Länsiväylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee moottoritietä. Länsiväylä on myös ilmaisjakelulehti.
Länsiväylä
Kantatie 51
Maa Suomi
Osa tietä kantatie 51
Tieluokka kantatie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Väylävirasto
Pituus 27,6 km
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin kuusikaistainen
Huomautuksia Pääkaupunkiseudun ulosmenotie
LÄNSIVÄYLÄ
VÄSTERLEDEN
Länsiväylän ja Kehä I:n liittymä Espoon Keilaniemessä

Länsiväylä (ruots. Västerleden) on Helsingistä Espoon eteläosien kautta Kirkkonummelle johtava moottoritie, joka on osa Helsingistä Karjaalle kulkevaa kantatietä 51. Se alkaa Helsingin Ruoholahdesta ja päättyy Kirkko­nummen keskustan liepeille. Länsiväylän alkupäässä Helsingissä on vuonna 1965 valmistunut Lapinlahden silta, joka oli pitkään Suomen pisin silta.[1] Lapinlahden sillan keskimääräinen vuorokausiliikenne syyskuussa 2013 oli Helsingin kaupungin laskennan mukaan noin 56 710 autoa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoritien rakentaminen aloitettiin vuonna 1961.[3] Sen osuus Ruoholahdesta Gräsaan (Haukilahden liittymään) avattiin 1. lokakuuta 1965, ja seuraavana vuonna sitä jatkettiin Suomenojalle.[4] Espoonlahdelle saakka moottoritie oli valmis vuonna 1969.[3] Uusin osuus Kivenlahdesta Kirkkonummelle avattiin liikenteelle 29. lokakuuta 2013.[5] Alun perin moottoritien oli tarkoitus ulottua Porkkalankadun yli Hietalahdenrantaa ja silloista satamaradan linjausta pitkin Lönnrotinkadulle ja Uudenmaankadulle saakka. Tästä jäänteenä on yhä Sinebrychoffin puiston alittava Mallaskadun tunneli, josta piti tulla Helsingin keskustan läntinen sisääntuloramppi, sekä Länsiväylän korjattu linjaus Salmisaaressa, jossa moottoritie alun perin haaroittui laajasti tarkoituksena jatkaa tietä suoraan haaran keskeltä Porkkalankadun yli.[6] Ennen vuotta 2000 myös Mechelininkadulta oli suora yhteys Länsiväylälle, kunnes kiihdytyskaistan tilalle rakennettiin toimistorakennus. Nykyään Mechelininkadulta tuleva liikenne yhdistyy Porkkalankadun liikennevirtaan, josta voi kääntyä Länsiväylälle.[7]

Länsiväylän edeltäjä oli vuosina 1933–1938 rakennettu kaksi­kaistainen Helsingistä Jorvakseen johtanut maantie, Jorvaksentie. Sen Helsingin puoleisessa päässä saman liikenneväylän osina toimivat myös samassa yhteydessä rakennettu Ruoholahdesta Salmisaareen johtanut penger, sieltä Lauttasaareen johtanut alkuperäinen Lauttasaaren silta sekä Lauttasaaren läpi kulkeva Lauttasaarentie, joka sai nykyisen nimensä jo vuonna 1938.[8] Lauttasaarentien länsipäästä alkoi varsinainen Jorvaksentie, joka kulki siltoja ja maapengertä myöten Koivu- ja Hanasaaren kautta Espoon puolelle Karhusaareen, josta se jatkui Espoon eteläosien läpi Espoonlahdelle, jonka se ylitti Muulon siltaa pitkin, sekä edelleen Kirkkonummen puolella Jorvakseen saakka. Siellä se liittyi vanhaan, Muuralan ja Kauk­lahden kautta kulkevaan Kuninkaantiehen.[1]

Kun vuoden 1938 tienumerointijärjestelmä otettiin käyttöön, Jorvaksentiestä tuli osa kantatietä 51. Sen läntisin osa jäi vuonna 1944 kuitenkin Porkkalan vuokra-alueelle, minkä vuoksi kantatie viitoitettiin uudelleen kulkemaan Kauklahden ja Siuntion kautta.[1] Myöhemmin Jorvaksentie menetti kantatien asemansa kokonaan, mutta vuonna 1972 Länsiväylästä tuli jälleen osa kantatietä 51.[1]

Alkuperäinen Jorvaksentie jäi Etelä-Espoon asukas­luvun kasvaessa auttamattomasti alimitoitetuksi, minkä vuoksi sitä korvaamaan rakennettiin moottori­tie. Moottoritien osuus Lauttasaaren länsiosasta Kivenlahden liittymään eli Martinsiltaan saakka rakennettiin alkuperäisen Jorvaksen­tien kohdalle leventämällä sitä ja muuttamalla risteykset eri­taso­liittymiksi, kun taas osuudet Ruoholahdesta Lauttasaareen ja Martinsillasta Espoonlahden sillalle olivat kokonaan uutta tietä.[3]

Moottoritien Helsingissä oleva osuus sai jo suunnitteluvaiheessa vuonna 1961 nimen Länsiväylä.[8] Espoon puolella tie oli moottoritien valmistuttuakin aluksi nimeltään Jorvaksentie[9], mutta myöhemmin nimi Länsiväylä on otettu käyttöön myös Espoon alueella. Tiestä käytetään edelleenkin joskus myös nimeä Jorvaksentie, vaikka virallisesti tämä nimi on enää vain kantatien 51 Kirkkonummella olevalla osuudella.

