edellisellä vuosisadalla vuosien 1450–1460 välillä. Vanha tonttimaa ja Gräsan kartanon rakennukset sijaitsivat tuolloin vielä liikennöintikelpoisen Gräsanojan itäpuolisella kukkulalla, Olarin kirkon nykyisellä paikalla.[6]

Gräsan kartano oli aikanaan yksi Espoon alueen merkittävimmistä kartanoista, ja se oli alueen niin sanottu ”vanha rälssi”. Kartano tunnettiin alkuun Haldensbölenä sitä 1400-luvulla hallinnoineen Halden-nimisen miehen mukaan. Sen lisäksi se on tunnettu myös Olarsbyn ratsutilana. Olarsbyn talot oli tosin 1600-luvun alkuun mennessä liitetty Gräsan säteriin. Gräsaa hallinnoi liki koko sen historian Hammarstierna-suku. Rälssi peruutettiin vuonna 1683 ja tilasta muodostettiin ratsutila. Gräsan omistaja vaihtui useita kertoja 1700-luvun loppupuolelta alkaen. Espoon maanomistajat perustivat tiloilleen 1700-luvulla useita uusia torppia, joiden perustamista tuettiin verohelpotuksin. Intoa lisäsi myös vuosisadan alulla käytyjen sotien luoma työvoimapula. Kartanon suurikokoinen päärakennus rakennettiin 1800-luvulla ja korjattiin kokonaisuudessaan 1900-luvun alussa. Kartanolla oli laaja piha, johon liittyi talouspihojen lisäksi laaja puutarha, jossa kasvoi vuoden 1936 tietojen mukaan 45 eri hedelmäpuuta.[6]

Niittykummun kaupunginosaan kuuluva Tontunmäen (ruots. Tomtekulla) asuinalue on kehittynyt ajan saatossa sen länsipuolella sijainneille Gräsan kartanon itäpuolisille maille. Osoite ainakin nykyisen Tontunmäen eteläosan taloihin oli vielä 1960-luvulla Matinkylä, Gräsa, Itäpää. Gräsan Länsipää sijaitsi oletettavasti nykyisen Olarin alueella.[7]

Maiden palstoitus ja 1900-luvun alkupuolen rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin väestön nopea kasvu ja Rantaradan rakentaminen saivat myös Espoon alueen väestön kasvuun 1900-luvun alkupuolella. Kasvu suuntautui kuitenkin pääasiassa uuden rautatieyhteyden läheisyyteen, sillä Etelä-Espoon liikenneyhteydet Helsinkiin olivat edelleen heikot. Helsinkiin kuljettiin Niittykummun alueelta joko junalla tai bussilla, mutta liikenteen solmukohdista sivussa olevalta alueelta piti kulkea ensin kyläteitä pitkin joko Kauniaisissa sijainneelle juna-asemalle tai Turuntien Kilon risteyksessä sijainneelle bussipysäkille, mistä matkaa jatkettiin Helsinkiin.[8]

Gräsagårdin kylä kasvoi myös väkimäärältään: vuoden 1865 henkikirjan mukaan asukkaita oli 61, kun vuonna 1920 ympärivuotisten asukkaiden määrä oli noussut jo 145:een. Kylä muodostui kartanosta ja sen torpista, sekä lähinnä saaristossa sijainneista kartanon maista lohkotuista palstatiloista. Gräsasta alettiin erottelemaan erillisiä huvilapalstoja 1870-luvulla, ja näitä oli jaettu vuoteen 1917 mennessä yhteensä 28. Kartano siirtyi vuonna 1911 Finska Agrarbolagetin omistukseen, ja kuusi vuotta myöhemmin perustettiin Gräsa Gårds Aktiebolag -osakeyhtiö, joka alkoi palstoittaa kartanon maita 1920-luvulla. Tilan maat oli jaettu vuonna 1924 yhteensä 22 palstaan, ja sen eteläosasta oli lohkottu esimerkiksi Haukilahden alue, joka jaettiin alkuun 14 palstaan. Palstoitustoiminta kiihtyi edelleen 1930-luvulla, kun alueen liikenneyhteydet paranivat merkittävästi Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) valmistuttua. Uudet tieyhteydet kytkivät Etelä-Espoon paremmin Helsingin keskustaan ja mahdollistivat näin sen kehittymisen.[8]

