Kiertoliittymä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiertoliittymä Kanadassa Vancouverissa. Neljään suuntaan osoittaa saarekkeen kiertosuunnasta ilmoittavat merkit. Väistämisvelvollisuudesta ei erikseen varoiteta, koska risteysalueella olevaa väistetään muutenkin.

Kiertoliittymä eli liikenneympyrä on yleisnimitys teiden tai katujen risteyskohtaan rakennetulle ympyränmuotoiselle liittymäjärjestelylle, jonka liikennevirta oikeanpuoleisen liikenteen maassa kiertää vastapäivään ja vasemmanpuoleisen liikenteen maassa myötäpäivään. Kiertoliittymässä kiertää yksi- tai useampi samansuuntainen ajokaista keskellä olevaa saareketta, joka voi olla pelkkä katuun maalattu sulkuviivaympyrä tai maisemoitu saareke, jopa suuri monumentti. Ajoratojen lisäksi on usein erillinen kevyen liikenteen väylä. Liittymään tulevien ajoratojen yli on yleensä suojatiet.[1]

Sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneympyrästä varoittava liikennemerkki Suomessa.
Väistämisvelvollisuus on aina kiertoliittymään tulevalla.
Kärkikolmion alla on pakollista kiertosuuntaa osoittava merkki.

Kiertoliittymää ei ole liikennesäännöissä erikseen määritelty vaan se määräytyy normaaleilla säännöillä, jotka eri maissa ovat erilaisia. Tiellä oleva este, pieni tai suuri, kierretään oikeanpuoleisessa liikenteessä oikealta ja vasemman puoleisessa vasemmalta. Kun joka suunnasta tuleva liikenne tekee niin, syntyy kiertoliittymä. Koska risteysalueella jo olevaa väistetään, ei ole välttämätöntä asettaa tulosuuntiin kärkikolmiota tai vastaavaa opastetta, Suomessa se aina asetetaan. Suomessa kiertoliittymä merkki numero 166 asetetaan vain siinä tapauksessa, että kiertoliittymä ei muuten ole havaittavissa selvästi. Merkki ei osoita etuajo-oikeussuhteita liikenneympyrässä. Se vahvistettiin sääntöineen Liikenneministeriön päätöksellä 384/1994[2].

Väistämisvelvollisuutta, joka koskee myös kiertoliittymässä ajavan väistämistä, osoittava kärkikolmio numero 231, ja sen säännöt vahvistettiin asetuksella 238/1994[3].

Jalankulku ja pyöräily kiertoliittymän ajoradalla on kielletty, jos sitä varten on liikennemerkein osoitetut kevyen liikenteen väylät. Kiertoliittymä on kokonaisuudessaan risteysaluetta, joten siihen ei saa pysähtyä, eikä pysäköidä[1]. Joissakin maissa on kuitenkin eri säännöt ja liikenneympyränkin alueella on toisinaan jopa bussipysäkkejä.

Kaksi pahinta onnettomuuden mahdollisuutta tutkimusten mukaan on väistämisvelvollisuuden laiminlyönti suojatietä kulkevan jalankulkijan, tai pyörätien jatkeella ajavan pyöräilijän suhteen: ensimmäinen kiertoliittymään tullessa, koska kärkikolmio koskee myös kevyen liikenteen väylän jatketta. Toinen vahingon mahdollisuus on liikenneympyrästä poistuessa, jossa risteävää liikennettä on aina väistettävä ja kevyen liikenteen väylällä kulkeva liikenne on sitä. Liittymään tulevan väistämisvelvollisuus koskee myös liittymässä olevaa ja juuri sisäkaistalta ulkokaistalle vaihtavaa ajoneuvoa. Kiertoliittymään tuleva ei näytä suuntavilkkua kääntyessään pakolliseen kiertosuuntaan. Liittymässä ajava ei näytä vilkkua kiertäessään kuten kaarreajossa, mutta ehdottomasti näyttää vilkkua vaihtaessaan kaistaa, sekä liittymästä poistuessaan. Kiertoliittymään tullessa on huomioitava myös mahdolliset ryhmittymismerkinnät, erityisesti monikaistaisissa liittymissä. Ajokaistojen lukumäärä voi vaihtua kierroksen jollain osalla.[1][4]

Suomessa kiertoliittymästä ei ole liikennesäännöissä erityisesti sitä koskevia sääntöjä tai ohjeita. Väistämisvelvollisuus, kaistan vaihto, kiertosuunta ja suuntavilkun käyttö perustuvat yleisiin sääntöihin ja liikennemerkkeihin[5].

Kiertoliittymän etuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertoliittymä riemukaaren ympäri Pariisissa. Huomaa bussipysäkki liikenneympyrän alueella.

Kiertoliittymän liikenteenvälityskyky on vilkkaan liikenteen aikana samaa luokkaa kuin liikennevaloristeyksen ja vähäisen liikenteen aikana parempi. Kiertoliittymä on perinteistä risteystä turvallisempi, sillä ajoneuvojen on pakko käyttää pienempiä nopeuksia. Nokkakolareita ei tule ja muutkin kohtauskulmat ovat loivia. Tutkimusten mukaan henkilövahinkoon johtavia onnettomuuksia tapahtuu kiertoliittymissä noin puolet vähemmän kuin tavallisissa risteyksissä. Kiertoliittymä on myös mahdollista rakentaa hyvin maisemaan sopivaksi.[1]

Yksi maailman kuuluisimpia kiertoliittymä on Pariisin Riemukaaren ympärillä kulkeva kiertoliittymä, johon päättyy mm. Pariisin pääkatu Avenue des Champs-Elyseés. [6][vanhentunut linkki]

Kiertoliittymien määrä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkaupunkiseudulla oli vuoden 2007 lopussa 49 kiertoliittymää, joista kyseisenä vuonna valmistui yhdeksän Helsinkiin. Ennen vuotta 1993 niitä oli seudulla vain muutamia, esimerkiksi keskustassa Kaisaniemen liikenneympyrä Kaisaniemen-, Unionin- ja Liisankatujen risteyksessä sekä Vihdintien liikenneympyrä Haagan ja Pitäjänmäen rajalla. Vuodesta 1993 lähtien kiertoliittymiä on rakennettu jatkuvasti lisää.lähde?

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiertoliittymä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tiehallinto: Kiertoliittymä Viitattu 25.1.2017. suomeksi
  2. Ole Norrback, Olli Hintikka: Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista annetun liikenneministeriön päätöksen muuttamisesta finlex.fi. 5. toukokuuta 1994. Helsinki: Finlex. Viitattu 26.1.2017. suomeksi
  3. Martti Ahtisaari, Ole Norrback: Asetus tieliikenneasetuksen muuttamisesta finlex.fi. 29. huhtikuuta 1994. Helsinki: Finlex. Viitattu 26.1.2017. suomeksi
  4. Likkenneturva: Liikenneympyrä Viitattu 26.1.2017. suomeksi
  5. Tieliikennelaki (2. Luku, Liikennesäännöt) Finlex. finlex.fi. Viitattu 26.1.2017. suomeksi
  6. HS.fi: Helsingissä jo lähes 50 liikenneympyrää
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.