Länsiväylä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee moottoritietä. Länsiväylä on myös ilmaisjakelulehti.
Route 51-FIN.png
Länsiväylä
Kantatie 51
Maa Suomi
Osa tietä kantatie 51
Tieluokka kantatie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 27,6 km
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin kuusikaistainen
Huomautuksia Pääkaupunkiseudun ulosmenotie
LÄNSIVÄYLÄ
VÄSTERLEDEN

Länsiväylä (ruots. Västerleden) on Helsingistä Espoon eteläosien kautta Kirkkonummelle johtava moottoritie, joka on osa kantatietä 51. Se alkaa Helsingin Ruoholahdesta ja päättyy Kirkko­nummen keskustan liepeille. Länsiväylä on osa kantatietä 51, joka kulkee Helsingistä Karjaalle. Länsiväylän Helsingin-puoleisessa päässä on vuonna 1965 valmistunut Lapinlahden silta, joka oli pitkään Suomen pisin silta.[1] Lapinlahden sillan keskimääräinen vuorokausiliikenne syyskuussa 2013 oli Helsingin kaupungin laskennan mukaan noin 56 710 autoa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoritien rakentaminen aloitettiin vuonna 1961. Sen osuus Ruoholahdesta Gräsaan (Haukilahden liittymään) avattiin 1. lokakuuta 1965, ja seuraavana vuonna sitä jatkettiin Suomenojalle.[3] Espoonlahdelle saakka moottoritie oli valmis vuonna 1969. Uusin osuus Kivenlahdesta Kirkkonummelle avattiin liikenteelle 29.10.2013.[4] Alun perin moottoritien oli tarkoitus ulottua Porkkalankadun yli Hietalahdenrantaa ja silloista satamarataa pitkin Lönnrotinkadulle ja Uudenmaankadulle saakka. Tästä jäänteenä on yhä Sinebrychoffin puiston alittava Mallaskadun tunneli, josta piti tulla Helsingin keskustan läntinen sisääntuloramppi, sekä sittemmin Ruoholahden rakentamisen yhteydessä (aikaisemmin alue oli lähinnä joutomaata) poistettu Lönnrotinkadun suora yhteys siltana nykyisen Radisson BLU:n vierestä Hietalahdenrannalle ja korjattu linjaus Salmisaaressa, jossa moottoritie alun perin haaroittui laajasti tarkoituksena jatkaa tietä suoraan haaran keskeltä Porkkalankadun yli [5] Aikaisemmin myös Mechelininkadulta oli suora yhteys Länsiväylälle pohjoispuolelta, jonka poistaminen on sittemmin aiheuttanut mittavia liikenneongelmia, vaikkakin suurimmat ongelmat aiheuttaa liikennevalollinen suojatie sekä hankalat joukkoliikennekaistajärjestelyt Mechelininkadun eteläisen rampin edellä.

Länsiväylän edeltäjä oli vuosina 19331938 rakennettu kaksi­kaistainen Helsingistä Jorvakseen johtanut maantie, jonka eri osilla oli nimet Lauttasaarentie ja Jorvaksentie. Tie johti johti Helsingin Lapinniemestä (Ruoholahdesta) Salmisaareen (penger), siitä Lautta­saareen (silta 1935), sieltä edelleen Jorvaksentien nimisenä Koivusaareen (silta ja penger), edelleen Hanasaareen (penger), Karhusaareen (silta ja penger), Otsolahden yli (silta ja penger) ja Jorvaksentien nimisenä Espoon eteläosien kautta Espoonlahden yli (silta 1937) Kirkko­nummen Jorvakseen. Siellä se liittyi vanhaan, Muuralan ja Kauk­lahden kautta kulkevaan Kuninkaantiehen.[1] Vanha tie jäi kuitenkin Etelä-Espoon asukas­luvun kasvaessa auttamattomasti alimitoitetuksi, minkä vuoksi sitä korvaamaan rakennettiin moottori­tie. Moottoritien osuus Lauttasaaren länsiosasta Kivenlahden liittymään eli Martinsiltaan saakka rakennettiin alkuperäisen Jorvaksen­tien kohdalle leventämällä sitä ja muuttamalla risteykset eri­taso­liittymiksi, kun taas osuudet Ruoholahdesta Lauttasaareen ja Martinsillasta Espoonlahden sillalle olivat kokonaan uutta tietä. Länsiväylästä käytetään edelleenkin joskus myös nimeä Jorvaksentie, vaikka virallisesti tämä nimi on enää vain kantatien 51 Kirkkonummella olevalla osuudella.

Rinnakkaisteiden rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan moottoritien kanssa rakennettiin myös sen pohjoispuolella sijaitseva rinnakkaiskatu, joka johtaa Tapiolasta Martinsiltaan. Sen nimenä on Tapiolasta Kehä II:lle saakka Meri­tuulen­tie, Kehä II:lta Suomenojan kiertoliittymään Kuitin­mäen­tie ja Suomenojan länsi­puolella Martin­sillan­tie. Martinsillan länsipuolella rinnakkaiskatuna toimii Kiven­lahden­tie ja sen jatke Vanha Jorvaksentie, jotka ovat osia alku­peräistä Jorvaksen­tietä.[6] Lauttasaaren ja Tapiolan välillä Länsi­väylällä ei ole rinnakkais­tietä, vaan hitaat ajoneuvot kuten työkoneet, jotka eivät voi kulkea moottori­tietä eivätkä myöskään sen vieressä olevaa kevyen liikenteen väylää pitkin, joutuvat kiertämään Töölön, Munkki­niemen, Kuusi­saaren ja Lehti­saaren kautta.

Liittymät mm. kehäteihin ja Tapiolaan on laajennettu aika ajoin, ja leveimmällä kohdalla Tapiolan ja Westendin välillä tie on peräti 12-kaistainen. Kauppakeskus Ison Omenan kohdalle Matinkylän ja Olarin väliin rakennettiin uusi liittymä 2000-luvun alussa.

Myös Länsiväylän eteläpuolelle on alusta asti suunniteltu rinnakkaiskatua, mutta vasta 2000-luvun alussa valmistui yhteys Haukilahdessa Gräsanojan yli, ja Suomenojalla rinnakkaiskatu Suomenlahdentie valmistuu vuonna 2016. Kevyelle liikenteelle on omat reittinsä Länsiväylän varrella.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kantatie 51, Länsiväylä, Jorvaksentie, Helsinki-Karjaa 75 km Matti Grönroos. Viitattu 15.3.2011.
  2. Lilleberg, Irene & Hellman, Tuija: Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2013, s. Liitetaulukko 1, sivu 1 (4). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:1. Helsingin kaupunki, 2014. ISSN 0787-9067. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.2.2015).
  3. Etusivun uutiset 1938–1979, s. Kopio Uuden Suomen etusivusta 2.10.1965 (kirjassa ei ole sivunumeroita, mutta siihen mukaan otetut Uuden Suomen vanhat etusivut ovat kronologisessa järjestyksessä). Uusi Suomi, 1979. 951-9082-04-02.
  4. http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/kirkkonummi_kivenlahti/Tiedotearkisto/valmis
  5. Kenen Helsinki (1970) | Niemi 1-liikennesuunnitelma - Helsingin tieverkko 1980
  6. Kt51:n entistä tielinjaa Espoossa Matti Grönroos. Viitattu 15.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]