1960–1980-lukujen rakennusvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittykummun alueen rakentaminen lisääntyi voimakkaasti muun Espoon tapaan sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Ensimmäinen merkittävä rakennusvaihe ajoittui 1960- ja 1970-luvuille,[9] jolloin alueelle rakennettiin muuttoliikkeen ja Espoon nopean kasvun myötä runsaasti uusia rivitaloja.[7] Nykyisen metrokeskuksen lähellä sijaitsevien, arkkitehti Osmo Lapon piirtämän kerrostalon esikuvana oli ranskalaisen Le Corbusierin 1960-luvun alulla piirätämät rakennukset.[10]

Rakentaminen tapahtui jossain määrin rakentamattomille tonteille, mutta sen tieltä hävitettiin myös vanhaa huvila-aluetta.[7] Espoon kaupunki osti Gräsan kartanon päätilan vuonna 1967.[6] Tieyhteyksien parantamisen myötä Etelä-Espoon alueiden maantieteellinen yhtenäisyys lisääntyi 1960-luvun kuluessa. Niittykummun Tontunmäessä oli edelleen 2010-luvun tilanteessa jäljellä muutamia yksittäisiä vanhoja rakennuksia ja puutarhoja, osa sotaa edeltävältä ajalta, osa 1950- ja 1960-luvuilta. 1960-luvulla alueella toimi kaksi erillistä ruokakauppaa.[7]

1990- ja 2000-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakentaminen hiipui voimakkaasti 1990-luvun laman aikana, mutta on elpynyt 2000-luvun alusta lähtien uusien asuntojen tuotannon kolminkertaistuessa lamavuosien lukuihin nähden.[9]

Länsimetro ja uusi rakentamiskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittykummun metrokeskus helmikuussa 2018.

Niittykummun metroaseman louhintatyöt käynnistyivät marraskuussa 2011.[11] Metron täydennysrakentaminen käynnistyi seuraavan vuoden syksyllä, kun Skanska aloitti Liberti-asuinkorttelin rakentamisen Merituulentien ja Länsiväylän välisellä Niittymaan alueella.[12] Niittykummun oli tarkoitus olla metron rakentamisen alkaessa pelkkä asemavaraus, mutta se päätettiin lokakuussa 2013 toteuttaa täysimittaisena asemana ensimmäisessä rakennusvaiheessa, sillä rakentamisen lykkääminen olisi voinut nostaa aseman kustannukset jopa kaksinkertaisiksi.[13]

Metrokeskuksen rakentaminen alkoi maaliskuussa 2014,[14] ja se avattiin yleisölle kolme vuotta myöhemmin kesäkuussa 2017. Metrokeskuksen yhteydessä sijaitsevat kauppakeskus Niitty ja asuinkerrostalot Niittyhuippu ja Niittytori, joista ensimmäinen 24-kerroksinen ja toinen 12-kerroksinen.[15] 90-metrinen Niittyhuippu oli valmistuessaan Suomen korkeimpien asuinkerrostalojen joukossa ja Espoon korkein asuinkerrostalo.[16] Vanha kauppakeskus Niittytori purettiin loppukesästä 2017, ja sen paikalle rakennettiin uusi kerrostalokortteli.[17] Niittykummun metroaikakauden ensimmäisen rakennusvaiheen hankkeisiin kuuluneet metrokeskuksen välitön ympäristö, Liberti-kortteli ja Haukilahdenkadun varren kerrostalot valmistuivat 2020-luvun vaihteessa, jolloin alueella olivat seuraavana alkamassa Niittykallion[18] ja Merituulentien varren täydennysrakentamishankkeet.[19] Suunnitteluvaiheeseen oli edennyt entisen Outokummun toimistoalueen täydennysrakentaminen.[20] Jälkimmäisten myötä Olarin kirkon edessä oleva huoltoasema puretaan ja sen paikalle rakennetaan kivetty Gräsanaukio, jonka alle rakennetaan pysäköintilaitos metron liityntäliikenteelle ja kirkolle.[21] Myös autoliikkeet Länsi-Auto, Toyota Espoo ja Delta siirtyvät uusien asuintalojen tieltä muualle.[22] Kaupunginosan asukasluvun on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä.[23]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delta-auton toimipiste Niittykummussa maaliskuussa 2017.