Rinnakkaisteiden rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan moottoritien kanssa rakennettiin myös sen pohjoispuolella sijaitseva rinnakkaiskatu, joka johtaa Tapiolasta Martinsiltaan.[3] Sen nimenä on Tapiolasta Kehä II:lle saakka Merituulentie, Kehä II:lta Suomenojan kiertoliittymään Kuitin­mäen­tie ja Suomenojan länsi­puolella Martin­sillan­tie. Martinsillan länsipuolella rinnakkaiskatuna toimii Kiven­lahden­tie ja sen jatkeet Höyrylaivantie ja Vanha Jorvaksentie, jotka ovat osia alku­peräistä Jorvaksen­tietä.[10] Lauttasaaren ja Tapiolan välillä Länsi­väylällä ei ole rinnakkais­tietä, vaan hitaat ajoneuvot kuten työkoneet, jotka eivät voi kulkea moottori­tietä eivätkä myöskään sen vieressä olevaa kevyen liikenteen väylää pitkin, joutuvat kiertämään Töölön, Munkki­niemen, Kuusi­saaren ja Lehti­saaren kautta.

Liittymiä muun muassa kehäteihin ja Tapiolaan on laajennettu aika ajoin, ja leveimmällä kohdalla Tapiolan ja Westendin välillä tie on peräti 12-kaistainen. Kauppakeskus Ison Omenan kohdalle Matinkylän ja Olarin väliin rakennettiin uusi liittymä 2000-luvun alussa.

Myös Länsiväylän eteläpuolelle on alusta asti suunniteltu rinnakkaiskatua, mutta vasta 2000-luvun alussa valmistui yhteys Haukilahdessa Gräsanojan yli, ja Suomenojalla rinnakkaiskatu Suomenlahdentie valmistui vuonna 2016. Kevyelle liikenteelle on omat reittinsä Länsiväylän varrella.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki on suunnitellut Länsiväylän tunnelointia Lauttasaaressa. Se mahdollistaisi alueelle uusia asuntoja ja esimerkiksi Länsibaana-nimisen pyöräväylän.[11][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kantatie 51, Länsiväylä, Jorvaksentie, Helsinki-Karjaa 75 km Matti Grönroos. Viitattu 15.3.2011.
  2. Lilleberg, Irene & Hellman, Tuija: Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2013, s. Liitetaulukko 1, sivu 1 (4). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:1. Helsingin kaupunki, 2014. ISSN 0787-9067. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.2.2015).
  3. a b c d Mika Mäkelä: ”Kivenlahti–Nöykkiö: Keskeisiä muutoksia”, Helsingin seutu kartoin 1930- ja 2010-luvuilla, s. 16–17. AtlasArt, 2014. ISBN 978-9525671-47-6.
  4. Etusivun uutiset 1938–1979, s. Kopio Uuden Suomen etusivusta 2.10.1965 (kirjassa ei ole sivunumeroita, mutta siihen mukaan otetut Uuden Suomen vanhat etusivut ovat kronologisessa järjestyksessä). Uusi Suomi, 1979. 951-9082-04-02.
  5. http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/kirkkonummi_kivenlahti/Tiedotearkisto/valmis (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Kenen Helsinki (1970) | Niemi 1-liikennesuunnitelma - Helsingin tieverkko 1980
  7. Huhta, Matti: Porkkalankadun sumppua puretaan liikennevaloin. Helsingin Sanomat, 15.4.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.9.2021.
  8. a b Helsingin kadunnimet, s. 164. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0.
  9. Helsingin opaskartta 1966
  10. Kt51:n entistä tielinjaa Espoossa Matti Grönroos. Viitattu 15.3.2011.
  11. Länsiväylän ympäristön suunnitteluperiaatteissa esitetään kantakaupungin laajentamista ja tunnelia Lauttasaareen 15.4.2023. Helsingin kaupunki. Viitattu 16.4.2023.
  12. Perttu, Jukka: Helsinkiin halutaan uusi tunneli: Länsiväylän päälle tulisi asuntoja ja uusi Baana Helsingin Sanomat. 15.4.2023. Viitattu 16.4.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]