Lapinlahden silta
| Lapinlahden silta | |
|---|---|
 Lapinlahden silta Lauttasaaresta kuvattuna |
|
| Ajokaistoja | 3+2 |
| Ylittää | Lauttasaarensalmen |
| Sijainti | Ruoholahti–Lauttasaari, Helsinki |
| Ylläpitäjä | Väylävirasto |
| Siltatyyppi | teräskantinen teräksinen jatkuva kotelopalkkisilta |
| Pisin jänneväli | 125 m |
| Pituus | 597 m |
| Liikenne päivässä | 57 220 ajoneuvoa (2013)[1] |
| Avattu liikenteelle | 1965 |
| Koordinaatit | |
 |
|
Lapinlahden silta on vuonna 1965 valmistunut moottoritiesilta Helsingissä. Silta ylittää Lauttasaarensalmen ja yhdistää Ruoholahden Lauttasaareen. Silta on tyypiltään teräskantinen teräksinen jatkuva kotelopalkkisilta. Silta on maatukineen 597 metriä pitkä (eräissä lähteissä 599 metriä)[2]. Silta-aukon leveys on 582 metriä, joka jakautuu viiteen jänteeseen: 103,5+125+125+125+103,5 metriä. Silta oli lähes 30 vuoden ajan vuosina 1965–1993 Suomen pisin. Sillan alikulkukorkeus on 8,0 metriä. Sillan kautta kulkee Helsingistä Karjaalle johtava kantatie 51, jonka moottoritieksi rakennetun osuuden nimenä Helsingin ja Espoon alueella on Länsiväylä. Valtaosa Helsingin keskustasta Espooseen suuntautuvasta autoliikenteestä kulkee Lapinlahden sillan kautta, ja vuorokaudessa sen ylittää 56 710 autoa (syyskuu 2013).[1]
Sillan suunnitteli insinööritoimisto Grassl Hampurista.
Silta rakennettiin tuolloin mullistavalla tavalla: Siltalohkot valmistettiin Rauma-Repolan Valkon telakalla Loviisassa, josta ne uitettiin Helsinkiin.
Sillan valmistuttua vanha Lauttasaaren silta purettiin ja tilalle rakennettiin uusi läppäsilta. Rakentamisen aikana syksystä 1967 loppuvuoteen 1969 Lauttasaaren ja Salmisaaren välinen liikenne kevyttä liikennettä lukuun ottamatta käytti Lapinlahden siltaa. Tämän takia rakentamisen ajaksi tien moottoritieluokitus poistettiin Lemissaaren liittymän ja Ruoholahden väliseltä osuudelta.
Alun perin silta oli 2+2-kaistainen. Sillan alkuperäinen konstruktio teoriassa olisi mahdollistanut leventämisen 3+3-kaistaiseksi, mutta tämä muutos olisi ollut teknisesti varsin hankala. Silta kävi kuitenkin linja-autoliikenteen pullonkaulaksi ja vuosina 1995–1996 silta levennettiin 2+3-kaistaiseksi. Levennys tapahtui polttoleikkaamalla reunaulokkeet irti kummastakin reunasta, hitsaamalla kumpaankin reunaan 1,2 metrin leveydeltä uutta kantta ja hitsaamalla reunaulokkeet takaisin. Levennetyllä sillalla on kaksi kaistaa länteen Helsingistä poispäin ja kolme itään. Itään johtavista kaistoista uloin on linja-autokaista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siltojemme historia, Suomen rakennusinsinöörien liitto, 2004 ISBN 951-758-446-6.
- Lapinlahden silta avataan Yle Elävä arkisto
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lilleberg, Irene & Hellman, Tuija: Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2013, s. Liitetaulukko 1, sivu 1 (4). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:1. Helsingin kaupunki, 2014. ISSN 0787-9067. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.2.2015).
- ↑ Tiehallinnon sillaston rakenne, palvelutaso ja kunto 1.1.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.6.2008
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapinlahden silta Wikimedia Commonsissa