Niittykummussa on kaupungin ylläpitämä Niittykummun koulu, joka on Etelä-Espoon vanhin alakoulu.[24]

Niittykummussa on toiminut runsaasti autoliikkeitä, ja näiden keskittymää Merituulentien varressa on kutsuttu jopa ”Espoon autokaduksi”.[25] Alueella toimii muun muassa Länsi-Auto[26] ja Delta-Auto.[27] Niittykummussa sijaitsevassa kauppakeskus Niityssä toimii muun muassa K-Supermarket, S-market, Alko, R-kioski ja muutama ravintola.[28]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittykummun väestön kehitys.

Niittykummun 5 412 henkilön väestöstä suurin osa on työikäisiä 25–54 vuotiaita.[3] Kaupunginosan väestö on kasvanut vuodesta 1975, joskin kasvu on ollut nopeampaa 2000-vuosikymmenen puolivälistä.[29] Vieraskielisten osuus Niittykummun asukkaista oli tammikuussa 2015 6,6–11,9 prosenttia, joka on vähemmän kuin Espoossa keskimäärin (13,3 %).[30]

Väestön ikäjakauma vuodenvaihteessa 2018–2019[3]
0–5 6–15 16–24 25–34 35–44 45–54 55–64 65–74 75–84 85+ Kaikki
327 491 582 1207 771 633 496 541 284 80 5 412

Työllisyys, palkkataso ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 lopussa Niittykummussa asui 2 156 työllistä henkilöä. Alueen väestön suurimpia työllistäjiä olivat julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus; koulutus; terveys- ja sosiaalipalvelut (560 henkilöä), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; hallinto- ja tukipalvelutoiminta (464 henkilöä), tukku- ja vähittäiskauppa; kuljetus ja varastointi; majoitus- ja ravitsemistoiminta (363 henkilöä), informaatio ja viestintä (217 henkilöä) sekä teollisuus (157 henkilöä).[31]

Ylen tulokoneen mukaan Niittykummun alueen yli 18-vuotiaasta väestön korkein suorittama tutkinto oli 28 prosentilla ammattikoulu tai lukio, 26 prosentilla ylempi korkeakoulututkinto, 16 prosentilla peruskoulu, 16 prosentilla alempi korkeakoulututkinto ja 12 prosentilla alin korkea-aste. Tutkijoita oli kolme prosenttia väestöstä.[32] Vuonna 2016 alueen veronalaisista tuloista laskettu väestön keskitulo oli 42 057 euroa, mikä oli noin kuusi prosenttia korkeampi koko Espoon lukuun nähden.[33] Taloussanomien vuoden 2012 tilastojen pohjalta kokoamassa vertailussa Niittykummun postinumeroalue (02200 Espoo) oli 34. vaurain alue koko Suomessa.[34]

Äänestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri puolueiden kannatusosuudet vuosien 2007–2019 kunnallis-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa.

Kansallinen kokoomus on ollut Niittykummun suurin puolue vuosina 2007–2019 järjestetyissä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa, ja se on saanut noin 38–51 prosenttia alueen äänistä. Toiseksi suurin puolue on ollut Vihreä liitto (14–28 %), sijojen 3–5 mennessä eri vaaleissa vaihtelevasti Ruotsalaiselle kansanpuolueelle, Perussuomalaisille ja SDP:lle.[35][36][37][38][39][40][41][42][43] Presidentinvaaleissa 2006 ja 2012 ensimmäisellä ja toisella kierroksella eniten ääniä sai Sauli Niinistö.[44][45][46][47] Niinistö oli myös suosituin ehdokas vuoden 2018 presidentinvaalissa yli 65 prosentin kannatuksella.[48]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittykummun metroasema maaliskuussa 2019.

Niittykumpu sijaitsee HSL:n joukkoliikenneverkon runkolinjoihin kuuluvan Länsimetron varrella.[49] Kaupunginosassa sijaitsee Niittykummun metroasema ja sen länsirajan tuntumassa, Tapiolan kaupunginosan puolella Urheilupuiston asema.[4]

Kaupunginosaa palvelevat pääliikenneväylät ovat sen läpi kulkeva itä-länsi suuntainen Merituulentie, kaupunginosan eteläpuolella oleva Haukilahteen kuuluva Länsiväylä, sekä länsipuolella oleva Olariin kuuluva kehä II.[4]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Viitattu 23.10.2014.
  2. Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 9.9.2019. (archive.org)
  3. a b c Espoon kaupunki: Espoon väkiluku vuodenvaihteessa 2018/2019 espoo.fi. Viitattu 9.9.2019.
  4. a b c d Niittykummun aluejako Espoon karttapalvelussa kartat.espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 8.12.2018.
  5. Niittykummun ajantasa-asemakaava Espoon karttapalvelussa kartat.espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 8.12.2018.
  6. a b c Espoon Niittykumpu: rakennetun kulttuuriympäristön selvitys 2011, s. 11–13.
  7. a b c d Faktatietoja Espoon Tontunmäestä tontunmaki.fi. Tontunmäki-seura ry. Viitattu 3.12.2018.
  8. a b Espoon Niittykumpu: rakennetun kulttuuriympäristön selvitys 2011, s. 13–14.
  9. a b Niittykummun asunnot talotyypin ja valmistumisvuoden mukaan 31.12.2011 Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 8.9.2014.
  10. Salmela, Maria: Metro muuttaa Espoon pikkuamerikan eurooppalaiseksi kaupungiksi hs.fi. 15.3.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 4.1.2020.
  11. Repo, Harri: Niittykummun metroaseman louhintatyöt alkavat tekniikkatalous.fi. 10.11.2011. Talentum Oyj. Viitattu 4.1.2020.
  12. Skanska aloittaa Liberti-asuinkorttelin rakentamisen Niittymaalla Espoossa rakennuslehti.fi. 6.6.2012. Sanoma Tekniikkajulkaisut Oy. Viitattu 4.1.2020.
  13. Hannula, Tommi: Espoo rakentaa Niittykummun metroaseman heti hs.fi. 21.10.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 4.1.2020.
  14. Nurmi, Klaus: Espoon korkein asuintalo nousee metrokeskuksen päälle – katso kuvat lansivayla.fi. 21.10.2014. Viitattu 4.1.2020.
  15. Valli, Matti & Lindén, Mikael: Niittykummun kauppakeskus projektiuutiset.fi. 11.2.2017. RPT Docu Oy. Viitattu 4.1.2020.
  16. Koivuranta, Esa: Espooseen valmistui kaikessa hiljaisuudessa tornitalo, joka saattaa olla jopa Suomen korkein – suurempiakin tekeillä jo nyt yle.fi. 27.12.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 4.1.2020.
  17. SRV rakentaa LähiTapiolalle 300 vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulle, Keravalle ja Turkuun srv.fi. SRV. Viitattu 4.1.2020.
  18. Niittykallio on Niittykummun uusi tulokas espoo.fi. 31.8.2017. Espoon kaupunki. Viitattu 4.1.2020.
  19. Rantalainen, Paavo: Kirkon naapuriin mahtuu kerrostaloja 650 asukkaalle – vieressä metroasema, jota ei pitänyt aluksi rakentaa 26.9.2019. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 4.1.2020.
  20. Airamaa, Minna: Toimistoalue muuttuu kerrostalokortteliksi Niittykummussa lansivayla.fi. 1.9.2019. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 4.1.2020.
  21. Nurmi, Klaus: Niittykummun visiosta tuli maanläheisempi Länsiväylä. 13.3.2012. Viitattu 25.8.2016.
  22. Nurmi, Klaus: Niittykummun autobulevardi katoaa asuntojen tieltä Länsiväylä. 15.2.2015. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 4.1.2020.
  23. Niittykummun keskusta-alue uudistuu metron myötä espoo.fi. 15.4.2015. Espoon kaupunki. Viitattu 4.1.2020.
  24. http://www.espoo.fi/fi-FI/Paivahoito_ja_koulutus/Perusopetus/Peruskoulut/Alakoulut/Niittykummun_koulu
  25. Nurmi, Klaus: Autoliikkeet väistyvät Espoon autokadulta lansivayla.fi. 8.1.2013. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 3.12.2018.
  26. http://www.lansiauto.fi/yhteystiedot/espoo/
  27. http://www.delta.fi/yhteystiedot/espoo-niittykumpu/
  28. https://kauppakeskusniitty.fi/liikkeet/
  29. Niittykummun väestörakenne 1975-2019 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 9.9.2019.
  30. Espoon väestörakenne 2014 / 2015 (PDF) (s. 11) espoo.fi. Espoon Kaupunki. Viitattu 3.12.2018.
  31. Espoossa asuva työllinen työvoima toimialan (TOL 2008) mukaan 31.12. aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 3.12.2018.
  32. Jaakkola, Johan & Tebest, Teemo: Onko naapurisi hyvätuloisempi ja paremmin koulutettu kuin sinä? Tarkista tulokoneesta (postinumero 02170) yle.fi. 31.10.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 3.12.2018.
  33. Espoon 15 vuotta täyttänyt väestö valtionveronalaisten tulojen (euroa) 31.12. aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 3.12.2018.
  34. Honkanen, Veera: Suomen rikkaat ja köyhät asuvat Espoossa Taloussanomat. 7.7.2014. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.12.2018.
  35. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (europarlamenttivaalit 2009) vaalit.fi. 10.6.2009. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  36. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (europarlamenttivaalit 2014) vaalit.fi. 30.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  37. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (eduskuntavaalit 2007) vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  38. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (eduskuntavaalit 2011) vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  39. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (kunnallisvaalit 2008) vaalit.fi. 31.10.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  40. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (kunnallisvaalit 2012) vaalit.fi. 31.10.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  41. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (kunnallisvaalit 2017) vaalit.fi. 3.5.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  42. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (eduskuntavaalit 2015) vaalit.fi. 2.6.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  43. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (eduskuntavaalit 2019) vaalit.fi. 23.4.2019. Oikeusministeriö. Viitattu 25.5.2019.
  44. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (presidentinvaalit 2006 K1) vaalit.fi. 17.1.2006. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  45. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (presidentinvaalit 2006 K2) vaalit.fi. 1.2.2006. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  46. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (presidentinvaalit 2012 K1) vaalit.fi. 24.1.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  47. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (presidentinvaalit 2012 K2) vaalit.fi. 8.2.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  48. Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Niittykumpu-Tontunmäki (presidentinvaalit 2018 K2) vaalit.fi. 4.4.2018. Oikeusministeriö. Viitattu 3.12.2018.
  49. https://www.hsl.fi/sites/default/files/uploads/hsl_infolehti_netti.pdf

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lammi, Esa; Mäkinen, Jussi & Hagner-Wahlsten, Nina: Olarinluoman ja Tontunmaen luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, 11.12.2013. Julkaisun verkkoversio Espoon aineistopankissa (PDF) (viitattu 8.12.2018).
  • Niittykummun keskus, asemakaavan muutos: Luontoselvitys 2011. Luontotieto Keiron Oy, 29.11.2011. Julkaisun verkkoversio Espoon aineistopankissa (PDF) (viitattu 8.12.2018).
  • Niemi, Pia: Ristiriitojen hallinnan mahdollisuudet maankäytön suunnittelussa: Tapaus Espoon Niittykumpu. Espoo: Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, 10.4.2017. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 9.12.2018).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]